KHO/2001/60

2001 false KHO:2001:60 Vesioikeus, nykyään ympäristölupavirasto, oli myöntänyt Kokemäen kaupungille luvan muun muassa Sääksjärven kunnostamishankkeessa järven vedenpinnan nostamiseksi tarpeellisten rakenteiden ja toimenpiteiden tekemiseen sekä pysyvän käyttöoikeuden toiselle kuuluviin, hankkeen vuoksi veden tai rakenteiden alle jääviin maa- ja vesialueisiin. Vesioikeus oli katsonut, että hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Korvattavaksi määrättyjen rantavahinkojen lisäksi vedenkorkeuden nostosta ei aiheutunut muille rantatiloille korvattavaa vahinkoa, koska niiden osalta vedenkorkeuden nostosta koituva hyöty on siitä mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa suurempi. Käyttöoikeus hanketta varten tarvittaviin alueisiin voitiin myöntää, koska hanke oli yleisen tarpeen vaatima. Vaasan hallinto-oikeus oli pysyttänyt vesioikeuden päätöksen lopputuloksen. Hallinto-oikeus oli todennut, että hakemuksessa tarkoitetun vedenpinnan nostosta aiheutuvan hyödyn arvioimiseksi tarpeelliset selvitykset ovat puutteelliset. Järven vedenlaadulle ja kalakannalle aiheutuvan hyödyn osalta luotettavia selvityksiä ei ollut saatavissa. Sen sijaan, koska kiinteistökohtainen hyöty vaihteli suuresti rannan laadusta ja syvyyssuhteista riippuen, näistä tekijöistä olisi tullut saada alueittain nyt esitettyä yksityiskohtaisempi selvitys. Hallinto-oikeus oli katsonut, että luparatkaisu voitiin kuitenkin tehdä saadun selvityksen perusteella siten, että mahdolliset epävarmuustekijät vaikuttivat etuvertailussa olosuhteiden muutosta hakevan vahingoksi ja hankkeen hyöty arvioitiin mahdollisimman varovasti. Hallinto-oikeus katsoi, että hankkeesta saatava hyöty oli siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava, joten luvan myöntämisen edellytykset olivat vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin perusteella olemassa. Vesioikeuden päätöksessä ja hallinto-oikeuden päätöksessä korvattavaksi määrättyjen rantavahinkojen lisäksi vedenpinnan nostosta ei aiheutunut muille rantatiloille korvattavaa vahinkoa. Vesioikeus oli voinut myöntää käyttöoikeuden hanketta varten tarvittaviin alueisiin, koska hankkeesta aiheutui hyötyä Sääksjärven ranta-alueille niin laajalti, että hanketta voitiin pitää yleisen tarpeen vaatimana. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, että lupapäätöksessä ei ollut selvitetty kiinteistökohtaisesti niitä maa-alueita, jotka suunnitelman mukaan jäivät veden alle eikä kiinteistökohtaisesti määrätty vesilain 2 luvun 7 tai 8 §:ssä tarkoitettujen, hankkeen toteuttamiseksi välttämättömien käyttöoikeuksien perustamisesta veden alle jääviin toisten alueisiin. Päätöksestä ei myöskään suoranaisesti ilmennyt se vesilain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitettu uusi keskivedenkorkeus, jonka mukaan pysyvän käyttöoikeuden tarve ja sen välityksellä korvauksen puolitoistakertaisuus alueelliselta kannalta määräytyi. Esitetyt omistajien suostumukset eivät yksinään voineet tuottaa sellaista pysyvää käyttöoikeutta kiinteistöön, jota vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa (553/1994), 7 tai 8 §:ssä ja 21 luvun 8 §:ssä tarkoitettiin. Suostumuksia oli esitetty vain osasta veden alle jäävää aluetta. Lupapäätöksessä ei ollut minkään kiinteistön osalta määrätty veden alle jäävään alueeseen myönnettävää käyttöoikeutta korvattavaksi, eikä vastaavia menetyksiä siten myöskään ollut otettu huomioon luvan edellytyksiä harkittaessa. Se seikka, että osa veden alle saatettavan alueen omistajista oli antanut hankkeelle suostumuksensa, ei poistanut käyttöoikeuden saajan korvausvelvollisuutta niiden maa-alueiden osalta, joita koskevaa suostumusta ei ollut annettu. Vaikka vedenkorkeuden nostosta aiheutuisikin asianomaisille kiinteistöille myös hyötyä, ei käyttöoikeuskorvauksia voitu vesilain 11 luvun 5 §:n 2 momentti huomioon ottaen jättää kokonaan korvaamatta. Korvaukset pysyvästä käyttöoikeudesta olisi lupapäätöksessä tullut määrätä asianomaisten alueiden osalta ja velvoittaa ne maksettavaksi puolitoistakertaisiksi korotettuina. Myös tuollaisten puolitoistakertaisten korvausten yhteismäärä olisi tullut selvittää, koska se vaikutti osaltaan luvan myöntämisen edellytyksiin vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa (533/1994) tarkoitetulla tavalla. Hankkeen hyötyinä oli otettu huomioon Sääksjärven virkistyskäyttömahdollisuuksien sekä järven veden laadun ja kalaston elinolosuhteiden parantuminen. Sitä vastoin virkistyskäytössä oleville kiinteistöille kiinteistökohtaisesti aiheutuvia hyötyjä ja haittoja ei ollut arvioitu, vaikka hyöty vaihteli huomattavasti muun ohella rannan laadusta ja syvyyssuhteista riippuen. Huomattavassa osassa Sääksjärven rantoja virkistyshyötyä ei vesialueen mataluuden ja liejuisuuden vuoksi ollut odotettavissa. Mahdollinen kiinteistönomistajan suostumus ei osoittanut vesilaissa tarkoitettua hyötyä. Luvan edellytysten selvittäminen oli siten jäänyt vajaaksi. Hankkeesta aiheutuvien, vesilain 2 luvun 6 §:ssä ja 11 §:ssä (264/1961 ja 467/1987) tarkoitettujen hyötyjen ja edunmenetysten arvioimiseksi ja muutoin lupa-asian ratkaisemiseksi tarpeelliset selvitykset olivat edellä sanotun perusteella osin jääneet siinä määrin puutteellisiksi, ettei lupa-asiaa ollut mahdollista käytettävissä olevien tietojen perusteella ratkaista. Myös se, voitiinko hankkeen toteuttamiseksi tarpeelliset käyttöoikeudet myöntää vesilain 2 luvun 8 §:ssä tarkoitetun yleisen tarpeen perusteella, oli ratkaistavissa vasta selvitysten tultua täydennetyiksi. Edellä sanotuista syistä vesioikeuden ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin ja asia palautettiin ympäristölupavirastolle käsiteltäväksi tarvittaessa katselmustoimituksessa. Vesilaki 2 luku 6 § 2 mom., 8 § ja 11 § (264/1961 ja 467/1987) Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista Asian käsittely Länsi-Suomen vesioikeudessa Kokemäen kaupunki on vesioikeuteen 9.1.1996 toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa rakentaa Sääksjärven alimpien vedenkorkeuksien nostamiseksi Sääksjärven pohjapato, perata Piilijoen suuta, perata määräajan kuluessa Sääksjärven padosta 200 m järvelle päin oleva kivi- ja moreenikynnys sekä rakentaa Lohennenän pohjakynnys. Lisäksi kaupunki on pyytänyt oikeutta käyttää toiselle kuuluvaa aluetta siinä määrin kuin suunnitelman toteuttaminen edellyttää. Hankkeen vaikutukset Hakemuksen mukaan pohjapadon rakentamisen seurauksena keskivedenkorkeus Sääksjärvessä nousee 0,20 m. Tulvakorkeudet eivät muutu oleellisesti, nousu on vajaa 0,04 m. Merkittävimmin muuttuvat alivedenkorkeudet, jotka nousevat 0,35 m. Piilijokisuun perkauskohdassa alivedenkorkeutta vastaava vesisyvyys olisi perkauksen jälkeen 1,5 m. Tämän seurauksena valoa käyttävän pohjakasvuston muodostuminen vaikeutuu. Veneellä kulkeminen helpottuu merkittävästi. Virtausta vastustava kasvillisuus vähenee ja virtauspinta-ala suurenee, minkä seurauksena varsinkin tulva-aikaiset vedenkorkeudet alenevat perkauskohdan yläpuolella Piilijoessa. Lohennenän pohjakynnyksen yläpuolella on lyhyt, noin 50 m pitkä suvanto, jossa vedenkorkeudet nousevat. Suvannon vedenpinnan korkeus on riippuvainen Lievikosken vedenkorkeudesta Kauvatsanjoen paalulle 196+80 m asti. Lohennenän pohjakynnys nostaa alivirtaamien aikaisia vedenkorkeuksia vähintään padon harjan alimman pisteen ja Lievikosken padon sallitun padotuskorkeuden välisen korkeuseron eli 0,30 m. Lievikosken vedenpinnan korkeus on kuitenkin huomattavasti sallittua ylärajaa (N 43 +46,20

1. m)alempana, josta syystä vaikutus pienien virtaamien aikana on yli 0,5 m. Keskivirtaaman aikana kynnys nostaa vedenpintaa vajaa 0,40 m. Tulvavirtaamilla padotusta on 0,05 m. Seuraavan yläpuolisen suvannon (paalu 197+00
