← Suomi

KHO/2002/47

2002 false KHO:2002:47 Valitusoikeus maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:ssä säädetyn vähäisen poikkeuksensisältävästä rakennusluvasta ratkaistiin valitusoikeutta rakennusluvasta koskevanmaankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n mukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslaki 175 §, 192 § ja 193 § Asian aikaisempi käsittely Porin rakennuslautakunta on 20.8.2001 tekemällään päätöksellä myöntänyt Asunto Oy Porin Jokikodille luvan 296 m 2 :n suuruisen paritalon ja kahden siihen liittyvän 19 m 2 :n suuruisen erillisen talousrakennuksen rakentamiseen Porin kaupungin 77.Lukkarinsannan kaupunginosan korttelin 8 tontille 1 (lupa 656/01). Rakennusluvan yhteydessälautakunta on sallinut vähäisinä poikkeuksina tontin kerrosalan ylittämisen, paritalotontinvähimmäiskoon alittamisen, ajoneuvoliittymän rakentamisen kohtaan, johon ei ole kaavassa sallittu tonttiliittymää, sekä päärakennuksen sijoittamisen 0,75 metrin ja 3 metrin päähän puiston rajoista tontin takaosassa. A on samassa korttelissa 8 olevan tontin 3 omistajana valittanut rakennuslautakunnan päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että lautakunnan päätös kumotaan ja hanke asetetaan toimenpidekieltoon, kunnes uusi asemakaavan mukainen rakennuslupa on käsitelty. Vaatimuksensa tueksi A on esittänyt, ettei luvan yhteydessä sallittuja poikkeamia voida pitää vähäisinä. Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt A:n jarakennuslautakunnan päätöksestä niin ikään valittaneiden korttelin 8 tontin omistajien B:n valitukset tutkimatta. Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluissa, että valitusoikeus rakennuslupapäätöksestä on viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla, sellaisen kiinteistön omistajalla jahaltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa, sekä sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Valitusoikeuspoikkeamispäätöksestä on lisäksi sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa. Rakennushankkeessa on kysymys kaksi asuntoa käsittävän asuinrakennuksen rakentamisesta 1 102 m 2 :n suuruiselle tontille, joka voimassa olevassa asemakaavassa on osoitettuerillispientalojen korttelialueeksi (AO-27). Asemakaavan mukaan tontille saa rakentaa yhdenasuinrakennuksen, joka saa yli 1 200 m 2 :n suuruisella tontilla käsittää kaksi asuntoa. Rakennuspaikan, korttelin 77 tontin nro 1:n ja A:n omistaman tontin nro 3:n väliin jää saman korttelin samankokoinen tontti nro

