2003 false KHO:2003:99 Moottoritien sijoittaminen tiesuunnitelmassa niin, että se ei olisi koskettanut liito-oravan elinalueita, ei hankkeen toteuttamiselle asetetut lukuisat muut vaatimukset kohtuude

§:ää, koska tunnelin kaikista vaikutuksista ja lopullisista kustannuksista ei pystytä antamaan luotettavaa tietoa ennen rakentamista ja koska Raatin kylässä on muita vaihtoehtoja, joiden läheisyyteen ei jää lampia loma-asuntoineen. Edellä olevien seikkojen perusteella, muuttuneiden luonnonolojen ja lainsäädännön takia sekä riittämättömien ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin vuoksi liikenne- ja viestintäministeriön päätös on kumottava. Tielain 7 ja 10 §:n mukaiset edellytykset tien rakentamiselle eivät täyty. Liikennemäärät ja muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt eivät edellytä tien rakentamista eurooppalaisen mittapuun mukaan. Lisäksi moottoritien suunnaksi on valittu vaihtoehto C, jolla vaihtoehdolla tien tarkoitusta ei saavuteta mahdollisimman edullisesti kuten

§ velvoittaa. B ja C ovat asianosaisia, vaikka tällä hetkellä asuvatkin Vihdin Nummelassa. He eivät olleet saaneet kutsua haastatteluun eivätkä siten voineet esittää näkemyksiään ja mielipiteitään. Raatin moottoritielinjauksista eteläisin kulkee lähellä Hauklampea. Osa lammen loma-asunnoista sijoittuu Nummi-Pusulan Raatin kylän alueelle, osa taas Lohjan kaupungin puolelle. Linjauksella Raatin kylän kohdalla on kuitenkin vaikutusta koko Hauklammen alueelle. Valittajilla on oikeus Raatin kylän yhteisiin vesialueisiin. Tiesuunnitelman hyväksymisesityksen mukaisesti lammelle kantautuu 45-50 dB:n melu meluesteistä huolimatta. Raatin vaihtoehdon valinnalla on vaikutusta Hauklammen loma-asukkaille hyvin merkittävällä tavalla. Kukaan Hauklammen loma-asukkaista (noin 11 loma-asuntoa) ei ole saanut mahdollisuutta osallistua haastatteluun, joka on vaikuttanut Raatin vaihtoehdon valintaan. Samoin ei Raatin kylän Laiskantien loma-asukkaille, joiden loma-asunnot jäävät aivan eteläisen moottoritielinjauksen vierelle, ole annettu mahdollisuutta osallistua haastatteluun. Uudenmaan tiepiiri on antanut vain osalle mahdollisuuden vaikuttaa vaihtoehdon valintaan. Tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä on Nummi-Pusulan kunnan Raatin kylässä menetelty tielain vastaisesti suorittamalla haastattelututkimuksia, joiden vastausten paikkansapitävyyttä ja todenperäisyyttä ei ole ollut mahdollisuus tarkistaa, eikä siten tehdä mahdollista muistutusta aineistoon nähden. Kaikille tielainsäädännön määrittelemille asianosaisille ei myöskään ole annettu mahdollisuutta osallistua haastattelututkimuksiin. Tiesuunnitelman ei tule saada lainvoimaa ennen kuin moottoritien rakentamiseen liittyvä valituksenalainen liito-oravapoikkeuslupapäätös on lainvoimaisesti ratkaistu. Koska poikkeuslupa-asian käsittely on kesken ja koska on todennäköistä, että tiesuunnitelmaa joudutaan olennaisesti muuttamaan, ei liikenne- ja viestintäministeriö olisi saanut tehdä tiesuunnitelman hyväksymispäätöstä ennen kuin poikkeuslupapäätös on saanut lainvoiman. Raatin kylän pohjoiset vaihtoehdot voidaan toteuttaa ilman, että liitooravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja hävitetään tai heikennetään. Vaihtoehdot ovat rakentamiskustannuksiltaan edullisempia, halvempia vaihtoehtoja. Raatia kylän pohjoiset vaihtoehdot aiheuttavat vähemmän meluhaittoja loma-asukkaille.

1. D on vaatinut, että tiesuunnitelmassa valtatien 1 linjausta on muutettava Sammatin kunnan Haarijärven kylässä sijaitsevalla Luttarin tilalla RN:o 5:52 paalulla 90700 siten, että tielinjauksen alle ei jää alueella sijaitseva lähdealue. Tielinjaus tulee siirtää pohjoisemmaksi aikaisempien suunnitelmavaiheiden mukaisesti tai vaihtoehtoisesti on etsittävä uusi linjaus lähdealueen eteläpuolelta. Kyseessä on valittajan hankkiman selvityksen perusteella lähde, jonka vesi täyttää tutkituilta ominaisuuksiltaan hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja -suositukset. Kysymyksessä on vesilain 1 luvun 17 §:n ja 17 a §:n tarkoittama luonnontilainen lähde. Lähdettä ei ole muokattu mitenkään ja se on siinä tilassa kuin se muovautunut aikojen saatossa. Lähteen arvoa ei heikennä se, että se sijaitsee peltoalueen keskellä. Oleellista on, että lähde on koskematon, vapaasti virtaava ja ennen kaikkea puhdasvetinen. Lähteen kasvillisuus on tavanomainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että lähde on luonnontilainen. Lähdealue on tärkeä valittajan oman ja naapureiden mahdollisen tulevan vedensaannin osalta. Tielinjaus estää täydellisesti lähteen hyödyntämisen. Vaikka kyseessä ei olisikaan vesilain tarkoittama luonnontilainen lähde, on lähde arvokas paikallisesti talousveden ottopaikkana. Muita lähdealueita ei ole 10 kilometrin säteellä. Sammatin kunnanhallitus on esittänyt, että moottoritielinjaus muutetaan valittajan kannan mukaisesti. Valittaja on ilmoittanut suostuvansa tielinjauksen muutokseen nyt suunnitellusta etelän tai pohjoisen suuntaan tarvittavan määrän. Lähdealue on pinta-alaltaan vain noin 100 m², joten 10-15 metrin muutos suuntaan tai toiseen riittäisi suojaamaan lähdealueen.
