2002 false KHO:2002:48 Satamahanketta koskevassa seutukaavassa oli osoitettu maa- ja vesialueelle liikennealueen aluevaraus (L), pääväylän tielinjamerkintä sekä yhdysradan tielinjamerkintä. Seutukaava

§:n 1 momentin heikentämiskieltoa koskevan säännöksen soveltamisen edellyttävän kulloinkin elinympäristöjä koskevaa kokonaisarviota. Sen mukaan lintulajien kantojen vuotuisella vaihtelulla ei sinänsä ollut sellaista merkitystä, että tuossa lainkohdassa tarkoitettu heikentämiskielto poistuisi asianomaisten populaatioiden heikentyessä tai kadotessa kohteen alueelta. Tarkastelussa oli otettava siten kulloinkin huomioon hankkeen vaikutus esimerkiksi kohteen puustoon, pensaikkoon, ruoikkoihin tai muihin kohteen valintaperusteina olevien lajien elinympäristöjen ominaispiirteisiin. Asiassa esitetynselvityksen perusteella lahden kapeikon ylittävä siltahanke vähensi jossain määrin kohteen alueella olevaa pensaikon ja muun kasvuston määrää. Satamaan käyttöön liittyvät toiminnat aiheuttivat melua, jonka vaikutukset kohdistuivat kohteeseen. Hanke ei kuitenkaan johtanut minkään valintaperusteena olevan lintulajin välittömän elinympäristön taikka ainoan tällaisen lintulajin elinympäristöksi soveltuvan habitaatin tuhoutumiseen. Korkein hallinto-oikeus katsoi arviointimenettelyn osoittavan, että hanke heikensi alueen luonnonarvoja. Se ei kuitenkaan osoittanut, että tämä heikentyminen kohdistuisi

§:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklassa tarkoitetuin tavoin merkittävänä niihin luonnonarvoihin, joiden suojelemiseksi kohde oli sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

§:n 1 momentti ei siten ollut seutukaavan hyväksymisen esteenä. Tätä lopputulosta ei myöskään voitu pitää luontodirektiivin 6 artiklan vastaisena. Rakennuslaki 18-25 § Luonnonsuojelulaki 65, 66, 68 ja 69 § Luontodirektiivi 92/43/ETY 6 artikla Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset, Luxemburg 2000. Assessment of plans and projects significantly affecting Natura 2000 sites. Methodological guidance on the provisions of Article 6

§:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen valmistelua. Kantelun mukaan kohteessa pesivät tietolomakkeella ilmoitettujen lajien lisäksi seuraavat lintudirektiivin liitteen I lajit: mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kalasääski, kurki, räyskä, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka ja peltosirkku. Kantelun mukaan kohde on rajattu niin, että kymmenen lintudirektiivin liitteen I lajin tunnetut pesäpaikat tai reviirien ydinosat jäävät rajauksen ulkopuolelle. Lisäksi kohteesta puuttuu kantelujen mukaan peltoja ja niittyjä sekä reunametsiä. Kantelijat ovat vielä katsoneet, että arvokkaimpien ympäristölaikkujen ympärille ei ole varattu riittävästi tarpeellisia suojavyöhykkeitä. Ympäristöministeriö on, komission pyydettyä kantelun vuoksi Suomea esittämään näkemyksensä, vastannut selvityspyyntöön kirjeellä 22.9.

