← Suomi

KHO/2003/8

2003 false KHO:2003:8 A:n turvapaikkahakemuksessaan esittämää kertomusta vainon vaarasta kotimaassaan Kongon demokraattisessa tasavallassa ei voitu sellaisenaan asettaa päätöksenteon perustaksi. A oli ollut vuosina 1993-1995 turvapaikanhakijana myös Alankomaissa, jossa esitetyn turvapaikkahakemuksen sisältö liittyi asiallisesti Suomessa vuonna 1998 esitettyyn kertomukseen. Arvioitaessa A:n vainon vaaraa kotimaassaan oli otettava huomioon se poliittisen ja muun yhteiskunnallisen tilanteen muuttuminen, joka oli tapahtunut A:n ilmoittaman kotimaastaan lähdön

  2. 1997 jälkeen. Asiassa ilmenneet seikat huomioon ottaen A:n ei voitu katsoa olevan todellisessa vaarassa joutua kotimaahansa palatessaan sen nykyisten vallanpitäjien mielenkiinnon kohteeksi, minkä vuoksi hänelle ei annettu turvapaikkaa. Hän ei ollut kertomiensa seikkojen tai myöskään kotimaassaan vallitsevan yleisen tilanteen vuoksi hakemansa muun kansainvälisen suojelun tarpeessa. Kun A:lla ei ollut voimassa olevaa oleskelulupaa, hän oli syyllistynyt rikoksiin eikä hänen esittämänsä perheside toiseen Suomessa olevaan turvapaikanhakijaan muodostanut estettä hänen maasta käännyttämiselleen, A oli suoritetun kokonaisharkinnan perusteella voitu määrätä käännytettäväksi kotimaahansa. Ulkomaalaislaki 20, 30, 31, 37, 38 ja 43 § Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista Ulkomaalaisvirasto on 6.3.2001 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n turvapaikka- ja oleskelulupahakemuksen. Samalla Ulkomaalaisvirasto on määrännyt hänet käännytettäväksi kotimaahansa Kongon demokraattiseen tasavaltaan ja kahden vuoden maahantulokieltoon. Ulkomaalaisvirasto on päätökseensä merkinnyt Alankomaiden viranomaisilta saatuina tietoina, että asianomainen oli hakenut Alankomaissa turvapaikkaa 10.8.1993 B:n henkilötiedoilla. Hänen hakemuksensa oli evätty 9.12.1993 ja hänen valituksensa päätöksestä oli hylätty 3.6.
  3. Asianomainen oli 26.10.1995 karkotettu Zaireen. Päätöksensä perusteluissa Ulkomaalaisvirasto on muun ohessa todennut, että A ei ollut väittänyt eikä hänen kertomuksestaan muutenkaan ilmennyt, että hän olisi henkilökohtaisesti joutunut kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislaissa tarkoitetulla tavalla rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Käytettävissä olevan tiedon mukaan eivät pelkkä Mobutun Ngbandi-heimoon kuuluminen tai Mobutun hallinnon aikainen toimi merkitse sitä, että hakijalla voisi olla perusteltua pelkoa tulla vainotuksi kotimaassaan ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. On hyvin epätodennäköistä, että edes Mobutun turvallisuuskaartin alemmilla viranhaltijoilla olisi pelkoa tulla vainotuksi kotimaassaan. Tiettävästi vain Mobutun hallinnon, asemaansa väärinkäyttäneillä, korkeimmilla viranhaltijoilla on ollut riski joutua vainon kohteeksi sen jälkeen kun presidentti Kabila nousi valtaan toukokuussa
  4. Kabilan hallitus oli suhtautunut varsin myönteisesti vanhan hallinnon edustajiin, ja maahan olikin palannut monia Mobutun hallinnon korkeita virkamiehiä. Hakijan turvapaikkahakemuksen kokonaisarviointia on vaikeuttanut se, että hän ei ollut esittänyt mitään todistetta henkilöllisyydestään ja että hän oli esiintynyt useilla eri henkilöllisyyksillä. Hän ei ollut myöskään esittänyt matkakertomuksensa tueksi matkalippuja. Hänen kertomuksensa oli voitu osoittaa todeksi vain reitille Johannesburg-Amsterdam-Helsinki. Hakijan väite pääsystä Johannesburgissa lentokoneeseen esittämättä passia tai matkalippuja ei ollut uskottava. Hänen kertomuksensa matkasta Brazzavillen, Angolan ja Namibian kautta Etelä-Afrikkaan oli hyvin ylimalkainen. A:n kertomus presidentti Mobutun ja DSP:n (Division Speciale Presidentielle) päällikön kenraali F:n lähipiiriin kuulumisesta oli epäuskottava. Hän oli itse kertonut kuuluvansa Bagbandi ja Mugbandi-heimoon. Mobutu ja F kuuluvat Ngbandi-heimoon kuten suuri osa Mobutun henkivartijakaartista. Oli epätodennäköistä, että kyseiseen heimoon kuuluva ei tiennyt heimonsa nimeä. A oli myös kertonut olleensa Alankomaissa turvapaikanhakijana DSP:n lähettämänä. Hakijan kertomus oli tältä osin epäuskottava. Hän oli esittänyt esimerkiksi lähes identtiset matkareitit Alankomaissa ja Suomessa. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että A:lla ei ollut perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Ulkomaalaisvirasto on katsonut edelleen, ettei hakijan voitu katsoa olevan ulkomaalaislain 31 §:ssä tarkoitetun suojelun tarpeessa. A ei ollut esittänyt ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi. Hän on myös syyllistynyt rikoksiin Suomessa oloaikanaan. Hän oli 17.8.1999 ja 23.8.1999 saanut rangaistusvaatimuksen näpistyksestä. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, ettei oleskeluluvan epäämistä voitu muutoinkaan pitää ilmeisen kohtuuttomana. Hakijan oleskelun jatkuminen maassa olisi edellyttänyt oleskelulupaa, jota hänelle ei ollut myönnetty. Kongon demokraattisen tasavallan presidentti vaihtui tammikuussa
  5. Presidentin vaihdoksen jälkeen Kongon olosuhteet olivat parantuneet. Pääkaupunki Kinshasa on rauhallinen. Kongon presidentti ja hallitus olivat aktiivisesti ryhtyneet neuvottelemaan sekä kapinallisten että näitä tukevien naapurimaiden kanssa. Saadun tiedon mukaan Lusakan aseleposopimusta ei ollut rikottu tammikuun 2001 puolenvälin jälkeen ja Uganda ja Ruanda olivat vetäneet joukkojaan pois Kongon demokraattisen tasavallan alueelta. YK oli lähettänyt rauhanturvajoukkoja alueelle. Ulkomaalaisvirasto on käännyttämisestä päättäessään ottanut huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että hakija voidaan käännyttää Kongon demokraattiseen tasavaltaan ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 30 tai 31 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa Vaatimukset Helsingin hallinto-oikeudessa A on vaatinut, että Ulkomaalaisviraston päätös on kumottava ja hänelle myönnettävä turvapaikka taikka oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella. Valittaja oli paennut kotimaastaan vuoden 1997 vallanvaihdoksen yhteydessä, koska hän on kuulunut Mobutun henkivartiokaartiin DSP:hen. Lisäksi hän on kuulunut Mobutun Ngbandi-heimoon ja hänellä oli läheiset välit Mobutun perheeseen. A:n toiminta DSP:n agenttina ja ilmiantajana oli erittäin suurella todennäköisyydellä viranomaisten tiedossa. Hän oli tämän vuoksi ollut hengenvaarassa ja vaarassa joutua vapaudenriiston, kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi. Kongon demokraattisen tasavallan epävakaa tilanne sekä edelleen erittäin huono ihmisoikeustilanne huomioon ottaen on katsottava, että olosuhteet eivät olleet valittajan maastalähdön jälkeen olennaisesti muuttuneet. A:lla on perusteltu syy pelätä kotimaassaan vainoa tällä hetkellä vallassa olevan Joseph Kabilan hallinnon eli kotimaansa viranomaisten taholta. Hän on oleskellut kotimaansa ulkopuolella ja koska hän ei voi saada suojelua kotimaansa viranomaisilta, hän täyttää Geneven yleissopimuksen 1 A

(2)artiklan mukaisen pakolaisen määritelmän. A on integroitunut Suomeen hyvin ja on osallistunut englanninkielen kursseille ja ATK-kursseille sekä toiminut vapaaehtoistyössä. Kongon demokraattisen tasavallan edelleen erittäin huono ihmisoikeustilanne ja maan epävakaa tilanne huomioon ottaen käännyttämistä vastaan olevat seikat ovat huomattavasti painavampia kuin sitä puoltavat seikat. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on, toimitettuaan asiassa 17.5.2002 suullisen käsittelyn, päätöksellään hylännyt A:n valituksen Ulkomaalaisviraston päätöksestä. Perustelut: Valittaja on esiintynyt usealla eri henkilöllisyydellä eikä hänen henkilöllisyyttään ole pystytty varmistamaan. Hän on ollut turvapaikanhakijana Alankomaissa vuosina 1993-1995 ja saapunut Suomeen hakemaan turvapaikkaa 20.7.
