2002 false KHO:2002:86 Asiassa oli kysymys patoalueineen yhteensä 242 km 2 :n suuruisen Vuotoksen tekoaltaan ja voimalaitoksen rakentamisesta sekä vesistön säännöstelystä. Pohjois-Suomen vesioikeus ka

§:ssä (467/1987) tarkoitettuja seurauksia, että lupa olisi evättävä. Suoritettuaan vesilain 2 luvun 6 §:ssä (264/1961) tarkoitetun intressivertailun, vesioikeus myönsi luvan hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti. Vaasan hallinto-oikeus kumosi vesioikeuden päätöksen ja hylkäsi lupahakemuksen, koska kokonaisuutena arvioiden hankkeen vaikutukset olivat sellaisia

§:ssä (467/1987) tarkoitettuja huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa, jotka estivät luvan myöntämisen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hankkeen vaikutuksia, kun otettiin huomioon niiden laaja-alaisuus sekä erityisesti niidensyvällekäyvyys ja pysyvyys allasalueella ja allasalueella olevat luontoarvot, oli pidettävä

§:ssä (467/1987) tarkoitettuina huomattavina ja laajalle ulottuvina vahingollisina muutoksina ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen. Koska asia ratkaistiin

§:n nojalla, ei vesilain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitetun intressivertailun suorittaminen ollut tarpeen. (Äänestys 6-1). Vesilaki 2 luku 5 § (467/1987) ja 6 § (264/1961)

1. Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista 1.
2. Hakemus vesioikeudelle Kemijoki Oy on Pohjois-Suomen vesioikeuteen 25.9.1992 toimittamassaan ja myöhemmintäydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa vesivoiman käytettäväksi saamista, lisäämistä ja käytön tasoittamista varten Vuotoksen tekojärven ja voimalaitoksen rakentamiseen sekä vesistön säännöstelyyn Pelkosenniemen, Sallan ja Savukosken kunnissa hakemuksen oheen liitetystä suunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Vuotos-hankkeen tarkoituksena on tyydyttää valtakunnallista sähköenergian tarvetta. Rakentamisella saadaan valtakunnalliseen käyttöön säätöominaisuuksiensa vuoksi erityisen tärkeää säätö- ja varaenergiaa sekä huipputehoa. Vuotos-hanketta on kokonaisuudessaan pidettävä yleisen tarpeen vaatimana sen energiataloudellisten ja säännöstelystä muutoin saatavien hyötyjen vuoksi. Tekoaltaan rakentamisesta sekä vesistön säännöstelemisestä ja Vuotoksen voimalaitoksen rakentamisesta, molemmista erikseen, saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Lisäksi säännöstelystä koituu myös muuta kuin energiataloudellista hyötyä. Hakija on ilmoittanut omistavansa Vuotoksen hanketta varten tarpeellisesta vesivoimasta 97,8 % ja pyytänyt, että sille myönnettäisiin pysyvä käyttöoikeus hanketta varten tarpeelliseen, muille kuuluvaan vesivoimaan sekä oikeus toisille kuuluviin alueisiin tai niiden omaksi lunastamiseen. Koska yrityksestä aiheutuvien vahinkojen selvittäminen saattaa suhteettomasti viivyttää asian käsittelyä vesioikeudessa ja kun yrityksen kiireellistä toteuttamista on yleiseltä kannalta pidettävä tärkeänä, hakija on pyytänyt, että vesioikeus ratkaisisi hakemusasian ensiksi muilta kuin yrityksestä aiheutuvien vahinkojen ja niiden johdosta suoritettavien korvausten sekä vahinkoa estävien toimenpiteiden osalta. Samasta syystä tulisi katselmustoimitus määrätä suoritettavaksi kahdessa vaiheessa. Koska pitkäaikaiseen rakentamissuunnitelmaan sisältyvien töiden kiireellistä aloittamista on pidettävä tärkeänä, hakija on pyytänyt, että se oikeutettaisiin ryhtymään jo ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemista koneaseman, tulva-aukkojen sekä nykyisten vesialueiden ulkopuolelle rakennettavien patojen maankaivu-, louhinta- ja rakennustöihin, alakanavan maankaivu- ja louhintatöihin sekä työpatojen ja työsillan rakentamiseen. Hakija on hakemuksessaan tarjonnut muille hyödynsaajille osallistumista Vuotoksen säännöstelyyn ja pyytänyt, että vesioikeus julkisella kuulutuksella kehottaa muita hyödynsaajia ilmoittamaan vesioikeudelle halukkuudestaan osallistua yritykseen. Hakija on vesioikeuteen 8.7.1993 toimittamassaan kirjeessä pyytänyt, että töidenaloittamislupa ulotettaisiin koskemaan myös hakijan hallinnassa olevien metsien raivauksia. Lisäksi hakija on ilmoittanut, ettei se tässä vaiheessa pidä välttämättömänä katselmustoimituksen jakamista kahteen vaiheeseen. Selostus suunnitelmasta sikäli kuin nyt on kysymys Kemijoen vesistöalueen pinta-ala on 51 127 km 2 ja järvisyys 3,8 %. Kemijoki alkaa Itä-Lapista. Kitinen ja Luiro laskevat siihen noin 50 km ennen Kemijärveä. Kitisen latvoille on rakennettu Porttipahdan tekojärvi ja Luiron latvoille Lokan tekojärvi. Tekojärvet on yhdistetty Vuotson kanavalla, ja pääosa niiden vesistä laskee Kitisen kautta. Kitiseen on rakennettu viisi voimalaitosta ja kuudes on rakenteilla. Lokan tekojärven säännöstelypadossa on Lokan voimalaitos, jonka kautta vettä juoksutetaan Luirojokeen. Vesistön keskiosassa sijaitsee Kemijärvi, joka on säännöstelty. Siihen laskevaan Askanjokeen on rakennettu Jumiskon voimalaitos, jonka energian lisäämiseksi Suolijärviä säännöstellään. Kemijärven ja meren välisellä jokiosalla Kemijokeen yhtyy Rovaniemen kaupungin kohdalla Ounasjoki. Putousta on Kemijärven ja Rovaniemen välillä noin 76 m. Kemijärven ja Rovaniemen välillä Kemijokeen laskevissa sivujoissa on yhteensä neljä pientä voimalaitosta, joihin kaikkiin liittyy säännöstely. Alajuoksun pituus Rovaniemeltä Perämereen on 120 km ja putous 73 m. Kemijoen pääuomaan on rakennettu yhteensä kahdeksan voimalaitosta. Hakemuksen kohteena oleva Vuotoksen tekojärvi on tarkoitus rakentaa siten, että Kemijoki padotaan ennen Kitisen yhtymäkohtaa. Tekojärven juoksutus ja säännöstely tapahtuvat voimalaitoksen ja tulva-aukon avulla, jotka on suunniteltu Arvospuolen eteläpuolelle noin 9 km Pelkosenniemeltä etelään, missä tekojärvestä kaivettava kanava yhtyy Kemijokeen. Tekojärven pääosa on Pelkosenniemen kunnassa Vuotosjoen ja sen sivujokien varsilla olevalla suo- ja metsäalueella. Kemijoen suunnassa tekojärvi ulottuu kapeana lahtena Savukosken kirkonkylään asti. Vuotosjoen latvoilla tekojärvi ulottuu Sallan kunnan puolella sijaitsevaan Pahkakummun ja Ahvenselän asutusalueeseen. Lännessä tekojärvi rajoittuu 1,5-2,0 km:n etäisyydellä Kemijoesta olevaan maapatolinjaan. Se alkaa etelässä Ahvenjärven eteläpuolelta, josta se kulkee pohjoisluoteeseen ja ylittää Kemijoen 2 km ennen Kitisen yhtymäkohtaa ja jatkuu koilliseen Pelkosenniemi - Savukoski tien tuntumassa päättyen Sudenvaaran rinteeseen. Tekojärven pinta-ala ylärajallaan N 43 +166,50 m on 237 km 2 ja alarajallaan N 43 +158,50 m 55 km
3. Tekojärven valuma-alueen muodostaa YläKemijoen valuma-alue. Sen pinta-ala on 9 347 km 2 ja järvisyys 0,9 %. Alue on pääasiassa korkeuden N 43 + 200,00 m yläpuolella. Itse tekojärvialue on Kemijoen laaksoalueella korkeudella 150,00-66,50 m. Suurimmat sivujoet, niiden valuma-alueet ja järvisyydet ovat seuraavat: Valuma-alue - Järvisyys km 2 - % Kairiojoki: 578 - 0,0 Värriöjoki: 1 076 - 0,1 Tenniöjoki: 4 144 - 1,0 Vuotosjoki: 730 - 0,8 Vuosien 1961 - 1990 keskimääräinen sademäärä alueella on ollut 530 mm/v. Lumena vuotuisesta sateesta tulee keskimäärin 40 %. Vuotoksen tekoaltaan haihdunnaksi vesipinnasta saadaan Lokalta saatuja haihtumisarvoja vertaamalla keskimäärin 300 mm/v. Maa-alueelta tapahtuva haihdunta on keskimäärin yli 200 mm/v. Vuotoksen tekojärven päätarkoitus on Kemijoen ohijuoksutettavien tulvavesien varastoiminen tekojärveen ja hyväksikäyttö voimalaitoksissa kulutushuippujen aikana. Lisäksi vesien varastointi vähentää ratkaisevasti Kemijärven tulvauhkaa kevättulvan aikana ja poistaa Kemijoen jääpatotulvat Pelkosenniemen ja Kemijärven väliltä lähes kokonaan. Tulvat pääuomassa vähenevät ja pienimmät virtaamat suurenevat. Tekojärvi parantaa ensi sijassa jo valmiiden voimalaitosten tuottoa. Tekojärven ja jokiuoman putousero hyödynnetään Vuotoksen voimalaitoksella. Talviajan lisääntyvä virtaama parantaa suunniteltujen lisäkoneiden kannattavuutta Kemijoen pääuoman laitoksissa. Vuotoksen tekojärven pinta-ala ja tilavuus eri vedenkorkeuksilla on seuraava: Vedenkorkeus - Pinta-ala - Tilavuus N 43 + m - km 2 - milj. m 3 155,00 - 16 - 30 158,50 - 55 - 150 160,00 - 87 - 255 161,00 - 114 - 356 162,00 - 136 - 482 163,00 - 156 - 627 164,00 - 176 - 793 165,00 - 200 - 981 166,00 - 224 - 1 193 166,50 - 237 - 1 307 Säännöstelyvälillä N 43 + 158,50 - 166,50 m on tekojärven bruttotilavuus 1 157 milj. m
4. Jääkansi vaikuttaa siten, että nettotilavuutena suunnitelmassa on käytetty lukua 1 096 milj. m
5. Alarajalla on tekojärven tilavuus 150 milj. m
6. Vuotoksen voimalaitos hyödyntää Kemijoen pääuoman vesivoiman joen poikki rakennettavan padon ja Tenniöjoen suun väliltä, jonne tekojärven padotus ulottuu. Sivujoen mukaan lukien Vuotoksen tekojärvialueella olevien jokien, joiden keskivirtaama on yli 1 m 3 /s, teho on 18 596,9 kW. Hakija omistaa siitä 18 407,8 kW eli 99,0 %. Vuotoksen tekojärven vesialueen pinta-ala ylärajalla N 43 +166,50 m on 23 666 ha, josta nykyistä maa-aluetta on 22 169 ha. Voimalaitosaluetta ja alakanavaa varten tarvittava alue on 94 ha. Lisäksi tulevat patoalueet, joten rakentamista varten tarvittava alue on yhteensä 24 200 ha. Hakijan omistuksessa oli joulukuussa 1993 tarvittavasta alueesta 73 % eli noin 17 660 ha. Yksityiset maanomistajat omistivat tuolloin alueesta noin 4 151 ha. Lisäksi Alaperän yhteismetsän osakaskunta oli 31.7.1993 päättänyt myydä 2 380 ha:n suuruisen hanketta varten tarvittavan alueen hakijalle. Tekojärven alueesta on nykyistä vesialuetta 1 497 ha. Koskitilojen pinta-ala on 820 ha ja muiden vesialueiden 677 ha. Lisäksi tekojärven ollessa ylärajallaan, hankkeen aiheuttama padotus vaikuttaa keskivirtaaman aikana Tenniöjoen ja Kemijoen yhtymäkohtaan. Tämä Savukosken sillan yläpuolinen vesialue on 87,7 ha. Koskitiloista hakija omistaa noin 99 %. Muut vesialueet ovat pääosin muiden omistuksessa. Kemijoessa, noin kolme kilometriä ennen Vuotoksen alakanavan yhtymäkohtaa sijaitsevan Mairisaaren asteikon vedenkorkeuden tunnusluvut vuosilta 1956-1991 ovat N 43 -järjestelmässä seuraavat: NW 146,30 m

§:ssä tarkoitettuja, luvan myöntämisen ehdottomana esteenä olevia seurauksia. Hankkeesta koituvat rahassa arvioidut hyödyt ovat yhteensä 1 856 miljoonaa markka ja hankkeesta aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset yhteensä 242 miljoonaa markkaa. Koska hankkeesta saatava hyöty on siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava, toimitusmiehet ovat esittäneet luvan myöntämistä ja tehneet lupaehtoesityksen. 1.