1. Kirjeessään ministeriö on lainannut osia korkeimman hallinto-oikeuden edellä selostetusta päätöksestä 14.6.2000 taltio n:o 1367, joka on myös liitetty kirjeeseen. Euroopan komissio on päättänyt asian käsittelyn päivämäärällä 28.3.
2. Siten tällä kanteluasialla ja sen käsittelyllä ei ole vaikutusta nyt ratkaistavassa asiassa. 2.
3. Valtioneuvoston päätös Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen täydentämisestä Valtioneuvosto on, komission kehotettua arviointiseminaarien tulosten perusteella Suomea täydentämään Natura 2000 -verkostoehdotustaan, 8.5.2002 päättänyt täydentää 20.8.1998 ja 25.3.1999 hyväksyttyä Suomen ehdotusta Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista. Kun valtioneuvoston päätöksessä kohdetta FI0100065 ei ole laajennettu eikä Natura 2000 -tietokantaan ole tehty kyseisen kohteen valintaperusteita koskevia täydennyksiä, myöskään tällä Natura 2000 -verkoston täydentämisellä ei ole merkitystä nyt ratkaistavassa asiassa.
4. KYSYMYKSESSÄ OLEVAN SEUTUKAAVA-ASIAN VALMISTELU 3.
5. Ehdotus seutukaavaksi ja seutukaavan muutokseksi Uudenmaan liiton liittohallitus on laatinut 25.1.1999 päivätyn ehdotuksen Helsingin seutukaavan muuttamiseksi ja täydentämiseksi (Vuosaaren satama ja sen liikenneyhteydet). Kaavaehdotuksessa on osoitettu liikennealueen (L) varaus Vuosaaren satamalle ja varaukset liikennealueelle johtaville maaliikenneyhteyksille. Rautatieyhteydet on osoitettu kaavamerkinnöin ja -määräyksin maanpäällisinä yhteyksinä. Maantieyhteydet on kaavamääräyksin osoitettu tehtäväksi osittain tunneliin. Kaavaselostuksessa kaavan sisältämän ratkaisun tavoitteista on todettu: "Satama-alueelta tulevat raiteet laajenevat sataman portin ulkopuolella noin 1,2 kilometriä pitkäksi 8-raiteiseksi yleispihaksi. Ratapihalta linja suuntautuu Porvarinlahden kapeimmalta kohdalta ylittävälle sillalle ja painuu sen jälkeen Labbackan kallioon. Tunnelin pohjoinen suuaukko on Labbackan länsireunassa, josta rata kulkee pinnassa, Itäväylän ja kehä III:n alittaen, lähelle Porvoonväylää, josta jälleen alkaa tunneliosuus." 3.
6. Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettu arviointi Biota BD Oy (X ja Y) on arvioinut seutukaavan toteuttamisen vaikutuksia nähtävillä pidetyn Natura-verkostoa koskeneen ehdotuksen mukaisen kohteen luonnonarvoihin 15.4.1998 päivätyssä julkaisussa "Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Vuosaaren sataman vaikutukset Natura 2000 -alueeseen" seuraavasti: Kohteen luonnonarvot Kohteen luonnonsuojelullisia arvoja on tarkasteltu laadittujen kasvitieteellisten ja linnustokartoitusten pohjalta (Merenlahtien lokki-, kahlaaja ja vesilintulaskennat 1974; Lintuvesityöryhmän mietintö, Lintuvesityöryhmä 1981; YTV 1983, 1985; lajien pesimäkartoitukset 1986 ja 1987, P ja Mikkola 1987, Väre 1988; pesimälinnuston laskennat 1994 ja 1997, Routasuo 1994, M ym. 1997, Vainio-Mattila 1997, F ja N 1997, Uudenmaan ympäristökeskus 1997). Linnustoselvitykset on katsottu laadituiksi tieteellisesti pätevästi, niiden tuloksena Porvarinlahden pesimälinnustosta on luotettava kuva. Selvityksiin on kerätty myös havaintoja Porvarinlahdella ruokailevista peto- ja vesilinnuista sekä muutonaikaisia lintuhavaintoja. Varsinaisia alueella levähtävien muuttolintujen laskentoja ei kuitenkaan ole tehty. Ekologisista kokonaisuuksista Kohteeseen sisältyvien neljän merenlahden on katsottu toimivan linnustonsuojelullisena kokonaisuutena. Vierekkäisten merenlahtien lintulajien populaatiot ovat toisiinsa yhteydessä ja tämä parantaa varsinkin alueen vähälukuisten lintulajien säilymistodennäköisyyttä vuosikymmenten aikajänteellä. Pesimäkauden ulkopuolella muuttoaikana on elinympäristökokonaisuudella merkitystä monille vesilinnuille myös yksilötasolla, koska häiriöiden sattuessa linnut pystyvät siirtymään viereisille lahdille. Mustavuori-Porvarinlahden alueella runsaslajisen linnuston esiintymiseen vaikuttaa osaltaan suuri biotooppien kirjo. Alue tarjoaa monille useampia biotooppeja vaativille lajeille sekä erityisesti biotooppien reunavyöhykkeitä suosiville lintulajeille sopivia elinympäristöjä. Luontodirektiivin liitteessä I mainitut luontotyypit ja liitteessä II mainitut lajit, lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit sekä liitteessä mainitsemattomat muuttavat lajit alueella Mustavuori-Porvarinlahden alueella on useita luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä. Tärkeimpiä ovat Mustavuoren kasvipeitteiset silikaatti- ja kalkkikalliot, alueen erityyppiset boreaaliset lehdot, vaihettumissuot, boreaaliset metsäluhdat ja puustoiset suot (G ja V 1997, Uudenmaan ympäristökeskus 1997). Porvarinlahden pohjukassa on laaja ruoikkoalue, joka kuuluu luontotyyppiin laajat matalat lahdet. Boreaaliset metsäluhdat ja puustoiset suot kuuluvat ensisijaisesti suojeltuihin luontotyyppeihin. Mustavuoresta on löytynyt korpihohtosammalta, joka on ehdotettu lisättäväksi luontodirektiivin liitteeseen II. Mustavuoresta on havainto myös koivuhiirestä. Porvarinlahdella on havaittu kuuden lintudirektiivin liitteessä I mainitun lajin pesintä: luhtahuitti, kalatiira, harmaapäätikka, kirjokerttu, pikkulepinkäinen ja pyy. Vuodelta 1997 on myös yksi pesimäaikainen havainto kehrääjästä. Labbackalta on näiden lisäksi pesimäaikainen havainto kangaskiurusta. Kaikki lajit eivät pesi alueella vuosittain. Toistuvat pesinnät osoittavat, että alueella on lajille sopivaa elinympäristöä riittävästi. Porvarinlahti-Mustavuoren alue muodostaa lisäksi osan seuraavien lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien pesimä- ja ravinnonhakualueesta: huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, mehiläishaukka, ruskosuohaukka, kalasääski, räyskä, lapintiira, pohjantikka, ruisrääkkä ja peltosirkku. Muuttoaikoina alueella myös levähtää direktiivin liitteeseen kuuluvia vesilintuja ja kahlaajia: laulujoutsen, liro, suokukko, kurki, sinisuohaukka. Muita huomionarvoisia lajeja ovat ne, joita ei ole mainittu direktiivin liitteessä I, mutta joiden suojelustatus on Euroopan uhanalaisuusluokituksen mukaan epäedullinen sekä lajit, jotka on Suomessa luokiteltu uhanalaisiksi. Tällaisia alueella esiintyvistä lajeista ovat: kalalokki, punajalkaviklo, harmaasieppo, heinätavi, pikkutikka, uuttukyyhky ja pyrstötiainen. Satamahankkeen vaikutukset linnustoon Satamahankkeen vaikutukset Mustavuori-Porvarinlahden linnustoon ovat seurausta satamaradan alle jäävästä elinympäristöstä, sataman ja maaliikenneyhteyksien aiheuttamasta melusta sekä satamaradan Porvarinlahti-vaihtoehdossa rautatiesillan ja sen yläpuolisten sähköjohtojen estevaikutuksesta. Rata pirstoo Porvarinlahden eteläpuolista aluetta. Silta pirstoo ranta-aluetta Porvarinlahden kapeikon molemmilla puolilla. Vaikutusalueella oli keväällä 1997 kirjokertun ja pikkulepinkäisen reviirit. Satamarata vähentää näille lajeille sopivan elinympäristön pinta-alaa ja saattaa johtaa parimäärien vähenemiseen. Österängenin peltoaukealla satamatie ja satamarata pirstovat viljelysaluetta, jolla on havaittu peltosirkun pesintä. Alueelta on havaintoja myös ruisrääkästä. Tien ja radan rakentaminen johtaisi näiden lajien häviämiseen alueelta. Österängen ei kuitenkaan sisälly Natura-rajaukseen. Tutkimuksissa on osoitettu tieliikenteen aiheuttaman melun voivan alentaa lintujen tiheyttä ja pesintämenestystä (Hensen ja Grant 1991, Rejnen ja Fobben 1994, Rejnen 1995, Rejnen 1997). Kahlaajien on osoitettu olevan erityisen herkkiä liikenteen melulle (van der Zande ym. 1980, Rejnen ym. 1997). Vuosaaren sataman toiminta voimistaa melua Porvarinlahden itäosassa. Arvioitu käytönaikainen ekvivalentti-melutaso ylittää luonnonsuojelualueille annetut ohjearvot mainitulla alueella sekä päivällä että yöllä (45/40 dB). Alueella pesi kesällä 1997 useita vesilintupareja (silkkiuikku, kyhmyjoutsen, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, tukkakoskelo). Kahlaajista alueella pesivät ainakin punajalkaviklo ja rantasipi. On todennäköistä, että vesilintujen ja kahlaajien parimäärät tulevat Porvarinlahden itäosissa jonkin verran vähenemään sataman rakentamisen myötä. Satamaradan osalta ekvivalentti-melutasoa merkittävämpää on eri lintulajien reagointi ohi kulkevaan junaan. Tällöin melu on suurimmillaan. Satamaradan liikennemääräksi on arvioitu 16-20 junaa vuorokaudessa. Junien aiheuttama melu ja häiriö alentanee pesivien lintujen parimääriä radan välittömässä vaikutuspiirissä. Merkittävin kohta on Porvarinlahden kapeikko. Tarkkoja ennusteita satamaradan vaikutusvyöhykkeiden leveydestä on vaikea tehdä. Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella voidaan vaikutusten arvioida ulottuvan muutamista kymmenistä metreistä (varpuslinnut) aina pariin sataan metriin (kahlaajat). Junien aiheuttaman melun vaikutus on todennäköisesti suurempi muuttoaikana, jolloin alueella levähtää monia vesilintu- ja kahlaajalajeja. Österängenin peltoalueella satamatie ja satamarata kasvattavat melualuetta Mustavuoren lehdon itäosissa. Tämän lisäksi itäväylän liikenteen kasvaminen laajentaa melualuetta Mustavuoren lehdon pohjoisosissa. Itse silta luo paitsi näköesteen myös esteen lintujen lentoreitille. Alueella saalistaville petolinnuille sekä lahtea pitkin lentäville vesilinnuille aiheutuu lisäksi suoranaista vaaraa radan ylle tulevista sähköjohdoista. Sähköjohdot tulevat todennäköisesti aiheuttamaan yksittäisten lintujen törmäyskuolemia. Porvarinlahden kosteikkolinnuston suojeluarvo on viime vuosina tehdyissä laskennoissa pysytellyt 50 pisteen tuntumassa, joka on kansallisesti arvokkaan kohteen raja. On todennäköistä, että Porvarinlahden suojeluarvo tulee laskemaan maakunnalliseen luokkaan, jonka raja on 30 pistettä. Sen sijaan Östersundomin lintuvesien suojeluarvon laskeminen alle kansainvälisesti merkittävän kohteen rajan on epätodennäköistä. Satamahankkeen uhkaamista lintulajeista merkittävimmät ovat kirjokerttu, pikkulepinkäinen, harmaapäätikka ja pikkutikka. Satamaradan aiheuttama elinympäristöjen pirstoutuminen todennäköisesti johtaa näiden lajien parimäärän vähenemiseen Natura-alueella. Satamahankkeen vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin Satamahankkeen vakavimmat välittömät kasvillisuusvaikutukset tulevat kohdistumaan Natura-alueen ulkopuolisille lähialueille. Rakentamisen alle jäävillä kasvupaikoilla vaikutukset ilmenevät heti ja ovat peruuttamattomia. Epäsuorat ja pidemmällä aikajänteellä ilmenevät vaikutukset koskeva rakennusvaiheessa muuttuneen ympäristön lähialueita. Satamaradan alustavan yleissuunnitelman yhteydessä on tehty eri ratalinjausvaihtoehtojen alle ja niiden välittömään vaikutuspiiriin jäävistä alueista tarkka kasvillisuusselvitys, josta ilmenevät ne kasvillisuustyypit ja merkittävimmät kasvilajit, joihin kohdistuu välitön uhka (Vainio-Mattila 1997). Merkittävimmät kasvillisuusvaikutukset kohdistuvat Natura-rajauksen ulkopuolelle. Porvarinlahden ylittävä silta on suunnitelmissa linjattu lahden etelärannalla juuri Natura-rajauksen ulkopuolelle jäävän kalkkilouhosta ympäröivän lehdon välittömään läheisyyteen. Tiedot louhoksen lähiympäristön kasvillisuustyypeistä poikkeavat kahden alueesta tarkimmin tehdyn selvityksen osalta toisistaan (Satamarata - Alustava yleissuunnitelma 1997, Vainio-Mattila 1997). Tällaiset poikkeamat ovat kuitenkin yleisiä; luonnossa, toisin kuin kartalla kasvillisuustyyppien rajat ovat liukuvia, ja lisäksi kartoittajien näkemykset saattavat poiketa toisistaan. Ratapihan työalueen alle jää kangasmetsää ja niittyä ja selvityksestä riippuen ratapiha sivuaa lehtoaluetta tai lohkaisee siitä noin kolmanneksen. Porvarinlahden silta ja Labbackan tunnelin eteläinen suuaukko tulevat olemaan Natura-rajauksen sisällä. Sillan päät peittävät alleen pääasiassa tavanomaista niittykasvillisuutta vesialueen molemmin puolin. Sillan ja tunnelin suuosan välinen rata ja tunnelin suuaukon rakentaminen tuhoavat niitty- ja ketokasvillisuutta sekä rantametsää ja lehtomaista kangasmetsää. Labbackan tunnelin pohjoinen suuosa on eteläisen tavoin Natura-rajauksen sisäpuolella. Työalueelta tuhoutuu kasvillisuudeltaan tavanomaisia kallioisia ja lehtomaisia kangasmetsiä sekä kuivaa lehtoa. Natura-alueen rajan tienoilla radan alle jää niittyä. Vasta tulevaisuudessa ilmenevät, epäsuorasti satamaradan rakentamisesta aiheutuvat haitat kasvillisuudelle tulevat pääosin olemaan seurausta (I) pienilmaston muuttumisesta rakennettujen alueiden ympäristössä, (II) maaperän kosteusolojen ja kallioperän pohjavedenkorkeuden mahdollisista pysyvistä muutoksista, (III) Natura-alueen ja sen lähiympäristön elinympäristölaikkujen keskinäisen lajistodynamiikan muutoksista sekä (IV) uusien lajien leviämisestä rakentamisen suorilta vaikutuksilta säästyneille lähialueille (V). Lisääntyvien liikennemäärien myötä kasvavat päästöt saattavat myös haitata kasvillisuuden menestymistä. Sataman maaliikenneyhteydet eivät yhtä tapausta lukuun ottamatta muodosta välitöntä uhkaa suojeltaville luontotyypeille Natura-alueen sisällä. Suojeltaviin luontotyyppeihin kohdistuvien epäsuorien haittavaikutusten osalta tilanne on mutkikkaampi, mutta mikäli arvion taustana olevat haittojen lieventämistoimenpiteet toteutuvat, on todennäköistä, että Natura-alueen kasvipeitteiset silikaatti- ja kalkkikalliot, vaihettumissuot, boreaaliset metsäluhdat ja puustoiset suot säilyvät lajistoltaan ja luonteenpiirteiltään suurin piirtein nykyisen kaltaisina. Luontotyyppiin laajat matalat lahdet luettavan Porvarinlahden pohjukan lajisto joutuu kummassakin ratalinjausvaihtoehdossa alttiiksi satamaradan epäsuorille haittavaikutuksille. Jos rakentaminen aiheuttaa veden virtaussuhteiden muutoksia, vaikutukset tulevat kohdistumaan käytännössä koko lajistoon linnuista ja kasveista aina selkärangattomiin ja kaloihin. Muussa tapauksessa haitat kohdistuvat kasvillisuuden osalta pienilmastomuutosten seurauksena radan välittömään läheisyyteen ja muun lajiston osalta lähinnä lintuihin. Tie- ja ratalinjausten lähettyvillä boreaaliset lehdot tulevat pienilmastoltaan kuivumaan liikenneyhteyksien rakennusaikaisen toiminta-alueen lähiympäristössä. Tämän seurauksena lehtojen luonteenomainen lajisto muuttuu niin kasvien kuin eläintenkin osalta. Tulevaisuudessa ilmenevät muutokset lehtojen lajimäärissä ja lajien runsaussuhteissa saattavat olla seurausta myös Natura-alueen lähiympäristön lehtojen ja lehtokorpien tuhoutumisesta rakennushankkeiden yhteydessä. Natura-alueen luonnonarvojen heikentymisen tarkastelu Natura-alueen luonnonarvojen heikentymisen tarkastelun osalta luonnonsuojelulain perusteluissa todetaan, että heikennystä on tarkasteltava niiden luontotyyppien ja lajien osalta, joiden vuoksi alue on otettu tai tarkoitus ottaa Natura 2000 -verkostoon. On kuitenkin selvää, että elinympäristöjen heikentymistä täytyy tarkastella myös muiden alueella esiintyvien lajien, ja erityisesti Suomessa uhanalaisten lajien kannalta. Yksittäisen Natura-alueen luonnonarvojen heikentymistä voidaan pitää merkittävänä silloin, jos se uhkaa lajin tai luontotyypin suotuisan suojelun tason saavuttamista tai säilyttämistä Suomessa. Heikentymisen merkittävyyden arviointi edellyttää siten tarkkaa tietoa kunkin luontotyypin ja lajin tämänhetkisestä suojelun tasosta, sekä erityisesti siitä, voidaanko tämän tason katsoa olevan suotuisa. Lajien osalta suojelutilanteen muutoksia Suomessa seuraa Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta (UHEKS-toimikunta 1991). Luontotyyppien kohdalla vastaavaa seurantaa ei vielä ole saatettu samalle tasolle. Ihmisen toimista johtuva elinympäristöjen pirstoutuminen ja niiden laadun heikkeneminen on seurausta laajoilla alueilla tapahtuvista asteittaisista vähittäisistä muutoksista, jotka ajan kuluessa johtavat suojelun tason heikkenemiseen. Tällöin yksittäisten hankkeiden heikentävän vaikutuksen suuruutta suhteessa suojelun tasossa tapahtuviin muutoksiin on vaikea mitata. Toisaalta haitallisen kehityksen pysäyttäminen edellyttää kuitenkin juuri yksittäisiin hankkeisiin puuttumista. Vuosaaren satamahanke maaliikenneyhteyksineen heikentää Natura 2000 -ohjelmaan ehdolla olevan alueen luonnonarvoja. Lintujen osalta heikentyminen on seurausta elinympäristön pirstoutumisesta sekä sataman ja satamaliikenteen aiheuttamasta melusta ja häiriöstä. Kasvillisuusvaikutukset johtuvat kasvupaikkojen jäämisestä rakentamisen alle sekä rakentamisen aiheuttamista pienilmastomuutoksista. Siltä osin kun vaikutukset kohdistuvat kansainvälisesti ja kansallisesti uhanalaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin, heikennystä voidaan näkemyksemme mukaan pitää merkittävänä. Tämä siksi, että lajin tai luontotyypin määrittely uhanalaiseksi tarkoittaa jo sinällään suojelutason olevan tällä hetkellä epäsuotuisa. Natura-alueella esiintyvistä lintulajeista tällaisia ovat kirjokerttu, harmaapäätikka, pyy ja pikkulepinkäinen (lintudirektiivin liite I) sekä pikkutikka (UHEKS-toimikunta 1991) ja luontotyypeistä laajat matalat lahdet (luontodirektiivin liite I). Mustavuoren lehto on luonnonsuojelun kannalta Natura-alueen arvokkain osa. SatamaradanPorvarinlahti-vaihtoehto ei vaikuta haitallisesti Mustavuoren kasvillisuuteen, eikä siten suoraan heikennä alueella esiintyvien luontodirektiivin luontotyyppien tai sen liitteiden lajien (korpihohtosammal, koivuhiiri) suojelutasoa. Tarkasteltava Natura-alue ei ole minkään mainitun luontotyypin tai lajin kannalta ensiarvoisen tärkeä esiintymisalue. Näin ollen Vuosaaren satamahanke ei todennäköisesti yksistään aiheuta näiden suojelun tason romahtamista Suomessa. Toteutuessaan se on kuitenkin osa sitä kehitystä, joka alkujaan on johtanut rantaekosysteemien suureen suojelutarpeeseen niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Satamahanke maaliikenneyhteyksineen (Porvarinlahden ylittävän vaihtoehdon mukaan toteutettuna) heikentää merkittävästi kohteen luonnonarvoja seuraavien lajien ja luontotyyppien kannalta: kirjokerttu, harmaapäätikka, pyy, pikkulepinkäinen, laajat matalat lahdet. 3.
7. Luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa tarkoitettu lausunto Uudenmaan ympäristökeskus on antanut 19.3.1999 Uudenmaan liitolle lausuntonsa hankkeen johdosta ja esittänyt muun ohella seuraavaa: Vuosaaren sataman ja sen vaatimien liikenneyhteyksien vaikutuksia luonnonympäristölle on selvitetty asianmukaisesti luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaista arviointi- ja lausuntomenettelyä varten. Vuosaaren satamakokonaisuus vaikuttaa ehdotetussa Natura-kohteessa Mustavuoren, Labbackan sekä Porvarinlahden alueisiin. Merkittävimmät vaikutukset Mustavuoren ja Labbackan alueisiin aiheutuvat satamatoimintojen ja liikenteen melusta. Porvarinlahden osalta merkittäviä vaikutuksia aiheuttavat lisäksi rautatiesillan rakentaminen ja sillan estevaikutus. Linnustovaikutuksia erikseen tarkasteltaessa heikentäviä vaikutuksia ovat lisäksi elinympäristöjen jääminen satamaradan alle sekä niiden pirstoutuminen. Seutukaavaan sisältyvän Vuosaaren satamahankkeen vaikutukset heikentävät alueen Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet luontotyypin laajat matalat lahdet luonnonarvoja. Luontotyypin laajat matalat lahdet suojelun suotuisan tason heikentymistä ei kuitenkaan voida pitää merkittävänä, ottaen huomioon luontotyypin edustavuus, luonnontilaisuus ja pinta-ala suhteessa luontotyypin kokonaispinta-alaan Suomen ehdotetussa Natura 2000 -verkossa. Natura-alueen perustana olevista lintudirektiivin liitteen I yhdestätoista lajista Suomessa ja Uudellamaalla uhanalaisia ovat ruisrääkkä, kehrääjä ja pikkusieppo. Ehdotetun Natura 2000 -alueen perustana oleviin lintudirektiivin liitteen I lajeihin kohdistuvat heikentävät vaikutukset kyseisellä alueella eivät todennäköisesti merkittävästi heikentäisi näiden lajien suojelun suotuisaa tasoa Suomessa ottaen huomioon näiden lajien valtakunnallinen pesimäkanta ja kannan kehitys. Hankkeen vaikutukset heikentäisivät merkittävästi lintudirektiivin liitteen I lajien kirjokerttu, pyy, pikkulepinkäinen ja kehrääjä elinympäristöjä alueella. Hankkeen vaikutukset heikentäisivät merkittävästi myös tämän kansainvälisesti arvokkaan lintuvesialuekokonaisuuden suojeluarvoa. Selvitysten mukaan satamahankkeella voisi olla heikentäviä vaikutuksia myös alueella havaittuihin muihin lintudirektiivin liitteen I lintulajeihin, kuin niihin, joiden perusteella aluetta on ehdotettu Natura 2000 -verkostoon. Näitä ovat mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kalasääski, kurki, räyskä, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka ja peltosirkku. Haitallisia vaikutuksia voisi aiheutua lisäksi alueella esiintyville Suomessa ja Uudellamaalla uhanalaisille lintulajeille pyrstötiainen, pikkutikka ja nuolihaukka sekä muille alueen huomionarvoisille lintulajeille, joita ovat muun muassa heinätavi, lapasorsa ja viiksitimali.
8. POIKKEUKSEN HAKEMINEN LUONNONSUOJELULAISSA SÄÄDETYSTÄHEIKENTÄMISKIELLOSTA 4.
9. Valtioneuvostolle tehty poikkeushakemus Uudenmaan liitto on 26.4.1999 Valtioneuvostolle toimittamassaan hakemuksessa todennut ympäristökeskuksen katsoneen merkittävää heikentymistä aiheutuvan lintudirektiivin liitteen I lajeista vain kirjokertulle, pyylle, pikkulepinkäiselle ja kehrääjälle. Ympäristökeskus ei ole katsonut laajoille matalille lahdille aiheutuvaa haittaa merkittäväksi. Ensisijaisesti suojelluille luontotyypeille (metsäluhdat ja puustoiset suot) ympäristökeskus ei ole katsonut aiheutuvan edes heikentymistä. Uudenmaan liitto on todennut, että ympäristökeskuksen arviota merkittävästä heikentymisestä lintudirektiivin liitteen I lajien kannalta ei voida pitää täysin kiistattomana ja loogisena johtopäätöksenä tehdyistä tutkimuksista. Tästä huolimatta liitto on pyytänyt

