← Suomi

KHO/2002/64

2002 false KHO:2002:64 Vesioikeus oli päätöksellään

  2. 1998 myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin ja 4 luvun 4 §:n ja 6 §:n 1 momentin mukaisen luvan Vuosaaren satamahankekokonaisuuteen sisältyville vesilain mukaisille vesirakentamistoimenpiteille. Lupa käsitti Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamisen. Lupa koski satama-alueen ruoppauksia ja täyttöjä, laiturien rakentamista niihin liittyvine täyttöineen ja aallonmurtajan sekä luvan ruoppausmassojen läjittämiseen merialueelle. Vesioikeus oli myös myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle lunastusoikeuden sataman rakenteiden alle jääviin maa- ja vesialueisiin sekä pysyvän käyttöoikeuden sataman liikennöintialueella sijaitseviin vesialueisiin. Lisäksi vesioikeus oli myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle luvan merihiekan ottamiseen merialueilta sataman I-vaiheen rakentamista varten. Samalla vesioikeus oli myöntänyt Merenkulkulaitokselle luvan vesilain 2 ja 4 luvun mukaisille väylätöille. Lupa käsitti muun muassa Vuosaaren satamaan johtavan meriväylän rakentamisen siihen liittyvine ruoppauksineen, ruoppausmassojen läjittämiseen edellä mainitulle läjitysalueelle sekä pysyvän käyttöoikeuden väylään liittyvään ankkurointi- ja odotusalueeseen. Edelleen vesioikeus oli Merenkulkulaitoksen hakemuksesta määrännyt Vuosaaren satamaan johtavan kulkuväylän julkiseksi kulkuväyläksi ja vahvistanut sen sijainnin. Vesioikeus oli jakanut Vuosaaren sataman rakentamista koskevan ja satamaan liittyvien mainittujen muiden hakemusten käsittelyn kahteen vaiheeseen vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentin nojalla. Kysymyksessä olleessa ensimmäisessä vaiheessa vesioikeus oli päätöksellään
  4. 1998 ratkaisut lupa-asiat ja toimenpidevelvoitteita sekä määrännyt korvaukset omaisuuden lunastamisesta ja käyttöoikeuden myöntämisestä. Vesioikeus oli määrännyt yrityksistä aiheutuvat vahingot, haitat ja edunmenetykset selvitettäväksi vesilain 16 luvun 5 §:n nojalla vesilain 18 luvun mukaisessa katselmustoimituksessa asian käsittelyn toisessa vaiheessa. Hallinto-oikeus päätöksessään hylkäsi vesioikeuden päätöksestä tehdyt naapureiden valitukset ja pysytti päätöksestään ilmenevin perustein vesioikeuden päätöksen lopputuloksen. Luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaisessa tarkastelussa hallinto-oikeus otti huomioon vain lupahakemuksen kohteena olevien vesistöhankkeiden vesistövaikutukset. Korkein hallinto-oikeus naapureiden valitusten osalta muun ohella viittasi luvan myöntämisen edellytysten osalta lausumaansa ja katsoi, että vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentissa (553/1994) säädetyt edellytykset lupa-asian käsittelemiselle momentissa tarkoitetulla tavalla kahdessa vaiheessa ovat olleet olemassa. Korvattavaksi tulevien menetysten kokonaismäärä oli arvioitavissa etuvertailun nyt edellyttämällä tavalla. Edelleen korkein hallinto-oikeus asiassa jo oleva aineisto huomioon ottaen katsoi, että asian palauttamisella kokonaisuudessaan lupaviranomaiselle vesilain 16 luvun 5 § (553/1994) ja 18 luvun mukaista katselmustoimitusta varten ei voitu arvioida saatavan hankkeen vaikutusten kannalta lupaedellytysten harkintaan olennaisesti asiaan vaikuttavaa uutta selvitystä. Luvan myöntämisen edellytysten osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että kysymyksessä olevat vesilain mukaista rakentamista koskevat lupa-asiat ratkaistiin vesilain 2 luvun 6§:n 2 momentin (553/1994) mukaisen etuvertailun perusteella, joka oli rajattava vain hakemuksen kohteena oleviin vesilain mukaisiin toimenpiteisiin. Kysymyksessä olevien vesilain mukaisten toimenpiteiden tuottamina hyötyinä voitiin pitää muun ohella niillä saavutettavia yleisinä etuina huomioon otettavia alueellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä. Etuvertailussa voitiin merkitystä antaa myös naapurikiinteistöihin kohdistuville melu- ja valaistushaitoille. Kun muun ohella otettiin huomioon asiakirjoista saatava selvitys hakemuksen mukaisen hankkeen vaikutuksista ja menetettävistä eduista, kiinteistöjen arvon alentuminen ja yleiseltä kannalta arvioitavat luonto- ja ympäristöarvoihin kohdistuvat menetykset sekä kalakantoihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset mukaan luettuina, hankkeesta saatava hyöty oli vesilain säännösten mukaan arvioituna huomattava siitä johtuvaan vahinkoon, haittaa ja muuhun edunmenetyksen verrattuna. Lupien myöntämisen ja julkisen kulkuväylän perustamisen edellytykset olivat olleet olemassa. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla vesioikeuden päätös oli pysytetty, ei ollut syytä tältä osin muuttaa. Vuosaaren satamahankekokonaisuuden osalta oli tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettu lokakuussa 1995 valmistunut ympäristövaikutusten arviointi. Uudenmaan ympäristökeskus oli arviointiselostuksesta
  6. 1996 antamassaan edellä mainitun lain 12 §:n mukaisessa lausunnossa muun ohella todennut, että Vuosaaren satamahankekokonaisuuden (satama, meriväylä, maantie- ja rautatieyhteydet) ympäristövaikutukset oli selvitetty arviointimenettelyssä. Lausunnossa oli katsottu, että hankkeen suunnitteluvaihe huomioon ottaen arviointiselostusta olipidettävä riittävänä. Lausunnossa on kuitenkin todettu, että ympäristöselvityksiä oli tarkennettava myöhemmissä suunnittelu- ja lupamenettelyissä. Asian käsittelyn myöhemmissä vaiheissa arviointi- ja lausuntomenettelyä täydennettiin lisäselvityksillä muun ohella hankkeen vaikutuksista Natura-kohteeseen. Vesioikeuden valituksenalaisessa asiassa
  8. 1998 tekemän päätöksen jälkeen valtioneuvosto oli
  10. 1998 tekemällään päätöksellä hyväksynyt Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista muun ohella nyt kysymyksessä olleen kohteen FI0100056 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet osalta. Korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään
  12. 2000 taltio 1367 hylännyt valtioneuvoston päätöksestä kohteen osalta tehdyt valitukset. Kohde oli ehdotettu otettavaksi Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena ja ilmoitettu lintudirektiivin mukaiseksi SPA-alueeksi. Kohdekokonaisuuden valintaperusteena oli, että se edusti yhdeksää luontodirektiivin liitteessä I mainittua luontotyyppiä, oli yhden luontodirektiivin liitteessä II mainitun lajin elinympäristö, oli yhdentoista lintudirektiivin liitteessä I mainitun lajin elinympäristö ja oli seitsemän lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattoman muuttavan lajin elinympäristö. Nyt kysymyksessä olleiden vesilain mukaisten vesistöllisten toimenpiteiden osalta satamahanke ei ulottunut Natura-kohteen alueelle. Korkein hallinto-oikeus päätöksessään valituksenalaisessa vesiasiassa muun ohella totesi, että asiassa oli luonnonsuojelulain kannalta kysymys siitä, heikensikö Vuosaaren satamahanke liikenneyhteyksineen merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi kohde oli ehdotettu ja ilmoitettu komissiolle otettavaksi Natura 2000 -verkostoon kohteena FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa luonnonarvoilla tarkoitetaan kohteen valintaperusteina olevien lajien elinympäristöjä tai luontotyyppien esiintymiä. Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa ja 66 §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia arvioitaessa hanketta oli tarkasteltava kokonaisuutena sekä yhdessä yhteisvaikutuksia aiheuttavien muiden hankkeiden kanssa. Tässä yhteydessä huomioon otettiin siten nekin tiedossa olevat satamahankekokonaisuuden osat, joista ei valituksenalaisessa lupa-asiassa muutoin ollut kysymys. Vaikka luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännökset olivatkin tulleet sovellettaviksi vastavaltioneuvoston tehtyä
  14. 1998 päätöksen, jolla on hyväksytty Suomen kansallinen ehdotus Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä luontodirektiivin mukaisista SCI-alueista ja ilmoitus lintudirektiivin mukaisista SPA-alueista, oli luvista ja suunnitelmista päättävien viranomaisten ja myös vesioikeuden tätä ennenkin
  16. 1995 alkaen ollut asianomaisilta osin noudatettava sanottuihin direktiiveihin perustuvia kansallisen viranomaisen velvollisuuksia. Edellä mainittu valtioneuvoston päätös oli annettu vesioikeuden valituksenalaisessa asiassa
  18. 1998 tekemän päätöksen jälkeen. Päätöksessään vesioikeus oli silti ottanut
  20. 1998 tiedossa olleen,
  22. -
  24. 1997 nähtävillä pidetyn Natura 2000 -päätösehdotuksen mukaiset kohteet huomioon, mutta edellä mainitusta syystä vain arvioiden luonto- ja lintudirektiivien vaikutusta asiassa muutoin sovellettavien vesilain säännösten tulkintaan, luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännöksiä sitä vastoin soveltamatta. Hallinto-oikeus oli valituksenalaisessa päätöksessään
  26. 2000 käsitellyt sille tehdyt, muun ohella luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ään perustuneet hallintovalitukset tilanteessa, jossasatamahankekokonaisuuden muita kuin vesioikeudellisia osia ei vielä ollut ratkaistu muissa viranomaisissa. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeuden oli, kun otettiin huomioon myös edellä mainitut luonnonsuojelulain säännökset sekä luonto- ja lintudirektiivien Suomea jo ennen
  28. 1998 sitoneet säännökset ja niistä seuranneet lupaviranomaisen velvollisuudet, tullut sanottuja valituksia tutkiessaan katsoa, että kansalliseen ehdotukseen ja ilmoitukseen sisältyvien Natura-kohteiden luonnonarvojen todennäköinen merkittävä heikentyminen satamahankekokonaisuuden johdosta oli arvioitu luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa arviointi- ja lausuntomenettelyssä ja että sanotunlaista merkittävää heikentymistä ei vastoin luonnonsuojelulain 66 §:n säännöksiä tapahdu. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ollut valituksenalaisessa päätöksessään luvan lainmukaisuuttaluonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n osalta arvioidessaan ottanut kantaa siihen, heikensikö toteuttava satamahanke edellä mainitulla tavalla kokonaisuutena tarkasteltuna ja yhteisvaikutukset huomioon ottaen merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi oli Natura 2000 -verkostoon ehdotettu otettavaksi kohde FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet, vaan päätöksessä tehty tarkastelu oli tältä osin rajoittunut vain nyt kysymyksessä oleviin vesilain mukaisiin toimenpiteisiin. Kysymyksessä olevaa vesiasiaa koskeneen valituksen ollessa korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä korkein hallinto-oikeus oli eri päätöksellään
  30. 2002 taltio 1607 hylännyt ympäristöministeriön päätöksestä tehdyt valitukset Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskeneessa, Helsingin seudun taajama-alueet sekä liikenneväylät ja -alueet käsittäneessä seutukaavan ja seutukaavan muutoksen vahvistamista koskeneessa valitusasiassa ja pysyttänyt ministeriön
  32. 2002 antaman päätöksen lopputuloksen, jolla mainittu kaava oli vahvistettu. Mainitussa seutukaavassa oli osoitettu Vuosaaren satama-alueelle maa- ja vesialueet käsittänyt liikennealueen aluevaraus (L), varaus tunneliin sijoitettaville maantieyhteyksille ja varaus Porvarinlahden ylittävälle yhdysradalle. Yhdysrata ylitti Natura 2000 -verkostoon sisältyvään neliosaiseen kohteeseen kuuluvan merenlahdesta ja kalliomuodostumasta koostuvan osa-alueen. Maantieyhteydet alittivat osa-alueen tunnelissa. Satamavaraus ei ulottunut Natura-kohteen alueelle. Korkein hallinto-oikeus oli mainitussa seutukaavaa koskeneessa päätöksessään katsonut, että mainittua satamahanketta koskevassa luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa arvioinnissa oli otettava huomioon Vuosaaren satamahankekokonaisuuden edellyttämä maa- ja vesirakentaminen kokonaisuudessaan sekä alueelle sijoitettavan satamatoiminnan ja muiden hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutus kohteen valintaperusteina oleviin luonnonarvoihin. Käytettävissä olleen selvityksen mukaan mainittua kaavaa toteutettaessa tultiin kajoamaan Natura 2000 -verkostoon komissiolle ehdotetun ja ilmoitetun kohteen FI0100056 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet fyysiseen koskemattomuuteenrakentamalla rautatiesilta Porvarinlahden yli ja puhkaisemalla Labbackan kallio tunnelilla. Lisäksi mainittua yhteisvaikutusta arvioitaessa huomioon oli mainitun seutukaavaa koskeneen päätöksen mukaan otettava myös aiemmin rakennetut melulähteet, kuten liikenneväylät, joista aiheutuu alueeseen kohdistuvaa melukuormitusta sekä Porvarinlahdelle Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen
  34. 1999 mukaan rakennettavissa olevan Vantaan kaupungin 38-paikkaisen pienvenelaiturin vaikutus. Korkein hallinto-oikeus oli edelleen mainitussa seutukaavapäätöksessä katsonut arviointimenettelyn osoittavan, että hanke heikensi alueen luonnonarvoja. Se ei kuitenkaan osoittanut, että tämäheikentyminen kohdistuisi luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklassa tarkoitetuin tavoin merkittävänä niihin luonnonarvoihin, joiden suojelemiseksi kohde oli sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentti ei siten ollut seutukaavan hyväksymisen esteenä. Tätä lopputulosta ei myöskään voitu pitää luontodirektiivin 6 artiklan vastaisena. Korkein hallinto-oikeus katsoi kysymyksessä olevassa vesiasiaa koskevassa ratkaisussaan, että mainittu seutukaava-asiassa annettu päätös oli luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n soveltamisen osalta otettava myös valituksenalaista vesiasiaa ratkaistaessa huomioon. Muutoin kuin luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n soveltamisen osalta nämä satamahankekokonaisuuteen kuuluvat maaliikenneyhteydet ja siltahanke eivät olleet valituksenalaisessa vesiasiassa ratkaisun kohteena. Kun korkein hallinto-oikeus oli mainitussa seutukaava-asiassa antamassaan päätöksessä
  36. 2002 taltio 1607 katsonut, etteivät kohteen FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet luonnonarvot heikkene luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklassa tarkoitetuin tavoin merkittävästi Vuosaaren satamahankekokonaisuuden toteuttamisen johdosta yhteisvaikutuksetkin huomioon ottaen, eikä nyt kysymyksessä olevassa vesiasiassa ollut tältä osin ilmennyt muutakaan asiaan vaikuttavaa, ei tältä osin ollut syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla vesioikeuden päätös oli pysytetty. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyt valitukset ja pysyttihallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen. Vesilaki 1 luku 23 c §, 2 luku 6 § 2 mom. , 3 §, 7 §, 11 § , 4 luku 1 §, 1 a §, 2 a §, 3 §, 4 §, 5 § ja 6 §, 7 § ja 8 §, 11 luku 3 § ja 6 §, 16 luku 1a §, 5 §, 24 § 2 mom. Luonnonsuojelulaki 65, 66, 68 ja 69 § Luontodirektiivi 92/43/ETY 6 artikla A. SELOSTUS ASIAAN LIITTYVISTÄ AIKAISEMMISTA PÄÄTÖKSISTÄ
  37. NATURA 2000 -KOHTEEN FI0100065 RAJOJEN JA VALINTAPERUSTEIDENVAHVISTAMISMENETTELY 1.
  38. Nähtävillä pidetty ehdotus Ensimmäisen kerran 7.4.-6.6.1997 nähtävillä pidettyyn Natura 2000 -verkostoehdotukseen on sisältynyt muun ohella kohde FI0100065, Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Kohde on ehdotettu otettavaksi verkostoon luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (Site of Community Importance, SCI). Kohdetta koskeva ehdotus on pidetty uudelleen nähtävillä 20.1.- 27.2.