2. m)vedenkorkeuksiin pohjakynnyksellä ei ole vaikutusta. Pohjapadon vaikutuksesta Sääksjärvestä purkautuva tulvavirtaama kasvaa huippuarvoonsa nykyistä aikaisemmin. Vastaavasti tulvan laskiessa virtaama pienenee nykyistä aikaisemmin. Muutokset virtaamien ääri- ja keskiarvoissa ovat vähäisiä. Virtaamien pysyvyydet eivät muutu olennaisesti. Suurimmat tulvavirtaamat Kauvatsanjoessa eivät kasva pohjapadon vaikutuksesta. Poikkeuksena olisi vuoden 1966 kevättulvan kaltainen tulva. Tämä olisi kuitenkin vain pieni lisä Sääkskosken alapuolisilta alueilta tuleviin sulamisvesiin, eikä siitä näin ollen aiheutuisi Kauvatsanjoen rannoilla nykyistä suurempia vahinkoja. Keskiylivirtaamia pienemmät tulvavirtaamat kasvavat, mutta ne olisivat edelleen niin pieniä, etteivät ne aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa. Haitallisin virtaamalisäys tapahtuu tulvissa, jotka ovat suurten ja keskisuurten tulvien välissä. Esimerkkinä tästä on vuosi 1985, jolloin virtaama 24,0 m 3 /s olisi pohjapadon vuoksi kasvanut virtaamaan 26,8 m 3 /s eli 8 prosenttia. Virtaamalisäyksestä aiheutuvan haitan vähentämiseksi perataan Rutunan matalikko. Alivirtaamat Kauvatsanjoessa pienentyvät. Eniten pienet virtaamat muuttuvat tulvan alentuessa. Pohjapadon vuoksi Sääksjärveen kertynyt tulvavesi purkaantuu nykyistä aikaisemmin, mistä syystä toukokuun lopun ja kesäkuun alun virtaamat ovat nykyistä pienemmät. Pienten virtaamien aikana, jolloin vesimäärä on alle 2 m 3 /s, Kauvatsanjoen virtaama saattaa olla puolet nykyisestään. Jos kuiva jakso on pitkä, pohjapadon vaikutus häviää. Lohennenän pohjakynnys ei vaikuta Kauvatsanjoen virtaamiin. Pohjakynnyksen yläpuolinen suvanto on niin pieni, ettei siinä voi tapahtua veden varastoitumista nykyistä enempää. Vedenpinnan nosto suurentaa Sääksjärven vesitilavuutta ja vaikuttaa siten järven happitalouteen. Järven virkistyskäyttöarvon säilyttämiseksi on vedenpinnan noston ohella tarpeen vähentää vesistökuormitusta koko yläpuolisella valuma-alueella. Sääksjärven veden kiintoainepitoisuudet ovat pieniä ja vaihtelevat eri vuodenaikoina. Talvisin pitoisuudet ovat monesti alle 1,0 mg/1. Kesällä pitoisuus nousee arvoon 3-4 mg/1. Järveen laskevan Piilijoen kiintoainepitoisuus on suurempi kuin Sääkskosken, mikä viittaa siihen, että Sääksjärvi toimii laskeutusaltaana. Sääkskoskesta lähtevässä vedessä kiintoaine on hyvin hienojakoista ja vastaa rakeisuudeltaan lähinnä savea. Pohjapadosta aiheutuva sedimentaation lisäys on liki olematonta. Vaikka 10 % kiintoaineesta vastaisi siltin rakeisuutta, padon vaikutus 100 vuodessa olisi 5 mm. Piilijokisuun perkaus sekä oja- ja pengertyöt ovat ainoat työkohteet, joista kiintoaineita joutuu vesistöön. Niissä massojen liikuttelu on niin vähäistä, ettei niillä ole vaikutusta Sääksjärven kiintoainemäärään. Eroosion vaaraa ei ole, koska virtaamamuutokset ja siten myös virtausnopeuksien muutokset ovat pieniä. Virtauksesta aiheutuvan eroosion estämiseksi pohjapadon alavirran puoleisia rantoja vahvistetaan kiveyksellä. Vedenpinnan noston vaikutukset kalastoon ovat kalatalousselvityksen mukaan myönteisiä. Hankkeen vaikutusalueeseen kuuluviksi rantatiloiksi on otettu Sääksjärven rannalla olevat tilat, joiden kohdalla maanpinnan korkeus on tasossa N 43 +51,00 tai sen alapuolella, sekä Piilijoen ja Rukajoen rannoilla olevat tilat, joiden korkeus on N 43 +51,50 m tai sen alapuolella. Hankkeen vaikutusalueeseen kuuluu 488 tilaa Sääksjärven ja siihen laskevien jokien rannoilla. Näistä 323 tilan omistajat ovat antaneet hankkeeseen suostumuksensa. Suostumusten osuus tilojen lukumäärän mukaan laskettuna on 66 %. Sääksjärven rantaviivan pituus (manner, saaret, laskujoet) on yhteensä 92 km. Annetut suostumukset koskevat 72 kilometriä eli 78 % rantaviivasta. Jäljelle jäävästä 20 kilometristä runsaat 3 km on yhteistä aluetta. Sääksjärven keskivesi nousee 0,20 m. Kun rantaviivan pituus on 92 km ja rannan keskikaltevuudeksi oletetaan 1:5, veden alle jää maata 9,2 ha. Tästä alueesta 7,2 ha:lle on suostumuksilla saatu pysyvä käyttöoikeus. Kauvatsanjoessa Lohennenän pohjakynnyksen vaikutusalueeseen kuuluu kaksi tilaa. Niiden omistajat ovat antaneet suostumuksensa pohjakynnyksen rakentamiseen. Hankkeesta aiheutuvat vahingot Sääksjärven osalta on arvioitu hankkeesta aiheutuva maatalousmaan, metsämaan ja muun ranta-alueen arvon muutos. Maatalousmaalla tarkoitetaan peltoa, mansikka- ja muuta sellaista kasvimaata, niittyä ja laidunta. Metsämaahan sisältyy myös joutomaa. Muulla ranta-alueella tarkoitetaan loma- tai vakinaisessa käytössä olevaa "tonttimaata" tai muuta erityiskäytössä olevaa aluetta. Maatalousmaan vahinkoarvio perustuu vedennoston aiheuttamaan maan arvon ja tuottavuuden vähenemiseen. Maatalousmaan suhteellinen arvo on 0 prosenttia kasvukauden keskivedenkorkeuden alapuolella eli nykytilassa tasossa N 43 +48,80 m ja pohjapadon rakentamisen jälkeen N 43 +49,00 m. Kasvukaudella eli 15.6.-30.8. pellon suhteellinen arvo 0,4 m kasvukauden keskivedenkorkeuden yläpuolella on 35 %. Pellon täysi arvo on 0-0,3 m tulvakorkeuden yläpuolella. Tulvakorkeudeksi on otettu N 43 +50,00 m (HW on N 43 +49,87 m).Vahinkokerroin tasoon N 43 +49,50 m saakka on 0,2 ja välillä N 43 +49,50-50,00 m 0,1. Metsämaalle aiheutuva vahinko arvioidaan samoin perustein kuin pellollekin. Metsän arvo on 0 % kasvukauden keskivedenkorkeuden alapuolella ja täysiarvo 0,8 m kasvukauden keskivedenkorkeuden yläpuolella eli nykytilassa N 43 +49,60 m ja pohjapadon rakentamisen jälkeen N 43 +49,80 m. Muutos on suoraviivainen. Vahinkokerroin tasoon N 43 +49,50 m saakka on 0,25 ja välillä N 43 +49,50-50,00 m samoin 0,25. Vedennoston aiheuttamasta puiden kuolemisesta ja kuivumisesta ei ole tehty ennakkoarviota. Kuivuneet puut kaadetaan rantavyöhykkeeltä korkeuden N 43 +49,80 m alapuolelta ja pinotaan maanomistajan osoittamaan paikkaan rannan läheisyyteen kahden vuoden kuluttua padon valmistumisen jälkeen. Rantatonteille koituu yleisesti ottaen hyötyä Sääksjärven nostosta. Korkeilla rannoilla rantavyöhykkeen vähäinen siirtymä ei vaikeuta rannankäyttöä eikä aiheuta korvattavaa vahinkoa. Tason N 43 +51,00 m alapuolella olevista rakennuksista on mitattu muun muassa sokkelin korkeus ja maanpinnan korkeus sokkelin vieressä sekä arvioitu rakennuksen kunto. Tulvakorkeuksien pysyvyyksissä ei aiheudu olennaisia muutoksia. Tämän vuoksi alhaalla oleville rakennuksille ei aiheudu vedennostosta suurempaa vahinkoa kuin nykyisinkään veden ollessa korkealla. Piilijoen osalta on erikseen arvioitu maatalousmaan arvon muutos. Piilijokisuun ruoppauksen seurauksena tulva alenee joen varrella, ja pohjapadon vaikutuksesta kasvukauden keskivedenkorkeus nousee. Maan arvonmuutos on arvioitu samalla periaatteella kuin Sääksjärven rantojen maatalousmaan osalta. Tulvaherkille pelloille koituvaa hyötyä ei ole otettu arviossa huomioon. Kasvukauden keskivedenkorkeuden nousun on katsottu aiheuttavan haittaa pelloille, joiden korkeus on tason N 43 +49,80 alapuolella. Vahinkokerroin on 0,05. Tilakohtaiseen vahinkoarvioon on otettu Sääksjärven rannalla olevat tilat, joiden maanpinnan korkeus on tason N 43 +51,00 m alapuolella, ja Piilijoen varren tilat, joiden korkeus on tason N 43 +51,50 m alapuolella. Vahinkoalueen rajaksi on otettu korkeus N 43 +50,00 m. Vahingot on arvioitu niiden tilojen osalta, joiden maanpinnan korkeus on sanotussa tasossa tai sen alapuolella ja joiden omistajat eivät ole antaneet hankkeeseen suostumustaan. Tätä ylempänä oleville tiloille ei aiheudu vahinkoa. Hakijan mukaan vahinkoa ei aiheudu myöskään kylän tai lukuisten tilojen yhteisesti omistamille maa- ja vesialueille. Kaikkiaan 165 tilan osalta ei ole annettu suostumusta. Näistä 37 tilaa sijaitsee edellä sanotun vahinkorajan yläpuolella ja kahdeksan tilaa on yhteisiä alueita. Tilakohtaiseen vahinkoarvioon jää siten 120 tilaa. Osa edellä sanotuista 120 tilasta hyötyy järven nostosta, ja monessa tapauksessa hyöty on haittaa ja vahinkoa huomattavasti suurempi. Tällaisia tiloja on 89. Vahinkoa estävä toimenpide tehdään 12 tilalle. Rantapuusto tarkastetaan ja poistetaan 12 tilalta. Rahassa arvioitavaa vahinkoa aiheutuu 31 tilalle. Vahingon määrä on yhteensä 44.027 markkaa. Muutamille tiloille on arvioitu markkamääräinen vahinko, vaikka tilalla tehdään vahinkoa estävä toimenpide. Kahdella vuokratilalla sijaitsee rannan läheisyydessä rakennuksia, joiden omistajilta ei ole saatu suostumuksia. Niistä rakennuksista, joiden sokkelin korkeus on alempana kuin N 43 +50,50 m, on esitetty omistajakohtainen vahinkoarvio, jonka mukaan rakennuksille tai rakenteille ei aiheudu vahinkoa eikä haittaa enempää kuin mitä nykyinenkään tulva aiheuttaisi. Hankkeesta saatava hyöty Sääksjärven vedenpinnan nostosta on vähäistä hyötyä vedenlaadulle ja kalastolle. Hyödyn rahallista määrää ei ole arvioitu. Alimpien vedenkorkeuksien nostosta koituu suurin hyöty vesien virkistyskäytölle eli veneilylle, uinnille ja loma-asumiselle. Hyödyn markkamääräinen arviointi on vaikeaa. Hakija on arvioinut hyötyä siten, että vedenpinnan nostamisen seurauksena kiinteistöjen arvo nousee. Hakija on olettanut kiinteistön arvon nousuksi 20 markkaa rantametriä kohti ilman järveen laskevia jokia. Näin laskettuna hankkeesta saatava hyöty olisi 82 000 m x 20 mk/m eli yhteensä 1.640.000 mk. Hankkeen toteuttamiskustannukset ovat alustavan kustannusarvion mukaan 850.000 markkaa. Kustannuksiin sisältyy edellä arvioitu korvausten määrä 44.027 markkaa. Töiden luovuttaminen Vahinkojen estämiseksi korotetaan penkereitä ja tehdään suojaavia pengerryksiä. Valmistuneet rakenteet ja laitteet luovutetaan tilan omistajalle, joka luovutuksen jälkeen vastaa kustannuksellaan niiden käytöstä ja kunnossapidosta. Menettely on perusteltu, koska laitteista ja rakenteista olisi hyötyä jo nykyisinkin. Käyttöoikeudet Annettujen suostumusten perusteella hakijalla on käyttöoikeus suurimpaan osaan veden alle jäävää aluetta eli 7,2 hehtaariin, kun tarvittava alue kokonaisuudessaan on 9,2 ha. Koska Sääksjärvi on Satakunnan suurimpia järviä, hanke on yleisen tarpeen vaatima, ja hakijalle voidaan myöntää oikeus hankkeen vaatimaan, toiselle kuuluvaan alueeseen. Hakija on pyytänyt oikeutta liikkua kolmen hakemuksessa mainitun tilan alueella hankkeen toteuttamiseksi. Vesioikeus on 18.4.1996 päättänyt, että hakemus annetaan tiedoksi kuuluttamalla siitä 3.5.