  1. Alankomaissa valittaja oli kertonut pelanneensa kotimaassaan jalkapalloa joukkueessa, jonka johtaja oli presidentin poika, ja isänsä työskennelleen DSP:ssä. Suomessa valittaja oli kertonut toimineensa DSP:ssä ja kuuluneensa presidentti Mobutu Sese Sekon lähipiiriin. Hän oli kertonut olleensa presidentin pojan lapsuudenystävä ja että hänet oli lähetetty Alankomaihin ilmiantamaan siellä turvapaikan hakijoina olleita maanmiehiään. Presidentin pojalla oli ollut maahantulokielto Belgiaan ja valittaja oli useita kertoja avustanut tätä rajanylityksissä Ranskasta Belgiaan. Valittaja oli kertonut suullisessa käsittelyssä varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti toiminnastaan kotimaassaan Alankomaista paluun jälkeen ja paostaan Brazzavillen kautta Angolaan Kabilan valtaannousun yhteydessä. Kertomuksen mukaan hän oli paetessaan Kinshasasta saanut mukaansa salkun, jossa oli presidentin pojalle kuuluneita timantteja 45 000 Yhdysvaltain dollarin arvosta. Hän oli ollut Angolassa vangittuna ja sinä aikana timanttisalkku oli ollut ystävien hallussa. Timanteista saadut varat oli käytetty useiden eri henkilöiden matkajärjestelyjen rahoittamiseen. Valittajan kertomus vuonna 1998 tapahtuneeksi väitetystä pakomatkasta Namibian ja Johannesburgin kautta muistutti huomattavasti valittajan Alankomaissa vuonna 1993 esittämää kertomusta silloisesta matkasta. Hallinto-oikeus ei pitänyt valittajan kertomusta matkasta Brazzavillen, Angolan, Namibian ja Etelä-Afrikan kautta eikä myöskään kertomusta pääsystä lentokoneeseen Johannesburgissa ilman matkalippua ja passia uskottavana. Tähän nähden ja ottaen huomioon, että useilla eri henkilöllisyyksillä esiintyneen valittajan todellista henkilöllisyyttä ei ollut pystytty varmistamaan, hallinto-oikeus ei ollut vakuuttunut valittajan yleisestä uskottavuudesta. Valittajan tiedot DSP:stä, presidentti Mobutu Sese Sekon pojan perhesuhteista tai presidentin asuntoalueesta eivät sinänsä osoittaneet, että hän olisi ollut kotimaassaan sellaisessa asemassa, että hän olisi nykyisten vallanpitäjien erityisen mielenkiinnon kohteena. Hallinto-oikeus on katsonut, että ei ollut todennäköistä, että valittajalla olisi ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Ei ollut myöskään perusteltua syytä olettaa hänen olevan vaarassa joutua kotimaassaan vakavien oikeudenloukkausten tai epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Valittajalle ei voitu näin ollen antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa suojelun tarpeen vuoksi. Valittajalla ei ole ollut oleskelulupaa. Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat, muun ohessa valittajan syyllistyminen rikoksiin Suomessa, hallinto-oikeus on katsonut, että valittaja on voitu käännyttää kotimaahansa. Sovelletut oikeusohjeet: Ulkomaalaislaki 20, 30, 31, 37 ja 38 § Hallinto-oikeus on 17.5.2002 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle asiassa maksuttoman oikeudenkäynnin 12.4.2001 lukien korvausvelvollisuudetta valtiolle ja määrännyt hänen oikeudenkäyntiavustajakseen oikeustieteen kandidaatti Thomas Bergmanin. Bergmanille on määrätty avustajan tehtävästä palkkiona yhteensä 975 euroa, mikä määrä on jäänyt kokonaisuudessaan valtion vahingoksi. