1988 1240/1988 Tulo- ja varallisuusverolaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: I OSA Yleiset säännökset 1 luku Lain soveltamisala 1 § Tulosta on suoritettava tuloveroa valtiolle ja kunnalle sekä varallisuudesta varallisuusveroa valtiolle siten kuin tässä laissa säädetään. 2 § Elinkeinotoiminnan tuloksen, maatilatalouden tulon ja asuntotulon vahvistamisesta, tappiontasauksesta tuloverotuksessa, verotusmenettelystä, ennakkoperinnästä ja veronkannosta on säädetty erikseen. 3 § Rajoitetusti verovelvollisen saaman tulon verottamiseen ja yhtiöveron hyvitykseen sovelletaan tämän lain lisäksi niitä koskevia erityisiä säännöksiä. 2 luku Määritelmät 4 § Yhteisöllä tarkoitetaan tässä laissa: 1) valtiota ja sen laitosta; 2) kuntaa ja kuntainliittoa; 3) seurakuntaa ja muuta uskonnollista yhdyskuntaa; 4) osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä, säätiötä ja laitosta; 5) sellaista ulkomaista yhteenliittymää, jota, jos se olisi kotimainen, olisi 5§:n mukaan pidettävä yhtymänä tai yhteisetuutena; 6) ulkomaista kuolinpesää; 7) edellä 1-6 kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin verrattavaa muuta oikeushenkilöä tai erityiseen tarkoitukseen varattua varallisuuskokonaisuutta. 5 § Yhtymällä tarkoitetaan tässä laissa: 1) avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä, laivanisännistöyhtiötä ja sellaista kahden tai useamman henkilön elinkeinotoiminnan harjoittamista varten perustamaa muuta kuin yhteisönä pidettävää yhteenliittymää, joka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun; 2) yhteismetsää ja muuta kahden tai useamman henkilön kiinteistön viljelyä tai hallintaa varten perustamaa yhteenliittymää. Yhtymänä ei pidetä sellaista kahden tai useamman liiketoimintaa harjoittavan verovelvollisen muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on ennalta sovitun rakennustyön tai muun siihen rinnastettavan työn suorittaminen. Yhtymänä ei pidetä myöskään kalastuskuntaa, jakokuntaa tai muuta niihin verrattavaa yhteisetuutta. 6 § Tämän lain kiinteistöä koskevia säännöksiä sovelletaan myös sellaiseen toisen maalla olevaan rakennukseen, rakennelmaan tai muuhun laitokseen, joka hallintaoikeuksineen maahan voidaan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle. 7 § Tässä laissa tarkoitetaan puolisoilla sellaisia henkilöitä, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton. Aviopuolisoihin, jotka ovat yhteiselämänsä lopettaakseen joko asuneet koko verovuoden erillään tai muuttaneet verovuoden aikana pysyvästi erilleen taikka aviopuolisoihin, jotka molemmat eivät ole yleisesti verovelvollisia, ei kuitenkaan sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä. Tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi. 8 § Alaikäisellä lapsella tarkoitetaan tässä laissa lasta, joka ennen verovuoden alkua ei ole täyttänyt 17 vuotta. Tämän lain lasta koskevia säännöksiä sovelletaan myös verovelvollisen puolison lapseen ja verovelvollisen tai hänen puolisonsa ottolapseen ja kasvattilapseen. Kasvattilapseen ei kuitenkaan sovelleta säännöksiä, jotka koskevat vanhempien ja lasten tulon ja varallisuuden yhteisverotusta. Kasvattilapsella tarkoitetaan tässä laissa lasta, jota kasvatetaan muutoin kuin vastikkeesta muun henkilön kuin vanhempiensa, ottovanhempiensa tai jommankumman vanhempansa puolison luona, ja jonka elättämisen perusteella kenelläkään muulla ei ole oikeutta tässä laissa säädettyihin lapsesta annettaviin vähennyksiin. Jos lapsi on verovuonna ollut kahden tai useamman henkilön kasvattilapsena, saa vähennykset se kasvattivanhemmista, jonka antama elatuksen aika verovuonna on pisin. Jos lapsen vanhemmat verovuoden päättyessä ovat avioliitossa, katsotaan molempien vanhempien verovuonna elättäneen lasta. Jos lapsen vanhemmat verovuoden päättyessä eivät ole avioliitossa tai ovat välien rikkoutumisen vuoksi pysyvästi asuneet toisistaan erillään, katsotaan sen vanhemmista, jonka huollettavaksi lapsi on määrätty, verovuonna elättäneen lasta. Jos lapsen huolto on määrätty molemmille vanhemmille tai lapsi muutoin on myös toisen vanhemman huollossa, katsotaan sen vanhemmista, jonka välittömässä huollossa lapsi on suurimman osan verovuodesta ollut, elättäneen lasta. II OSA Verovelvollisuus 1 luku Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus 9 § Velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella on: 1) verovuonna Suomessa asunut henkilö, kotimainen yhteisö, kuolinpesä ja yhteisetuus sekä yhtymä siltä osin, kuin sen tulo on jaettava yhtymän tulona verotettavaksi, täältä ja muualta saamastaan tulosta (yleinen verovelvollisuus); 2) henkilö, joka verovuonna ei ole asunut Suomessa, sekä ulkomainen yhteisö täältä saamastaan tulosta, ei kuitenkaan obligaatioiden, debentuurien, muiden joukkovelkakirjalainojen eikä sellaisten ulkomailta Suomeen otettujen lainojen, joita ei ole katsottava lainansaajan omaan pääomaan rinnastettavaksi pääomansijoitukseksi, pankkiin tai muuhun rahalaitokseen talletettujen varojen, eikä myöskään ulkomaankaupassa syntyneiden tilisaamisten tuottamasta korkotulosta (rajoitettu verovelvollisuus). Verovelvollista, joka ainoastaan osan verovuotta on asunut Suomessa, verotetaan tältä ajalta 1 momentin 1 kohdan ja muulta osalta vuotta sen 2 kohdan mukaan. 10 § Suomesta saatua tuloa on muun ohessa: 1) täällä olevasta kiinteistöstä tai suomalaisen asunto-osakeyhtiön, asunto-osakeyhtiöistä annetun lain (30/26) 25§:ssä tarkoitetun osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön osakkeiden taikka asunto-osuuskunnan tai muun osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitusta huoneistosta saatu tulo, sekä asuntotulo; 2) täällä harjoitetusta liikkeestä tai ammatista saatu tulo; 3) palkkatulo, joka on saatu Suomen valtiolta, kunnalta tai muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä; 4) muu kuin 3 kohdassa tarkoitettu palkkatulo, jos työ, tehtävä tai palvelus on yksinomaan tai pääasiallisesti suoritettu Suomessa täällä olevan työn- tai toimeksiantajan lukuun; 5) eläketulo, joka on saatu Suomen valtiolta, kunnalta tai muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä, tai joka välittömästi tai välillisesti perustuu 4 kohdassa tarkoitettuun työhön, tehtävään tai palvelukseen; 6) osinko, osuuspääoman korko ja muu niihin rinnastettava tulo, joka on saatu suomalaiselta osakeyhtiöltä, osuuskunnalta tai muulta yhteisöltä, näihin liittyvä yhtiöveron hyvitys sekä osuus suomalaisen yhtymän tai yhteisetuuden tuloon; 7) korkotulo, jos velallinen on Suomessa asuva henkilö taikka suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä; 8) rojalti, lisenssimaksu ja muu niihin rinnastettava hyvitys, jos hyvityksen perusteena olevaa omaisuutta tai oikeutta käytetään elinkeinotoiminnassa täällä tai jos hyvityksen maksamiseen velvollinen on Suomessa asuva henkilö tai suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä; 9) täällä olevan kiinteistön tahi suomalaisen asunto-osakeyhtiön, asunto-osakeyhtiöistä annetun lain 25§:ssä tarkoitetun osakeyhtiön taikka muun osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka kokonaisvaroista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu yhdestä tai useammasta täällä olevasta kiinteistöstä, osakkeiden tai osuuksien luovutuksesta saatu voitto. 