  39. Tuolloin kohde ehdotettu ilmoitettavaksi komissiolle myös lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisena erityisenä suojelualueena (Special Protection Area, SPA). 1.
  40. Valtioneuvoston päätös Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksesta Valtioneuvoston 20.8.1998 tekemään Suomen ehdotukseen Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista on sisältynyt kohde FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundominlintuvedet. Kohde on sisältynyt luetteloon komissiolle ilmoitetuista SPA-alueista ja luetteloon komissiolle ehdotetuista SCI-alueista. Valtioneuvoston päätöksen asiakirja-aineistoon kuuluvassa tietokannassa SCI-kohteen valintaperusteina mainitaan seuraavien luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien esiintymät (tähtimerkinnällä osoitetut kuuluvat ensisijaisesti suojeltuihin luontotyyppeihin): 7140 vaihettumissuot ja rantasuot 1160 laajat matalat lahdet 9050 boreaaliset lehdot 8220 kasvipeitteiset silikaattikalliot 6430 kostea suurruohokasvillisuus 9080 *Fennoskandian metsäluhdat 8210 kasvipeitteiset kalkkikalliot 91D0 *puustoiset suot 6510 alavat niitetyt niityt (Alopecurus pratensis, Sanguisorba officinalis) SCI-kohteen valintaperusteena olevana luontodirektiivin liitteessä II mainittuna lajina mainitaan: korpihohtosammal (Herzogiella turfacea) Alueella esiintyviksi SPA-kohteen valintaperusteina olevina lintudirektiivin liitteessä I mainittuina lintulajeina mainitaan: pikkusieppo (Ficedula parva) kirjokerttu (Sylvia nisoria) pyy (Bonasa bonasia) kalatiira (Sterna hirundo) pikkulepinkäinen (Lanius collurio) luhtahuitti (Porzana porzana) ruisrääkkä (Crex crex) laulujoutsen (Cygnus cygnus) suokukko (Philomachus pugnax) liro (Tringa glareola) kehrääjä (Caprimulgus europaeus) SPA-kohteen valintaperusteina olevina kohteessa esiintyvinä säännöllisesti muuttavina lajeina mainitaan: nuolihaukka (Falco subbuteo) mustaviklo (Tringa erythropus) uuttukyyhky (Columba oenas) punajalkaviklo (Tringa totanus) harmaahaikara (Ardea cinerea) heinätavi (Anas querquedula) jouhisorsa (Anas acuta) Alue ja sen rajat käyvät tarkemmin ilmi päätöksen asiakirja-aineistoon sisältyvästä kartta-aineistosta. Luonnonarvot, joiden suojelemiseksi kohdekokonaisuus on sisällytetty verkostoehdotukseen, ilmenevät valtioneuvoston päätöksen asiakirja-aineistoon kuuluvasta Natura 2000 -tietolomakkeesta. Valtioneuvoston päätöksen mukaan kohteen toteuttamistapana on luonnonsuojelulaki, rakennuslaki ja vesilaki. Tarkentavan toteutuskeinokartan mukaan Porvarinlahden suun ja kapeikon toteuttamistapana on luonnonsuojelulaki/vesilaki, Porvarinlahden pohjukan ja Mustavuoren toteuttamistapana luonnonsuojelulaki ja Labbackan toteuttamistapana rakennuslaki. 1.
  41. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös Natura-kohteen FI0100065 (Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet) osalta tehtyihin valituksiin Korkein hallinto-oikeus on ratkaisulla 14.6.2000 taltio n:o 1367, toimitettuaan kohteessa katselmuksen, antanut ratkaisun muun ohella Peter F:n oikeudenomistajien ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksiin. Valituksissa oli vaadittu kohdetta laajennettavaksi ja tietolomakkeelle lisättäväksi eräitä lintulajeja. Valitusten mukaan kohteeseen olisi tullut rajata varsinaisen vesialueen ohella rantaniityt ja -pensaikot sekä rantametsät, jotka ovat välttämättömiä monien kosteikkolintujen pesimis- ja ravinnonhankkimisympäristöinä. Tietolomakkeelle vaadittiin lisättäväksi seuraavat lintulajit: ruskosuohaukka, mehiläishaukka, kalasääski, kurki, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka, peltosirkku, kuikka, kaakkuri, valkoposkihanhi, uivelo, sinisuohaukka, merikotka, maakotka, ampuhaukka, suopöllö ja sinirinta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa (kohta 3.4.) on lausuttu rajauksen lainmukaisuudesta ja kohteen lajistosta seuraavaa: "Vaikka kohteen rajaus Porvoontien itäpuolisella pellolla ja kosteikossa, Österängenissä jaPorvarinlahdella noudattaakin luonnonsuojeluohjelmien ja perustettujen luonnonsuojelualueiden mukaista rajausta, perustuu se luontodirektiivissä tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien sekä lintudirektiivin liitteessä mainittujen lajien esiintymiseen alueella. Kohteen rajaus on perusteltu, ottaen muun ohella huomioon alueen ympäristössä oleva rakennuskanta ja alueeseen kohdistuneet luonnontilaa muuttaneet toimenpiteet." "Muutoksenhakijoiden lomakkeelle lisättäväksi vaatimista lajeista ruskosuohaukka, kalasääski, mehiläishaukka ja huuhkaja saalistavat kohteen alueella. Varpuspöllö ja helmipöllö ovat linnustonselvitysalueen lajeja, jotka esiintyvät satunnaisesti kohteessa. Harmaapäätikan, palokärjen, pohjantikan ja peltosirkun pesinnästä on satunnaisia havaintoja. Kuikka, kaakkuri, valkoposkihanhi, uivelo, sinisuohaukka, merikotka, maakotka, ampuhaukka, suopöllö ja sinirinta ovat kohteessa esiintyviä muuttavia lajeja, jotka eivät kuitenkaan esiinny kohteessa tietolomakkeen täyttöohjeen edellyttämin tavoin säännöllisesti. Lajit eivät siten täytä tietolomakkeen täyttöohjeessa kohteesta ilmoitettaville lajeilleasetettavia vaatimuksia, joskin niistä useat saalistavat kohteessa, ovat pesineet siellä satunnaisesti taikka ovat alueella satunnaisia vieraita." Korkein hallinto-oikeus on siten 14.6.2000 antamassaan ratkaisussa katsonut, ettei valtioneuvoston, päätös, jolla Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet, on sisällytetty Natura 2000 -ohjelmaan päätöksestä ilmenevin tavoin rajattuna, ole lainvastainen. Ratkaisulla vaatimukset alueen laajentamisesta ja varausperusteiden lisäämisestä on hylätty. Ratkaistavaksi ei tullut ehdotetun ja ilmoitun kohteen valintaperusteiden ja rajauksen lainmukaisuus, eli se edustaako kohde luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä, onko se mainitun direktiivin liitteen II lajien elinympäristö tai täyttääkö se lintudirektiivin 4 artiklassa säädetyt valintakriteerit. Ratkaisulla valtioneuvoston ehdotus on kuitenkin tullut molemmilta osin lainvoimaiseksi ja siten Natura-kohteen vaikutusta muun ohella seutukaavan laatimiseen on ollut selvitettävä tältä pohjalta. 1.
  42. Euroopan komission Suomelle toimittama selvityspyyntö Euroopan komissio on 14.7.2000 päivätyssä Suomelle osoitetussa selvityspyynnössä ilmoittanut saaneensa kantelun, joka koskee valtioneuvoston 2.12.1999 tekemän luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen valmistelua. Kantelun mukaan kohteessa pesivät tietolomakkeella ilmoitettujen lajien lisäksi seuraavat lintudirektiivin liitteen I lajit: mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kalasääski, kurki, räyskä, lapintiira, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka ja peltosirkku. Kantelun mukaan kohde on rajattu niin, että kymmenen lintudirektiivin liitteen I lajin tunnetut pesäpaikat tai reviirien ydinosat jäävät rajauksen ulkopuolelle. Lisäksi kohteesta puuttuu kantelujen mukaan peltoja ja niittyjä sekä reunametsiä. Kantelijat ovat vielä katsoneet, että arvokkaimpien ympäristölaikkujen ympärille ei ole varattu riittävästi tarpeellisia suojavyöhykkeitä. Ympäristöministeriö on, komission pyydettyä kantelun vuoksi Suomea esittämäännäkemyksensä, vastannut selvityspyyntöön kirjeellä 22.9.
  43. Kirjeessään ministeriö on lainannut osia korkeimman hallinto-oikeuden edellä selostetusta päätöksestä 14.6.2000 taltio n:o 1367, joka on myös liitetty kirjeeseen. Euroopan komissio on päättänyt asian käsittelyn päivämäärällä 28.3.
  44. Siten tällä kanteluasialla ja sen käsittelyllä ei ole vaikutusta nyt ratkaistavassa asiassa. 1.
  45. Valtioneuvoston päätös Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen täydentämisestä Valtioneuvosto on, komission kehotettua arviointiseminaarien tulosten perusteella Suomea täydentämään Natura 2000 -verkostoehdotustaan, 8.5.2002 päättänyt täydentää 20.8.1998 ja 25.3.1999 hyväksyttyä Suomen ehdotusta Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista. Kun valtioneuvoston päätöksessä kohdetta FI0100065 ei ole laajennettu eikä Natura 2000 -tietokantaan ole tehty kyseisen kohteen valintaperusteita koskevia täydennyksiä, myöskään tällä Natura 2000 -verkoston täydentämisellä ei ole merkitystä nyt ratkaistavassa asiassa.
  46. POIKKEUKSEN HAKEMINEN LUONNONSUOJELULAISSA SÄÄDETYSTÄHEIKENTÄMISKIELLOSTA 2.
  47. Valtioneuvostolle tehty poikkeushakemus ja sen käsittely Uudenmaan liitto on 26.4.1999 Valtioneuvostolle toimittamassaan hakemuksessa todennut ympäristökeskuksen katsoneen merkittävää heikentymistä aiheutuvan lintudirektiivin liitteen I lajeista vain kirjokertulle, pyylle, pikkulepinkäiselle ja kehrääjälle. Ympäristökeskus ei ole katsonut laajoille matalille lahdille aiheutuvaa haittaa merkittäväksi. Ensisijaisesti suojelluille luontotyypeille (metsäluhdat ja puustoiset suot) ympäristökeskus ei ole katsonut aiheutuvan edes heikentymistä. Uudenmaan liitto on todennut, että ympäristökeskuksen arviota merkittävästä heikentymisestä lintudirektiivin liitteen I lajien kannalta ei voida pitää täysin kiistattomana ja loogisena johtopäätöksenä tehdyistä tutkimuksista. Tästä huolimatta liitto on pyytänyt luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa tarkoitettua päätöstä Vuosaaren satamaa koskevan seutukaavan ja seutukaavan muutoksen hyväksymisen mahdollistamiseksi. Valtioneuvosto on asian selvittämiseksi pyytänyt täydentäviä asiantuntijalausuntoja. Lisäksi muutoksenhakuvaiheessa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty yksi uusi asiantuntijalausunto. Mainittua lausuntomenettelyä oli täydennetty Lasse L:n lausunnolla 17.8.1999, Markku M:n lausunnolla 27.10.1999, Heikki H:n lausunnolla 2.11.1999 sekä Lasse L:n täydentävällä lausunnolla 19.9.
  48. Valtioneuvosto on 2.12.1999 antamallaan päätöksellä n:o 104/1999 päättänyt todeta: - että Vuosaaren sataman seutukaavaehdotusta koskeva arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että ehdotus ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Mustavuoren lehto-Östersundomin lintuvedet (FI0100065) -niminen alue on valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 mukaisesti ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon. - että Uudenmaan liiton hakemus luonnonsuojelulain 66 §:n mukaisen valtioneuvoston päätöksen tekemisestä hylätään tarpeettomana. Valtioneuvosto on päättänyt palauttaa hakemuksen asiakirjoineen Uudenmaan liitolle. 2.
  49. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu valtioneuvoston edellä olevasta päätöksestä tehtyihin valituksiin Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 20.12.2000 taltio n:o 3307 antanut ratkaisun valtioneuvoston 2.12.1999 antamasta päätöksestä tehtyihin valituksiin. Tällöin korkein hallinto-oikeus on perustellut luonnonsuojelulain sekä kaavoitusmenettelyä ja seutukaavan sisältöä koskevien säännösten ja viranomaisten toimivallan suhdetta muun ohella seuraavasti: "Korkein hallinto-oikeus on todennut, että luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ssä asetetut rajoitukset tulevat säännönmukaisesti selvitettäväksi ja ratkaistavaksi seutukaavaa koskevassa menettelyssä. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa seutukaavan lainmukaisuus on valtioneuvoston 2.12.1999 antaman päätöksen jälkeen tullut alistuksen ja valitusten johdosta ympäristöministeriön ratkaistavaksi. Ympäristöministeriön päätöksestä on edelleen lain mukainen valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa ei ole tarkoitettu sellaista järjestelmää, että poikkeusmenettelyn yhteyteen siirrettäisiin lain 65 §:ssä tarkoitettua arviointi- ja lausuntomenettelyä tai myöskään 66 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaiselle taikka suunnitelman hyväksyvälle tai vahvistavalle viranomaiselle säännönmukaisesti kuuluvaa päätösvaltaa. Valtioneuvosto on tehnyt päätöksensä tilanteessa, jossa ei ole ollut lainvoimaista päätöstäNatura-kohteesta. Samoin valtioneuvoston päätöksen jälkeen on tehty päätös seutukaavan ja seutukaavan muutoksen hyväksymisestä. Valtioneuvoston päätös, joka on rajattu koskemaan vain poikkeuksen tarvetta ja jossa ei ole käsitelty poikkeuksen edellytyksiä, on voinut koskea vain kaavan hyväksymistä edeltävää ehdotusta ja siten liittyä kaavan hyväksymismenettelyä koskevaan tuolloiseen vaiheeseen. Valtioneuvoston valituksenalaisella päätöksellä, jossa on ratkaistu vain tuolloin käytettävissä olleen seutukaavaehdotuksen ja toteuttamissuunnitelman pohjalta luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentin mukaisen poikkeuksen tarve tuolloin vielä valituksenalaiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettuun kohteeseen nähden, ei voi olla sitovaa oikeudellista vaikutusta seutukaava-asian myöhempään käsittelyyn. Korkein hallinto-oikeus on asiaa ratkaistessaan ottanut huomioon sen, että seutukaavaa koskevassa alistus- ja valitusmenettelyssä selvitetään kohdissa, heikentääkö seutukaavassa suunniteltu maankäyttö luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luonnonarvoja merkittävästi. Samoin korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon, että edellä lausutuin perustein valtioneuvoston päätöksellä ei ole oikeudellisesti sitovia vaikutuksia alistus- ja valitusmenettelyssä vireillä olevaan asiaan. Sen vuoksi lausunnon antaminen enemmälti valituksista on rauennut." Tuossa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä oli siten ratkaistu asioiden lainmukainenkäsittelyjärjestys. Sen mukaisesti kysymykset suunnitellun satamahankkeen lainmukaisuudesta ja luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ssä tarkoitettujen rajoitusten vaikutuksesta tulevat ratkaistaviksi seutukaavaa koskevassa säännönmukaisessa menettelyssä. Asia on siten ollut ympäristöministeriön päätöksestä tehtyjen valitusten johdosta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana seutukaavavalitusta koskeneessa asiassa.