-17.6.1996 vesioikeudessa ja Kokemäen kaupungissa. Muistutukset ja vaatimukset oli toimitettava vesioikeudelle puhevallan menettämisen uhalla viimeistään 17.6.1996. Kuulutus on pidetty edellä sanotun ajan nähtävänä vesioikeuden ja Kokemäen kaupungin ilmoitustauluilla. Kuulutus on erikseen lähetetty tiedoksi asiakirjoista ilmeneville viranomaisille ja asianosaisille. Muistutukset ja vaatimukset sikäli kuin nyt on kysymys 1. A (tilat Iso-Ruka 4:57 ja Rukaniemi 4:39, Piilijoenmaa, Kokemäki) on lausunut, että suunnitelmassa ei ole otettu huomioon kaikkia hänelle aiheutuvia vahinkoja. Yläpuolisilta maa-alueilta valuvien vesien pumppauksesta aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia. A:n pumpattavaksi tulee vuosittain noin 60 000 m 3 ylimääräistä vettä. Vedennostosta aiheutuu tiloilla Iso-Ruka ja Rukaniemi puuston tuhoutumista. Tuottoarvon menetys tuhoutuneella alueella on noin 35.000 mk/ha, ja vahinkoa kärsineellä alueella puuston kasvu hidastuu, mistä aiheutuvan vahingon määrä on noin 15.000 mk/ha. A on vaatinut edellä sanotut hehtaarikorvaukset myöhemmin tarkemmin laskettavalta alueelta. Pumppaamon hoito- ja ylläpitokustannuksista A on vaatinut korvauksena 11.300 markkaa vuodessa yleisindeksiin sidottuna. Lisäksi luvan saajan on aikanaan uusittava rikkoutuneet pumput. Mikäli ylimääräisiä kuluja ei korvata, luvan saajan on johdettava yläpuolisten alueiden vedet A:n tilan ohitse. 2. B ja hänen 36 asiakumppaniaan ovat yhteisesti vaatineet, että hakemus on Piilijoen suun perkausta lukuun ottamatta perusteettomana ja lainvastaisena hylättävä. Hanke aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia paitsi Sääksjärvessä ennen kaikkea Kauvatsanjoen ja sen alapuolisen Puurijärven vesiluonnossa ja toiminnassa. Tulvan paheneminen keväällä estää tai viivästyttää kylvötöitä, mistä aiheutuu huomattava viljelytuottojen menetys. Kauvatsanjoen varteen ympäristönsuojelusyistä perustetut suojavyöhykkeet kärsivät kevättulvista ja niiden kasvusto tuhoutuu. Kuivina kausina koko Kauvatsanjoesta tulisi haiseva allasalue. Joesta ei voisi ottaa kasteluvettä, mistä aiheutuu viljelyksille suunnattomat haitat tai viljelyn käyminen mahdottomaksi. Kauvatsalle suunniteltua vedenottamoa ei voitaisi toteuttaa, ja sekä jokivarressa että etäämpänäkin sijaitsevat kymmenet kaivot kuivuisivat pohjaveden pinnan laskiessa. Kauvatsanjokivarren loma-asuntojen arvo romahtaisi. Joenvarressa on myös muutamia myllyjä ja turpiineita, joiden käyttö estyisi suuren osan vuotta. Hakijan selvityksessä on käytännössä ohitettu kaikkien muiden paitsi Sääksjärven huvila-asukkaiden edut. Selvitys vahingoista on puutteellinen. Jo Sääksjärven matalalle ranta-alueille aiheutuvat vettymisvahingot ja vahingot kiinteistöjen käytön vaikeutumisesta sekä pumppujen aiheuttamista kustannuksista ja pumppulaitteistojen valvonnan lisääntymisestä ovat moninkertaiset hakijan esittämään arvioon verrattuna. Alajuoksun vahingot ovat näihin verrattuna vielä monikymmenkertaiset. Väite siitä, että vedenpinnan nostosta koituu merkittävää hyötyä Sääksjärven virkistyskäytölle ja kalastukselle, on epäselvä. Pohjapato aiheuttaa liettymistä padon yläpuolisella alueella. Hanke huonontaisi tältä osin Sääksjärven tilaa. Hakemus on siksi vesilain 2 luvun 5 §:n nojalla hylättävä. Myöskään vesilain 2 luvun 6 §:ssä säädetyt edellytykset eivät täyty. Sääksjärven rantakiinteistöjä on tähänkin asti voitu käyttää järkiperäisesti hyväksi, ja vedennostosta koituva hyöty on vain vähäinen parannus rantojen loma-asuntojen hyväksikäytössä. Hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon verrattuna minimaalinen. Mikäli hakemusta ei heti hylätä, vesioikeuden on määrättävä hankkeen vaikutukset ja siitä aiheutuvat edunmenetykset selvitettäväksi vesilain mukaisessa katselmustoimituksessa. Hakemuksesta ei ole toimitettu tietoa kaikille Kauvatsanjokivarren maanomistajille. Mikäli hakemus hyväksytään, Kauvatsanjokeen on sopivaan paikkaan, lähinnä Yttilän sillan arkkuun, sijoitettava virallinen mittausasteikko, jotta vedenpinnan korkeutta voidaan täsmällisemmin tarkkailla ja todentaa. B sekä hänen 36 asiakumppaniaan ovat yhteisesti vaatineet hakijaa korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa laillisine korkoineen. Hakemus on pantu vireille, vaikka edellä kerrotut seikat ovat olleet hakijan tiedossa. Hankkeen pysäyttäminen on mahdollista vain yksilöityjen muistutuskirjelmien ja siinä yhteydessä tehtyjen vahinkoselvitysten avulla. Kulujen korvaamiseen on tämän vuoksi olemassa vesilain 16 luvun 27 §:ssä tarkoitettu erityinen syy. Muistuttajien yhteisten oikeudenkäyntikulujen määrä vesioikeudessa on 20.000 markkaa. Lisäksi B ja hänen asiakumppaninsa ovat kukin erikseen esittäneet yksilölliset vaatimuksensa asiassa. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös 31.12.1998 Vesioikeus, nykyään Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, on myöntänyt Kokemäen kaupungille luvan 1. pohjapadon rakentamiseen Sääkskoskeen Sääksjärven vedenpinnan nostamiseksi Kokemäen kaupungin Sääkskosken kylässä karttapiirroksessa nro 8.1 (mittakaava 1:500) esitettyyn paikkaan poikkileikkauspiirustuksessa nro 10.1 (mittakaava 1:100) esitetyllä tavalla; 2. Lohennenän pohjakynnyksen rakentamiseen alimpien vedenkorkeuksien nostamiseksi Kauvatsanjoessa Kokemäen kaupungin Lievikosken kylässä karttapiirustuksessa nro 14.1 (mittakaava noin 1:2500) esitettyyn paikkaan poikkileikkauspiirustuksessa nro 16.1 (mittakaava 1:100) esitetyllä tavalla; ja 3. Piilijoen suun perkaamiseen Kokemäen kaupungin Piilijoenmaan kylässä paaluvälillä 0-70- +70 m Piilijokisuun kunnostamiseksi pituusleikkauspiirustuksessa nro 12.1 (mittakaava 1:4000/ 1:100) ja poikkileikkauspiirustuksissa nrot 13.1 - 13.3 (mittakaava 1:200) esitetyllä tavalla. Vesioikeus on lisäksi myöntänyt Kokemäen kaupungille 1. pysyvän käyttöoikeuden pohjapadon rakentamista varten tarvittavaan yhteiseen vesialueeseen ja tarvittaviin maa-alueisiin Kokemäen kaupungin Piitanojan kylässä sijaitsevalla tilalla Voimakoski RN:o 1:64 ja Kuoppakosken kylässä sijaitsevalla tilalla Sääkskoski RN:o 1:37 ; 2. pysyvän käyttöoikeuden Lohennenän pohjakynnystä varten tarvittavaan vesialueeseen ja maa-alueeseen Kokemäen kaupungin Lievikosken kylässä; 3. pysyvän käyttöoikeuden toiselle kuuluviin, hankkeen vuoksi veden alle jääviin maa-alueisiin; sekä 4. pysyvän käyttöoikeuden penkereiden rakentamista ja pumppaamoa varten tarvittavaan maa-alueeseen tilalla Jokiruka RN:o 1:72 Kotkan kylässä, penkereiden rakentamista varten tarvittavaan maa-alueeseen tilalla Kotiranta RN:o 1:44 Piitanojan kylässä sekä pumppaamoa varten tarvittavaan maa-alueeseen tiloilla Rukaniemi RN:o 4:39, Iso-Ruka RN:o 4:57 ja Vainiomäki RN:o 4:61 Piilijoenmaan kylässä ja tiloilla Moisio RN:o 1:175 ja Niitty RN:o 1:152 Kaarenojan kylässä Kokemäen kaupungissa. Luvan saajan oli noudatettava vesilain säännöksiä ja vesioikeuden päätöksestä lähemmin ilmeneviä luvan määräyksiä. Vesioikeuden ratkaisun perustelut Sääksjärven virkistyskäyttö on laajaa. Virkistyskäytön merkitys yleiselle edulle on huomattava paikkakunnalla ja lähiseudulla. Vesioikeus on ottanut hankkeesta saatavana hyötynä huomioon sen, että Sääksjärven alimpien vedenkorkeuksien nostaminen parantaa järven virkistyskäyttömahdollisuuksia. Hanke parantaa myös järven veden laatua ja kalaston elinolosuhteita. Vesioikeus on hyväksynyt hakijan esittämän vahinkoarvion, jonka mukaan rahana korvattavan vahingon määrä on noin 44.000 markkaa. Tämän lisäksi vesioikeus on ottanut vahinkona huomioon korvaukset, jotka luvan saajan on suoritettava käyttöoikeuksista maa- ja vesialueisiin, vahinkojen estämiseksi tehtävien rakenteiden ja laitteiden käytöstä ja kunnossapidosta sekä eräiden tilojen rantapuustolle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta, joka on määrätty arvioitavaksi ja korvattavaksi viiden vuoden kuluttua pohjapadon rakentamisesta. Vesioikeus on katsonut, että hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Korvattavaksi määrättyjen rantavahinkojen lisäksi vedenkorkeuden nostosta ei aiheudu muille rantatiloille korvattavaa vahinkoa, koska niiden osalta vedenkorkeuden nostosta koituva hyöty on siitä mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa suurempi. Käyttöoikeus hanketta varten tarvittaviin alueisiin voidaan myöntää, koska hanke on yleisen tarpeen vaatima. Vesioikeuden soveltamat lainkohdat Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentti, 8 , 9 ja 11 § (2 momentin osalta laki 264/1961), 11 luvun 3, 5, 6, 14 ja 14 a § sekä 16 luvun 24 §:n 2 momentti. Vesioikeuden myöntämän luvan määräykset sikäli kuin nyt on kysymys "1) Sääksjärven pohjapadon pituus on noin 45 m. Padon harjan on oltava tasossa N 43 +48,80-49,05 m. Padon harjan keskikohdalle on tehtävä 3 metrin pituinen alivirtaama-aukko, jonka kynnyskorkeus on tasossa N 43 +48,60 m. Pato on muotoiltava siten, että kalan kulku sen yli on mahdollista. 