2. E ja F ovat vaatineet, että liikenne- ja viestintäministeriön päätös kumotaan. Moottoritien toteuttamiseen hyväksytyn suunnitelman mukaisesti välillä Lahnajärvi-Lohja kuuluu olennaisesti myös siltojen rakentaminen Hossansalmen ja Sepänsalmen kohdalla sekä Koivulanselän eteläosan täyttö. Näihin töihin tarvitaan ympäristölupaviraston lupa. Lukuisten määräysten mukaan asianosaisilla on oikeus kaikkiin asiakirjoihin, jotka vaikuttavat häneen. Lupahakemusten tulee olla nähtävillä kansalaisia varten. Valittajat ovat vain omatoimisuutensa ansiosta saaneet tietoonsa, että Tiehallinto on hakemassa täyttölupaa Koivulanselälle. Koska lupahakemuksen käsittely on vielä kesken, valittajilla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lupa-asiakirjoihin. Liikenne- ja viestintäministeriön päätös on tehty virheellisesti ennen tarvittavien lupien saamista moottoritiehankkeelle. Ministeriö on toiminut vastoin yleisistä teistä annetun lain 10 §:ää, kun se on tehnyt tiepäätöksen ennen kuin tarvittavat ympäristöluvat ja poikkeusluvat on käsitelty. Asian tekee erittäin vakavaksi se, että moottoritiepäätöksen edellytysten kannalta oleellinen ympäristövaikutusten arviointimenettely on tapahtunut epäasianmukaisesti ja on jo vanhentunut. Koivulanselän ja liito-oravien osalta ei ole ollut riittäviä tietoja ympäristövaikutusten arviointiaikana. Kun haittoja ja uhanalaisten lajien esiintymiä ei ole selvitetty, ei voi olla edellytyksiä tiepäätökselle. Koska muistutustentekomahdollisuus on estetty muun muassa lykkäämällä Koivulanselän vesilain mukainen lupahakemus ja rajaamalla osa liito-oravien elinalueista poikkeuslupatarkastelusta, tulee ministeriön päätös kumota väärin valmisteltuna. Yleistä etua voidaan arvioida vain, jos tarvittavat tiedot ovat julkisia ja esitetään lain tarkoittamassa järjestyksessä. Liito-oravainventointi näyttää toteen, kuinka huonosti arvioinnit on laadittu. Selvitykset eivät ole olleet riittäviä ja asianmukaisia. Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisen ja heikentämisen poikkeuslupahakemuksesta ei ole ollut mahdollisuutta muistuttaa, koska maanomistajille ei ole asiasta ilmoitettu. Koivulanselän rantametsille (Hossa 46 c) pitää hakea samanlaista poikkeuslupaa kuin muille esiintymille. Poikkeuksellisen laaja elinalue esitetään ainoastaan potentiaalisena, koska se on vain osittain tutkittu. Se, että elinalue on potentiaalinen, ei johda siihen päätelmään, että poikkeuslupaa ei tarvita. Jo pelkkä tien eristävä vaikutus tekee siitä merkittävän haitan ja riskin. Moottoritie estää eläinten liikkumisen, joten heikkeneminen on vakava uhka esiintymien säilymiselle lähiseuduilla. Myös muualla lupaprosessit ovat kesken. Tiehallinto on hakenut poikkeuslupia vain niille kohteille, joissa esiintymää merkittävästi pienennetään. Esimerkiksi Roution osalta on menetelty lainvastaisesti, koska kohdekorteista havaitaan, että osa esiintymästä jää liittymätien alle, mutta siltikään poikkeuslupaa ei haeta. Kuitenkin luonnonsuojelulain heikentämiskielto on ehdoton. Koska moottoritien runsaista kallio- ja maaleikkauksista syntyy suuria irtoainesmassoja, ehdotettu tielinjaus aiheuttaa suuria ja peruuttamattomia ympäristövaikutuksia luonnolle. Nykyisiä tiestöjä parantamalla vältettäisiin kannaksen rakentaminen Koivulanselkään eli vesialueen täyttö sekä tiestön melu- ja mahdolliset myrkkyhaitat järvelle, lehtojen peittyminen massoilla sekä muiden metsälakikohteiden tuhoutuminen. Kun jätelain mukaisesti kiviaines pitää ensisijaisesti hyötykäyttää, ei läjittäminen yleisen edun kannalta tärkeisiin, ympäristövaikutuksiltaan tutkimattomiin paikkoihin täytä hyötykäytön kriteerejä. Siksi läjitysalueet ovat lain tarkoittamia kaatopaikkoja ja kuuluvat ympäristölupamenettelyyn. Tiesuunnittelussa on huomioitava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös jätekivestä syksyllä
3. Läjitysten suuret vaikutukset tulee arvioida ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Lahnajärvi-Lohja -osuuden rakentamisessa ovat vaakalaudalla hyvin huomattavat luontoarvot. Kyse ei ole ainoastaan liito-oravista, vaikka ne ovatkin julkisuudessa saaneet runsaasti huomiota osakseen. Monet liito-oravaesiintymät ovat huomattavan luonnontilaisia, niillä on tavallista enemmän lahopuuta, pienilmasto on kostea, puulajisto on monipuolista ja metsän rakenne on luonnontilainen. Tämän vuoksi liito-oravaesiintymillä on merkitystä muillekin vanhan metsän lajeille. Moottoritien linjaus välillä Muurla-Lohjanharju pirstoo arvokkaita luonnontilaisia metsiä, muun muassa erään Uudenmaan harvoista yhtenäisistä metsäalueista, niin sanotun Karnaisten korven. Sen vuoksi kokonaisratkaisussa tulisi ottaa huomioon metsien suojelun kokonaistilanne. Lisäksi moottoritien toteutuminen suunnitellun väylän mukaisesti aiheuttaa pysyvää vahinkoa myös arvokkaille lintuvesistöille, esimerkiksi Lohjan Koivulanselällä, jonka Hossan salmen yli rakennetaan silta ja järven läntiselle rannalle valtava Karnaisten eritasoliittymä. Vuonna 2001 valmistuneessa tiesuunnitelmassa todetaan, että moottoritie heikentää merkittävästi paikallisesti arvokkaan Koivulanlahden luonnontilaa. Tien alle jäävä ruovikkoinen lahdenpohjukka täytetään, eikä lintujen pesiminen siellä ole enää mahdollista. Itse moottoritierakenteiden lisäksi Koivulanselän vesistöä uhkaavat moottoritien valumavedet, jotka on tarkoitus johdattaa Koivulanselkään Suomen pohjoisissa oloissa vasta kokeiluasteella olevan niin sanotun juurakkopuhdistamon kautta. Itämeressä on todettu lähinnä autojen renkaista liuenneiden polyaromaattisten aineiden aiheuttaneen muutoksia kalojen perimässä, vaikka kyse onkin paljon suuremmista vesimassoista. Näiden ympäristöriskien valossa on käsittämätöntä, että moottoritie rakennettaisiin vesialueen päälle näinkin herkällä alueella.
4. Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry ja G ovat vaatineet, että liikenne- ja viestintäministeriön päätös kumotaan ja asia palautetaan Tiehallinnolle uudelleen käsiteltäväksi. Muurla-Lohja -välin mahdolliset muuttuvat suunnitelmat on otettava

§:n mukaan huomioon. Uhanalaisista linnuista, kasvillisuudesta ja hyönteisistä on tehtävä arvio. Sanotuksi ajaksi koko hankkeelle on määrättävä toimenpidekielto.

§:n mukaan huomioon on otettava myös muu alueiden käyttö ja muut liikennemuodot sekä niitä koskevat suunnitelmat ja päätökset. Hankkeesta on tehty lukuisia valituksia eri oikeusasteisiin, eikä niistä ole vielä yhtään lainvoimaista päätöstä. Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa on vireillä Koivulan selän eteläosan ruoppausta ja täyttöä, moottoritiesillan rakentamista, kevyen liikenteen sillan rakentamista sekä Sepänsalmen sillan rakentamista koskevat hakemukset. Lisäksi yksityiset henkilöt ovat tehneet kanteluita Euroopan yhteisöjen komissiolle ja valvontamenettely on edelleen vireillä. Liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt päätöksen hankkeesta, vaikka asiaan liittyvät muut päätökset eivät ole vielä saaneet lainvoimaa. Tämä asettaa asianosaiset kohtuuttoman suuren kustannuksia ja ylimääräistä työtä vaativan ponnistelun eteen. Suunnitelmassa muodostetaan melukäytävä ennen aivan hiljaiselle seudulle eikä kyetä takaamaan edes melurajojen alla olevaa melutasoa. Suunnitelmassa syntyy valtavasti kivi- ja maa-ainesta, joka rinnastetaan jätteeseen. Ainekset esitetään läjitettäväksi arvokkaaseen Koivulanlahden lintuveteen, Koivulan kulttuurimaisema-alueelle, viljeltyyn peltoon sekä myös suojeltavaan metsään. Lohja-Lieviö -osuuden hyväksymispäätöksen jälkeen jatko-osuuden suunnittelun yhteydessä tiehallintoviranomaiset ovat joutuneet hakemaan poikkeuslupaa liito-oravaesiintymien hävittämiselle. Jos poikkeuslupaa ei saada ja jatko-osuutta ei rakenneta moottoritienä, on tämä

§:n mukaan otettava huomioon. Lisäksi tielinjauksen lähivaikutusalueella on kymmenittäin liito-oravien esiintymiä, joille ei edes ole haettu poikkeamispäätöstä. Hyväksymispäätöksen perusteena on ilmeisesti 3.2.1998 päivätty toimenpidepäätös, jonka 2 kohdan mukaan tien jatkosuunnittelun yhteydessä otetaan yleissuunnitelmasta jätetyt lausunnot ja huomautukset sekä ympäristökeskuksen lausunto hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista mahdollisuuksien mukaan huomioon. Toimenpidepäätöksen yhteydessä antamassaan lausunnossa ympäristöministeriö ei ole pitänyt hanketta ajankohtaisena ja on esittänyt, että ennen lopullisten toteutuspäätösten tekoa on syytä tarkistaa liikenne-ennusteiden toteutuneisuus, koska ne ovat koko ratkaisun lähtökohta. Lohja-Lieviö -päätös lähtee olettamuksesta, että nykyisen ykköstien liikenne Turkuun tulee kulkemaan tämän tieosuuden kautta. Jos poikkeuslupaa jatko-osuudelle ei saada, ovat sanotun tieosuuden liikenne-ennusteet paikkansapitämättömiä.

§:n mukaan tie on suunnaltaan tehtävä siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja että ympäristölle aiheuttamat haitat jäävät mahdollisimman vähäiseksi.

§ velvoittaa otettavaksi huomioon muut suunnitelmat. Valtiontalouden tarkastusviraston julkaisun "Tiestön kehittäminen" mukaan vasta liikennemäärän ollessa yli 12000 ajoneuvoa vuorokaudessa tulee valtatiellä olla neljä kaistaa tai moottoritie. Lohjalta Muurlaan riittää nykyisen tien rakentaminen 3-4 -kaistaiseksi ja muut liikenneturvallisuutta parantavat toimenpiteet, jotka tielaitos on laiminlyönyt yli 10 vuoden ajan varmistaakseen moottoritiehankkeen toteutumisen. Jos moottoritie rakennetaan, on valittu vaihtoehto haitallisempi ympäristölle kuin nykyisen tiestön kehittäminen. Nykyisen tien parantaminen on myös halvempaa kuin moottoritien rakentaminen. Päätös on tehty

§:n vastaisesti, koska edullisinta ratkaisua ei ole valittu. Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan myöntämistä arvioidaan niiden hankkeiden vaikutukset, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi on todennäköisiä ympäristövaikutuksia. Arviointia ei saa lyödä laimin sen perusteella, että se on vaikeaa. Tiesuunnitelmasta on käytävä ilmi vaihtoehto, että moottoritietä ei jatketa koskaan Lohjalta eteenpäin. Hanketta ei olisi saanut pirstoa, vaan asiassa olisi tullut tehdä vain yksi päätös. Tiehallinto esittää 20.03.2002 päivätyssä vastineessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että Lohja-Lieviö -osuuden rakentaminen ei edellytä Lohja-Muurla -osuuden toteutumista. Kuitenkin 5.11.2001 tehdyssä liito-oravapoikkeuslupahakemuksessa, joka koskee koko tieosuutta Helsinki-Turku, esitetään poikkeusluvan syyksi erittäin tärkeä yleisen edun kannalta pakottava syy. Poikkeuslupahakemuksen yhteydessä hanketta käsitellään kokonaisuutena. Tiehallinto esittää samanaikaisesti samasta asiasta päinvastaista tietoa. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Tämän tieosuuden hankepäätös tehtiin

1. Tuosta päätöksestä ja sen perusteluista ei ole ollut oikeus valittaa. Suomen laki yleisistä teistä rikkoo ihmisoikeussopimusta. Tältäkin osin koko tiesuunnittelu olisi palautettava lähtökohtaan muut vaihtoehdot/nykyisen tiestön kehittäminen vastaan moottoritie.
