KHO/1997/62

1997 false KHO:1997:62 Merenkulkuhallitus oli pyytänyt seitsemältä yritykseltä tarjouksen helikopteripalveluista valtion jäänmurtajille Perämeren alueella. Merenkulkuhallitus käyttää helikoptereita jäänmurtajilla talvikausien aikana jäätiedustelutehtävissä, henkilökuljetuksissa ja erilaisissa huoltotehtävissä. Tarjouksen tehnyt yritys, jonka kanssa merenkulkuhallitus ei ollut tehnyt hankintasopimusta, valitti korkeimmalle hallintooikeudelle merenkulkuhallituksen päätöksestä, jolla oli päätetty tehdä sopimus erään tarjouksen pohjalta. Merenkulkuhallitus vaati, että koska julkisia hankintoja koskeva menettely oli tosiasiallista hallintotoimintaa ja koska oikeusturvakeinoista julkisissa hankinnoissa oli erikseen säädetty julkisista hankinnoista annetun lain 3 luvussa, valitus oli jätettävä tutkimatta. Julkisista hankinnoista annetussa laissa ei ollut suljettu pois hallintovalituksen käyttämistä oikeusturvakeinona lain tarkoittamissa asioissa. Näin ollen ja kun merenkulkuhallitus oli asiassa tehnyt päätöksen, jolla oli lopullisesti ratkaistu helikopteripalveluhankintaa koskevan tarjouksen valinta, korkein hallinto-oikeus tutki asian. Koska kysymyksessä ollut helikopteripalvelujen hankinta ei ollut julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu hankinta ja koska merenkulkulaitos oli mainitussa laissa tarkoitettu hankintayksikkö, kysymyksessä olevaan hankintaan oli sovellettava julkisista hankinnoista annettua lakia. Koska kysymyksessä ei ollut kynnysarvon ylittävistä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetun asetuksen mukainen peruspalvelu, hankintaan oli sovellettava, kun otettiin huomioon kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennus urakoista annetun asetuksen 4 § ja se, että hankinta ylitti selvästi asetuksessa tarkoitetun kynnysarvon, jälkimmäistä asetusta, jäljempänä tavarahankinta-asetus. Palvelujen osalta tavarahankinta-asetuksen soveltamisala oli asetuksen 3 §:n 1 momentissa rajattu riippuvaksi hankittavien palvelujen laadusta. Koska kysymyksessä olleen kaltaiset helikopteripalvelut eivät olleet luonteeltaan ilmaliikenteen henkilö- ja tavarankuljetuspalveluja eivätkä muitakaan niin sanottujen ensisijaisten palvelujen luettelossa mainittuja palveluja, kysymyksessä olleeseen palveluun oli niin sanottuna toissijaisena palveluna sovellettava tavarahankinta-asetusta mainitussa säännöksessä ilmenevin rajauksin. Kun otettiin huomioon valtion hankinnoista annetun asetuksen (1416/1993) 1 §:n mukainen säädöksen soveltamisala, kysymyksessä olleeseen hankintaan ei sovellettu mainittua asetusta. Kysymyksessä olleeseen hankintaan sovellettiin siten vain julkisista hankinnoista annetun lain säännöksiä lisättynä tavarahankinta-asetuksen 3 §:n 1 momentissa mainituilla säännöksillä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että merenkulkuhallitus oli lähettämällä tarjouspyynnön seitsemälle alan yrittäjälle käyttänyt julkisista hankinnoista annetun lain 5 §:n edellyttämällä tavalla hyväksi olemassa olevat kilpailumahdollisuudet. Julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:ssä ilmaistu menettelyyn osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamisen vaatimus edellytti, että valintapäätös voitiin havaita tehdyksi sellaisilla perusteilla, jotka eivät olleet syrjineet kilpailuun osallistuneita. Tasapuolisuus edellytti, että päätöksen perusteena käytettiin seikkoja, jotka olivat ilmenneet tarjouspyynnöstä siten, että tarjouspyynnön perusteella