  50. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN VUOSAAREN SATAMAHANKETTA KOSKEVAT KAAVARATKAISUT 3.
  51. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu seutukaava-asiassa tehtyihin valituksiin Korkein hallinto-oikeus on muun muassa Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskevassa, Helsingin seudun taajama-alueet sekä liikenneväylät ja -alueet käsittävässä seutukaavan ja seutukaavan muutoksen vahvistamista koskeneessa valitusasiassa päätöksellään 26.6.2002 taltio 1607, suoritettuaan asiassa 30.5.2002 katselmuksen, hylännyt muun muassa Peter F:n oikeudenomistajien ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n ympäristöministeriön päätöksestä tekemät valitukset ja pysyttänyt ympäristöministeriön 24.1.2002 antaman päätöksen lopputuloksen, jolla seutukaava ja seutukaavan muutos on vahvistettu. Mainitun päätöksen kohdasta 8.2.2 ilmenevät luonnonsuojelulain sekä luonto- ja lintudirektiivien säännökset: Rakennuslain 1§:n 4 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä mainitussa laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 lukuun sisältyvillä lain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohta. Direktiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä edellytetty arviointimenettely on pantu täytäntöön lain 65 §:llä ja direktiivin 6 artiklan 3 kohdan toinen virke, 6 artiklan 4 kohta sekä 7 artikla lain 66 §:llä. Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohta on pantu täytäntöön luonnonsuojelulain 68 §:llä. Tähän pykälään otetulla sanonnallasuojelutavoitteita vastaava suojelu on tarkoitettu viitata luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan määräykseen. Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta kompensaatiosta säädetään lain 69 §:ssä. Luonnonsuojelulain säännökset Hankkeiden ja suunnitelmien arviointivelvollisuutta, heikentämiskieltoa ja poikkeuslupaa siitä, Natura 2000 -verkoston toteuttamista sekä suojelun lakkauttamista ja verkoston heikentymisen korvaamista koskevat luonnonsuojelulain 65, 66, 67 ja 68 §:n säännökset kuuluvat seuraavasti: 65 §. Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi. Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000-verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on, jollei hankkeeseen ole sovellettava ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä, asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Viranomaisen, jolle laissa tai asetuksessa määrätyn ilmoitusvelvollisuuden perusteella on tehty ilmoitus 1 momentissa tarkoitetusta hankkeesta tai suunnitelmasta, on ryhdyttävä toimivallassaan oleviin toimenpiteisiin hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen keskeyttämiseksi, kunnes 1 momentissa tarkoitettu arviointi on suoritettu ja 2 momentissa tarkoitetut lausunnot hankittu. Viranomaisen on myös ilmoitettava asiasta alueelliselle ympäristökeskukselle niin hyvissä ajoin, että ympäristökeskus ehtii ryhtyä vastaaviin toimenpiteisiin. 66 §. Luvan myöntäminen sekä suunnitelman hyväksyminen ja vahvistaminen. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto. 68 §. Natura 2000 -verkoston toteuttaminen. Natura 2000 -verkostoon sisällytetyillä alueilla on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuudessa vuodessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Edellä 64 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla linnustonsuojelualueilla suojelu on kuitenkin toteutettava viipymättä sen jälkeen kun alueesta on tehty ilmoitus komissiolle. 69 §. Suojelun lakkauttaminen ja verkoston heikentymisen korvaaminen. Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen tässä luvussa tarkoitettu suojelu saadaan lakkauttaa tai sen rauhoitusmääräyksiä lieventää vain 65 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 66 §:n 2 ja 3 momentissa mainituin edellytyksin. Jos Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen suojelu lakkautetaan, sen rauhoitusmääräyksiä lievennetään tai viranomainen 66 §:n 2 tai 3 momentin nojalla on myöntänyt luvan taikka hyväksynyt tai vahvistanut suunnitelman ja tällainen päätös johtaa Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyden tai luonnonarvojen heikentymiseen, ympäristöministeriön on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla heikentyminen korvataan. Luonto- ja lintudirektiivin säännökset Luontodirektiivin 6 artikla kuuluu:
  52. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältävät muunlaisia kehityssuunnitelmia, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.
  53. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitäluontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.
  54. Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.
  55. Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet. Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin. Luontodirektiivin 7 artikla huomioon ottaen direktiivin 6 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta lintudirektiivin mukaisilla alueilla, vaan näillä alueilla sovelletaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksiä. Lintudirektiivin mukaisten alueiden ulkopuolella sovelletaan edelleen lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toista lausetta. Lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Tämän artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen mukaan jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan. Lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan: "Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun." Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaan jäsenvaltioiden on myös näidensuojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen. Komission ohjeet Euroopan komissio on antanut huhtikuussa 2000 tulkintaohjeen, jossa selvennetään muun ohella luontodirektiivin 6

(2)ja
(3)artiklojen keskeisimpiä käsitteitä (Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö). Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset, Luxemburg 2000). Lisäksi komissio on antanut keväällä 2002 arviointimenetelmiä koskevan ohjeen (Assessment of plans and projects significantly affecting Natura 2000 sites. Methodological guidance on the provisions of Article 6
(3)and
(4)of the Habitats Directive 92/43/EEC, November 2001; Luxembourg 2002). Asiakirjat kuvastavat vain komission yksiköiden mielipidettä, eivätkä ne ole luonteeltaan sitovia. Korkein hallinto-oikeus on mainitussa asiassa päätöksensä kohdassa 8.4.1 (Rakennuslakiin liittyvät valitusperusteet) muun ohella todennut, että Vuosaaren satamavaraus sijoittuu Helsingin seutukaavan alueelle. Laivaväylä on kuitenkin vain välittömästi satamaan liittyvältä osalta Helsingin seutukaavan alueella ja jatkuu Itäisen Uudenmaan seutukaavan alueelle. Edelleen mainitun päätöksen kohdassa 8.4.2 (Luonnonsuojelulakiin liittyvät valintaperusteet) on muun ohella todettu, että asiassa on luonnonsuojelulain kannalta kysymys siitä, heikentääkö satamahanke liikenne- yhteyksineen merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi kohde on ehdotettu ja ilmoitettu komissiolle otettavaksi Natura 2000 -verkostoon kohteena FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Siten arviointi kohdistetaan valintaperusteina oleviin lajeihin ja luontotyyppeihin. Muilla lajeilla, esimerkiksi tietokannan kohtaan 3.
  1. merkityillä lajeilla, ei ole arvioinnin kannalta merkitystä. Heikentymistä ei liioin arvioida niiden lajien osalta, joita Natura-asiassa tehdyissä valituksissa vaadittiin lisättäväksi Natura-tietokantaan. Edelleen päätöksen kohdan 8.4.
  2. alakohdassa Hanke, jonka vaikutukset arvioidaan on muun ohella todettu, että seutukaavassa on osoitettu aluevaraus satama-alueelle (L), varaus tunneliin sijoitettaville maantieyhteyksille ja varaus Porvarinlahden ylittävälle yhdysradalle. Seutukaava toteutetaan asemakaavoilla ja hankekohtaisilla luvilla. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti arvioinnissa on otettava huomioon satamahankekokonaisuuden edellyttämä maa- ja vesirakentaminen kokonaisuudessaan sekä alueelle sijoitettavan satamatoiminnan ja muiden hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutus kohteen valintaperusteina oleviin luonnonarvoihin. Nyt käytettävissä olevan selvityksen mukaan kaavaa toteutettaessa kajotaan kohteen fyysiseen koskemattomuuteen rakentamalla rautatiesilta Porvarinlahden yli ja puhkaisemalla Labbackan kallio tunnelilla. Yhteisvaikutusta arvioitaessa huomioon on otettava myös aiemmin rakennetut melulähteet, kuten liikenneväylät, joista aiheutuu alueeseen kohdistuvaa melukuormitusta. Lisäksi huomioon on otettava Porvarinlahdelle Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen 20.12.1999 mukaan rakennettavissa olevan Vantaan kaupungin 38-paikkaisen pienvenelaiturin vaikutus. Mainitun päätöksen kohdan 8.4.
  3. alakohdassa Arviot hankkeen vaikutuksista kohteenluonnonarvoihin on todettu muun ohella, että laatimassaan luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaisessa arviossa Biota BD Oy on 15.4.1998 päätynyt siihen, että satamahanke heikentää kohteen valintaperusteina olleita luonnonarvoja. Heikentyminen on seurausta elinympäristön pirstoutumisesta sekä sataman ja satamaliikenteen aiheuttamasta melusta ja häiriöstä. Antamassaan luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaisessa lausunnossa (19.3.1999) Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut sataman merkittävimmiksi vaikutuksiksi satamatoimintojen ja liikenteen melun, rautatiesillan rakentamisen ja sillan estevaikutuksen. Arviointi- ja lausuntomenettelyä on täydennetty Lasse L:n lausunnossa 17.8.1999, Markku M:n lausunnossa 27.10.1999, Heikki H:n lausunnossa 2.11.1999 sekä Lasse L:n täydentävässä lausunnossa 19.9.
  4. Lisäksi asiaan on saatu Tapio S:n lausunnot 15.2.2002 ja 2.5.2002 sekä niiden täydennys 24.6.
  5. Asiakirjoissa on myös muuta selvitystä kohteen linnustosta. Päätöksen kohdan 8.4.
  6. alakohdassa Ratkaisu tältä osin tehtyihin valituksiin on muun ohella todettu, että luonnonsuojelulain 65 §:ssä edellytetään vain sitä, että säännöksessä tarkoitettu arviointi on tehty ja sen jälkeen pyydetty asianomaiset lausunnot. Lupaviranomaisen tulee tehdä päätöksensä arviointi- ja lausuntomenettelyn pohjalta luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaisesti. Momentissa luontoarvoilla tarkoitetaan direktiivin 6
(2)artikla huomioonottaen kohteen valintaperusteina olevien lajien elinympäristöjä tai luontotyyppien esiintymiä. Heikentymisen on oltava tosiasiallista ja tämän varmistamiseksi lupaviranomaisen tulee tarvittaessa hankkia lisäselvityksiä arvioinnin johdosta. Luontodirektiivin 6
(3)artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan hankkeet, jotka vaikuttavat merkittävästi alueen suojelutavoitteisiin on arvioitava asianmukaisesti. Kohdan toisen virkkeen mukaan viranomaiset antavat hyväksyntänsä suunnitelmalle vasta varmistuttuaan siitä, ettei hanke vaikuta alueen koskemattomuuteen. Koskemattomuuden käsite liittyy alueen suojelutavoitteisiin. Koskemattomuuden käsitettä ei ole sisällytetty luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momenttiin, jolla on pantu täytäntöön direktiivin 6
(3)artiklan toinen virke sekä 6
(4)ja 7 artiklan. Direktiivin 6
(2)artikla otettava huomioon tulkittaessa luonnonsuojelulain säännöstä, jolla mainittu direktiivin kohta on pantu täytäntöön. Näin tulkittuna luonnonsuojelulaki vastaa sisällöltään luontodirektiiviä. Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin heikentämiskieltoa koskevan säännöksen soveltaminen edellyttää kulloinkin elinympäristöjä koskevaa kokonaisarviota. Sen mukaan lintulajien kantojen vuotuisella vaihtelulla ei sinänsä ole sellaista merkitystä, että tuossa lainkohdassa tarkoitettu heikentämiskielto poistuisi asianomaisten populaatioiden heikentyessä tai kadotessa kohteen alueelta. Tarkastelussa on otettava siten kulloinkin huomioon hankkeen vaikutus esimerkiksi kohteen puustoon, pensaikkoon, ruoikkoihin tai muihin kohteen valintaperusteina olevien lajien elinympäristöjen ominaispiirteisiin. Korkein hallinto-oikeus on mainitussa seutukaavapäätöksessään sen kohdasta 8.4.
  1. tarkemmin ilmenevin perustein katsonut arviointi- ja lausuntomenettelyn osoittavan, että hanke heikentää alueen luonnonarvoja. Se ei kuitenkaan osoita, että tämä heikentyminen kohdistuisi luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklassa tarkoitetuin tavoin merkittävänä niihin luonnonarvoihin, joiden suojelemiseksi kohde FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentti ei siten ole seutukaavan hyväksymisen esteenä. Tätä lopputulosta ei myöskään voida pitää luontodirektiivin 6 artiklan vastaisena. 3.
  2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu asemakaava-asiassa tehtyihin valituksiin Korkein hallinto-oikeus on niinikään toisella,
  3. kaupunginosan (Vuosaari, Keski-Vuosaari, Nordsjön kartano, Uutela-Niinisaari) kortteleiden 54301, 54317 ja 54318, kortteleiden 54316 ja 54152 osien sekä virkistys-, liikenne-, katu-, erityis-, suojelu- ja vesialueiden asemakaavaa sekä
  4. kaupunginosan kortteleiden 5410 - 54152 ja katu-, puisto-, vesi- ja venevalkama-alueiden asemakaavan muutosta koskeneella päätöksellään 26.6.2002 taltio 1608 hylännyt muun muassa Peter F:n oikeudenomistajien ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n ympäristöministeriön 25.1.2002 antamasta päätöksestä tekemät valitukset ja pysyttänyt ympäristöministeriön päätöksen lopputuloksen, jollaasemakaava ja asemakaavan muutos on vahvistettu. Asemakaavalla ja asemakaavan muutoksella muodostuvat uudet korttelit 54300-54318 sekä satama-, vesi-, erityis-, puisto-, virkistys-, luonnonsuojelu-, tie-, katu- ja venesatama-alueet. Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut mainitun asemakaavan ja asemakaavan muutosta koskevan asian samanaikaisesti Helsingin seudun seutukaavan taajama-alueita sekä liikenneväyliä ja -alueita käsittävää vaiheseutukaavaa koskevan asian kanssa. Asemakaavassa on muun muassa varattu kaupungin tarpeisiin Vuosaaren kappaletavarasatamaa varten 172 hehtaarin suuruinen satama-alue (LS-k), josta ohjeellisesti on osoitettu vesialueena säilytettäväksi noin 21 hehtaaria. Kaava-alueen pohjois- ja koillisosassa on virkistys- ja suojelualuevarauksia, suojaviheralueita ja maisemanhoitoaluetta (SL, VL, VR, EM, EV) noin 200 hehtaaria. Lisäksi kaavaan sisältyy muun ohella myös satamaa palvelevien liikenneväylien, tien sekä radan ja satamaratapihan aluevaraukset siltä osin kuin ne sijoittuvat Helsingin kaupungin alueelle, LR- ja LT-varauksina sekä tien maanalaisen osan osalta ma-lt -merkinnällä osoitettuna. Satama ja sen työpaikka-alueet yhdistyvät kaavassa myös kaupungin katuverkkoon kaavassa osoitettujen katujen välityksellä. Siltä osin kuin asiassa oli kysymys luonnonsuojelulain 10 luvussa säädettyjen vaatimusten täyttymisestä, korkein hallinto-oikeus on hylätessään valitukset myös tältä osin viitannut saman päivänä antamansa Vuosaaren satamaa ja sen maaliikenneyhteyksiä koskevan seutukaavaratkaisun kohtaan 8.4.2., jossa korkein hallinto-oikeus on katsonut Vuosaaren satamahankkeen johdosta tehdyn luonnonsuojelulain mukaisen lausunto- ja arviointimenettelyn osoittavan, etteivät kohteen FI0100065 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet luonnonarvot heikkene luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin merkittävästi Vuosaaren satamahankkeen toteuttamisen johdosta ja katsonut, että näin ollen ei ole syytä tämänkään johdosta muuttaa ympäristöministeriön päätöstä, joka siis jää pysyväksi. B. VALITUKSENALAINEN VESIASIA
