KHO/1999/14

1999 false KHO:1999:14 Korkein hallinto-oikeus oli vuonna 1996 antamillaan päätöksillä kumonnut kauppa- ja teollisuusministeriön päätökset, joilla ministeriö oli useilla eri valtauskirjoilla myöntänyt Geologian tutkimuskeskukselle valtauksia Enontekiön Inarin kunnissa. Asia oli palautettu ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen perusteluissa oli muun ohessa lausuttu, että kun otettiin huomioon kauppa- ja teollisuusministeriössä vireillä olleitten valtausten suuri lukumäärä ja niiden sijoittuminen saamelaisten kotiseutualueelle, ministeriön olisi tullut ennen päätösten tekemistä selvittää, mikä vaikutus valtauksilla oli saamelaisväestön poronhoidon harjoittamiseen. Kauppa- ja teollisuusministeriö oli antamallaan uudella päätöksellä, neuvoteltuaan saamelaiskäräjien edustajien kanssa ja pyydettyään erikseen lausunnot niiltä paliskunnilta, joiden alueille valtaukset sijoittuvat, täydentänyt valtauskirjoja saamelaiskäräjien edustajien kanssa sovitulla tavalla merkitsemällä valtauskirjoihin: "Saamelaisalueelle sijoittuvan valtauksen kyseessä ollen valtaajan tulee ennen tutkimustoiminnan aloittamista neuvotella asianomaisen paliskunnan kanssa. Valtaajan tulee sopia paliskunnan kanssa siitä, milloin tutkimustoimintaa saa harjoittaa, ja mitä reittejä valtaajan tulee käyttää paliskunnan alueella kulkemiseen, ottaen huomioon porojen erotus-, teurastus- ja vasanmerkintäaitausten sekä paliskuntien välisten raja-aitojen sijoittuminen ja poronhoitotoiminta näillä alueilla. Lisäksi huomioon tulevat otettaviksi erityiset vasotus- ja kevättalven laiduntamisalueet alueella liikkumista rajoittavana tekijänä." Aikaisemmin annetut valtauskirjat palautettiin, ja niihin oli tehty tarpeelliset korjaukset ja lisäykset. Geologian tutkimuskeskus oli valittaessaan kauppa- ja teollisuusministeriön uudesta päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen vaatinut, että kauppa- ja teollisuusministeriön päätös kumotaan päätökseen liitetyn, lainvastaisena pidettävän ehdon osalta. Muilta osin valtauskirjojen voimassaolo oli vahvistettava. Käsivarren ja Sallivaaran paliskunnat ja paliskuntien poroisännät olivat vaatineet, että kauppa- ja teollisuusministeriön päätös poistetaan ja todetaan se mitättömäksi. Mikäli asiakirjan katsotaan olevan ministeriön tekemä päätös, paliskunnat ja poroisännät olivat vaatineet, että valituksenalaiset valtauspäätökset ensisijaisesti kumotaan, koska päätöksessä oli sellaisia virheitä, jotka muodostaisivat hallintolainkäyttölain mukaisen kanteluperusteen, tai toissijaisesti kumotaan, koska valtauspäätökset loukkaavat valittajien laillisia oikeuksia. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä lausuttiin, että sen vuonna 1996 antamilla päätöksillä kauppa- ja teollisuusministeriön ensiksi antamat, valtaushakemusten hyväksymistä tarkoittaneet päätökset oli kumottu. Samalla niihin perustuvat valtauskirjat oikeudellisesti olivat lakanneet olemasta. Korkein hallinto-oikeus oli aikaisemmassa päätöksessään myös katsonut, että ministeriön tuli ennen päätöksen tekemistä selvittää, mikä vaikutus valtauksilla on saamelaisväestön poronhoidon harjoittamiseen. Kauppa- ja teollisuusministeriö oli asiaa uudelleen käsitellessään pyytänyt saamelaiskäräjien lausunnon ja pitänyt neuvottelun, johon oli osallistunut valtauksien hakijoiden lisäksi saamelaiskäräjien ja paliskuntien edustajia. Lisäksi paliskunnilta oli pyydetty lausunto. Näiden selvitysten jälkeen kauppa- ja teollisuusministeriö oli valituksenalaisella päätöksellään tehnyt valtauskirjoihin edellä kerrotun lisäyksen, jolla valtaaja velvoitettiin neuvottelemaan asianomaisen paliskunnan kanssa sekä sopimaan paliskunnan kanssa erinäisistä tutkimustoiminnan harjoittamiseen liittyvistä seikoista. Kauppa- ja teollisuusministeriö on näin ollen valituksenalaisella päätöksellään ainoastaan täydentänyt kyseisiä valtauskirjoja merkitsemällä niihin edellä mainitun