1. Muistutukset ja vaatimukset vesioikeudelle sikäli kuin nyt on kysymys 1.3.
2. Ympäristöministeriö on lausunut, että Vuotos-hanke soveltuu huonosti vesilain mukaiseen sääntelyjärjestelmään. Vaikka vastaavankokoisten hankkeiden rakentamisen harkittiin olevan yleisen edun vaatimia 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, silloinkaan voimassa olleiden poikkeuslakien perusteella ei voitu ryhtyä rakentamaan, vaan valtioneuvoston esityksestä säädettiin tarkoitusta varten laki valtion oikeudesta säännöstellä Kemijoen vesistön vedenjuoksua (Kemijoen säännöstelylaki; 62/1960). Vesilain valmistelu oli samaan aikaan vireillä, mutta siihen ei otettu säännöksiä, jotka mahdollistaisivat laajalle ulottuvia ja merkittäviä haitallisia vaikutuksia aiheuttavien hankkeiden toteuttamisen. Päinvastoin laajavaikutteisille, yleistä etua loukkaaville hankkeille säädettiin

§:n ehdoton kielto. Lain voimaantulosäännöksissä oli nimenomaan maininta sitä, että Kemijoen säännöstelylaki jäi edelleen voimaan. Ympäristövaikutuksiltaan Vuotokseen rinnastetuille Lokan ja Porttipahdan tekoaltaille myönnettiin luvat tämän erityislain nojalla. Laki kumottiin vuonna

1. Ympäristöministeriö on lausunut, että huolimatta tehdyistä selvityksistä katselmuskirja antaa puutteellisen kuvan Vuotoksen alueen luonnonsuojelullisesta merkityksestä. Rakentamisesta johtuvien luonnonarvojen menetysten merkitystä on arvioitu suppeasti ja kaavamaisesti ottamatta riittävästi huomioon luonnonsuojelun yhteiskunnallisen ja kansainvälisen merkityksen kasvua ja siihen liittyviä kansainvälisiä ja kansallisia velvoitteita. Ympäristön luonnonsuhteiden osalta ministeriö on lausunut, että Vuotoksen alueen luonnonarvoiltaan merkittävimpiä elinympäristöjä ovat suot ja vesistöt. Kaikkiaan allasalueella on 54 kohdetta, jotka ovat uhanalaisten ja harvinaisten eliölajien sekä lajirunsauden perusteella luonnonarvoiltaan merkittäviä. Soiden ja vesistöjen lisäksi arvokkaita kohteita ovat vesistöjen varsien tulvaniityt ja -metsät. Vuotoksen allasalueella on muun muassa kaksi soidensuojeluohjelman pisteytyksen perusteella arvokkaimpaan luokkaan luokiteltua aapasuota (Kokonaapa - Rytikankaan lammet ja Jänkäläisenaapa), yksi valtakunnallisesti edustava lintuvesi (Säynäjäjärvi), yksi valtioneuvoston hyväksymään harjujensuojeluohjelmaan sisältyvä harju (Rytivaaran - Palokankaan alue), seitsemän arvokasta pienvesikohdetta, ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän arvokkaaksi luokittelema perinnemaisema (Keminsaaret), yli 2 800 ha ravinteisia soita sisältäen 10 uhanalaista suotyyppiä sekä 53 km suurjokiluontoa. Aapasuot, letot ja tulvametsät ovat Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivin luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (92/43/ETY), niin sanotunluontodirektiivin liitteen 1 luontotyyppejä, joiden suojelu edellyttää erityisten suojelualueiden muodostamista. Näistä aapasuot ja tulvametsät ovat ensisijaisen tärkeitä, joiden suojelussa yhteisöllä on erityinen vastuu. Vuotoksen allasalueelta tunnetaan 88 uhanalaista lajia, joista 36 on valtakunnallisesti uhanalaisia. Jos allashanke toteutetaan, pääosa alueella esiintyvistä uhanalaisista lajeista menettää elinmahdollisuutensa. Luontodirektiivin liitteessä II luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelu edellyttää erityisten suojelualueiden muodostamista, ja liitteessä IV ne yhteisöjen tärkeinä pitämät eläin-ja kasvilajit, jotka vaativat tiukkaa suojelua. Liitteen II lajeista allasalueella esiintyvät saukko, lettorikko ja kiiltosirppisammal. Saukko ja lettorikko kuuluvat myös liitteeseen IV. Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivin luonnonvaraisten lintujen suojelusta (79/409/ETY), niin sanotun lintudirektiivin liitteeseen I sisältyviä lajeja esiintyy suunnitellulla allasalueella
2. Nykyisistä maaympäristöön sopeutuneista lintulajeista suurin osa katoaisi. Uhanalaisista lajeista lapasotka, pilkkasiipi, muuttohaukka ja pikkutikka todennäköisesti häviäisivät. Näistä muuttohaukka on maailmanlaajuisesti uhanalainen laji. Ampu-, tuuli- ja nuolihaukan asemat alueella vaarantuisivat merkittävästi. Myös alueen nykyisistä vesilintu- ja kahlaajalajeista suuri osa kärsisi altaan rakentamisesta. Vuotoksen aluetta voidaan pitää erityisesti suo-, jokivarsi- ja vesiluontonsa osalta poikkeuksellisen monimuotoisena ja arvokkaana kokonaisuutena. Jos allas rakennettaisiin, tapahtuisi alueen luonnonsuhteissa hyvin merkittäviä vahingollisia muutoksia. Nämä muutokset olisivat selvästi Rion biodiversiteettisopimuksen sekä Euroopan yhteisöjen lintu- ja luontodirektiivien tavoitteiden vastaisia. Tekoaltaan rakentaminen merkitsisi niin suurta yksittäistä maiseman muutosta, ettei sellaista ole ennen käsitelty vesilain mukaisessa lupaharkinnassa. Vuotoksen alueen kansallisesti arvokkaille maisema-arvoille, Kemijoen luonnonmukaiselle uomalle, Keminsaarille ja Rytivaaran-Palokankaan harjujaksolle rakentaminen aiheuttaisi vahingollisia seurauksia Keminsaarten maiseman tuhoutuessa täysin ja harjujen jäädessä vain osittain korkeimman vedenpinnan yläpuolelle. Maisemaltaan erittäin monipuolinen suoalue sekä pitkä jakso luonnonmukaista suurenjoen rantamaisemaa menetettäisiin. Toimitusmiesten esittämät toimet maisemavaurioiden korjaamiseksi eivät estä tai poista näitä menetyksiä. Vesiluonnon ja sen toiminnan osalta ministeriö on lausunut, että altaan aiheuttamat muutokset ovat huomattavan suuria, vahingollisia, pitkäaikaisia ja osittain pysyviä veden laadussa, kalastossa ja koko vesiluonnossa. Esimerkkinä ministeriö on todennut menetettävät koskialueet kasvistoineen, eliöstöineen ja kalastoineen. Jokialueen harjus, taimen ja vaellussiika häviäisivät. Allasalueella ja ilmeisesti Kemijärvessä haukien ja mateiden elohopeapitoisuus nousisi niin suureksi, ettei niitä voisi käyttää ihmisravinnoksi 8-15 vuoden aikana. Veden laatu huononisi allasalueella ja alapuolisessa vesistössä Perämerellä saakka vähintään 10 vuoden ajaksi. Rehevöityminen tulisi olemaan merkittävä altaan aiheuttama haitta. Katselmuskirjassa esitetty arvio Vuotoksen altaan veden laadusta ja sen vaikutuksista alapuoliseen vesistöön perustuu mallitarkasteluun. Malliin liittyvistä epävarmuustekijöistä on aiheellista korostaa maaperään liittyviä lähtötietoja. Mallipohjassa on käytetty Lokan ja Porttipahdan maapohjatietoja, jotka poikkeavat Vuotoksen alueesta. Maaperäerot merkitsevät sitä, että veden laatu altaalla ja Kemijärvessä voisi huonontua enemmän kuin mallilla on arvioitu. Ministeriö on lausunut, että Euroopan yhteisöjen direktiivit, erityisesti luonto- ja lintudirektiivit on otettava huomioon hankkeen lupaedellytyksiä harkittaessa. Vaikka katsottaisiin, että direktiivejä ei tässä tapauksessa tulisi välittömästi soveltaa, niin direktiiveissä olevat elinympäristöjen suojelua edellyttävät kohdat on otettava huomioon vesilain säännöksiä tulkittaessa. Lintu- ja luontodirektiivit edellyttävät niissä tarkoitettujen lajien elinympäristöjen suojelua.Luontodirektiivin elinympäristösuojelu pohjautuu jäsenvaltioiden laatimiin ehdotuksiin ja Natura 2000 -suojelualueverkosta tehtävään päätökseen. Lintudirektiivi sitä vastoin asettaa jäsenvaltioille velvollisuuden suojella arvokkaat kohteet välittömästi direktiivin voimaantulosta. Lintudirektiivi samoin kuin myös luontodirektiivin 12 artiklan velvoitteet tulivat Suomen osalta voimaan 1.1.
3. Vuotoksen altaan ja voimalaitoksen rakentaminen ja vesistön säännöstely aiheuttavat jo pelkästään allasalueen luonnonsuhteissa niin huomattavia ja laaja-alaisia vahingollisia muutoksia, että ne muodostavat

§:ssä tarkoitetun esteen luvan myöntämiselle. Myös hankkeen vesistövaikutukset ovat poikkeuksellisen laaja-alaisia. Lisäksi hanke aiheuttaa kalataloudellista haittaa, rajoittaa merkittävästi porotalouden harjoittamista, metsästystä, kalastusta, marjastusta ja sienestystä sekä muuttaa täysin alueen maiseman. Hanke saattaa myös vaikuttaa haitallisesti yleiseen terveydentilaan. Hankkeen aiheuttamat vahingolliset muutokset ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa ovat kokonaisuudessaan erittäin huomattavia ja laaja-alaisia. Hanke ei täytä myöskään vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä. Ministeriö on yhtynyt toimitusmiesten käsitykseen siitä, ettei hanketta voida pitää yleisen tarpeen vaatimana. Valtioneuvosto ei ole missään vaiheessa ottanut kantaa siihen, onko hanke yleisen tarpeen vaatima. Valtioneuvosto on ainoastaan antanut toimiohjeen, jonka mukaan valtion puolesta Kemijoki Oy:n osakkaana ei ole estettä sille, että yhtiö ryhtyy hakemaan Vuotoksen altaan ja voimalaitoksen rakentamislupaa vesioikeudelta. 1.3.2. Hirvasniemen poropaliskunta on lausunut, että Vuotoksen rakentaminen on vaaraksi poronhoidolle ja poroelinkeinolle, minkä vuoksi hanke on

§:n vastainen. Paliskunta on vaatinut hakemuksen hylkäämistä. 1.3.3. Liedakkalan jako- ja kalastuskunta sekä Matti H ovat vaatineet hakemuksen hylkäämistä

§:n nojalla. 1.3.

1. Suomen luonnonsuojeluliitto ry on vaatinut ensisijaisesti, että hakemus hylätään ja toissijaisesti, että asia on palautettava katselmustoimitukseen niin kuin laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä edellyttää. 1.3.
2. Marjatta N on vastustanut hanketta. 1.3.
3. Sampsa O/Pirjo-Riitta O on vastustanut hanketta. 1.3.
4. Pelkosenniemen Luonnonsuojeluyhdistys ry on lausunut, että katselmuskirja on tehty hakijan ehdoilla, ja ilmoittanut olevansa huolissaan ympäristölakien, myös vesilain tulkinnasta. 1.3.
5. Mirja ja Mauri A ovat katsoneet, että hanke on yleisen ja yhteisen edun sekä kestävän kehityksen periaatteen vastainen. 1.3.
6. Vapakalastusseura Vastaisku ry on vaatinut hakemuksen hylkäämistä, koska allas aiheuttaa vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa. 1.3.
7. Ilkka P on lausunut, että katselmuskirjassa on todettu hankkeen vaikutusalueen luonnonarvot ja hankkeesta aiheutuvat ympäristövahingot, mutta niitä ei kuitenkaan ole otettu huomioon intressivertailussa ja korvausehdotuksissa. Näiden puutteiden vuoksi Ilkka P on esittänyt, ettei hankkeelle myönnetä lupaa. 1.3.
8. Pekka N on lausunut, että jos Vuotoksen allas rakennetaan, haitta kohdistuu paikallisiin asukkaisiin.

§:n mukaan on olemassa ehdoton luvanmyöntämiseste, minkä vuoksi Kemijoki Oy:n hakemus on hylättävä. 1.3.

1. Jaakko, Eino ja Eeva K ovat vastustaneet hanketta. 1.3.
2. Kosti ja Katri T ovat yhtyneet ympäristöministeriön vaatimuksiin ja ilmoittaneet, etteivät he hyväksy altaan rakentamista missään muodossa. 1.3.
3. Lauri R on vastustanut luvan myöntämistä, koska allas aiheuttaa Pelkosenniemen kuntalaisille kohtuuttomia ja korvaamattomia haittoja. 1.3.
4. Ale O on vaatinut, että hakemus hylätään, koska Vuotoksen tekojärvellä olisi ympäristölle ja Kemijokivarren asukkaille aina Perämereen saakka haitallisia vaikutuksia. 1.3.
5. Impi ja Veikko S ovat pitäneet hanketta kannattamattomana. Toimitusmiesten lausunto on puutteellinen ja kirjoitettu hakijaa tyydyttävän päämäärän saavuttamiseksi. Impi ja Veikko S ovat vaatineet, että vahinkoarvion sijasta on käytettävä ympäristöministeriön Vuotostyöryhmän muistiossa esitettyjä arvioita. Muistuttajat ovat vaatineet kalastusoikeuden ja metsästysoikeuden säilyttämistä ja laajentamista sekä korvauksia muun muassa erilaisista aineettomista arvoista yhteensä 1 000 000 markkaa. 1.3.
6. Taina P, Jouni P, Elvi P, Terttu S, Outi K ja Jouko P ovat vastustaneet hanketta. 1.3.
7. Esa, Pirkko ja Seppo Z ovat vastustaneet Vuotoksen altaan rakentamista. 1.3.
8. Vesa P on vaatinut hakemuksen hylkäämistä lain vastaisena ja yhtynyt muun muassa ympäristöministeriön näkemyksiin ja perusteluihin. 1.3.
9. Paavo P on vaatinut hakemuksen hylkäämistä lain vastaisena ja yhtynyt muun muassa ympäristöministeriön näkemyksiin ja perusteluihin. 1.3.
10. Aaro P on vaatinut hakemuksen hylkäämistä lain vastaisena ja yhtynytympäristöministeriön näkemyksiin ja perusteluihin. 1.3.
11. Jouko P on vastustanut hanketta sekä töidenaloittamisluvan myöntämistä. 1.3.
12. Pentti S, Ritva-Anneli S, Risto K ja Irja K ovat vaatineet, että vesioikeuden on hankittava puolueeton selvitys siitä, onko hanke kansantaloudellisesti kannattava. Muistuttajat ovat vaatineet hakemuksen hylkäämistä. 1.3.
13. Paavo ja Liisa V ovat pitäneet hanketta vesilain vastaisena ja vastustaneet luvan myöntämistä. 1.3.
14. Paavo ja Marketta K ovat katsoneet, etteivät luvan myöntämisen edellytykset täyty hankkeen osalta. 1.3.
15. Arto K ja Raili S ovat ilmoittaneet vastustavansa hanketta. 1.3.
16. Kaisa ja Erkki P ovat vaatineet hakemuksen hylkäämistä. 1.3.
17. Tuomo, Inkeri, Paula ja Pirjo A ovat vaatineet hakemuksen hylkäämistä. 1.3.
18. Mauno, Ritva, Maija, Sauli ja Esko K ovat ilmoittaneet vastustavansa hanketta. 1.3.
19. Esko ja Marketta Q ovat vaatineet hakijan velvoittamista lunastamaan heidän tilansa käyvän arvon mukaisesti määrättävästä puolitoistakertaisesta korvauksesta. Myös oikeudesta vesivoimaan on maksettava puolitoistakertainen korvaus. Siinä tapauksessa, ettei tilaa määrätä lunastettavaksi, Esko ja Marketta Q ovat vaatineet erilaisia korvauksia. 1.3.
20. Helena T asiakumppaneineen on vaatinut hakemuksen hylkäämistä. 1.
21. Kemijoki Oy:n selitys annettujen muistutusten johdosta sikäli kuin nyt on kysymys Muistutuksissa, joissa on katsottu

