2003 false KHO:2003:92 Ulkomaalaisella avioparilla oli kolme Suomessa syntynyttä lasta, joiden äiti lapsineen asui Suomessa ja isä Etiopiassa tai Keniassa.

§ sisältää säännökset edellytyksistä oleskeluluvan myöntämiselle ulkomailla olevalle henkilölle perhesiteen perusteella.

§:n 2 momentin mukaan pysyväisluonteisella oleskeluluvalla oleskelevan ulkomaalaisen perheenjäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa edellyttäen 1 momentissa säädetyn lisäksi, että perheenjäsenen toimeentulo on turvattu. Lasten isän toimeentulo ei ollut turvattu. Toimeentuloedellytys ei kuitenkaan voinut tässä tapauksessa syrjäyttää ulkomaalaislain 1 c §:n, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen säännöksiä. Lasten etu vaati, että perhe yhdistetään siinä valtiossa, johon lapset ovat syntymästään lähtien kotoutuneet eli Suomessa. Ulkomaalaislaki 1 c § 1 mom., 18 b 1 mom. ja 18 c § Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus 8 artikla Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 59-60/1991) 3 artikla Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista Ulkomaalaisvirasto on 6.11.2000 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n aviomiehensä B:n puolesta tekemän oleskelulupahakemuksen. A on 27.2.1998 Salon kihlakunnan poliisilaitokselle jättämässään hakemuksessa hakenut oleskelulupaa aviomiehelleen Suomeen pysyvässä maahanmuuton tarkoituksessa. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on hylännyt hakijan Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen. Perustelut:

§:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan ulkomaalaisen, joka on saanut oleskeluluvan pakolaisuuden tai suojelun tarpeen perusteella, tai Suomessa asuvan Suomen tai muun pohjoismaan kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa, jollei luvan myöntämistä vastaan ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvia tai muita painavia syitä. Oleskeluluvan myöntäminen ratkaistaan ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Kokonaisharkinnassa on otettava myös huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan henkilön mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin kolmanteen maahan viettämään perhe-elämää, mikäli perhesiteiden voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne. Ulkomaalaislain 18 b §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

§:n 2 momentin mukaan muun kuin säännöksen 1 momentissa tarkoitetun pysyväisluontoisella tai pysyvällä oleskeluluvalla oleskelevan ulkomaalaisen perheenjäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa edellyttäen 1 momentissa säädetyn lisäksi, että hänen toimeentulonsa on turvattu. A on 24.3.1997 saanut Suomeen oleskeluluvan yhdessä äitinsä ja muiden sisarustensa kanssa Suomessa asuneen sisarensa perheenyhdistämishakemuksen perusteella. Hän on saapunut Suomeen 17-vuotiaana 20.5.