11 § Velvollinen suorittamaan veroa varallisuuden perusteella on: 1) verovuoden päättyessä Suomessa asunut henkilö, kotimainen yhteisö, kuolinpesä ja yhteisetuus täällä ja muualla olevista varoistaan (yleinen verovelvollisuus); 2) henkilö, joka verovuoden päättyessä ei ole asunut Suomessa, sekä ulkomainen yhteisö täällä olevista varoistaan, ei kuitenkaan obligaatioista, debentuureista, muista joukkovelkakirjalainoista eikä sellaisista ulkomailta Suomeen otetuista lainoista, joita ei ole katsottava lainansaajan omaan pääomaan rinnastettavaksi pääomansijoitukseksi, pankkiin tai muuhun rahalaitokseen tallettamistaan varoista eikä myöskään ulkomaankaupassa syntyneistä tilisaamisistaan (rajoitettu verovelvollisuus). 12 § Suomessa olevia varoja ovat muun ohessa: 1) täällä oleva kiinteistö; 2) täällä harjoitettuun liikkeeseen tai ammattiin kuuluva omaisuus, oikeus tai etuus; 3) suomalaisen osakeyhtiön osake, suomalaisen osuuskunnan tai muun yhteisön osuus sekä osuus suomalaisen yhtymän tai yhteisetuuden varoihin; 4) saaminen, jos velallinen on Suomessa asuva henkilö taikka suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä; 5) rojaltin, lisenssimaksun tai muun niihin rinnastettavan hyvityksen perusteena oleva omaisuus tai oikeus, jota käytetään elinkeinotoiminnassa täällä tai jota koskevan hyvityksen maksamiseen velvollinen on Suomessa asuva henkilö tai suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä. 13 § Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti tai jos hän jatkuvasti oleskelee täällä yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua jatkuvana. Suomen kansalaista pidetään kuitenkin Suomessa asuvana, vaikka hän ei jatkuvasti oleskelekaan täällä yli kuuden kuukauden aikaa, kunnes kolme vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jonka aikana hän on lähtenyt maasta, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen. Jollei muuta näytetä, Suomen kansalaisen ei katsota mainitun ajan jälkeen asuvan Suomessa. Suomessa asuvaksi katsotaan myös Suomen ulkomaanedustuksessa palveleva Suomen kansalainen, joka on virka- tai työsuhteessa Suomen valtioon. Jos Yhdistyneissä kansakunnissa, sen erityisjärjestössä, Kansainvälisessä atomienergiajärjestössä tai kansainvälisessä kehitysyhteistyössä ulkomailla palveleva Suomen kansalainen välittömästi ennen tätä palvelusta koskevan palvelussopimuksen tekemistä on asunut Suomessa, sen mukaan kuin 1 momentissa säädetään, hänet katsotaan mainitun palveluksen kestäessä Suomessa asuvaksi, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen. Edellä tässä momentissa säädetyin edellytyksin katsotaan Suomessa asuvaksi Suomen kansalainen, joka on muussa kuin 2 momentissa tarkoitetussa Suomen valtion pysyväisessä, päätoimisessa palveluksessa ulkomailla. 14 § Vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa edustustossa tahi lähetetyn konsulin virastossa palveleva taikka Suomessa Yhdistyneiden kansakuntien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön, taikka sellaisen muun merkittävän kansainvälisen järjestön tai elimen, jonka valtiovararainministeriö on määrännyt ulkoasiainministeriön esityksestä määräajaksi rinnastettavaksi edellä tarkoitettuihin järjestöihin, palveluksessa oleva henkilö, hänen perheenjäsenensä tai yksityinen palvelijansa ovat, jos he eivät ole Suomen kansalaisia, velvollisia suorittamaan veroa ainoastaan: 1) täällä olevasta kiinteistöstä saamastaan tulosta ja asuntotulosta; 2) täällä harjoittamastaan elinkeinosta saamastaan tulosta; 3) suomalaisen asunto-osakeyhtiön, asunto-osakeyhtiöistä annetun lain (30/26) 25§:ssä tarkoitetun osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön osakkeiden taikka asunto-osuuskunnan tai muun osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitusta huoneistosta saamastaan vuokratulosta ja asuntotulosta; 4) muun kuin tässä momentissa tarkoitetun toimen perusteella täältä saamastaan palkka- ja eläketulosta. Edellä 1 momentissa tarkoitettu henkilö on velvollinen suorittamaan veroa varallisuuden perusteella ainoastaan täällä olevasta kiinteistöstään, omistamistaan 1 momentissa mainittujen suomalaisten osakeyhtiöiden ja osuuskuntien osakkeista ja osuuksista sekä osuudestaan suomalaisen yhtymän tai yhteisetuuden varoihin samoin kuin omistamistaan täällä harjoittamaansa elinkeinoon kuuluvista varoista. 15 § Suomalaisessa vesi- tai ilma-aluksessa toimessa oleva henkilö, jonka ei tämän lain säännösten mukaan voida katsoa asuvan Suomessa, on velvollinen suorittamaan veroa ainoastaan aluksessa tai työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla aluksen lukuun tekemästään työstä saamastaan palkkatulosta, välittömästi tai välillisesti mainittuun työhön perustuvasta eläketulosta samoin kuin täältä saamastaan tulosta sekä aluksessa tai täällä olevista varoistaan. Suomalaiseen alukseen rinnastetaan suomalaisen työnantajan vuokralle ottama tai muulla perusteella hallitsema sellainen ulkomainen alus, jonka mukana seuraa vain vähäinen määrä miehistöä tai jonka mukana ei lainkaan seuraa miehistöä. 2 luku Kokonaan tai osittain verovapaat yhteisöt 16 § Sekä tulon että varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta ovat vapaat: 1) Suomen Pankki, Helsingin yliopisto, Oy Yleisradio Ab, Pohjoismaiden Investointipankki, Pohjoismaiden projektivientirahasto, Kehitysaluerahasto Oy, Teollisen Kehitysyhteistyön rahasto Oy, Suomen Vientiluotto Oy ja Ekokem Oy Ab; 2) kansaneläkelaitos, kunnallinen eläkelaitos, sairaus- ja hautausavustuskassa, sijoitusrahasto, erorahasto, valtakunnallinen työttömyyskassa, työttömyyskassojen keskuskassa, työttömyyskassojen tukikassa ja työttömyyskassojen tukisäätiö; 3) kunnan alueellaan tapahtuvaa asuntojen hankintaa, omistamista ja vuokralle antamista varten perustama osakeyhtiö, joka täyttää 2 momentissa mainitut edellytykset. Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu osakeyhtiö on tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta vapaa, jos sen kaikki osakkeet ovat olleet perustamisesta lähtien kunnan omistuksessa eikä yhtiö jaa tai ole jakanut osinkoa. Verovapauden edellytyksenä on myös, että yhtiö ei harjoita muuta kuin 1 momentin 3 kohdassa mainittua toimintaa eikä asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavien asunto-osakeyhtiön osakkeiden ja yksinomaan asumiskäyttöön varattujen kiinteistöjen lisäksi omista muuta kuin toimintansa kannalta välttämätöntä omaisuutta. Asuntojen vuokrauksessa yhtiön on noudatettava kunnan vahvistamia asukasvalintaperusteita. 17 § Tulon perusteella suorittavat vain kunnalle veroa: 1) valtio ja sen laitokset, Oy Alko Ab, Raha-automaattiyhdistys sekä Oy Veikkaus Ab; 2) maakunta, kunta, kuntayhtymä ja kuntainliitto, evankelisluterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta sekä niiden seurakunta, muu uskonnollinen yhdyskunta sekä tiekunta; 3) sellainen eläkelaitos, eläkesäätiö tai leski- ja orpokassa, joka saa avustusta yleisistä varoista tai joka on perustettu valtion, kunnan, kuntayhtymän tai kuntainliiton taikka seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa olevia varten. 18 § Oy Alko Ab:n velvollisuudesta suorittaa veroa kunnalle on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty. Raha-automaattiyhdistys ja Oy Veikkaus Ab suorittavat kunnalle veroa muusta tulostaan kuin arpajaislaissa (491/65) ja ajanvieteautomaateista annetussa laissa (426/76) tarkoitetusta toiminnasta ja musiikkiautomaattien pitämisestä saamastaan tulosta. 