§:n 2 momentissa tarkoitettua päätöstä Vuosaaren satamaa koskevan seutukaavan ja seutukaavan muutoksen hyväksymisen mahdollistamiseksi. 4.2. Täydentävät asiantuntijalausunnot Valtioneuvosto on asian selvittämiseksi pyytänyt täydentäviä asiantuntijalausuntoja. Lisäksi muutoksenhakuvaiheessa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty yksi uusi asiantuntijalausunto. Z:n lausunnossa 17.8.1999 on esitetty muun muassa seuraavaa: Kirjokerttu on harvalukuinen paikottainen pesimälintu lounaissaaristossa ja kapealla vyöhykkeellä lounais- ja etelärannikolla. Laji valitsee pesimämaastokseen aukeat pensasmaastot: Uudellamaalla 1968 - 1980 tutkituista reviireistä 75 % sijaitsi ihmisen toiminnan vaikutuksesta syntyneissä maastoissa ja 25 % oli luonnontilaisilla alueilla. Kirjokertun habitaatinvalinnassa pääosaa näyttelee myös pikkulepinkäinen, sillä kirjokerttukoiraat hakeutuvat aina pikkulepinkäisen reviireille. Laine on ilmoittanut löytäneensä kirjokertun reviirit vuonna 1971 Porvarinlahdelta ja Mustavuoren lounaispuolen pensaikkoiselta luhtaniityltä. Nämä ovat alueen ensimmäiset havainnot lajista. Kirjokertun on todettu pesineen tuon vuoden jälkeen lähes vuosittain Porvarinlahden-Mustavuoren alueella muutaman parin voimin. Kirjokertun kuten Suomessa selvästi laajemmalle levittäytyneen pikkulepinkäisen kannat ovat selvästi taantuneet 1990-luvulla. Syynä ei kuitenkaan voitane pitää olosuhteita Suomen pesimäalueilla, vaan ne löytyvät todennäköisemmin muuttomatkan varrelta ja talvehtimisalueilta. Porvarinlahden yli rakennettava silta ei Laineen mielestä vaaranna näiden kahden lajin esiintymistä alueella. Kirjokertulle ja pikkulepinkäiselle soveliaista pensasmaastoista ei ole puutetta etelärannikolla ja sitä on myös tarjolla Porvarinlahden-Mustavuoren lähiympäristössä näille lajeilla useissa maastokohdissa. Porvarinlahtea parempi habitaatti näille kahdelle lajille on yllämainittu Mustavuoren lehdon ja vanhan Porvoontien välinen pensaikkoinen kosteikkoniitty Helsingin ja Vantaan rajalla. Se sijaitsee osaksi rauhoitusalueen ulkopuolella (eteläpuolella). Sen rajaaminen suojelualueen sisäpuolelle olisi kirjokerttua ja pikkulepinkäistä hyödyttävä kompensaatioratkaisu. Q:n lausunnossa 27.10.1999 on eritelty 1) vaikutuksetkosteikkoluontoon, 2) vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja niiden elinympäristöihin ja 3) vaikutukset luontotyyppeihin ja sen liitteen lajeihin. Näistä osakysymyksistä lausunnossa on esitetty seuraavaa: Vaikutukset kosteikkoluontoon Lintudirektiivin 4

§:n 3 momentin mukaan satamahankkeesta on pyydettävä komission lausunto, koska hankkeen vaikutukset kohdistuvat alueeseen, jolla on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltavan lajin elinympäristö. Satamahankkeen luontoarvoja heikentävien vaikutusten kompensoiminen Satamahankkeen heikentämien kosteikkoluontoarvojen kompensoiminen on vaikeaa, koska vastaavia suojelemattomia kosteikkoja on hyvin vähän jäljellä Suomenlahden rannikkoalueella. Lännessä lähin suojelematon linnustoarvoiltaan merkittävä merenlahtikosteikko on Tammisaaren Totalfladan-Persöfladan ja idässä Porvoon Ruskis-Stensbölefjärdenin eteläpuolella sijaitseva Kroknäs Fladan. Kummatkin alueet sijaitsevat kuitenkin kaukana pääkaupunkiseudusta. Uusien kosteikkojen syntyminen luonnollisen kehityksen kautta ei ole järkevässä aikamittakaavassa mahdollista, koska kaikki sopivat kohteet on varattu muuhun maankäyttöön. Kosteikkojen suojeleminen muualla ei korvaa verkoston heikentymistä pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi kosteikkojen lisäsuojelu Pohjanlahdella ei auta Suomenlahden yli muuttavia muuttolintuja, jotka tarvitsevat lepäily- ja ruokailupaikkoja. Östersundomin lintuvesien arvoa lisää se, että muidenkin pääkaupunkiseudun kosteikkojen tilanne on huononemassa erilaisten maankäyttöhankkeiden takia (esimerkiksi Arabianrannan ja Viikin peltojen rakentaminen Vanhankaupunginlahden ympäristössä sekä tie- ja rakennussuunnitelmat Espoon Laajalahden välittömässä läheisyydessä). Satamahankkeen toteutuksesta olisi merkittävää haittaa Natura-alueen lintudirektiivin liitteen I lajeista ainakin luhtahuitille, ruisrääkälle, kehrääjälle, harmaapäätikalle, kirjokertulle ja pikkulepinkäiselle. Luhtahuitille, ruisrääkälle, kirjokertulle ja pikkulepinkäiselle aiheutuvat haitat olisi kompensoitava laajentamalla nykyistä Natura-aluetta näille lajeille soveltuvalla elinympäristöllä. Nämä kaikki lajit hyötyisivät, jos Natura-rajausta laajennettaisiin siten, että Mustavuoren lounaispuolella oleva Mellunmäen kosteikko otettaisiin suojelurajaukseen mukaan (Suomen ympäristökeskus 1997, Laine 1999). Ruisrääkälle sopivaa elinympäristöä on myös Sjöängenin peltoalueella. Kirjokertun ja pikkulepinkäisen elinympäristöjä voidaan lisätä myös hoitamalla Natura-alueeseen rajautuvaa kaatopaikan täyttömäen pohjoisrinnettä niiden elinympäristövaatimusten mukaisesti. Helsingin kaupungin kaatopaikka-alueen ennallistamissuunnitelma on kuitenkin ilmeisesti hylätty ja alueelle on tulossa lisää häiritsevää toimintaa. Syksyllä 1999 alueelta on esimerkiksi kaadettu kirjokertuille sopivaa pensaikkoa. Kehrääjän ja harmaapäätikan kohdalla satamahankkeen aiheuttamia haittoja ei voidakompensoida. Varovaisuusperiaatteen noudattaminen Mustavuori-Östersundomin Natura-alueen tila on huono ilman satamahankkeen uusiakin haittoja. Satama liikenneyhteyksineen olisi sille uusi, ylimääräinen haitta. Tällaisessa tapauksessa kaikkien lisähaittojen arvioinnissa tulee käyttää varovaisuusperiaatetta. Helsingin kaupungin tilaamaa alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaa ei voida sellaisenaan käyttää kompensaationa, koska suunnitelma keskittyy jo olemassa oleviin haittoihin. Esimerkiksi rehevöityminen on aiheuttanut luontoarvojen vähenemistä jo nyt, ennen koko satamahanketta. Rehevöityminen ei ole riippuvainen satamasta, joten sen aiheuttamien haittojen korjaamiseen tehdyn suunnitelman toteuttaminen ei kompensoi sataman aiheuttamia uusia haittoja. Sataman mahdollinen laajentuminen tulisikin huomioida sen haittavaikutuksia arvioitaessa. Samaa varovaisuusperiaatetta olisi noudatettava myös meluhaittojen arvioinnissa. Sataman ja sen liikenteen kasvu lisäävät tulevaisuudessa melun aiheuttamaa häiriötä. Satamahankkeen luontoarvoja heikentävät kokonaisvaikutukset ovat siten minimiarvioita. On ilmeistä, että satamahanke toteutuessaan aiheuttaisi myös monia muita vaikutuksia Natura-alueen muilla osilla. Satama tulee nykyistenkin arvioiden mukaan lisäämään liikennettä ja siitä seuraavaa meluhaittaa ja lintujen törmäysriskiä Kapellvikenin alueella. Vastaavasti maantie- ja rautatietunnelien ulostuloalueet Österängenillä voivat lisätä Mustavuoren nykyiselle Natura-alueelle kohdistuvia haittoja. Kokonaisarvio Hanke heikentää

§:ssä tarkoitetuin tavoin merkittävästi Valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman alueen niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää verkostoon. Haittoja ei ole mahdollista kompensoida luonnonsuojelulain 69 §:n mukaisesti. P on antanut lausuntonsa 2.11.