lisäyksen, vaikka sen olisi tullut käsitellä valtaushakemukset uudelleen ja antaa hakijoille hyväksyttyjä hakemuksia vastaavat uudet valtauskirjat. Valtauksen esteistä säädetään kaivoslain 6 §:ssä. Mainitun lain 10 §:n 1 momentin mukaan kauppa- ja teollisuusministeriön on annettava hakijalle valtauskirja hakemuksessa tarkoitettuun alueeseen tai siihen alueen osaan, johon ei ole valtauksen estettä, mikäli valtaushakemus täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset. Sanotut säännökset koskevat valtaushakemuksen käsittelyyn liittyvää harkintaa kaivoslain mukaan. Suomessa lailla (107/1976) ja asetuksella (108/1976) voimaan saatetun kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 27 artiklan mukaan kansallisiin, uskonnollisiin tai kielellisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei muun ohella saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan. Kulttuurilla on ymmärrettävä muun muassa poronhoitoa saamelaiskulttuurin olennaisena osana. Suomen Hallitusmuodon 14 §:n 3 momentin mukaan muun muassa saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Poronhoitolain 2 §:n 2 momentin mukaan tuossa lainkohdassa mainitulla erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Edellä mainitut säännökset on kaivoslain säännösten ohella otettava huomioon valtaushakemuksia ratkaistaessa. Kaivoslain 12 §:n 1 momentin mukaan valtaajalla on oikeus kaivoslain 3 luvussa säädetyn mukaisesti toimittaa valtausalueella tutkimustyötä esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi sekä tarpeen mukaan käyttää alueen ulkopuolellakin maata teitä sekä voima-, vesi- ja muita johtoja varten. Tutkimustyö ja alueiden käyttö on pykälän 2 momentin mukaan rajoitettava niihin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen tutkimustyön tarkoituksen saavuttamiseksi, niin kuin kuivattamiseen, kaivamiseen, koelouhintaan, syväkairaukseen, koerikastamiseen ja muuhun sellaiseen. Toimenpiteet on suoritettava siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän vahinkoa tai haittaa. Velvollisuutta ennalta selvittää valtauksista aiheutuvia haitallisia vaikutuksia poronhoidon harjoittamiselle ei ole voitu valtaushakemuksen hyväksymisestä päätettäessä siirtää myöhempien neuvottelujen varaan. Asettaessaan tutkimustyön aloittamisen riippumaan asiassa mahdollisesti saavutettavasta sopimuksesta kysymyksessä oleva lisäys valtauskirjoihin oli oikeusvaikutuksiltaan lisäksi liian epätäsmällinen. Valtaushakemuksia käsiteltäessä tuli selvittää ja harkita, oliko poronhoidon turvaamiseksi tarpeen hylätä valtaushakemuksia tai valtauskirjoihin otettavin määräyksin esimerkiksi rajoittaa valtaukseen perustuvien toimenpiteiden suorittamista tiettyinä aikoina tai tietyillä paikoilla, niin kuin paliskunnat olivat kauppa- ja teollisuusministeriölle antamissaan lausunnoissa esittäneet. Asiassa oli niin ikään otettava huomioon, millä poronhoidon kannalta tärkeillä alueilla valtauksia oli muiden päätösten nojalla voimassa sekä miten suuria ja poronhoidon kannalta herkkiä tai tärkeitä alueita nyt kysymyksessä olleet valtaushakemukset koskivat. Samoin oli otettava huomioon poronhoitoa häiritsevät muut käyttömuodot kyseisillä alueilla. Siltä osin kuin valtaushakemukset kohdistuivat Lemmenjoen kansallispuiston alueelle, asiassa oli lisäksi otettava huomioon kaivoslain 71 §:n 2 momentin ja luonnonsuojelulain 13-15 §:n säännökset. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös, jolla valtauskirjoihin oli tehty kysymyksessä olevan kaltainen lisäys, oli edellä mainituista syistä lainvastainen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen ja palautti asian ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Samoin D:563/1/97 D:595/1/97 D:632/1/97 Kaivoslaki 6 §, 10 § 1 mom, 12 § 1 ja 2 mom, 71 § 2 mom Luonnonsuojelulaki 13, 14 ja 15 § Suomen Hallitusmuoto 14 § 3 mom Poronhoitolaki 2 § 2 mom Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 27 artikla