§:n estävän hankkeen toteuttamisen, ei kaikilta osin ole otettu huomioon sitä, millaisiin tilanteisiin lainkohtaa on tarkoitettu sovellettavaksi. Tärkeää on arvioida lainkohdan soveltamismahdollisuus niiden vaikutusten pohjalta, jotka jäävät ns. "nettovaikutuksiksi" sen jälkeen, kun on huomioitu hakijan suoritettavaksi lupaehdoissa määrätyt toimenpiteet ja hankkeen myönteiset vaikutukset lainkohdan mainitsemiin tekijöihin. Muistutuksissa on nämä seikat suurelta osin unohdettu ja huomio kiinnitetty vain Vuotoksenaiheuttamaan muutokseen. Muutos sinänsä ei ole kiellettyä vesilain tai muunkaan normin perusteella. Edelleen on tärkeä lukea lainkohta täsmällisesti oikein ja soveltamisarvioissa harkita, täyttyvätkö todella lainkohdan edellytykset. Tarkasteltiinpa hanketta kokonaisuutena tai analysoiden

§:n eri kvalifiointien mukaisesti, voidaan todeta, että millään tarkastelutavalla tai minkään tekijän osalta lainkohdan soveltamisen edellytykset eivät täyty. Näin on asia paitsi lainvalmistelutöistä ja kirjallisuudesta saatavan tulkintaohjeen mukaan, myös sen juridisen ja ympäristövaikutuksia koskevan, tutkimuksiin perustuvan informaation mukaan, joka vertailuaineistoksi on saatu toteutetuista Porttipahdan ja Lokan altaista. Edellä esitetyn perusteella yhtiö on katsonut, että Vuotos-hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa, eikä myöskään huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Lisäksi yhtiö on lausunut, että arvioinnissa tulisi ottaa huomioon paitsi haittoja vähentävätlupamääräykset myös hankkeen aiheuttamat myönteiset muutokset ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa sekä myönteiset vaikutukset paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin. Suuren yhtenäisen altaan aiheuttama muutos ympäristössä ei ole yksinomaan kielteinen näissä suhteissa. Esimerkiksi kalastukselle ja sen harjoittamismahdollisuuksille, virkistyskäytölle, kulkuyhteyksille, metsästykselle ja elinkeino-oloille koituu myös etuja erityisesti olojen vakiinnuttua vedennoston jälkeen. Tältä osin yhtiö on viitannut Lokasta ja Porttipahdasta saatuihin kokemuksiin. Hanke ei aiheuta

§:n mukaisia muutoksia myöskään luonnonolosuhteisiin. 1.5. Toimitusinsinöörin lausunto annettujen muistutusten johdosta sikäli kuin nyt on kysymys Katselmuskirjassa ja sen liitteissä on perusteellisesti käsitelty Vuotoksen alueen luontoa ja sen merkitystä. Vertailu ympäröivään alueeseen on ollut vaikeaa, koska esimerkiksi muusta Lapista tai Natura 2000 -alueista ei ole yleensä käytettävissä vastaavan tasoista tutkimusaineistoa. Perusteellisista selvityksistä huolimatta Vuotoksen alueelta on löytynyt vain kolme valtakunnallisesti erittäin uhanalaista lajia. Alue ei siten kokonaisuutena tai yksittäisten luonnonarvojensa perusteella poikkea muista luontokohteista edukseen niin, että hankkeen seurausten voisi katsoa olevan

§:ssä tarkoitettuja. 1.

1. Merkinnät Vesioikeus on suorittanut 21.10.1992-23.9.1999 välisenä aikana useita tarkastuksia hankkeen vaikutusalueella. Vesioikeus on 5.10.1999 päättänyt, että mainitusta päivämäärästä lähtien asian käsittelyssä noudatetaan 1.8.1994 voimaan tulleen vesilain muutoksen (553/1994) menettelyä koskevia säännöksiä. Vesioikeus on 27.-28.10.1999 toimittanut suullisen käsittelyn luvan myöntämisen edellytyksistä.
2. Pohjois-Suomen vesioikeuden ratkaisu 29.2.2000 sikäli kuin nyt on kysymys 2.
3. Täydentävän katselmustoimituksen määrääminen kalatalouden osalta Vesioikeus on katsonut, että katselmustoimituksessa on jäänyt toimenpiteiden ja korvausten määräämisen edellyttämällä tavalla selvittämättä kalastolle ja kalastukselle hankkeesta aiheutuvat vahingot ja haitat. Viitaten jäljempänä kohdassa "Pääasiaratkaisu" lausumaansa ja kun luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa ja kun sanottujen vahinkojen yksityiskohtainen selvittäminen kohtuuttomasti viivästyttäisi lupa-asian ratkaisemista, vesioikeus on vesilain 16 luvun 24 §:n nojalla ratkaissut asian muilta kuin kalataloudelle aiheutuvien vahinkojen ja haittojen osalta lukuunottamatta kuitenkaankalatalousvahinkojen estämistä tai vähentämistä koskevia toimenpiteitä, jotka on ratkaistu ja joista on annettu määräykset päätöksessä. Kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ja haittojen yksityiskohtainen selvittäminen tapahtuu parhaiten täydentävässä katselmustoimituksessa. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon Pelkosenniemen Alaperän yhdistetyn jakokunnan, Pelkosenniemen jakokunnan kalastuskunnan, Ahvenselän kalastuskunnan ja sen myötäpuolten, Auttin jako- ja kalastuskunnan sekä Pahkakummun kalastuskunnan vaatimukset vesioikeus on vesilain 16 luvun 18 §:n nojalla määrännyt asiassa pidettäväksi täydentävän katselmustoimituksen. Katselmustoimituksessa on selvitettävä kalastolle ja kalastukselle aiheutuvat vahingot ja haitat, niiden estäminen tai vähentäminen toimenpitein sekä korvaaminen siltä osin, kuin niitä ei päätöksellä ratkaistu. Perustelut Vesioikeus on todennut, että kalataloudelle aiheutuvat edunmenetykset on lupaedellytysten harkinnan kannalta selvitetty riittävällä tarkkuudella. Katselmustoimituksen kalataloudellinen vahinkoarvio perustuu osittain puutteellisiin ja vanhentuneisiin kalasto- ja saalistietoihin. Kemijoen ja Kemijärven osalta tilanne on muuttunut uiton loppumisen myötä. Allasalueen järvien ja lampien kalataloudellisen arvon määrittäminen perustuu osittain puutteellisiin selvityksiin. Myös vahinkoalueiden rajauksissa ja pinta-aloissa on epäselvyyksiä. Korvauksissa ja toimenpiteissä saattaa lisäksi olla päällekkäisyyksiä. Tarvittavaa selvitystä ei asian laajuuden vuoksi voida saada ilman katselmustoimitusta. Täydentävässä katselmustoimituksessa ei käsitellä tässä yhteydessä ratkaistavia haitallisen kalan nousun estämistä, esteaidan rakentamista Vuotoksen voimalaitokseen eikä kala-apajapaikkojen raivaamista koskevia kysymyksiä. Vesioikeus on hyväksynyt toimitusmiesten arviot tekojärven ja sen vaikutusalueen veden laadun ja kalojen elohopeapitoisuuksien kehittymisestä. Näitä voidaan käyttää arvioitaessa hankkeen kalataloudellisia vaikutuksia. Katselmustoimituksessa on otettava huomioon asiassa jo esitetyt kalataloutta koskevat muistutukset ja vaatimukset. 2.
4. Pääasiaratkaisu sikäli kuin nyt on kysymys Vesioikeus on myöntänyt Kemijoki Oy:lle luvan Vuotoksen tekojärven ja voimalaitoksen rakentamiseen sekä vesistön säännöstelyyn hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti. Vesioikeus on myöntänyt luvan saajalle poikkeuksen vesilain 1 luvun 17 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta luonnontilaisen lähteen muuttamista koskevasta kiellosta. Vesioikeus on myöntänyt luvan saajalle oikeuden lunastaa hankkeen toteuttamista varten tarvittaviksi pato- ja kanava-alueiksi lupamääräyksessä 37 olevassa korvausluettelossa lunastettaviksi ilmoitetut, hakemussuunnitelman liitteessä 111 olevissa kartoissa esitetyt Pelkosenniemen kunnan Alaperän kylän tilojen maa- ja vesialueet. Vesioikeus on määrännyt luvan saajan lunastamaan tilojen omistajien vaatimuksesta Pelkosenniemen kunnan Alaperän kylän tilaan Ojaranta RN:o 87:64 kuuluvan, X:n omistaman määräalan, Savukosken kunnan Savukosken kylän tilan Nivala RN:o 8:6 tiluskuviot 8, 11 ja 14, yhteensä 0,6 ha, tilan Harju RN:o 20:7 loma-asuntorakennukset sekä tilat Vittikkovalkama RN:o 99:5, Varvikkovalkama RN:o 99:6 ja Vuotosvalkama RN:o 99:7, yhteensä 0,62 ha, rakennuksineen. Tilat ja tiluskuviot käyvät ilmi hakemussuunnitelman liitteessä 111 olevista kartoista. Vesioikeus on myöntänyt luvan saajalle pysyvän käyttöoikeuden lupamääräyksessä 37 olevassa korvausluettelossa mainituille tiloille kuuluvaan, yrityksessä käyttöön otettavaan vesivoimaan. Vesioikeus on myöntänyt luvan saajalle pysyvän käyttöoikeuden yritystä varten tarvittaviin toiselle kuuluviin lupamääräyksessä 37 olevassa korvausluettelossa veden alle jääväksi ilmoitettuihin, hakemusasiakirjojen liitteessä 111 tai katselmuskirjan liitteenä 33 olevissa kartoissa esitettyihin maa-alueisiin. Omistus- ja käyttöoikeudella lunastettavista alueista ja niillä olevista rakennuksista, rakennelmista ja puustosta, käyttöön otettavasta vesivoimasta, vettyvästä alueesta sekä tekojärvialueella aiheutuvasta kulkuhaitasta on määrätty maksettavaksi korvaus lupamääräyksessä
5. Alapuolisessa vesistössä aiheutuva virkistyskäyttöhaitta on määrätty korvattavaksi lupamääräyksessä
6. Kemin kaupungin raakaveden käsittelykustannusten lisäys on määrätty korvattavaksi lupamääräyksessä 39 ja Savukosken kunnan viemäröinnille aiheutuva haitta lupamääräyksessä
7. Porotalouden estymisestä ja vaikeutumisesta aiheutuvista vahingoista ja haitoista on määrätty maksettavaksi korvauksetlupamääräyksessä
8. Luvan saaja on määrätty lisäksi suorittamaan toimenpiteitä rakenteille, ojitukselle, kulkuyhteyksille, rantatörmille, vesihuollolle sekä porotaloudelle aiheutuvien vahinkojen ja haittojen estämiseksi ja vähentämiseksi. Tekojärvialueella olevien uhanalaisten elinympäristöjen menettämisestä ja uhanalaisten eliölajien kantojen taantumisesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi luvan saaja on määrätty lupamääräyksessä 30 tekemään hakemus, johon on liitettävä mainittujen haittojen vähentämistä koskeva suunnitelma. Luvan saajalle määrättävät toimenpidevelvoitteet ratkaistaan hakemukseen annettavalla päätöksellä. Kalataloudelle aiheutuvien vahinkojen ja haittojen osalta päätöksessä on annettu määräykset haitallisen kalannousun estämisestä, esteaidan rakentamisesta Vuotoksen voimalaitokseen sekä kala-apajapaikkojen raivaamisesta. Muilta osin on määrätty vahinkojen ja haittojen tarkemmaksi selvittämiseksi pidettäväksi täydentävä katselmustoimitus. Luvan saaja on velvoitettu lupamääräyksessä 45 asettamaan vesilain 16 luvun 24 §:n 3 momentin mukainen, suuruudeltaan 20 miljoonan markan vakuus kalataloudelle aiheutuvien edunmenetysten korvaamisen turvaamiseksi. Perustelut 2.2.
9. Ehdottomat luvanmyöntämisesteet Säännös ja sen kehittyminen Ehdottomasta luvanmyöntämisesteestä säädetään

§:ssä. Alkuperäisen säännöksen (264/1961) mukaan rakentamiseen ei saanut myöntää lupaa, jos rakentaminen vaaransi yleistä terveydentilaa, aiheutti huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa taikka suuresti huononsi paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Hallituksen esityksessä (HE 64/1959) alkuperäistä 2 luvun 5 §:ää perusteltiin siten, että säännöksen tarkoittamissa tapauksissa "on loukkauksen kohteeksi joutuva yleinen etu siksi huomattava, ettei tärkeänkään hankkeen toteuttaminen, mikäli siitä aiheutuisi niin pitkälle menevä yleisvahingollinen seuraus, olisi asianmukaista." Samanaikaisesti vesilain valmistelun kanssa oli valmisteilla Kemijoen vesistön säännöstelyä koskeva erillislaki. Tätä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 38/1959) todettiin, että syynä erillislain säätämiseen oli, että Kemijoen vesistöstä saatavissa olevan energian hyödyntämiseen tuli ryhtyä ensi tilassa. Tuolloin vielä voimassa ollut vesioikeuslaki oli puutteellinen etenkin tekojärvien avulla toteutettavien säännöstelyhankkeiden osalta. Kun vesioikeuslainsäädännön uudistaminen vaati vielä aikaa, hallitus katsoi tarpeelliseksi ehdottaa Kemijoen vesistön vedenjuoksun säännöstelyä koskevan erillislain säätämistä. Lisäksi lakiehdotuksessa oli eräitä poikkeusluontoisia, lähinnä vahinkojen hyvittämistä koskevia säännöksiä, jollaisten sisällyttäminen koko maata koskevaan vesilakiin ei ilmeisesti tullut kysymykseen. Kemijoen säännöstelylain (62/1960) 3 §:n 1 momentissa oli luvan myöntämisedellytystä koskeva säännös, joka tarkoitukseltaan vastasi

ja 6 §:n säännöksiä. Lupa voitiin antaa, jos "säännöstelytoimenpidettä on pidettävä yleisen edun vaatimana ja säännöstelyn toteuttamisesta saatava hyöty on siitä aiheutuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä olennaisesti suurempi, eikä säännöstely vaikuta haitallisesti ilmastoon, yleiseen terveydentilaan eikä aiheuta muuta yleistä vaaraa." Kemijoen säännöstelylaki kumottiin 9.8.1968 annetulla lailla (495/1968). Hallituksen esityksen (HE 45/1968) perusteluissa todettiin, että harkittaessa tällaisen erillislain edelleen voimassa pysyttämisen tarpeellisuutta, oli syytä kiinnittää huomiota niihin Kemijoen säännöstelylain säännöksiin, jotka merkittävimmin näyttivät poikkeavan vastaavista vesilain säännöksistä. Ehdottoman luvanmyöntämisesteen osalta perusteluissa todettiin seuraavasti: "Kemijoen säännöstelylain 3 §:ssä ja vastaavasti

