KHO/1997/59

1997 false KHO:1997:59 Kuluttajavirasto oli katsonut, että yhdistyksen harjoittama vaihto-oppilastoiminta oli valmismatkaliikkeestä annetun lain 2 §:ssä tarkoitettua valmismatkaliikkeen harjoittamista, ja oli lain 14 §:n nojalla kieltänyt yhdistystä harjoittamasta lain 2 §:ssä tarkoitettua valmismatkaliikettä. Yhdistys valitti kuluttajaviraston päätöksestä ja katsoi, ettei sen toiminta ollut valmismatkaliikkeen harjoittamista. Asia oli ratkaistava soveltamalla valmismatkaliikkeistä annettua lakia ja valmismatkalakia. Nämä matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annetun neuvoston direktiivin (90/314/ETY, jäljempänä pakettimatkadirektiivi) täytäntöönpanemiseksi säädetyt lait olivat soveltamisalaltaan tulkinnanvaraisia. Kun korkein hallinto-oikeus tulkitsi näitä lakeja, sen oli valittava pakettimatkadirektiivin Suomelle asettamien velvoitteiden mukainen tulkinta. Koska kysymyksessä oli niin sanottu minimidirektiivi, Suomen kansallisen lain soveltamisala ei voinut jäädä tulkinnalla suppeammaksi kuin direktiivin soveltamisala. Direktiivi ei sen sijaan estänyt ylittämästä kansallisella lailla direktiivin suojatasoa, mutta toisaalta hallituksen esityksissä mainituiksi laeiksi oli korostettu lakien ja direktiivin soveltamisalan yhtenevyyttä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asian ratkaisemiseksi ja lakien soveltamiseksi oli sekä direktiivin täytäntöönpanemiseksi että kansallisen lain oikean soveltamisen kannalta välttämätöntä tietää, mikä oli pakettimatkadirektiivin oikea tulkinta asiassa merkityksellisiltä osin. KHO päätti pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisun pakettimatkadirektiivin tulkinnasta. KHO asetti yhteisöjen tuomioistuimen vastattavaksi seuraavat kysymykset:

1. Kuuluuko neuvoston pakettimatkadirektiivin soveltamisalaan täysimääräisesti tai joiltakin osin myös sellainen kestoltaan noin puolen tai yhden vuoden pituinen vaihto-oppilasmatka, jonka tarkoituksena ei ole matkailu tai turismi vaan koulunkäynti vieraassa maassa ja tutustuminen sen ihmisiin ja kulttuuriin asumalla korvauksetta perheenjäsenenä paikallisessa perheessä? Onko vaihto-oppilasmatkan kuulumiselle pakettimatkadirektiivin soveltamisalaan merkitystä sellaisilla matkojen järjestämisen ei-kaupallisuutta korostavilla piirteillä kuin että matkalle osallistuja joutuu maksamaan itse vain osan matkan kustannuksista ja että matkat järjestetään eri maiden yleishyödyllisten yhteisöjen välisenä yhteistyönä ja suurelta osin vapaaehtoistyöhön perustuen sekä että matkoja tuetaan valtion sivistysmäärärahoilla?
2. Jos edellä kuvatut vaihto-oppilasmatkat kuuluvat pakettimatkadirektiivin yleiseen soveltamisalaan, pyydetään vastausta vielä seuraaviin direktiivin 2 artiklan yksityiskohtaista tulkintaa koskeviin kysymyksiin: 2.
3. Onko 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna majoituksena pidettävä sellaista pitkäkestoista, vastikkeetonta majoitusta, jonka ydinsisältönä on asuminen perheessä perheen lapsiin verrattavana perheenjäsenenä? 2.
4. Onko 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna muuna matkailupalveluna pidettävä oppilaan ja hänen vanhempiensa koulutusta, isäntäperheen ja kohdemaan koulun valitsemista sekä maakohtaisten asiakirjojen valmistamista?