2001 false KHO:2001:43 Ranta-alueille vahvistetussa yleiskaavassa oli määrätty, että rakennusluvan voi myöntää yleiskaavan mukaisesti tavanomaisen omarantaisen lomarakennuksen rakentamiseen. Kaavassa

§:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa. Poikkeamisen 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voi myöntää alueellinen ympäristökeskus. Johtopäätös Hankkeessa on kysymys loma-asumiseen tarkoitetun rakennuksen rakentamisesta ranta-alueen rantayleiskaavassa maatalousalueeksi osoitetulle alueelle, mikä on rantayleiskaavan vastaista ja edellyttää sen vuoksi poikkeamislupaa. Lain 171 §:n 1 momentin mukaan poikkeamisvalta kaavamääräyksistä kuuluu kunnalle. Tästä pääsäännöstä on 2 momentissa säädetty neljä poikkeusta. Momentin 1 kohdan mukaan kunta ei saa myöntää poikkeusta, kun on kysymys uuden rakennuksen rakentamisesta ranta-alueelle,

§:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa. Poikkeamisvalta oikeusvaikutteisen rantayleiskaavan alueella kuuluu tämän mukaan kunnalle, kun kaavassa on erityisesti määrätty sen käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Pääsäännöstä poikkeavaa säännöstä ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voida tulkita laajentavasti. Tämän vuoksi kysymyksessä olevaa rajoitusta ei voida tulkita laajentavasti siten, että kunnan poikkeamisvalta koskisi ainoastaan oikeusvaikutteisen kaavan rakentamiseen osoitettua osaa, mutta ei lainkaan kaavan muihin tarkoituksiin varattuja osia. Kunnan poikkeamisvalta koskee koko kaavan oikeusvaikutteista aluetta, kun kaavassa on määrätty sen käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Poikkeuksen myöntäminen tässä asiassa ei siten ole kuulunut ympäristökeskukselle, vaan Tuuloksen kunnalle. Hakemuksen käsitteleminen ei ole kuulunut ympäristökeskuksen toimivaltaan. Sovelletut oikeusohjeet Maankäyttö- ja rakennuslaki 72 § 1 ja 5 mom., 171 § 1 ja 2 mom. ja 211 §

1. Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa 3.
2. Valitus korkeimmassa hallinto-oikeudessa Hämeen ympäristökeskus on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista hallinto-oikeudelle asiakysymyksen ratkaisemiseksi. Valituksensa tueksi ympäristökeskus on lausunut, että hallinto-oikeus on lähtenyt siitä, että kun osayleiskaavassa jotakin aluevarausta ranta-alueella koskee erityinen määräys, on yleiskaavaa kokonaisuudessaan pidettävä sellaisena, jossa on määräys yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Tästä on seurauksena, että poikkeamistoimivalta näyttäisi siirtyvän koko yleiskaavan osalta kunnalle. Hallinto-oikeuden tulkinta ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että yleiskaava voi sisältää oikeusvaikutukseltaan erilaisia osia alueittain esimerkiksi: -osa kaavasta voi olla oikeusvaikutukseton ja osa oikeusvaikutteinen -osaa alueesta voi koskea erityinen suojeleva kaavamääräys (maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 2 momentti) -osaa alueesta voi koskea purkamisen kieltävä määräys (maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentti) -osaa alueesta voi koskea ehdoton rakentamisrajoitus (maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentti) -osaa alueesta voi koskea ehdollinen rakentamisrajoitus (maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentti) Rantayleiskaavoja voidaan käyttää rakennuslupaan oikeuttavana kaavana kaavassa olevan erityisen määräyksen nojalla. Määräys on kohdistettava tiettyihin aluevarauksiin, koska maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole enää rakennuslain tapaan rakentamisen laatua koskevaa rajoitetta. Näin ollen yleiskaavan käyttömahdollisuus rakentamisen ohjaamiseen voi olla jonkun verran laajempikin kuin rakennuslain aikana oli. Yleiskaava ei kuitenkaan jatkossakaan voi yleispiirteisyytensä vuoksi oikeuttaa suoraan rakennuslupamenettelyyn tietynlaisen rakentamisen osalta kuten esimerkiksi tiiviit lomakylät, hotellit tai muu raskaampi rakentaminen ranta-alueella. Tällaisen rakentamisen osalta on edellytyksenä edelleenkin asemakaavan tai ranta-asemakaavan laatiminen. Edellä selvitetyn perusteella ympäristökeskus katsoo, että niiden yleiskaavan aluevarausten kohdalla, joita maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin tarkoittama erityinen määräys yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena ei koske (kuten esimerkiksi RM-, M- ja V-alueet), ei ole voimassa mainitussa lainkohdassa tarkoitettu yleiskaava. Tämän johdosta näillä alueilla myöskään poikkeamistoimivalta ei ole siirtynyt kunnalle, vaan toimivalta on alueellisella ympäristökeskuksella. 3.
3. Selitys korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on valituksen johdosta antamassaan selityksessä pyytänyt asian nopeaa palauttamista oikealle viranomaiselle. Asian lopulta käsittelevän toimivaltaisen viranomaisen tulee myöntää haettu poikkeuslupa.
4. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 4.
5. Poikkeamista koskevat säännökset Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön rantaviiva-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Saman pykälän 2 momentin mukaan, se mitä 1momentissa säädetään, koskee myös ranta-aluetta, jolla rakentamisen ja muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi on tarpeen alueella odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi. Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen tässä laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista. Kunta ei kuitenkaan saa pykälän 2 momentin mukaan myöntää poikkeusta, kun kysymys on: 1) uuden rakennuksen rakentamisesta ranta-alueelle,

§:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa; 2) vähäistä suuremmasta poikkeamisesta asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta; 3) poikkeamisesta rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä; tai 4) poikkeamisesta 53 §:n 3 momentissa tarkoitetusta asemakaavan hyväksymisestä johtuvasta rakennuskiellosta. Poikkeamisen näissä 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voi myöntää alueellinen ympäristökeskus. Maankäyttö- ja rakennuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 101/1998 vp) poikkeamista koskevan 23 luvun perustelujen mukaisesti poikkeamista koskevat säännökset noudattavat lain perusajatusta kunnallisen päätösvallan vahvistamisesta. Hallituksen esityksen mukaisesti poikkeamissäännöksissäkin päätösvalta on näin pääosin kunnallisella viranomaisella. Eräissä asiaryhmissä päätösvalta kuitenkin kuuluu alueelliselle ympäristökeskukselle. Perusteluissa on viitattu myös siihen, että ympäristökeskuksella on aina mahdollisuus saattaa muutoksenhaun kautta poikkeamispäätös hallintotuomioistuimen tutkittavaksi. Poikkeuksen myöntäminen on maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaisesti mahdollista vain erityisestä syystä. Poikkeaminen ei saa myöskään lain 172 §:n mukaan: 1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle; 2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; eikä 3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Poikkeusta ei saa myöskään lainkohdan 2 momentin mukaisesti myöntää, jos se johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. 4.

1. Yleiskaavan sisältö ja poikkeamistoimivalta Kysymyksessä olevassa asiassa hakemus koskee lomarakennuksen ja saunan rakentamista 1,2 hehtaarin suuruiselle määräalalle Metsärannan tilasta RN:o 3:95, joka on Tuuloksen rantayleiskaavassa osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi (M). Yleiskaavaan on kuitenkin otettu määräys, että rakennusluvan voi myöntää yleiskaavan mukaisesti tavanomaisen omarantaisen lomarakennuksen rakentamiseen ennen vahvistettua rantakaavaa, ellei muodosteta taaja-asutusta. Samoin tähän rantayleiskaavaan on rakennuslain 31 §:n 1 momentin nojalla otettu maa- ja metsätalousvaltaisia alueita (M-alueita) koskeva yleiskaavamääräys, jonka mukaan asuinrakennuksia ja lomarakennuksia ei saa sijoittaa 200 metriä lähemmäksi rantaviivaa. Tämä määräys on maankäyttö- ja rakennuslain 211 §:n mukaisesti voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitettuna määräyksenä. Vaikka hakemuksessa tarkoitettu määräala sijoittuu siten M-alueelle eikä rakentamiseen osoitetulle RA-alueelle, on kuitenkin otettava huomioon edellä tarkoitetut, M-aluetta koskevat yleiskaavamääräykset, jotka nimenomaisesti koskevat lomarakennuksen sijoittamista alueella. Vaikka mainitut yleiskaavamääräykset eivät sinänsä oikeuta rakennuspaikkaan yleiskaavan alueella, kaavassa on kuitenkin katsottava erityisesti määrätyn yleiskaavan osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Näin ollen puheena olevassa asiassa on kysymys sellaisesta maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikeusvaikutteisesta yleiskaavasta, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan käyttämisestä nyt kysymyksessä olevan alueen osalta rakennusluvan myöntämisen perusteena. Näin ollen toimivalta hakemuksen ratkaisemiseen kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaisesti kunnalle siltä osin kuin asiassa on tarpeen poikkeus laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista. 4.
2. Lopputulos Edellä olevilla perusteilla poikkeuksen käsitteleminen kuuluu siis Tuuloksen kunnalle. Siten hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen, jolla se on kumonnut ja poistanut ympäristökeskuksen päätöksen ja siirtänyt asian Tuuloksen kunnan käsiteltäväksi, muuttamiseen ei ole syytä. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg ja hallintoneuvokset Ritva Koljonen, Esa Aalto, Lauri Tarasti, Hannu Koskinen, Marjatta Kaján, Niilo Jääskinen ja Ilkka Pere. Asian esittelijä Hannu Ranta.