19 § Valtio ja sen laitokset suorittavat kunnalle veroa vain maatilojensa ja niihin verrattavien muiden maa-alueidensa tuloista, sellaisten muiden kiinteistöjensä tuloista, joita ei käytetä yleisiin tarkoituksiin, sekä yksityisyrityksiin verrattavien teollisuus- ja muiden liikkeidensä tuloista. Valtio ei kuitenkaan ole verovelvollinen tulosta, jonka se saa pääasiallisesti valtion laitosten tarpeiden tyydyttämiseksi toimivasta liikelaitoksesta tai tuotantolaitoksesta, laiva-, lento- ja autoliikenteestä, rautateistä, kanavista, satamista taikka posti-, tele- tai radiolaitoksista. 20 § Maakunta, kunta ja kuntainliitto, evankelisluterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta sekä niiden seurakunta ja muu uskonnollinen yhdyskunta ovat verovelvollisia kunnalle ainoastaan liiketulosta ja muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta. 21 § Yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen ainoastaan liiketulosta. Kunnallisverotuksessa tällainen yhteisö on kuitenkin verovelvollinen myös muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tulosta. Yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä, jos sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin ja jos se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää muun muassa maatalouskeskusta, maatalous- ja maamiesseuraa, työväenyhdistystä, työmarkkinajärjestöä, nuoriso- tai urheiluseuraa, näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä, puoluerekisteriin merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä, niin myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen. Yleishyödyllisen yhteisön liiketulona ei pidetä yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta saatua tuloa eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa. Yleishyödyllisen yhteisön liiketulona ei myöskään pidetä jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista eikä adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta varojenkeräyksestä saatuja tuloja. Asetuksella voidaan säätää, ettei myöskään tilapäisestä, vähäisestä tai laadultaan erityisestä liiketoiminnasta saatua tuloa pidetä yleishyödyllisen yhteisön liiketulona. 22 § Yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen vapauttamisesta valtiolle ja kunnalle tulon perusteella suoritettavista veroista säädetään erikseen. 23 § Varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta ovat vapaat: 1) edellä 17-22§:ssä mainitut yhteisöt; 2) säästöpankki sekä säästöpankkien, liikepankkien ja osuuspankkien vakuusrahasto samoin kuin hypoteekkiyhdistys; 3) kotimainen osakeyhtiö, osuuskunta ja muu yhteisö, jonka osakkaan tai jäsenen veronalaisia varoja ovat hänen osuutensa yhteisössä. 3 luku Perheverotus 24 § Puolisoita verotetaan valtion- ja kunnallisverotuksessa vallitsemiensa tulojen perusteella niin kuin eri verovelvollisia. Valtiolle suoritettavan tuloveron määrää laskettaessa lisätään sen puolison, jolla on ansiotuloja vähemmän kuin toisella puolisolla tai jolla ei ole ansiotuloja lainkaan, muut tulot kuin ansiotulot, siltä osin kuin niiden verotettava määrä ylittää 6 500 markkaa, toisen puolison tuloihin. Jos kummallakin puolisolla on vain muita tuloja kuin ansiotuloja, lisätään sen puolison, jolla on vähemmän tuloja, tulo siltä osin kuin se ylittää 6 500 markkaa toisen puolison tuloihin. 25 § Puolisoita verotetaan valtionverotuksessa heidän yhteenlasketun varallisuutensa perusteella sen mukaisesti kuin kumpikin heistä sitä vallitsee. 26 § Jos puolisot harjoittavat yhdessä elinkeinotoimintaa tai maatilataloutta, verotetaan liikkeen ja ammatin tuloksesta sekä maatilatalouden puhtaasta tulosta 24§:stä poiketen sitä puolisoista, jota olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä varsinaisena yrittäjänä. Valtionverotuksessa puolisoita verotetaan kuitenkin metsätalouden puhtaasta tuotosta 24§:n mukaisesti. 27 § Verovelvollisen luonnollisen henkilön tai puolisoiden yhdessä harjoittaman liikkeen tai ammatin tuloksen taikka maatilatalouden puhtaan tulon yhteismäärää pidetään 170 000 markan määrään saakka kokonaan ansiotulona. Jos verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että verovelvollisen tai puolisoiden harjoittamassaan liikkeessä, ammatissa tai maatilataloudessa suorittaman työn kohtuullinen arvo ylittää 170 000 markkaa, voidaan myös tämän määrän ylittävä osa mainittujen tulojen yhteismäärästä katsoa ansiotuloksi. Ansiotuloa ei kuitenkaan ole metsätalouden puhdas tuotto, korkotulo, osinko, vuokratulo, asuntotulo, arvopapereiden ja kiinteän omaisuuden luovutuksesta saatu voitto, kiinteistön ainesosan luovutuksesta saatu korvaus eikä muu näihin tuloihin rinnastettava tulo. 28 § Jos varsinaiseksi yrittäjäksi katsottavan verovelvollisen puoliso on työskennellyt puolisoiden yhdessä harjoittamassa liikkeessä, ammatissa tai maatilataloudessa eikä tätä työskentelyä ole pidettävä vähäisenä, katsotaan valtionverotuksessa edellä 27§:ssä tarkoitetusta ansiotulosta verovelvollisen tai hänen puolisonsa vaatimuksesta, jollei muuta selvitystä esitetä, puolet puolison ansiotuloksi. 29 § Kotona olevan alaikäisen lapsen muusta tulosta kuin ansiotulosta määrätään vero valtionverotuksessa siten, että lapsen muu tulo kuin ansiotulo lisätään lasta verovuonna elättäneiden vanhempien 24§:n mukaisesti määräytyvään ansio- ja muiden tulojen yhteismäärään. Jollei vanhemmilla ole yhteisverotettavia tuloja, lapsen muu tulo kuin ansiotulo lisätään sen vanhemman tuloihin, jonka kokonaistulojen määrä on suurempi. 30 § Kotona olevan alaikäisen lapsen varallisuudesta määrätään vero siten, että lapsen varat lisätään vanhempien 25§:ssä tarkoitettuun yhteenlaskettuun varallisuuteen. 31 § Jos lapsen vanhempiin ei sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä tai jos lasta on verovuonna elättänyt vain toinen vanhemmista, lisätään lapsen muu tulo kuin ansiotulo ja varallisuus valtiolle suoritettavan veron määrää laskettaessa sen vanhemman tuloihin ja varallisuuteen, jonka on 8§:n 4 momentin nojalla katsottava elättäneen lasta. 4 luku Kuolinpesän, yhtymän, yhteisetuuden ja konkurssipesän verovelvollisuus 32 § Verovuoden aikana kuolleen henkilön kuolinpesää verotetaan siltä vuodelta sekä vainajan että pesän tulosta ja varallisuudesta. Kuolinpesään sovelletaan tällöin niitä tämän lain säännöksiä, joita vainajaan olisi sovellettu. 33 § Kotimaista kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena kolmelta perittävän kuolinvuotta seuraavalta verovuodelta ja sen jälkeen yhtymänä. Kuolinpesä on kotimainen, jos perittävää kuolinhetkellään oli pidettävä tämän lain mukaan Suomessa asuvana. Edellä 14 ja 15§:ssä tarkoitetun henkilön kuolinpesä ei kuitenkaan ole kotimainen. 34 § Yhtymää ei veroteta erikseen, mutta sille vahvistetaan verotettava tulo ja varallisuus yhteisöä koskevien vastaavien säännösten mukaisesti. Yhtymälle vahvistettu verotettava tulo ja varallisuus jaetaan verotettavaksi osakkaiden tulona ja varallisuutena niiden osuuksien mukaan, joita heillä on yhtymän tuloon ja varallisuuteen. Sen estämättä mitä 1 momentissa on säädetty, kaupparekisteriin merkitylle liiketoimintaa harjoittavalle avoimelle yhtiölle tai kommandiittiyhtiölle vahvistetusta verotettavasta tulosta jaetaan puolet verotettavaksi avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön tulona ja puolet yhtiömiesten tulona 1 momentissa säädetyllä tavalla. 