2) Sääksjärveen lähelle pohjapatoa on asennettava helposti päästävään paikkaan vedenkorkeusasteikko, johon on merkittävä korkeudet N 43 +49,87 m, 49,11 m ja 48,78 m. 3) Lohennenän pohjakynnyksen pituus on noin 25 m. Pohjakynnyksen harjan on oltava tasossa N 43 +46,50 - 47,00 m. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 6) Joensuun pengertä 2 on korotettava tasoon N 43 +50,20 m karttapiirustuksen nro 19.1 ja piirustuksen nro 20.2 mukaisesti. Piilijoen pengertä 2 on korotettava paaluvälillä 1+00 - 3+50 ja paalun 5+00 kohdalla tasoon N 43 +50,20 m edellä sanotun karttapiirustuksen sekä piirustuksen nro 20.3 mukaisesti. Kopon penger, tiepenger ja eristysojien 1 ja 2 reuna-alueet on korotettava tasoon N 43 +50,20 m edellä sanotun karttapiirustuksen sekä piirustusten nrot 21.1-21.4 mukaisesti. Moision pengertä ja penkereenä toimivaa tietä on korotettava tasoon N 43 +50,20 m karttapiirustuksen nro 24.1 ja piirustusten nrot 25.1 ja 25.2 mukaisesti. Lisäksi on rakennettava uusi pumppaamo Isolahden puoleisen penkereen yhteyteen. Pienen penkereen pumppukaivo on suojattava roudalta ja rakennettava uusi tyhjennysputki. Jänismäen pengerrykseen kuuluvan pellon reuna on korotettava tasoon N 43 +50,50 m piirustuksen nro 23.2 mukaisesti. Tilan Vainionmäki RN:o 4:61 alueelle on rakennettava pumppaamo sähköliittymineen. 7) Luvan saajan on rakennettava seuraavat penkereet ja pumppaamot: Heinosen penkereet 1 ja 2 sekä pumppaamo sähköliittymineen karttapiirustuksen nro 22.1 ja piirustusten nrot 23.1 ja 23.2 mukaisesti. Rukajoen kaksi pumppaamoa tilojen Rukaniemi RN:o 4:39 ja Iso-Ruka RN:o 4:54 alueelle karttapiirroksen nro 22.1 mukaisesti. Merikiven penger ja siihen liittyvä eristysoja karttapiirustuksen nro 26.1 ja piirustuksen nro 26.2 mukaisesti. Lisäksi on rakennettava sähköpumppaamo liittymineen. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 11) Luvan saaja on vastuussa hankkeeseen kuuluvien rakenteiden ja laitteiden käytöstä ja kunnossapidosta lukuun ottamatta niitä rakenteita ja laitteita, jotka jäljempänä sanotun mukaisesti luovutetaan tilojen omistajille. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 14) Luvan saajan on maksettava seuraavat korvaukset hankkeen vuoksi lisääntyvistä kuivatus- ym. vesien pumppauskustannuksista sekä pumppujen hoito- ja kunnossapitokustannuksista. Kylä/Tila, Ilmoitettu omistaja, Korvaus mk Kaarenoja Niitty 1:152, Z ja Y, 6.500 mk Moisio 1:175, B, 11.800 mk Piilijoenmaa Rukaniemi 4:39 ja Iso-Ruka 4:57, A, 11.500 mk Vainionmäki 4:61, X ja W, 11.000 mk Piitanoja Vähä-Ruka 1:113, V ja T, 11.000 mk Luvan saaja luovuttaa pumput ja niihin kuuluvat laitteet edellä sanottujen tilojen omistajille." Lisäksi vesioikeus on lupamääräyksessä 12 velvoittanut luvan saajan maksamaan päätöksestä lähemmin ilmenevät korvaukset pysyvästä käyttöoikeudesta patorakenteita sekä suojapenkereitä varten tarvittaviin maa-alueisiin Kokemäen kaupungissa. Korvaukset on määrätty vesilain 11 luvun 6 §:n mukaisesti puolitoistakertaisina. Vielä vesioikeus on lupaehdossa 13 velvoittanut luvan saajan maksamaan päätöksestä lähemmin ilmenevät korvaukset hankkeesta aiheutuvista vettymisvahingoista tai hankkeesta kiinteistön käytölle aiheutuvasta haitasta Kokemäen kaupungissa. Oikeudenkäyntikulut Vesilain 16 luvun 27 §:n mukaan pääsääntönä on, että asianosaiset saavat hakemusasiassa pitää vesioikeudessa aiheutuneet kulunsa vahinkonaan. Asianosaisella on oikeus saada korvaus kuluistaan, milloin hänen on ollut tarpeen ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin osoittaakseen, että hänelle aiheutuu yrityksestä vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, taikka milloin kulujen korvaamiseen on muutoin erityistä syytä. Koska edellä sanottuja perusteita kulujen korvaamiseen ei ole esitetty, vesioikeus on hylännyt muun muassa B:n ja hänen myötäpuoltensa vaatimukset hakijan velvoittamisesta korvaamaan muistuttajille haittaselvityksen ja muistutuksen laatimisesta aiheutuneet kulut. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa Vaatimukset hallinto-oikeudessa 1. A on vaatinut hänelle vesien pumppauskustannuksista sekä pumppujen hoito- ja kunnossapitokustannuksista maksettavaksi määrätyn korvauksen korottamista 13.629,12 markkaan vuodessa sidottuna elinkustannusindeksiin. Toissijaisesti A on esittänyt, että Kokemäen kaupunki tulisi velvoittaa huolehtimaan veden pumppauksesta, jolloin hän olisi valmis korvaamaan kaupungille vesioikeuden päätöksessä hänelle maksettavaksi määrätyt korvaukset energiasta ja pumpun ylläpitokuluista. Lisäksi valittaja on vaatinut, että kaupunki velvoitetaan lunastamaan Rukajoen varrella penkassa olevat maa-ainekset ja ajamaan tilalle vettä pitävät maalajit ja että hänen tilansa kohdalla olevat pengerrykset ja patovallit tehdään savesta vettä läpäisemättömiksi. Valittaja on myös pyytänyt lupaa padota raja-alue sekä vaatinut hakijan velvoittamista korvaamaan puuston tuottoarvon menetys kokonaan tuhoutuvalta alueelta 35.000 markalla/ha ja kasvun hidastumisen vuoksi vahinkoa kärsivältä alueelta 15.000 markalla/ha. Vielä valittaja on pyytänyt oikeudenkäyntikulujensa korvaamista yhteensä 13.400 markalla. 2. B ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet vesioikeuden päätöksen kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä muilta kuin Piilijoensuun perkaamista koskevien määräysten osalta. Ellei päätöstä kumota, asia tulee palauttaa vesioikeudelle käsiteltäväksi katselmustoimituksessa tai vesiylioikeuden tulee järjestää asiassa suullinen käsittely muun muassa asiantuntijatodistajan kuulemiseksi hankkeen vaikutuksista Kauvatsanjoen virtaamiin, vedenpintaan ja veden laatuun. Jos hakemus hyväksytään, lupa tulee muuttaa olemaan voimassa määräajan, korkeintaan viisi vuotta ja hakija on silloin määrättävä tarkkailemaan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla Sääksjärven pohjapadon vaikutusta vedenkorkeuksiin, virtaamiin ja rantapenkereisiin sekä rakennustöiden vaikutusta Sääksjärvessä, Kauvatsanjoessa ja Puurijärvessä. Lisäksi hakija on velvoitettava korvaamaan valittajien vesioikeudelle esittämät yksilöidyt vahingot korkoineen ja valittajien yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa viivästyskorkoineen vesioikeuden päätöspäivästä lukien. Sittemmin toimitetun laskun mukaan oikeudenkäyntikulujen yhteismäärä on 90.047,93 markkaa arvonlisäveroineen. S:n puhevallan on ilmoitettu siirtyneen R:lle ja Q:lle. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on pysyttänyt vesioikeuden päätöksen lopputuloksen. Hallinto-oikeuden perustelut luvan myöntämisen osalta Sääksjärvi on luonnostaan matala järvi, joka on viime vuosikymmeninä rehevöitynyt ulkoisen kuormituksen, muun muassa maatalouden ja metsätalouden hajakuormituksen kasvaessa. Järven rannoilla on lähes 500 kesämökkiä ja järvi on muutenkin tärkeä virkistyskohde. Virkistyskäyttöä haittaavat järven matalat rannat ja paikoitellen pehmeä pohja ja runsas vesikasvillisuus. Lisäksi tumma vesi ja ajoittaiset leväkukinnat vähentävät veden käyttökelpoisuutta muun muassa uimiseen. Rehevöitymisen seurauksena myös järven kalakanta on muuttunut huonommaksi. Hallinto-oikeus on todennut, että hakemuksessa tarkoitetun vedenpinnan nostosta aiheutuvan hyödyn- arvioimiseksi tarpeelliset selvitykset ovat puutteelliset. Järven vedenlaadulle ja kalakannalle aiheutuvan hyödyn osalta luotettavia selvityksiä ei ole saatavissa. Sen sijaan, koska kiinteistökohtainen hyöty vaihtelee suuresti rannan laadusta ja syvyyssuhteista riippuen, näistä tekijöistä olisi tullut saada alueittain nyt esitettyä yksityiskohtaisempi selvitys. Hallinto-oikeus on katsonut, että luparatkaisu voidaan kuitenkin tehdä nyt saadun selvityksen perusteella siten, että mahdolliset epävarmuustekijät vaikuttavat etuvertailussa olosuhteiden muutosta hakevan vahingoksi ja hankkeen hyöty arvioidaan mahdollisimman varovasti. Voidaan yleisesti arvioida, että vedenpinnan nosto tuo lisää virkistysarvoa niille matalille rannoille, joiden käyttöä alhainen veden korkeus on erityisesti haitannut. Näillä rannoilla veden nostaminen 20-30 cm nykyiseen kesäajan vedenpintaan nähden helpottaisi jonkin verran uimista, veneilyä ja rantojen käyttöä matalimmilla alueilla. Tämä on kuitenkin vain yleinen arvio. Katselmuksella tehtyjen havaintojen mukaan järven länsipään lahtialue on niin matala, rehevöitynyt ja liejuuntunut, ettei sen luonne 20-30 cm:n veden nostosta ratkaisevasti muuttuisi. Vain osalla ko. ranta-alueista ja vesialueen uloimmilla osilla hankkeesta on todellista hyötyä. Sama koskee muutamia pohjoisrannan lahtia sekä erittäin matalia kovapohjaisia rantoja. Lisäksi osa järven rannoista ei kärsi matalasta vedenkorkeudesta. Vedenpinnan nostosta aiheutuu mainituista syistä välitöntä hyötyä vain osalla järven rannoista. 