1. Siinä hän on esittänyt lähinnä seuraavaa: Satamasta aiheutuvat välilliset haitat Natura-aluetta ympäröivän puskurivyöhykkeen kaventumisen ja maaston kulumisen sekä sataman toiminnan aiheuttaman melun välityksellä vaikuttavat myös Natura-alueen luonnonarvoihin. Lisäksi sataman laivaliikenne aiheuttaa vaaraa luonnolle haitallisten aineiden kulkeutumisesta mahdollisissa onnettomuustapauksissa Östersundomin lintuvesien alueelle. Rautatien rakentaminen kulkemaan sillalla lahden yli tulee aiheuttamaan rantavyöhykkeen habitaattien tuhoutumista ja koko yhtenäisen lahtialueen pirstoutumisen. Habitaattien tuhoutumisen vuoksi eräiden lintudirektiivin lintulajien reviirejä todennäköisesti katoaa Porvarinlahdelta. Yhtenäisen kosteikkohabitaatin pirstoutuminen todennäköisesti myös heikentää joidenkin lajien kantoja alueella. Silta myös vaikeuttaa muuttolintujen laskeutumista ja nousua Porvarinlahdelta, joten sen merkitys muuttajien levähdysalueena vähenee. Lisäksi silta aiheuttaa meluhaittoja. Tutkimuksissa on todettu, että melu vaikuttaa linnustoon häiritsevästi jopa 2,5 kilometrin päähän. Eri lintulajit reagoivat meluun eri tavoin, herkimpiä ovat kahlaajat ja vesilinnut. Mallinnetun ennusteen mukaan osassa Natura-aluetta sataman toimintojen ja sen liikenteen melun määrä tulisi ylittämään luonnonsuojelualueille esitetyt raja-arvot (45/40 dB). Viimeaikaiset tutkimukset melun leviämisestä ovat osoittaneet, että melun vaimeneminen on jopa puolta heikompaa kuin yleisesti käytetyissä melunleviämismalleissa. Tämä tarkoittaa sitä, että satama-alueelta ja Porvarinlahden ylittävältä sillalta leviävä melu on huomattavasti voimakkaampaa kuin mallinnetuissa melukartoissa on esitetty. Jos tämä olisi otettu huomioon melukartoissa, meluvyöhykkeet kasvaisivat Porvarinlahdella ja ulottuisivat myös Bruksvikenille. Molemmilla alueilla esiintyy muuttoaikoina runsaasti vesilintuja ja kahlaajia. Satama ja sen maaliikenneyhteyden aiheuttavat haitallisia vaikutuksia myös alueen kasvillisuudelle ja kosteusoloille. Kosteusolot vaikuttavat välillisesti kasvillisuuteen ja sitä kautta myös eläimistöön. Rakentamisaikaisten haittojen minimoinnissa on olennaista, että maansiirtotyöt ajoitetaan talviaikaan. Alueen säilyttämistarvetta korostaa se, että se on niitä harvoja kansainvälisen tason lintuvesiä Uudenmaan rannikolla, jotka ovat säilyneet melko luonnontilaisina. Laajalahden ruovikkovyöhykkeestä 40 % on tuhottu maantäytöin, Iso-Huopalahti jäi moottoritien ja kaatopaikan alle, Pikku-Huopalahti on rakennettu, Vanhankaupunginlahti on kärsinyt jätevesien aiheuttamasta ylirehevöitymisestä ja Pernajanlahden poikki rakennetaan moottoritie ja suurvoimalinja. Satamahankkeella todennäköisesti on heikentävä vaikutus Natura-alueen luonnonarvoihin. Nämä vaikutukset kohdistuvat niin luontotyyppeihin kuin moniin suojelun tarpeessa oleviin eliölajeihin, joista alueella on tutkittu tarkemmin kasvillisuutta ja linnustoa. Sataman rakentaminen aiheuttaisi alueella muun muassa kasvillisuuden ja habitaattien tuhoutumista ja niiden pirstoutumista, kosteusolojen muutoksia seurausvaikutuksineen, puskurivyöhykkeen kaventumista sekä estevaikutuksia ja meluhäiriöitä ja öljyonnettomuusriskin kasvamisen. Tähänastiset arviot luonnonarvojen vähentymisestä ovat painottuneet välittömiin vaikutuksiin ja yksityiskohtiin, jotka ovat kuitenkin vähemmän tärkeitä kuin pitkäaikaisvaikutukset koko Natura-alueen luonnonarvoihin. Sataman vaikutuksesta useiden Natura-alueella pesivien lintulajien, joukossa myös lintudirektiivin liitteen I lajeja, ja muuttomatkalla olevien levähtävien lintulajien määrien arvioidaan vähenevän ja seurauksena olisi myös alueensuojeluarvon lasku. Näkemykset, ettei haitta voisi olla merkittävä, jos lintulajien kannat ovat suuria koko Suomessa, eikä lajien suojelutaso koko maan mittakaavassa vaarannu, on osoitettu luonnonsuojelubiologisesti virheellisiksi. Lajit ovat lintudirektiivin liitteessä I siksi, että niiden suotuisa suojelun taso on koko Euroopan alueella vaarantunut. Muuttolinnut ovat samassa asemassa kuin liitteen I lajit. Kosteikkolintujen muutonaikaiset levähdysalueet ovat vähentyneet ja vähenemässä koko Euroopan alueella. Satama ja sen maaliikenneyhteydet ja niiden rakentaminen aiheuttaisivat Natura-alueen ja sen ympäristön luonnonarvoille ekologiselta ja luonnonsuojelubiologiselta kannalta merkittäviä vaikutuksia, jotka heikentäisivät niitä tekijöitä, joiden perusteella aluetta on ehdotettu liitettäväksi Natura-verkostoon. Ekologisesti ja luonnonsuojelubiologisesti arvioituna Vuosaaren sataman ja sen maaliikenneyhteyksien pitkäaikaiset kokonaisvaikutukset merkittävästi heikentäisivät ehdotetun Natura-alueen kokonaisuuden luontoarvoja ja suojeluarvoa. Z:n 19.9.2000 antamassa asiantuntijalausunnossa todetaan yksityiskohtaisemmin eri lintulajien osalta muun ohella seuraavaa: Kirjokerttu, Sylvia nisoria, Barred Warbler Kirjokerttu on harvinaistunut 1970-luvun vahvoista vuosistaan, jolloin Suomen kanta oli enimmillään noin 2000-2500 paria. Sittemmin laji on vähentynyt 1980-luvun puoliväliltä lähtien ja viimeisten viiden vuoden aikana voidaan puhua kannan romahtamisesta. Nykyisin (v. 1999-2000) kirjokertun pesimäkanta on 1000-1500 parin välillä (lausunnon laatijan oma arvio). Laji on ollut Mustavuori-Östersundom alueella vähälukuinen pesimälintu. Se on pesinyt Vuosaaressa vuodesta 1969 (M. Lammin-Soila) ja Mustavuoren itä- ja länsipuolen pensastoissa vuodesta 1971 lähtien (L. J. Laine) 1980-luvun puoliväliin sekä myöhemmin myös Östersundomin Kapellvikenillä. Koko alueen yhteisparimäärä on ollut enimmillään (1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa) 8-10 paria. Porvarinlahden ympäristössä on pesinyt keskimäärin kolme paria, pääasiassa entisen kaatopaikan pensaikoissa. Vuoteen 1998 saakka yksi reviiri sijaitsi Porvarinlahden kapeikossa suunnitellun rautatiesillan kohdalla. Lajin tilanne on kuitenkin heikentynyt vuosi vuodelta: kesällä 1999 Porvarinlahdella oli vain yksi reviiri ja kesällä 2000 kirjokerttu ei enää ilmaantunut alueelle lainkaan. Laji esiintyy alueella vielä Kapellvikenin alueella kolmen parin voimin. Kirjokertun kannan romahdus on todettu myös muualla Etelä-Suomessa. Paitsi Vuosaaresta kirjokerttu on hävinnyt viime vuosina monilta tunnetuilta pesimäpaikoiltaan, muun muassa Helsingin Vanhankaupunginlahdelta, ja sen kanta on supistunut hyvin pieneksi entisillä vahvoilla esiintymisalueilla Kirkkonummella, Siuntiossa, Inkoossa ja Hangossa. Sataman rakentamisella ja junaradalla ei ole vaikutusta kirjokertun pesintään Natura-alueella. Lajin elinympäristöt eivät vähene alueella. Porvarinlahdella kirjokertun ainoat mahdolliset elinympäristöt sijaitsevat nykyisin Vuosaaren täyttömäen läheisyydessä, mutta luonnollisen kasvillisuussukkession seurauksena pensaikot ja vesaikot ovat sielläkin ylikasvettuneina muuttuneet suurimmilta osin epäedulliseksi niin kirjokertulle kuin pikkulepinkäiselle. Tämän todistaa se, että alueella ei kesällä 2000 tavattu lainkaan kirjokerttua ja edellisenä vuonnakin vain yksi reviiri oli vallattu. Tilanne oli ennustettavissa ja kuuluu tämän matalia ja tiheitä pensastoja suosivan lajin normaaliin pesimäpaikkojen vaihtoon. Optimaalisimpia pesimäympäristöjä kirjokertuille kyseisen Natura-alueen suojissa ovat nykyisin Kapellvikenin länsipään laajat pajupensaikot ja Mellunmäen kostea pensasniitty Mustavuoren ja Vanhan Porvoontien välissä. Valtaosa kirjokerttujen reviireistä sijaitsee puolikulttuurimaastoissa, jopa puutarhoissa. Kirjokertun pesintään voi vaikuttaa edistävästi luomalla keinotekoisesti hyviä pesimäpaikkoja pikkulepinkäiselle, sillä kirjokerttu on reviirinvalinnassaan täysin sitoutunut pikkulepinkäiseen. Pikkulepinkäinen, Lanius collurio, Red-backed Shrike Pikkulepinkäinen on kirjokerttua selvästi runsaampi ja laajemmalle levinnyt laji. Sen kanta oli Suomessa vahva vielä 1970-luvulla (n. 160 000 paria), mutta 1980-luvun alkupuolilta lähtien laji on taantunut kirjokertun tavoin vahvasti. Nykyinen kanta on noin 50 000-80 000 paria. Pikkulepinkäinen on tärkeä laji kirjokertun menestymisen kannalta, sillä kirjokerttu asettuu säännöllisesti pesimään sen naapuruuteen. Lajin väheneminen on ollut selkeä myös Mustavuori-Östersundomin alueella: 1970-luvun alussa siellä pesi vähintään 15 paria, vuosina 1986-1987 kymmenen paria ja vuosina 1997-1998 enää viisi paria. Alueella on vielä lajille soveliaita pesimäympäristöjä, eniten Kapellvikenin alueella. Porvarinlahdella habitaatit ovat huonontuneet pensaiden ja vesaikkojen kasvettua liian korkeiksi. Siksi laji on hävinnyt myös Porvarinlahden kapeikosta eli suunnitellun rautatiesillan kohdalta. Vuosaaren täyttömäen alue tarjoaa nykyisin lajille korkeintaan 2-3 reviiripaikkaa. Sataman ja junaradan rakentamisella ei ole negatiivista vaikutusta pikkulepinkäisen pesimiseen alueella. Pikkulepinkäinen viihtyy hyvin puolikulttuurimaastoissa, mm. puutarhoissa, ja sille on mahdollista luoda pesäpaikkoja keinotekoisesti pelkästään tietyn kokoisia risukasoja kasaamalla. Ongelmana on kuitenkin lajin laaja-alainen väheneminen Euroopassa. Pyy, Bonasa bonasia, Hazel Hen Pyyn reviirejä on Mustavuori-Östersundomin Natura-alueella kolmesta viiteen. Yksi reviiri sijaitsee Porvarinlahden piirissä rautatiesillan lähistöllä ja on vaarassa hävitä. Pyy on kuitenkin Suomessa runsas pesimälintu (kanta noin 250 000 paria). Laji on menestynyt viime vuosiin asti muita metsäkanalintujamme paremmin. Yhden parin vähennystä ei voida pitää merkittävänä menetyksenä. Laji ei tule katoamaan sataman johdosta Natura-alueelta. Luhtahuitti, Porzana porzana, Spotted Crake Luhtahuittia ei tavattu Porvarinlahdella vuosien 1997 ja 1998 takseerauksissa. Habitaatti ei ilmeisesti enää vastaa tämän lajin ympäristövaatimuksia. Luhtahuitti havaittiin v. 1998 Kapellvikenillä, jonne sataman häiriötekijöiden ei voida katsoa ulottuvan. Toisin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa luhtahuitin kanta on ollut Suomessa voimistumaan päin 1970-luvulta lähtien (L 1993). Kanta on n. 2 000 paria. Ruisrääkkä, Crex crex, Corncrake Ruisrääkkä on pitänyt useana vuotena reviiriä Österängenin pelloilla. Todennäköistä on, että reviiri häviää tältä alueelta. Lajin asema ei ole kuitenkaan Suomessa yhtä kriittinen kuin aiemmin. Kahden viimeisen vuoden aikana kanta on kohentunut huomattavasti: v. 1999 yli 3 000 reviiriä ja v. 2000 yli 5 000 reviiriä. Yhden reviirin häviämisestä ei ole merkittävää haittaa kokonaiskannalle, ottaen huomioon senkin, että lajille sopivaa pesimämaastoa, viljapeltoja ja kosteita niittyjä, on tarjolla runsaasti. Laji on havaittu monena vuonna Kapellvikenin ja Östersundomin alueella, joten se ei häviä alueelta. Kehrääjä, Caprimulgus europaeus, Nightjar Kehrääjästä on mainittu havainto Porvarinlahden alueelta, mutta kyseessä lienee ruokailuvierailu, sillä lähimmät lajille sopivat pesimämaastot sijaitsevat Kasabergetin männikköisillä kallioilla. Kehrääjät käyvät säännöllisesti saalistamassa 2-3 kilometrin päässä pesimäpaikaltaan (kehrääjätutkija V.A. Peiponen, suull. ilm.). Junarataa suurempina häiriötekijöinä voidaan pitää Vanhan Porvoontien autoliikennettä ja pesimäkallioilla liikkuvia ihmisiä. Kasabergetin alarinteet on melko vahvasti asutettu. Kanta on n. 3 000 paria. Kalatiira, Sterna hirundo, Common Tern Porvarinlahden itäosassa luodolla pesivän kalatiiraparin satamaa suurempana uhkana on vilkas veneliikenne. Kapellvikenillä pesii yksi pari, joka on sataman vaikutuspiirin ulkopuolella. Kalatiira on Suomessa laajalle levinnyt ja runsas laji. Kanta on n. 50 000 paria. Kokonaisarvio Edellä esitetyistä Mustavuori-Östersundomin Natura-alueen pesivistä lintudirektiivin liite I:n lintulajeista kaikkien parimäärä jää alle 1 % tasolle koko maan populaatioista. C-kategorian lajeiksi voidaan alueelta kelpuuttaa vain ruskosuohaukka (0,3 % maan kokonaiskannasta) ja kirjokerttu (0,24 %). Pikkusiepon (0,06 %), harmaapäätikan (0,05 %), kehrääjän (0,03 %) ja nykyisin myös luhtahuitin (0,05 %) osuudet näiden lajien koko maan kannasta ovat siksi pienet, että näitä lajeja voi pitää D-kategoriaan kuuluvina kuten kaikkia muita alueen lintudirektiivin liite I:n lajeja. Ruskosuohaukka ja kirjokerttu ovat maassamme siksi harvalukuisia lajeja, että niiden suojelemiseen tulee kiinnittää erityistä paikallista huomiota. Ruskosuohaukka on tosin Euroopassa ja viime vuosina myös Suomessa runsastunut, mutta sen kanta on edelleen pieni (n. 320 paria). Ruskosuohaukka pesii Kapellvikenillä yli 2 km:n päässä satamasta, joten sen pesiminen ei häiriydy sataman taholta. Kirjokertun kanta on taantunut vahvasti viimeisten 15 vuoden aikana. Harvinaistumisen syynä eivät ole paikallinen häirintä tai sopivien elinympäristöjen puute. Vähenemisen merkittävimmät syyt löytynevät muuttomatkan ja talvialueiden piiristä. Sataman toiminta ei häiritse merkittävästi kirjokertun kuten ei pikkulepinkäisenkään pesintää Natura-alueella; lajien parhaat pesimäpaikat Natura-alueella eivät ole uhattuina. Harvinaisia pesimälintuja Natura-alueella ovat myös pohjantikka, pikkusieppo ja idänuunilintu, joiden pesintä on todettu Mustavuoren metsäalueella joinakin vuosina. Näiden lajien pesimäreviirit sijaitsevat kuitenkin vähintään kilometrin päässä Vuosaaren suunnitellusta satamasta ja junaradasta, joten lajien häiriintymistä on vaikea perustella. Linnustoarvoltaan selvästi vähäisempiin Bruksvikenin (0,8 km:n päässä) ja Torpvikenin (2,3 km) pesimälintuihin ei myöskään voi kohdistua vakavaa häiriötä. Näillä lahdilla ei v. 1998 takseerauksissa pesinyt yhtään lintudirektiivin liite I:n lajia. Laine katsoo vaikeaksi löytää sellaisia perusteita, joihin nojautuen sataman ja junasillan rakentamisesta koituisi elinympäristöjen pirstoutumista, este- tai meluhäiriötä, jotka aiheuttaisivat merkittävää vahinkoa jollekin lintudirektiivin liitteen I lajeista. Melun haittavaikutusta lintuihin ei tunneta kovin hyvin, mutta lähinnä ulkomaisiin tutkimuksiin perustuen eräissä lausunnoissa on otettu vahvasti kantaa melun haittavaikutuksista lintuihin. Varmojen kannanottojen esittäminen vaatisi tuekseen kotimaisia tutkimuksia. Pernajanlahden ja Karjaan Läppträskin lintukosteikkoja sivuavan raskaan liikenteen melu ei ole karkottanut näiden vesien rantamilta ainakaan joutsenia, hanhia, vesilintuja, satakieliä ja ruokokerttusia. Vanhan Porvoontien ei ole esitetty heikentävän lintukantoja ehdotetulla Natura-alueella: tie kulkee Mustavuoren luoteisimman osan poikki ja Östersundomin (Kapellvikenin) kosteikon pohjoisosan läpi. Meluhaitta on tällä hetkellä Vanhan Porvoontien varrella sijaitsevilla Natura-alueen osilla jopa yli 50dB. Sataman toiminnan takia Vanhalla Porvoontiellä vilkastuva liikenne lisännee lintujen törmäyskuolemia. Tilannetta voidaan kontrolloida nopeusrajoituksin, mikä olisi jo nyt aiheellista Östersundomin suoralla, missä tie kulkee Natura-alueen poikki. Satamasta lähtevien junien nopeudet eivät yllä radan alkutaipaleella korkeiksi, ja tuskin aiheuttavat lintu-uhreja. Porvarinlahden yli kulkevan rautatiesillan linnuille aiheuttama estehäiriö lienee hyvin vähäistä luokkaa. Linnut osaavat väistää esteitä päiväsaikaan. Sähkölangat voitaisiin kuitenkin jollakin tavalla suojata lahden poikki yöllä lentävien vesilintujen varalta. Lausunnossaan Laine ei katso, että sataman ja maaliikenneyhteyden toteuttaminen esitetyssä muodossaan heikentäisi merkittävästi Mustavuoren lehdot-Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueen luonnonarvoja pesimälinnuston tai alueella pesimäajan ulkopuolella vierailevan linnuston osalta. Vaikutukset EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin ovat vähäiset sataman ja radan välittömässä läheisyydessä, ja on vaikea perustella, miten Natura-alueen tärkeimpien osa-alueiden Mustavuoren ja Kapellviken-Östersundomin linnusto häiriintyisi merkitsevästi sataman toteuttamisesta. Mustavuoren tärkeimmät lehtoalueet sijaitsevat kilometrin ja Kapellviken-Östersundomin kosteikon yli kahden kilometrin päässä satamasta. Näin ollen ne luonnonarvot, joiden takia kyseinen aluekokonaisuus on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, eivät heikenny merkittävällä tavalla sataman tai sen liikenneyhteyksien rakentamisen ja toiminnan johdosta. Rakentamisen ja käytön vaikutukset eivät merkitsevästi vaaranna Natura-lajien suojelun tasoa kyseisellä Natura-alueella, eivätkä myöskään vaikuta näiden lajien suojelun tasoon valtakunnallisesti. 4.
2. Valtioneuvoston päätös poikkeuksen tarpeellisuudesta Valtioneuvosto on 2.12.1999 antamallaan päätöksellä n:o 104/1999 päättänyt todeta: -että Vuosaaren sataman seutukaavaehdotusta koskeva arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että ehdotus ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Mustavuoren lehto-Östersundomin lintuvedet (FI0100065) -niminen alue on valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 mukaisesti ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon. -että Uudenmaan liiton hakemus