1. Hän on tuolloin muuttanut Suomeen äitinsä ja sisarustensa perheenjäsenenä siitä huolimatta, että hän oli jo 19.10.1996 solminut Etiopiassa avioliiton ja odotti lasta, joka syntyi 16.9.
2. A ja hänen puolisonsa olivat kertomansa mukaan asuneet yhdessä Etiopiassa avioliiton solmimisesta A:n Suomeen muuttoon asti. Puolisot eivät ole joutuneet toisistaan eroon Somaliassa käydyn sodan tai muiden vastaavien pakottavien syiden vuoksi. Puolisot ovat myös erillään asumisen aikana tavanneet toisiaan Keniassa ja heille on vuonna 1999 syntynyt toinen lapsi. B:lle voidaan näissä oloissa myöntää oleskelulupa edellyttäen, että hänen toimeentulonsa on turvattu. Esitetyn selvityksen mukaan A ja hänen lapsensa ovat eläneet Suomessa toimeentulotuella. B on ilmoittanut aikovansa elää Suomessa yhteiskunnan tuella. Näin ollen B:n toimeentuloa Suomessa ei voida pitää turvattuna hänen perheenjäsentensä tai hänen itsensä toimesta. Edellä lausutun perusteella ja kun otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan hallinto-oikeus katsoo, että Ulkomaalaisvirasto on voinut hylätä B:n oleskelulupahakemuksen. Sovelletut oikeusohjeet: Ulkomaalaislaki 1 c §, 18 b § 1 mom ja 18 c § Hallinto-oikeus on myöntänyt maksuttoman oikeudenkäynnin asiassa 29.11.2000 lähtien koskien tarpeellisia toimenpiteitä. Maksuton oikeudenkäynti on myönnetty korvausvelvollisuudetta valtiolle. Oikeudenkäyntiavustajaksi on määrätty asianajaja Johanna Ojala. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: A on pyytänyt, että hänelle myönnetään valituslupa, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Valitusluvan myöntämiselle on myös muu painava syy. A tuli Suomeen vuonna 1997 perheenyhdistämisen kautta. Hänelle, kuten tuohon aikaan somalialaisille yleensäkin, myönnettiin oleskelulupa statuksella A
3. Suomeen tullessaan A oli raskaana. Hänen aviomiehensä jäi olosuhteiden pakosta Etiopiaan. Perheen esikoinen syntyi 16.9.
4. A vieraili puolisonsa luona vuonna
5. Perheen toinen lapsi syntyi 5.5.
6. Aviopuolisot tapasivat jälleen kesällä
7. Perheen kolmas lapsi syntyi 17.3.
8. Kaikki lapset ovat syntyneet Suomessa. A on tullut Suomeen pakolaisen perheenjäsenenä statuksella A.
9. Statusnumerointien muututtua hänen statuksensa muuttui statukseksi A.
10. Jo A:lle annettu status on sitovasti ratkaissut sen, että hänen katsotaan olevan suojelun tarpeessa. Viranomaiset eivät voi jälkikäteen todeta, että hän ei olekaan. A:ta ei ole missään vaiheessa neuvottu hakemaan turvapaikkaa, mikäli katsoo olevansa suojelun tarpeessa. Hänellä on ollut oikeus luottaa siiten, että hänen statuksensa tarkoittaa sitä, millä nimellä se kulkee, ja että siihen sisältyvät kaikki ne oikeudet, jotka suojelun tarpeen perusteella myönnettyyn oleskelulupaan sisältyvät. Korkeimman hallinto-oikeuden kannanotto tarvitaan siihen, ovatko viranomaiset sitovasti ratkaisseet päätöksellään, jolla A:lle myönnettiin ensin status A.10 ja joka sen jälkeen muutettiin statukseksi A.3 sen, että luvan saanut henkilö on suojelun tarpeessa. Status A.3, joka A:lle on myönnetty, tarkoittaa suojelun tarvetta. Aiemmat statukset A.8-A.10 yhdistettiin statukseksi A.
11. Status A.10 myönnettiin lähinnä tilanteissa, joissa katsottiin tietyn alueen koko väestön olevan tilanteessa, jossa heidän turvallisuutensa olisi vaarantunut, jos he olisivat palanneet kotimaahansa. Asiassa on lisäksi riidatonta, että A:n kolme lasta ovat myös B:n lapsia. Lisäksi on riidatonta, ettei A:lla ole tällä hetkellä ansiotuloja, sillä hän on äitiyslomalla. A ei pysty lastensa kanssa muuttamaan pysyvästi aviomiehensä asuinpaikkaan Etiopiaan tai Keniaan, koska maatietouden mukaan Somaliasta Etiopiaan tai Keniaan ja sieltä edelleen muualle lähteneen on vaikea saada oleskelulupaa Etiopiaan tai Keniaan. Kaikki kolme lasta ovat eläneet ja syntyneet Suomessa. Perheen tilanteessa perheenyhdistäminen voi käytännössä kohtuudella tapahtua vain Suomessa. Perheen lasten edun mukaista on, että he voivat viettää perhe-elämää myös isänsä kanssa Suomessa. Perheen yhdistymisen estäminen ei ole välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi. Ojala on esittänyt yhteensä 512,40 euron palkkiolaskun. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: Ulkomaalaisvirasto on antanut valituslupahakemuksen johdosta lausunnon. Lausunnossa todetaan muun muassa, että A:lle on 24.3.1997 myönnetty oleskelulupa statuksella A.10 Suomessa jo oleskelevan sisarensa C:n alaikäisenä naimattomana sisarena. Vuonna 1997 oli tapana myöntää perheenjäsenille oleskelulupa samalla statuksella, kuin maassa jo oleskelevalla perheenjäsenellä on. 1.5.1999 lähtien oleskelulupa perhesiteen perusteella on pääsääntöisesti myönnetty statuksella A.5, joka on erityinen perheenjäsenille tarkoitettu oleskelulupastatusluokka. Joissain tapauksissa perheenjäsenille saatetaan myöntää oleskelulupa myös statuksella A.3, mikäli UNHCR on jo todennut perheenjäsenen pakolaiseksi tai perheenjäsenen turvapaikan tai suojelun tarve on tutkittu. 1.5.1999 jälkeen on perhesiteen perusteella statuksella A.10 myönnettyjä oleskelulupia muutettu oleskeluluviksi statuksella A.5 eli perheenjäsenen oleskeluluviksi, ei oleskeluluviksi statuksella A.3 eli pakolaisuuden tai suojelun tarpeen perusteella myönnetyiksi oleskeluluviksi. A:n osalta turvapaikan tai suojelun tarvetta ei ole missään vaiheessa tutkittu. Hänen perhesiteen perusteella myönnettyä oleskelulupaansa ei voida sellaisenaan suoraan rinnastaa hänen sisarelleen C:lle 3.5.1994 myönnettyyn oleskelulupaan. C on saapunut Suomeen 27.12.1993 turvapaikanhakijana, ja hänen hakemuksensa tutkittiin erikseen ja itsenäisesti. Henkilöiden elämäntilanteita ei voida pitää identtisinä sen perusteella, että molemmat ovat somalialaisia ja sen perusteella, että he ovat sisaruksia. A ei näin ollen ole