300 kiinteistönomistajan suostumus hankkeelle ei sinänsä merkitse, että hankkeesta olisi näin monelle kiinteistölle hyötyä, koska suostumus ei ole edellyttänyt osavastuuta hankkeen kustannuksista. Asiakirjoissa olevan ja katselmuksella saadun selvityksen perusteella vedenpinnan nostosta voidaan arvioida olevan selvää välitöntä hyötyä vähintään puolelle suostumuksen antajista. Kun tällaisten kiinteistöjen saama hyöty merkitsee keskimäärin vähintään 5.000 markan arvonnousua kiinteistöä kohti, hallinto-oikeus on arvioinut hankkeen hyödyksi tältä osin 750.000 markkaa. Hyödyn arviointiin vaikuttaneet katselmusolosuhteet olivat poikkeukselliset. Sääksjärven vedenkorkeus oli toisena vesiylioikeuden katselmuspäivänä 3.9.1999 N 43 +48,44, joka hakemusasiakirjojen mukaan vastaa vuosien 1980-93 alivedenkorkeutta NW. Tehtyjen havaintojen perusteella vedet ovat olleet alimmillaan juuri elo- ja syyskuussa. Padon rakentamisen jälkeen keskivedenkorkeudet syyskuun alussa sekä myös heinä- ja elokuussa olisivat korkeudessa N 43 + 49,20. Tällöin ne olisivat lähes 80 cm korkeammalla kuin toisena katselmuspäivänä. Toteutuva todellinen hyöty voi näin ollen olla huomattavasti edellä arvioitua määrää suurempi, koska katselmusolosuhteet antoivat epäedullisen kuvan rehevöityneiden ja liejuuntuneiden ranta-alueiden mahdollisesti saamasta hyödystä. Vesitilavuuden lisäämisellä on yleensä katsottu olevan positiivinen vaikutus järven tilaan ja veden laatuun; rehevöitymiskehityksen on otaksuttu hidastuvan, happitalouden paranevan ja pohjalietteen vaikutuksen veden laatuun vähenevän. Järven tilan kehitys kuitenkin riippuu monesta seikasta eikä Sääksjärven veden noston vaikutuksia järven biologiaan ja veden laatuun voida luotettavasti ennustaa. Hallinto-oikeus on katsonut, että veden noston suotuisat vaikutukset näiltä osin pääosin liittyisivät järven yleisen arvostuksen nousuun, jolla ei ole itsenäistä merkitystä etuvertailussa. Veden nosto aiheuttaisi järven matalilla rannoilla vettymishaittoja. Pelto- ja metsämaalle aiheutuvat haitat on arvioitu ja vesioikeuden päätöksessä määrätty korvattavaksi. Lomakiinteistöille aiheutuvia haittoja ei ole kiinteistökohtaisesti arvioitu, mutta on ilmeistä, ettei hankkeesta aiheudu ainakaan hyötyä suurempia haittoja. Sääksjärven vedenpinnan nosto aiheuttaisi jonkin verran vettymistä Piilijoen alaosalla. Kauvatsanjoella järven nosto lisäisi laskennallisesti ylivirtaamia ja laskisi alivirtaamia. Hankkeeseen kuuluvien Kauvatsanjoen perkausten takia ylivirtaamien kasvusta ei todennäköisesti aiheutuisi haittoja. Alivirtaamien pienentyminen sen sijaan saattaa vähäisessä määrin vähentää joen maisema- ja virkistysarvoa kesäisin. Hankkeesta aiheutuvat hyötyjen ja haittojen vertailussa huomioon otettavat haitat koostuvat rahalla korvattavista haitoista, käyttöoikeuksista maa- ja vesialueisiin maksettavista korvauksista sekä vahinkojen estämiseksi tehtävien rakenteiden ja laitteiden käytöstä ja kunnossapidosta maksettavista korvauksista. Lisäksi tulee ottaa huomioon mahdolliset korvaukset eräiden tilojen rantapuustosta (lupamääräys 17). Vahinkojen, haittojen ja muiden edunmenetysten kokonaismääräksi voidaan arvioida noin 130.000 markkaa. Edellä lausutuilla perusteilla hallinto-oikeus on katsonut, että hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava, joten luvan myöntämisen edellytykset ovat vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin perusteella olemassa. Tältä osin vesioikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa. Vesioikeuden päätöksessä ja hallinto-oikeuden päätöksessä korvattavaksi määrättyjen rantavahinkojen lisäksi vedenpinnan nostosta ei aiheudu muille rantatiloille korvattavaa vahinkoa. Vesioikeus on voinut myöntää käyttöoikeuden hanketta varten tarvittaviin alueisiin, koska hankkeesta aiheutuu hyötyä Sääksjärven ranta-alueille niin laajalti, että hanketta voidaan pitää yleisen tarpeen vaatimana. Hallinto-oikeuden soveltamat lainkohdat Vesilaki 2 luku 6 § 2 momentti, 8 §, 11 § (2 momentin osalta 264/1961) Luvan määräykset Luvan määräykseen 13, joka koskee luvan saajan maksettavaksi määrättyjä korvauksia vettymisvahingoista, lisätään tilaa Moisio RN:o 1:175 koskeva korvaus. Lisäksi tiloille Hyytinlahti RN:o 1:130 ja Heinähuhta RN:o 5:12 määrätyt korvaukset korotetaan alla olevan mukaisiksi. Kylä/Tila, Ilmoitettu omistaja/vuokralainen, Korvaus mk Kaarenoja Moisio 1:175, B, 945 mk Hyytinlahti 1:130, B, 1.700 mk Piilijoenmaa Heinähuhta 5:12, P, 5.540 mk Lisäksi luvan saaja velvoitetaan maksamaan N kuolinpesälle korvausta tilan Niemelä RN:o 5:24 rannalla olevalle mökille tulvavedenpinnan kohoamisesta aiheutuvasta vahingosta 1.000 markkaa. Muilta osin vesioikeuden päätöstä ei ole muutettu. Perustelut luvan määräysten osalta B:n katselmuksessa esittämän vettymisväitteen johdosta tilan Moisio RN:o 1:175 koillisen ranta-alueen korkeudet on mitattu. Mittauksissa tason N 43 + 49,50 m alle jäävän vyöhykkeen pinta-alaksi on todettu 0,97 ha ja tasoon N 43 + 49,50 - 50,00 m kuuluvan vyöhykkeen pinta-alaksi 0,92 ha. Vesioikeuden soveltamien korvausperusteiden mukaan vettyvän metsän korvattavaksi vahingoksi tulee 945 markkaa. Tilan Hyytinlahti RN:o 1:130 korvausta korotetaan sen vuoksi, että vesioikeuden päätöksessä peltolohkoa P3 koskeva korvaus oli laskettu pellon yksikköhinnan (30.000 mk/
3. ha)mukaan. Nyt alueen korvaus on laskettu mansikkamaan yksikköhinnan (50.000 mk/
4. ha)mukaan. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Perustelut siltä osin kuin valittajien vaatimukset on hylätty A:n osalta hallinto-oikeus on viitannut vesioikeuden päätöksen perusteluihin. Hallinto-oikeus on todennut lisäksi, etteivät valumavedet, joita A on vaatinut pumpattavaksi, johdu tästä hankkeesta ja ettei altaita ole tarvinnut tähän asti tai vastaisuudessakaan tyhjentää kokonaan pumppaamalla. Näin ollen A:n omat pumppauslaskelmat perustuvat tältä osin virheellisiin käsityksiin ja ovat perusteettomia siltä osin kuin niitä ei ole määrätty korvattavaksi. Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeuden osalta 1) Hallinto-oikeus on velvoittanut Kokemäen kaupungin korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa kolmella tuhannella (3.000) markalla. B:n myötäpuolten osalta vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty. 2) A:n vaatimus Kokemäen kaupungin velvoittamisesta korvaamaan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa yhteensä 13.400 markalla on hylätty. Hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut oikeudenkäyntikulujen osalta 1) Kokemäen kaupunki on osaksi hävinnyt ja B osaksi voittanut asian, joten olisi kohtuutonta, että B joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa kokonaan vahinkonaan. B:n valittajakumppanit ovat hävinneet asian, joten ei ole kohtuutonta, että he joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa vahinkonaan. Lainkohdat Hallintolainkäyttölaki 74 §:n 1 momentti ja 75 §:n 2 momentti Oikeudenkäymiskaari 21 luku 3 § ja 16 §:n 1 momentti Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1. B asiakumppaneineen on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että Kokemäen kaupungin hakemus Sääksjärven kunnostuksesta hylätään ja hakija velvoitetaan korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Lisäksi valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano on määrättävä keskeytettäväksi, kunnes asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu. Valittajat ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin esittämänsä perustelut ja korvausvaatimukset. Koska Kokemäen kaupunki on toimenpiteillään aiheuttanut kaikki valittajien oikeudenkäyntikulut, nämä tulee määrätä kaupungin korvattaviksi alempien instanssien osalta vaadituilla summilla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 6.000 markalla, kaikki laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua oikeuden tuomion päivästä lukien. B ja hänen asiakumppaninsa ovat vesioikeudessa vaatineet, että hakemus on Piilijoen suun perkausta lukuun ottamatta perusteettomana ja lainvastaisena hylättävä. Hanke aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia paitsi Sääksjärvessä ennen kaikkea Kauvatsanjoen ja sen alapuolisen Puurijärven vesiluonnossa ja toiminnassa. Tulvan paheneminen keväällä estää tai viivästyttää kylvötöitä, mistä aiheutuu huomattava viljelytuottojen menetys. Kauvatsanjoen varteen ympäristönsuojelusyistä perustetut suojavyöhykkeet kärsivät kevättulvista ja niiden kasvusto tuhoutuu. Kuivina kausina koko Kauvatsanjoesta tulisi haiseva allasalue. Joesta ei voisi ottaa kasteluvettä, mistä aiheutuu viljelyksille suunnattomat haitat tai viljelyn käyminen mahdottomaksi. Kauvatsalle suunniteltua vedenottamoa ei voitaisi toteuttaa, ja sekä jokivarressa että etäämpänäkin sijaitsevat