§:ssä säädetään niistä tapauksista, jolloin haettua lupaa ei voida myöntää. Molemmat lainkohdat ovat periaatteessa samaa tarkoittavia siitä huolimatta, että niiden sisältö on jossain määrin toisistaan poikkeava. Joskin Kemijoen vesistössä suoritettavat säännöstelytoimenpiteet ovat vaikutusalueeltaan laajoja, ei

§:n säännöksen ole katsottava estävän laajamittaistavesistöön rakentamista." Säännös alkuperäisessä muodossaan näyttää ainakin periaatteessa sallivan laajamittaisenkin, Lokan ja Porttipahdan tekojärviin rinnastettavan vesistörakentamisen. Kemijoen säännöstelylakia vuonna 1968 kumottaessa oli suunnitelmissa toteuttaa Kemijoen vesistössä muitakin tekoallas- ja säännöstelyhankkeita. Tuolloin suunnitteluvaiheessa ollut Kemihaaran allas oli kooltaan (A = 326 km 2 ) Vuotosta suurempi ja sen vaikutukset myös selvästi Vuotosta suuremmat. Vuoden 1987 vesilain muutoksella (467/1987) 2 luvun 5 §:ään lisättiin maininta vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollisesta muuttumisesta. Perustelujen mukaan muutoksella ei tarkoitettu laajentaa olennaisesti luvanmyöntämiskiellon alaa, vaan kiinnittää harkinnassa huomiota luonnon toimintamekanismeihin. Esimerkkinä ekologisen kriteerin soveltuvuudesta tuotiin esille tilanne, jossa vesikasvillisuus ja -eläimistö tuhoutuisi niin, ettei kalakantoja pystyttäisi erityisin toiminkaan elvyttämään. Säännöstä muutettiin lailla 553/1994, jolloin lainkohdasta poistettiin sanat "ja laajalle ulottuvia". Perusteluissa todettiin, ettei tuolloista erittäin pidättyvää tulkintaa merkittävästi pyritty laajentamaan. Laki 553/1994 tuli voimaan 1.8.

1. Lain voimaantulosäännöksen mukaan vesioikeudessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan hakemusasiaan sovelletaan aikaisempaa lakia. Vuotoksen tekojärveä koskeva lupahakemus on tullut vireille 25.9.
2. Hakemukseen sovelletaan näin ollen 2 luvun 5 §:ää sellaisena kuin se oli laissa 467/
3. Vuoden 1994 muutoksella ei ole suoraa vaikutusta Vuotos-hakemusta ratkaistaessa. Välillisesti sillä kuitenkin on merkitystä. Pykälää muuttaessaan lainsäätäjä on ainakin periaatteessa ottanut huomioon yhteiskunnassa lainsäätämishetkellä vallitsevat arvot (esim. luonnonsuojelu) ja erilaiset intressit (esim. energiahuolto). Säännös kuvaa sen säätämishetkellä vallinnutta yhteiskunnallista tilannetta. Lainsäätäjän tarkoituksena on katsottava olleen pitää luvan epäämiskynnys edelleenkin huomattavan korkeallahuolimatta siitä, että yhteiskunta ja siinä vallitsevat arvot ja erisuuntaiset intressit ovat muuttuneet vuodesta 1961 ja myös vuodesta
4. Lakia muutettaessa sekä vuonna 1987 että 1994 lainsäätäjän tiedossa on ollut, ettei säännöksen tulkinnasta ollut ennakkotapauksia. Toisaalta lainsäätäjällä on ollut tiedossa Lokan ja Porttipahdan kaltaisten tekoaltaiden vaikutukset. Lisäksi on huomattava, että Vuotoksen tekojärveä koskeva hakemus oli jo vesioikeudessa vireillä vuoden 1994 vesilain muutosta valmisteltaessa. Siten muutokset on tehty vähintäänkin tietoisena suurten tekoaltaiden vaikutuksista. Näin ollen sen tyyppisiä ympäristön luonnonsuhteisiin ja vesiluontoon kohdistuvia vaikutuksia, joita Lokan ja Porttipahdan tekoaltailla on ollut ja edelleenkin on, ei lähtökohtaisesti voida pitää säännöksessä tarkoitettuina vahingollisina muutoksina. Lainsäätäjän on katsottava tietoisesti halunneen pitää kaikentyyppisten hankkeiden toteuttamisen, muun muassa suurten tekoaltaiden rakentamisen, periaatteessa mahdollisena. Hakija on väittänyt Lokan ja Porttipahdan lupapäätösten muodostaneen oikeuskäytännön, jonka perusteella voidaan päätellä, ettei Vuotos-hankkeesta aiheudu

§:n tarkoittamia seurauksia. Toisaalta ympäristöministeriö on vedonnut Kemijoen säännöstelylakiin erityislakina ja väittänyt selityksessään, ettei Lokan ja Porttipahdan lupapäätöksillä ole nykyisessä tilanteessa sanottavaa arvoa vesilain tulkintaa ohjaavina ennakkotapauksina. Kuten edellä on todettu, Kemijoen säännöstelylain ja vesilain ehdottomat luvanmyöntämisesteet vastaavat asiaa koskevan hallituksen esityksen (HE 45/1968) mukaan toisiaan. Lokan ja Porttipahdan lupapäätösten voidaan näin ollen katsoa muodostaneen muun muassa

§:n tulkinnasta oikeuskäytännön, joka oli relevantti ainakin 1960-luvun lopulla. Lokka ja Porttipahta ovat luonteeltaan, käyttötarkoitukseltaan ja vaikutuksiltaan Vuotoksen altaaseen verrattavia. Lokan ja Porttipahdan todelliset vaikutukset eivät ainakaan lupaharkintaan vaikuttavilta osin olleet oleellisesti erilaiset kuin lupia myönnettäessä oletettiin. Veden alle jäävien alueiden merkitys tunnettiin, olkoonkin, että Lokan altaan alle jääneiden soiden luonnonsuojelullinen merkitys olisi tänä päivänä toinen kuin tuolloin. Myös altaiden aiheuttama ravinnekuormitus oli ainakin jollakin tarkkuudella tiedossa. Altaiden turvelautat tulivat jossain määrin yllätyksenä. Kalojen elohopeapitoisuuden kohoaminen tekojärvissä tuli esiin vasta 1970-luvun lopussa; ensimmäiset havainnot Lokan ja Porttipahdan kaloista tehtiin vasta vuonna 1980. Ilmiötä ei tunnettu 1960-luvulla, kun luvat myönnettiin. Voitaneen olettaa, että

§ tuskin olisi estänyt luvan myöntämistä suurten tekojärvien rakentamiseen 1970-luvulla. Ajan myötä yhteiskunta ja siinä ilmenevät arvostukset ja intressit muuttuvat. Myös lain tulkinnan ja oikeuskäytännön voidaan olettaa muuttuvan, mikäli säännös pysyy ennallaan. Tässä tapauksessa on kuitenkin huomattava, että säännöstä on muutettu sekä vuonna 1987 että 1994. Molemmissa uudistuksissa luvan epäämiskynnys on haluttu pitää korkealla. Vesioikeus on todennut edellä esitetyn perusteella, että alkuperäisessä muodossaan

§ periaatteessa salli laajamittaisenkin vesistörakentamisen. Ottaen huomioon, ettei säännöksen muutoksilla ole olennaisesti tarkoitettu laajentaa luvanmyöntämiskiellon soveltamisalaa, vesioikeus on katsonut, ettei säännös ainakaan lähtökohtaisesti estä luvan myöntämistä suurten tekojärvien rakentamiseen. Vaikutukset yleiseen terveydentilaan Vuotoksen tekojärven rakentamisen seurauksena kalojen elohopeapitoisuudet nousevat tekojärvessä ja sen alapuolisessa vesistössä. Tämän johdosta petokalojen käyttöä on ennalta arvioiden rajoitettava. Katselmuskirjan mukaan kookkaat petokalat ovat tekojärvessä syömäkelvottomia 8-15 vuoden ajan. Syöntirajoituksen kohteena ne tulevat olemaan 15-30 vuotta. Alapuolisessa vesistössä on syöntirajoitus ennalta arvioiden tarpeen koko Kemijoen pääuoman osalta vähintään viiden ja Kemijärven padotusalueella vähintään kymmenen vuoden ajan. Lupamääräyksiin sisältyy velvoite kalojen elohopeapitoisuuksien tarkkailusta ja tarkkailutietojen toimittamisesta asianomaisten kuntien terveydensuojeluviranomaisille. Mainittujen viranomaisten tehtävänä on tarvittaessa tiedottaa kalojen käyttörajoituksista. Kalojen elohopeapitoisuuksien nousu ei vaaranna yleistä terveydentilaa, etenkin kun kalojen elohopeapitoisuuden nousu koskee vain kookkaita petokaloja ja kun niiden elohopeapitoisuudesta ja käyttökelpoisuudesta tiedotetaan. Vuotoksen altaan ravinnekuormitus lisää tehtyjen arvioiden mukaan merkittävästi Kemijärven perustuotantoa, erityisesti kasviplanktontuotantoa. Suurimmillaan altaan rehevöittävä vaikutus on ensimmäisinä altaan käyttöönoton jälkeisinä vuosina. Vuotoksen allas ei kuitenkaan ennalta arvioiden aiheuta Kemijärvessä pahoin rehevöityneille järville tyypillisiä ongelmia, kuten toistuvia voimakkaita leväkukintoja. Voimakkaiden sinileväkukintojen esiintyminen on siten epätodennäköistä. Vaikka tällaisia esiintyisikin, ne rajoittuvat muutamiin altaan käyttöönoton jälkeisiin vuosiin. Tällöinkään ne eivät vaaranna yleistä terveydentilaa. Hankkeella on katselmuskirjan mukaan vaikutuksia sekä yksityisten talouksien että yhdyskuntien vedenhankintaan. Terveydellisiä haittavaikutuksia ei vedenhankinnassa kuitenkaan seuraa. Sekä pohja- että pintaveden osalta sisältyy lupamääräyksiin tarkkailuvelvoite, jolla laatuvaikutuksia seurataan. Edellä esitetyn perusteella vesioikeus on katsonut, ettei hanke vaaranna yleistä terveydentilaa. Vaikutukset ympäristön luonnonsuhteisiin ja vesiluontoon Vesioikeus on hyväksynyt toimitusmiesten ja asiantuntijoiden luonnonsuhteita ja vesiluontoa koskevat arviot. Vaikutuksista vesioikeus on tiivistetysti todennut seuraavaa: Maisema Tekojärven rakentaminen merkitsee huomattavaa maiseman muuttumista. Noin 220 km 2 maa-aluetta muuttuu vesialueeksi. Ylä-Kemijoen pääuomaan hanke vaikuttaa noin 53 km:n matkalla. Savukosken ja Viitarannan välinen noin 25 km:n osuus säilyy maisemaltaan suhteellisen jokimaisena. Viitarannan ja Perälän välisellä noin 15 km:n pituisella osuudella joki muuttuu selvästi järvimäiseksi. Ulapan alueelle jää noin 13 km:n pituudelta Kemijoen uomaa. Maisemaltaan monipuolinen suoalue menetetään. Laajin suoalue, noin 8 km 2 :n laajuinen Kokonaapa, jää kokonaan veden alle. Allas peittää kokonaan Kemijoen ja harjun leikkauskohtaan muodostuneet Keminsaaret. Allas peittää niinikään osan länsiosan harjujakson reunoille ja suppiin syntyneistä pikkujärvistä ja lammista ja muuttaa osan harjusta saariksi. Vaikka altaan myötä menetetään maisemaltaan moni-ilmeinen alue, sen tilalle syntyvällä tekojärvellä on erityisesti virkistyskäyttöaikana oma maisemallinen arvonsa. Vesiluonto Hankkeen seurauksena Ylä-Kemijoki jää alaosaltaan altaan alle ja Savukosken ja Viitarannan välillä muuttuu virtausoloiltaan pääosin järvimäiseksi. Myös Vuotosjoki sivujokineen jää altaan alle samoin kuin Vuotosalueen pienehköt järvet, lammet ja purot. Nämä pääosin luonnontilaiset vesialueet muuttuvat toisentyyppisiksi ja niiden eliöstö häviäisi monelta osin. Luonnonvesien tilalle tulisi eliöstöltään erityyppinen ja osin köyhempi säännöstelyallas. Ylä-Kemijoen sekä Vuotosjoen ja sen sivujokien kosket ja nivat muuttuvat suvantomaisiksi, jolloin muun muassa taimenen, harjuksen ja vaellussiian lisääntymis- ja elinalueet häviävät. Kalojen elohopeapitoisuudet nousevat tekojärvialueella ja alapuolisessa vesistössä. Hanke lisää alapuolisen vesistön rehevöitymistä. Vedenlaatuvaikutukset ulottuvat jokisuulle ja sen edustan merialueelle saakka. Edellä mainitut vaikutukset ovat vaimenevia. Luontokohteet ja uhanalaiset elinympäristöt Vuotoksen alueella on 54 kohdetta, jotka on katsottu uhanalaisten ja harvinaisten eliölajien sekä lajirunsauden perusteella luonnonarvoiltaan merkittäviksi. Kohteet ovat pääasiassa soita, vesistöjä sekä vesistöjen varsille keskittyviä tulvaniittyjä ja -metsiköitä. Vuotoksen alueen soista ravinteiset suot, letot, sekä linnustollisesti monimuotoisimmat aapasuot ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaimpia. Alueen parhaimmat letot, erityisesti koivuletot, kuten Katosaapa, ovat erityisen arvokkaita. Linnustollisesti arvokkaita kohteita ovat Kokonaavan - Rytikankaanlampien alue ja Jänkäläisenaapa. Kokonaavan - Neulikkoaavan - Säynäjäjärven alue muodostaa elinympäristöjen kokonaisuuden, johon sisältyy tärkeä lintusuo, useita uhanalaisia suotyyppejä ja valtakunnallisesti edustava lintujärvi. Vesioikeudelle suullisessa käsittelyssä toimitetun uuden IBA-selvityksen (Important Bird Areas, IBA) mukaan Vuotoksen alueella pesii 14 kaikkiaan 15:stä pesimäalueeltaan boreaaliseen vyöhykkeeseen rajoittuvasta lajista. BirdLife International on tutkimuksiensa perusteella määritellyt kyseisen 15 lintulajin joukon. Suullisessa käsittelyssä jätetyn Risto V:n ja Esa L:n lausunnon mukaan Vuotoksen arvoa kuvaa myös se, että direktiivilajeja ja niiden pareja on alueella verrattain paljon ja että se on Suomen paras tai toiseksi paras pesimäpaikka kolmelle lintudirektiivin liitteen I lajeista (uivelo, sinisuohaukka ja kurki). Allasalueella Ylä-Kemijoen rannat ovat tyypillisesti veden ja jään kuluttamia rantoja ja tulvarantoja, joilla elää niille ominainen kasvilajisto. Alueella esiintyy kalkinsuosijalajeja, jotka puuttuvat yläpuolisesta YläKemijoesta. Biologisilla ja geologisilla perusteilla arvioituna Ylä-Kemijoen luonto on edustavimmillaan allasalueella. Alueella sijaitsevat Keminsaaret ovat kasvistollisesti yksi allasalueen merkittävimpiä kohteita. Ylä-Kemijoen lisäksi alueen muita luonnonarvoiltaan merkittäviä jokia ovat erityisesti Jaurujoki ja Serrijoki. Alueen lammista 6 % ja lähteistä 38 % on arvioitu luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi pienvesistöiksi. Rytivaaran - Palokankaan harjualueesta, joka on harjujensuojeluohjelmassa arvioitu luonnonsuojelun kannalta valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi, jää saariksi noin 5,5 km:n pituinen jakso, jolloin alue menettää osittain merkityksensä. Edellä mainitut luontokohteet jäävät viimeksi mainittua lukuunottamatta kokonaan altaan alle. Uhanalaiset eliöt Vuotos-alueelta ja sen välittömästä lähipiiristä tunnetaan 88 uhanalaisuusluokituksessa olevaa lajia, joista 36 on valtakunnallisesti uhanalaisia. Alueelta ei ole löydetty valtakunnallisesti erittäin uhanalaisia lajeja. Alueella esiintyy kolme valtakunnallisesti vaarantunutta lajia: muuttohaukka, lapasotka ja lettorisakas. Alueellisesti uhanalaisista lajeista on erittäin uhanalaisia kolme, vaarantuneita 21 ja silmälläpidettäviä 64. Linnuston perusteella allasaluetta voidaan pitää monipuolisena ja arvokkaana. Alueella esiintyy ainakin 22 lintulajia, jotka on mainittu lintudirektiivin liitteessä I. Viiden lajin kohdalla allasalueen pesimäkanta on yli 1 % koko maan arvioidusta pesimäkannasta. Pääosa alueella esiintyvistä uhanalaisista lajeista menettää elinmahdollisuutensa, jolloin niiden kokonaiskannat taantuvat. Muutama vesiympäristöön sopeutunut laji mahdollisesti hyötyy järvestä. Yhteenveto alueen luonnonarvoista Vuotoksen alue on luontoarvoiltaan monipuolinen ja luonnonsuojelullisesti arvokas erityisesti Kemijoen, ravinteisten lettojen ja linnustonsa osalta. Alueella esiintyy useita uhanalaisia eliölajeja. Altaan rakentaminen tuhoaa luontokohteet suurimmalta osin. Ympäristön luonnonsuhteissa tapahtuu vahingollinen muutos, jos allas rakennetaan. On tosin todettava, että Vuotoksen luonto- ja maisema-arvoja on tuhottu jo ilman allastakin ihmisen toimesta esimerkiksi metsänhakkuilla, metsäaurauksilla, metsäautotieverkostolla, soiden ojittamisella ja liiallisella metsästyksellä. Vuotos-alueen luonnonsuojelullisesta merkityksestä Harkittaessa