35 § Edellä 5§:n 3 momentissa tarkoitettua yhteisetuutta verotetaan erillisenä verovelvollisena. 36 § Yhtymän tappio vähennetään tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain (362/68) mukaisesti yhtymälle vahvistetusta verotettavasta tulosta ennen tulon jakamista yhtymän ja osakkaiden tulona verotettavaksi. Jos yhtymän harjoittamasta toiminnasta johtunutta tappiota ei yhtymän purkautumisen vuoksi voida vähentää yhtymän tulosta, jaetaan vähentämättä jäänyt tappio tai 34§:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa puolet siitä otettavaksi huomioon yhtymässä tappiovuonna olleiden osakkaiden verotuksessa ja vähennetään näiden verotettavasta tulosta tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain mukaisesti ja niiden osuuksien mukaan, joita osakkailla on yhtymän tuloon. Se osa yhtymän veloista, joka ylittää yhtymän varat, jaetaan yhtymäosuuksien suhteessa otettavaksi huomioon osakkaiden varallisuusverotuksessa. 37 § Konkurssipesä ei ole erillinen verovelvollinen eikä konkurssi muutoinkaan muuta verovelvollisen verotuksellista asemaa. Se osa veroista, joka johtuu konkurssipesän elinkeinotoiminnasta, pannaan kuitenkin konkurssipesän maksettavaksi. 5 luku Toimintamuodon muutokset, tulolähdesiirrot ja yksityiskäyttöönotto 38 § Yhtymän ei katsota verotuksessa purkautuvan eikä liikkeen, ammatin tai maatilatalouden harjoittajan lopettavan toimintaansa siltä osin kuin toimintamuodon muutoksessa aikaisemmin harjoitettuun toimintaan liittyvät varat ja velat siirtyvät samoista arvoista seuraavissa tapauksissa: 1) liikkeen- tai ammatinharjoittaja tai maatilatalouden harjoittaja perustaa tätä toimintaa jatkamaan avoimen yhtiön, johon hän tulee yhtiömieheksi tai kommandiittiyhtiön, johon hän tulee vastuunalaiseksi yhtiömieheksi tai osakeyhtiön, jonka osakkeet hän merkitsee; 2) kuolinpesän harjoittamaa elinkeinotoimintaa tai maatilataloutta jatkamaan perustetaan avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, johon vähintään yksi kuolinpesän osakkaista tulee avoimen yhtiön yhtiömieheksi tai kommandiittiyhtiön vastuunalaiseksi yhtiömieheksi, tai osakeyhtiö, jonka osakkeet merkitsee yksi tai useampi kuolinpesän osakas; 3) elinkeinotoimintaa tai maatilataloutta harjoittavan muun yhtymän kuin avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön toimintaa jatkamaan perustetaan avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, johon vähintään yksi yhtymän osakkaista tulee avoimen yhtiön yhtiömieheksi tai kommandiittiyhtiön vastuunalaiseksi yhtiömieheksi, tai osakeyhtiö, jonka osakkeet merkitsee yksi tai useampi yhtymän osakas; 4) avoimen yhtiön yhtiömies tai kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ryhtyy jatkamaan purkautuvan avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön toimintaa yksityisen liikkeen, ammatin tai maatilatalouden harjoittajana; 5) avoin yhtiö muutetaan kommandiittiyhtiöksi tai osakeyhtiöksi taikka kommandiittiyhtiö avoimeksi yhtiöksi tai osakeyhtiöksi avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetussa laissa (389/88) tarkoitetulla tavalla; 6) muissa edellä mainittuihin tilanteisiin rinnastettavissa tapauksissa. Siirtyvän toiminnan verotuksessa vähentämättä olevat menot vähennetään edellä tarkoitetun toimintamuodon muutoksen jälkeen samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty ilman toimintamuodon muutosta. Siirtyvään toimintaan liittyvää omaisuutta luovutettaessa 67, 68 ja 70§:ssä sekä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut omistusajat lasketaan omaisuuden saannosta ennen toimintamuodon muutosta. Edellä 1 momentin 2 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa katsotaan toimintamuodon muutoksessa saadut verovelvollisen aikaisempaa osuutta vastaavat uuden yhtiön osakkeet tai osuudet hankituiksi silloin, kun verovelvollinen on hankkinut osuutensa ennen muodonmuutosta toimineessa yhtiössä tai kuolinpesässä. 39 § Verovelvollisen toisesta tulolähteestään siirtämän omaisuuden hankintamenoksi katsotaan hankintamenon verotuksessa poistamatta oleva osa tai sitä korkeampi toisessa tulolähteessä veronalaiseksi luovutushinnaksi luettava määrä. Maatilataloudesta siirrettyjen tuotteiden hankintamenoksi katsotaan tuotteiden todennäköinen luovutushinta siirtohetkellä. 40 § Yhtymän osakkaan ottaessa yhtymästä omaisuutta katsotaan yhtymän verotuksessa omaisuuden luovutushinnaksi alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. Yhtymän verotuksessa luovutushinnaksi luettava määrä katsotaan omaisuuden hankinnasta johtuneeksi menoksi yhtymän osakkaan verotuksessa. 41 § Purkautuvan yhteisön verotuksessa jaettavan omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan sen todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä. Purkautuvan avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verotuksessa jaettavan omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan sen alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. 42 § Yhteisöjen tai yhtymien sulautuessa syntynyt voitto ei ole veronalaista tuloa eikä tappio vähennyskelpoinen meno. Sulautuvan yhteisön tai yhtymän ei katsota purkautuvan verotuksessa. Sulautuneen yhteisön tai yhtymän verotuksessa vähentämättä olevat vähennyskelpoiset menot vähennetään vastaanottaneen yhteisön tai yhtymän tuloista samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuneen yhteisön tai yhtymän tuloista. Sulautumisessa siirtynyttä omaisuutta luovutettaessa 67, 68 ja 70§:ssä tarkoitetut omistusajat lasketaan sulautuneen yhteisön tai yhtymän saannosta. Sulautuvaa ja vastaanottavaa yhteisöä tai yhtymää käsitellään verotuksessa erillisinä siihen asti, kun sulautuminen on tullut voimaan. III OSA Tulon veronalaisuus Määritelmät 43 § Veronalaista tuloa ovat jäljempänä mainituin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. 44 § Puhdas tulo on se jäännös, joka saadaan, kun veronalaisesta tulosta vähennetään sen hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset). Puhdas tulo määrätään verovelvollisen jokaisesta tulolähteestä erikseen. 45 § Verotettava tulo on se jäännös, joka saadaan, kun verovelvollisen eri tulolähteiden puhtaiden tulojen yhteismäärästä (kokonaistulosta) vähennetään muut kuin luonnolliset vähennykset. 46 § Ansiotuloa on: 1) palkkatulo ja siihen verrattava henkilökohtainen tulo; 2) kansaneläkkeen pohjaosa ja lisäosa sekä muu eläke tai perhe-eläke, joka perustuu lakisääteiseen eläketurvaan tai aikaisempaan yrittäjätoimintaan, luottamusmiestoimintaan, virkasuhteeseen tai työsuhteeseen taikka näihin liittyvään vakuutukseen tai on saatu tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustuksena; 3) päiväraha, äitiys-, isyys- ja vanhempainraha, huoltoeläkkeenä maksettavaksi määrätty vahingonkorvaus sekä muu eläke tai korvaus tulojen ja elatuksen vähentymisestä, joka on saatu sairausvakuutuslain (364/63), avustuskassalain (471/42), potilasvahinkolain (585/86) tai pakollisen tapaturma- tai liikennevahinkoturvan nojalla taikka muutoin veronalaisen ansiotulon sijaan; 4) työttömyysturvalain (602/84) nojalla saadut etuudet sekä työllisyyskoulutuksesta annetussa laissa (31/76) tarkoitettu koulutustuki; 5) opintotukilain 10 a§:ssä (95/87) tarkoitettu aikuisopintorahana saatu ansionmenetyskorvaus; 6) yhtymän osakkaan verotettavaksi tuloksi yhtymän tulosta jaettu osuus siltä osin kuin se vastaa hänen yhtymän tulonhankinnassa suorittamansa työn kohtuullista arvoa; 7) metsässä tapahtuneen hankintakaupan tai muun siihen verrattavan myynnin yhteydessä verovelvollisen tekemän työn arvo; 8) verovelvollisen porotalouden hyväksi tekemän työn arvo; 9) yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle ja työelämään harjaantumassa olevalle työttömälle työllisyysasetuksen (737/87) nojalla maksettu työllistämistuki; 10) lasten kotihoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettu kotihoidon tuki. Eräät työsuhteeseen liittyvät tulot 47 § Työnantajalta saatu luontoisetu arvioidaan käypään arvoon sen mukaan, kuin verohallitus vuosittain tarkemmin määrää. 