kymmenet kaivot kuivuisivat pohjaveden pinnan laskiessa. Kauvatsanjokivarren loma-asuntojen arvo romahtaisi. Joenvarressa on myös muutamia myllyjä ja turpiineita, joiden käyttö estyisi suuren osan vuotta. Hakijan selvityksessä on käytännössä ohitettu kaikkien muiden paitsi Sääksjärven huvila-asukkaiden edut. Selvitys vahingoista on puutteellinen. Jo Sääksjärven matalille ranta-alueille aiheutuvat vettymisvahingot ja vahingot kiinteistöjen käytön vaikeutumisesta sekä pumppujen aiheuttamista kustannuksista ja pumppulaitteistojen valvonnan lisääntymisestä ovat moninkertaiset hakijan esittämään arvioon verrattuna. Alajuoksun vahingot ovat näihin verrattuna vielä monikymmenkertaiset. Väite siitä, että vedenpinnan nostosta koituu merkittävää hyötyä Sääksjärven virkistyskäytölle ja kalastukselle, on epäselvä. Inhottujärven järjestelyhankkeen kokemuksistakin voidaan todeta, että pohjapato aiheuttaa liettymistä padon yläpuolisella alueella. Hanke huonontaisi tältä osin Sääksjärven tilaa. Hakemus on siksi vesilain 2 luvun 5 §:n nojalla hylättävä. Myöskään vesilain 2 luvun 6 §:ssä säädetyt edellytykset eivät täyty. Sääksjärven rantakiinteistöjä on tähänkin asti voitu käyttää järkiperäisesti hyväksi, ja vedennostosta koituva hyöty on vain vähäinen parannus rantojen loma-asuntojen hyväksikäytössä. Hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon verrattuna minimaalinen. Mikäli hakemusta ei heti hylätä on hankkeen vaikutukset ja siitä aiheutuvat edunmenetykset määrättävä selvitettäväksi vesilain mukaisessa katselmustoimituksessa. B asiakumppaneineen on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista vesioikeudessa 20.000 markalla. Vaasan hallinto-oikeudessa B ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet vesioikeuden päätöksen kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä muilta kuin Piilijoensuun perkaamista koskevien määräysten osalta. Ellei päätöstä kumota, asia tulee palauttaa vesioikeudelle, nykyään Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, käsiteltäväksi katselmustoimituksessa. Jos hakemus hyväksytään, lupa tulee muuttaa olemaan voimassa määräajan, korkeintaan viisi vuotta ja hakija on silloin määrättävä tarkkailemaan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla Sääksjärven pohjapadon vaikutusta vedenkorkeuksiin, virtaamiin ja rantapenkereisiin sekä rakennustöiden vaikutusta Sääksjärvessä, Kauvatsanjoessa ja Puurijärvessä. Lisäksi hakija on velvoitettava korvaamaan valittajien vesioikeudelle esittämät yksilöidyt vahingot korkoineen ja valittajien yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa viivästyskorkoineen vesioikeuden päätöspäivästä lukien. Sittemmin toimitetun laskun mukaan oikeudenkäyntikulujen yhteismäärä on 90.047,93 markkaa arvonlisäveroineen. 2. A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös tulee kumota ja hänen korvauslaskelmansa hyväksyä. A on vaatinut valituksessaan hallinto-oikeudelle, että hänelle vesien pumppauskustannuksista sekä pumppujen hoito- ja kunnossapitokustannuksista vesioikeuden päätöksessä maksettavaksi määrätty korvaus korotetaan 13.629,12 markkaan vuodessa sidottuna elinkustannusindeksiin. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hyödyt ja haitat vastaavat toisiaan. n kohdalla kysymykseen tulevat vain haittapuolet, koska hän käyttää alueitaan vain elinkeinotoimintaan. Päätöksessä on hyväksytty sähkön käyttömenoiksi 25 markka/vuosi ja pumppujen kunnossapitokustannuksiksi 100 markkaa/vuosi. Todelliset käyttömenot ovat kuitenkin Länsivoiman antaman todistuksen mukaan 895,92 markkaa/vuosi. Pumppausaseman sähköliittymää ja rakennuskustannuksia ei ole huomioitu lainkaan, vaikka kustannukset ovat noin 20.000 markkaa. Kalalammikot joudutaan tyhjentämään vuosittain sekä pitämään pohja talvikausina kuivana, jotta routa tappaa pohjalle jääneet kalanpoikaset. Lammikot on pidettävä tyhjänä ulkopuolisesta kalasta sekä edellisvuotisista poikasista, jotta nämä eivät söisi uusia istukkaita. Ulkopuoliset vedet kuuluvat myöskin oleellisena osana kustannuksiin, koska ne joudutaan pumppaamaan syksyllä ja talvikautena pois lammikoista. Kertakorvauksena maksettu korvaus on verotuksen progressiivisuuden vuoksi epäedullinen, koska lisätulosta maksettava marginaalivero on 50 %. Lisäksi tilaan kohdistuu merkittävä rasite. Hallinto-oikeus on todennut, että valumavesien pumppaaminen muodostaa hakijalle kohtuuttoman rasitteen, mutta yksityiselle tilalle rasite on vähintään yhtä merkittävä. Kahden 3 kWh:n vesipumpun teho ei myöskään riitä tyhjennyskautena tulevan veden pumppaukseen. Ilman vedenpinnan nostoa lammikot tyhjenevät itsestään ja talviaikoina routa pitää lammikot kuivina. Mikäli A:n korvausvaatimusta ei hyväksytä, hän on ilmoittanut vastustavansa Sääksjärven vedenpinnan nostoa. Vielä A on vaatinut aikaisempien korvausvaatimustensa lisäksi korvauksia oikeudenkäyntikuluistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa 25.000 markkaa. Hallinto-oikeudessa A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 13.400 markalla. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa Ympäristöministeriö on antanut valitusten johdosta lausunnon, jonka mukaan Sääksjärvi on Lounais-Suomen suurimpia järviä. Järven veden laatu on suhteellisen hyvä. Siinä on hyvä kalakanta ja sen virkistyskäyttömerkitys on suuri. Viime vuosikymmeninä järven tila on huonontunut, mikä on aiheuttanut huolestumista alueella. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen mukaan Sääksjärven luusuassa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana muutoksia, jotka ovat edesauttaneet järven vesitilavuuden vähentymistä ja tilan heikkenemistä. Järven kunnostamiseksi on suunniteltu vesitilavuuden lisäämistä luusuaan rakennettavalla padolla, jolla kompensoitaisiin jo tapahtuneita muutoksia. Länsi-Suomen vesioikeuden 31.12.1998 antaman päätöksen mukainen pato nostaisi Sääksjärven alimpia vedenkorkeuksia 35 cm, keskivedenkorkeutta 20 cm ja tulvakorkeutta 4 cm. Toisaalta pohjapato laskisi Kauvatsanjoessa alimpia virtaamia ja nostaisi tulvavirtaamia. Tulvavirtaamien lisäyksestä aiheutuvan haitan vähentämiseksi perattaisiin Rutunan matalikko. Kauvatsanjoessa toukokuun lopun ja kesäkuun alun virtaamat tulisivat olemaan nykyistä pienemmät. Pienten virtaamien aikana, jolloin vesimäärä on alle 2 m 3 /s, virtaama voisi olla vain puolet nykyisestä. Sääksjärven osalta on arvioitu hankkeesta aiheutuva maatalousmaan, metsämaan ja muun ranta-alueen arvon muutos. Tilakohtaisen vahinkoarvion mukaan rahassa arvioitavaa vahinkoa aiheutuu 31 tilalle yhteensä 44.027 mk. Hyödyksi on arvioitu veden pinnan nostoa seuraava kiinteistöjen arvon lisäys, 1.640.000 mk. Vesioikeudelle tehdyissä muistutuksia Kauvatsanjoen varren kiinteistönomistajat vastustivat hanketta. Vastineessaan muistutuksiin Lounais-Suomen ympäristökeskus käytti arvioperusteena 30 vuorokauden ajanjakson alivirtaamia. Kerran 20 vuodessa esiintyvä alivirtaama olisi 0,72 m 3 /s ja kerran 70 vuodessa esiintyvä alivirtaama olisi 0,44 m 3 /s. Näin tarkastellen arvioitiin virtaaman pienenemisestä huolimatta vettä olevan tarpeeksi Kauvatsanjoessa. Vesioikeus on arvioinut myös alivirtaamien jäävän riittäviksi veden vaihtuvuuden ja käytön kannalta. Päätöksessään 20.4.2000 Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut tehtyä hyödyn ja haitan arviota, mutta pitänyt voimassa vesioikeuden päätöksen muilta osin. Hallinto-oikeus on arvioinut Kauvatsanjoen alivirtaamien pienentymisen saattavan vähäisessä määrin vähentää joen maisema- ja virkistysarvoa kesäisin. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtyjen valitusten pääasia kohdistunee Kauvatsanjoen virkistyskäytön vaikeutumiseen. Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta saadun tiedon mukaan B:n yhteisvalituksessa olevista 38 asianosaisesta on yksi Sääksjärven puolelta ja kaikki muut suunnitellun pohjapadon alapuolelta Kauvatsanjoen varrelta. Ministeriön lausunnon oheen liitetyssä ympäristökeskuksen lausunnossa esitetään pohjapadon profiilin muuttamista alimpien virtaamien lisäämiseksi. Muutetulla pohjapadolla tulisi laskettu Kauvatsanjoen alin virtaama olemaan kaksinkertainen (0,22 m 3 /