2. H on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus ensisijaisesti kumoaa liikenne- ja viestintäministeriön päätöksen kokonaisuudessaan taikka toissijaisesti muuttaa päätöstä siltä osin kuin ministeriö on päättänyt, että valtatie 1 rakennetaan Raatin eteläisen vaihtoehdon mukaan Raatin pohjoisen vaihtoehdon sijasta. Ainakin ministeriön päätöstä on muutettava niin, että sijoitettaessa tie Raatin eteläisen vaihtoehdon mukaisesti Hauklammen kohdalle, tien eteläpuolelle rakennetaan ääntä tehokkaammin torjuva melueste neljän metrin korkuisen meluaidan sijaan. Vielä H on vaatinut, että ministeriö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa täysimääräisesti laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamispäivästä lukien ja että päätöksen täytäntöönpano kielletään kokonaisuudessaan, kunnes päätös on saanut lainvoiman. Päätöksen mukaan tie rakennettaisiin noin 250-300 metrin etäisyydelle H:n kiinteistöstä. Tällöin tien melu tulisi kantautumaan H:n loma-asutukseen tarkoitetun kiinteistön alueelle, minkä lisäksi päätöksellä tulisi olemaan muitakin seurauksia, jotka välittömästi vaikuttaisivat hänen oikeuteensa. Liikenne- ja viestintäministeriön valituksenalainen päätös on sisällöllisesti lainvastainen, minkä lisäksi sitä rasittaa olennainen viranomaisvirhe. Ministeriön päätös on yleisistä teistä annetun lain 10 §:n vastainen. Tiehankkeen kustannukset ovat korkeammat Raatin eteläisellä vaihtoehdolla, vaikka tiehanke yleisistä teistä annetun lain 10 §:n mukaan on toteutettava mahdollisimman edullisesti. Raatin eteläisen vaihtoehdon rakentamiskustannuksiksi on arvioitu 45,3 miljoonaa euroa, kun pohjoisen vaihtoehdon rakennuskustannukset ovat 40,0 miljoonaa euroa. Erotus näiden kahden vaihtoehdon välillä on 5,3 miljoonaa euroa, joka summa on 13,3 prosenttia koko pohjoisen vaihtoehdon mukaisista rakentamiskustannuksista. Edes pohjoisen vaihtoehdon pitkällä, 30 vuoden tarkastelujaksolla ja korkealla 6 prosentin laskentakorkokannalla arvioidut 4,5 miljoonaa euroa suuremmat ajokustannukset eivät tee Raatin eteläisestä vaihtoehdosta taloudellisesti edullisempaa. Tiehankkeen ympäristönsuojelullisia näkökohtia ei ole otettu huomioon riittävästi. Päätös ei täytä myöskään

§:ssä asetettuja ympäristönsuojelua koskevia tienpitäjän velvollisuuksia. Tiehallinto on teettänyt alueella liito-oravaselvityksen luontoselvityksen täydennykseksi. Selvityksessä on verrattu pohjoisen ja eteläisen tievaihtoehdon vaikutuksia liito-oravaesiintymiin. Selvityksen mukaan pohjoisen vaihtoehdon tuntumassa on ainoastaan kaksi liito-oravan esiintymisaluetta ja kaksi niiden lähettyvillä olevaa tärkeää metsä- ja ruokailualuetta. Kahdella esiintymäalueella on yhteensä vain yksi kolopuu. Sen sijaan eteläisen vaihtoehdon vaikutuspiirissä on yhteensä yhdeksän liito-oravan esiintymisaluetta ja kolme tärkeää metsä- ja ruokailualuetta. Näistä yhdeksästä esiintymästä neljä on erittäin lähellä suunnitellun tien linjaa ja kolmea tie tulisi suoranaisesti halkomaan tai sivuamaan. Eteläisen vaihtoehdon vaikutuspiiriin jäisi kuusi kolopuuta. Liito-oravaselvityksen mukaan kummallakaan Raatin kylän kohdalla toteutettavalla vaihtoehdolla ei ole selvityksessä ehdotettujen toimenpiteiden jälkeen heikentävää vaikutusta mihinkään liito-oravan esiintymisalueeseen, mutta eteläisellä vaihtoehdolla on vaikutusta kahteen esiintymisalueeseen. On selvää, että valittaessa Raatin eteläinen vaihtoehto päätös vaikuttaisi liito-oravaesiintymiin merkittävästi ja joka tapauksessa huomattavasti enemmän kuin Raatin pohjoisen vaihtoehdon mukainen tielinjaus. Eteläisen vaihtoehdon vaikutuspiirissä oleviin liito-oravan elinalueisiin tiehankkeella ei ole "heikentävää vaikutusta", kun pohjoisen vaihtoehdon elinalueisiin tiehankkeella ei ole "vaikutusta". Tiehallinnon käsitystä linjauksen paremmuudesta ei ole perusteltu millään tavoin. Tiehallinto ei lausunnossaan edes yritä väittää muiden linjausvaihtoehtojen olevan eteläistä vaihtoehtoa huonompia, vaan se tyytyy toteamaan olevansa siinä käsityksessä, ettei parempia vaihtoehtoja ole olemassa. Tiehallinto arvioi liito-oravan harvinaisuutta ja elinvoimaisuutta ilman merkittävää asiantuntemusta päätellessään, että laji ei ole alueella kovin harvinainen. Tiehallinnon kannanotto on asiaton. Luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) liitteen 4 mukaan liito-orava on kiistattomasti Suomessa uhanalainen laji. Tielain lisäksi yleisten teiden rakentamisesta aiheutuvasta melusta säädetään valtioneuvoston melutason ohjearvoista antamassa päätöksessä (993/1992). Sen 2 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB. Liikenne- ja viestintäministeriö on päätöksellään hyväksynyt Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirin laatiman tiesuunnitelman tien rakennustyössä noudatettavaksi. Uudenmaan tiepiiri on todennut vastauksena Wahlstenin suunnitelman johdosta tekemään