  5. ASIAN AIKAISEMMAT VAIHEET 4.
  6. Länsi-Suomen vesioikeuden nyt kysymyksessä oleva päätös 9.7.1998 n:o 48-52/1998/3 4.1.
  7. Myönnetyt luvat Satama Vesioikeus on myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) luvan Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamiseen. Lupa koskee satama-alueen ruoppauksia ja täyttöjä, laiturien rakentamista niihin liittyvine täyttöineen sekä aallonmurtajaa. Lisäksi vesioikeus on myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle lunastusoikeuden sataman rakenteiden alle jääviin maa- ja vesialueisiin sekä pysyvän käyttöoikeuden sataman liikennöintialueella sijaitseviin vesialueisiin. Vesioikeus on hylännyt hakemuksen sataman II vaiheen osalta ennenaikaisena. Ruoppausmassojen läjitys Vesioikeus on myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle luvan Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamisessa syntyvien ruoppausmassojen läjittämiseen noin 7 kilometriä Itä-Tontusta etelään sijaitsevalle läjitysalueelle. Läjitysalueelle saadaan läjittää myös Vuosaaren sataman johtavan väylän ruoppausmassoja. Merihiekan ottaminen Vesioikeus on myöntänyt Helsingin kaupungin satamalaitokselle luvan noin 8 miljoonaa pr-m 3 merihiekan ottamiseen Sora- ja Itä-Tontun alueilta Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamista varten. Vuosaaren satamaan johtavan väylän rakentaminen Vesioikeus on myöntänyt Merenkulkulaitokselle luvan Vuosaaren satamaan johtavan 11 metrin väylän rakentamiseen siihen liittyvine ruoppauksineen. Lisäksi vesioikeus on myöntänyt Merenkulkulaitokselle luvan ruoppausmassojen läjittämiseen edellä mainitulle läjitysalueelle. Vuosaaren satamaan johtavan julkisen kulkuväylän perustaminen Vesioikeus on määrännyt Vuosaaren satamaan johtavan kulkuväylän julkiseksi kulkuväyläksi ja vahvistanut sen sijainnin. Väylän kulkusyvyys on 11 metriä. Väyläalueen minimileveys on 150 metriä. Vesioikeus on myöntänyt merenkulkulaitokselle oikeuden sijoittaa linjataulut päätöksessä mainituille tiloille sekä pysyvän käyttöoikeuden taulujen vaatimille alueille. Lisäksi vesioikeus on myöntänyt luvansaajalle oikeuden poistaa linjataulujen näkyvyyttä estävät puut ja pensaat päätöksessä mainitulta sektorilta ja oikeuden huolehtia näkyvyyden säilymisestä sekä myöntänyt pysyvän käyttöoikeuden tähän alueeseen. Vesioikeus on myöntänyt pysyvän käyttöoikeuden väylään liittyvään Mustan Hevosen länsipuolella sijaitsevaan ankkurointi- ja odotusalueeseen. Päätökset yhteisesti Vesioikeus on jakanut Vuosaaren sataman rakentamista koskevan ja satamaan liittyvien hakemuksien käsittelyn kahteen vaiheeseen vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentin nojalla. Ensimmäisessä vaiheessa vesioikeus on puheena olevalla päätöksellään ratkaissut lupa-asian ja toimenpidevelvoitteet sekä määrännyt korvaukset omaisuuden lunastamisesta ja käyttöoikeuden myöntämisestä. Asioihin liittyvät vahingonkorvauskysymykset vesioikeus on määrännyt käsiteltäviksi asioiden käsittelyn toisessa vaiheessa katselmustoimituksessa. 4.1.
  8. Muistutukset Länsi-Suomen vesioikeudelle ja vesioikeuden lausunnot niihin siltä osin kuin nyt on kysymys 1) Uudenmaan ympäristökeskus on lausunut, että läjitys- ja hiekanottoalueiden sijaintia on YVA-käsittelyn jälkeen muutettu haitattomampaan suuntaan. Läjitysalue sijaitsi alkuperäisessä suunnitelmassa Söderskärin ja Långörenin luonnonsuojelualueiden läheisyydessä. Läjitys- ja hiekanottoalueiden sijainnin muuttuminen ei edellytä uutta YVA-käsittelyä. Rakennusvaiheessa suurin hankkeesta aiheutuva haitta on kiintoaineen irtoaminen ja veden samentuminen ruoppauksen ja läjityksen yhteydessä. Myös ravinteita ja muita sedimentin sisältämiä aineita vapautuu. Pohjaeläinyhteisö ja kasvillisuus tuhoutuvat tai häiriintyvät rakentamisen alle jäävältä alueelta ja läjitys- ja hiekanottoalueilta lähiympäristöineen. Työt aiheuttavat huomattavaa kalataloudellista haittaa. Rakentamisesta aiheutuvat haitat ovat työn laajuudesta johtuen pitkäaikaisia. Nostettava merihiekkamäärä on merkittävä osuus pääkaupunkiseudun merihiekkavaroista. Käytön aikaisia vaikutuksia ovat muun muassa laivaliikenteen aiheuttaman aallonmuodostuksen ja potkurivirtausten aiheuttama sedimenttien sekoittuminen ja pohjan muuttuminen. Potkurivirtausten on arvioitu aiheuttavan enemmän kiinto-aineen irtoamista kuin ruoppaustöiden. Alusten aiheuttamat takaisinvirtaukset saattavat vaikuttaa voimakkaasti mataliin rantavyöhykkeisiin. Sataman rakentaminen, satamatoiminta ja laivaliikenne aiheuttavat myös rajoituksia vesistön ja rantojen käytölle. Ympäristökeskuksella ei ole tiedossa sellaisia valtakunnallisia arvokkaita luontokohteita, jotka suoraan tuhoutuisivat sataman tai väylän rakentamisen yhteydessä. Paikallisesti merkittäviä kasvillisuuskohteita jää satama-alueen alle. Läjitysalueen siirtäminen kauemmaksi arvokkaasta Söderskärin luonnonsuojelualueesta on myönteistä, eikä nyt suunnitellusta paikasta ole huomauttamista. Väylän ja sataman lähistöllä ja ilmeisesti hankkeen jonkinasteisella vaikutusalueella sijaitsee muutamia arvokkaita luontokohteita. Suunnitellun väylän läheisyydessä on kolme Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä rauhoitettua luonnonsuojelualuetta: 1) Pikku Niinisaaren rantaniitty ja vesialue 2) Särkkäniemi ja 3) Pihlajaluodonkupu ja Välikarit ympäröivine vesialueineen. Luonnonsuojelualueisiin saattaa kohdistua haitallisia vaikutuksia lähinnä rantoja kuluttavien ja aaltojen sekä satamamelun kautta. Sataman meluvaikutus ulottuu myös Mustavuoren ja Östersundominlahtien ehdotetulle Natura 2000 -alueelle, vaikka haitalliset vaikutukset eivät sinne todennäköisesti ylläkään. Suunnitellun väylän länsipuolella sijaitsee Natura 2000 -verkostoon ehdotettu kohde Kallahden niitty-, harju- ja vesialueet. Vesialueilla suojelun tarkoituksena on säilyttää hiekkapohjat, jotka ovat arvokkaita vedenalaisia luontotyyppejä sekä tärkeitä linnuston ruokailualueita. Hankkeesta ei saisi seurata hiekkapohjan liettymistä tai hiekan joutumista liikkeeseen lähialueiden kaivamisen tai ruoppaamisen tai potkuri- ja muiden virtausten vuoksi. Kallahden itä- ja kaakkoispuolella oleva alue on linnustoltaan arvokas hieman laajemminkin kuin Natura-alueeseen on rajattu. Esimerkiksi Kajuuttaluodolla, jotka sijaitsevat aivan suunnitellun laivojen ankkurointi- ja odotusalueen läheisyydessä, on vuonna 1996 pesinyt uhanalainen, luonnonsuojelulain mukaan erityisesti suojeltava tiiralaji räyskä (Sterna caspia) ainoalla pesimäpaikallaan Helsingissä. Ympäristökeskus on katsonut, että hakemusta tulisi täydentää ennen luvan myöntämistä hiekanoton ja läjitysten vaikutusten mallintamisella, satamasta ruopattavien massojen laatua koskevilla selvityksillä sekä laivaliikenteen aiheuttamien virtausten vaikutusalueen täsmentämisellä. HELCOM:in ruoppausjäteohje tulisi ottaa huomioon ruoppausmassojen läjittämislupaa myönnettäessä. Tarkoituksenmukaista on laatia koko hankeryhmälle tarkkailuohjelma, jolla seurataan hankeryhmän vaikutuksia luontoon ja sen monimuotoisuuteen. Tarkkailua koskeva lupaehto tulisi kirjata annettavien päätösten lupaehtoihin ja tarkkailun tulisi kattaa sekä rakentamisvaiheen että käytön aikaiset vaikutukset ja siinä olisi tarpeen seurata myös vaikutuksia luontoon. Uudenmaan ympäristökeskus on tehnyt hankkeille 1-4 lausunnosta lähemmin ilmenevät lupaehtoesitykset. Hankkeen 5 osalta ympäristökeskuksella ei ole huomautettavaa. Ympäristökeskus on katsonut, että hankkeelle ei tule myöntää töidenaloittamislupaa, sillä oloja ei voida olennaisilta osin palauttaa entiseksi siinä tapauksessa, että lupa evätään tai sen ehtoja muutetaan. Vesioikeuden vastaus Hiekanoton ja ruopattavien massojen läjittämisen mallintamista koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus katsoo, että merihiekanoton ja ruoppausmassojen läjittämisen aiheuttamaa samentumista esiintyy vain melko suppealla alueella. Hakemuksessa ja sen täydennyksessä on esitetty riittävästi selvityksiä. Vesioikeus hylkää siten mallintamista koskevan vaatimuksen. Satamasta ruopattavien massojen selvittämistä koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus toteaa, että hakija on täydentänyt sedimenttitutkimuksia. Vesioikeus on antanut lisäksi ruoppausmassojen laatua koskevan lupamääräyksen. EY:n lintudirektiivin (79/409/ETY) ja luontodirektiivin (92/43/ETY) osalta vesioikeus toteaa, että Uudenmaan ympäristökeskus ei ole esittänyt varsinaisia vaatimuksia EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) edellyttämien erityissuojelualueiden (SPA) ja luontodirektiivin (92/43/ETY) edellyttämien erityisten suojelutoimien alueiden (SAC) tai niitä koskevien alue-ehdotusten suhteen. Ympäristökeskus on todennut kuitenkin Kallahden ehdotetun Natura 2000 -alueen osalta, että hankkeesta ei saa seurata hiekkapohjien liettymistä tai hiekan joutumista liikkeeseen lähialueiden kaivamisen tai ruoppaamisen tai potkuri- ja muiden virtausten vuoksi. Natura 2000 -alue-ehdotusten huomioonottaminen tässä vaiheessa, jolloin ympäristöministeriö on antanut esityksen Suomen Natura 2000 -ohjelmaksi mutta valtioneuvosto ei ole antanut siitä päätöstään, voi perustua siihen, että lintu- ja luontodirektiivien säännöksille annetaan niin kutsutun tulkintavaikutuksen kautta merkitystä vesilain tulkinnassa. Luonnonsuojelulain 10 luku, jossa direktiivin aluesuojeluvelvoitteet on täytäntöönpantu, on sovellettavissa vasta valtioneuvoston päätöksen antamisen jälkeen. Direktiivien huomioonottaminen esimerkiksi vesilain 2 luvun säännösten tulkinnassa edellyttää, että hankkeella on hyvin merkittäviä haitallisia vaikutuksia sellaiseen alueeseen, joka suurella todennäköisyydellä täyttää direktiivien erityissuojelualueen (SPA ja SAC-alue) perustamiskriteerit ja joka siksi tulee hyvin todennäköisesti osaksi Euroopan laajuista Natura 2000 -verkostoa. Koska Kallahden ehdotettu Natura 2000 -alue sijaitsee melko kaukana hankealueesta, vesioikeus katsoo, ettei hankkeesta seuraa ympäristökeskuksen tarkoittamia haitallisia vaikutuksia alueelle. Laivaliikenteen aiheuttamien virtausten ja muiden haittojen vaikutusalueen täsmentämistä koskeva vaatimus on aiheeton, kun otetaan huomioon muun muassa alusten alhainen nopeus satama-alueen läheisyydessä sekä se, että satamaan pääasiassa liikennöivien roro-alusten aiheuttama aallonmuodostus on vähäistä. Tarkkailusta vesioikeus on antanut määräykset jäljempänä päätösten lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevällä tavalla. 2) Uudenmaan maaseutuelinkeinopiiri, nykyisin Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on painottanut Helsingin ja Sipoon merialueen huomattavaa kalataloudellista merkitystä. Alueen kalasto on erittäin runsas ja monipuolinen, alueella kutee useita taloudellisesti arvokkaita kalalajeja, alue kuuluu Uudenmaan merkittävimpiin ammattimaisen lohirysäpyynnin kohteisiin ja alue on Uudenmaan merkittävin ja samalla koko maan suosituimpia vapaa-ajankalastuskohteita. Hakemusasiakirjoissa on kalataloudellisista vahingoista otettu riittävästi huomioon vesien omistajille koituvat vahingot. Alueen vapaa-ajan- ja ammattikalastukselle ja kalakannoille koituvat vahingot esitetään korvattavaksi ja kompensoitavaksi vasta tehtyjen tarkkailujen jälkeen. Maaseutuelinkeinopiiri on katsonut, että koska hankkeista syntyy niin merkittävää kalataloudellista haittaa, on ainakin hakemukset 1-3 käsiteltävä katselmustoimituksessa. Mikäli katselmusmenettelyyn ei päädytä, on hakijoiden yhteisvastuullisesti suoritettava vesilain 2 luvun 22 §:n mukaista kalatalousmaksua 200 000 markkaa vuodessa rakennustöiden aikana kalataloudellisten vahinkojen vähentämiseksi hankkeiden vaikutusalueella. Töiden päättymisen jälkeen Helsingin kaupungin on maksettava Uudenmaan maaseutuelinkeinopiirille kalatalousmaksua 100 000 markkaa vuodessa käytettäväksi maaseutuelinkeinopiirin hyväksymän suunnitelman mukaisesti pitkäaikaisten ja pysyvien kalataloudellisten haittojen vähentämiseksi hankkeiden vaikutusalueella. Lisäksi maaseutuelinkeinopiiri on vaatinut, että merihiekan otosta, ruoppauksista ja läjityksistä on aina erikseen ilmoitettava maaseutuelinkeinopiirille. Hankkeiden vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtava Uudenmaan maaseutuelinkeinopiirin hyväksymällä tavalla. Töiden aloittamista ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista koskevan hakemusasian osalta maaseutuelinkeinopiiri katsoo, että luvan lykkääntymisestä ei aiheudu hakijoille huomattavaa vahinkoa, koska satamahanke on erittäin pitkäaikainen ja valtavaan hankkeeseen kuuluvia töitä ei voida aloittaa aiheuttamatta välittömästi pysyvää haittaa. Vesioikeuden vastaus Katselmustoimitusta koskevien vaatimusten osalta vesioikeus toteaa, että hankkeet on määrätty katselmustoimitukseen edunmenetyksistä aiheutuvien korvausten osalta. Vesioikeus on jo tässä lupaa koskevassa päätöksessä antanut määräykset työnaikaisesta kalatalousmaksusta. Muutoin vesioikeus on ottanut työvoima- ja elinkeinokeskuksen esittämät vaatimukset huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevillä perusteilla. 4) Sipoon kunta on muun ohella vaatinut, että ammattikalastajille koituvat haitat on korvattava täysimääräisenä. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus jättää Sipoon kunnan vaatimukset, jotka koskevat ammattikalastajille aiheutuvia haittoja ja niiden korvaamista, kunnan puhevaltaan kuulumattomina tutkimatta. Edunmenetyksistä johtuvat korvaukset käsitellään katselmustoimituksessa. _ _ _