§:n mukaisen valtioneuvoston päätöksen tekemisestä hylätään tarpeettomana. Valtioneuvosto on päättänyt palauttaa hakemuksen asiakirjoineen Uudenmaan liitolle. 4.4. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu valtioneuvoston edellä olevasta päätöksestä tehtyihin valituksiin Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 20.12.2000 taltio n:o 3307 antanut ratkaisun valtioneuvoston 2.12.1999 antamasta päätöksestä tehtyihin valituksiin. Tällöin korkein hallinto-oikeus on perustellut luonnonsuojelulain sekä kaavoitusmenettelyä ja seutukaavan sisältöä koskevien säännösten ja viranomaisten toimivallan suhdetta muun ohella seuraavasti: Korkein hallinto-oikeus on todennut, että luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ssä asetetut rajoitukset tulevat säännönmukaisesti selvitettäväksi ja ratkaistavaksi seutukaavaa koskevassa menettelyssä. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa seutukaavan lainmukaisuus on valtioneuvoston 2.12.1999 antaman päätöksen jälkeen tullut alistuksen ja valitusten johdosta ympäristöministeriön ratkaistavaksi. Ympäristöministeriön päätöksestä on edelleen lain mukainen valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että

§:n 2 momentissa ei ole tarkoitettu sellaista järjestelmää, että poikkeusmenettelyn yhteyteen siirrettäisiin lain 65 §:ssä tarkoitettua arviointi- ja lausuntomenettelyä tai myöskään 66 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaiselle taikka suunnitelman hyväksyvälle tai vahvistavalle viranomaiselle säännönmukaisesti kuuluvaa päätösvaltaa. Valtioneuvosto on tehnyt päätöksensä tilanteessa, jossa ei ole ollut lainvoimaista päätöstäNatura-kohteesta. Samoin valtioneuvoston päätöksen jälkeen on tehty päätös seutukaavan ja seutukaavan muutoksen hyväksymisestä. Valtioneuvoston päätös, joka on rajattu koskemaan vain poikkeuksen tarvetta ja jossa ei ole käsitelty poikkeuksen edellytyksiä, on voinut koskea vain kaavan hyväksymistä edeltävää ehdotusta ja siten liittyä kaavan hyväksymismenettelyä koskevaan tuolloiseen vaiheeseen. Valtioneuvoston valituksenalaisella päätöksellä, jossa on ratkaistu vain tuolloin käytettävissä olleen seutukaavaehdotuksen ja toteuttamissuunnitelman pohjalta

§:n 2 momentin mukaisen poikkeuksen tarve tuolloin vielä valituksenalaiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettuun kohteeseen nähden, ei voi olla sitovaa oikeudellista vaikutusta seutukaava-asian myöhempään käsittelyyn. Korkein hallinto-oikeus on asiaa ratkaistessaan ottanut huomioon sen, että seutukaavaa koskevassa alistus- ja valitusmenettelyssä selvitetään kohdissa, heikentääkö seutukaavassa suunniteltu maankäyttö