§:n soveltamista Vuotos-hankkeeseen on tarkasteltava hanketta ja sen historiaa erityisesti sen luonnonsuojelulliselta kannalta. Vesioikeushankkeissa erilaisilla suojeluintresseillä on ollut merkitystä harkittaessa muun muassa ehdotonta luvanmyöntämisestettä ja luvanmyöntämisedellytyksiä. Myös useat muistuttajat, muun muassa ympäristöministeriö, ovat muistutuksissaan vedonneet Vuotosalueen luonnonsuojelullisiin arvoihin ja muun muassa siihen, että alueella esiintyy myös Euroopan yhteisöjen neuvoston niin sanottujen luonto- ja lintudirektiivien tarkoittamia luontotyyppejä ja lajeja, jotka hankkeen johdosta tuhoutuvat ja minkä vuoksi lupa

§:n nojalla olisi evättävä. Vuotoksen alueen soita on tutkittu 1970-luvulla muun muassa Kemihaaran altaan suunnittelun yhteydessä. Tuolloin Ruuhijärven ja Kukko-ojan tekemässä selvityksessä (Vesihallitus: Tiedotus 87) on todettu, että Kemihaaran allasalue on erilaisten luontotyyppien muodostama kokonaisuus, jolle ei Lokan altaan patoamisen jälkeen ole löydetty vastinetta muualta Lapista. Erityisen selvästi tämä päti Luiron puoleiseen allasalueeseen. Suoyhdistelmätyyppien levinneisyyden osalta Lämsänaavan ja Sakkala-aavan keidassoita vastaavia suoyhdistelmiä ei löytynyt muualta Lapista. Toinen erikoispiirre olikoivulettoaapojen esiintyminen. Kemihaaran runsaista koivuletoista nimenomaan Sudenvaaranaavan - Sakkala-aavan ja Luiron pohjoispuolelta Lämsänaavan itäosien Hirviaavan koivulettoalue oli koko Peräpohjolassa ainutlaatuinen kokonaisuus. Mitä tuli Kemihaaran muihin suokomplekseihin, lähinnä Kairanaapaan ja Kokonaapaan, esiintyi niiden kaltaisia suoyhdistymiä Ruuhijärven ja Kukko-ojan mukaan silloisillakin soidensuojelualueilla. Kemihaaran yksittäisistä suotyypeistä koivulettojen lisäksi oli syytä mainita erityisesti jokien ja purojen varsilla olleet ruohokorvet, joita oli Vuotosjoen latvavesillä. Jaurujoen rehevät tulvaniityt puolestaan edustivat tyyppejä, joita muualta tunnettiin erittäin vähän. Merkittävä oli myös altaan länsireunan harjujakso lukuisine pikkujärvineen. Luonnonsuojelun kannalta Luiron alue koivulettoineen ja keidassoineen oli korvaamaton kokonaisuus ja sen silloisen tilan säilyttäminen oli Lapin luonnonsuojelun keskeisimpiä tehtäviä. Vuotoksen allas ainakin tuolloin vallinneen käsityksen mukaan jätti alueen luonnon arvokkaimmat elementit tai ainakin esimerkkejä niistä altaan ulkopuolelle. Luiron suot on sittemmin sisällytetty soidensuojeluohjelmaan ja ne kuuluvat myös Natura 2000 -verkostoon. Ympäristöministeriö on muistutuksessaan lausunut, että myös Vuotoksen soiden luonnonsuojelullinen arvo oli kiistaton jo 1970-luvulla. Tästä huolimatta energiahuoltoa ja ympäristönsuojelua käsittelevien viranomaisten yhteistyönä vuonna 1980 valmistellussa sopimuksessa eräiden soiden käyttämisestä turvetuotantoon tai suojeluun ehdotettiin Vuotoksen suot käytettäväksi turvetuotantoon. Siksi soita ei ympäristöministeriön mukaan voitu sisällyttää soidensuojelun perusohjelman täydennykseen, josta valtioneuvoston periaatepäätös tehtiin vuonna 1981. Valtioneuvosto teki iltakoulussaan 15.9.1982 yksimielisen päätöksen, että Vuotoksen allasta ei rakenneta. Tämän päätöksen nojalla valtion varoista myönnettiin Vuotosalueelle niin sanottuja elvytysvaroja peruselinkeinojen kehittämiseksi ja luonnon suojelemiseksi. Koskiensuojelulailla (35/1987) suojeltiin vesivoimarakentamiselta Kemijoen ja Tenniöjoenyhtymäkohdan yläpuoliset vesistöt Savukosken ja Sallan kunnissa. Vastaavanlainen laki oli annettu Ounasjoen erityissuojelusta (703/1983). Valtioneuvosto antoi 17.6.1992 Kemijoki Oy:n enemmistöosakkaana puolestaan toimiohjeen, että valtion puolesta ei ollut estettä sille, että yhtiö ryhtyi hakemaan Vuotoksen altaan ja voimalaitoksen lupaa vesioikeudelta ja että yhtiö saattoi ryhtyä myös muihin tarvittaviin toimenpiteisiin Vuotos-hankkeen toteuttamiseksi. Yhtiön tuli hanketta suunniteltaessa arvioida sen ympäristövaikutukset ja niiden pohjalta ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin hankkeen ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Kansanedustaja Heidi H teki vuonna 1992 Ylä-Kemijoen suojelusta lakialoitteen, joka sittemmin raukesi. Vuotoksen alueita ei myöskään ole liitetty niin sanottuun Ramsarin sopimuksen mukaisiin kosteikkoihin, joita on täydennetty Suomen osalta vuonna 1994. Myöskään Pekka R:n lausunnon taulukossa 13 esitetyn, Raimo H:n laatiman soidensuojelun perusohjelman täydennysehdotuksen