  9. (A6) 753-417-0001-0052, Kantarnäs I, F Peter, (A7) 753-417-0001-0051, Kantarnäs III, D Helen, (A8) 753-417-0001-0002, Kantarnäs II, F Peter (muistutus nro 180) (Sipoo, Kärr) Peter F ja Helen D ovat muistutuksessaan vaatineet, että 1) lupahakemukset ensisijaisesti vesilain 2 luvun 5 ja 6 §:n sekä 2 luvun 11 §:n perusteella hylätään, 2) vesioikeus velvoittaa ennen lupahakemuskäsittelyn jatkamista hakijan toimittamaan vesilain 16 luvun l a §:n perusteella uuden ympäristövaikutusten arvioinnin sekä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin, 3) arviointien jälkeen hakemus on vesilain 16 luvun 5 §:n mukaisesti käsiteltäväluvanmyöntämisedellytysten sekä aiheutuvien haittojen ja vahinkojen selvittämiseksikatselmusmenettelyssä. Muistuttajat ovat vaatineet vahingoista täyttä korvausta. 4) muistuttajien oikeudenkäyntikulut on korvattava 12 624 markalla laillisine korkoineen. Lisäksi muistuttajat ovat arvioineet töidenaloittamisluvan myöntämisen edellytyksiä. YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointia ei ole myöskään laadittu lain vähimmäisvaatimukset täyttävällä tavalla eivätkä arvioidut toteuttamistavat vastaa myöhemmin tehdyssä lupahakemuksessa valittuja ratkaisuja. Merihiekan ottoalueet ja ruoppausmassojen läjitysalueet eivät vastaa YVA-selostuksessa esitettyjä alueita. YVA:ssa ei ole riittäviä selvityksiä satamatoiminnan kilpailutilanteen kehittymisestä, satamakapasiteetin tulevasta tarpeesta tai pääkaupunkiseudun merikuljetustarpeiden kehittymisestä. Uudenaikaisemman tekniikan hyödyntämisellä voidaan nykysatamien toimintaa tehostaa noin 20-30 %. Lähisatamien kuten Kotkan ja Haminan sekä lounaisrannikon satamien, esimerkiksi Rauman ja Porin satamien käyttöä ja kapasiteetin lisäystä ei ole selvitetty. Lisäksi huomiotta ovat jääneet myös Kantvikin sataman käyttömahdollisuudet. Merkittävä osa Helsingin laivaliikenteestä kuten matkustajaliikenne jää edelleen nykyisiin satamiin. Muistuttajien mukaan hankkeen taloudellisten vaikutusten selvittäminen ei ole riittävääkustannusarvioiden pitävyyden eikä tuottolaskelmien osalta. Muistuttajat ovat viitanneet mm. maa- ja merikuljetuksiin liittyviin onnettomuusriskeihin. Kannattavuuslaskelmissa ei ole otettu huomioon kotimaan, Venäjän ja Baltian satamista kohdistuvaa kilpailua eikä kotimaan satamien tarjoamia mahdollisuuksia ilman lisäinvestointeja. Ympäristövaikutusten arvioinnissa ei ole myöskään otettu riittävästi huomioon hankkeen meluvaikutuksia. Ympäristövaikutusten arviointi on suoritettu riittämättömin luontotiedoin. Erityisesti puutteita on linnustoa ja kasvistoa koskevissa tiedoissa. Riittävästi ei ole myöskään selvitetty laivaväylän satamanläheisen mutkan jyrkkyyden vaikutuksia vaativissa tuuliolosuhteissa eikä väyläratkaisua testattu allassimuloinnilla. Muina perusteluina muistuttajat ovat käyttäneet maaperä- ja pohjavesiselvitysten puutteellisuutta, radan ja tien yhteisvaikutusten selvittämistä ja haittojen minimoinnin puutteellisuutta, 0-vaihtoehdon liikenteellisten vaikutusten puutteellista tarkastelua. Satama-alueen ja toimintojenkytkeytymistä muuhun maankäyttöön, maisematarkasteluja, virkistystoimintoja ja kevyen liikenteen järjestelyjä on myös tarkasteltu puutteellisesti. Telakan edustalle sedimentoituneiden muun muassa lyijy- ja kadmiumpigmenttien myötä aiheutuu ongelmia telakan edustaa ja sataman aluetta ruopattaessa sekä ruoppausmassoja mereen läjitettäessä. Hankkeen konsulttien suorittamien sedimenttitutkimusten näytteenottopaikat sijaitsisivat kaukana pigmenttien laskeutumisalueesta. Muistuttajat ovat viitanneet luontodirektiiviin (92/43/ETY) ja lintudirektiiviin (79/409/ETY) sekä EY:n oikeuskäytäntöön (erityisesti C-355/90) ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun 2.8.1996 taltio 2353 ja katsoneet, että velvoite Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden suojeluarvojen turvaamisesta siirtyy viranomaisille jo ennen kuin alue olisi sisällytetty valtioneuvoston esitykseen Natura 2000 -verkostoksi. Lupaviranomaisen on luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaisesti turvattava luonnonarvojen säilyminen sellaisilla alueilla, jotka tulevat Natura 2000 -verkoston osaksi. Lupaviranomaisen on edellytettävä luonnonsuojelulain 66 §:n mukaista poikkeuslupaa ennen vesioikeuden luvan myöntämistä. Satamahanke vaarantaa ympäristöministeriön Natura 2000 -esitykseen otettujen. Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesikokonaisuuden sekä toisaalta Kallahden niitty-, harju- ja vesialueen. Pahimmin satamatoiminnoille altistuu muistuttajan mukaan ensinmainittuun alueeseen kuuluva Porvarinlahden osa-alue. Edelleen muistuttajat ovat luvanmyöntämisedellytysten osalta katsoneet, että ympäristövaikutusten arviointi ei tarjoa riittävää ja oikeellista tietoa intressivertailun tarpeisiin. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen haittojen vähentämisperiaate on olemassa myös vesilain mukaisissa rakentamishankkeissa. Vahingonkorvausvaatimuksen osalta he toteavat, että korvausvaatimukset perustuvat vesilain mukaisiin edunkorvaus- ja täyden korvauksen periaatteisiin. Vesioikeuden vastaus Lupahakemusten hylkäämistä koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus viittaa luparatkaisuun ja sen perusteluihin ja hylkää vaatimuksen. Vaatimuksen uuden ympäristövaikutusten arvioinnin tekemisestä vesioikeus hylkää. Vesioikeus katsoo, että YVA-menettelyn yhteydessä tehdyt selvitykset ovat riittäviä luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa. Selvityksiä on YVA menettelyn jälkeen vielä täydennetty muun muassa uusilla sedimenttitutkimuksilla ja viistokaikuluotaustutkimuksilla. Hiekanottoalueen ja läjitysalueen sijaintia koskevan huomautuksen osalta vesioikeus toteaa, että läjitys- ja hiekanottoalue on siirretty haitattomampaan paikkaan yhteysviranomaisen Uudenmaan ympäristökeskuksen YVA-selostuksesta antaman lausunnon perusteella. Muistuttajien huomautus on aiheeton. Satamatoiminnan kilpailutilannetta ja nykyisten satamien kehittämistä on tarkasteltu suunnitelmassa laajasti. Nämä seikat vesioikeus on ottanut huomioon luvan myöntämisen edellytyksiä tarkastellessaan. Vesioikeus viittaa tältä osin luparatkaisuun ja sen perusteluihin. Riittämättömiä luontotietoja koskevan väitteen osalta vesioikeus toteaa, että tehdyt selvitykset ovat riittävät luvan myöntämisen edellytyksiä ja lupamääräyksiä harkittaessa. Muistuttajien tarkoittaman jyrkähkön kaarteen vaikutusta navigointiin on hakijan antaman selityksen mukaan selvitetty VTT:n simulaattoritarkasteluilla erilaisissa tuuliolosuhteissa. Näiden tarkastelujen perusteella on kaarteen läheiset matalikot esitetty poistettavaksi. Vuosaaren satamaan johtavan väylän vaihtoehtotarkastelut on tehty VTT:n tietokonesimulaattorilla, jota yleisesti käytetään väyläsuunnittelun apuvälineenä ja luotsien kouluttamisessa. Maaperä- ja pohjavesiselvitysten puutteellisuutta, radan ja tien yhteisvaikutusten selvittämistä ja haittojen minimoinnin puutteellisuutta, 0-vaihtoehdon liikenteellisten vaikutusten puutteellista tarkastelua, satama-alueen ja toimintojen kytkeytymistä muuhun maankäyttöön, maisematarkasteluja, virkistystoimintaa ja kevyen liikenteen järjestelyjä koskevien väitteiden osalta vesioikeus on todennut, että niitä on käsitelty tämä hakemusasia huomioon ottaen riittävästi. Vesioikeus hylkää vaatimukset osittain tähän asiaan kuulumattomina ja osittain aiheettomina. Sedimenttinäytteitä koskevien huomautusten osalta vesioikeus toteaa, että selvityksiä on tehty riittävästi. Vesioikeus on lisäksi antanut ruoppausmassojen laatua koskevan lupamääräyksen. Mitä tulee luonnonsuojelulain 66 §:ään perustuvan vaatimuksen perusteluihin vesioikeus toteaa, etteivät muistuttajien mainitsemien direktiivien aluesuojelusäännökset voi tulla suoraan sovellettaviksi kansallisissa tuomioistuimissa, koska niissä ei ole säädetty kenenkään yksityisen oikeudesta, joka kansallisen tuomioistuimen tulisi ottaa huomioon. Tulkintavaikutuskaan ei tässä tapauksessa edellytä muuttamaan vesilain 2 ja 4 lukujen säännösten soveltamisratkaisujen sisältöä. Sikäli kuin on kysymys lintu- ja luontodirektiivin huomioon ottamisesta luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa vesioikeus viittaa kohdassa 1 antamaansa vastaukseen. Muistutuskirjelmässä tarkastellaan vesilain 11 luvun korvausjärjestelmän perusteita. Vesioikeus toteaa, että edunmenetyksistä johtuvat korvaukset on määrätty selvitettäviksi katselmustoimituksessa. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä tästä päätöksestä ilmenevin perustein. Vesioikeus hylkää muistuttajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla. _ _ _
  10. (A 11) 753-411-0001-0037, S Anna ja Thomas (muistutus nro176), Sipoo, Talosaari Anna S ja Thomas S ovat tehneet samansisältöisen muistutuksen kuin on edellä muistutusten kohdassa
  11. Muistuttajat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujen korvaamista 3 150 markalla laillisine korkoineen. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa edellä kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkääoikeudenkäyntikuluvaatimukset vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.
  12. (A12) 753-411-0001-0036, H Leif (muistutus nro 179), Sipoo, Talosaari Leif H on tehnyt samansisältöisen muistutuksen kuin on edellä muistutusten kohdassa
  13. Muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista 3 150 markalla laillisine korkoineen. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa edellä kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkääoikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla. _ _ _
  14. (A24) 753-11-0001-0055, K Ritva (muistutus nro 171), Sipoo, Talosaari Ritva K on tehnyt saman sisältöisen muistutuksen kuin edellä muistutusten kohdassa
  15. Muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista 3 150 markalla laillisine korkoineen. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkääoikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.
  16. (A25) 753-411-0001-0048, H Elisabeth ja Clas (muistutus nro 174), Sipoo, Talosaari Elisabeth H ja Clas H ovat tehneet saman sisältöisen muistutuksen kuin edellä kohdassa
  17. Muistuttajat ovat vaatineet oikeudenkäyntikuluja 3 150 markkaa laillisine korkoineen. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkääoikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.
  18. (A28) 753-411-0001-0022, P Saga (muistutus nro 177), Sipoo, Talosaari Saga P:n muistutus on saman sisältöinen edellä kohdassa 11 esitetyn muistutuksen kanssa. Muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista 3 150 markalla laillisine korkoineen. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkääoikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla. _ _ _
  19. 753-411-0001-0040, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, vuokralainen (muistutus nro 169), Sipoo, Talosaari Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on edellä mainitun tilan vuokralaisena tehnyt saman sisältöisen muistutuksen edellä kohdassa 11 esitetyn muistutuksen kanssa. Muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista 2 000 markalla laillisine korkoineen. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkää oikeudenkäyntikulujakoskevan vaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla. _ _ _
  20. (C39) 753-406-0001-0101, S Werner (muistutus nro 45), Sipoo, Granö Werner S on vastustanut luvan myöntämistä, koska hanke aiheuttaa merkittäviä vahingollisia muutoksia ympäristössä ja erityisesti muistuttajan saaressa olevalla kiinteistöllä. Muistuttaja on vastustanut myös töidenaloittamislupaa. Mikäli lupa hankkeelle myönnetään muistuttaja on vaatinut, että sataman rakentamisen ja sen käytön aiheuttamat haitat korvataan hänelle täysimääräisesti. Muistuttaja on luetellut seuraavat hankkeesta aiheutuvat negatiiviset vaikutukset: 1) kiinteistön arvon aleneminen 2) virkistyskäytölle aiheutuvat haitat 3) vapaa-ajan kalastukselle aiheutuvat haitat 4) rakentamisaikana syntyvä melu ja saaste 5) satamatoiminnasta aiheutuva melu, aallokko ja saastuminen 6) ympäristön viihtyvyydelle aiheutuvat haitat (valo, haju jne.) 7) meressä ja pohjavedessa tapahtuvan veden laadun muutoksen aiheuttamat vahingot 8) saaren käytön vaikeutumisesta aiheutuvat vahingot 9) muut haitat ja vaikutukset, joita on vaikea arvioida etukäteen Muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, mikäli hänen on erityisin toimenpitein osoitettava kärsimänsä vahinko. Muistuttaja on vaatinut lisäksi, että vesioikeus suorittaa puolueettoman katselmustoimituksen ja määrittelee oikeudenmukaiset korvaukset. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus on päätöksen lupamääräyskohdassa määrännyt sataman liikennöintialueella sijaitsevasta vesialueesta (C39) 753-406-0001-0101 käyttöoikeuskorvauksen. Muistuttajan omistamalle kiinteistölle mahdollisesti aiheutuvat haitat käsitellään katselmustoimituksessa. Pohjaveden muutoksia koskevan väitteen osalta vesioikeus katsoo, että hanke ei vaikuta pohjaveteen. Muutoin vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen, jossa vesioikeus on luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta viitannut luparatkaisuun ja sen perusteluihin ja on hylännyt vaatimuksen. Katselmustoimitusta koskevan vaatimuksen vesioikeus on hyväksynyt hankkeesta aiheutuvien vahinkojen osalta. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevillä perusteilla.
