KHO/2003/96

2003 false KHO:2003:96 Ulkomaalaisviraston hylättyä ulkomaalaisen turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen muun ohella ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin nojalla hallinto-oikeuden ei olisi tullut kumotessaan ulkomaalaisen käännyttämisen jättää palauttamatta asiaa oleskeluluvan osalta Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Ulkomaalaislaki 20 § 1 mom., 37 § 2 mom. ja 38 § 1 mom. Asian aikaisempi käsittely Ulkomaalaisvirasto on 20.5.2002 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ilmeisen perusteettomana sekä määrännyt hänet käännytettäväksi kotimaahansa. Ulkomaalaisvirasto on muun ohella katsonut, ettei A ollut esittänyt ulkomaalaislain 20 §:ssä tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseen eikä oleskeluluvan epäämistä voitu pitää ilmeisen kohtuuttomana, koska hän voi saada tarvitsemansa hoidon omassa kulttuuriympäristössään kotimaassaan. Samalla Ulkomaalaisvirasto on määrännyt A:n kahden vuoden maahantulokieltoon. Kielto saapua maahan ilman erityistä lupaa koskee myös saapumista muuhun Schengen-valtioon. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on 26.11.2003 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n tekemän valituksen turvapaikan ja suojelun tarpeen perusteella myönnettävän oleskeluluvan osalta, joista enää ei ole kysymys, mutta käännyttämisen osalta hallinto-oikeus on kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen. Perustelut: Käännyttämisen osalta hallinto-oikeus on katsonut, ettei A:n terveydentilaa koskevien lausuntojen ja selvitysten perusteella häntä voitu sillä hetkellä käännyttää. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: A on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä siltä osin kun siinä ei ole lausuttu mitään enempää jatkotoimien tai oleskeluluvan suhteen terveydellisistä syistä tapahtuneen käännyttämismääräyksen kumoamisen yhteydessä. Vastaavasta kysymyksestä ei ole ennestään korkeimman hallinto-oikeuden kannanottoa, joten lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Valituksessaan A on katsonut, ettei hallinto-oikeus ole voinut määrätä käännyttämistä kumottavaksi ilman, että se samalla lausuu asian palauttamisesta Ulkomaalaisvirastolle oleskelulupa-asian käsittelemistä varten taikka itse määrää kumoamispäätöksensä johdosta oleskelulupa-asiasta. Ulkomaalaisvirasto on antanut valituslupahakemuksen johdosta lausunnon ja A lausunnon johdosta vastaselityksensä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Valituslupa myönnetään ja valitus tutkitaan käännyttämisen ja oleskeluluvan osalta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa muutoin kuin että asia palautetaan Ulkomaalaisvirastolle käsiteltäväksi oleskeluluvan osalta. Perustelut: Ulkomaalaislain 38 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Ulkomaalaislain 37 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ulkomaalainen, jonka oleskelun jatkaminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa mutta jolle sitä ei ole myönnetty. Ulkomaalaisvirasto on asiaa käsitellessään katsonut, ettei A ollut esittänyt ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ja ettei oleskeluluvan epäämistä voitu pitää ilmeisen kohtuuttomana. Ulkomaalaisvirastolle esitetyn lääkärinlausunnon mukaan psykoterapian antaminen on mahdotonta A:n puutteellisen kielitaidon vuoksi. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että hän voi saada tarvitsemansa hoidon omassa kulttuuriympäristössään ja että A voidaan käännyttää kotimaahansa. Hallinto-oikeudessa A on esittänyt kolme lääkärintodistusta ja muun ohella vaatinut, ettei häntä tule käännyttää ja että käännyttämisestä arvioitaessa on virheellistä lähteä siitä, että hän voisi saada hoitoa tilanteeseensa kotimaassaan. Hallinto-oikeus on A:n terveydentilaa koskevien lausuntojen ja selvitysten perusteella kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen käännyttämisen osalta, mutta ei ole päätöksessään ottanut kantaa oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiin taikka palauttanut asiaa Ulkomaalaisvirastolle oleskeluluvan edellytysten harkitsemiseksi. Edellä kerrotun johdosta A on hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen tilanteessa, jossa hän oleskelee maassa oikeuden kumoaman käännytyspäätöksen jälkeen ilman oleskelulupaa, mikä ulkomaalaislain 37 §:n 2 momentin mukaan luo perusteen käännyttää hänet maasta. Ulkomaalaisvirasto ei myöskään voi myöntää A:lle oleskelulupaa viran puolesta ilman erillistä hakemusta. Hallinto-oikeuden olisi kumotessaan käännyttämisen tullut palauttaa asia Ulkomaalaisvirastolle ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun oleskeluluvan käsittelemiseksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Pirkko Lundell, Marita Liljeström ja Heikki Jukarainen. Asian esittelijä Kai Träskelin.