2000 false KHO:2000:11 X:n kaupungin opetustoimen johtaja oli päättänyt kunnallisen yleisen virka-

§:n nojalla lomauttaa päätöksen liitteessä mainitut Y:n ala-asteen vakinaiset opettajat, heidän joukossaan luokanopettaja A:n, taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Päätöksen mukaan lomautukset tuli kohdentaa ajankohtiin, jolloin niistä on mahdollisimman vähän haittaa opetustyön hoitamiselle. Kunnallisen opetusalan virka- ja työehtosopimuksen 1998-1999 peruskoulua koskevan liitteen 1 soveltamisalaa koskevan 1 §:n 2 momentin mukaan peruskoulun rehtoriin ja opettajaan sovelletaan muun muassa lomauttamisen osalta kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen VIII luvun lomauttamista koskevia määräyksiä. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1998-1999 VIII luvun 1 §:n 1 momentin mukaan viranhaltija voidaan lomauttaa noudattaen kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain (484/96) lomauttamista koskevia säännöksiä ja jäljempänä olevia 2 §:n määräyksiä siten täydennettynä, että lomautus voi koskea vain sellaista määräaikaista virkasuhdetta, joka on jatkunut keskeytymättä vähintään kuusi kuukautta. Kunnallisen yleisen virka-

§:n 1 momentin määräys on niin sanottu omaksumismääräys ja tämän vuoksi kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain säännökset ovat tulleet virkaehtosopimuksen osaksi. Kysymys A:n lomauttamisen perusteista koski näin ollen kunnallisen yleisen virka-

§:n lomauttamista koskevien määräysten soveltamista ja oikeaa tulkintaa. Koska tuo kysymys voitiin saattaa asianomaisessa järjestyksessä työtuomioistuimen käsiteltäväksi, A ei kunnallisen virkaehtosopimuslain 26 §:n mukaan saanut tehdä oikaisuvaatimusta opetustoimen johtajan päätöksestä lomautuksen perusteita koskevan valitusperusteen osalta. Opetuslautakunnan ei näin ollen olisi tullut ottaa tutkittavakseen oikaisuvaatimusta eikä lääninoikeuden tutkia valitusta siltä osin, kuin se kohdistui lomauttamisen perusteisiin. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus ottaen lisäksi huomioon kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain 1 §:n kumosi ja poisti opetuslautakunnan päätöksen ja lääninoikeuden päätöksen tältä osin ja jätti A:n vaatimukset tältä osin tutkimatta. Kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain 17 §:ssä viitataan lomautusperusteiden osalta samassa laissa säädettyihin irtisanomisperusteisiin. Sen sijaan lain lomautusmenettelyä koskevaan 19 §:ään ei toisin kuin lain virkasuhteen päättämismenettelyä koskevaan 13 §:ään sisälly säännöstä viranhaltijan kuulemisesta. Kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain 19 §:ssä oli siten katsottava tyhjentävästi säännellyn lomautusmenettelystä. Näin ollen ja kun otettiin lisäksi huomioon, että A oli lomautettu taloudellisista ja tuotannollisista syistä, korkein hallinto-oikeus ottaen huomioon hallintomenettelylain 2 §:n ja kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain 19 §:n 1 ja 2 momentin säännökset katsoi, ettei A:ta ollut tarvinnut kuulla ennen lomautusta hallintomenettelylain 15 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Suomen Hallitusmuodon 13 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Hallitusmuodon 16 a §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuden toteutuminen. Kuntalain 2 §:n 1 momentin mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät. Hallitusmuodossa turvatun perusopetuksen laajuudesta ja sisällöstä säädettiin kysymyksessä olevien lomautusten aikana vielä voimassa olleessa peruskoululaissa (476/1983). Peruskoululain 6 §:n 1 momentin mukaan kunta oli velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille peruskouluopetusta tai huolehtimaan siitä, että oppivelvollisuusikäisillä oli tilaisuus saada peruskouluopetusta vastaavaa opetusta. Peruskoulujen opetushenkilöstön lomauttaminen ei sinänsä ole peruskoululain tai muunkaan kuntien opetustoimintaa sääntelevän lainsäädännön vastaista. Kunta voi siten kunnallisen yleisen virka-