  1. B:n omistama tontti nro 4 sijoittuu siten, että sen ja rakennuspaikan väliin jäävät tontit nro:t 2 ja
  2. Valittajat eivät näin ollen ole viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajia tai haltijoita. Kun myös otetaan huomioon asemakaavan korttelialueenkaavamääräykset sekä nyt kysymyksessä olevan rakennushankkeen laatu, joka muun ohella ei poikkea asemakaavan mukaisesta käyttötarkoituksesta, rakentaminen ei välittömästi vaikuta valittajienoikeuteen, velvollisuuteen tai etuun eikä olennaisesti vaikuta heidän tonttiensa rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen. Rakennusluvassa myönnetyt poikkeamiset eivät myöskään huomattavasti vaikuta valittajien asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin. Koska valittajat eivät ole selvittäneet, että heillä olisi asiassa valitusoikeus muullakaan perusteella, valitukset on jätettävä tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätöksessä mainitaan sovellettuina oikeusohjeina maankäyttö- ja rakennuslain 192 ja 193 § sekä hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on valituksessaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen vaatinut hallinto-oikeudenpäätöksen kumoamista ja rakennuslautakunnan päätöksestä tekemänsä valituksen tutkimista. Vaatimuksensa tueksi hän on esittänyt, että poikkeamat asemakaavasta ovat niin merkittäviä, että hankkeelle olisi tullut hakea maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä säädetty poikkeus. Tontille on sallittu rakentaa paritalo, vaikka kaava sallisi näin pienelle tontille vain yksiasuntoisen pientalon. Rakennusoikeus ylittyy 31 m 2 :llä eli yli 10 prosentilla. Neljän metrinvähimmäisetäisyydestä naapurin rajasta poiketaan. Ajoneuvoliikenne järjestetään kevyen liikenteen väylän kautta. Nämä poikkeamat muuttavat alueen ulkoista ilmettä ratkaisevasti ja loukkaavat maanomistajien tasapuolista kohtelua, koska muilla ei ole mahdollisuutta vastaaviin poikkeamiin. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen. Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus rakennus- jatoimenpidelupapäätöksestä on: 1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla; 2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa; 3) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa; sekä 4) kunnalla. Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksestä on edellämainittujen lisäksi sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, naapurikunnalla, jonka maankäytön suunnitteluun päätös vaikuttaa, toimialueellaansellaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun tai kulttuuriarvojen suojelun edistäminen taikka elinympäristön laatuun muutoin vaikuttaminen,alueellisella ympäristökeskuksella, sekä muulla viranomaisella toimialaansa kuuluvissa asioissa. Maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n 1 momentin mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi sanotun lain 171 ja 172 §:ssä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin myöntää rakennusluvan, milloin on kysymys vähäisestä poikkeamisesta rakentamista koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista tai muista rajoituksista. Poikkeamista koskevia maankäyttö- ja rakennuslain menettelysäännöksiä ei ole tarkoitettusovellettaviksi vähäisen poikkeuksen sisältävään rakennuslupaan. Myöskään valitusoikeuttapoikkeamispäätöksestä koskevaa maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:ää ei ole säädetty sovellettavaksi haettaessa muutosta vähäisen poikkeuksen sisältävään rakennuslupaan. Tähän nähden on katsottava, että vain maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:ssä tarkoitetuilla on oikeus valittaa rakennusluvasta, jonka yhteydessä on myönnetty vähäinen poikkeus rakentamista koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista tai muista rajoituksista, vaikka muutosta haettaisiinkin sillä perusteella, etteivät sanotut poikkeukset ole vähäisiä. Valitusoikeus voi rakennusluvastakin kuitenkin perustua maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:ään, jos rakennuslupa on myönnetty ilman maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä säädettyä poikkeusta, vaikka tällainen lupa olisi ollut tarpeen. Rakennuspaikkana olevan korttelin 8 tontin 1 ja valittajan omistaman korttelin 8 tontin 3 väliin jää rakennuspaikkana korttelin 8 tontti
  3. Tähän nähden A ei ole rakennuspaikkaan nähden viereisen tai vastapäisen alueen omistaja tai haltija. Rakennuslautakunta on päätöksellään myöntänyt Asunto Oy Porin Jokikodille rakennusluvankaksiasuntoisen erillispientalon ja kahden erillisen talousrakennuksen, yhteiseltä kerrosalaltaan 307 m 2 , rakentamiseen korttelin tontille
  4. Rakennusluvan yhteydessä rakennuslautakunta on myöntänyt seuraavat vähäiset poikkeuksetrakentamista koskevista säännöksistä ja määräyksistä: - asemakaavassa osoitetusta tontin rakennusoikeudesta on poikettu 31 m 2 :llä, josta 9 m 2 on sallittua maankäyttö- ja rakennuslain 115 §:n nojalla, jolloin vähäisenäpoikkeuksena on sallittu 22 m 2 :n kerrosalan ylitys, - tontille on sallittu rakentaa kaksiasuntoinen erillispientalo poiketen kaavamääräyksestä, jonka mukaan kaksiasuntoisen pientalon tontin pinta-alan tulisi olla 1 200 m 2 , - sallittu johtaa ajoneuvoliittymä jalankululle ja polkupyöräilylle varatun alueen liittymäkieltoalueelta, - sallittu sijoittaa päärakennus 0,75 m:n ja 3 m:n päähän puistoon rajoittuvista tontin rajoista tontin takaosassa. Rakennusluvassa asemakaavasta myönnetyt poikkeukset asemakaavan määräyksistä ovathankekokonaisuuteen verrattuna niin vähäisiä, että ne ovat olleet myönnettävissä maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n nojalla rakennusluvan yhteydessä. Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä säädetty poikkeus ei näin ollen ole ollut tarpeen. Tähän nähden valitusoikeus ei tule harkittavaksivalittamista poikkeamispäätöksestä koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n pohjalta. Kun otetaan huomioon tonttien 1 ja 3 välinen etäisyys, hankkeen laatu ja laajuus sekä kaavasta ja muista määräyksistä myönnettyjen poikkeusten laatu, rakennusluvan ja edellä mainittujen vähäisten poikkeusten myöntäminen ei voi olennaisesti vaikuttaa A:n omistaman tontin nro 3 rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen. Kun rakennusluvan ja edellä kerrottujen vähäisten poikkeusten myöntäminen ei myöskään vaikuta välittömästi A:n oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen, A:lla ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin mukaan oikeutta valittaa rakennuslautakunnan päätöksestä. Koska hallinto-oikeuden on näin ollen tullut jättää A:n valitus tutkimatta, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Ritva Koljonen, Esa Aalto, Pirkko Ignatius ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Hannu Ranta.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.