tehtyjä tarjouksia voitiin pitää keskenään vertailukelpoisina. Merenkulkuhallitus oli päätöksessään ilmoittanut tehneensä valinnan sillä perusteella, että valittu tarjous oli kokonaisvaikutukseltaan edullisin. Merenkulkuhallitus ei ollut kuitenkaan päätöksessään ilmoittanut, mitä seikkoja se oli ottanut huomioon arvioidessaan tarjousten edullisuutta. Merenkulkuhallitus ilmoitti lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle ottaneensa huomioon tarjouksia paremmuusjärjestykseen asettaessaan, ettei muilla tarjoajilla kuin voittaneella yhtiöllä ollut ollut välittömästi käytettävissään kaksimoottorista helikopteria ja eikä myöskään voimassa olevien lupien perusteella oikeutta operoida kaksimoottorihelikopterilla. Merenkulkuhallitus katsoi, ettei se voinut hyväksyä muiden kuin tuon yhtiön tarjouksen. Tarjouksia paremmuusjärjestykseen asetettaessa voitiin ottaa huomioon tarjoajien tosiasialliset mahdollisuudet tarjouspyynnössä ilmoitettuna ajankohtana suoriutua tarjouspyynnössä tarkoitetusta toiminnasta. Kun otettiin huomioon kysymyksessä olevan kaltaisen kaluston hankintahinta, helikopteritoiminnan suhteellinen suppeus Suomessa ja se seikka, ettei yhtiöllä, jolla ei ole ollut käytössään kaksimoottorihelikopteria, ole ollut mahdollisuutta hankkia etukäteen lupia sellaisella operoimiseen, ja kun tuollaiset luvat asianmukaisten edellytysten vallitessa on mahdollista saada, ei tarjouksia kuitenkaan voitu hylätä yksinomaan sillä perusteella, ettei tarjoajalla tarjouksen tekohetkellä ole ollut käytössään tarjouksen mukaista helikopteria ja ettei sillä siten ole ollut myöskään tällaisella helikopterilla operoimiseen oikeuttavia lupia. Merenkulkuhallitus oli huolimatta siitä, että se ei ollut katsonut voivansa lainkaan hyväksyä tarjouksia sellaisilta yrityksiltä, joilla ei ollut tarjoushetkellä käytettävissään tarjouksen mukaista kalustoa eikä sellaisella kalustolla operoimisen edellyttämiä lupia, sen jälkeen, kun se oli havainnut yhden tarjouksen tässä suhteessa muita paremmaksi, päättänyt tehdä sopimuksen tämän tarjouksen pohjalta sellaisen yhtiön kanssa, joka ei ollut lainkaan osallistunut tarjouskilpailuun ja jolla ei myöskään itsellään ollut tarvittavaa kalustoa tai tarvittavia lupia. Tämä puute ei ollut kuitenkaan tämän yhtiön kohdalla estänyt sopimuksen tekemistä, vaan merenkulkuhallitus oli ryhtynyt erikseen selvittämään tämän yhtiön mahdollisuuksia selviytyä tarjouksessa tarkoitetusta toiminnasta. Julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:ssä ilmaistu tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden periaate edellyttää, että saatuja tarjouksia vertaillaan toisiinsa ja valinta tehdään sen jälkeen lain 7 §:n mukaisesti joko hinnan tai kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteella. Merenkulkuhallituksen päätöksestä tai muistakaan asiakirjoista ei ollut pääteltävissä, että lain edellyttämä vertailu olisi suoritettu. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ottaen huomioon edellä merenkulkuhallituksen valintamenettelystä todetut seikat, ettei merenkulkuhallitus ollut tässä hankinnassa menetellyt julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:n edellyttämällä, tarjousmenettelyyn osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaavalla tavalla. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus, hyväksyen valituksen, kumosi merenkulkuhallituksen päätöksen. L julkisista hankinnoista 1 § L julkisista hankinnoista 5 § L julkisista hankinnoista 7 §