muistutukseen Hauklammelle aiheutuvista meluvaikutuksista, että lammen alue sijoittuu lähelle moottoritietä linjauksen siirrosta huolimatta. Kyseiselle kohdalle on suunniteltu 4 metriä korkea meluaita. Alueelle kantautuva melu jää alle 50 dB:n. Esteiden korottamisella (tutkittu meluvalli 6 metriä) ei ole suurta vaikutusta alueen melutasoihin. Toisin sanoen lammen alueelle kantautuu korkeammasta esteestä huolimatta 45-50 dB:n melu. Meluesteiden mitoitus tarkentuu myöhemmissä suunnitteluvaiheissa. Liikenne- ja viestintäministeriön päätös on tehty vastoin tielakia sekä valtioneuvoston päätöstä ja se on siksi lainvastainen. Suunnitelman mukainen tie sekä sijoitettaisiin että rakennettaisiin siten, että tie ei täyttäisi tielain vaatimusta tiehankkeen ympäristöhaittojen minimoimisesta. Tien sijoittaminen Raatin eteläisen vaihtoehdon mukaan Raatin pohjoisen vaihtoehdon sijaan ei minimoi tien ja liikenteen ympäristölle aiheuttamia haittoja, vaan päin vastoin aiheuttaa niitä lisää. Hauklammella on runsaasti loma-ajanasutukseen tarkoitettuja kesämökkikiinteistöjä lähimmillään noin 100 metrin ja kauimmillaan noin 500 metrin päässä suunnitellusta tiestä. Hauklammen kohdalla tien pohjoispuolella ei ole loma-asutusta lainkaan ja ainoa asuintalo sijaitsee noin 900 metrin päässä suunnitellusta tiestä. Tiesuunnitelman mukaan Raatissa sijaitsevan Hauklammen kohdalla tien viereen sen eteläpuolelle rakennetaan neljä metriä korkea meluaita tien pinnasta mitattuna. Samaan kohtaan tien pohjoispuolelle aiotaan rakentaa kuusi metriä korkea meluvalli tien pinnasta mitattuna. Tiesuunnitelman mukaisen tien aiheuttaman melun vaikutus Hauklammelle on erityisen suuri, koska alue on aikaisemmin ollut melun ulottumattomissa. Näin ollen uusi melun lähde lisää alueen kokonaiskuormitusta merkittävästi. Moottoritien aiheuttama melu on jatkuvaa eikä sen käyttöä voida rajoittaa tiettyihin vuorokauden-, viikon- tai vuodenaikoihin. Suunnitelma, jonka mukaan tien pohjoispuolelle rakennetaan korkeampi melueste kuin tien eteläpuolelle, on epälooginen. Liikenne- ja viestintäministeriö on syyllistynyt asian selvittämisessä sellaiseen menettelyvirheeseen, joka on olennaisesti voinut vaikuttaa asian ratkaisuun. Hallintomenettelylain 17 §:n mukaan hallintoviranomaisen on pääsääntöisesti huolehdittava asian selvittämisestä. Virheellinen tai puutteellinen asian selvittäminen voi muodostaa sellaisen pätemättömyysperusteen, jonka nojalla päätös on kumottava. Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirin laatimassa 14.6.2001 päivätyssä Raatin vaihtoehtojen vertailuasiakirjassa todetaan kohdassa "Ihmisten elinolot", että "55 dB:n liikennemelualueella 10 asukasta ja 1 loma-asunto, 45 dB:n alueella 40 asukasta ja 7 loma-asuntoa". Lohjan maistraatilta saadun ja 31.8.2000 päivätyn Väestörekisterikeskuksen ylläpitämän ikäluokka- ja siviilisäätytilaston mukaan Raatin kylässä asui tuolloin yhteensä 30 asukasta. Noin puolentoista kuukauden välein päivättyjen selvitysten asukaslukumäärät poikkeavat toisistaan merkittävästi. Raatin eteläisen vaihtoehdon mukaisen tielinjauksen vähintään 45 dB:n suuruisen meluhaitan vaikutuspiirissä ei voi asua Uudenmaan tiepiirin väittämää 50 ihmistä, jos koko Raatin kylässä asuu ainoastaan 30 ihmistä. Koska Raatin eteläisen vaihtoehdon valitsemiseen valtatien 1 linjaukseksi on merkittävästi vaikuttanut alueen asukasmäärä, valituksenalainen päätös perustuu tältä osin merkittävästi virheelliseen tietoon. Uudenmaan tiepiirin vertailuasiakirjan yhteenvetosivulla väitetään lisäksi virheellisesti, että eteläinen vaihtoehto olisi Raatin kylän loma-asukkaiden kannalta parempi, perustelematta tätä väitettä mitenkään. Samasta asiakirjasta käy ilmi, että pohjoisella vaihtoehdolla ei edes ole kuin kahdeksan loma-asuntoa, kun eteläisellä vaihtoehdolla niitä on

1. Myös tämä Uudenmaan tiepiirin käsitys on virheellinen. Korkeimman hallinto-oikeuden velvollisuus liikenne- ja viestintäministeriön päätöksen asiavirheiden korjaamiseen perustuu hallintolainkäyttölain 33 §:ään. Kyseinen säännös ilmentää hallintolainkäytön virallisperiaatetta, jonka mukaan valitusviranomaisen tulee huolehtia siitä, että asiassa saavutetaan aineellisesti oikea lopputulos. Valitusviranomaisen on hankittava asianosaisilta ja tarvittaessa viran puolestakin tarpeellinen selvitys, jotta valitusviranomainen voi ottaa kantaa valituksenalaisen päätöksen mahdollisiin virheisiin ja tarvittaessa muuttaa päätöstä virheiden oikaisemiseksi. Esillä olevassa asiassa liikenne- ja viestintäministeriön ilmeisen virheellinen ja lainvastainen menettely on pakottanut H:n saattamaan valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuuden korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Ministeriö on velvoitettava korvaamaan H:lle valituksen laadinnasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti, laillisine viivästyskorkoineen yhteensä 750 eurolla.
