KHO/2001/65

2001 false KHO:2001:65 Piiritullikamari oli hylännyt hakemuksen, jossa useista eri sairauksista kärsivä A oli pyytänyt palautettavaksi autoveron omistukseensa rekisteröidystä henkilöautosta, joka oli hänelle työn hoitamiseksi olennaisen tarpeellinen. Lääninoikeus oli hylännyt A:n piiritullikamarin päätöksestä tekemän valituksen. A vaati korkeimmassa hallinto-oikeudessa lääninoikeuden ja piiritullikamarin päätösten kumoamista. A totesi, että hänen haitta-asteensa oli yli vaadittavan 60 prosentin suuruinen ja hän oli saanut tällä perusteella autoveron palautusta jo vuodesta 1971 lähtien. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvä asiantuntijalääkäri lausunnossaan totesi, että kahden tai useamman vamman tai sairauden aiheuttama yhteinen haitta on yleensä pienempi kuin yksittäisten haittojen summa. A:n kaularangan vammasta arviolta alle 20 prosentin haitta-aste, polven ja lannerangan samoin alle 20 prosentin haitta-asteen alle jäävä haitta sekä munuaisen puuttumisen ja siihen liittyvien uusiutuvien virtsatietulehdusten noin 20 prosentin suuruiseksi arvioitu haitta-aste eivät yhteenlaskienkaan yltäneet 60 prosentin kokonaishaitta-asteeseen. Yhteenlaskukaavaa käyttäen haitta-aste jäi alle 50 prosentin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa lääninoikeuden päätöstä. Autoverolaki 51 § 1 mom. Asian käsittelyvaiheet Helsingin piiritullikamari on päätöksellään 13.7.1998 hylännyt A:n hakemuksen saada omistukseensa rekisteröitävästä autosta autovero invaliditeettinsa perusteella palautetuksi. Esitetyn selvityksen perusteella A:n vammoista aiheutuvan pysyvän haitta-asteen ei ole voitu katsoa olevan vähintään 60 prosenttia, eikä hänen liikuntakykynsä alaraajojen puuttumisen tai toiminnan vajavuuden vuoksi ole osoitettu siten alentuneen, että siitä johtuva pysyvä haitta-aste olisi vähintään 40 prosenttia. A on lääninoikeudessa vaatinut, että piiritullikamarin päätös kumotaan ja hänelle palautetaan autovero hakemuksen mukaisesti. Hänellä on 60 prosentin invaliditeetti. Piiritullikamari on velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Helsingin piiritullikamari on antanut lausunnon. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on antamissaan lausunnoissa katsonut, että A:ta ei voitu pitää sellaisena autoverolain 51 §:n 1 momentissa tarkoitettuna invalidina, jonka pysyvä haitta-aste on vähintään 60 prosenttia. A on antamissaan vastineissa, esittämiinsä lääkärinlausuntoihin viitaten, todennut, että hänen pysyvä haitta-asteensa on jo vuodesta 1971 lähtien ollut ainakin 60 prosenttia. Hän jo usein aikaisemmin, vuodesta 1971 lähtien saanut autoveron palautusta invaliditeettinsa perusteella. Lääninoikeus on siltä osin kuin nyt on kysymys hylännyt A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen kahden lausunnon mukaan A:ta ei voida pitää sellaisena autoverolain 51 §:n 1 momentissa tarkoitettuna invalidina, jonka pysyvä haitta-aste on vähintään 60 prosenttia. A:n esittämissä viimeisissä lääkärinlausunnoissa ei ole haitta-asteprosenttiin vaikuttavaa olennaista uutta selvitystä. A:ta ei niin ollen saadun selvityksen mukaan ole pidettävä sellaisena autoverolain 51 §:ssä tarkoitettuna invalidina, jonka pysyvä haitta-aste on vähintään 60 prosenttia. Oikeus autoveronpalautukseen harkitaan jokaisella kerralla erikseen, joten sillä seikalla, että A on aikaisemmin saanut autoveronpalautuksen, ei ole tämän asian ratkaisemisessa oikeudellista merkitystä. A on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja piiritullikamarin päätökset kumotaan ja autoveronpalautus myönnetään. Piiritullikamari on velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja koko prosessissa. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on antamissaan lausunnoissa viitaten pysyvien asiantuntijoidensa lausuntoihin katsonut, ettei A:ta ollut pidettävä sellaisena autoverolain 51 §:ssä tarkoitettuna invalidina, jonka pysyvä haitta-aste olisi vähintään 60 prosenttia. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvä asiantuntija on todennut muun muassa, että autoverolakia sovellettaessa käytetään yleisesti niin sanottua Pontevan taulukkoa ja Pontevan taulukossa puutteellisesti esitettyjen sairauksien ja vammojen osalta sosiaali- ja terveysministeriön päätöstä tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta (1012/1986). Sairauskertomusten perusteella asiantuntijalääkäri on arvioinut, ettei kaularangan sairauden aiheuttama pysyvä haitta ole keskivaikean tasoa eikä se yllä 20 prosenttiin. Polven ja selän osalta haitta on arvioitava kohtalaiseksi, mutta ilman selviä alaraajojen neurologisia oireita tai polvien liikerajoituksia ei keskivaikeaksi eikä haitta-aste näin yllä 20 prosenttiin. Oikean munuaisen puuttumisen yhdessä uusiutuvien virtsatietulehdusten kanssa aiheuttama haitta voidaan haitta-arvioida 20 prosentiksi. Kahden tai useamman vamman tai sairauden aiheuttama yhteinen haitta on yleensä pienempi kuin yksittäisten haittojen summa. Näin on nyt käsiteltävässä tapauksessakin. Suoraan yhteenlaskienkin yksittäisten sairauksien haittojen summa jää alle 60 prosentin. Yhteenlaskukaavaa käyttäen haitta-aste jää alle 50 prosentin. Voidaankin arvioida, ettei A:n sairauksien aiheuttama pysyvä haitta-aste esitettyjen lääkärinlausuntojen perusteella yllä 60 prosenttiin. Tulliasiamies on antanut valituksen ja terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausuntojen johdosta vastineet. A on antamassaan vastaselityksessä todennut, että terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen asiantuntijalääkärin lausunto on vaillinainen ja huolimattomasti tehty. Lausunnosta ei ilmene, mikä on asiantuntijalääkärin käyttämä yhteenlaskukaava. Lisäksi lausunnossa ollaan välillä täsmällisiä haitta-asteprosenttien suhteen ja välillä prosentteja ei löydy. Asiantuntijalääkärin lausuntoa ei pitäisi ottaa epäselvyytensä vuoksi huomioon. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on myöntäen valitusluvan tutkinut asian. Autoverolain 51 §:n 1 momentin mukaan milloin autoa ensi kertaa rekisteröitäessä sen omistajaksi tai haltijaksi on rekisteröity sellainen invalidi, jonka pysyvä haitta-aste on vähintään 60 prosenttia ja jolle auton hankinta on hänen toimensa, työnsä tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelun hoitamiseksi olennaisen tarpeellinen, on Helsingin piiritullikamarin hakemuksesta määrättävä asettamillaan ehdoilla valtion varoista maksettavaksi takaisin vero, kuitenkin enintään 22 400 markkaa. Autoverolakia sovellettaessa haitta-asteen määrittelyssä on alkuaan käytetty apuna autoveron palautusjärjestelmän voimaantulon aikaan käytössä ollutta niin sanottua Pontevan taulukkoa. Taulukossa on esitetty havainnollisia esimerkkejä eri sairaustilojen ja vammojen aiheuttamien haittojen arvioimiseksi. Myöhemmin lääkintöhallitus on 10.11.1976 tulo- ja varallisuusveroasetuksen 3 §:n nojalla hyväksynyt haitta-astetaulukon, ja Sosiaali- ja terveysministeriö tapaturmavakuutuslain 18 a §:n 2 momentin nojalla antanut päätöksen (1012/1986) haitta-asteluokituksesta. Invalidien autoveronpalautusmenettelyä pohtineen invalidiautotoimikunnan mietinnön (komiteamietintö 1983:31) mukaan autoverolaissa mainitut haitta-asteprosentit ovat perustuneet Pontevan taulukon arviointiperusteisiin. Lisäksi muistiossa on todettu muiden käytössä olevien haitta-astetaulukoiden haitta-asteprosenttien olevan yleensä alempia kuin Pontevan taulukossa. Kun autoverolaissa mainittujen haitta-asteprosenttien kuitenkin voidaan olettaa osaltaan perustuneen Pontevan taulukossa oleviin arviointiperusteisiin ja kun otetaan huomioon, että Pontevan taulukon haitta-asteprosentit yleensä ovat korkeammat kuin muiden käytössä olevien taulukoiden haitta-asteprosentit, Pontevan taulukkoa tulee edelleen käyttää lähtökohtana puheena olevassa haitta-asteen määrittelyssä. Silloin kun haitta-aste muodostuu kahdesta tai useammasta vammasta, lasketaan kokonaishaitta-aste soveltaen haitta-astetaulukkoon liittyvää niin sanottua yhteenlaskukaavaa, jossa kokonaishaitta-aste ei ole haitta-asteprosenttien summa vaan kaavan mukaan laskemalla saatu haitta-aste. A:n invaliditeetti muodostuu useista eri sairauksista, joista asiakirjoissa olevissa lääkärinlausunnossa on seikkaperäiset kuvaukset. Yhteenlaskukaavan perusteella laskettu haitta-aste ei kuitenkaan nouse vähintään 60 prosenttiin. Myöskään A:n yleisen toiminnallisen vajauksen ei voida katsoa nousevan tuohon määrään. A:lla ei ole oikeutta saada autoveroa palautetuksi autoverolain 51 §:n 1 momentissa säädetyn vähintään 60 prosentin haitta-asteen mukaisesti. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa lääninoikeuden päätöksen lopputulosta, joka siis jää pysyväksi. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Ismo Talikka, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen ja Olli Nykänen. Asian esittelijä Kari Nieminen.