48 § Veronalaista palkka- tai eläketuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä osakeyhtiön osakkeita käypää alempaan hintaan siltä osin kuin alennus on enemmän kuin 15 prosenttia osakkeen osakeantipäätösajankohtaa edeltäneen kalenterikuukauden keskimääräisen käyvän arvon perusteella lasketusta arvosta. Jos osakkeet noteerataan arvopaperipörssissä tai muutoin julkisesti ja jos samojen osakkeiden ensimmäistä julkista noteerausta seuraavan kalenterikuukauden keskihinta on edellä mainitulla tavalla laskettua käypää arvoa alempi, edun veronalaisuus määräytyy ja veronalaisen tulon määrä lasketaan mainitun alemman arvon perusteella. Veronalaiseksi palkka- tai eläketuloksi katsotaan korkoetu työnantajalta saadusta lainasta siltä osin kuin lainasta peritty vuotuinen korko on Suomen Pankin peruskorkoa alempi. 49 § Veronalaiseksi palkka- tai eläketuloksi ei katsota, ellei 47 tai 48§:stä muuta johdu, henkilökunnan tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevien työnantajalta saamaa tavanomaista ja kohtuullista 1) etua työnantajan järjestämästä terveydenhuollosta, lukuun ottamatta kuitenkaan työnantajan työntekijälle suorittamaa korvausta terveydenhuollosta tai sairaudesta johtuvista kustannuksista; 2) henkilökunta-alennusta työnantajan tuottamista tai kaupan pitämistä tavaroista tai palveluksista; 3) merkkipäivälahjaa tai vähäistä muuta lahjaa, joka on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena; 4) etua työnantajan järjestämästä virkistys- tai harrastustoiminnasta; 5) etua työnantajan järjestämästä yhteiskuljetuksesta asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla. Veronalaiseksi palkka- tai eläketuloksi ei katsota sitä toimialalla tavanomaista ja kohtuullista etua, jonka liikenteenharjoittajan palveluksessa tai tämän palveluksesta eläkkeellä oleva verovelvollinen saa työnantajalta matkaan oikeuttavana vapaa- tai alennuslippuna. 50 § Veronalaista tuloa ei ole työnantajalta työmatkasta saatu matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha ja majoittumiskorvaus, joka vastaa työmatkoista keskimäärin aiheutuvaa kohtuullista matkustamiskustannusten ja elantokustannusten lisääntymistä. Verohallitus antaa vuosittain tarkemmat määräykset verovapaiden korvausten perusteista ja määristä. Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana ei pidetä: 1) verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiä matkoja; 2) jos verovelvollisella ei ole varsinaista työpaikkaa, päivittäisiä matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä toimialoilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa joudutaan usein vaihtamaan alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi; 3) työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Vahvistaessaan edellä ja 51§:ssä tarkoitettujen työnantajalta työmatkasta saatujen matkakustannusten korvausten perusteita ja määriä verohallituksen ei ole vahvistettava 1) kotimaan päivärahaa yli 10 tuntia kestävästä työmatkasta 100 markkaa eikä yli 6 tuntia kestävästä työmatkasta 62 markkaa pienemmäksi; 2) verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismääriä pienemmiksi kuin ne ovat työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten arvioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa 31 päivänä maaliskuuta 1988 annetun verohallituksen päätöksen (316/88) 8§:ssä. Vahvistaessaan ulkomaille tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen perusteet ja määrät verovuodeksi verohallituksen on noudatettava ennen tätä lakia voimassa olleita säännöksiä. Veronalaista tuloa ei ole: 1) työmatkasta saatu, ennen tätä lakia voimassa olleiden säännösten ja 4 momentin 2 kohdassa tarkoitetun verohallituksen päätöksen 13§:n mukainen ateriakorvaus; 2) työnantajalta päivittäisistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisistä matkoista saatu, enintään 4 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa verohallituksen päätöksessä vahvistetun suuruinen matkustamiskustannusten korvaus toimialoilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan. 51 § Veronalaista tuloa ei ole sellainen korvaus matkustamis- ja elantokustannusten keskimääräisestä kohtuullisesta lisääntymisestä, jonka työnantaja on suorittanut 93 ja 94§:ssä tarkoitettua merityötuloa saavalle verovelvolliselle matkasta asunnolta aluksen saapumis- ja lähtösatamaan ja takaisin. Verovapaata tuloa on kuitenkin korvaus vain sellaisista matkoista, jotka aiheutuvat vuosi- ja vastikelomamatkoista sekä matkoista, joista johtuvat matkustamiskustannukset työnantaja on velvollinen korvaamaan merimieslain nojalla. Verohallitus antaa vuosittain tarkemmat määräykset verovapaiden korvausten perusteista ja määristä. 52 § Veronalaista tuloa ei ole kohtuullinen korvaus, joka maksetaan kansanedustajan toimen hoitamisesta aiheutuneiden erityisten kustannusten ja elantokustannusten lisäyksen kattamiseksi. Edellä 1 momentissa tarkoitettuna kohtullisena korvauksena pidetään edustajanpalkkiosta annetussa laissa (328/47) tarkoitettua puhemiehen määrärahaa ja muun selvityksen puuttuessa 80 prosenttia edustajan kulukorvauksesta. Ulkomailla työskentelystä saadut tulot 53 § Veronalaista palkkatuloa ei ole: 1) ulkomaanedustuksessa palvelevan tai muun Suomen valtioon palvelussuhteessa olevan, ulkomaille sijoitetun henkilön virantoimituspalkkio, paikalliskorotus, kurssi- ja hintavaihtelutappion korvaus tai valtion maksama muu ulkomailla suoritetusta työstä tai tehtävästä johtuvien erityisten menojen kattamiseksi tarkoitettu korvaus; 2) palkka tai palkkio, jonka Yhdistyneet kansakunnat tai jokin sen erityisjärjestö maksaa muualla kuin Suomessa suoritetusta asiantuntijatehtävästä. 