§:n 1 momentin tarkoittama Suomessa asuva ulkomaalainen, joka on saanut oleskeluluvan pakolaisuuden tai suojelun tarpeen perusteella, ja jonka perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa, jollei luvan myöntämistä vastaan ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvia taikka muita painavia syitä. Oleskeluluvan myöntäminen ratkaistaan ottaen huomioon kaikki asiassa ilmenevät seikat kokonaisuudessaan. Kokonaisharkinnassa on otettava myös huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan henkilön mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin kolmanteen maahan viettämään perhe-elämää, jos perhesiteiden voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne. A on ulkomaalaislain 18c§:n 2momentissa tarkoitettu pysyväisluonteisella tai pysyvällä oleskeluluvalla oleskeleva ulkomaalainen, jonka perheenjäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa edellyttäen 1 momentissa säädetyn lisäksi, että hänen toimeentulonsa on turvattu. A on antanut vastaselityksen, jossa todetaan muun muassa, että A:lla on oikeus perheensä yhdistymiseen. Kysymys on heidän perustavaa laatua olevasta ihmisoikeudestaan. Perheen yhdistyminen voi kohtuudella tapahtua vain Suomessa, sillä kolmen alaikäisen lapsen muuttaminen Etiopiaan ei olisi lasten edun mukaista ottaen huomioon sen, että lapset ovat asuneet koko ikänsä Suomessa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Valituslupa myönnetään ja valitus tutkitaan. Hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut: Ulkomaalaislain 18 b §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan muun muassa Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso.