2. I asiakumppaneineen on vaatinut, että Karnaisten peltoaukean aluetta ei käytetä läjitykseen ja että koko alue säilytetään peltoviljelyssä. Peltoaukea on upea historiallinen kulttuurimaisema, jonka säilymisen puolesta puhuvat myös Museovirasto ja maakuntamuseo lausunnoissaan. Se on osa tilan parhaasta peltoaukeasta. Ei ole olemassa mitään syytä, miksi juuri tämä pelto tulisi läjittää. Moottoritie rikkoo pahasti viljelyalan. Se vie 20-25 hehtaaria maata. Suunnittelussa pitää pyrkiä minimoimaan haitat. Läjitysalue on sijoitettu Lohjanjärveen johtavan päävaltaojan päälle. Valtaoja kerää valumavedet noin 20 hehtaarin peltoalalta. Lohjanjärven pohjaliejulla läjitetty alue ei ole viljelykelpoinen. Se ei kanna peltokoneita, eikä vesitalous toimi. Tälle alueelle, valtaojan varteen on suunniteltu uusi kasteluvesi- ja laskeutusaltaiden paikka. Läjitys estää kasteluvesijärjestelmän teon. Tiehallinnon esitteessä on esitetty koko läjitysalue Karnaisten peltoaukealla metsitetyksi. Samoin on esitetty animoidussa esityksessä kuvitellulta moottoritieltä. Keskinäisissä neuvotteluissa tien suunnittelijan kanssa on koko ajan on ollut puhe avoimesta peltomaisemasta. Aluetta ei voi viljellä kymmeneen vuoteen, jos se läjitetään. Moottoritie katkaisee veden saannin kasteluvesilinjalle Lohjanjärvestä Karnaisten pelloille. Tiesuunnitelmassa ei ole esitetty korvaavaa kasteluvesilinjausta. Valittajat ovat vaatineet, että kasteluveden saanti Lohjanjärvestä turvataan. Lohjan kaupungin Karnaisten kylää olevalla Koivulan tilalla RN:o 2:134 on ollut vedenpumppaamo vuodesta 1987 lähtien Koivulanlahden pohjukassa. Pumppaamosta lähtee etelään ja länteen kaksi maanalaista kiinteää runkolinjaa, jotka ovat yhteensä lähes 800 metriä pitkiä. Runkolinjojen ja maan päälle koottavien alumiini- ja muoviputkilinjojen avulla on mahdollista kastella kymmeniä hehtaareja peltoa. Pumppaamolaitteet ovat nyt jäämässä moottoritien ja palvelualueen alle. Kasteluvesijärjestelyistä on keskusteltu useissa tapaamisissa tien suunnittelijan kanssa ja annettu kuva, että asia järjestyy, mutta että lähempi suunnittelu tulee ajankohtaiseksi myöhemmässä vaiheessa. Tilan yksi tukijalka on maanviljely. Tien valmistumisen jälkeenkin Koivulan tila on keskikokoinen uusmaalainen maatila. Asemakaavahanke on vireillä ainoastaan palvelualueen ja tilan talouskeskuksen alueella, jossa kehitetään jo nyt toimivaa maatilamatkailua. Palvelualuevaraus on tullut tiesuunnitelman osaksi tiensuunnittelijan toimesta ja se oli aiemmissa suunnitelmissa sijoitettu sisääntulotien itäpuolelle, josta se on suunnittelijan toivomuksesta siirretty nykyiselle paikalleen vedenpumppaamon päälle. Moottoritiesuunnitelma katkaisee yhteyden Koivulan tilalta Lohjanjärvelle. Tiesuunnitelmaan on suunnittelun viime vaiheessa lisätty yli vesirajan ulottuva juurakkopuhdistamo, jonka seurauksena Koivulan ja Vähä-Roution tilojen koko Lohjanjärven rantaviivan on tiesuunnitelmassa esitetty jäävän tiealueen alle. Valittajat ovat vaatineet, että juurakkopuhdistamo poistetaan suunnitellusta paikasta ja ranta säilytetään Koivulan tilan omistuksessa. Koivulanlahden pohjaan on vuonna 1987 ruopattu 200 metriä pitkä veneilykanava läpi ruovikkoisen lintulahden. Se on upea vesireitti, jonka varrella voi tarkkailla sorsalintuja, haikaroita ja joutsenia, kalastaa ja sorsastaa. Sitä pitkin pääsee Lohjanjärvelle ja Hiidenvedelle. Se on myös matkailureitti, jota pitkin ovat kulkeneet Kisakallion kirkkoveneretkeläiset ja melojat. Vesiväylää korvaamaan on suunniteltu veneilysatamaa moottoritien kupeeseen. Pienvenesatama liittyy vireillä olevaan palvelualueen ja talouskeskuksen asemakaavasuunnitelmaan. Tien suunnittelijat ovat tietoisia hankkeesta ja ovat pitäneet ajatusta hyvänä samoin kuin Lohjan kaupunki. Koivulan maatilakokonaisuus koostuu useasta tilasta. Sen omistavat kolme perhettä. Tulevien aikojen ja jakojen kannalta on olennainen haitta, jos Koivulan- ja Vähä-Roution tilat jäävät kokonaan ilman Lohjanjärven rantaviivaa. Puuttuva järviyhteys haittaa myös matkailua. Lehmihaan tunnelin pesuvesien keräilyallas ja teknisten tilojen rakennus on sijoitettu valittajia kuulematta paikkaan, joka ei heitä tyydytä. He ovat vaatineet tunnelin pesuvesien keräilyaltaan ja teknisten tilojen siirtoa. Tilat on sijoitettu kuulematta alueen asukkaita. Tilat on sijoitettu J:n ja G:n tontin eteläsivulle siten, että heidän tonttinsa on täysin saarrettu teillä tai laitoksilla joka suunnalta. Tilat on sijoitettu pellolle paremmalle puolelle moottoritietä. Sijoituspaikaksi tulee etsiä tilan kannalta toissijaisia kohteita, ei peltomaata. Viljelymaiden pirstoutuminen, väheneminen ja tieyhteyksien ja kastelulinjojen katkeaminen tulee aiheuttamaan pysyviä haittoja ja heikentämään maatalouden edellytyksiä. Haitat tulee pyrkiä minimoimaan suunnittelulla. Valittajien tavoitteena on ollut säilyttää mahdollisimman suuret peltokokonaisuudet ehjinä. Tien suunnittelija on perustellut laitoksen sijoitusta olemassa olevalla tieyhteydellä. Yhtä hyvä tieyhteys on myös moottoritien pohjoispuolella tai J:n ja G:n tontilla. Liikenne- ja viestintäministeriön lausunto Liikenne- ja viestintäministeriö on antanut valitusten johdosta lausuntonsa, jossa se on esittänyt muun muassa seuraavaa: Tiesuunnitelmaa on ollut laatimassa hallinnonalan tiensuunnittelijoiden lisäksi monipuolinen asiantuntijaryhmä. Virkamies-asiantuntijat ovat valvoneet suunnitteluratkaisujen laatua ja soveltuvuutta ympäristöön, jotta varmasti puolueettomat ja asiantuntevat mielipiteet on saatu kaikista suunnitelman osa-alueista. Lisäksi suunnittelua on täydentänyt laaja yhteistyö sidosryhmien, maanomistajien ja muiden asianosaisten kanssa. Suunnittelua ja ympäristöasioiden hallintaa valvomaan on perustettu muun muassa seurantaryhmä, hankeryhmä, ympäristö- ja maankäyttöryhmä sekä liito-oravatyöryhmä. Lisäksi on käyty vuoropuhelua maanomistajien ja muiden asianosaisten sekä sidosryhmien kanssa Tieosuuden suunnittelu on pitkän prosessin tulos ja sen aikana on tutkittu lukuisia erilaisia ratkaisuja parhaimman ja vähiten haittaa tuottavan ratkaisun etsimiseksi. "Tiesuunnitelma valtatien 1 (E l8) rakentaminen moottoritieksi välillä Muurla - Lohja" perustuu seuraaviin tielain mukaisiin päätöksiin: Liikenneministeriön 1.11.1990 tekemä hankepäätös, jossa on todettu, että moottoritien rakentamiseen varaudutaan nyt suunniteltavassa maastokäytävässä ja siitä laaditaan tarvittavat yleissuunnitelmat. Lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointi on valmistunut
