KHO/1999/37

1999 false KHO:1999:37 Korkeimman hallinto-oikeuden pyydettyä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisua matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY soveltamisesta tuomioistuin on ratkaisussaan (C-237/97) todennut, että direktiiviä ei sovelleta matkoihin, - joissa on kyse vaihto-oppilasmatkasta, jonka kesto on noin puoli vuotta tai noin yksi vuosi; - joiden tarkoituksena on se, että oppilas käy kohdemaassa koulua tutustuakseen kohdemaan ihmisiin ja kulttuuriin; ja - joiden aikana oppilas asuu korvauksetta isäntäperheessä, ikään kuin hän olisi sen jäsen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, saatuaan ennakkoratkaisun, että kun otettiin huomioon valmismatkalain 2 §:n 1 momentin ja direktiivin 2 artiklan 1 kohdan säännökset ja hallituksen esityksissä 237/1992 vp ja 32/1994 vp esitetyt lausumat valmismatkalain ja valmismatkaliikkeistä annetun lain soveltamisalojen suhteesta direktiivin soveltamisalaan, valmismatkalain soveltamisalaa ei ollut nyt kysymyksessä ollutta asiaa ratkaistaessa pidettävä laajempana kuin direktiivin soveltamisalaa. Kysymyksessä olleen asian ratkaisemisessa valmismatkalain 2 §:n 1 momenttia oli näin ollen tulkittava vastaavasti kuin direktiivin 2 artiklan 1 kohtaa oli tulkittava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antaman ennakkoratkaisun mukaan. Vaihto-oppilasmatkat, jotka sisältävät kuljetuksen kohdemaahan ja vastikkeettoman majoituksen isäntäperheessä perheenjäsenenä, eivät olleet sellaisia kuljetuksen ja majoituksen sisältäviä palvelusten yhdistelmiä, joita tarkoitetaan valmismatkalain 2 §:n 1 momentin1 kohdassa. Vaihto-oppilastoimintaa harjoittavan yhdistyksen tarjoamat muut palvelut, kuten isäntäperheen ja kohdemaan koulun valitseminen sekä maakohtaisten asiakirjojen valmistaminen ja oppilaan ja hänen vanhempiensa koulutus, eivät myöskään olleet lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaihto-oppilasmatkan kokonaisuuden kannalta olennaisia matkailupalveluksia. Yhdistyksen harjoittamaa toimintaa ei näin ollen voitu pitää valmismatkalain soveltamisalaan kuuluvien valmismatkojen järjestämisenä, tarjoamisena tai välittämisenä eikä yhdistys näin ollen harjoittanut valmismatkaliikkeistä annetun lain 2 §:ssä tarkoitettua valmismatkaliikettä eikä sen toiminnan edellytyksenä ollut lain 1 §:ssä tarkoitettu valmismatkaliikkeen harjoittajaksi rekisteröityminen. Korkein hallinto-oikeus kumosi kuluttajaviraston päätöksen, jolla yhdistystä oli valmismatkaliikkeistä annetun lain 14 §:n nojalla kielletty harjoittamasta valmismatkaliikettä. Valmismatkalaki 1 ja 2 § Laki valmismatkaliikkeestä 1, 2 ja 14 § Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös C-237/97 Neuvoston direktiivi matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista (90/314/ETY)