54 § Veronalaista palkkatuloa ei ole verovelvollisen 1) saman työnantajan palveluksessa ulkomailla tai 2) samassa valtiossa ulkomailla suorittamasta työstä saama palkka (ulkomaantyötulo), jos hänen tästä työstä aiheutuva oleskelunsa ulkomailla (ulkomaantyöskentely) on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta. Palkkatulo on kuitenkin veronalaista tuloa, jos se on saatu valtiolta, kunnalta tai muulta suomalaiselta julkisoikeudelliselta yhteisöltä taikka jos se on saatu suomalaisessa vesi- tai ilma-aluksessa tehdystä työstä. Ulkomaantyöskentelyn ei katsota keskeytyvän, vaikka verovelvollinen aloitettuaan työskentelynsä oleskelee Suomessa keskimäärin enintään kuutena päivänä sellaista täyttä kuukautta kohti, jonka hänen ulkomaantyöskentelynsä voidaan olettaa kestävän tai jonka se on kestänyt. Edellytyksenä kuitenkin on, että hän ei näin laskettavasta päivien määrästä oleskele Suomessa enempää kuin 60 päivää etukäteen ja että hän tällaisen Suomessa oleskelun jälkeen palaa työskentelyvaltioon jatkamaan samaa ulkomaantyöskentelyä. Ulkomaantyöskentelyn ei myöskään katsota keskeytyvän, jos verovelvollisen Suomessa oleskelu aiheutuu pakottavasta, hänestä ja hänen työnantajastaan riippumattomasta, odottamattomasta syystä ja jos verovelvollinen tällaisen Suomessa oleskelun jälkeen palaa työskentelyvaltioon jatkamaan kyseistä ulkomaantyöskentelyä. Ulkomaantyöskentelyn, jota ei enää voida pitää yhtäjaksoisena, katsotaan päättyneen sinä päivänä, jolloin verovelvollinen työskentelynsä lopetettuaan olisi voinut lähteä työskentelyvaltiosta. Jos ulkomaantyöskentely on päättynyt painavasta, verovelvollisesta ja hänen työnantajastaan riippumattomasta, odottamattomasta syystä, ei ulkomaantyötuloa pidetä veronalaisena tulona sen johdosta, että ulkomaantyöskentely ei ole kestänyt oletettua vähintään kuuden kuukauden aikaa. Eräät eläkkeet, sosiaalietuudet ja korvaukset 55 § Veronalaista tuloa eivät ole: 1) kansaneläkelain (347/56) mukaiseen kansaneläkkeeseen maksettavat lisät; 2) eläkkeensaajien asumistukilain (591/78) mukainen asumistuki; 3) perhe-eläkelain (38/69) mukainen perhe-eläke ja koulutustuki; 4) ne huoltoapulain 5§:n mukaiset eläkkeet, joihin verovelvollisella on ollut oikeus ennen vuotta 1989; 5) huoltoeläkkeenä ennen vuotta 1989 maksettavaksi määrätyt vahingonkorvaukset; 6) rintamasotilaseläke, rintamalisä, ylimääräinen rintamalisä ja ylimääräinen sotaeläke. 56 § Vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava korvaus on veronalaista tuloa vain, jos se on saatu veronalaisen tulon sijaan tai muutoin korvaukseksi tulojen tai elatuksen vähentymisestä. Veronalaisia korvauksia eivät ole: 1) sairaanhoitokustannusten ja niihin verrattavien menojen korvaus, ellei 49 §:stä muuta johdu; 2) pakollisen tapaturmavahinkoturvan nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 1982 sattuneen vakuutustapahtuman perusteella maksettu päiväraha, elinkorko ja huoltoeläke tai niihin liittyvät lisät, myös silloin kun ne on saatu työnantajalta palkkana tai ennakkona, ei kuitenkaan siltä osin kuin elinkoron tai huoltoeläkkeen vuotuinen määrä ylittää 20 000 markkaa; 3) korvaus, joka on maksettu kertakaikkisena tai jatkuvana sotapalveluksessa taikka muuten sotatoimessa aiheutuneen ruumiinvamman, sairauden tai kuolemantapauksen johdosta valtion tai yleishyödyllisen yhteisön varoista joko vahingoittuneelle tai sairastuneelle itselleen taikka hänen omaisilleen; 4) luonnonsuojelulain (71/23) 9§:ssä tarkoitetun suojelualueen omistajalle maksettu kertakaikkinen korvaus taloudellisista menetyksistä, joita hänelle aiheutuu rauhoittamispäätöksen mukaisista alueen käyttöoikeuksien rajoituksista. 57 § Veronalaista tuloa ei ole: 1) sosiaalihuoltolain (710/82) mukainen toimeentulotuki; 2) lapsen elatuksen turvaamisesta annetun lain (122/77) mukainen elatustuki; 3) vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (380/87) tarkoitetut edut; 4) hautausavustus; 5) äitiysavustus; 6) lapsilisä; 7) lapsen hoitotuesta annetun lain (444/69) nojalla maksettu lapsen hoitotuki; 8) vammaistukilain (124/88) mukainen vammaistuki; 9) asevelvollisen päiväraha; 10) sotilasavustuslain (566/48) mukainen sotilasavustus, kotiuttamisrahalain (910/77) mukainen kotiuttamisraha; 11) erorahalain (947/78) ja valtion virkamieslain (755/86) mukainen eroraha; 12) työntekijän valtion varoista työnvälityslain (246/59) nojalla saama korvaus; 13) oppisopimuslaissa (422/67) tarkoitetut oppilaan valtion varoista saamat taloudelliset edut; 14) metsäoppilaitoksista annetun lain (141/64) nojalla saatu avustus; 15) asumistukeen oikeutetun asumistukilainsäädännön mukaan saama asumistuki; 16) opintotukilain 7§:n 3 momentissa (39/84) tarkoitettu korkoavustus; 17) valtion ja kuntien varoista asuntojen korjaustoimintaan saatu avustus; 18) kohtuullinen lakkoavustus tai muu siihen rinnastettava avustus, jonka palkansaaja tai maatilatalouden harjoittaja on saanut työtaistelun johdosta asianomaiselta työmarkkinajärjestöltä; 19) avustuskassalaissa (471/42) tarkoitettujen sairauskassojen suorittamat etuudet, paitsi jos vakuutuksen maksuista on enemmän kuin kolme neljäsosaa maksanut työnantaja tai joku muu, jonka kannalta niitä on pidettävä vastikkeena verovelvollisen suorittamasta työstä, tehtävästä tai palveluksesta. Yksityisvakuutusetuudet 58 § Veronalaista tuloa on jäljempänä säädetyin poikkeuksin vapaaehtoisen henkilövakuutuksen (henkilövakuutus) nojalla saatu vakuutussuoritus. Mitä 1 momentissa ja 59§:ssä on säädetty vakuutussuorituksen veronalaisuudesta koskee myös vakuutusmaksujen palautuksena tai takaisinostolla saatua määrää samoin kuin sitä arvoa, joka on luettu vakuutuksenottajan hyväksi muutettaessa tällaista vakuutusta muunlaiseksi vakuutukseksi (muutosarvo). Kertamaksullisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksujen palautuksesta, takaisinostoarvosta tai muutosarvosta on veronalaista tuloa kuitenkin vain 59§:ssä tarkoitettu vakuutuksen tuotto. 59 § Jos henkilövakuutuksen nojalla saatu vakuutussuoritus vakuutussopimuksen mukaan maksetaan kertasuorituksena tai useampana eränä lyhyempänä kuin kahden vuoden aikana vakuutetun saavutettua määräiän (säästösumma) vakuutuksenottajalle itselleen, kun hän on vakuutettuna, vakuutuksenottajan puolisolle tai puolison lapselle, vakuutuksenottajan suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevalle perilliselle, ottolapselle tai kasvattilapselle, veronalaista tuloa on vakuutussuorituksen se osa, joka ylittää maksettujen vakuutusmaksujen yhteismäärän (vakuutuksen tuotto). Vähintään 10 vuotta voimassa olleen edellä mainitun vakuutuksen tuotosta on veronalaista tuloa 50 prosenttia. Henkilövakuutukseen perustuvasta pysyvän työkyvyttömyyden johdosta kertakorvauksena saadusta vakuutussuorituksesta on veronalaista tuloa 50 prosenttia. 60 § Veronalaista tuloa ei ole: 1) vakuutussuoritus, joka maksetaan vakuutetun kuoleman johdosta kertakorvauksena hänen puolisolleen tai puolison lapselle, hänen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevalle perilliselleen, ottolapselleen tai kasvattilapselleen tai hänen kuolinpesälleen; 2) vakuutussuoritukseen verrattava taloudellinen tuki, jonka valtio, kunta tai muu asetuksella tarkemmin määriteltävä julkisoikeudellinen yhteisö tai eläkelaitos maksaa työ- tai virkasuhteessa taikka näihin verrattavassa palvelussuhteessa olleen henkilön kuoltua edellä tarkoitetulle edunsaajalle; 3) henkilövakuutuksen nojalla saatu sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneiden kustannusten korvaus ja muu niihin verrattava korvaus. 61 § Jos työnantaja on maksanut vakuutusmaksuja työntekijälle ottamastaan henkilövakuutuksesta, johon sisältyy vakuutuksenantajan velvollisuus suorittaa säästösumma työntekijälle tai hänen määräämälleen edunsaajalle kertasuorituksena tai useampana eränä lyhyempänä kuin kahden vuoden aikana, luetaan työntekijän veronalaiseksi tuloksi 10 prosenttia työnantajan maksamista vakuutusmaksuista riippumatta siitä, onko työnantaja sitoutunut pitämään edunsaajamääräyksen voimassa. 