KHO/1998/83

1998 false KHO:1998:83 Kunnanhallitus myönsi päätöksellään yhtiölle maa-ainesluvan kalliokiviaineksen ottamiseen. Päätöksen mukaan louhittavan kallioaineksen määrä oli 300.000 m 3 ja luvan voimassaoloaika 20 vuotta. Ottamissuunnitelman mukaan noin kolmen hehtaarin suuruinen ottoalue louhittaisiin korkeuteen + 11,0 meren pinnasta, jolloin louhintasyvyys olisi ollut keskimäärin 9,6 metriä ja enimmillään 19 metriä. Kaivuutoiminnan ja maisemoinnin päätyttyä alueelle jäi noin neljän metrin syvyinen pintavesiallas. Ottamisalue sijaitsi kallioisella mäellä 80 metrin päässä merenrannasta. Vahvistetussa seutukaavassa alue sijoittui virkistysalueelle VI-2-355. Alueellinen ympäristökeskus naapurien valituksista kumosi kunnanhallituksen päätöksen ja hylkäsi hakemuksen. Ympäristökeskus katsoi muun muassa, että paikka oli maisemakuvan kannalta tärkeä, sillä alueelle oli suora näkyvyys noin 300 metrin päässä kulkevalta saaristotieltä ja yhteyslautalta Nauvosta Korppooseen. Alueen kohdalla salmessa kulki laivaväylä ja salmen toisella puolella Nauvossa noin 800 metrin päässä sijaitsi leirintäalue. Alueen käytön suunnittelussa tuli ottaa huomioon sen seutukaavamääräyksen mukainen pääasiallinen käyttö retkeilyalueena. Ympäristökeskus katsoi, että kun otettiin huomioon ottamisalueen sijainti luonnonkauniin saaristoalueen rantavyöhykkeellä, jonne oli suora näköyhteys runsaasti liikennöidyltä laivaväylältä, aiheutui suunnitelman mukaisesta ottamisesta maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettua maisemakuvan turmeltumista, eikä suunnitelman mukaista ottamistoimintaa voitu järjestää paikalla siten, että toiminnan harjoittamisesta ei aiheutuisi huomattavia vahingollisia vaikutuksia maisemakuvaan. Yhtiön valitettua ympäristökeskuksen päätöksestä korkein hallinto-oikeus katsoi, että ottamissuunnitelman mukaisesta, kokonaismäärältään noin 300.000 m 3:n suuruisesta kalliokiviaineksen ottamisesta, aiheutuisi maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista ja huomattavia vahingollisia muutoksia maisemakuvaan. Yhtiö on kuitenkin korkeimman hallinto-oikeuden asiassa toimittamassa suullisessa käsittelyssä ilmoittanut, että suunniteltu kokonaisottomäärä ja kunnanhallituksen lupapäätöksen mukainen 20 vuoden ottamisaika voitiin tarvittaessa puolittaa ja mikäli asiassa siten harkittiin otettavan kokonaismäärän rajoittamista 150.000 m 3:iin ja luvan voimassaoloajan rajoittamista 10 vuoteen, voitiin osa koillissuuntaan etenevästä ottamisesta rajata pois. Lisäksi yhtiö ilmoitti olevansa valmis rajaamaan ottoalueen 100 metrin etäisyydelle rannasta ja esitti myös murskevaraston siirtämistä mereltä näkymättömiin. Yhtiö oli jo kunnanhallitukselle tehdyssä hakemuksen muutoksessa ilmoittanut, että toiminnasta aiheutuvia lastauksia ei tehtäisi ranta-alueella. Suullisessa käsittelyssä oli myös kunnan taholta korostettu edellä mainittuun suunnitelman muutokseen viitaten, että ottamisalueelta ei tultaisi tekemään rantaan johtavaa tietä. Näin ollen kysymyksessä olevan hankkeen johdosta ranta-alue ei tulisi rikkoutumaan. Suunniteltu ottamisalue sijaitsi Korppoon pääsaaren itäpuolella olevalla kallioisella mäellä, jota meren puolelta reunusti metsävyöhyke ja muilta osin kitukasvuinen kallioalue. Louhittavaksi suunnitellun alueen korkein kohta sijaitsi noin 30 metrin korkeudella merenpinnasta suurimmaksi osaksi paljaalla kallioalueella, jolta oli laajalle alueelle merelle avautuva näköala. Puuston reunustama kallioalue ei kuitenkaan mereltä katsottuna salmen suunnasta erityisesti erottunut ympäristöstään. Kunnanhallituksen ilmoituksen mukaan kalliomuodostelmat, joiden laelta avautui vastaavanlainen merinäköala, olivat kunnan alueella tavallisia. Nyt kysymyksessä oleva alue oli osa laajempaa alueen luoteispuolelle ulottuvaa kallioaluetta, jonka noin 33 metrin korkuinen laki jäi ottamisalueen ulkopuolelle. Suunniteltua ottamisaluetta ei ollut yleisesti käytetty näköalapaikkana. Ottamisalueen eteläpuolella runsaan 200 metrin päässä sijaitsee lisäksi noin 28 metrin korkuinen kallioalue. Maa-ainesluvan myöntämisedellytykset määräytyvät maa-aineslain mukaan. Maa-aineslain 6 §:n mukaan lupa maa-ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen suunnitelma on esitetty, eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Kysymys siitä, aiheutuuko louhimis- ja murskaustoiminnasta naapureille pysyvää kohtuutonta rasitusta tai terveydellistä haittaa, ratkaistaan erikseen haettavassa ympäristöluvassa. Kuitenkin myös maa-aineslain 3 §:n 2 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja maa-ainesten ottaminen järjestettävä muun muassa niin, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus. Alueen virkistyskäyttö tai se seikka, että kysymyksessä oleva alue vahvistetussa seutukaavassa oli osoitettu virkistysalueeksi, ei maa-aineslain lupaharkinnassa sellaisenaan ole maa-aineslain mukaisen luvan välitön este. Tämän vuoksi ja kun otettiin huomioon se, mitä paikalla toimitetussa katselmuksessa muutoin oli ilmennyt, korkein hallinto-oikeus katsoi, että yhtiön alunperin hakemaa pienimuotoisempi maa-ainesten ottaminen kysymyksessä olevalla paikalla oli järjestettävissä hakemuksen mukaista ottamista rajoitetumpana siten, ettei siitä aiheutunut maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista, eikä huomattavia vahingollisia muutoksia maisemakuvaan edellyttäen, että maa-ainesten ottaminen järjestetään vähintään esitetyt suunnitelman muutokset huomioon ottaen. Asian näin tultua uuteen tilaan, korkein hallinto-oikeus ottamatta asiaa välittömästi enemmälti ratkaistavakseen kumosi ympäristökeskuksen päätöksen ja palautti asian kunnanhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. Maa-aineslaki 3 § (555/1981) ja 6 §