§:n soveltamista koskevaa kantaa ympäristön luonnonsuhteisiin ja vesioloihin ei voida perustaa pelkästään edellä mainittuun valtioneuvoston päätökseen, sillä on kuitenkin huomattava merkitys sen suhteen, minkälaiset luonto- ja luonnonsuojelulliset arvot Vuotoksen alueella valtioneuvoston käsityksen mukaan ylipäänsä on. Haitallisten vaikutusten vähentäminen toimenpiteiden avulla Hankkeen aiheuttamia, sekä vesi- että maaluontoon kohdistuvia haitallisia vaikutuksia voidaan jossain määrin estää tai vähentää toimenpiteiden avulla. Katselmustoimituksen asiantuntija Pekka R ja ylimääräinen toimitusmies Juhani I ovat katsoneet, että altaan rakentamisesta luonnolle aiheutuvia vahinkoja ei sinällään voida korvata, mutta niitä voidaan kompensoida erilaisin toimenpitein, jotka pitävät yllä Vuotoksen alkuperäisiä elinympäristöjä vastaavien ympäristötyyppien ja näistä riippuvien eliölajien suojelutasoa. Haittojen täydellinen kompensaatio ei ole mahdollista. Mahdollisina toimenpiteinä tulisivat kyseeseen erilaiset elinympäristöjen kunnostus- ja hoitotoimenpiteet sekä uhanalaisten lajien kantojen elvytystyön tehostaminen. Pekka R on esimerkkeinä mahdollisista konkreettisista toimenpiteistä maininnut muun muassasuojelualueiden perustamiset ja elinympäristöjen kunnostus- ja hoitotoimenpiteet. Kosteikkojen kunnostuksilla, kuten lintuvesikunnostuksilla ja tuotannosta poistuneiden turvesoiden muuttamisella kosteikkoalueiksi, voidaan jossain määrin luoda uusia elinympäristöjä. Ojitettujen soiden luonnontilan palauttamisilla on ehkä jossain määrin mahdollista edesauttaa suoluontoa. Vanhojen jokivarsi- ja tulvaniittyjen ja muiden perinnemaisemien arvoa on mahdollista parantaa aktiivisilla kunnostus- ja hoitotoimilla. Lajikohtaisia suojelutoimia on välillisesti mahdollista edistää uhanalaisten lajieninventointien ja lajikohtaisten suojelusuunnitelmien avulla. Myös siirtoistutuksia voitaisiin käyttää kaikkein uhanalaisimpien ja tieteellisesti merkittävimpien lajien kohdalla. Juhani I on edellisten lisäksi elinympäristöjen kunnostusta ja suojelutason ylläpitoa koskevina konkreettisina toimenpiteinä esittänyt koivulettojen, jokivarsi- ja tulvaniittyjen (erityisesti Savukosken yläpuolisen Ylä-Kemijoen alueella) sekä tulvasaarien inventointia ja edustavimpien kohteiden lunastamista valtiolle. Muita toimenpiteitä voisivat olla ojitettujen tai muuten vaurioituneiden lettojen kunnostaminen, pensoittuneiden tai muuten muuttuneiden edustavien jokivarsikohteiden kunnostaminen ja hoito erityisesti Vuotoksen altaan lähiympäristössä sekä pienvesistöjen, mukaanluettuna lähteet, inventoinnin tehostaminen ja edustavien kohteiden säilymisen turvaaminen erityisesti Vuotoksen lähiympäristössä. Lisäksi uhanalaisten nisäkkäiden (muun muassa saukko) ja lintujen (muun muassa muuttohaukka, kotka ja lapasotka) kantojen elvytystyötä voitaisiin tehostaa. Tähän liittyisi edustavien kohteiden hoito ja lunastaminen valtiolle. Toimenpiteinä tulisivat kyseeseen myös uhanalaisten putkilokasvien (muun muassa kämmekät), sammalien, jäkälien ja sienten elinympäristöjen kartoittaminen sekä kantojen elvytystyön, kuten siirtoistutusten tehostaminen. Juhani I on todennut, että eräiltä osin olisi mahdollista päästä hyvinkin kattavaan kompensaatioon. Esimerkiksi hankkeen vaikutus muuttohaukkakantaan olisi kompensoitavissa. Juhani I on eriävässä mielipiteessään esittänyt, että hakija vesilain 2 luvun 3 §:n nojalla määrätään maksamaan ympäristöministeriölle 30 miljoonaa markkaa tällaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, jonka määrän Juhani I on nostanut muistutuksista antamassaan lausunnossa 40 miljoonaan markkaan. Ympäristöministeriö on muistutuksessaan vaatinut, että mikäli lupa hankkeelle myönnetään, edellä tarkoitettujen toimenpiteiden rahallisen arvon on oltava vähintään 30 miljoonaa markkaa. Uhanalaisten elinympäristöjen menettämisestä ja uhanalaisten kantojen taantumisesta aiheutuvat haitat ovat yleiselle edulle aiheutuvia haittoja. Yleiseen etuun kohdistuvista vahingoista ja haitoista ei vesilain mukaan sinänsä voida määrätä maksettavaksi korvausta. Ne voidaan vesilaissa erikseen määritellyissä asioissa kompensoida viranomaiselle suoritettavalla maksulla. Luontoarvojen osalta ei vesilaissa ole säädetty erityistä maksua. Vesilain 2 luvun 3 §:n mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava siten, ettei muun muassa yleistä etua loukata enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Rakentamisen voidaan katsoa tarkoittavan kyseisen hankkeen toteuttamista kokonaisuutena siten, että siitä ei aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa. Hakija on selityksessään pitänyt Pekka R:n ja Juhani I:n näkemyksiä realistisina ja vesilainkin kannalta mahdollisina. Edellä esitetyn perusteella vesioikeus on katsonut, että luonnonarvoihin kohdistuvia yleiselle edulle aiheutuvia vahinkoja voidaan vähentää myös hankkeen vaikutusalueen ulkopuolella suoritettavilla toimenpiteillä. Myös kalatalouteen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää toimenpiteiden avulla. Taimenen ja harjuksen tuotantoalueiden vähenemisestä aiheutuvaa Ylä-Kemijoen alueen taimen- ja harjuskantojen vähenemistä ei voida estää toimenpiteillä. Altaan yläpuolisessa Ylä-Kemijoessa ja sen sivujoissa luontaisesti lisääntyvät taimen- ja harjuskannat voidaan turvata toimenpiteiden avulla, mutta taimen- ja harjuskannat kysymyksessä olevalla alueella kuitenkin taantuvat. Vaellussiian säilyminen allasalueen ulkopuolella on mahdollista turvata erityistoimenpiteiden avulla. Allasalueella nykyinen siikasaalis voidaan korvata allasoloihin sopeutuvalla siikamuodolla. Altaaseen muodostuu kalastettava kalakanta 5-10 vuoden kuluessa. Arvio hankkeen vaikutuksista luonnonsuhteisiin ja vesiluontoon Vuotoksen altaan rakentaminen ei ratkaisevalla tavalla heikennä allasalueella esiintyvien uhanalaisten elinympäristöjen ja niistä riippuvaisten uhanalaisten eliölajien suojelun tasoa. Natura 2000 -päätöksellä on varmistettu, että eri luontotyyppien ja lajien, mukaan luettuna sekä pesivät että muuttavat lintulajit, suotuisa suojelutaso säilyy. Ylä-Kemijoen patoaminen ja Vuotoksen altaan rakentaminen muuttavat Ylä-Kemijoen - Kemijärven alueen ja alapuolisen vesistön vesiluontoa ja sen toimintaa kuten edellä on selostettu. Vaikutukset ovat sinänsä huomattavia, ja ne ulottuvat laajalle alueelle. Alapuolisen vesistön osalta vaikutukset ovat kuitenkin pääosin vaimenevia. Hankkeella on jossain määrin myös hyödyllisiä vaikutuksia. Edellä esitetyn perusteella ja ottaen toisaalta huomioon luvan saajalle määrättävät toimenpiteet vahinkojen ja haittojen vähentämiseksi, vesioikeus on katsonut, että hankkeesta ei aiheudu niin laajoja ja vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa, että lupa niiden vuoksi voitaisiin evätä. Direktiivien ja kansainvälisten sopimusten merkityksestä Ympäristöministeriö on muistutuksessaan katsonut, että edellä sanotuilla luonto- ja lintudirektiiveillä on niin sanottu välitön vaikutus. Vesioikeuden suullisessa käsittelyssä ministeriö on tosin katsonut, että viranomaisten on päätöksenteossaan tulkittava Euroopan yhteisöjen antamia direktiivejä suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön siten, että yhteisöoikeus toteutuu tehokkaasti. Ministeriön on siten katsottava luopuneen väitteestään ainakin niin sanotun välittömän vaikutuksen osalta. Mitä tulee kysymykseen siitä, onko ja millä tavoin edellä mainitut direktiivit otettava huomioon tätä asiaa ratkaistaessa eli onko niillä joko niin sanottu välitön eli suora tai tulkintavaikutus, vesioikeus on katsonut, että direktiivit, ei myöskään lintudirektiivi, eivät takaa yksityisille oikeuksia eivätkä ne edes niin sanottujen erityissuojeluvelvoitteiden osalta ole niin selviä, ehdottomia ja täsmällisiä, että ne voisivat synnyttää välittömän vaikutuksen. Ottaen huomioon edellä direktiiveistä ja Natura 2000 -verkostosta sekä

§:n ehdottomasta luvanmyöntämisesteestä nimenomaan luonnonolojen osalta lausutun vesioikeus on katsonut, että luvan myöntäminen ja hankkeen toteuttaminen eivät vaaranna direktiivien, Rion biodiversiteettisopimuksen tai muiden Suomea velvoittavien kansainvälisten ympäristö- tai luonnonsuojelusopimusten tavoitteita ja niiden toteuttamista. Vaikutukset paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin Hankkeen johdosta joutuu kaksi henkilöä muuttamaan asunnostaan. Yksi pysyvästi asuttu talo jää veden alle. Kun kysymyksessä oleva asuinrakennus korvataan puolitoistakertaisena maapohjineen, voivat asianosaiset hankkia vastaavantasoisen asunnon tilalle. Hanke ei siten huononna paikkakunnan asutusoloja. Vuotoksen alue ihmisen elinympäristönä muuttuu altaan rakentamisen seurauksena. Maa-, metsä- ja porotalous käy allasalueella mahdottomaksi. Alueen nykyiset käyttömahdollisuudet kaventuvat, mutta kalastus, veneily ja vesilintujen metsästys ovat allasalueella edelleenkin mahdollisia. Erityisesti kalastuksen ja kalatalouden osalta kehittämismahdollisuudet ovat pitkällä tähtäimellä hyvät. Tekojärvi lisää myös vesistösidonnaisia virkistyskäyttömahdollisuuksia. Allasalueen puuntuotto, noin 8 000 m 3 vuodessa, menetetään. Alueen paliskunnat joutuvat vähentämään porolukuaan noin 700:lla. Lisäksi poronhoito vaikeutuu. Alue on merkittävä marjastusalue. Marjastuksen ja sienestyksen osalta tekojärvialueen kuntien marja- ja sienisato on siinä määrin vajaasti hyödynnetty, että korvaavia alueita on löydettävissä. Elinympäristössä ja alueen käyttömahdollisuuksissa tapahtuu sekä vahingollisia että osin myös hyödyllisiä muutoksia. Hanke vaikuttaa alapuolisen Kemijoen veden laatuun jokisuulle asti. Käyttökelpoisuusluokka laskee tekojärven alapuolisella Kemijoen pääuomalla hyvästä (II) tyydyttävään (III) vähintään 10 vuoden ajaksi. Muutokset ovat pääosassa tätäkin aluetta niin vähäisiä, että siitä ei aiheudu korvattavaa haittaa tai vahinkoa. Hanke ei vaikuta enää Kemijokisuun merialueen käyttökelpoisuuteen. Säännöstelyn aloittamista seuraavina vuosina alapuolisessa vesistössä, lähinnä Kemijärvessä, esiintyy pyydysten likaantumista. Alapuolisen vesistön kalatalouteen kohdistuvat haittavaikutukset vaimenevat ajan kuluessa. Altaasta saatavan kalansaaliin arvo tulee viimeistään 10 vuoden kuluttua olemaan selvästi alueelta nykyisin saatavan saaliin arvoa suurempi. Tekojärven alle jäävistä alueista on metsämaata 43 % ja maatalousmaata vajaa 2 %. Pysyviätyötilaisuuksia menetetään metsätaloudessa ja porotaloudessa. Työpaikkojen menetys on noin 20. Huomioon ottaen energiahuoltoon syntyvät työpaikat ja pitkällä aikavälillä kalastuksen työllistävä vaikutus ei pysyvien työpaikkojen väheneminen ole merkittävää, etenkin kun elinkeinorakenne samalla monipuolistuu. Työnaikainen, välitön työllistävä vaikutus on noin 2 800 henkilötyövuotta. Hankkeesta yksityistalouksille ja kuntatalouksille tuleva tulovaikutus on huomattava. Yhteenveto Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa. Kun otetaan huomioon eräiden haitallisten vaikutusten vaimeneminen ja mahdollisuus vähentää haitallisia vaikutuksia toimenpiteiden avulla, ei hanke aiheuta huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Hanke ei huononna suuresti paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja, etenkin, kun otetaan huomioon myös sen myönteiset vaikutukset. Kun lisäksi luvan saaja on velvollinen noudattamaan päätöksessä annettuja lupamääräyksiä, Vuotoksen tekojärven rakentamisesta ja vesistön säännöstelystä ei aiheudu sellaisia

§:ssä mainittuja seurauksia, että lupa olisi evättävä. 2.2.