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: A on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Luvan myöntämiseen on painava syy myös oleskelulupaa sekä käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevalta osalta. Hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan kumottava ja A:lle myönnettävä turvapaikka taikka oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella. A on koko turvapaikkamenettelyn ajan ristiriidattomasti, yksityiskohtaisesti ja johdonmukaisesti selvittänyt turvapaikkaperusteensa. Hän oli kuulunut presidentti Mobutu Sese Sekon henkivartijakaartiin DSP:hen ja joutunut pakenemaan kotimaastaan vuonna 1997 vallanvaihdoksen yhteydessä. Hän kuuluu Mobutun Ngbandi-heimoon ja hänellä on ollut läheiset välit Mobutun perheeseen. Tämän vuoksi hän on ollut hengenvaarassa ja on vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi kotimaassaan. Kongon demokraattisen tasavallan epävakaa tilanne ja erittäin huono ihmisoikeustilanne huomion ottaen on katsottava, etteivät olosuhteet hänen tilanteensa osalta ole olennaisesti muuttuneet hänen kotimaastaan lähtönsä jälkeen. UNHCR on vuoden 1998 tammikuussa antamassaan suosituksessa todennut DSP:n sotilaiden olevan erityisen suuressa vaarassa joutua kotimaassaan vakavien oikeudenloukkausten tai epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. A on oleskelut maassa yli neljä vuotta ja integroitunut hyvin kuten hallinto-oikeudelle esitetyt selvitykset opinnoista ja työnteosta osoittivat. A on myös pyytänyt käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä, kunnes turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskeva valituslupahakemus on ratkaistu. A on antanut neljä lisäkirjelmää, joissa hän muun muassa 31.10.2002 on esittänyt, että hänellä on venäläinen avovaimo, joka on raskaana. Avopuolisot olivat tavanneet ja asuneet yhdessä vuonna 1999 turvapaikanhakijoina Kyläsaaren vastaanottokeskuksessa yhdeksän kuukauden ajan. Avovaimo oli 22.2.2000 käännytetty kotimaahansa Venäjälle, jossa hän oli saanut tietää olevansa raskaana ja odottavansa A:n lasta, mutta lapsi oli kuollut synnytyksessä. Maahantulokiellon umpeuduttua huhtikuussa 2002 avovaimo oli käynyt viiden päivän turistiviisumilla Suomessa 20.4.
  2. Sen jälkeen avopuolisot olivat pitäneet yhteyttä kirjeitse ja puhelimitse. Suomeen avovaimo oli saapunut turvapaikanhakijaksi 28.10.2002 ja on nyt esittänyt 18.9.2002 päivätyn venäjänkielisen lääkärintodistuksen, jonka mukaan hänen uusi raskautensa oli alkanut noin viisi kuukautta aikaisemmin ja laskettu aika olisi 12.1.
  3. Tämän vuoksi A:n käännyttäminen loukkaisi hänen Suomen perustuslain 10 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettua yksityiselämän suojaansa. A on lisäksi ilmoittanut, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 5.11.2002 ja 12.11.2002 antamillaan päätöksillä pyytänyt Suomen hallitusta pidättäytymään toistaiseksi A:n käännyttämisestä Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Oikeustieteen kandidaatti Bergman on esittänyt yhteensä 840 euron palkkiolaskun. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: Ulkomaalaisvirasto on antanut valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta lausunnon. Lausunnossa on todettu, että A on turvapaikkakuulustelussa 22.7.1998 ja 17.5.2002 Helsingin hallinto-oikeudessa pidetyssä suullisessa käsittelyssä osannut kertoa yleisellä tasolla Zairen ja Kongon demokraattisen tasavallan tapahtumista toukokuussa 1997, jolloin maassa tapahtui vallanvaihdos. A:n kertomus perustuu näiltä osin julkisista lähteistä saatavilla oleviin tietoihin. Kertomus A:n omasta osuudesta kotimaansa tapahtumiin vallanvaihdoksen yhteydessä ja pakomatkastaan Namibian ja Etelä-Afrikan kautta Suomeen on kuitenkin yksityiskohdiltaan summittainen ja epäjohdonmukainen, mikä olennaisesti heikentää hänen kertomuksensa uskottavuutta kokonaisuudessaan. Valituslupa olisi evättävä eikä Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä tulisi muuttaa. A on antanut lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa on korostettu sitä jo aikaisemmin lausuttua, että A on hyvin yksityiskohtaisesti, seikkaperäisesti ja johdonmukaisesti kertonut toiminnastaan DSP:ssä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Valituslupa myönnetään ja valitus tutkitaan.