  21. (C40) 753-406-0001-0069, K Simo kuolinpesä, (C41) 753-406-0001-0068, S Tom(muistutus n:o 170), Sipoo, Granö Rut S, Maj S ja Tom S (C41) sekä Majlen H ja Ari H sekä Carola S ja Kai Simons (C40) ovat tehneet samansisältöisen muistutuksen edellä kohdassa 11 esitetyn muistutuksen kanssa. Muistuttajat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujen korvaamista 2 540 markalla. Lisäksi he ovat vaatineet vesilain 1 luvun 31 §:n nojalla korvausta merenkulkulaitoksen tähän mennessä suorittamasta yhdestä kallioporauksesta 1 000 markkaa. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Muistuttajan kiinteistölle mahdollisesti aiheutuvat haitat selvitetään katselmustoimituksessa. Kallioporausta koskevan korvausvaatimuksen osalta vesioikeus toteaa, että se ei liity tähän lupa-asiaan. Vesioikeus jättää vaatimuksen tutkimatta. Vesioikeus hylkää oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla.
  22. (C42) 753-406-0001-0070, (C44) 753-406-0001-0071, E Henrik, W Maj-Britt, E Ebba (muistutukset nrot 20, 81 ja 102), Sipoo, Granö Henrik E (muistutus nro 20), Maj-Britt W (muistutus nro 81) ja Ebba E (muistutus nro 102) kukin otsikossa mainituista tiloista yhden kolmanneksen omistajina ovat erikseen jättäneet muistutukset. Henrik E on katsonut, että hakijan laskelmat Vuosaaren sataman kannattavuudesta perustuvat kokonaan Venäjälle tapahtuvan liikenteen kasvutoiveisiin. Muistuttaja on viitannut Suomenlahden eteläpuolella Venäjällä suunnitteilla olevaan satamaan. Näiden suunnitelmien toteutuminen osoittaa kannattavuuslaskelmat huonoksi pilaksi. Muistuttaja on viitannut nykyisiin Suomen eteläisiin satamiin ja katsoo, että ne tyydyttävät täysin kotimaan vienti- ja tuontiliikenteen. Ruoppaukset aiheuttavat kiinteistönomistajille merkittävää haittaa ja vahinkoa. Liejua ja rojua huuhtoutuu luonnonkauniille rannoille ja ajautuu sellaisille merenpohjan alueille, joita ei ruopata. Ruoppaukset ja räjäytykset mitätöivät kalastuksen vuosikymmeniksi. Ruoppausten hyväksymisen ehdoksi tulee asettaa, että luvanhakijat velvoitetaan korvaamaan syntyvät vahingot sekä jatkuvasti puhdistamaan rannat rojusta ja liejusta. Satamaan johtava väylä on suunniteltu huonosti ja se tulisi siirtää Pikku Niinisaaren länsipuolelle. Suunnitelman mukainen väylä on pidempi, huonosti navigoitavissa ja yksisuuntainen. Muistuttaja on vastustanut sekä luvan myöntämistä hankkeelle että töidenaloittamislupaa. Maj-Britt W on katsonut, että satamahanke tulisi hyllyttää ainakin 10 vuodeksi, jona aikana suursataman tarvetta seurattaisiin. Hanke tuhoaa ainutkertaisia alueita kuten Porvarinlahden, Mustavuoren sekä suuren osan saaristoa. Vesillä liikkuminen tulee hengenvaaralliseksi ruoppaus-, läjitys- ja räjäytystöiden vuoksi jopa etäällä Suomenlahdella. Pintaan nousee vanhaa rojua, tukkeja ja lankkuja, jotka tarttuvat veneiden potkureihin ja aiheuttavat suuria onnettomuuksia. Satamaan johtavan väylän tulee olla sama kuin Valmetin telakalle johtavan väylän. Muistuttaja on vastustanut hakemusta kaikilta osin sekä töidenaloittamisluvan myöntämistä. Ebba E on vastustanut luvan myöntämistä hankkeelle ja töidenaloittamislupaa. Muistuttaja on perustellut vaatimuksiaan samoin perustein kuin Henrik E. Vesioikeuden vastaus Luvan epäämistä koskevien vaatimusten osalta vesioikeus viittaa luparatkaisuun perusteluineen ja hylkää vaatimukset. Saaristoympäristön menettämistä koskevan väitteen osalta vesioikeus toteaa, että satama- alueella on jo teollista toimintaa. Satamahankkeesta aiheutuvat haitat käsitellään katselmustoimituksessa. Laivaväylän siirtämistä koskevan vaatimuksen vesioikeus hylkää. Vesioikeus pitää hakemussuunnitelmassa esitettyä väylävaihtoehtoa hyvänä. Telakalle johtava nykyinen väylä on liian matala Vuosaaren sataman tarkoituksiin. Hanke ei vaikuta luonnonsuojelualueisiin tavalla, joka estäisi luvan myöntämisen. Vesioikeus viittaa tältä osin kohdassa 11 esittämäänsä vastaukseen.Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevin perustein.
  23. (C47) 763-406-0001-0074, H Aimo (muistutus nro 29), Sipoo, Granö Aimo H on tehnyt saman sisältöisen muistutuksen kuin kohdassa
  24. Muistutuksessa ei ole kuitenkaan viitattu vesilain intressivertailua koskevaan kohtaan 2 luvun 6 §:ään. Lisäksi muistuttaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Kohdassa 12 (A9) 753-411-0001-0039, H Sonja, (A10) 753-411- 0001-0038, H Lars kuolinpesä (muistutukset nrot 28, 79 ja 80) Sonja H omasta puolestaan ja Lars H:n edustajana on muistutuksessaan (nro 28) vastustanut luvan myöntämistä, koska hanke aiheuttaa merkittäviä negatiivisia vaikutuksia muistuttajan kiinteistölle ja perheelle. Lisäksi hanke heikentäisi tulevien linnustonsuojelualueiden suojeluarvoa. Muistuttaja on vastustanut myös töidenaloittamislupaa. Mikäli lupa hankkeelle myönnetään, muistuttaja on vaatinut, että sataman rakentamisen ja käytön aiheuttamat haitat korvataan täysimääräisesti. Muistuttaja on luetellut ainakin seuraavat hankkeesta aiheutuvat negatiiviset vaikutukset: 1) kiinteistön arvon aleneminen 2) kalastukselle aiheutuvat haitat 3) virkistyskäytölle aiheutuvat haitat 4) rakentamisaikana syntyvä melu ja saaste 5) valmiista satamasta aiheutuva melu ja saaste 6) ympäristön viihtyvyydelle aiheutuvat haitat 7) muut haitat ja vaikutukset, joita on vaikea arvioida etukäteen Muistuttaja on vaatinut, että vesioikeus suorittaa puolueettoman katselmustoimituksen ja määrittelee oikeudenmukaiset korvaukset. Vesioikeuteen myöhemmin (25.6.1997) tulleissa muistutuksen täydennyksissä (nrot 79 ja 80) muistuttaja on viitannut vielä vesilain intressivertailua koskevaan kohtaan (vesilain 2 luvun 6 §). Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen, jossa vesioikeus on luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta viitannut luparatkaisuun ja sen perusteluihin ja hylännyt vaatimuksen. Katselmustoimitusta koskevan vaatimuksen vesioikeus on hyväksynyt hankkeesta aiheutuvien vahinkojen osalta. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevillä perusteilla. Vesioikeus hylkää Halosen oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla. _ _ _
  25. (C56) 753-406-0001-0078, B Helena, (C60) 753-406-0001-0082, R Kurt kuolinpesä, (C61) 753-406-0001-0083, A Britta, (C62) 753-406-0001-0084, R Axel (muistutus nro 156), Sipoo, Granö Nena B, Britta A ja Märta R ovat tehneet edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen. Muistutuksessa ei ole kuitenkaan viitattu vesilain intressivertailua koskevaan kohtaan 2 luvun 6 §:ään. Muistuttajat ovat lisäksi maininneet valo- ja hajuhaitat, veden laadun muutoksen aiheuttamat vahingot sekä kiinteistön käytön huononemisesta aiheutuvat vahingot. Lisäksi muistuttajat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, mikäli heidän täytyy ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin vahinkojensa osoittamiseksi. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen. _ _ _
  26. (C63) 753-406-0001-0085, B Ulla, Sipoo, Granö (muistutus nro 82) Ulla B:n ja Franz B:n muistutus on edellä kohdassa 49 esitetynmuistutuksen kanssa saman sisältöinen. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 49 antamaansa vastaukseen. _ _ _
  27. (Dl) 753-406-0001-0251, Etelä-Mölandetin kalastus- ja luonnonsuojeluyhdistys ry (muistutus nro 88), Sipoo, Granö Etelä-Mölandetin kalastus- ja luonnonsuojeluyhdistys ry on vastustanut hankettakokonaisuudessaan sekä nyt että tulevaisuudessa ja katsonut, että töidenaloittamislupaa ei tule missään muodossa myöntää. Mikäli töidenaloittamislupa myönnetään, muistuttaja on varannut itselleen oikeuden hakea vahingonkorvausta omaisuuden käytön estymisestä, sen myyntiarvon alenemisesta sekä vesialueen ja sen rannan käytön estymisestä tai vaikeutumisesta. Lisäksi muistuttaja on vaatinut korvaustakalastusvahingoista seuraavasti: - vesialueesta luopuminen pakkolunastusteitse - yhdistyksen ja sen jäsenten kalastusoikeuksien omistajina kärsimät oikeuksien arvon menetykset ja oikeuksien harjoittamisen vaikeutumiset - veden ja rantojen laadun muutokset, melu, haju, tärinä jne., veden ja pohjan likaantuminen - saalisvahingot ja muut vahingot. Muistuttaja on vaatinut saaliin menetyksestä korvauksen, joka määritetään niin sanotuntuottoarvomenetelmän mukaan laskukaavalla 20 x keskimääräinen puhdas tuotto viiden vuoden ajalta, vertailukohtana muistutuksen jättöhetkellä vallinnut tilanne. Edelleen muistuttaja on varannut itselleen oikeuden vaatia oikeudenkäyntikulujen korvaamista, jos sille syntyy tarvetta ryhtyä erityisen toimenpiteisiin osoittaakseen, että sille aiheutuu hankkeesta vahinkoa. Vesioikeuden vastaus Luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus viittaa luparatkaisuun perusteluineen ja hylkää muistuttajan vaatimuksen. Vesioikeus on päätöksen lupamääräyskohdassa määrännyt sataman liikennöintialueella sijaitsevasta vesialueesta (D1) 753-406-0001-0251 käyttöoikeuskorvauksen. Haitat käsitellään katselmustoimituksessa. Tuossa toimituksessa käsitellään myös kalatalousvahingot. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevillä perusteilla.
  28. (D2) 753-406-0001-0067, H Gitta, (D4) 753-406-0001-0086, H Gitta, (D18)753-406-0001-0057, H Birgitta (muistutukset nrot 86 ja 87), Sipoo, Granö Birgitta H (muistutus nro 86) ja Torolf L (muistutus nro 87) ovat jättäneet otsikossa mainittuja kiinteistöjä koskevat muistutukset, jotka ovat samasanaisia edellä kohdassa 59 esitetyn muistutuksen kanssa. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 59 antamaansa vastaukseen. _ _ _
  29. (D83) 753-406-0001-0316, H Pia, (D98) 753-406-0001-0273, B Charlotta, (B85)753-406-0001-0315, R Hilda, (D96) 753-406-0001-0306, R Henrik, (D97) 753-406-0001-0305, R Hilda, (M5) 753-433-0006-0286, B Charlotta, 753-433-0006-0284, B Carolina, 753-433-0004- 0054, B Carolina, (M6) 753-433-0006-0285 W Mona, (M11) 753-433-0006-0288, W Mona, 753-433-0006-0286, R Henrik, 753-406-0006-0313, R Niklas, 753-406-0006-0227, R Niklas (muistutus nro 56), Sipoo, Granö Charlotta B, Catharina W, Hilda R, Niklas R, Henrik R, Erik R ja Pia H ovat muistutuksessaan vastustaneet hakemusta kokonaisuudessaan sekä töidenaloittamislupaa. Muistuttajat ovat varanneet tilaisuuden esittää myöhemmin korvausvaatimuksensa. Satamahanke muuttaa Kalkkisaarenselän aluetta monella tavalla. Hanke vaikuttaa veden laatuun, pohjan olosuhteisiin, yleiseen vesialueen käyttöön, kalatalouteen ja maisemaan. Ruoppausten ja sataman täytön seurauksena koko ekosysteemi vaarantuu ja vaikutukset näkyvät vasta monen vuoden jälkeen. Haitallisia vaikutuksia on huomattavasti vähätelty.Maaliikenneyhteydet häiritsevät Porvarinlahden lintuyhdyskuntaa. Muistuttajat ovat viitanneet EU:n lintudirektiiviin. Hanke on ristiriidassa Natura 2000 -tavoitteiden kanssa. Laaja satama aiheuttaa merkittäviä maisemamenetyksiä Kalkkisaarenselällä, Mölandetissa, Lilla Bastössä ja Granössä sekä jatkuvan 45 dB:n melutason Granössä. Vesilain 2 luvun 5 §:n perusteella hankkeelle on mahdotonta myöntää lupaa. Vesioikeuden vastaus Luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus viittaa luparatkaisuun ja sen perusteisiin ja hylkää vaatimuksen. Korvauksia koskevat asiat selvitetään katselmustoimituksessa. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevin perustein. _ _ _ 105.(C14) 091-417-0006-00034, (C19) 091-417-0006-0006, J Robert kuolinpesä, (C23)091-417-0002-0007, J Robert kuolinpesä (muistutus nro 57), Helsinki, Länsisalmi Carola J, Ingemo J ja Björn J ovat vastustaneet luvan ja työluvan myöntämistä hankkeelle. Muistuttajat ovat vaatineet täysimääräisiä korvauksia vahingoista. Vahinko on vähintään yhtä suuri kuin heidän kiinteistöjensä käypä arvo, joka tulisi kertoa 1,5:llä. Hintojen on perustuttava mantereen käypiin hintoihin. Hanke aiheuttaa vahinkoa ympäristön luonnonoloille ja haittaa vesialueille ja kalastukselle, heikentää vapaa-ajan asumisolosuhteita, vähentää luonnonkauneutta ja viihtyvyyttä sekä kiinteistöjen ja vesialueen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Veden puhdistuskyky ja pohjan ja vesiluonnon tila heikkenevät. Hakemuksessa on virhe vesialueen RNro 6:34 osalta. Muistuttajat omistavat mainitun vesialueen. Lupaa ei voi myöntää tälläkään perusteella. Hankkeen taloudelliset selvitykset eivät ole selviä. Hiekanoton ja alusten potkurien aiheuttamien virtausten vaikutukset muistuttajien kiinteistöille on selvitettävä puolueettomien konsulttien toimesta. Väylällä voisi sattua suuronnettomuus ja sen seurauksena öljyvahinkoja. Alusten aiheuttamat aallot saattaisivat vahingoittaa heidän kivilaituriaan. Hankkeen vaikutuksista tulee tehdä uudet ja perusteelliset selvitykset puolueettoman viranomaisen tai laitoksen toimesta. Vesioikeuden vastaus Luvan epäämistä koskevan vaatimuksen vesioikeus hylkää. Vesioikeus viittaa luparatkaisuun ja sen perusteluihin. Korvauksia koskevat asiat käsitellään katselmustoimituksessa. Omistajaluettelo perustuu hakijalta saatuihin tietoihin. Virheellinen omistusselvityksen tieto ei vaikuta luvan myöntämisedellytyksiin. Uusien selvitysten tekemistä koskevan vaatimuksen vesioikeus hylkää. Tehdyt selvitykset ovat riittävät lupaedellytysten arvioimiseksi. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevin perustein. _ _ _
  30. (C28) 091-417-0001-0029, K Pentti, (C29) 091-417-0001-0031, K Pentti, (C30) 091-417-0001-0004 K Pentti (muistutus nro 14), Helsinki, Länsisalmi Pentti K muistutus on samansisältöinen kohdassa 110 esitetyn muistutuksen kanssa. Muistuttaja on vastustanut luvan ja työluvan myöntämistä. Sen lisäksi mitä edellä kohdassa 110 esitetyssä muistutuksessa on sanottu, muistuttaja on esittänyt, että talviolosuhteet kuten jääsohjo ja jäälohkareet aiheuttaisivat vahinkoa rantaviivalle ja laiturille. Alusten potkurivirroista ja aalloista saattaisi olla haittaa kiinteistön kaivolle, joka sijaitsee melko lähellä rantaviivaa. Kiinteistölle pääsy estyisi talvisin. Hakemussuunnitelman vahinkoarviossa käytetty vesihehtaarin arvo on aivan liian pieni. Ruoppausten, yhteydessä tulee kiinnittää huomiota vedenalaiseen puhelinlinjaan. Korvaukset tulisi määrätä vesilain nojalla 1,5-kertaisina. Muistutuksessa n:o 110 (Sven N) on lausuttu, että hankkeesta tehty ympäristövaikutusten arviointi on tehty pintapuolisesti. Hanke aiheuttaa luonnonsuojelulliselta näkökulmalta katsoen vahinkoja muun muassa Porvarinlahdella. Kalkkisaaren selkä on ahdas ja siitä syystä alukset joutuvat kulkemaan välittömästi Pikku Niinisaaren editse. Haitta on muistuttajan vapaa-ajanasunnolle merkittävä. Väylässä on mutkia ja se on ahdas, jolloin alukset ajautuvat pois väylältä ja aiheuttavat öljyvahinkoja ja mahdollista muuta vahinkoa luonnolle. Sataman rakentaminen vaikuttaa merivirtauksiin. Potkurivirtausten vaikutuksia koskevat arvioinnit ovat YVA:ssa puutteellisia. Potkurivirrat ja laivojen aiheuttamat aallot saattavat ulottaa vaikutuksensa myös kiinteistön vedensaantiin. Kiinteistön arvo tulee määritellä ainakin raakateollisuusmaan hintana (yli 400 markkaa/m 2 ). Vesialueiden osalta korvauksen pitäisi olla sama lunastettavilta alueilta kuin niiltä alueilta, joille haetaan vain käyttöoikeutta. Muistuttaja on esittänyt, että hänen kiinteistölleen aiheutuvat vahingot kartoitetaan etukäteen tai vaihtoehtoisesti koko käsittelytoimitetaan katselmustoimituksen perusteella. Muistuttaja on vaatinut vahingonkorvausta vähintään 4,87 miljoonaa markkaa sekä oikeudenkäyntikuluja 20 000 markkaa. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 110 antamaansa vastaukseen, jonka mukaan luvan epäämistä koskevan vaatimuksen osalta vesioikeus viittaa luparatkaisuun ja sen perusteluihin ja hylkää vaatimuksen. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevillä perusteilla. Ympäristövaikutusten arviointia koskevia selvityksiä vesioikeus pitää riittävinä. Korvauksia koskevat asiat käsitellään katselmustoimituksessa. Vesioikeus hylkää muistuttajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla. Sataman lunastettaville vesialueille ja niille alueille, joille haetaan käyttöoikeutta, vesioikeus on määrännyt saman yksikköhinnan. Sen lisäksi vesioikeus on Pentti K:n muistutukseen lausunut, että vesioikeus on päätöksenlupamääräyskohdassa määrännyt sataman liikennöintialueella sijaitsevasta vesialueesta (C28)091-417-001-0029 käyttöoikeuskorvauksen. Vesioikeus on ottanut puhelinlinjat huomioon lupamääräyksissä. _ _ _
  31. (F2) 753-415-0878-0005, Svarta Hästenin yhteismetsä (muistutus nro 35), Sipoo, Krämarö Svarta Hästenin yhteismetsä on jättänyt edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen. Lisäksi muistuttaja on katsonut, että väylä aiheuttaa riskejä ja haittoja myös pienveneliikenteelle. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.