1. Yleinen tarve luvanmyöntämisedellytyksenä Yleinen tarve poistettiin vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentista vuoden 1994 vesilain muutoksella (553/1994). Lain voimaantulosäännöksen mukaan vesioikeudessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan hakemusasiaan sovelletaan aikaisempaa lakia. Vuotoksen allasta koskeva lupahakemus on tullut vireille 25.9.
2. Hakemukseen sovelletaan näin ollen 2 luvun 6 §:ää sellaisena kuin se oli laissa 467/
3. Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan milloin rakentamisesta aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei 1 momentin nojalla voida myöntää lupaa, on, mikäli mainitun luvun 5 §:stä ei muuta johdu, luvan myöntämisen edellytyksenä, että yleinen tarve rakentamista vaatii tai että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Vuotos-hanke käynnistyi valtioneuvoston kesällä 1992 tekemän päätöksen perusteella. Päätöksen taustalla oli hallituksen eduskunnalle keväällä 1992 antama energiapoliittinen selonteko, jonka yhteydessä hallitus totesi tekevänsä Vuotoksen allasta koskevan periaatepäätöksen lähiaikoina. Vaikka kesän 1992 periaatepäätös oli muodollisesti valtion edustajalle Kemijoki Oy:n yhtiökokouksessa annettu toimiohje, sitä on kuitenkin pidettävä ensisijaisesti energiapoliittisena ratkaisuna. Valtioneuvosto on päätöstä tehdessään katsonut, että Vuotoksen allas ja voimalaitos ovat merkittävä osa valtakunnallista energiaratkaisua ja että hanke on tarpeellinen koko valtakunnan sähköhuollon kannalta. Asiaa koskevassa esittelymuistiossa on todettu, että hankkeen toteuttamisen perustelut ovat ensisijaisesti sähköhuollolliset. Vuotosta koskevaa periaatepäätöstä tehtäessä on siten yleinen energiataloudellinen etu ollut ratkaiseva. Valtioneuvoston toiminta osoittaa, että hanketta tukeva yleinen intressi (energiatalous, työllisyys, tulvasuojelu, valtiontalous, valtioenemmistöisen yrityksen yritystaloudellinen hyöty) on sinänsä voimakas. Valtioneuvoston toimiohjetta koskevassa päätöksessä tai muissakaan valtioneuvoston kannanotoissa ei sinänsä ole todettu hankkeen olevan yleisen tarpeen vaatima. Myöskään kauppa- ja teollisuusministeriö ei ole todennut hankkeen olevan yleisen tarpeen vaatima. Yleisen edun kannalta hankkeen tärkeimpänä hyötynä on talviaikaisen nopeasti käynnistyvän säätövoiman lisäys. Vuorokausisäätötehon lisäys (noin 100 MW) sähkön tuotantoon on vähintään 5 %, mitä voidaan pitää huomattavana. Tehon lisäys on alle 1 % tämän hetkisestä tehokapasiteetin kokonaistarpeesta. Energiansaatavuutta hanke lisää noin 350 GWh/a. Altaan avulla voidaan siirtää noin 116 GWh joessa nykyisin kesällä tuotettavaa energiaa tuotettavaksi talvella. Myös energian lisäys kattaa sähkön kulutuksesta vain vajaan prosentin. Yksittäisenä voimataloushankkeena Vuotoksen tekojärven ja voimalaitoksen rakentaminen sekä vesistön säännöstely eivät siten ratkaisevalla tavalla vaikuta koko maan energiahuoltoon. Maan energianhankinnassa on nykyisin myös muita vaihtoehtoja. Vaikka hankkeen merkitys erityisesti säätötehon lisäyksen osalta on huomattava, hanketta ei kuitenkaanenergiataloudellisilla perusteilla voida pitää yleisen tarpeen vaatimana. Hankkeesta saatavat tulvasuojeluhyödyt (10 Mmk) ovat huomattavia. Hankkeen kokonaiskustannuksiin nähden ne eivät kuitenkaan ole niin suuri hyöty, että hanketta niiden perusteella voitaisiin pitää yleisen tarpeen vaatimana. Hankkeen rakentamispaikkakuntien ja lähialueiden työllisyys- ja tulovaikutukset ovat rakennusaikana merkittäviä. Tulovaikutus tekojärvialueen kunnallistalouksille on myös käyttöaikana huomattava. Työllisyys- ja tulovaikutukset ovat vesivarojen hyödyntämisessä luonteeltaan välillisiä hyötyjä, joilla on merkitystä vesilain mukaisessa intressivertailussa. Yleinen tarve edellyttää välittömämpää vesivaroihin kohdistuvaa hyödyntämistarvetta. Vaikka hankkeesta aiheutuu merkittäviä hyötyjä yleiselle edulle, ei hankkeen merkitys edes tärkeimmän yleisen intressin, sähköhuollon osalta ole niin ratkaiseva, että sitä voitaisiin pitää yleisen tarpeen vaatimana. Vesioikeudellista lupaa ei voida perustella yleisellä tarpeella vaan luvan myöntämisen edellytykset on tutkittava vertaamalla hyötyjä ja menetyksiä vesilain edellyttämällä tavalla. 2.2.
4. Intressivertailu Luvan myöntäminen edellyttää vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan, että hankkeesta saatava hyöty on huomattava siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja edunmenetykseen verrattuna. Hyöty on määrättävä siten, kuin 2 luvun 11 §:ssä sanotaan ja, milloin hakijalle samalla myönnetään tämän luvun 7-9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys myös otettava huomioon. Intressivertailu on suoritettava vesilain 2 luvun 11 §:n mukaisesti. Pykälän 2 momenttia on muutettu lailla 750/
5. Lain siirtymäsäännösten mukaan sen lupaa koskevia säännöksiä sovelletaan niissä hakemusasioissa, jotka tulevat vireille lain tultua voimaan. Mainittua pykälää on pidettävä tällaisena lupaa koskevana säännöksenä. Koska Vuotosta koskeva hakemus on tullut vireille 25.9.1992, asiassa sovelletaan aikaisempaa lakia. Säännöksen mukaan rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada. Rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle ilman asianomaisen suostumusta aiheutetut sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen. Milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha- arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna. Vesilain 3 luvun 3 §:n 2 momentin (264/1961) mukaan voimalaitoksen rakentamisesta saatavana hyötynä on pidettävä vuosittain tuotettavan sähkön arvoa 20-kertaisena. Vesilain 8 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan säännöstelystä saatavana hyötynä on otettava lukuun kaikki sen toteuttamisesta johtuvat edut, niihin luettuna käyttökelpoisen vesivoiman määrän ja arvon lisäys, maan tuottokyvyn tai käyttöarvon lisääntyminen sekä parempi mahdollisuus kuivattaa maata tai käyttää maa- tai vesialuetta virkistystarkoituksiin tai kalanviljelyyn taikka muutoin tällaisella tavalla käyttää omaisuutta entistä hyödyllisemmin sekä uittokustannusten vähentyminen, liikenteen hyväksi käytettävien varojen säästö, vedensaantietu sekä vesistön puhdistautumiskyvyn paraneminen. Hankkeesta saatavat hyödyt Hankkeesta saatava energiataloudellinen hyöty on 1 846 Mmk. Lisäksi hankkeesta saatava rahassa arvioitava tulvasuojeluhyöty on 10 Mmk. Rahassa arvioitavat hankkeesta johtuvat, vertailukelpoiset hyödyt ovat yhteensä 1 856 Mmk. Hankkeella on rahassa arvioitavan hyödyn lisäksi muutakin merkitystä. Maan energiahuollolle koituvana, yleiseltä kannalta hyödyllisenä on pidettävä hankkeen tuomaa, kotimaassa tuotettavan energian lisäystä (noin 350 GWh/a) sekä tehonlisäystä Vuotoksen voimalaitoksessa (37 MW) ja alapuolisen vesistön rakennetuissa voimalaitoksissa (50-100 MW). Lisäksi on otettava huomioon, että altaan rakentaminen mahdollistaa osaltaan lisäkoneistojen rakentamisen alapuolisiin voimalaitoksiin, mistä saatava tehon lisäys olisi noin 250 MW. Merkittävänä hyötynä yleiseltä kannalta tarkasteltuna on pidettävä talviaikaisen, nopeasti säädeltävän tehon lisäystä (5-10 % ja lisäkoneistojen rakentamisen jälkeen yhteensä noin 20 %). Hankkeen rakentamisaikainen, välitön työllisyysvaikutus on noin 2 800 miestyövuotta. Tekojärvialueen kuntien ja Kemijärven kunnallistalouksille tuleva nettotulo rakentamisaikana on noin 7 Mmk ja käyttöaikana noin 2 Mmk vuodessa. Lisäksi on otettava huomioon tulvariskin vähenemisen aiheuttama, rahassa vaikeasti arvioitava alapuolisen Kemijoen rantojen arvon nousu. Vesioikeus katsoo valtioneuvoston ja kauppa- ja teollisuusministeriön kannanottoihin perustuen, että Vuotoksen allas ja voimalaitos ovat merkittävä osa valtakunnallista energiaratkaisua ja että hanke on tarpeellinen koko valtakunnan sähköhuollon kannalta. Erityisesti talviaikaisen, nopeasti käynnistyvän säätötehon lisäystä on yleiseltä kannalta pidettävä merkittävänä. Energiatalouden lisäksi myös hankkeen vaikutusta työllisyyteen ja tulvasuojeluun on pidettävä yleiseltä kannalta merkittävänä. Hankkeesta johtuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset Rahassa arvioitavien vahinkojen ja haittojen osalta vesioikeus on katsonut toimitusmiesten esityksestä poiketen, ettei korkeimman hallinto-oikeuden 22.12.1997 antaman päätöksen, taltio 3272, mukaan vahinkoja estävien tai vähentävien töiden kustannuksia voida ottaa huomioon intressivertailussa. Tämän vuoksi intressivertailua on muutettu poistamalla hankkeen markkamääräisistä vahingoista vahinkojen torjuntatoimenpiteistä aiheutuvat ja niitä vastaavat kustannukset. Lunastus- sekä vahinko- ja haittakorvaukset tekojärvi- ja rakentamiskohteiden tiloista ja vesivoimasta ovat yhteensä 22,3 Mmk. Kalatalousvahingot määrätään selvitettäväksi täydentävässä katselmustoimituksessa. Vahinkojen suuruus on riittävällä tarkkuudella arvioitavissa, jotta intressivertailu voidaan tehdä. Vesioikeus on katsonut, että kalataloudellisten edunmenetysten määrä on saatavissa olevan selvityksen perusteella pääomitettuna noin 20 Mmk. Virkistyskäyttöhaittakorvaukset tekojärven alapuolella ovat 0,4 Mmk. Hankkeen porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvaukset ovat 10,8 Mmk. Merkittävimmät Vuotos-hankkeen yleiselle edulle aiheuttamista haitoista ovat vesiluonnon ja sen toiminnan laaja-alaiset muutokset Ylä-Kemijoen ja Kemijärven alueella, Vuotoksen altaan alapuolisen Kemijoen, Kemijärven ja Kemijoen edustan merialueen veden laadun heikkeneminen, rehevöityminen ja kalojen elohopeapitoisuuden kohoaminen sekä allasalueella olevien uhanalaisten ja harvinaistuneiden elinympäristöjen häviäminen sekä näistä elinympäristöistä riippuvaisten uhanalaisten eliölajien kantojen taantuminen. Arvioitaessa menetettävien etujen merkitystä yleiseltä kannalta, on huomattava, ettei alueelta ole liitetty kohteita Natura 2000 -verkostoon. Jokialue ei kuulu koskiensuojelulain piiriin eikä alueelta ole liitetty kohteita suojelualueisiin lukuunottamatta valtioneuvoston hyväksymään harjujensuojeluohjelmaan sisältyvää Rytivaaran - Palokankaan aluetta. Voidaan katsoa, että yleiseltä kannalta ei ole pidetty tärkeänä alueen säilyttämistä luonnontilaisena. Tekojärvialueella olevien uhanalaisten elinympäristöjen menetyksestä ja niistä riippuvaisten uhanalaisten eliölajien kantojen taantumisesta aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää lupamääräyksen 30 mukaisilla allasalueen ulkopuolella tapahtuvilla toimenpiteillä. Yleiseltä kannalta arvioituna hankkeen haitallisena vaikutuksena on pidettävä myös tekojärvialueen luonteen muuttumista. Alueella ei ole enää erityistä arvoa moottorikelkkailu-, vaellus- ja marjastusalueena sekä luonnoltaan monimuotoisena alueena. Vuotoksen alueen puuntuoton, poron lihantuoton, riistantuoton sekä marja- ja sienisadon menettämisellä on tärkeä merkitys paitsi yksityisen edun myös yleisen edun näkökulmasta. Alueelta kerättävän marjasadon arvo on noin 1,5 Mmk/a ja alueen tuottaman riistan liha-arvo 129 000 mk/a. Kemijokea pitkin tapahtuva veneliikenne vaikeutuu Kemijoen padon rakentamisen johdosta. Kemijoen ylikulku välittömästi tekojärven alakanavan alapuolella vaikeutuu talvisin. Virkistyskäytölle ja kalataloudelle aiheutuu haittaa alapuolisessa vesistössä ja sen rannoilla myös yleiseltä kannalta arvioituna. Hyötyjen ja haittojen vertailu Rahassa arvioitavat, hankkeesta johtuvat, vertailukelpoiset vahingot, haitat ja muut edunmenetykset ovat yhteensä 53,5 Mmk. Rahassa arvioitavat, vertailukelpoiset hyödyt ovat yli 1 800 Mmk suuremmat kuin vastaavat vahingot haitat ja muut edunmenetykset. Edellä esitetyn perusteella vesioikeus on päätöksessään mainittujen lainkohtien nojalla katsonut, että rakentamisesta saatava hyöty, myös yleiseltä kannalta katsottuna, on vesilain 2 luvun 6 §:ssä sanotulla tavalla huomattava hankkeesta aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna ja vesilain mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle ovat siten olemassa. 2.
6. Töidenaloittamislupa Vesioikeus on, hyläten hakemuksen enemmälti, oikeuttanut luvan saajan työn suorittamiseksi tarpeellisiin, sen hallinnassa olevien aukeiden uudistusalojen, uudistuskypsien ja vajaatuottoisten metsien sekä siemenpuuasennossa olevien metsien raivauksiin. Töidenaloittamislupa ei koskenut vesistöjen rantojen raivausta. Vesioikeuden päätökseen liitetyn muutoksenhakuohjauksen mukaan päätökseen sai hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla paitsi siltä osin kuin asia oli määrätty täydentävään katselmustoimitukseen.
7. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa 3.
8. Töidenaloittamislupaa koskeva Vaasan hallinto-oikeuden päätös Hallinto-oikeus on 19.4.2000 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä nro 00/0023/3 kumonnut vesioikeuden myöntämän töidenaloittamisluvan ja määrännyt vesilain 2 luvun 26 §:n 6 momentin nojalla luvassa tarkoitetut työt keskeytettäviksi, jos ne on aloitettu, kunnes vesioikeuden myöntämä rakentamislupa tulee lainvoimaiseksi tai luvan myöntämisestä ja kyseessä olevien töiden jatkamisesta ehkä toisin määrätään. 3.
9. Vaatimukset hallinto-oikeudessa sikäli kuin nyt on kysymys 3.2.
10. Ympäristöministeriö on valituksessaan vaatinut, että vesioikeuden päätös pääratkaisun osalta kumotaan ja Kemijoki Oy:n hakemus hylätään. Ympäristöministeriö on lausunut muun ohessa, että Vuotoksen alue on, etenkin suo-, jokivarsi- ja vesiluontonsa puolesta, koko Suomen oloissa poikkeuksellisen monimuotoinen ja luonnonsuojelullisesti arvokas kokonaisuus. Alue täyttää luontoarvojensa puolesta sekä luonto- että lintudirektiivin kriteerit. Luonnonsuojelullisesti arvokkaan 242 km 2 :n laajuisen alueen muuttaminen tekoaltaaksi olisi jo sellaisenaan

§:n tarkoittama huomattava ja laaja-alainen muutos ympäristön luonnonsuhteissa. Lisäksi tekoaltaan rakentaminen muuttaisi ratkaisevalla tavalla suurjokiluontoa, heikentäisi veden laatua laajalla alueella alapuolisessa vesistössä, vähentäisi arvokalojen tuotantoalueita ja aiheuttaisi muuta haittaa vesiluonnolle ja sen toiminnalle, lisäisi terveysriskejä sekä heikentäisi porotalouden harjoittamismahdollisuuksia alueella. Kokonaisuudessaan hankkeen vaikutukset olisivat laajuudeltaan ja merkitykseltään sellaisia, että ne muodostavat

§:ssä tarkoitetun esteen luvan myöntämiselle. Ministeriö on edelleen lausunut, että hanke ei myöskään täytä vesilain 2 luvun 6 §:ssä säädettyjä luvan myöntämisen edellytyksiä. Lisäksi tekoaltaan rakentaminen on sellainen vesilain 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettu muu toimenpide, josta aiheutuisi pohjaveden pilaamiskiellossa tarkoitettuja seurauksia, ja johon näin ollen tulee soveltaa vesilain 1 luvun 22 §:n säännöstä. Mainitun säännöksen mukaan lupaa tällaiseen toimenpiteeseen ei voida myöntää. Ministeriö on lisäksi lausunut, että luvan myöntäminen ja hankkeen toteuttaminen vaarantaisi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tavoitteita ja erityisesti luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suojelun luontodirektiivin ja lintudirektiivin mukaisesti. Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus on tulkita kansallisia säännöksiä siten, että direktiivien tavoitteet ja vaatimukset toteutuvat. Vesilain säännösten joustavuus antaa mahdollisuuden ottaa huomioon direktiivien vaatimukset. 3.2.2. Hirvasniemen poropaliskunta on vaatinut, ettei lupaa hankkeelle myönnetä, koska hanke on

§:n vastainen. Paliskunta on mainitussa säännöksessä tarkoitettu elinkeinonharjoittaja ja hanke vaikeuttaa suuresti paliskunnan toimeentuloa ja vaarantaa jopa paliskunnan olemassaolon. 3.2.