  4. Valitus hylätään. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
  5. Lausunnon antaminen täytäntöönpanokieltoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa. Perustelut:
  6. Ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka ja myönnetään oleskelulupa, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän oleskeluvaltionsa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Saman pykälän 2 momentti sisältää säännökset siitä, milloin turvapaikka voidaan erityisesti jättää antamatta. Mainitun lain 31 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella silloin, kun häntä uhkaa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu taikka hän aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi ei voi sinne palata. Ulkomaalaislain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 50/1998 vp) mukaan kysymys siitä, onko vainon pelko perusteltu, tulisi ratkaista kuhunkin tapaukseen liittyvien näkökohtien perusteella. Turvapaikanhakijan on esitettävä hakemuksensa perusteeksi esittämiensä seikkojen ja olosuhteiden arvioimiseksi tarvittavat tiedot. Kun hakijan esittämien tietojen uskottavuus on riittävästi osoitettu, perusteina esitetyille seikoille ei ole tarpeellista hankkia yksityiskohtaista vahvistusta. Epäselvissä tapauksissa asia olisi ratkaistava hakijan eduksi sillä edellytyksellä, että saatavilla olevat tiedot on hankittu ja tarkastettu sekä ollaan vakuuttuneita hakijan yleisestä uskottavuudesta. Hakijan lausuntojen on oltava johdonmukaisia ja luotettavia, eivätkä ne saa olla ristiriidassa yleisesti tunnettujen tosiasioiden kanssa. Hallituksen esityksen mukaan oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella voitaisiin myöntää tilanteissa, joissa henkilö tarvitsee kansainvälistä suojelua kotimaassaan vallitsevan tilanteen tai häneen siellä kohdistuvien oikeudenloukkausten vuoksi. Asiassa on ilmennyt, että A on 10.8.1993 hakenut Alankomaissa turvapaikkaa nimellä B ja tuolloin esiintynyt jalkapalloilijana ja kertonut isänsä ja tämän veljen kuluneen DSP:hen. Hänen valituksensa kielteisestä turvapaikkapäätöksestä oli hylätty 3.6.1994 ja hänet oli karkotettu kotimaahansa Zaireen 26.10.
  7. A on 20.7.1998 saapunut lentäen Suomeen Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jossa hän on hakenut turvapaikkaa. Samana päivänä ranskaksi kirjoittamassaan omakätisessä turvapaikkahakemuksessa hän on kertonut paenneensa kotimaastaan 13 kuukautta aikaisemmin, koska presidentti Mobutun Bagbandi (käytti myös nimitystä Mugbandi) -heimoon ja hänen lähipiiriinsä kuuluvat oli ajettu pois maasta. A:n setä (eno) kenraali F kuului Mobutun lähipiiriin. Gbadolitessa (Mobutun kotipaikka) syntyneenä A kuului Equateur-alueen legioonaan. Poistuttuaan maasta Brazzavillen kautta Angolaan hänet oli pidätetty, koska hänellä oli ollut sekä presidentti Mobutun henkivartiokaartin DSP:n kortti että presidenttiä esittävä valokuva. Turvapaikkakuulustelussa 