3. Uudenmaan ympäristökeskus on antanut siitä 3.12.1996 lausunnon, jossa on todettu selvitysten olevan riittäviä moottoritievaihtoehdon ja nykyisen tiestön parantamisen vertaamiseksi. Liikenneministeriön 3.2.1998 tekemässä toimenpidepäätöksessä on hyväksytty yleissuunnitelmien mukaiset ratkaisut jatkosuunnittelun pohjaksi. Tiesuunnitelma on laadittu toimenpidepäätöksen mukaisesti ja siinä on otettu huomioon päätöksessä esitetyt näkökohdat sekä ympäristövaikutusten arvioinnista saadussa Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnossa edellytetyt tarkennukset. Moottoritien linjauksen suunnittelu on alkanut varsinaisesti vuonna
4. Mukana on ollut lukuisia erilaisia moottoritievaihtoehtoja. Myös nykyisen tien parantamista moottoritien rakentamisen vaihtoehtona on selvitetty useassa eri vaiheessa. Muurla-Lohjanharju -tieyhteyksistä on valmistunut vaihtoehtoselvitys vuonna
5. Vaihtoehtoselvityksessä on tutkittu kolmea moottoritievaihtoehtoa ja yhtä nykyisen valtatien 1 parantamiseen tukeutuvaa vaihtoehtoa. Moottoritievaihtoehdoissa B ja C tien linjaukset kulkivat Lohjan kaupungin läheisyydessä. Vaihtoehdossa A moottoritie sijoittui nykyisen tien käytävään ja vaihtoehdossa D nykyistä valtatietä parannettiin. Vaihtoehdot on tutkittu ja vertailtu tasavertaisina. Liikenneministeriö on tehnyt vaihtoehtoselvityksestä ja siitä saaduista lausunnoista hankepäätöksen marraskuussa
6. Päätöksessä on todettu, että jatkosuunnitteluun ryhdytään vaihtoehdon C pohjalta. Luonnonoloja koskevat tiedot ovat vaihtoehtoselvityksessä perustuneet olemassa olleisiin tietoihin luonnon arvoista ja suojelukohteista. Varsinaisia luontoinventointeja ei siinä vaiheessa ole tehty. Maastokäytävätarkasteluun tämä tarkkuustaso on katsottu riittäväksi. Kun alustava yleissuunnittelu vaihtoehdon C pohjalta on alkanut, on laadittu sen maastokäytävästä luontoinventointi. Inventointi on tehty kaikista alustavassa yleissuunnitelmassa tutkituista linjausvaihtoehdoista. Vaihtoehdosta C laaditut yleissuunnitelmat ovat valmistuneet vuosina 1993 ja 1996 sekä ympäristövaikutusten arviointi
7. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on tutkittu vielä uudelleen nykyisen valtatien parantamista moottoritien vaihtoehtona. Yleissuunnitelmien ja niistä saatujen lausuntojen perusteella liikenneministeriö on tehnyt helmikuussa 1998 toimenpidepäätöksen, jossa yleissuunnitelmassa esitetyt ratkaisut on hyväksytty jatkosuunnittelun pohjaksi. Vaihtoehdon C valinnan tärkeimpinä perusteina on ollut, että se palvelee parhaiten alueen kuntien ja elinkeinoelämän tarpeita sekä aiheuttaa vähiten haittaa alueen asutukselle. Päätöksiä tehtäessä on tiedostettu uuden moottoritien vaikutukset luontoon ja kulttuurimaisemiin. Suunnittelua on jatkettu tämän päätöksen perusteella. Tiesuunnitelman lähtökohtien määrittelyssä ja tiesuunnitelmavaiheessa on keskitytty vuoden 1996 jälkeen voimaan tulleen lainsäädännön sekä Natura 2000 -verkoston ja luonto- ja lintudirektiivin mukaisten asioiden huomioon ottamiseen yhteysviranomaisena toimineen Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnossa edellytetyllä tavalla. Onnettomuusaste nykyisellä valtatiellä 1 on keskimääräistä huonompi, mikä johtuu tien ohittamista vaikeuttavasta puutteellisesta suuntauksesta ja näkemistä. Tie noudattelee vaihtelevaa maastoa tarkoin, minkä vuoksi se on mäkinen ja mutkainen. Onnettomuusriskiä lisää vielä tienvarren runsas taajama-asutus. Tiehallinto on tehnyt nykyisellä valtatiellä 1 erilaisia parannusinvestointeja. Tielle on rakennettu muun muassa valaistusta ja kaiteita. Lisäksi nykyiselle valtatielle on toteutettu telematiikkaa hyväksi käyttäen vaihtuvat nopeusrajoitus- ja säätietonäytöt. Kaikilla näillä toimenpiteillä on pyritty parantamaan tien liikenneturvallisuutta, joten väitteet nykyisen tien parantamisen laiminlyönnistä ovat perusteettomia. Tiesuunnitelman laatimisen aloittamisesta ei tarvitse ilmoittaa maanomistajille henkilökohtaisesti. Tieasetuksen 13 §:n mukaan tiesuunnittelun sekä niihin liittyvien tutkimusten aloittamisesta on ilmoitettava kunnalle sekä kuuluttamalla tai muulla sopivaksi katsottavalla tavalla yleisistä teistä annetun lain 26 a §:n 1 momentissa mainituille henkilöille, joilla on oikeus olla tutkimuksissa saapuvilla ja lausua mielipiteensä asiasta. Koska hanke kohdistuu lukuisiin ihmisiin, riittää kuulutus tiesuunnitelman laatimisen aloittamisesta. Jo siinä vaiheessa, kun on tehty aloite tien tekemisestä, yleisistä teistä annetun lain 46 §:n mukaan kiinteistöllä on sallittava viranomaisen toimesta tai toimeksiannosta suorittaa muun muassa maaperän tutkimus tai muu valmistava toimenpide. Kansalaisilla ja viranomaisilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa hankkeen suunnitteluun kaikissa vaiheissa. Vuodesta 1987 alkaen on kaikista hanketta koskevista suunnitelmista järjestetty lukuisia näyttelyjä sekä esittely- ja keskustelutilaisuuksia, joissa yleisölle ja lehdistölle on kerrottu suunnitteluvaiheista ja erilaisista ratkaisuista. Tiesuunnitelman laatimisvaiheessa on alueen kunnissa pidetty kaksi yleisötilaisuutta 12.9.2000 ja 12.9.2001 sekä yksi asukasryhmätapaaminen 21.11.