  32. (F3) 753-415-0018-0001, P Jorma (muistutus nro 30), Sipoo, Krämarö Peter ja Kristine R ja Jorma P ovat tehneet edellä kohdassa 12 esitetynmuistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.
  33. (F4) 753-415-0019-0002, P Jorma (muistutus nro 31), Sipoo, Krämarö Jorma P on tehnyt edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.
  34. (F5) 753-415-0019-0001, P Eino kuolinpesä (muistutus nro 64), Sipoo, Krämarö Kalle A, Mikael A ja Markus A sekä Tiina A ovat jättäneet edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.
  35. (F6) 753-415-0020-0002, Z, Aimo (muistutus nro 137), Sipoo, Krämarö Aimo Z on jättänyt edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa saman sisältöisen muistutuksen. Muistuttaja on lisäksi katsonut, että laivaväylä aiheuttaisi riskejä ja haittaa pienveneilylle. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen. _ _ _
  36. (F11) 753-415-0011-0008, K Ilpo (muistutus nro 175), Sipoo, Krämarö Ilpo Kn muistutus on saman sisältöinen edellä kohdassa 11 esitetyn muistutuksen kanssa. Muistuttaja on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista 3 150 markkaa. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 11 antamaansa vastaukseen. Vesioikeus hylkääoikeudenkäyntikuluvaatimuksen vesilain 16 luvun 27 §:n nojalla. _ _ _
  37. (F18) 753-415-0012-0004, B Jarl (muistutus nro 36), Sipoo, Krämarö Jarl B on tehnyt kiinteistön SH 2 omistajana edellä kohdassa 12 esitetyn muistutuksen kanssa samansisältöisen muistutuksen. Vesioikeuden vastaus Vesioikeus viittaa kohdassa 12 antamaansa vastaukseen.
  38. (F19) 753-415-0012-0003, N Eugen (muistutus nro 132), Sipoo, Krämarö Eugen N:n mukaan töidenaloittamislupa voidaan myöntää vain sellaisiin töihin ja toimenpiteisiin, joiden jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi, jos varsinainen lupa myöhemmin evätään tai sen ehtoja muutetaan. Korvaukset on suoritettava katselmustoimituksessa. Niitä määrättäessä on otettava huomioon omaisuuden käytön vaikeutuminen, myyntiarvon aleneminen, käyttöarvon väheneminen ja kalastusoikeuden käytön vaikeutumisen. Vesioikeuden vastaus Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä tästä päätöksestä ilmenevällä perusteella. Korvaukset arvioidaan katselmustoimituksessa. Korvauksia koskevat asiat käsitellään katselmustoimituksessa. Töidenaloittamisluvan vesioikeus on hylännyt jäljempänä päätöksestä ilmenevin perustein. _ _ _ 4.1.
  39. Vesioikeuden luparatkaisut 10.
  40. Luparatkaisu 10.4.
  41. Satama Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) luvan Vuosaaren sataman I vaiheen rakentamiseen hakemukseen liitetyn suunnitelman ja seuraavien lupamääräysten mukaisesti. Lupa koskee satama-alueen ruoppauksia ja täyttöjä, laiturien rakentamista niihin liittyvine täyttöineen sekä aallonmurtajaa. Vesioikeus hylkää hakemuksen sataman II vaiheen osalta ennenaikaisena. Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama)lunastusoikeuden sataman rakenteiden alle jääviin seuraaviin maa-alueisiin Helsingin kaupungissa: Ilmoitettu omistaja - RN:o - Pinta-ala Vantaan kaupunki - 1:229 - 29 000 m 2 Valmet - 4:117 - 1 058 m 2 I Jan - 7:22 - 3 500 m 2 I Jan - 7:337 - 450 m 2 Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama)lunastusoikeuden sataman rakenteiden alle jääviin seuraaviin vesialueisiin Helsingin kaupungissa: Ilmoitettu omistaja - RN:o - Pinta-ala Valmet - 4:117 - 2,38 ha Yhteinen - 876:3 - 10,60 ha W Uno - 4:29 - 0,05 ha Yhteinen - 876:2 - 4,85 ha H Eeva - 6:34 - 3,12 ha M Tuulikki - 8:1 - 4,06 ha L Nils - 8:4 - 2,05 ha Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) pysyvän käyttöoikeuden sataman liikennöintialueella sijaitseviin seuraaviin vesialueisiin: Ilmoitettu omistaja - RN:o - Pinta-ala Helsinki Yhteinen - 876:3 - 5,61 ha W Uno - 4:29 - 9,35 ha Yhteinen - 876:2 - 5,36 ha H Eeva - 6:34 - 2,96 ha M Tuulikki - 8:1 - 5,25 ha L Nils - 8:4 - 8,34 ha N Wictor kuolinpesä - 8:2 - 10,48 ha K Pentti - 1:29 - 0,60 ha Sipoo S Werner - 1:101 - 1,90 ha Södra Mölandets Fiske- och Naturskyddsförening rf - 1:251 - 5,46 ha L Ernest - 1:249 - 22,35 ha Lunastuksesta ja pysyvästä käyttöoikeudesta on maksettava lupamääräyksessä 4 sanotut korvaukset. Lunastettaville maa-alueille korvaus määrätään vesilain mukaisesti puolitoistakertaisena. Korvaukset on määrätty siten, että maa-alueen korottamattomana hintana on käytetty 100 markkaa/m 2 ja vesialueen hintana 4 000 markkaa/ha. Perustelut Vuosaaren sataman rakentamisesta saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetyksiin. Vesioikeus on sataman etuvertailussa ottanut huomioon koko hankekokonaisuuden (satama, väylä, läjitys, merihiekan otto) hyödyt ja haitat, koska muut hankkeen osat liittyvät olennaisesti itse satamaan. Vesioikeus on etuvertailussa ottanut huomioon lisäksi, että hankkeesta aiheutuu myös muita kuin pelkästään merialuehaittoja. Vuosaareen rakennettava satama on tarpeen Helsingin satamaliikenteen toimivuuden turvaamiseksi ja liikenteen kasvuun varautumiseksi. Satama on taloudellisesti kannattava hanke hakijalle. Satama on myös yhteiskuntataloudellisesti kannattava. Hankkeista aiheutuvina edunmenetyksinä vesioikeus on ottanut huomioon yksityiseen etuun kohdistuvat vaikutukset mukaan lukien lunastus- ja käyttöoikeudet sekä yleiseen etuun kohdistuvat vaikutukset. Satamasta aiheutuu haittaa kalakannoille, kalastukselle ja rantojen käytölle ja se vaikuttaa merialueen yleiseen viihtyvyyteen ja yleiseen merialueen virkistyskäyttömahdollisuuteen. Vesioikeus on ottanut etuvertailussa myös huomioon, että alueella on harjoitettu telakkatoimintaa aikaisemmin. Vesioikeus on lisäksi ottanut huomioon, että hankkeesta aiheutuu myös sellaisia hyötyjä, jotka eivät suoraan kohdistu luvan saajaan. Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia vesiympäristön luonnonsuhteissa eikä vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä se suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Hakija omistaa yli puolet sataman maa- ja vesialueista, joten lunastus- ja käyttöoikeuden myöntämisen edellytykset ovat olemassa. Hakemusasiakirjoihin on liitetty ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukainenarviointiselostus. Lainkohdat Vesilain 2 luvun 5 §, 6 §:n 2 momentti, 7 §, 11 §, 12 § ja 22 §, 11 luvun 3 § ja 6 §, 16 luvun 1 a § Lupamääräykset 1) Rakenteet Satama-alueen täytöt, aallonmurtaja ja laiturirakenteet on tehtävä yleissuunnitelmaluonnoksen 4/97 sekä suunnitelmaan liitetyn piirroksen liite 5-5 mukaisesti. Luiskat on verhoiltava siten, että hienorakeisen aineksen haitallista huuhtoutumista mereen ei tapahdu. 2) Rakentaminen Rakentaminen on tehtävä siten, että merialueelle ja sen käytölle sekä kalastukselle ja kalakannoille aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä. Vuosaaren voimalaitosten jäähdytysveden samenemista on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Luvan saajan on huolehdittava siitä, että ruoppaus- ja läjitysalueilla mahdollisesti olevat johdot ja kaapelit säilyvät toimintakelpoisina. Työalue on merkittävä työn ajaksi merenkulkuhallituksen antamien ohjeiden ja suositusten mukaisesti. Rakentamisen päätyttyä alue on maisemoitava. 3) Luvan saaja on vastuussa yrityksestä aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä. Työstä mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on viivytyksettä korvattava asianomaiselleoikeudenomistajalle. 4) Luvan saajan on maksettava seuraavat korvaukset lunastusoikeudesta ja käyttöoikeudesta: Sataman alle jäävät maa-alueet: Ilmoitettu omistaja - RN:o - Korvaus, mk Vantaan kaupunki - 1:229 - 4 350 000 Valmet - 4:117 - 158 700 I Jan - 7:22 - 525 000 I Jan - 7:337 - 67 500 Rakenteiden alle jäävät vesialueet: Ilmoitettu omistaja - RN:o - Korvaus, mk Valmet - 4:117 - 9 520 Yhteinen - 876:3 - 42 400 W Uno - 4:29 - 200 Yhteinen - 876:2 - 19 400 H Eeva - 6:34 - 12 480 M Tuulikki - 8:1 - 16 240 L Nils - 8:4 - 8 200 Sataman liikennöintialueella sijaitsevat vesialueet: Ilmoitettu omistaja - RN:o - Korvaus, mk Helsinki Yhteinen - 876:3 - 22 440 W Uno - 4:29 - 37 400 Yhteinen - 876:2 - 21 440 H Eeva - 6:34 - 11 840 M Tuulikki - 8:1 - 21 000 L Nils - 8:4 - 33 360 N Wictor kuolinpesä - 8:2 - 41 920 K Pentti - 1:29 - 2 400 Sipoo S Werner - 1:101 - 7 600 Södra Mölandets Fiske- och Naturskyddsförening rf - 1:251 - 21 840 L Ernest - 1:249 - 89 400 Korvaukset on maksettava kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Viivästyskorko on Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. 5) Luvan saajan on niinä vuosina, kun tämän päätöksen mukaisia töitä tehdään, maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 70 000 mk vuodessa käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella. 6) Luvan saajan on huolehdittava ennen sataman rakentamista satama- alueelle tulevien viemäri-, oja- ja kuivatusvesien pääsystä mereen rakennustyön aikana ja sataman valmistuttua. 7) Luvan saajan on tarkkailtava rakennustyön ja sataman käytön vaikutuksia merialueella Uudenmaan ympäristökeskuksen ja vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on toimitettava mainituille viranomaisille vähintäin kaksi kuukautta ennen töiden aloittamista. Tarkkailutulokset on toimitettava tarkkailuohjelmassa mainittuina aikoina Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin ja Vantaan kaupunkien ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille. Vaadittaessa tarkkailutulokset on annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeus tai etu saattaa olla tiedoista riippuvainen. 8) Luvan saajan on tutkittava ruopattavien massojen laatu kussakin ruoppauskohteessa ennen ruoppausta Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja toimitettava tulokset ympäristökeskukselle ennen ruoppauksen aloittamista. 9) Rakennustyöhön on ryhdyttävä neljän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Rakennustyö on tehtävä kymmenen vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. 10) Rakennustyön, aloittamisesta on ilmoitettava hyvissä ajoin Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle, Helsingin ja Vantaan kaupunkien ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille sekä Helsingin Energialle. 11) Rakennustyön valmistumisesta on ilmoitettava 60 päivän kuluessa töiden valmistumisajankohdasta vesioikeudelle sekä edellä mainituille viranomaisille. Valmistumisilmoitukseen on liitettävä toteutettuja rakenteita kuvaavat piirrokset. 10.4.