1. Liedakkalan jako- ja kalastuskunta ja Matti H ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään. Hankkeen vaikutuksia Kemijokiluontoon ja kalastoon ei ole riittävästi selvitetty. 3.2.
2. Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Marjatta N, Sampsa O, Pirjo-Riitta O ja Suomen Demokraattiset Lakimiehet ry ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään. Hanke aiheuttaisi

§:ssä tarkoitettuja huomattavia vahingollisia ja laajalle ulottuvia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Hanke ei ole vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla yleisen tarpeen vaatima eikä hankkeesta saatava hyöty ole saman lainkohdan tarkoittamalla tavalla huomattava verrattuna hankkeesta aiheutuvaanvahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen. Hanke aiheuttaisi myös vesilain 1 luvun 22 §:ssä tarkoitettua pohjaveden pilaantumista. Lisäksi valittajat ovat huomauttaneet, että vesioikeus on myöntänyt luvan saajalle poikkeuksen vesilain 1 luvun 17 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta lähteen muuttamiskiellosta ilman riittäviä yksilöityjä selvityksiä lähteiden suojelutavoitteiden mahdollisesta vaarantumisesta hankkeen seurauksena. Lopuksi valittajat ovat huomauttaneet, että vesilain 1 luvun 23 c §:n mukaisesti on lupa-asiaaratkaistaessa noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa tai sen nojalla säädetään. Luonnonmonimuotoisuuden suojeluvelvoitetta on tulkittava myös perustuslain 20 § huomioon ottaen.Lupaedellytysten harkinnassa tulee ottaa huomioon, että hankkeen toteuttaminen on ristiriidassa biodiversiteettisopimuksen tavoitteiden toteuttamisen kanssa. Lintudirektiivillä on asiaa ratkaistaessa välitön vaikutus. 3.2.5. Symbioosi ry, Kemijärven Luonto ry ja Pelkosenniemen Luonnonsuojeluyhdistys ry ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään ensisijaisesti sillä perusteella, että hanke aiheuttaisi

§:n mukaisia huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa. Harkittaessa mainitussa säännöksessä tarkoitettuja luvan myöntämisen edellytyksiä tulee ottaa huomioon perustuslain 20 § sekä luonto- ja lintudirektiivien määräykset. Toissijaisesti hakemus tulee hylätä sillä perusteella, että hankkeesta saatava hyöty ei ole vesilain 2 luvun 6 §:n edellyttämällä tavalla hankkeesta johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Symbioosi ry omistaa määräalan Pelkosenniemen kunnan Alaperän kylässä sijaitsevasta tilasta Ojaranta RN:o 87:

1. Kyseisen kantatilan omistajat Katri ja Kosti T ovat omassa muistutuksessaan vesioikeudelle vastustaneet luvan myöntämistä. Symbioosi ry:llä on puhevalta määräalan omistajana kantatilan omistajien seuraajana määräalan osalta. 3.2.
2. Mirja ja Mauri A ovat valituksessaan uudistaneet vesioikeudessa esittämänsä vaatimukset. Lupaa hankkeelle ei tule myöntää. 3.2.
3. Per L on vaatinut, että vesioikeuden päätös kumotaan ja lupahakemus hylätään. Toissijaisesti vesioikeuden päätös tulee kumota ja asia palauttaa vesioikeudelle hakemuksen puutteellisuuden vuoksi. 3.2.
4. Vapakalastusseura Vastaisku ry, Pelkosenniemen luonnonsuojeluyhdistys ry, Ilkka P, Pekka N ja Mervi J ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään

§:n nojalla tai intressivertailun perusteella. Hakemus tulee hylätä myös, koska vesioikeus on ratkaissut asian selvittämättä etukäteen hankkeen aiheuttamia haittoja ja muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Kalaston ja suojeluluonnon arvottaminen on tekemättä. Vesioikeus on myös virheellisesti jättänyt kuulematta Kemijoen padon ja alakanavan välisen alueen maanomistajia ja jättänyt selvittämättä kyseiselle alueelle hankkeesta aiheutuvan haitan. Mikäli hakemusta ei näistä syistä heti hylätä, asia tulee vaihtoehtoisesti palauttaakokonaisuudessaan ympäristölupavirastolle täydentävään katselmustoimitukseen. Kemijoen padon ja alakanavan väliselle alueelle aiheutuva haitta on selvitettävä ja asianosaisia on kuultava. 3.2.

1. Jaakko, Eino ja Eeva K ovat vastustaneet hanketta. 3.2.
2. Kosti T on vaatinut, että vesioikeuden päätös kumotaan ja lupahakemus hylätään. 3.2.
3. Lauri R on vaatinut, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään. 3.2.
4. Ale O on vaatinut, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään. 3.2.
5. Impi ja Veikko S ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään. He ovat uudistaneet vaatimuksensa kalastusoikeuden ja metsästysoikeuden säilyttämisen ja laajentamisen, kalansaaliin aleneman korvaamisen, aineettomien vahinkojen korvaamisen sekä 1 000 000 markan vahingonkorvauksen osalta. Vahingonkorvausvaatimus sisälsi muun muassa heille hankkeesta aiheutuneet kulut. 3.2.
6. Taina P, Outi K, Jouko P, Hannu P, Jouni P:n kuolinpesä, Matias P:n kuolinpesä, Elvi P ja Terttu S ovat vaatineet pääasiaratkaisun osalta, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään vesilain vastaisena ja perusteiltaan kestämättömänä. 3.2.
7. Esa Z, Pirkko Z ja Seppo Z ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään. Lisäksi he ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin esittämänsä vaatimukset. 3.2.
8. Vesa P on vaatinut, että vesioikeuden päätös kumotaan virheellisessä järjestyksessä syntyneenä, vesilain vastaisena ja muutoinkin lain ja kansainvälisten sopimusten vastaisena. Täytäntöönpanoon ei saa miltään osin ryhtyä ennenkuin päätös on lainvoimainen. 3.2.
9. Paavo P on vaatinut, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään. 3.2.
10. Aaro P on vaatinut, että vesioikeuden päätös kumotaan virheellisessä järjestyksessä syntyneenä, vesilain vastaisena ja muutoinkin lain ja kansainvälisten sopimusten vastaisena. 3.2.
11. Jouko P on vaatinut, että vesioikeuden päätös kumotaan ja lupahakemus hylätään. 3.2.
12. Pentti S, Irja K, Risto K ja Ritva-Anneli S ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan ja lupahakemus hylätään. 3.2.
13. Liisa ja Paavo V ovat vaatineet, ettei lupaa Vuotoksen altaan rakentamiseen tule myöntää. 3.2.
14. Paavo ja Marketta K ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan heidän omistamansa tilan Jurmurinne RN:o 1:112 osalta. 3.2.
15. Arto K ja Raili S ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään. 3.2.
16. Erkki ja Kaisa P ovat vastustaneet luvan myöntämistä. 3.2.
17. Tuomo A, Inkeri A, Paula A ja Pirjo T ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään. 3.2.
18. Sauli K sekä Maria K:n ja Mauno K:n kuolinpesä ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään. 3.2.
19. Esko ja Marketta Q ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan tilan Kuusiranta RN:o 24:6 osalta. 3.2.
20. Helena T, Pauli L, Anni L, Aila-Leena M, Ville-Tuomas T, Marjo T, Eveliina T, Annikki T, Vuotoksen Voima Oy sekä lukuisat muut heidän asiakumppaninsa ovat vaatineet, että vesioikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään kaikilta osin vesilain vastaisena. Hanke vaarantaisi yleistä terveydentilaa, aiheuttaisi laajat vahingolliset muutokset luonnonsuhteisiin ja huonontaisi suuresti paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Lintudirektiivi ja luonnon itseisarvo tulee ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa. Lisäksi hanke olisi pohjaveden pilaamiskiellon vastainen. 3.
21. Selvitykset hallinto-oikeudessa sikäli kuin nyt on kysymys 3.3.
22. Kemijoki Oy on valituksista antamassaan selityksessä lausunut muun ohella, että vesioikeudellinen lupaharkinta on tunnetusti kaksivaiheista. Ensimmäisenä kysymyksenä on tutkittava, ylittävätkö hankkeen mahdolliset haittavaikutukset

§:n mukaiset ehdottomasti kiellettyjen vaikutusten rajan. Mikäli näin on, ei asiaa ole tarpeen harkita enemmälti, vaan hakemus on hylättävä. Jos taas hankkeen vaikutukset jäävät tätä rajaa vähäisemmiksi, ryhdytään tutkimaan varsinaisia luvan myöntämisen edellytyksiä. Ellei yleinen tarve edellytä hankkeen toteuttamista, on luvan myöntämisen edellytyksiä tarkasteltava vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisessa intressivertailumenettelyssä. Vesilain alkuperäisen sanamuodon (264/1961) mukaan rakentamiseen ei saanut myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa, aiheuttaa huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Säännökseen lisättiin vuoden 1987 kieltonormistomuutoksen (467/1987) yhteydessä maininta vesiluonnon ja sen toiminnanvahingollisesta muuttumisesta. Tarkoituksena ei ole ollut laajentaa luvanmyöntämiskiellon alaa, vaan pikemminkin ehkä täsmentää sääntelyä erään kriteerin osalta. Ehdoton luvanmyöntämiseste suojaa säännöksessä mainittuja intressejä kieltäen kynnyksen ylittävien vahinkojen aiheuttamisen. Säännös on joustavana normina tapauskohtaisesti tulkinnanvarainen, mutta siinä mielessä ehdoton, ettei hankkeen suhteellinen hyödyllisyyskään oikeuta aiheuttamaan säännöksessä tarkoitettuja erityisen haitallisia vaikutuksia. Luvanmyöntämisestettä ei ole sidottu mihinkään tiettyyn vesitaloushankekategoriaan, vaan este voi konkretisoitua minkä tahansa vesirakennushankkeen yhteydessä. Riittävää on määrittää, ylittävätkö hankkeen vaikutukset erikseen tai kokonaisuutena säädetyn kynnyksen. Tunnusmerkistöön kirjatut suojatut oikeushyvät määrittävät selvästi oikeusharkinnan rajoja. Muunlaisia oikeushyviä ei ole lupa ottaa tarkastelussa huomioon, mutta säännöksen formulointi mahdollistaa käytännössä kaikkien vesiympäristössä relevanttien vaikutusten huomioon ottamisen. Tähän nähden väitteet

§:n rajoittuneisuudesta ovat perusteettomia. Säännöksen kieltämien haitallisten vaikutusten tulee, ollakseen relevantteja, olla laaja-alaisia ja merkittäviä. Vähäiset ja paikalliset haitalliset vaikutukset eivät saata muodostua

§:n tarkoittamiksi luvan myöntämisen esteiksi, vaikka ne ehkä intressivertailussa saattavatkin muodostua luvan myöntämisen esteiksi. Toisaalta hankkeiden tai vaikutusten laajamittaisuuskaan sinänsä ei voi ilman lainkohdassa tarkoitettuja kvalifioituja vaikutuksia muodostua luvan esteeksi, kuten monien rakennushankkeiden yhteydessä vakiintunut oikeuskäytäntö osoittaa. Lisäksi on luonnollistakin, että virtaavissa vesissä toteutettavien hankkeiden vaikutukset leviävät pääsääntöisesti huomattavan laajalle alueelle.

§:n mukaista tunnusmerkistöä on sovellettu, toisin sanoen lupia evätty, tunnetusti varsin suppeasti, eikä mikään viittaa siihen, että tulkintakäytäntöön olisi tarkoitettu kajota vuosien 1987 tai 1994 uudistuksilla, vaikka tuolloin lainsäätäjän käytettävissä on ollut tutkimustietoa laajojen vesitaloushankkeiden ympäristövaikutuksista. Mikäli nämä hankkeet olisi tarkoitettu kieltää, olisi se osoitettu lainsäädäntöteitse. Myöskään oikeuskäytäntö ei osoita epäämiskynnyksen muuttuneen perusteiltaan alkuperäisestä. Ehdottoman luvanmyöntämisesteen olemassaoloa arvioidaan hankkeen vaikutusten valossa, jolloin siis hankkeen toteuttamistavalla on usein ratkaiseva merkitys. Hanke ei kenties tietyllä tavalla toteutettuna täytä vesilainsäädännön sille asettamia vaatimuksia, mutta lupamääräyksin hanke voidaan toteuttaa. Näin ollen hakemusta täsmentämällä tai viran puolesta lupamääräyksin muotoilemalla voidaan välttää ehdottoman luvanmyöntämisesteen syntyminen. Tämä koskee myös ehdottomia luvan myöntämisen esteitä eikä pelkästään intressivertailua.

§:n mukaisena oikeushyvänä suojataan muun muassa ympäristön luonnonsuhteita sekä vesiluontoa ja sen toimintaa huomattavilta ja laajalle ulottuvilta vahingollisilta muutoksilta. Säännös turvaa nimenomaan ekologisia intressejä. Säännöksen muotoilu ei tarkoin yksilöi, mitä ympäristön luonnonsuhteisiin sekä vesiluontoon ja sen toimintaan luetaan kuuluvaksi. Säännöstä koskevasta oikeuskäytännöstä, tai oikeammin sen puutteesta, voidaan tehdä johtopäätös pidättyväisestä tulkinnasta. Kohtuullisen mittavienkaan hankkeiden (esimerkiksi suuret tekoaltaat ja satamat) ympäristövaikutuksia ei ole pidetty säännöksen tarkoittamina kiellettyinä vaikutuksina. Vaikka käytännössä arviointi on aina enemmän tai vähemmän kokonaisvaltaista, voidaan ja on perusteltua tarkastella hankkeen vaikutuksia yhtäältä hankkeen lähialueella ja toisaalta kauempana. Vesitaloushankkeiden ympäristövaikutukset lähialueilla ovat huomattavampia kuin kaukoalueilla, mutta vastaavasti vaikutusalue on pienempi. Hankkeen vaikutus ympäristöön, tässä siis vesien tilaan, lievenee nopeasti vaikutusalueen kasvaessa. Arvioitaessa kriteeristön täyttymistä kiinnittyy huomio ensisijaisesti vaikutusten olennaisuuteen ja kestoaikaan. Olennaisuus on kenties vaikein arvioitavissa oleva kriteeri. Joidenkin lajien kantojen tilapäiset heikentymiset eivät voi koskaan olla säännöksen tarkoittamalla tavalla kiellettyjä, koska kantojen luontaisetkin vaihtelut voivat olla hyvin huomattavia. Myöskään lajin yksittäisen kannan menetys, niin kauan kuin kyse ei ole lajin menetyksestä, ei voine konstruoida luvan myöntämisen estettä. Vesitaloushankkeet johtavat väistämättä pienialaisten vesiekosysteemien muutoksiin ja joissakin tapauksissa myös menetyksiin. Yksittäisten ekosysteemien menetys, niin kauan kuin kyseessä eivät ole sanottujen systeemien ainutkertaiset edustajat, ei voine muodostua säännöksen tarkoittamaksi kielletyksi vaikutukseksi. Peruuttamattomista muutoksista on erotettava väliaikaiset muutokset. Varsinkin laajemmalla alueella vesitaloushankkeiden vaikutukset ovat etupäässä ohimeneviä. Vesiluonnossa tehtyjen muutosten vakiintumisen myötä ympäristövaikutukset lievenevät ajan myötä ja ennen toimenpiteiden suorittamista vallinnut tilanne alkaa palautua. Huomattavatkaan ohimenevät vaikutukset eivät näin ollen voi koskaan ylittää ehdottoman lupaesteen rajaa. Ohimenevyys jää tietysti aina tapauskohtaisesti harkittavaksi, mutta ylipäänsä 10-15 vuoden aikana vakiintuvia tilanteita tuskin voidaan pitää säännöksen tarkoittamallatavalla kiellettyinä. Ehdottoman lupaesteen tulkinnalle allashankkeiden osalta voidaan hakea suuntaviivoja myös Kemijoen säännöstelylain (62/1960) 3 §:n 1 momentista. Mainittu säännös muodosti pohjan Kemijoen rakentamista koskevalle lupaharkinnalle ja säännöksen nojalla on myönnetty rakennusluvat muun muassa Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentamiseen. Vaikka Kemijoen s