62 § Eläkkeestä, joka perustuu verovelvollisen kerralla maksamaan vakuutukseen taikka jonka hän on muutoin saanut ostamalla, vaihtamalla muuta vastiketta kuin kiinteistöä vastaan tai muulla näihin verrattavalla vastikkeellisella saannolla, luetaan tuloksi vain seuraavat määrät: jos eläkkeensaajan ikä on verovuoden päättyessä vähemmän kuin 44 vuotta 60 % 44-52 vuotta 55 % 53-58 '' 50 % 59-63 '' 45 % 64-68 '' 40 % 69-72 '' 35 % 73-76 '' 30 % 77-81 '' 25 % 82-86 '' 20 % 87-91 '' 15 % 92 vuotta tai enemmän 10 % 63 § Veronalaista tuloa ei ole kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai eliniäksi pidätetty etuus (syytinki), sikäli kuin se suoritetaan asuntoetuna, luonnontuotteina tai palveluina. Apurahat ja palkinnot 64 § Veronalaista tuloa ei ole: 1) stipendi tai muu apuraha, joka on saatu opintoja tai tieteellistä tutkimusta tahi taiteellista toimintaa varten; 2) tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi saatu palkinto; 3) valtion 2 kohdassa tarkoitetusta taikka muusta ansiokkaasta toiminnasta ennen tammikuun 1 päivää 1984 myöntämä eläke tai tällaiseen eläkkeeseen liittyvä perhe-eläke; 4) muu opintoraha kuin opintotukilain 10 a§:ssä tarkoitettu aikuisopintorahana saatu ansionmenetyskorvaus. Muulta kuin valtiolta, kunnalta tai muulta julkisyhteisöltä taikka Pohjoismaiden neuvostolta saadut stipendit, opintorahat ja muut apurahat sekä palkinnot ovat kuitenkin veronalaista tuloa siltä osin, kuin niiden sekä julkisyhteisöiltä ja Pohjoismaiden neuvostolta saatujen stipendien, muiden apurahojen, opintorahojen ja palkintojen yhteenlaskettu määrä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneiden menojen vähentämisen jälkeen verovuonna ylittää valtion taiteilija-apurahan vuotuisen määrän. Valtiovarainministeriö voi hakemuksesta päättää, että 1 momentissa tarkoitettu tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustuksena saatu palkinto on koko määrältään verosta vapaata tuloa. 65 § Veronalaista tuloa ei ole taiteen alalla järjestetystä, taiteellisesti merkittävästä valtakunnallisesta tai kansainvälisestä valtiovarainministeriön nimeämästä kilpailusta saatu palkinto. Valtiovarainministeriö nimeää vuosittain etukäteen opetusministeriön esityksestä ne taiteen alalla järjestettävät kilpailut, joita on pidettävä 1 momentissa tarkoitettuina taiteellisesti merkittävinä valtakunnallisina tai kansainvälisinä kilpailuina. 66 § Veronalaista tuloa ei ole peruskoulun, lukion, iltalukion, ammattikoulun tai muun näihin verrattavan oppilaitoksen oppilaiden tieto- tai taitoaineessa järjestetystä kilpailusta muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena saama palkinto. Luovutusvoitot 67 § Ostamalla, vaihtamalla tai muulla vastikkeellisella saannolla saadun kiinteän tai irtaimen omaisuuden luovutuksen tuottamasta voitosta on satunnaisena myyntivoittona veronalaista tuloa, jos luovuttaja on omistanut irtaimen omaisuuden alle 5 vuotta ja kiinteän omaisuuden alle 10 vuotta, seuraava, luovuttajan omistusajan pituuden mukaan määräytyvä suhteellinen osuus: omistusaika vuosina veronalainen osuus luovutusvoitosta alle 4 100 % vähintään 4 mutta alle 6 80 % vähintään 6 mutta alle 8 60 % vähintään 8 40 % 68 § Luovutuksesta saatua voittoa ei pidetä satunnaisena myyntivoittona seuraavissa tapauksissa: 1) jos kiinteä omaisuus, toisen maalla oleva rakennus tai niiden pysyvä käyttöoikeus, joita verovelvollinen ei ole hankkinut ilmeisesti keinottelutarkoituksessa, on luovutettu kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/77) mukaisella menettelyllä tai muulla siihen rinnastettavalla menettelyllä; 2) jos kiinteistö on vapaaehtoisesti luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon vastaanottajalla on oikeus lunastaa kysymyksessä olevan laatuista omaisuutta tai saada sen pysyvä käyttöoikeus mainitulla menettelyllä; 3) jos verovelvollinen on vesistön patoamista tai säännöstelyä varten vapaaehtoisesti luovuttanut omaisuuden tai pysyvän käyttöoikeuden mainituista toimenpiteistä hyötyä saavalle voimalaitoksen omistajalle sellaiseen tarkoitukseen, johon valtiolle on annettu lunastusoikeus. Jos kiinteä omaisuus luovutetaan valtiolle tai maakunnalle, kunnalle tai kuntainliitolle, pidetään luovutuksesta saatua voittoa satunnaisena myyntivoittona vain, jos omaisuus on ollut luovuttajan omana viittä vuotta lyhyemmän ajan. Kiinteän omaisuuden, toisen maalla olevan rakennuksen tai niiden pysyvän käyttöoikeuden vastaanottajan tulee, jos kysymyksessä on vapaaehtoinen luovutus, toimittaa luovuttajalle verotusta varten selvitys siitä, että omaisuus tai pysyvä käyttöoikeus on luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon vastaanottajalla tai valtiolla on oikeus lunastaa omaisuutta tai saada sen pysyvä käyttöoikeus kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain mukaisella tai muulla siihen rinnastettavalla menettelyllä. 69 § Veronalaista tuloa on myös 40 prosenttia siitä määrästä, jolla omaisuuden luovutusten verovuonna tuottama sellainen voitto, jota ei oteta huomioon satunnaista myyntivoittoa määrättäessä, ylittää 200 000 markkaa (omaisuuden luovutusvoitto). 70 § Satunnaisen myyntivoiton ja omaisuuden luovutusvoiton määrää laskettaessa luovutushinnasta vähennetään 50 prosenttia siitä tai luovutushinnan puolta määrää suurempi omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä. Alle kaksi vuotta omistetun omaisuuden luovutuksesta saadun satunnaisen myyntivoiton tai omaisuuden luovutusvoiton määrää laskettaessa luovutushinnasta vähennetään kuitenkin vain 25 prosenttia siitä tai tätä määrää suurempi omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä. Vastikkeetta saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan perintö- ja lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo. Hankintamenoon luetaan myös omaisuuden perusparannusmenot verovelvollisen omistusaikana. Luovutushintaan lisätään kiinteistöltä erikseen luovutettavaksi hakatun puutavaran ja kiinteistön luovutuksesta pidätetyn hakkuuoikeuden kantoarvo verovelvollisen omistusajalta, enintään kuitenkin luovutusvuodelta ja sitä edeltäneiden 5 vuoden ajalta, vähennettynä samoilta vuosilta verotetulla metsätalouden puhtaalla tuotolla. Jos omaisuutta verovelvollisen hallinta-aikana on kohdannut vahinko, josta hän on saanut korvausta, korvaus lisätään luovutushintaan luovutusvuodelta ja sitä edeltäneiltä viideltä vuodelta, sikäli kuin sitä ei ole käytetty tuhoutuneen tai vahingoittuneen omaisuuden uudistamiseen tai kunnostamiseen. Kulkuneuvon luovutuksesta saadun voiton määrää laskettaessa ei oteta huomioon työnantajan maksamaa matkustamiskustannusten korvausta. 71 § Edellä 67 ja 69§:ssä tarkoitettuna luovutuksena ei pidetä osakeyhtiölain (734/78) 5 luvun 1§:ssä mainitun vaihtovelkakirjan vaihtamista yhtiön osakkeisiin eikä siinä mainittuun optiolainaan liittyvän osakkeiden merkintäoikeuden käyttämistä. Tällaista osaketta luovutettaessa omistusaika lasketaan vaihtovelkakirjan tai osakkeiden merkintäoikeuden saannosta. 72 § Verovelvollisella on oikeus vähentää sellaisesta omaisuuden luovutuksen tuottamasta voitosta, joka otetaan huomioon satunnaista myyntivoittoa määrättäessä, samanlaatuisesta luovutuksesta verovuonna aiheutunut tappio. 