22.7.1998 A on kertonut, että hän oli toiminut Mobutun armeijassa salaisena agenttina ja kuunnelleensa vuonna 1990 oppositiota ja esitettyjä Mobutun vastaisia mielipiteitä kadulla siviilinä sekä ilmiantaneensa tällaisia mielipiteitä esittäneet. Hänet oli vuonna 1993 lähetetty Alankomaihin tehtävänään vakoilla Mobutun vastaisia henkilöitä. Näiden perheet oli sitten otettu kiinni Zairessa. Hän oli toiminut ilmiantajana DSP:ssä. Tultuaan karkotetuksi Alankomaista takaisin Zaireen hän oli asunut yhdessä Mobutun veljen pojan kanssa. Hän oli Mobutun syrjäyttämisen yhteydessä 17.5.1997 paennut veneellä Brazzavilleen ja täältä edelleen Angolaan. Angolassa hän oli joutunut pidätetyksi kahdeksaksi kuukaudeksi, koska hän ei puhunut portugalia. Toisena selityksenä hän esitti, että koska hän oli puhunut lingalaa, hänen oli oletettu kuuluneen Mobutun joukkoihin. A ilmoitti hakevansa turvapaikkaa poliittisen mielipiteensä vuoksi, koska Mobutun kannattajat joutuivat pakenemaan ja hänen alaisensa tapettiin. Häntä ei ollut Zairessa pidätetty, kidutettu, uhkailtu eikä hänestä ollut annettu etsintäkuulutusta. A:n henkilöllisyys ja etninen tausta Hakiessaan turvapaikkaa Alankomaissa A on esittänyt 25.10.1984 annetun Zairen henkilöllisyystodistuksen, jonka mukaan hän oli nimeltään B ja syntynyt 2.12.1972 Kinshasassa. Turvapaikkakuulustelussa hän ilmoitti heimokseen Bakongo Bas-Zairesta. Hän kertoi käyneensä koulua vuosina 1978-1991 Kinshasassa. Suomessa A ei ole esittänyt mitään henkilöasiakirjaa. Hän on ilmoittanut syntyneensä 2.12.1972 Gbadolitessa sekä käyneensä koulua 12 vuotta ja suorittaneensa asepalveluksen vuosina 1989-1990 Kinshasassa. Asian käsittelyn yhteydessä A on ilmoittanut, että hänen mainitsemansa Bagbandi ja Mugbandi-heimot tarkoittavat kielellisesti Mobutun Ngbandi-heimoa. Asiakirjojen mukaan A on esiintynyt myös nimillä B, C, D ja E. A on valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle antanut selityksensä eri nimien käytölle. A:n henkilöllisyys ja etninen tausta on jäänyt epäselväksi. Tämä heikentää osaltaan sen uskottavuutta, mitä A on asiassa kertonut. Lähtö silloisesta Zairesta A on kertonut poistuneensa Kinshasasta 17.5.1997 eli samana päivänä kuin presidentti Mobutu Sese Seko syöstiin vallasta. A:n kertomukset Angolassa tapahtuneiden pidätysten syistä vaihtelevat. Pidätysten syyt, erityisesti se, että hänellä olisi ollut mukanaan DSP:n jäsenkortti ja presidentti Mobutua esittävä valokuva, eivät ole uskottavia. Hänen kertomuksensa matkastaan Suomeen ei muutoinkaan ole hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla kaikilta osiltaan uskottava. Kokonaisuutena ottaen A ei ole uskottavasti osoittanut, että hän on ollut kertomallaan tavalla Kinshasassa 17.5.1997 saakka. Samoin asiassa ei ole asiakirjoin taikka muutoin esitetty selvitystä siitä, missä A on tultuaan 26.10.1995 karkotetuksi Alankomaista oleskellut ennen Suomeen saapumistaan 20.7.
