1997 false KHO:1997:35 Thaimaan kansalainen A oli saapunut Suomeen 10.6.1995 tarkoituksenaan työskennellä täällä B Oy:n työntekijänä tekemällä siivoustyötä hotellissa, jolle B Oy oli vuokrannut työvoimaa. A:lla ei ollut työntekoon vaadittavaa oleskeluja työlupaa. A:n ja B Oy:n välillä ei ollut tehty kirjallista työsopimusta. Asiassa jäi epäselväksi, mitä osapuolten kesken ehkä oli muuten sovittu. A oli tehnyt siivoustyötä vain yhtenä päivänä muutaman tunnin ajan. A oli käännytetty Thaimaahan vajaan kuukauden oleskelun jälkeen 6.7.
- KHO totesi, että palkkaturvalaissa ei tosin ollut määritelty työsuhdetta työsopimuslaista poikkeavasti. Palkkaturvalakia sovellettaessa työsuhde oli siten lähtökohtaisesti ymmärrettävä samalla tavalla kuin työsopimuslaissa. Palkkaturvalain 2 a §:stä kävi kuitenkin ilmi, että työntekijän työsopimukseen perustuva oikeus palkkaturvaan valtiolta ei ole yhtä laaja kuin työntekijän oikeus palkkasaatavaan työnantajaltaan. Tämä laissa säädetty poikkeus oli ymmärrettävä ilmauksena periaatteesta, että valtio työsuhteen ulkopuolisena osapuolena ei ollut yhtä laajassa vastuussa työntekijälle palkkasaamisesta kuin työnantaja. Näistä lähtökohdista palkkaturvalakia oli tulkittava siten, että työsuhteen, joka oikeutti palkkaturvan saamiseen, oli oltava paitsi yksityisoikeudellisesti pätevä myös muussa suhteessa oikeudellisesti moitteeton. Vaikka A:n tarkoituksena olikin ollut hänelle annettujen lupausten perusteella tulla Suomeen tekemään työtä, A:n ja B Oy:n välille, kun otetiin muun ohella huomioon maassa oleskeluajan lyhyys ja se että A ei ollut hakenut työntekoa varten tarvittavia oleskelu- ja työlupaa, ei voitu katsoa syntyneen sellaista palkkaturvalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua työsuhdetta, jonka perusteella valtio olisi ollut velvollinen turvaamaan A:n palkka- ja muun saatavan suorituksen B Oy:n maksukyvyttömyyden varalta. Äänestys 5+1-
- PalkkaturvaL 1 § 1 mom PalkkaturvaL 2 a §