5. s)alimpaan havaittuun virtaamaan verrattuna. Arvioituihin Sääksjärven vedenkorkeuksiin muutoksella olisi vain vähäinen vaikutus. Sääksjärven veden korkeuden nousu jäisi noin 2 cm arvioitua pienemmäksi. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan esitetty pohjapadon profiilin muutos olisi niin vähäinen, että se ei aiheuttaisi uutta vesioikeudellista käsittelyä. Kunnostettavien järvien rannalla virkistyskäytössä oleville kiinteistöille ei yleisesti ole arvioitu kiinteistökohtaisesti hyötyjä eikä haittoja. Hyvin suunnitellulla pohjapadolla voidaan pitää tulvavedenkorkeudet ennallaan tai lähes ennallaan. Kesäaikaiset alimmat vedenkorkeudet nousevat, mutta pysyvät vaihtelualueella, jossa vesi on ennenkin ollut. Alimpien vedenkorkeuksien nousun ja mahdollisen veden laadun paranemisen on arvioitu parantavan virkistyskäyttömahdollisuuksia. Sääksjärven virkistyskäytön osalta valituksissa ei ole esitetty yksilöityjä vaatimuksia. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen esittämän tarkastelun mukaiset alivirtaaman muutokset Kauvatsanjoessa ovat merkittäviä. Ympäristöministeriö on katsonut, että hakemussuunnitelman mukaisen pohjapadon aiheuttama Kauvatsanjoen alivirtaaman pieneneminen voi aiheuttaa veden käytölle sellaista haittaa, joka olisi tullut tarkemmin selvittää. Ympäristökeskuksen tekemä suunnitelma pohjapadon profiilin muuttamiseksi lisäisi toteutuessaan alivirtaamia ja estäisi Kauvatsanjoen alivirtaamista aiheutuvien haittojen syntymisen. Ympäristöministeriö on katsonut, että B:n ynnä muiden valituksessa on esitetty painavia perusteita valitusluvan myöntämiseen. Mikäli korkein hallinto-oikeus ottaa asian käsiteltäväkseen, luvan määräyksiä muuttamalla olisi mahdollista estää Kauvatsanjoen alivirtaamien pienenemisestä aiheutuvat haitat. Sääksjärven kunnostamiseksi suunnitellun pohjapadon mitoitusta voitaisiin tarkistaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa esitetyllä tavalla siten, että pohjapadon aukon kokonaisleveys on 1,9 m ja syvyys 0,4 m. Maa- ja metsätalousministeriö on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, ettei sillä ole toimialansa osalta lisättävää siihen, mitä ympäristöministeriön lausunnon liitteenä olleessa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa on esitetty. Kokemäen kaupunki on valitusten johdosta antamassaan selityksessä lausunut, että valituksenalaiseen päätökseen liittyvät suunnitelmat ovat valmistuneet poikkeuksellisen monipuolisen valmistelutyön seurauksena ja ne voidaan toteuttaa. Kaupunginhallitus on osaltaan valmis hyväksymään suunnitelmaa koskevia parannuksia, joiden johdosta mahdollisia haittoja voidaan edelleen vähentää. Tätä koskeva muutosesitys sisältyy ympäristöministeriön lausunnon ohessa olleeseen Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausuntoon. Järven kunto on viime vuosikymmenien aikana huonontunut ja luokitus laskenut. Toimenpiteillä, jotka pysäyttävät kerrotun kehityksen, on kiire. Sääksjärven hyötykäyttö lisääntyy oleellisesti happitilanteen parantuessa, koska talven aikana tapahtuva jään pohjaanpainumisalue pienenee. Tästä muutoksesta hyötyy myös järven kalatalous. Järven suurempi keskimääräinen vesitilavuus takaa paremman veden laadun. Sääksjärven parempilaatuisesta vedestä on hyötyä myös Kauvatsanjoelle. Järven vesimaisema paranee alimpien vedenkorkeuksien noustessa. Kunnostussuunnitelma mahdollistaa järven sekä Piilijoensuun vesiliikenteen kehittämistä ja kulku veneellä matalille rantatonteille helpottuu. Sääksjärvi ympäristöineen on ylimaakunnallisesti merkittävä loma-asuntoalue. Alueella on runsaat 500 loma-asuntoa, muita tiloja ja yhteisiä ranta-alueita. Loma-asuntojen omistajat ovat laajasti tukemassa hanketta, mistä on liitteenä runsaan 300 maanomistajan hankkeen hyötyjä korostava kannanotto, jossa todetaan hankkeen nostavan heidän omistamiensa kiinteistöjen arvoa. Hankkeella voidaan katsoa olevan laajempi yleinen merkitys kaupungille ja liike-elämälle järven vetovoiman parantuessa ja virkistyskäytön lisääntyessä. Edellä esitetyn perusteella kaupunki on katsonut, että hankkeella on parempi kannattavuus kuin valituksenalaisen päätöksen perusteluissa on esitetty. Kaupunki on pitänyt valituksia aiheettomina. B asiakumppaneineen on lausuntojen ja selityksen johdosta antamassaan vastaselityksessä lausunut, että ympäristöministeriö on lausunnossaan täysin yksiselitteisesti vahvistanut vastaselityksen antajien tärkeimmän valitusperusteen paikkansapitävyyden. Hakemusasiakirjojen mukaisen suunnitelman toteuttaminen aiheuttaisi ministeriön mukaan alivirtaamien merkittävät muutokset Kauvatsanjoella. Tämä antaa aiheen siihen perusteltuun johtopäätökseen, että hakemuksen perusteet pettävät kokonaan. Kun ympäristöministeriön lausunnossa vielä todetaan, ettei kunnostettavien järvien rannalla virkistyskäytössä oleville kiinteistöille yleisesti ole arvioitu kiinteistökohtaisesti hyötyjä tai haittoja, hakemuksen toteuttaminen johtaisi vain ministeriön vahvistamiin Kauvatsanjoella esiintyviin vakaviin virkistyskäytön haittoihin alivirtaamien pienenemisenä. Ympäristöministeriö on esittänyt kantanaan, että hakemussuunnitelman mukaisen pohjapadon aiheuttama Kauvatsanjoen alivirtaamien pieneneminen voi aiheuttaa veden käytölle sellaista haittaa, joka olisi tullut tarkemmin selvittää. Ministeriö ei puutu sanallakaan muihin vastaselityksen antajien vastustusperusteisiin, kuten hankkeen vaikutuksiin Puurijärven tilaan. Lounais-Suomen ympäristökeskus sen sijaan on omassa lausunnossaan todennut Puurijärven kunnostushankkeen olevan suunnitteluvaiheessa ja katsonut, että se toteutetaan omana erillisenä hankkeena. Hankkeet eivät voi olla vaikuttamatta toinen toisiinsa, kun Sääksjärvi laskee Kauvatsanjoen kautta Puurijärveen, jonka kunnostuksen on ilmoitettu alentavan Kauvatsanjoen vedenpintaa. Kun ympäristökeskus ilmeisesti ympäristöministeriön kannanoton johdosta on todennut hankkeen toteuttamisesta aiheutuvan tuntuvaa haittaa Kauvatsanjoella, on tehty hätäisesti pohjapadon profiilin muutos, ei suinkaan hankesuunnittelusta vastanneen insinööritoimiston toimesta, vaan ympäristökeskuksen omana työnä, jonka on tehnyt nimilyhennyksestä päätellen ympäristökeskuksen rakennusmestari M. Kokonaan pois suljettu on sellainen vaihtoehto, että suunnitelman kannalta keskeisen pohjapadon muuttaminen valituslupavaiheessa ilman enempää käsittelyä voitaisiin todeta niin merkityksettömäksi, että vanhaa hakemusta voitaisiin muutoksen jälkeen arvioida vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian käsittely on palautettava valmisteluvaiheeseen, jolloin on mahdollista kaikkien asianosaisten puolesta selvittää, mistä on kysymys. Tällöin olisi mahdollista myös selvittää ministeriön lausunnossaan mainitsema vedenkäytön haitta. Toisena vaihtoehtona voi olla vain hakemuksen hylkääminen ympäristöministeriön lausunnossa mainitusta syystä alkuperäisen suunnitelman mukaisten huomattavien Kauvatsanjoelle aiheutuvien haittojen perusteella. Kokemäen kaupunki on esittänyt, että hankkeella olisi vielä hallinto-oikeuden päätöksessä mainittua parempi kannattavuus. Muuta merkittävää kaupunki ei ole esittänyt lukuun ottamatta yhteensä 308 kappaletta otsikolla "mielipide" varustettua kannanottoa. Kaupunki on jatkanut eriarvoistavaa linjaansa jakamalla esitäytetyn mielipidelomakkeen valikoiduille, hanketta kannattaneille ranta-asukkaille, joita pyydettiin täytettynä palauttamaan "mielipide". Kaupunki on järjestänyt samalle henkilöpiirille tiedotustilaisuuden, jossa "mielipiteeseen" saatiin mahdollisimman monia kannattajia asiaan jo ennenkin myönteisesti suhtautuneiden lisäksi. Muita satoja kuntalaisia, joihin hanke vaikuttaa, myös Sääksjärven rantaviiva-asukkaita, ei tässäkään vaiheessa haluttu kuulla. Kokemäen kaupunki on mistään piittaamatta siten jatkanut kunnalle sopimatonta linjaansa. Vastaselityksen antajat ovat vaatineet, että hakijan on korvattava vastineenantajien lisääntyneet oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vastineenantajien tähän astiset oikeudenkäyntikulut tekevät arvonlisäveroineen 15.000 markkaa. A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen valitusten johdosta annettujen lausuntojen ja selityksen johdosta. B asiakumppaneineen on korkeimmalle hallinto-oikeudelle 27.8.2001 ja 18.9.2001 saapuneissa vastaselityksen täydennyksissä vaatinut, että asia on käsiteltävä korkeimmassa hallinto-oikeudessa alkuperäisten hakemusasiakirjojen nojalla ja vaatinut, että hakemus hylätään. Hakemusasiakirjoihin korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty pohjapadon profiilin muutos tulee tutkia asian palautuksen jälkeen ympäristölupavirastossa. Siltä varalta, että korkein hallinto-oikeus hyväksyisi hakemuksen valituksenalaiselta osaltaan Sääksjärven pohjapatoineen, vastaselityksen antajat toteavat, että heidän omienkaan selvitystensä perusteella muutetun pohjapadon vaikutukset Sääksjärven alapuolisen Kauvatsanjoen alivirtaamiin eivät ole negatiiviset. Muutettu hanke on hyväksyttävissä, mikäli etujen ja haittojen vertailu muutoin mahdollistaa hakemuksen hyväksymisen. Vaikka vastineen antajat ovat katsoneet, ettei hakemuksen hyväksymiselle ole edelleenkään perusteita ja että pohjapato on Sääksjärven veden laadulle kohtalokas ratkaisu, he edellyttävät, että mikäli hakemus hyväksytään, pohjapadon poikkileikkauksen on oltava muutetun suunnitelman mukainen. Vastineen antajat ovat korostaneet, etteivät he ole voineet selvittää, mikä vaikutus muutetulla suunnitelmalla on Kauvatsanjoen mahdollisiin tulviin tai yläpuolisen Sääksjärven vedenkorkeuteen verrattuna alkuperäisen pohjapadon poikkileikkauksen mukaiseen tilanteeseen. B on korostanut, että mikäli hakemus hyväksytään, hänen omistamiensa tilojen osalta tulee todeta hakijan olevan vastuussa pengerryksien ja pumppaamojen kunnossapidosta ja korjauksesta. Vastaselityksen antajat ovat vaatineet, että Kokemäen kaupunki velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa muutoin aikaisemmin vaadituin tavoin, mutta korkeimmassa hallinto-oikeudessa 17.000 markalla vaadittuine viivästyskorkoineen. C ja D, E, F ja G, O, H ja L ja I ovat tänne 31.7.2001 saapuneessa kirjoituksessa ja J:n kuolinpesä edustajanaan K 27.8.2001 saapuneessa kirjoituksessa peruuttaneet valituslupahakemuksensa ja valituksensa. Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 22.3.2001 antamallaan päätöksellä taltio 563 vesilain 21 luvun 6 §:n 4 momentin (1015/1993) ja ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 19 §:n nojalla kieltänyt hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon, kunnes asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu tai asiassa toisin määrätään. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu B:lle asiakumppaneineen, C:tä ja D:tä, E:tä, F:ää ja G:tä, O:ta, H:ta ja L:ää, I:tä ja J:n kuolinpesää lukuunottamatta, sekä A:lle myönnetään lupa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hallinto-oikeuden ja Länsi-Suomen vesioikeuden, nykyään Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätökset kumotaan ja asia palautetaan ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Suunnitelman mukaan Sääksjärven keskivedenkorkeus nousee 0,20 metriä. Kun rantaviivan pituus on 92 km ja rannan keskikaltevuudeksi oletetaan 1:5, veden alle jää maata 9,2 hehtaaria. Tästä 7,2 hehtaarin osalta on hankkeelle annettu omistajan suostumus, jossa myös on luovuttu käyttöoikeudesta maksettavasta korvauksesta. Kiinteistöjen lukumäärän mukaan laskettuna suostumusten osuus on 66 %, kun taas rantaviivasta ne käsittävät 78 %. Vesioikeus on vesilain 2 luvun 8 §:n nojalla myöntänyt Kokemäen kaupungille pysyvän käyttöoikeuden toiselle kuuluviin, hankkeen vuoksi veden alle jääviin maa-alueisiin, noita maa-alueita tai niiden omistajia kuitenkaan yksilöimättä. Jos vesilain nojalla myönnetään oikeus lunastaa, ottaa pysyvään käyttöön tai muuttaa vesialueeksi toiselle kuuluva maa-alue, on maapohjaan sekä sillä oleviin rakennuksiin, rakennelmiin tai laitteisiin kohdistuva vahinko vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan korvattava puolitoistakertaisena. Pelkkä vettymisvahinko tai -haitta sen sijaan korvataan vesilain 11 luvun säännösten mukaisesti ilman tuollaista korotusta. Asianosaiset saavat kuitenkin sopia korvauksesta vesilain 11 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lupapäätöksessä ei ole selvitetty kiinteistökohtaisesti niitä maa-alueita, jotka suunnitelman mukaan jäävät veden alle, eikä siinä siten myöskään ole kiinteistökohtaisesti määrätty vesilain 2 luvun 7 tai 8 §:ssä tarkoitettujen, hankkeen toteuttamiseksi välttämättömien käyttöoikeuksien perustamisesta veden alle jääviin toisten alueisiin. Päätöksestä ei myöskään suoranaisesti ilmene se vesilain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitettu uusi keskivedenkorkeus, jonka mukaan pysyvän käyttöoikeuden tarve ja sen välityksellä korvauksen puolitoistakertaisuus alueelliselta kannalta määräytyy. Esitetyt omistajien suostumukset eivät yksinään voi tuottaa sellaista pysyvää käyttöoikeutta kiinteistöön, jota vesilain 2 luvun 7 tai 8 §:ssä ja 21 luvun 8 §:ssä tarkoitetaan, vaikkakin tuollainen suostumus saattaa asianomaisen kiinteistön osalta olla rakentamisluvan myöntämisen kannalta riittävä, kun otetaan huomioon vesilain 12 luvun 6 §:n 2 momentin ja 7 §:n säännökset. Suostumuksia on joka tapauksessa esitetty vain osasta veden alle jäävää aluetta. Lupapäätöksessä ei ole minkään kiinteistön osalta määrätty veden alle jäävään alueeseen myönnettävää käyttöoikeutta korvattavaksi, eikä vastaavia menetyksiä siten myöskään ole otettu huomioon luvan edellytyksiä harkittaessa. Se seikka, että osa veden alle saatettavan alueen omistajista on antanut hankkeelle suostumuksensa, ei poista käyttöoikeuden saajan korvausvelvollisuutta niiden maa-alueiden osalta, joita koskevaa suostumusta ei ole annettu. B:n ja eräiden muiden henkilöiden omistamia kiinteistöjä koskevat, hallinto-oikeuden osin muuttaman lupamääräyksen 13 mukaiset korvaukset vettymisvahingoista tai kiinteistön käytölle koituvasta haitasta eivät ole korvauksia pysyvästä käyttöoikeudesta. Vaikka vedenkorkeuden nostosta aiheutuisikin asianomaisille kiinteistöille myös hyötyä, ei käyttöoikeuskorvauksia voida vesilain 11 luvun 5 §:n 2 momentti huomioon ottaen jättää kokonaan korvaamatta. Korvaukset pysyvästä käyttöoikeudesta olisi lupapäätöksessä tullut määrätä asianomaisten alueiden osalta ja velvoittaa ne maksettavaksi puolitoistakertaisiksi korotettuina. Myös tuollaisten puolitoistakertaisten korvausten yhteismäärä olisi tullut selvittää, koska se vaikuttaa osaltaan luvan myöntämisen edellytyksiin vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa (553/1994) tarkoitetulla tavalla. Hankkeen hyötyinä on otettu huomioon Sääksjärven virkistyskäyttömahdollisuuksien sekä järven veden laadun ja kalaston elinolosuhteiden parantuminen. Sitä vastoin virkistyskäytössä oleville kiinteistöille kiinteistökohtaisesti aiheutuvia hyötyjä ja haittoja ei ole arvioitu, vaikka hyöty vaihtelee huomattavasti muun ohella rannan laadusta ja syvyyssuhteista riippuen. Huomattavassa osassa Sääksjärven rantoja virkistyshyötyä ei vesialueen mataluuden ja liejuisuuden vuoksi ole odotettavissa. Mahdollinen kiinteistönomistajan suostumus ei osoita vesilaissa tarkoitettua hyötyä. Luvan edellytysten selvittäminen on siten jäänyt vajaaksi. Alivirtaaman muutos Kauvatsanjoessa on merkittävä. Hakemussuunnitelman mukaisen pohjapadon aiheuttama Kauvatsanjoen alivirtaamien pieneneminen voi saadun selvityksen mukaan aiheuttaa vesialueen käytölle sellaista haittaa, joka olisi ennen luvan myöntämistä tullut tarkemmin selvittää. Jos näiden haittojen ehkäisemiseksi suunnitelmaa muutettaisiin, muutos saattaisi vaikuttaa myös Sääksjärven vedenkorkeuksiin. Hankkeesta aiheutuvien, vesilain 2 luvun 6 §:ssä ja 11 §:ssä (264/1961 ja 467/1987) tarkoitettujen hyötyjen ja edunmenetysten arvioimiseksi ja muutoin lupa-asian ratkaisemiseksi tarpeelliset selvitykset ovat edellä sanotun perusteella osin jääneet siinä määrin puutteellisiksi, ettei lupa-asiaa ole mahdollista nyt käytettävissä olevien tietojen perusteella ratkaista. Myös se, voidaanko hankkeen toteuttamiseksi tarpeelliset käyttöoikeudet myöntää vesilain 2 luvun 8 §:ssä tarkoitetun yleisen tarpeen perusteella, on ratkaistavissa vasta selvitysten tultua täydennetyiksi. Ympäristöministeriön korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamaan lausuntoon liitetyssä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa on haittojen estämisen tarkoituksessa esitetty pohjapadon profiilin muuttamista Kauvatsanjoen alimpien virtaamien lisäämiseksi. Kokemäen kaupunginhallitus on ilmoittanut olevansa osaltaan valmis hyväksymään suunnitelmaa koskevia parannuksia. Suunnitelman muuttaminen sanotulla tavalla edellyttää kuitenkin, sen jälkeen kun muutoksen vaikutukset on asianmukaisella tavalla selvitetty, että asianosaisille varataan tilaisuus tulla muutoksen johdosta kuulluiksi vesilain 16 luvussa säädetyin tavoin. Edellä sanotuista syistä hallinto-oikeuden ja vesioikeuden päätökset oikeudenkäyntikuluja koskevine määräyksineen on kumottava ja asia palautettava ympäristölupavirastolle käsiteltäväksi tarvittaessa katselmustoimituksessa. Asian uudessa käsittelyssä on viran puolesta otettava huomioon myös ne vaatimukset, jotka korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehdyissä valituksissa on esitetty. Oikeudenkäyntikulut Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. B:n ja hänen asiakumppaniensa sekä A:n valitusten tultua tällä päätöksellä hyväksytyiksi ja ottaen huomioon asian laatu Kokemäen kaupunki velvoitetaan korvaamaan B:n ja hänen asiakumppaniensa oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeudessa yhteensä 40.000 markalla ja A:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 6.000 markalla viivästyskorkoineen, mikä määräytyy korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta. Peruutetut valituslupahakemukset ja valitukset C ja D, E, F ja G, O, H ja L ja I ovat tänne 31.7.2001 saapuneessa kirjoituksessa ja J:n kuolinpesä edustajanaan K tänne 27.8.2001 saapuneessa kirjoituksessa peruuttaneet valituslupahakemuksensa ja valituksensa. Tämän vuoksi lausunnon antaminen asiassa esitetyistä vaatimuksista heidän osaltaan raukeaa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Lauri Tarasti, Marita Liljeström, Heikki Karapuu ja Pekka Vihervuori sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Vakkilainen ja Janne Hukkinen. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.