73 § Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos 1) verovelvollinen luovuttaa vähintään vuoden ajan omistamansa sellaisen huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet tai osuudet taikka sellaisen rakennuksen, jota hän omistusaikanaan yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ennen luovutusta on käyttänyt omana tai perheensä vakituisena asuntona (oman asunnon luovutusvoitto); 2) verovelvollinen luovuttaa kiinteää omaisuutta, arvopaperin, avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön osuuden taikka laivaosuuden ja saajana on joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa hänen lapsensa tai tämän rintaperillinen taikka hänen sisarensa, veljensä, sisarpuolensa tai velipuolensa ja jos omaisuus on ollut yhteensä yli 10 vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti. Oman asunnon luovutusvoittoa laskettaessa rakennukseen rinnastetaan myös sen rakennuspaikka siltä osin kuin se on pinta-alaltaan enintään 10 000 neliömetriä tai kaavoitetulla alueella enintään kaavan mukaisen tontin tai rakennuspaikan suuruinen. Jos omana asuntona käytetystä huoneistosta tai rakennuksesta vähemmän kuin puolet on ollut verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisena asuntona, pidetään luovutusvoitosta vain tätä käyttöä vastaavaa osaa verosta vapaana tulona. Jos useampi verovelvollinen on omistanut yhdessä edellä tarkoitetut osakkeet tai osuudet taikka edellä tarkoitetun rakennuksen, sovelletaan kunkin saamaan voittoon tai sen osuuteen vastaavasti, mitä edellä tässä pykälässä on sanottu. Jos luovutukseen on sovellettu 1 momentin 2 kohdan säännöstä ja jos luovutuksensaaja luovuttaa samaa omaisuutta edelleen ennen kuin 5 vuotta on kulunut hänen saannostaan, vähennetään hänen satunnaista myyntivoittoaan tai omaisuuden luovutusvoittoaan laskettaessa hankintamenosta se veronalaisen omaisuuden luovutusvoiton määrä, jota 1 momentin 2 kohdan säännös huomioon ottaen ei ole pidetty hänen saantomiehensä veronalaisena tulona. Perhe- ja perintöoikeudelliset saannot 74 § Veronalaista tuloa ei ole, mitä on saatu avio-oikeuden nojalla, naimaosana tai etuosana jakamattomasta pesästä, perintönä, perintökaaren 8 luvussa tarkoitettuna avustuksena tai hyvityksenä, testamentilla taikka lahjana. Veronalaista on kuitenkin testamentilla tai lahjana saadun elinikäisen nautintaoikeuden, eläkkeen taikka muun jäljellä olevaksi eliniäksi tai määrävuosiksi jollekin tulevan etuuden tuottama tulo. Kunnallisverotuksessa veronalaista tuloa on muulle kuin puolisolle tai suoraan ylenevää tai alenevaa polvea olevalle perilliselle tullut perintö, 1 momentissa tarkoitettu avustus tai hyvitys, testamentti sekä lahja siltä osin kuin nämä samalta perittävältä tai lahjoittajalta saatuina ovat verovuonna arvoltaan yhteensä yli 15 000 markkaa. 75 § Veronalaista tuloa ei ole lapsen elatusta koskevan lainsäädännön mukaisella tuomiolla tai sopimuksella vahvistettu tai lapsen elatusta varten muutoin saatu elatusapu. Veronalaista ei ole myöskään sellainen rahana tai tavarana saatu avustus, joka vapaaehtoisen sitoumuksen tai muun velvoitteen nojalla suoritetaan määräajoin entiselle tai välien rikkoutumisen vuoksi pysyvästi erillään asuvalle puolisolle. Porotaloudesta saatu tulo 76 § Porotaloudesta saatuna tulona pidetään sitä puhdasta tuottoa, jonka porotalouden arvioidaan edellisenä poronhoitovuotena keskimäärin tuottaneen paliskunnan toimesta luettua, vuotta vanhempaa poroa kohti, ottaen huomioon paikkakunnalla tavalliset porokarjasta aiheutuneet kustannukset. Tämä tuotto määrätään kunkin vuoden verotusta varten vahvistettujen tuottoperusteiden nojalla. Jos porotaloudesta saatu tulo jotakin porokarjaa kohdanneen vahingon johdosta on vähentynyt huomattavasti enemmän kuin paikkakunnalla yleensä, on tämä kohtuullisessa määrässä otettava huomioon tuloa arvioitaessa. Muut tulon veronalaisuutta koskevat säännökset 77 § Veronalaista tuloa ei ole erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän tai yhteisetuuden osakkaan saama osuus kuolinpesän tai yhteisetuuden tulosta. Yhtymän osakkaan veronalaista tuloa ei ole hänen veronalaiseksi tulokseen 34§:n 1 tai 2 momentin mukaisesti katsotun tulo-osuuden ohella hänen yhtymästä saamansa voitto-osuus. Veronalaista tuloa ei ole myöskään 4§:n 5 ja 6 kohdassa tarkoitetun ulkomaisen yhtymän tai kuolinpesän Suomessa asuvan osakkaan tällaisen yhtymän tai kuolinpesän tulosta saama osuus siltä osin kuin yhtymä tai kuolinpesä on velvollinen suorittamaan mainitusta tulosta veroa täällä. Veronalaiseksi tuloksi ei katsota, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6§:n 2 ja 3 momentissa kuitenkin säädetyin poikkeuksin, kotimaisen osakeyhtiön tai osuuskunnan toiselta kotimaiselta osakeyhtiöltä tai osuuskunnalta saamia osinkoja ja osuuspääoman korkoja. 78 § Veronalaista tuloa ei ole etu, jonka verovelvollinen on saanut omaan tai perheensä tarpeeseen käytetystä asunnosta, joka hänellä on asunto-osakeyhtiön tai muun asunto- tai kiinteistöyhteisön osakkaana tai jäsenenä ollut käytössään käypää vuokraa alemmasta vastikkeesta, ellei asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa annetusta laista (505/73) muuta johdu. Myöskään asunto- tai kiinteistöyhteisön veronalaiseksi tuloksi ei katsota sen osakkeenomistajien tai jäsenten saamaa etua huoneistoista, joihin heillä on yhtiöjärjestyksen tai osuuskunnan sääntöjen nojalla hallintaoikeus. 79 § Veronalaista tuloa ei ole Suomessa järjestetyissä arpajaisissa tai palkinto-obligaatioiden arvonnassa saatu voitto eikä voitto, joka on saatu kotimaisten urheilu- tai eläinkilpailujen yhteydessä asianomaisella luvalla toimeenpannuissa vedonlyönneissä. Veronalaista tuloa ei myöskään ole muu voitto, joka on saatu palkintona tai muulla nimellä Suomessa julkisesti järjestetyn arvonnan, arvaamisen, vedonlyönnin tai muun niihin verrattavan sattumasta osaksi tai kokonaan riippuvan menettelyn perusteella. Veronalaista tuloa on kuitenkin voitto, jota voidaan pitää kohtuullisena vastikkeena jostakin suorituksesta tai jota on pidettävä ennakkoperintälaissa tarkoitettuna palkkana. 80 § Veronalaista tuloa ei ole: 1) tasavallan presidentin toimen hoitamisesta saatu palkkio ja eläke, eikä valtiolta näiden lisäksi saatu asunto- tai muu etu; 2) etu kansanedustajan toimeen liittyvästä oikeudesta maksuttomaan matkustamiseen; 3) palkka tai palkkio, joka on saatu Suomessa pidetylle valtioiden väliselle kokoukselle tehdystä työstä, jos työn on tehnyt muualla kuin Suomessa asuva henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen; 4) Pohjoismaiden Investointipankin jäsenmaan saama osuus pankin jakamasta ylijäämästä; 5) luonnonvaraisten käpyjen, marjojen ja sienien sekä sellaisten luonnonvaraisten kasvien tai niiden osien, joita kerätään käytettäväksi ihmisravintona, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistuksessa, kerääjän näiden tuotteiden luovutuksesta saama tulo, mikäli sitä ei ole pidettävä palkkana; 6) luovuttajan saama korvaus äidinmaidon luovutuksesta; 7) rangaistusta suorittavan vangin tai pakkolaitokseen eristetyn saama työ- tai käyttöraha; 8) reserviläispalkka. IV OSA Tulosta tehtävät vähennykset 1 luku Luonnolliset vähennykset 81 § Verovelvollisella on oikeus tulostaan vähentää tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot jäljempänä tässä luvussa säädetyin poikkeuksin. Kunnallisverotuksessa kunkin tulolähteen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot vähennetään saman tulolähteen tulosta. Verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja ei saa vähentää. 82 § Tulon hankkimisesta johtuneita menoja ovat muun ohessa: 1) verovelvollisen tulonhankinnassa työskennelleille henkilöille maksettu palkka ja muut edut; 2) yhtymän, yhteisetuuden tai kuo …