§:n 1 momentissa tarkoitettuja luonnonarvoja merkittävästi. Samoin korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon, että edellä lausutuin perustein valtioneuvoston päätöksellä ei ole oikeudellisesti sitovia vaikutuksia alistus- ja valitusmenettelyssä vireillä olevaan asiaan. Sen vuoksi lausunnon antaminen enemmälti valituksista on rauennut. Tuossa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä on siten ratkaistu asioiden lainmukainen käsittelyjärjestys. Sen mukaisesti kysymykset suunnitellun satamahankkeen lainmukaisuudesta ja luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ssä tarkoitettujen rajoitusten vaikutuksesta tulevat ratkaistaviksi seutukaavaa koskevassa säännönmukaisessa menettelyssä. Asia on siten nyt ympäristöministeriön päätöksestä tehtyjen valitusten johdosta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana. B. SEUTUKAAVA-ASIAN KÄSITTELYN VAIHEET

1. SEUTUKAAVAN JA SEUTUKAAVAN MUUTOKSEN HYVÄKSYMINEN Uudenmaan liiton maakuntavaltuusto on 28.12.1999 §:n 32 kohdalla hyväksynyt Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskevan seutukaavan ja seutukaavan muutoksen kohdassa
2. selostetun ehdotuksen mukaisena ja alistanut päätöksen ympäristöministeriön vahvistettavaksi.
3. ASIAN KÄSITTELY YMPÄRISTÖMINISTERIÖSSÄ 6.
4. Valitukset ympäristöministeriössä A:n oikeudenomistajat ovat vaatineet maakuntavaltuuston päätöksen vahvistamatta jättämistä ja asian palauttamista maakuntahallitukselle uudelleen valmisteltavaksi. Uudenmaan ympäristökeskuksen, Biota BD Oy:n, P:n, Q:n ja R:n lausunnoista käy ilmi, että satamahankkeella on maa- ja meriliikenneyhteyksineen merkittäviä Natura-alueelle ulottuvia haitallisia vaikutuksia. Hanke vaikuttaa luontodirektiivin 6

§:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin merkittävästi kohteen FI0100065 luonnonarvoja. Lausuntoja on pyydetty

§:n 2 momentissa mainituista seikoista. Lausuntoja on pyydetty siitä, onko satamalle vaihtoehtoisia ratkaisuja vai onko hanke toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä. Koska alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltuja luontotyyppejä, lausunnoissa on vielä pyydetty esittämään, vaatiiko

§:n 3 momentin mukainen ihmisen terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy Vuosaaren sataman ja sen liikenneyhteyksien toteuttamista. Liikenne- ja viestintäministeriö on todennut lausunnossaan, että Vuosaaren satamahanke on merkittävä valtakunnallinen hanke eikä satamalle ole riittävää vaihtoehtoa Helsingin seudulla eikä muuallakaan Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö on pitänyt kansanterveydellisistä syistä ja yleisen turvallisuuden vuoksi sataman pikaista siirtoa Helsingin ydinalueelta Vuosaareen välttämättömänä. Ympäristöministeriö on omasta aloitteestaan pyytänyt vielä Euroopan komissiolta lausunnon. Lausuntopyynnössään ministeriö on todennut, että luontodirektiivin 6

§:n 3 momenttiin, joka on tiukempi kuin direktiivi. Ministeriö on todennut, että kohteessa esiintyy korpihohtosammalta, puustoisia soita ja metsäluhtia, jotka ovat ensisijaisesti suojeltuja. Selvitysten mukaan hankkeella ei ole vaikutuksia näihin esiintymiin. Ministeriö on todennut Suomen lain kuitenkin edellyttävän tällaisessa tilanteessa komission lausuntoa. Komissio on 2.11.2001 antamassaan vastauksessa viitannut aluksi siihen, ettäympäristöministeriön kirjeen mukaan toimivaltainen kansallinen viranomainen on katsonut, että hanketta koskeva arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen merkittävästi heikentävän alueen Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet (FI0100065) laissa tarkoitettuja luonnonarvoja. Komissio on myös todennut ministeriön mainitsevan, ettei hankkeella ole selvitysten mukaan vaikutuksia alueella esiintyviin ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Vastauksenaan komissio on todennut, ettei luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu komission lausunto ole tarpeen, koska hanke ei todennäköisesti vaikuta alueen ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Muihin kuin ensisijaisesti suojeltuihin lajeihin kohdistuvien vaikutusten osalta kiinnitetään huomiota luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaiseen velvollisuuteen toteuttaa kaikki tarvittavat korjaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä ja ilmoittaa komissiolle korvaavat toimenpiteet. 6.