§ sisältää säännökset edellytyksistä oleskeluluvan myöntämiselle ulkomailla olevalle henkilölle perhesiteen perusteella. Pykälän 1 momentin mukaan muun muassa Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa, jollei luvan myöntämistä vastaan ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvia taikka muita painavia syitä. Oleskeluluvan myöntäminen ratkaistaan ottaen huomioon kaikki asiassa ilmenevät seikat kokonaisuudessaan. Kokonaisharkinnassa on otettava myös huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan henkilön mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin kolmanteen maahan viettämään perhe-elämää, jos perhesiteiden voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne. Pykälän 2 momentin mukaan muun kuin edellä 1 momentissa tai 18a§:n 1momentissa tarkoitetun pysyväisluonteisella oleskeluluvalla oleskelevan ulkomaalaisen perheenjäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa edellyttäen 1 momentissa säädetyn lisäksi, että hänen toimeentulonsa on turvattu. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta (HE 50/1998 vp) on todettu muun ohella, että 18 c §:n tarkoituksena on säätää edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle perhesiteen perusteella. Säännöksen tavoitteena on perhe-elämän suojaaminen. Hallituksen esityksen mukaan lopputulos, johon päädytään kokonaisarvion perusteella, ei saisi olla asianomaisen kannalta kohtuuton. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia muun muassa yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Sopimus ei kuitenkaan velvoita valtiota kunnioittamaan aviopuolisoiden asuinpaikkaa koskevaa valintaa ja hyväksymään muuta kuin asianomaisen valtion kansalaisen maahanmuuttoa. Myös Suomen perustuslain 9 §:n lähtökohtana on kansainvälisen oikeuden pääsääntö, jonka mukaan ulkomaalaisella ei ole yleistä oikeutta asettua asumaan toiseen maahan. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus ei turvaa myöskään lapselle yleistä oikeutta saada oleskelulupaa siinä maassa, jossa hänen vanhempansa oleskelee. Sopimus turvaa kuitenkin oikeuden perheen yhdistämiseen ellei sen 8 artiklassa mainittuja vastasyitä ole. Tähän ihmisoikeuteen viranomaiset saavat puuttua muun muassa vain silloin, kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen tai yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi. Toimeentuloehdon asettaminen ei näin ollen ole sinänsä ristiriidassa Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan kanssa, sillä sopimusmääräyksen mukaan perhe-elämän suojaan voidaan yksittäistapauksessa puuttua maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi. Ulkomaalaislain 1 c §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee 18 vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten toimissa, jotka koskevat lapsia, on esisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan lapselle on, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän kanssaan. Edelleen 10artiklan mukaan lapsen ja hänen vanhempiensa hakemukset, jotka koskevat muun muassa sopimusvaltioon saapumista perheen jälleenyhdistämiseksi, on käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti. Somalian kansalaiset A ja B ovat solmineet avioliiton Etiopiassa 19.10.1996. A on 24.3.1997 saanut Suomeen oleskeluluvan yhdessä äitinsä ja muiden sisarustensa kanssa Suomessa asuneen sisarensa perheenyhdistämishakemuksen perusteella. A:lla on 16.9.1997, 5.5.1999 ja 17.3.2002 Suomessa syntyneet lapset. Kaikki lapset asuvat äitinsä kanssa Suomessa. Lasten isäksi on ilmoitettu Etiopiassa oleskeleva B. A ei ole saanut oleskelulupaa pakolaisuuden tai suojelun tarpeen perusteella vaan perhesiteen perusteella. A:n turvapaikan tai suojelun tarvetta ei ole siitä säädetyssä järjestyksessä missään vaiheessa tutkittu. B:n perheenyhdistämisen perusteella myönnettävän oleskeluluvan edellytykset määräytyvät siten

§:n 2momentin mukaisesti ja lupa myönnetään 1momentin lisäksi edellyttäen, että hänen toimeentulonsa on turvattu. B:n toimeentulo ei ole turvattu. Ottaen kuitenkin huomioon ulkomaalaislain 1 c §:n, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä kaikki asiassa ilmenneet seikat, ulkomaalaislain mukainen toimeentuloedellytys ei voi tässä tapauksessa syrjäyttää edellä mainittuja säännöksiä. Lasten etu vaatii, että perhe yhdistetään siinä valtiossa, johon lapset ovat syntymästään lähtien kotoutuneet eli Suomessa. Koska hallinto-oikeudella ja Ulkomaalaisvirastolla on ollut tästä seikasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Avustajan palkkio: Ojalalle määrätään maksettavaksi oikeusapulain 31 §:n 2 momentin säännös huomioon ottaen maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15§:n 1momentin nojalla valtion varoista yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (389/2002) 6ja 16 §:n mukaisena viiden työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä korkeimmassa hallinto-oikeudessa 420 euroa. Kokonaispalkkioksi, mikä määrä sisältää arvonlisävero-osuuden 92,40 euroa, muodostuu siten 512,40 euroa. Määrä jää valtion vahingoksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere ja Heikki Jukarainen. Asian esittelijä Elisabeth Vuorenhela.