  8. Kansainvälisen suojelun tarve A on turvapaikkahakemuksensa tueksi vedonnut siihen vaaraan, mikä aiheutuu hänen toiminnastaan entisen presidentti Mobutun henkivartiokaartissa vuodesta 1990 aina 17.5.1997 saakka sekä kuulumisestaan Mobutun lähipiiriin ja heimoon. Ulkomaalaisvirasto on päätöksestään ilmenevillä perusteilla katsonut hakemuksen keskeisiltä osin epäuskottavaksi. Helsingin hallinto-oikeus on A:n pyynnöstä toimittanut asiassa suullisen käsittelyn. Oikeuden jäsenistä kaksi ei ole ollut vakuuttunut A:n yleisestä uskottavuudesta. He ovat hylänneet valituksen. Vähemmistöön jäänyt jäsen on lausunut muun ohella, että A:n kertomus ei sen yksityiskohtaisuudesta huolimatta ole johdonmukainen eikä sen perusteella voida luotettavasti tehdä päätelmiä siitä, mikä valittajan suhde presidentti Mobutun hallintoon on ollut ja onko hän todellakin toiminut DSP:ssä ja mikä hänen asemansa siinä on ollut. Jäsen on katsonut, että kertomuksen epäselvyyksistä huolimatta ei ole poissuljettavissa, että valittaja on kuulunut presidentti Mobutun henkivartiokaartiin. Jäsen on viitannut UNHCR:n tammikuussa 1998 antamaan ohjeeseen, jossa on todettu DSP:n sotilaiden olevan erityisen suuressa vaarassa joutua kotimaassaan vakavien oikeudenloukkausten tai epäinhimillisen tai ihmisarvoa alentavan kohtelun kohteeksi, minkä vuoksi hän on katsonut valittajan olevan ulkomaalaislain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla suojelun tarpeessa. Asian esittelijä on puolestaan eriävässä mielipiteessään katsonut, että vaikka valittajan matkaan liittyy erinäisiä epäuskottavuuksia, kertomus sotilaskoulutuksesta ei ole täysin johdonmukainen ja että valittajan henkilöllisyys on jäänyt luotettavasti selvittämättä, mainitut seikat eivät vähennä kertomuksen uskottavuutta siinä määrin, että valittajan kertomusta ei voitaisi asettaa päätöksenteon pohjaksi. Esittelijä on katsonut, että valittajalle on annettava turvapaikka. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n turvapaikkahakemusta arvioitaessa on otettava huomioon se, että Suomessa ja Alankomaissa esitetyt kertomukset liittyvät asiallisesti toisiinsa. Vaikka A on Alankomaissa hakenut turvapaikkaa Zairen silloisen hallitsijan Mobutun taholta uhkaavaa vainon vaaraa vastaan ja täällä Suomessa suojaa on haettu Mobutun puolella toimimisen perusteella, on tälle esitetty sinänsä mahdollinen selitys eli että A olisi ollut Alankomaissa todellisuudessa Mobutun vakoilijana eikä varsinaisena turvapaikanhakijana. Selitys ei kuitenkaan ole vakuuttava, sillä jos A olisi todella kertomallaan tavalla kuulunut presidentti Mobutun lähipiiriin, ei ole uskottavaa, että hän olisi kertomallaan tavalla lähtenyt vakoilijaksi Alankomaihin. Kaikki asiassa ilmenneet seikat huomioon ottaen on perusteltu syy epäillä, että kertomusten tällainen yhteen kytkeytyminen ei perustu todellisiin tapahtumiin. Tämä heikentää osaltaan myös sen uskottavuutta, mitä A on Suomessa kertonut toiminnastaan Mobutun hyväksi. Edellä lausutuilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei A:n täällä esittämää kertomusta voida sellaisenaan asettaa päätöksenteon perustaksi. Arvioitaessa A:n vainon vaaraa nykyisessä Kongon demokraattisessa tasavallassa on kiinnitettävä huomiota siihen, että hän on kertonut poistuneensa kotimaastaan lähes kuusi vuotta sitten. Vainon vaaraa onkin arvioitava se mukaan, mikä se olisi A:n mahdollisesti palatessa asuinpaikkakunnakseen ilmoittamaansa Kinshasaan kotimaassaan. Toukokuun 1997 jälkeen on valta Kongon demokraattisessa tasavallassa vaihtunut uudelleen tammikuussa 2001 tuolloisen hallitsijan Laurent Kabilan jouduttua surmatuksi ja hänen poikansa Joseph Kabilan noustua valtaan. Käytettävissä olevien tietojen mukaan on yleinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne Kinshasassa parantunut jossain määrin Joseph Kabilan aikana. Toisin kuin heti vallanvaihdon 17.5.1997 jälkeisessä tilanteessa ne henkilöt, joiden toiminta liittyi tätä edeltäneeseen Mobutun aikaan, eivät enää ole niinkään nykyisen hallinnon mielenkiinnon kohteena. Tällaisina