1. Ympäristöministeriön valituksenalainen päätös Ympäristöministeriö on valitusten ja alistetun kaavan ja kaavanmuutoksen johdosta tehnyt ottaen huomioon päätöksen lopusta ilmenevät oikeusohjeet seuraavan päätöksen: Satamahankkeen kokonaisuus ja liittyminen muuhun kaavoitukseen Vuosaaren sataman ja sen liikenneyhteydet käsittävä seutukaava ja seutukaavan muutos täydentävät aikaisemmin vahvistettuja seutukaavoja, erityisesti vuonna 1996 vahvistettua taajama-alueita sekä liikenneväyliä ja -alueita koskevaa Helsingin seudun seutukaavaa. Tässä kaavassa, kuten myöskään aiemmissa kaavoissa, ei ole esitetty meriväyliä. Vuosaaren satamaan johtava väylä sijoittuu pääosin Itä-Uudenmaan puolelle, joten sitä ei ole voitu esittää Uudenmaan liiton laatimassa kaavassa. Laivaväyliä ei ole esitetty myöskään Itä-Uudenmaan kaavoissa. Itä-Uudenmaan liiton lausunto Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä käsittävästä seutukaavaehdotuksesta ei osoita maankäyttösuunnitelmien merkittävää uusimistarvetta Itä-Uudenmaan puolella. Satamaan johtava laivaväylä on esitetty koko pituudeltaan kaavaselostuksessa. Selostuksessa on tuotu esiin myös tutkitut vaihtoehdot ja väylävaihtoehdon valinnan yleiset perusteet. Satamaan johtavia väylien ympäristövaikutuksia on selvitetty myös seutukaavan lähdemateriaalina käytetyssä Helsingin satamahankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Vuosaaren satamaan liittyvän meriväylän vaikutuksia on arvioitu erikseen vielä Vuosaareen johtavan meriväylän suunnittelun ja siihen liittyvien lupaprosessien yhteydessä. Koska satamahankkeen ympäristövaikutukset ovat tulleet kokonaisuutena avioiduiksi ja koska satamaan johtava laivaväylä pääosin sijoittuu Itä-Uudenmaan puolelle, ei sen poisjättämistä kaavasta voida pitää valittajien tarkoittamalla tavalla hankekokonaisuuden pirstomisena. Satamavarauksen valtakunnalliset perustelut ja muut vaihtoehtoiset satamapaikat Helsingin nykyisten satamien sijainti on kuljetusten kannalta erittäin huono, koska satamat toimivat keskusta-alueella ja hajautettuina. Korkein hallinto-oikeus on 8.7.1997 ratkaistessaan Helsingin seudun taajama-alueet ja liikenneväylät käsittänyttä seutukaavaa koskeneet valitukset todennut, että Jätkäsaaren ja Sompasaaren alueet eivät sovellu pitkällä aikavälillä satama-alueiksi. Alueet on kyseisessä seutukaavassa vahvistettu taajamatoimintojen alueeksi. Helsingin seudulla ei siten ole satamien pitkäaikaiselle toiminnalle tarvittavaa aluevarausta. Muun muassa liikenneministeriö ja satamien kehittämisohjelmia laativa satama-asiain neuvottelukunta ovat edellyttäneet Helsingin sataman kapasiteetin kasvattamista, koska kapasiteetin ylittävän liikenteen hakeutuminen muihin satamiin merkitsisi yhteiskunnalle merkittäviä lisäkustannuksia. Helsingin sataman tuontiliikenteen pääkulutusalue on pääkaupunkiseutu lähiympäristöineen. Sataman vientiliikenteestä pääosa tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, mutta liikenneyhteydet muualle Suomeen ovat parhaat pääkaupunkiseudulta, jossa sekä päätiet että pääradat kohtaavat toisensa. Vuosaaren satamasta tehdyt yhdyskuntataloudelliset laskelmat osoittavat hankkeen kannattavaksi. Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan uutta keskitettyä suursatamaa tarvitaan Helsingin seudulla. Helsingin nykyisten satamien kapasiteetti ei riitä. Satamatoimintojen hajauttaminen Suomen muihin satamiin on epätaloudellista. Suuret konttiterminaali-investoinnit, joita on tehty ja tehdään muun muassa Haminaan ja Kotkaan, eivät voi pitkän kiertomatkan takia palvella Helsingin tuontikuljetuksia. Myös liikenteen ympäristöpäästöt ovat hajautetussa mallissa suuremmat. Muut Suomen satamat eivät siten ole vaihtoehtoinen ratkaisu Vuosaarelle. Myös Länsisataman siirtäminen Pikkalaan johtaisi epätaloudelliseen toimintojen hajauttamiseen. Pikkalassa voitaisiin aluksi hyödyntää olemassa olevia liikenneyhteyksiä. Niiden kapasiteetti ei kuitenkaan riittäisi suursataman tarpeisiin. Myös Pikkalassa uusien liike väylien rakentaminen olisi ongelmallista. Sataman, meriväylän sekä maaliikenneyhteyksien arvioidulla vaikutusalueella on useita Natura 2000 -verkostoon kuuluvia kohteita. Sataman alle jäisi viisi muinaismuistolain nojalla suojeltua kohdetta. Satamaa varten rakennettava Hanko-Hyvinkää rata sijoittuisi vaihtoehdosta riippumatta valtakunnallisesti arvokkaalle Siuntionjokilaakson maisema-alueelle. Ympäristöministeriö katsoo, että seutukaavan yhteydessä on riittävästi tarkasteltu myös hankkeen valtakunnallisia perusteita ja vaihtoehtoisia ratkaisuja. Vuosaaren vaihtoehtoiset käyttömahdollisuudet Vuosaari liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna
2. Perusteluina olivat erityisesti Helsingin energiahuollon ja sataman tulevat tarpeet. Vuonna 1992 Vuosaaren satama sai likipitäen nykyisen muotonsa, kun Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Yleiskaava 1992:n. Siinä nykyiset tavarasatama-alueet päätettiin varata pääasiassa asumiseen ja Vuosaaresta varattiin entisen telakan alueelta tilaa uudelle kappaletavarasatamalle. Uudenmaan liitto ja sen edeltäjä, Helsingin seutukaavaliitto, ovat pitäneet perusteltuina Helsingin kaupungin suunnitelmia keskittää tavarasatamatoiminnot Vuosaareen ja vapauttaa kantakaupungin yhdyskuntarakenteellisesti edulliset satama-alueet asunto- ja toimitilarakentamiselle. Helsingin kaupunki on ennen vuoden 1992 yleiskaavaa tutkinut lukuisan määrän erikaupunkirakennevaihtoehtoja, myös sellaisia, joissa satamat jäivät entisille paikoille ja Vuosaaren telakka-alueelle olisi kaavoitettu asuntoja ja muuta toimintaa. Uudenmaan liitto on lausuntonsa mukaan seurannut tätä työtä. Satamavarauksen aluetarve ja suunnittelujänne Seutukaavassa esitetty aluevaraus perustuu Vuosaaren sataman perustamissuunnitelmaan sekä sataman yleissuunnitelmaluonnoksen laskelmiin aluetarpeesta. Yleissuunnitelmaluonnoksessa satama-alueen pinta-ala on 152 hehtaaria. Satama on suunniteltu rakennettavaksi kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe korvaisi Länsisataman ja Sörnäisten sataman. Alueelle nykyisistä satamista siirtyvien toimintojen käytössä on yhteensä 139 hehtaaria. Toista vaihetta rakennettaisiin liikenteen lisääntymisen mukaan. Satamavaraus on mitoitettu niin, että se pystyy välittämään 12 miljoonaa tonnia kappaletavaraa vuodessa. Laskelma perustuu nykyisen kaltaiseen liikenteeseen, jossa pääosa tavarasta kulkee suuryksiköissä linjaliikenteen laivoilla. Valittajien viittaamat K:n arviot sataman suunnitellun kapasiteetin tilantarpeesta perustuvat suurien Keski-Euroopan satamien toimintaperiaatteisiin, jotka olennaisesti eroavat Suomen satamissa noudatetuista toimintaperiaatteista. K muun muassa käyttää esimerkkinä Zeebruggen terminaalia, jossa 8 hehtaarin terminaalialueen kautta kulkee 80 000 yksikköä. Sörnäisten satamassa vilkkaimman lauttapaikan kautta kulki vuonna 1998 110 000 yksikköä, tilaa oli kuitenkin vain puolet Zeebruggessa käytetystä. Kaavan laatimisen rinnalla on Helsingin kaupungin toimesta tehty satama-alueen sisäisiä järjestelyjä koskeva yleissuunnitelma. Järjestelyt perustuvat satamaoperaattoreiden ja muiden toiminnanharjoittajien kanssa käytyihin neuvotteluihin. Aluevaraus tullaan toteuttamaan tasaisena kenttänä, jonka sisäisiä järjestelyjä voidaan satama- ja kuljetuslogistiikan kehityksen myötä helposti muuttaa tekniikan kehitystä vastaavaksi. Varsinaisen seutukaavassa osoitetun satama-alueen yhteyteen on myös ympäristöministeriössä vahvistettavana olevassa asemakaavassa osoitettu noin 52 hehtaaria käsittävä työpaikka-alue. Ne korttelit, jotka rajoittuvat suoraan satama-alueeseen, on varattu satamatoimintaan liittyville teollisuus- ja varastorakennuksille. Tälle yhteensä noin 18 hehtaarin suuruiselle alueelle on suora työkoneyhteys satama-alueelta. Suunnitellun sataman läheisyydessä Itä-Helsingissä ja Kaakkois-Vantaalla on jo nyt laajoja tukkukaupan ja teollisuuden alueita. Ainakin osa näistä alueista soveltuu hyvin myös satamaan liittyvien teollisten toimintojen tukialueiksi. Tästä ei välttämättä seuraa valittajien mainitsemaa rekkaliikenteen ja onnettomuusriskien kasvua. Seutukaavan on katsottava perustuneen riittäviin selvityksiin ja tutkimuksiin. Seutukaavan taloudellisuusvaatimus ja liikenteellisten selvitysten puute Seutukaavan pohjana olevat hankkeiden ja liikennöinnin kustannukset ovat perustuneet satamahankkeen alustaviin suunnitelmiin. Tätä suunnittelutarkkuutta voidaan seutukaavan yleispiirteisyys huomioon ottaen pitää riittävänä. Kustannusarviot eivät ole oleellisesti muuttuneet seutukaavan jälkeen laadituissa tarkemmissa suunnitelmissa. Vuosaaren satamasta on tehty yhdyskuntataloudellinen laskelma. Laskelmassa 18.5.1998 on otettu huomioon kaikille osapuolille, niin kunnalle, valtiolle kuin yksityisillekin, aiheutuvat kustannukset ja hyödyt. Kaavaselostuksessa esitetty laskelma osoittaa, että hanke on yhteiskuntataloudellisesti kannattava. Sen hyöty-kustannussuhde on 3,1 ja sisäinen korko 17,3 %. Hyödyt syntyvät varsinaisiin satamatoimintoihin ja kuljetuksiin liittyvissä kustannuksissa syntyvissä säästöissä sekä yhdyskuntarakenteen tiivistymisestä saatavasta hyödystä. Hankkeen taloudellisuutta ei voida arvioida perustuen vain sen jonkun osan, kuten rautatietunnelin, kalleuteen. Kannattavuustarkasteluun sisältyvän herkkyystarkastelun perusteella hyödyt pysyvät haittoja suurempina, vaikka Vuosaaren investointikustannukset olisivat 20 % arvioitua suuremmat tai vaikka yhdyskuntarakenteen tiivistymisen hyödyt olisivat 30 % arvioitua pienemmät. Kannattavuus ei myöskään heikkene merkittävästi silloin, jos junakuljetusten osuus sataman tavaraliikenteestä olisi sama kuin nykytilanteessa. Hanke on edelleen kannattava, vaikka nämä muutokset toteutuisivat samanaikaisesti. Vuosaaren satamahankkeen yhteiskuntataloudellinen kannattavuuslaskelma on liikenne- ja viestintäministeriön toimesta tarkistettu helmikuussa
3. Laskelmassa oletettiin, että jos hanketta ei toteuteta, nykyiset satamat jatkavat toimintaansa. Niiden kapasiteetin ylittyessä liikenne ohjautuu muualle. Laskelmassa lisäkapasiteetti sijoitettiin Pikkalaan. Laskelman tulokseksi saatiin, että myös näillä lähtöoletuksilla Vuosaaren sataman rakentaminen on yhteiskuntataloudellisesti selvästi kannattava hanke, jonka hyötykustannussuhde on 2,4 ja sisäinen korko 14,7 %. Ympäristöministeriö katsoo, että kaavaa laadittaessa on pidetty riittävästi silmällä maankäytön taloudellisuutta. Meluarvioiden puutteet Seutukaavan melutarkastelut perustuvat pääasiassa Helsingin satamahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. Arviointia ja meluntorjuntasuunnitelmia on myöhemmin tarkennettu sataman asemakaavan ja satamaan johtavien liikenneväylien tarkemman suunnittelun yhteydessä. Ympäristöministeriö toteaa, että valtioneuvoston melutasoja koskevassa päätöksessä (29.10.1992/993) esitetyt arvot eivät ole sitovia valittajien tarkoittamia enimmäisnormeja, vaan ohjeellisia arvoja, joista voidaan perustellusti yksittäistapauksissa poiketa. Ohjearvoihin perustuvia melualueita määriteltäessä ei ole tarkoitettu käytettäväksi tilanteita, joissa ääni esimerkiksi poikkeuksellisten sääolosuhteiden johdosta kulkeutuisi tavanomaista kauemmaksi. Ohjearvot sekä myös pohjoismainen melun leviämistä kuvaava laskentamalli kuvaavat keskimääräistä pitkän ajan äänitasoa, joka on arvoltaan samaa luokkaa kuin taso, joka lyhytaikaisena esiintyy silloin, kun sää on lievästi etenemistä suosiva. Välittäjien käyttämä asiantuntija S esittää, että laskettuihin melutasoihin tulisi lisätä impulssikorjaus lastaustoiminnan impulssimaisuudesta johtuen. Ympäristöministeriö toteaa, että valtaosa sataman melusta ei ole impulssimaista eikä siihen siten tule lisätä impulssikorjausta. Laskennassa käytetyt mallit huomioivat akustisesti kovan vedenpinnan vaikutuksen äänen etenemiseen. Sen sijaan ei ole perusteltua ottaa huomioon S:n tarkoittamaa harvinaisten sääolojen vaikutusta äänen etenemiseen. Selvityksistä pois jätetty laivojen aiheuttama melutaso on sataman muuhun melutasoon nähden erittäin vähäistä. Sillä ei ole siten käytännön merkitystä melualueiden laajuuteen. Myös selvityksissä käytettyjä melulähteiden päästöarvoja voidaan pitää käyttökelpoisina. Ympäristöministeriön käsityksen mukaan tehtyjä meluselvityksiä voidaan pitää riittävänä seutukaavan vaikutusten arvioimiseksi ja niiden perusteella laskettuja melualueiden laajuuksia oikeina. Meluhaittojen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet Seutukaavassa ei ole esitetty sen yleispiirteisyydestä johtuen määräyksiä meluhaittojen vähentämiseksi. Satamahankkeen aiheuttamaa melua ja melun haittojen vähentämiseen tarvittavia toimenpiteitä käsitellään kuitenkin kaavaselostuksessa yleispiirteisesti. Melun aiheuttamia haittoja vähennetään erityisesti kaavassa esitettyjen tunneliratkaisujen avulla. Meluhaittoja voidaan edelleen vähentää merkittävästi yksityiskohtaiseen suunnitteluun liittyen. Satama-alueen yleisjärjestelyjen tavoitteena on vähentää melua alueen sisäisin järjestelyin muun muassa sijoittamalla meluesteiksi alueen pohjoiskulmaan konttivarastot ja koillissivulle varastorakennusten rivi. Helsingin kaupungin hyväksymässä Vuosaaren sataman ja ympäristön asemakaavassa on sataman koillisreunalle määrätty rakenteellinen melusuojaus sekä pohjoispuolelle satama-alueen ja luonnonsuojelualueen väliin meluvalli. Sataman ratapiha sijoittuu etelä- ja pohjoisosiltaan huomattavasti ympäristön maantasoa alemmaksi, mikä vähentää melun leviämistä. Ratapihan keskiosalle Porvarinlahden puolelle toteutetaan meluvalli. Porvarinlahden ylittävä ratasilta on asemakaavamääräysten mukaan varustettava melukaiteella. Labbackan tunneleiden pohjoispuolella sekä satamatien että radan meluntorjunta toteutetaan meluvallein. Mustavuoren kohdalle Itäväylälle on tien parantamisen yhteydessä tarkoitus rakentaa metrin korkuinen melukaide. Melusuojauksen jälkeen luonnonsuojelualueilla sovellettava melutason ohjearvo ylittyy n. 0,5 km:n etäisyydellä tiestä. Se vastaa suunnilleen suojaamatonta nykytilannetta. Torjuntatoimien johdosta ei melun ohjearvoja ylitetä vakituisen asutuksen alueilla. Loma-asutukseen käytettyjen Mölandetin ja Pikku-Niinisaaren länsiosissa melutaso on korkeimmillaan noin 47 dBA. Se alittaa loma-asumiseen taajamassa sovellettavan 55 dBA:n ohjearvon, mutta ylittää hieman taajaman ulkopuolella sovellettavan 45 dBA:n melutason. Tälle 45-50 dBA:n alueelle jää noin 20 loma-asuntoa. Seudun vastaiset virkistystarpeet ja erityisolot Niinilahden ja Ruusuniemen pienvenesatamat sekä suuri osa virkistyskalastukseen käytetystä Kalkkisaarenselästä jäävät suunnitellun sataman alueelle. Toisaalta mahdollisuudet virkistyskalastukseen ja veneilyyn lisääntyvät kantakaupungin tuntumassa olevilla merialueilla, missä laivaliikenne vähenee tavaratoimintojen siirtyessä Vuosaareen. Vuosaaren satamahankeen kalataloudellisia vaikutuksia on selvitetty kaavan lähdemateriaalina käytetyssä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Satamahankkeen kalataloudellisia vaikutuksia ja vaikutuksia virkistyskalastukseen on selvitetty lisäksi vesilain mukaisessa ja vesioikeuden säätelemässä prosessissa. Länsi-Suomen vesioikeus on 9.7.1998 myöntänyt merenkulkulaitokselle luvan Vuosaaren sataman I-vaiheen ja satamaan johtavan 11 metrin väylän rakentamiseen siihen liittyvine ruoppauksineen ja luvan ruoppausmassojen läjittämiseen. Samalla vesioikeus päätti syntyvien haittojen ja niistä aiheutuvien korvausten käsittelytavasta. Vaasan hallinto-oikeus on 24.2.2000 antamallaan päätöksellä osin jättänyt tutkimatta ja muilta osin hylännyt vesioikeuden päätöksestä tehdyt valitukset muuttaen ainoastaan suoritettavaksi määrättyä kalatalousmaksua. Päätöksen perusteluissa on todettu kalataloudellisten haittojen olevan lyhytaikaisia. Maksu on määrätty suoritettavaksi niinä vuosina kuin päätöksen mukaisia töitä tehdään ja se on tarkoitettu käytettäväksi kalataloudellisiin hoitotoimenpiteisiin hankkeen vaikutusalueella. Vaasanhallinto-oikeudella on ratkaisua harkitessaan ollut käytössään hankkeen kalataloudellisten selvitysten ohella myös valittajien mainitseman H:n tutkimus. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä on tehty valituslupahakemus korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten vesilain mukaiset luvat eivät ole lainvoimaisia. Korkein hallinto-oikeus ei ole vielä ratkaissut valituslupa-asiaa. Vaasan hallinto-oikeus kielsi päätöksessään sen täytäntöönpanon ennen kuin se on saanut lainvoiman. Ympäristöministeriö toteaa, että voimassa olevassa Helsingin seudun taajamaseutukaavassa on jo otettu huomioon Käärmeniemen eteläosan ja Lehdessaaren suojelu- ja virkistysarvojen vähentyminen muun muassa siten, että Itä-Helsingistä ja Kaakkois-Vantaalta on osoitettu aikaisemmin vahvistettuihin seutukaavoihin kuulumattomia, korvaavia alueita sataman aiheuttamille Käärmeniemen ja Lehdessaaren maankäyttömuutoksille. Satamarata Natura-alueen ulkopuolella Ympäristövaikutusten arviointi Savion ratavaihtoehto oli mukana Helsingin satamahankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Hankkeen yhteysviranomaisena toimineen Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan on ollut myönteistä, että YVA-menettelyssä on tarkasteltu sataman ja sen liikenneväylien muodostamaa hankekokonaisuutta. Tämä on mahdollistanut kokonaiskuvan saamisen hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista. Hankkeen suunnitteluvaiheen huomioon ottaen arviointiselostusta on pidettävä riittävänä. Ympäristökeskus toteaa kuitenkin, että ympäristöselvityksiä on tarkennettava myöhemmissä suunnittelu- ja lupamenettelyissä. Ympäristöministeriö toteaa, että arvioita vaikutuksista on tarkennettu seutukaavan laatimisen sekä satamaradan alustavan yleissuunnitelman ja hankkeen maaliikennesuunnittelun yhteydessä. Uusien ympäristöä merkittävästi rasittavien toimintojen sijoittaminen alueelle edellyttää ympäristövaikutusten selvittämistä ja lupamenettelyjä. Hankkeiden yhteisvaikutukset radan kanssa tulevat tässä yhteydessä selvitettäviksi. Ratatunnelin riskit Satamaradan alustavassa yleissuunnitelmassa on selvitetty pohjavesialueet ja kartoitettu yksityisiä talousvesikaivoja. Radan yleissuunnitelman yhteydessä suunnitelmia on edelleen tarkennettu. Selvitysten mukaan joidenkin kaivojen vedenpinta voi alentua tai kuivua kokonaan. Vedensaanti alueen kaivojen varassa oleville kiinteistöille kuitenkin turvataan ja kaivoille mahdollisesti aiheutuvat vahingot korvataan tai tontille johdetaan kunnallinen vesijohto. On huomattava, että seutukaava sisältää ainoastaan yleispiirteisen maankäyttösuunnitelman.Konkreettinen ratalinjaus selviää vasta myöhemmin tehtävän suunnittelun yhteydessä. Pohjavesien haitallisia muutoksia pystytään tarvittaessa estämään tehokkaasti tiivistämällä kallio ennen ratatunnelin louhimaan. Esimerkiksi Kuusijärven kohdalla on radan yleissuunnitelmassa suunniteltu kalliota tiivistettäväksi noin kilometrin matkalla. Rata on tunnelissa Fazerilan pohjavesialueen itäpuolella lähimmillään noin 350 metrin etäisyydellä pohjavesialueen rajauksesta. Suunnittelun yhteydessä ei ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella radan voitaisiin katsoa aiheuttavan riskiä pohjavesiesiintymän hyödyntämiselle. Savion tunnelia koskevassa riskikartoituksessa on käsitelty satamaradan tunneliosuuksienrakentamisaikaisia riskejä. Oy VR-Rata Ab:n ja tanskalaisen COWI konsulttitoimiston laatima riskiraportti sisältää luottamuksellisena pidettävää tietoa Ruotsin Hallandsåsin ja Norjan Römersriksportenin tunnelityömaista. Riskiraportin tiivistelmä on ollut vapaasti saatavissa. Riskiraportin mukaan on hyvin epätodennäköistä, että Savion tunnelissa esiintyisi vastaavia ongelmia kuin edellä mainituissa tunneleissa kallioperän erilaisuuden vuoksi. Satamaradan alustavan yleissuunnitelman mukaan satamaradalla ei kuljeteta säiliövaunuja eikä massaräjähteitä. Vaarallisten aineiden osuus junakuljetuksista on alle 10 prosenttia. Satamaradan vaihtoehtoiset linjaukset Leppäkorpi-Metsola Asukasyhdistys ry:n esittämä Marja-radan jatkeeksi soveltuva vaihtoehto kulkisi pintaratana Vantaan yleiskaavassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi maatalous- ja virkistysalueiksi vahvistettujen peltoalueiden poikki. Kytkennästä Marja-rataan ei olisi hyötyä ratojen erilaisten tehtävien ja teknisten vaatimusten johdosta. Marja-rata on henkilöliikenteen rata. Satamaradalla on tarkoitus kuljettaa vain tavaraa. Seutukaava osoittaa satamaradan yleispiirteisen linjauksen siten, että se kulkee Metsolan-Leppäkorven kylien alueella nykyisen rakennuskannan ohitse. Linjaus tarkentuu radan yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä. Seutukaavan pohjana olevassa alustavassa yleissuunnitelmassa on varauduttu tekemään meluntorjuntaeristys niihin tunneliosuuksiin, joiden kohdalla on asuinrakennuksia 100 m lähempänä ratalinjaa. Kulttuuriympäristö ja maisema Uudet liikenneväylät sijoittuvat lähimmillään suunnilleen nykyisten väylien etäisyydelle Westerkullan kartanosta ja sen piha-alueesta. Itäväylän eteläpuoleisen Österängenin peltoalueen laajuus ja mataluus meren pinnan korkeuteen nähden ei anna sataman liikennejärjestelyille muita mahdollisuuksia kuin matalien tie- ja ratapenkereiden toteuttamisen. Istutettavat meluvallit estävät melun leviämisen ja lieventävät maisemallisten arvojen heikkenemistä. Suunnitellun sataman alueella ja sen lähiympäristössä sijaitsevat mm. telakka-alue ja voimalaitos. On selvää, että yhdyskuntarakentamisen seurauksena maisema muuttuu. Muutoksia ei voida kuitenkaan pitää niin merkittävinä, että kaava voitaisiin tällä perusteella jättää vahvistamatta. Kaavan vaikutus maanomistajiin Valitus 1 A:n kuolinpesä omistaa Porvarinlahden pohjoisrannalla sijaitsevan tilan RN:o 1:52 ja tähän tilaan sen pohjoispuolella rajoittuvan tilan RNo 1:2 Sipoon kunnassa. Tilaa RN:o 1:52 vastapäätä olevat alueet on hyväksytyssä asemakaavassa osoitettu suojelu- ja virkistysalueiksi. Sataman aluevaraus sijaitsee tilaan nähden Varissaaren takana noin 500 metrin etäisyydellä. Näin ollen seutukaavan aluevarauksilla ei ole suoraa vaikutusta tilan käyttöön. Valitus 5 B:n kuolinpesä omistaa satama-alueen lähellä sijaitsevasta Kalkkisaaresta 7/
4. Saari on valituksen mukaan loma-asuntokäytössä. Saari on voimassa olevassa seutukaavassa osoitettu suojelualueeksi. Helsingin kaupungin hyväksymässä satama-alueen asemakaavassa Kalkkisaaren etelä- ja kaakkoisosa on osoitettu suojelualueeksi (SL) ja pohjoisessa vähäisempi osa retkeily- ja ulkoilualueeksi (VR). Saarella sijaitsee pohjakartan mukaan kolme rakennusta sen pohjoisosassa, näistä rakennuksista yksi SL-alueella ja kaksi VR-alueella. Sen lisäksi saarella on muutamia rakennelmia tai vähäisiä rakennuksia. Kolme rakennusta on merkitty asemakaavaan merkinnällä vr, mikä tarkoittaa kaavamääräyksen mukaan, että rakennusta saadaan korjata, mutta mikäli rakennus puretaan, alue on istutettava. Kalkkisaari sijaitsee hyväksytyn asemakaavan mukaan vain noin 35 metrin etäisyydellä sataman koillisrajasta, joten saari ei sijaintinsa, sille aiheutuvan yli 50 dB melun eikä myöskään luonnonarvojensa vuoksi sovellu loma-asuntokäyttöön. Loma-asuntoja voi edelleen käyttää asemakaavan määräyksen puitteissa maanomistajan niin halutessa. Asemakaava antaa kaupungille oikeuden lunastaa virkistysalueen ja valtiolle oikeuden lunastaa suojelualueen, jolloin alueista sekä rakennuksista suoritetaan voimassa olevan lainsäädännön mukaan täysi korvaus. Toisaalta maanomistajalle syntyy asemakaavan kautta mahdollisuus vaatia alueensa lunastamista, jos maanomistaja ei voi enää käyttää aluetta kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla hyväkseen. Tämä vaatimus perustuisi tällä hetkellä voimassa olevan, uuden maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ään. B:n kuolinpesä omistaa lisäksi vesialuetta Kalkkisaaren ympärillä sekä Pikku Niinisaaren kaakkoisosan ympärillä. Vesialueiden käyttöoikeuden lunastaminen sataman liikennöintialueella sisältyy Länsi-Suomen vesioikeuden päätökseen, jonka Vaasan hallinto-oikeus on pysyttänyt ja josta on tehty valituslupahakemus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vesialueen lunastamisen aiheuttamista korvauksista päätetään vesilain mukaisessa menettelyssä. Sataman maaliikenneyhteydet kulkevat kuolinpesän Vantaan kaupungissa osittain omistaman Westerkullan tilan RN:o 18:0 alueella siten, että Labbackan mäen kohdalla yhteydet ovat maanalaisia ja Österängenin peltoalueen kohdalla maanpäällisiä. Maanpinnalla olevat yhteydet koskevat vain pientä osaa suuresta tilasta ja maanalaisilta osin ne eivät vaikuta tilan käyttöön. Tie- ja rautatiealueiden lunastuksesta aiheutuvista korvauksista on säädetty erikseen. Näissä olosuhteissa kaava ei aiheuta maanomistajalle kohtuutonta haittaa. Luonnonsuojelulain Natura-säännösten vaikutus kaavan käsittelyyn Sovellettavat säännökset Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on, jollei hankkeeseen ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/94) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä, asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset.

§:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossaan päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto. Luonnonsuojelulain 69 §:n 2 momentin mukaan, jos Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen suojelu lakkautetaan, sen rauhoitusmääräyksiä lievennetään tai viranomainen 66 §:n 2 tai 3 momentin nojalla on myöntänyt luvan taikka hyväksynyt tai vahvistanut suunnitelman ja tällainen päätös johtaa Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyden tai luonnonarvojen heikentymiseen, ympäristöministeriön on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla heikentyminen korvataan. Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueen luonnonarvot Mustavuoren lehto-Östersundomin lintuvedet -alue koostuu neljästä erillisestä osasta Helsingin, Vantaan ja Sipoon raja-aluetta. Osa-alueet ovat 1) Mustavuoren, Porvarinlahden, Labbackan ja Kasabergetin muodostama kokonaisuus, 2) Bruksviken, 3) Torpviken ja 4) Kapellviken. Laaja, useasta erillisestä osasta koostuva Natura-alue on luonnoltaan monipuolinen. Se koostuu matalista merenlahdista ja niiden rantaluhdista ja -niityistä sekä kallioisista mäistä, joiden rinteillä on lehtokasvillisuutta. Labbackalla ja etenkin Mustavuorella lehto- ja kalliokasvillisuus on rehevää ja edustavaa. Kasaberget on Mustavuorta karumpi. Alueen lehdot, lintuvedet ja kalliot on todettu valtakunnallisesti arvokkaiksi. Ne muodostavat yhdessä erittäin merkittävän luontokokonaisuuden. Natura 2000 -tietolomakkeen mukaan luontodirektiivin liitteen 1 tarkoittamista luontotyypeistä koko Mustavuoren-Östersundomin alueella esiintyy seuraavia: laajat matalat lahdet, kosteat suurruohoniityt, tuoreet pienruohoniityt, vaihettumissuot ja rantasuot, kalkkikalliot, silikaattikalliot, puustoiset suot, metsäluhdat ja lehdot. Näistä puustoiset suot ja metsäluhdat ovat luontodirektiivin tarkoittamia ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä. Lintudirektiivin liitteen I tarkoittamista lintulajeista alueella esiintyvät idänuunilintu, kalatiira, kehrääjä, kirjokerttu, laulujoutsen, liro, pikkulepinkäinen, pikkusieppo, pyy, ruisrääkkä ja suokukko. Mustavuoren lehdon alueella esiintyy luontodirektiivin liitteen II tarkoittamista lajeista korpihohtosammal. Labbackan-Kasabergetin alueella on pienialaisina luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä puustoiset suot ja metsäluhdat. Porvarinlahden alue