KHO/1998/28

1998 false KHO:1998:28 Äiti sai lapsen ollessaan 18-vuotias. Lapsen hoidossa ilmeni puutteita ja hoidon laiminlyönnistä tuli ilmoituksia sekä yksityisiltä henkilöiltä että terveydenhoitajalta ja ensi- ja turvakodin työntekijältä. Perhettä tuettiin avohuollon tukitoimin, jolloin myös lapsen sijoittaminen avohuollon tukitoimenpiteenä perhehoitoon oli keskusteluissa esillä. Lapsen huostaanottamista ei kuitenkaan tuolloin harkittu. Syksyllä 1995 äiti ilmoitti päättäneensä antaa lapsensa adoptoitavaksi ja luovutti hänet 1.9.1995 käydyn neuvottelun yhteydessä perhetukikeskuksen työntekijälle. Lapsi sijoitettiin 4.9.1995 päivystysperheeseen ja 23.9.1995 erääseen perheeseen adoptiotarkoituksessa. Äiti peruutti huhtikuussa 1996 suostumuksensa adoptioon ja ilmoitti haluavansa saada lapsen takaisin itselleen. Kiireellisen huostaanoton tapahduttua 7.5.1996 äitiä kuultiin 14.5.1996, jolloin hän kertoi tehneensä virheen antaessaan lapsensa adoptoitavaksi. Hänen elämäntilanteensa oli ollut tuolloin solmussa. Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti 4.6.1996 ottaa lapsen lautakunnan huostaan ja sijoittaa hänet perheeseen. Päätöstään lautakunta perusteli sillä, että huostaanotolla pyrittiin turvaamaan lapsen tilanne. Hänen äkillinen ja suunnittelematon siirtonsa sijaisperheestä takaisin äidille vaaransi vakavasti lapsen kaikinpuolisen sekä henkisen että fyysisen kehityksen. Sijoituksen jatkaminen samassa perheessä takaisi lapselle pitkäaikaiset, vakaat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsi-vanhemmat suhde oli jo olemassa sijaisvanhempien ja lapsen välillä. Äiti valitti päätöksestä lääninoikeuteen ja vaati päätöstä kumottavaksi, koska hänen mielestään hänen muuttuneille olosuhteilleen eli sille, että hän oli mennyt naimisiin ja hänen olosuhteensa olivat vakiintuneet ei oltu pantu painoa. Lääninoikeus järjesti asiassa suullisen käsittelyn ja hylkäsi valituksen. Ottaen huomioon huostaanottamiseen johtaneet syyt ja sen, että lapsi oli ollut jo lähes kolmen vuoden ajan sijaisperheessä ja että hän oli myös tavannut äitiä ja äidin puolisoa suhteellisen vähän KHO katsoi lastensuojelulain 16 §:ssä säädettyjen huostaanottamisen edellytysten olevan edelleen olemassa ja hylkäsi valituksen lapsen huostaanottamista koskevalta osalta. Huostaanottaminen on lähtökohtaisesti väliaikainen toimenpide, joka tulee lastensuojelulain 20 §:n mukaisten edellytysten täyttyessä lopettaa. Lastensuojelulain 22 §:n 3 momentin mukaan lapsi voidaan huostaanoton kestäessäkin sijoittaa väliaikaisesti myös vanhempiensa tai muiden huoltajiensa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Saadun selvityksen mukaan lapsen sijoittamiseen äitinsä hoidettavaksi ja kasvatettavaksi ei ollut tässä vaiheessa estettä, kunhan se tapahtui suunnitellusti ja perhettä tuetaan tarvittavin avohuollon toimenpitein. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi lääninoikeuden päätöksen lapsen sijoituspaikkaa koskevalta osalta ja palautti asian tältä osalta sosiaali- ja terveyslautakunnalle lapsen sijoittamiseksi lastensuojelulain 22 §:n 3 momentin nojalla äitinsä hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. sijaishuollon osalta äänestys 3-2 LastensuojeluL 16 § LastensuojeluL 22 §