uusina riskiryhminä ovat erityisesti vuonna 1998 alkaneeseen sisällissotaan Kabilan vastapuolina esiintyneisiin poliittisiin ja etnisiin ryhmiin kuuluvat. UNHCR:n kesäkuulta 2002 olevan kannanoton mukaan sellaisten henkilöiden palauttaminen maahan, joilla on sotilaallinen tausta, on kuitenkin tutkittava huolellisesti tapauskohtaisesti. Kun otetaan huomioon A:n ilmoittaman maastalähdön jälkeinen, edellä kuvattu kehitys Kongon demokraattisessa tasavallassa, tuosta maastalähdöstä kulunut aika, hänen vainon vaarastaan esittämänsä kertomuksen uskottavuuden merkittävä alentuminen sekä ettei hän ole väittänytkään joutuneensa tekemisiin vallanvaihdon 17.5.1997 jälkeisten viranomaisten kanssa ja tulleensa tätä kautta heidän tietoonsa, ei voida katsoa, että hän olisi kertomiensa seikkojen perusteella todellisessa vaarassa joutua maahan palatessaan sen nykyisten vallanpitäjien mielenkiinnon kohteeksi. A:lla ei näin ollen ole ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi etnisen taustansa, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteensä johdosta. Hänelle ei siten voida antaa turvapaikkaa. Vaikka yleinen turvallisuustilanne maan pääkaupungissa Kinshasassa on edelleen varsin heikko, asiassa ei kuitenkaan ole perusteltua syytä olettaa, että A olisi vaarassa joutua kotimaassaan vakavien oikeudenloukkausten tai epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Hänelle ei näin ollen voida myöskään myöntää oleskelulupaa suojelun tarpeen vuoksi. Perheside A on 31.10.2002 ensimmäisen kerran korkeimmassa hallinto-oikeudessa turvapaikkaprosessinsa aikana kertonut, että hänellä on venäläinen avovaimo ja että hän on vuonna 1999 asunut tämän kanssa yhdessä turvapaikanhakijana vastaanottokeskuksessa. Kun avovaimo oli käännytetty kotimaahansa Venäjälle, tämä oli saanut tietää olevansa raskaana, mutta lapsi oli kuollut synnytyksessä. Avopuolisot ovat kertoneet ottaneensa uudelleen yhteyttä toisiinsa vaimon ollessa viiden päivän turistiviisumilla Suomessa. He ovat kertoneet pitäneensä tämän jälkeen yhteyttä, kunnes avovaimo on saapunut Suomeen turvapaikanhakijaksi 28.10.2002 ja kertonut olevansa raskaana. Lapsen lasketuksi syntymäajaksi on ilmoitettu 11.1.
  9. Perhesuhteen ei voida katsoa sisältävän Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettua sidettä tilanteessa, jossa lyhyen yhdessäasumisen ja yli kahden vuoden erillään asumisen jälkeen muutetaan jälleen yhteen turvapaikanhakijoina vastaanottokeskuksessa. Ulkomaalaislaki eikä ihmisoikeussopimus myöskään anna turvapaikanhakijoille, joista kummallakaan ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa taikka muita siteitä Suomeen, yleistä oikeutta valita omaksi taikka perheensä asuinpaikaksi Suomea. Käännyttäminen ja maahantulokielto A:lla ei ole oleskelulupaa. Hän on syyllistynyt rikoksiin Suomessa. Esitetty perheside ei muodosta estettä A:n käännyttämiselle kotimaahansa. A:n siteet Suomeen tai hänen olosuhteensa hänen kotimaassaan eivät muutoinkaan ole sellaisia, että ne ulkomaalaislain 38 §:n mukaan suoritettavassa kokonaisharkinnassa olisivat esteenä hänen käännyttämiselleen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo kuten Helsingin hallinto-oikeus, että A on voitu käännyttää kotimaahansa Kongon demokraattiseen tasavaltaan ja määrätä Ulkomaalaisviraston päätöksestä ilmenevään maahantulokieltoon.
  10. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausunnon antaminen täytäntöönpanokieltoa koskevasta vaatimuksesta on tarpeetonta. Oikeudenkäyntiavustajan palkkio: Bergmanille määrätään maksettavaksi oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla valtion varoista oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin ja 16 §:n mukaisena kohtuullisena seitsemän työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä korkeimmassa hallinto-oikeudessa 588 euroa. Määrä jää valtion vahingoksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Lundell, Marita Liljeström, Pekka Vihervuori ja Ilkka Pere. Asian esittelijä Kai Träskelin.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.