  42. Ruoppausmassojen läjitys Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) luvan Vuosaaren sataman I vaiheen rakentamisessa syntyvien ruoppausmassojen läjittämiseen noin seitsemän kilometriä Itä-Tontusta etelään sijaitsevalle lupahakemussuunnitelman liitteessä 13-1 esitetylle läjitysalueelle. Läjitysalueelle saadaan läjittää myös Vuosaaren satamaan johtavan väylän ruoppausmassoja. Perustelut Ruoppausmassojen läjityksestä saatava hyöty on siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Ruoppausmassojen metallipitoisuus tai PCB-pitoisuus ei analyysitulosten mukaan ole esteenä läjittämiselle. Läjitettävien massojen tarkkailusta vesioikeus on lisäksi antanut erillisen määräyksen. Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa eikä vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä se suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Lainkohdat Vesilain 2 luvun 5 §, 6 §:n 2 momentti ja 4 luvun 6 § Lupamääräykset 1) Suunnitelman tarkoittamalle alueelle saa läjittää enintään 4,5 milj. m 3 ruoppausmassoja. Läjityksen ylätaso ei saa nousta yli -50 m. 2) Läjittäminen on suoritettava siten, että merialueelle ja sen käytölle sekä kalastukselle ja kalakannoille aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä. Läjitysalue on merkittävä työn ajaksi selvästi havaittavin merkintälaittein merenkulkuhallituksen antamien ohjeiden ja suositusten mukaisesti. 3) Luvan saaja on vastuussa läjityksestä aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä. Läjityksestä mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on viivytyksettä korvattava asianomaiselle oikeudenomistajalle. 4) Luvan saajan on tarkkailtava läjityksen vaikutuksia merialueella Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelmaehdotukset on toimitettava edellä mainituille viranomaisille vähintään kaksi kuukautta ennen työn aloittamista. Tarkkailutulokset on toimitettava tarkkailuohjelmassa mainittuina aikoina Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille. Vaadittaessa tarkkailutulokset on annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeus tai etu saattaa olla tiedoista riippuvainen. 5) Läjitykseen on ryhdyttävä neljän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Lupa on voimassa kymmenen vuotta tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. 6) Läjityksen loputtua luvan saajan on vuoden kuluessa selvitettävä läjityksen taso ja toimitettava tulokset karttatietoineen Suomenlahden merenkulkupiirille, Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle. 10.4.
  43. Merihiekan ottaminen Luparatkaisu Vesioikeus myöntää Helsingin kaupungin satamalaitokselle (nykyisin Helsingin Satama) luvan noin 8 milj. pr-m 3 :n merihiekan ottamiseen Sora-ja Itä-Tontun alueilta Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamista varten hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti (hakemussuunnitelman liite 14 piirustus 1, merikartanote mittakaavassa 1:50 000). Perustelut Hiekan ottamisesta saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen. Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa eikä vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä se suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Hiekka on tarpeen Vuosaareen rakennettavan sataman rakenteisiin. Hakijalla on hiekan omistajan lupa hiekan ottoon. Lainkohta Vesilain 2 luvun 5 § ja 6 §:n 2 momentti Lupamääräykset 1) Hiekkaa on otettava siten, että merialueelle ja sen käytölle sekä kalastukselle ja kalakannoille aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä. Merihiekan ottoalue on merkittävä työn ajaksi merenkulkuhallituksen antamien ohjeiden ja suositusten mukaisesti. 2) Luvan saaja on vastuussa yrityksestä aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä. Työstä mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on viivytyksettä korvattava asianomaiselleoikeudenomistajalle. 3) Luvan saajan on tarkkailtava merihiekan ottamisen vaikutuksia veden ja pohjan laatuun Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelmaehdotukset on toimitettava edellä mainituille viranomaisille vähintään kaksi kuukautta ennen työn aloittamista. Tarkkailutulokset on toimitettava tarkkailuohjelmassa mainittuina aikoina Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnanympäristönsuojelulautakunnille. Vaadittaessa tarkkailutulokset on annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeus tai etu saattaa olla tiedoista riippuvainen. 4) Merihiekan otto on aloitettava neljän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Lupa on voimassa kymmenen vuotta tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. 5) Työn aloittamisesta ja päättymisestä on ilmoitettava kirjallisesti Suomenlahden merenkulkupiirille, Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Päättymisilmoitukseen on liitettävä kartta, josta ilmenee pohjan syvyys ennen työn aloittamista ja työn päätyttyä. 10.4.
  44. Vuosaaren satamaan johtavan väylän rakentaminen Vesioikeus myöntää merenkulkulaitokselle luvan Vuosaaren satamaan johtavan 11 metrin väylän rakentamiseen siihen liittyvine ruoppauksineen hakemussuunnitelman liitteessä 15-1 esitetyissä kohteissa RK1, RK2, RK3, RK4a ja RK4b hakemussuunnitelman liitteen 15-3 mukaisesti. Lisäksi vesioikeus myöntää merenkulkulaitokselle luvan ruoppausmassojen läjittämiseen tämän päätöksen kohdassa 10.4.2 tarkoitetulle alueelle. Perustelut Väylän rakentaminen on tarpeen Vuosaaren sataman liikennöintiä varten. Rakentamisesta saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen. Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa eikä vesiluonnossa ja toiminnassa eikä se suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Lainkohdat Vesilain 2 luvun 5 §, 6 §:n 2 momentti ja 22 §, 4 luvun 4 § ja 6 § Lupamääräykset 1) Ruoppaukset on tehtävä siten, että merialueelle ja sen käytölle sekä kalastukselle kalakannoille aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä. Osatyöt on pyrittävä suorittamaan yhtäjaksoisesti. Luvan saajan on huolehdittava, että ruoppausalueilla mahdollisesti olevat johdot ja kaapelit säilyvät toimintakelpoisina. Ruoppausalueet on merkittävä työn ajaksi. 2) Ruoppausmassat on pyrittävä sijoittamaan saaren sataman rakenteisiin. 3) Luvan saajan on tutkittava ruopattavien massojen laatu kussakin ruoppauskohteessa ruoppausta Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja toimitettava tulokset ympäristökeskukselle ennen ruoppauksen aloittamista. 4) Luvan saajan on tarkkailtava ruoppauksen aikana ja sen jälkeen töiden vaikutuksia alueeseen ja pohjaan Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Töiden vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen on tarkkailtava Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi tulee toimittaa mainituille viranomaisille vähintään kaksi kuukautta ennen töiden aloittamista. Tarkkailutulokset on toimitettava tarkkailuohjelmassa mainittuina aikoinaUudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille. Vaadittaessa tarkkailutulokset on annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeus tai etu saattaa olla tiedoista riippuvainen. 5) Luvan saajan on niinä vuosina, kun tämän päätöksen mukaisia töitä tehdään, maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 5 000 mk vuodessa käytettäväksi kalataloudellisten haittojen vähentämiseen hankkeen vaikutusalueella. 6) Luvan saaja on vastuussa yrityksestä aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä. Työstä mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on viivytyksettä korvattava asianomaiselleoikeudenomistajalle. 7) Luvan saajan on hyvissä ajoin ennakolta ilmoitettava kirjallisesti kunkin työosuuden aloittamisesta Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille. Luvan saajan on vuosittain etukäteen tiedotettava ruoppauksen aikataulu. Alueen ammattikalastajille asiasta on ilmoitettava henkilökohtaisesti. Muille asianosaisille tieto voidaan antaa paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. 8) Luvan saajan on ilmoitettava töiden valmistumisesta kirjallisesti vesioikeudelle, Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille 60 päivän kuluessa töiden valmistumisesta ja liitettävä ilmoitukseen ruopattujen alueiden sijainnin osoittava kartta. 9) Ruoppaus on aloitettava neljän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Lupa on voimassa kymmenen vuotta. 10.4.
  45. Vuosaaren satamaan johtavan julkisen kulkuväylän perustaminen Vesioikeus määrää Vuosaaren satamaan johtavan kulkuväylän julkiseksi kulkuväyläksi. Vesioikeus vahvistaa väylän sijainnin sellaiseksi kuin se on esitetty lupahakemuksen liitteissä 15-1 ja 15-
  46. Väylän kulkusyvyys on 11 metriä. Väyläalueen minimileveys on 150 metriä. Vesioikeus myöntää merenkulkulaitokselle oikeuden sijoittaa linjataulut Sipoon kunnan Granön kylän Mölandetin saarella sijaitseville tiloille RN:o 1:67 ja 1:62 sekä pysyvän käyttöoikeuden taulujen vaatimille noin 25 m 2 alueille mainituilla tiloilla. Vesioikeus myöntää luvan saajalle oikeuden poistaa linjataulujen näkyvyyttä estävät puut ja pensaat Sipoon kunnan Granön kylän Mölandetin saarella sijaitsevilla tiloilla RN:o 1:67 (noin 607 m 2 ) ja 1:68 (noin 3186 m 2 ) hakemussuunnitelman täydennyksessä (kohta 5 piirros 5, 18.3.1997) esitetyltä sektorilta ja oikeuden huolehtia näkyvyyden säilymisestä sekä myöntää pysyvän käyttöoikeuden mainittuunalueeseen. Pysyvästä käyttöoikeudesta on maksettava lupamääräyksessä 4 sanotut korvaukset. Korvaukset on määrätty puolitoistakertaisina vesilain mukaan. Korottamattomana neliöhintana on käytetty 20 mk/m 2 linjataulujen alueella ja taulujen näkyvyyden vuoksi määrättävästä käyttöoikeudesta 10 mk/m 2 . Vesioikeus myöntää pysyvän käyttöoikeuden väylään liittyvään Musta Hevosen länsipuolella sijaitsevaan ankkurointi- ja odotusalueeseen, joka on esitetty hakemussuunnitelman liitteen 15-1 yleissuunnitelmakartassa
  47. Luvan saajille kuulumattoman Sipoon kunnassa olevan vesialueen RN:o 876:1 omistajille on maksettava pysyvästä käyttöoikeudesta lupamääräyksessä 5 sanottu korvaus. Korvattavan alueen pinta-alaksi, johon ei ole laskettu mukaan väyläaluetta, vesioikeus on arvioinut 65 ha. Korvauksen perusteena on käytetty hintaa 4 000 mk/ha. Perustelut Väylä on tarpeen pitää avoimena yleistä laivaliikennettä varten Vuosaaren satamaan. Kyseessä oleva vesistön osa täyttää kohtuudella ne vaatimukset, jotka vesistössä harjoitettava liikenne huomioon ottaen yleiselle kulkuväylälle voidaan asettaa. Linjataulut ovat tarpeen väylän liikennöitävyydelle ja turvallisuudelle. Ankkurointi ja odotusalue on tarpeen väylän liikennöitävyydelle ja sataman tehokkaalle käytölle. Lainkohdat Vesilain 4 luvun l, 1 a, 2 a, 3, 5, 7 ja 8 §, 11 luvun 3 § Lupaehdot 1) Luvan saajan on pidettävä väylä laitteineen asianmukaisessa kunnossa ja huolehdittava siitä, että väylää käytetään niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa muulle merialueen käytölle. 2) Luvan saaja on vastuussa väylästä ja väylän käytöstä mahdollisesti aiheutuvasta vesilain mukaan korvattavasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä. 3) Luvan saajan on kirjallisesti ilmoitettava väylän käyttöönotosta vesioikeudelle, Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan ympäristönsuojelulautakunnille, Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle. 4) Luvan saajan on maksettava seuraavat korvaukset linjatauluille ja raivattavalle alueelle tarvittavan alueen pysyvästä käyttöoikeudesta: Ilmoitettu omistaja - RN:o - Korvaus, mk Anne V - 1:62 - 750 H Gitta - 1:67 - 9 855 S Tom - 1:68 - 47 790 Korvaukset on maksettava kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.Viivästyskorko on Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Raivattava puusto jää omistajalle. Raivauksen jäljet on siistittävä. 5) Luvan saajan on maksettava vesialueen RN:o 876:1 (Sipoon kunnassa) omistajille pysyvästä käyttöoikeudesta 260 000 mk. Korvaus on maksettava kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Viivästyskorko on Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Merenkulkuhallitus merkitsee väylän merikarttaan. Vesioikeus merkitsee väylän vesioikeudessa pidettävään vesikirjaan. 10.4.
  48. Töidenaloittamislupa Vesioikeus hylkää hakemukset hakijoiden oikeuttamiseksi ryhtymään jo ennen päätösten lainvoimaiseksi tulemista yritysten toteuttamista tarkoittaviin töihin ja töiden suorittamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin. Perustelu Vuosaaren sataman rakentaminen on rakennustyönä niin suuri ja laajalle ulottuva, että alueen oloja ei voida olennaisilta osin palauttaa entisen veroiseksi siinä tapauksessa, että lupa valitusasteessa evätään tai sen ehtoja muutetaan. Läjittämistä, merihiekan ottoa ja satamaan johtavaa väylää koskevat hakemukset liittyvät olennaisesti sataman rakentamiseen eikä niille siten ole tarpeen myöntää erillisiätöidenaloittamislupia. Lainkohdat Vesilaki 2 luku 26 § Tämän päätöksen saatua lainvoiman vesioikeus lähettää vesilain 21 luvun 8 §:n ja vesiasetuksen 84 §:n nojalla jäljennöksen päätöksestä Uudenmaan maanmittaustoimistolle. Merkitään, että Länsi-Suomen vesioikeuden tilalle on 1.3.2000 perustettu Länsi-Suomen ympäristölupavirasto. 4.
  49. Muutoksenhaku Vaasan hallinto-oikeudessa 4.2.
  50. Vesiylioikeudelle, sittemmin Vaasan hallinto-oikeus, tehdyissä valituksissa esitetyt vaatimukset siltä osin kuin nyt on kysymys 1) Charlotta B ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hakijoille on myönnetty lupa Vuosaaren satamahankkeeseen. Edelleen muutoksenhakijat ovat vaatineet, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta pyydetään Rooman sopimuksen artiklan 177 nojalla ennakkoratkaisua lintu- ja habitaattidirektiivien ja Natura 2000 -ohjelman tulkinnasta ja soveltamisesta tässä hankkeessa. Lisäksi muutoksenhakijat ovat vaatineet, että hakijat velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvausta sataman aiheuttamasta menetyksestä, vahingosta ja arvon alenemisesta. Muutoksenhakijat ovat muun ohella katsoneet, että vesioikeuden päätös on puutteellisesti perusteltu. Hankkeen hyötyjen ja haittojen vertailu perustuu populistisiin toteamuksiin. Taloudellinen vertailu puuttuu. Vesioikeuden olisi tullut tarkkaan analysoida vesilain 2 luvun 5 §, joka on ensisijainen vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin ja 11 §:n mukaiseen intressivertailuun nähden. Mahdollisuuksia jo olevien satamien käyttämiseen ei ole tarkasteltu. Tarkastelun ulkopuolelle on myös jätetty lintu- ja habitaattidirektiivit ja Natura 2000 -ohjelma. Vuosaaren satamahanke on ristiriidassa Natura 2000 -ohjelman tavoitteiden kanssa, joka on otettava asiassa huomioon, vaikka toiminta tapahtuukin Natura-alueiden ulkopuolella. Sataman välittömässä läheisyydessä ovat Mustavuoren lehto, Östersundomin lintuvedet ja Kallahden alue. Sataman maaliikenneyhteydet häiritsevät lintujen elinaluetta Porvarinlahdella. Oleskelu muutoksenhakijoiden suunnitellun sataman välittömässä läheisyydessä olevilla kiinteistöillä käy epäviihtyisäksi, koska ympäristö ja maisema tuhoutuvat täysin. Lisäksi muutoksenhakijat ovat viitanneet toiminnasta aiheutuvaan meluun. Myös hakemukseen liitetyn kalatalousselvityksen mukaan satamahanke muuttaa Kalkkisaarenselän nykytilaa merkittävästi. 2) P

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.