§:n nojalla päättää peruskoulun opetushenkilöstön lomauttamisesta. Sanottu mahdollisuus opetushenkilöstön lomauttamiseen ei kuitenkaan vaikuttanut kaupungin velvollisuuteen huolehtia lakisääteisen opetuksen järjestämisestä, jota sääntelivät muun muassa peruskoululain 23 ja 30 §:n sekä peruskouluasetuksen 19 ja 21 §:n säännökset sekä valtioneuvoston peruskoulun tuntijaosta peruskoululain 30 §:n nojalla antama päätös (834/1993). Opettajien lomautus oli X:n kaupungin sivistystoimen opetushenkilöstön lomauttamisesta antamien ohjeiden mukaan voitu toteuttaa opetustyön keskeytyksenä siten, että muut opettajat huolehtivat omien tuntiensa ohella lomautettujen opettajien tunneista. Ohjeissa oli annettu kaksi vaihtoehtoista lomautusmallia, joiden puitteissa koulujen johtajat/rehtorit olivat saaneet laatia omaan kouluunsa sopivan lomautussuunnitelman. Toisen lomautusmallin mukaan kukin opettaja oli lomautettuna kevätlukukauden aikana 25 päivää, joista enintään 17 oli sellaisia, jolloin oppilaat olivat koulussa. Toisen mallin mukaan lomautus jaettiin kevät- ja syyslukukaudelle. Tällöin kullakin opettajalla oli keväällä 18 lomautuspäivää, joista enintään 12 oli sellaista, jolloin oppilaat olivat koulussa. Lisäksi kullakin opettajalla oli syyslukukaudella 1998 yksi viikon mittainen lomautusjakso alkaen perjantaina ja päättyen seuraavana torstaina. Ohjeissa oli myös todettu, että kaikki lomautuksen piiriin kuuluvat opettajat olivat lomautettuina samanaikaisesti 14.-17.8.1998, jotka päivät oli määrätty koulujen suunnittelu- ja VESO-päiviksi. Ohjeen mukaan sivutoimiset tuntiopettajat lomautettiin noin yhden kuukauden palkan suuruista osuutta vastaavaksi ajaksi ja, jos palvelussuhde päättyi 31.7.1998, tällainen opettaja lomautettiin kevätlukukauden aikana 18 lomautuspäivän palkkaa vastaavaksi ajaksi. Opetustoimen johtajan edellä mainitun päätöksen liitteen mukaan Y:n ala-asteen koulun opettajat oli päätetty lomauttaa kevätlukukaudella 1998 niin, että opettajista puolet eli 7 lomautettiin ajalla 6.-30.

1. ja puolet ajalla 4.-28.5.
2. Näihin 25 lomautuspäivään oli siis kunkin lomautetun opettajan osalta saanut sivistystoimen lomautusten toteuttamisesta antamien ohjeiden mukaan sisältyä enintään 17 sellaista päivää, jolloin oppilaat olivat koulussa. X:n kaupungin peruskoululain 30 §:n 2 momentin tarkoittama opetussuunnitelma muodostui opetuslautakunnan 15.4.1997 hyväksymästä opetussuunnitelman yhteisestä osasta ja jokaista peruskoulua varten erikseen laadituista, opetuslautakunnan hyväksymistä koulukohtaisista opetussuunnitelmista. Y:n ala-asteen koulun opetussuunnitelmassa oppiainekohtaiset tavoitteet ja sisällöt oli määritelty kaupunginhallituksen ilmoituksen mukaan kahden lukuvuoden aikana toteutettaviksi. Kun otettiin huomioon edellä selostetut oikeudelliset perusteet sekä asian tosiseikat, erityisesti lomautusten toimeenpanosta annetut ohjeet ja niiden edellyttämä menettely Y:n ala-asteen koulussa sekä lomautusajanjaksoihin sisältyneiden peruskoululain 23 §:n mukaisten työpäivien määrä, ei X:n kaupunki ollut toteuttanut lomautuksia siten, että opetuksen järjestäminen sanotussa koulussa olisi ollut peruskoululain tai -asetuksen vastaista eikä kaupunki siten ollut laiminlyönyt sille peruskoululain 6 §:ssä säädettyä velvollisuutta perusopetuksen järjestämiseen sanotussa ala-asteen koulussa. Opetustoimen johtajan päätös, jolla oli päätetty lomauttaa Y:n ala-asteen koulun vakinaiset opettajat, heidän joukossaan luokanopettaja A, ei näin ollen ollut lainvastainen. Opetustoimen johtaja ei päättäessään opetushenkilökunnan lomauttamisesta ollut käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoitukseen kuin mihin se lain mukaan oli ollut käytettävissä eikä opetustoimen johtaja siten ollut ylittänyt toimivaltaansa. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus ottaen huomioon kuntalain 90 §:n kumosi kaupunginhallituksen valituksesta lääninoikeuden päätöksen siltä osin kuin päätöksellä oli hyväksytty valitusperusteet, joiden mukaan opetustoimen johtajan ja opetuslautakunnan päätökset ovat peruskoululain vastaisia, ja tällä perusteella kumottu opetustoimen johtajan ja opetuslautakunnan päätökset A:n osalta sekä hylkäsi A:n valituksen opetuslautakunnan päätöksestä, jolla lautakunta oli hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.