8. Tämän lisäksi on keskusteltu paikallisten asukkaiden kanssa muun muassa yksityistiejärjestelyistä ja läjitysalueiden sijainnista parhaimman ratkaisun saavuttamiseksi. Pääosa ratkaisuista on saatu sovitetuksi yhteen alueen asukkaiden ja maanomistajien kanssa. Kaikkiin tilaisuuksiin on kutsuttu julkisesti. Lisäksi maanomistajat sekä muut asianosaiset ovat saaneet erilliset henkilökohtaiset kutsut. Tiesuunnitelmasta on hankittu sidosryhmien lausunnot. Lisäksi niille, joiden oikeutta tai etua suunnitelma koskee, on varattu tilaisuus muistutusten tekemiseen tiesuunnitelman nähtävilläoloaikana 12.11.-11.12.
9. Raatin alueeseen liittyviä vaihtoehtoja on tutkittu alustavan yleissuunnitelman yhteydessä, jolloin myös hankkeen ja sen alavaihtoehtojen ympäristövaikutukset on selvitetty. Vaihtoehtojen esikarsinta ennen luontoinventointeja on perustunut olemassa olevaan luontotietoon. Kaavoissa olevien luonnonsuojelualueiden läheisyydessä olevia vaihtoehtoja on karsittu. Yleissuunnitteluun on sisältynyt laaja kansalaisten kuuleminen ja vuoropuhelu eri vaihtoehtojen valinnasta. Tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä tehtyjen tarkennettujen selvitysten perusteella tielinjaksi on valittu eteläinen linjaus, joka sijoittuu Raatin alueella merkittävästi yleissuunnitelman mukaisesta linjauksesta etelään. Siirto on Pitkämäen kohdalla enimmillään noin 220 metriä ja Raatin jokilaaksossa noin 140 metriä. Valtatien 1 suunnittelussa on luontoselvityksiä laadittu useassa vaiheessa. Luontoinventointien puutteellisuudesta tai riittämättömyydestä esitetyn väittämän osalta ministeriö on viitannut Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja tiesuunnitelmasta antamiin lausuntoihin sekä selvitykseen laadituista luontoinventoinneista. Tiesuunnitelmassa ei ole esitetty maatalousliittymien paikkoja, koska ne tullaan määrittämään vasta rakennussuunnitelman laatimisen yhteydessä. Tiehallinto on viitannut Nummi-Pusulan kunnan lausuntoon tiesuunnitelman hyväksymisesityksestä ja todennut, että suunnitteluprosessi on edennyt tielain edellyttämien menettelytapojen mukaisesti. Hankkeen toteuttamisen seurauksena muodostuu uusi melukäytävä, joka on otettu huomioon suunnitelmaa laadittaessa. Suunnittelussa on erityisesti panostettu meluselvityksiin ja meluntorjuntaan. Tiesuunnitelmaan sisältyykin paljon meluvalleja, meluseiniä ja tunneleita. Melututkimukset ovat olleet kattavia, ja tiesuunnitelmaa laadittaessa on tutkittu runsaasti erilaisia meluntorjuntavaihtoehtoja. Koska suunnitteluosuus sijoittuu pääosin järviseudulle, jossa kesäasutusta on paljon, suunnittelussa on pääasiallisena meluntorjuntaa mitoittavana arvona pidetty 45 dB(L Aeq). Tien tasauksen alentaminen ja tunneliratkaisut yhdessä meluesteiden kanssa ovat mahdollistaneet sen, että valtioneuvoston päätöksen mukaiset melun ohjearvot voidaan alittaa lähes koko suunnitteluosuudella. Erilaisilla meluntojuntaratkaisuilla voidaan tien läheisyyteen paikoin säästää jopa täysin hiljaisia alueita. Meluntorjuntaan liittyvät asiat on tutkittu huolellisesti ja erilaisiin meluntorjuntatoimenpiteisiin on panostettu poikkeuksellisen paljon. Meluesteiden tarkka mitoitus tapahtuu rakennussuunnitelman laatimisvaiheessa. Meluesteiden korkeuserot johtuvat siitä, että asutus sijoittuu eri lailla tiehen nähden. Tiesuunnitelmassa esitettyjen melun torjuntatoimenpiteiden ansiosta Raatin kylällä ei yhtään asuinrakennusta jää yli 55 dB(A):n melualueelle. Meluaita sijoitetaan aina lähelle ajorataa, jolloin sen meluntorjuntateho on paras mahdollinen. Meluvallin korkein kohta sijoittuu Hauklammen tapauksessa sen sijaan yli 10 metrin päähän ajoradan reunasta. Noin 6 metriä korkea meluvalli vastaa tässä tapauksessa torjuntakyvyltään 4 metriä korkeaa meluaitaa. Jos mittavista meluntorjuntatoimenpiteistä huolimatta melua ei voida täysin torjua ohjearvoja alemmalle tasolle, asianosaisilla on mahdollisuus esittää meluhaitasta korvausvaatimus myöhemmin pidettävässä yleistietoimituksessa. Syyskuussa vuonna 1994 on tullut voimaan laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä. Ennen toimenpidepäätöksen tekemistä on tehty lain mukainen arviointi koko suunnitteluvälille Lohja-Salo. Vuonna 1996 valmistuneessa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa valtatien 1 kehittämistä välillä Lohja-Salo moottoritieksi on vertailtu nykyisen tiestön parantamiseen. Uudenmaan ympäristökeskus on yhteysviranomaisena antanut lausunnon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Lausunnossaan ympäristökeskus on todennut, että ympäristövaikutusten arviointi on riittävä valitun moottoritievaihtoehdon ja nykyisen tiestön parantamisen vertaamiseksi. Lausunnossa on pidetty arviointiselostuksessa esitettyjä vaihtoehtotarkasteluja Lahnajärven, Raatin, Laiskalammen ja Lohjanharjun alueilla riittävinä moottoritielinjauksen sijainnin varmentamiseksi. Lausunnossaan yhteysviranomainen on tuonut lisäksi esiin näkökohtia, jotka jatkosuunnittelussa ennen päätöksentekoa tulee tarkistaa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja ympäristötavoitteiden toteutumista tiesuunnitelmassa on kuvattu tiesuunnitelmaselostuksen kohdassa 3.2 "Vaikutukset ympäristöön". Lausunnossa esitetyt asiat on otettu huomioon tiesuunnitelmassa. Tiesuunnitteluprosessissa ympäristövaikutusten arviointi tapahtuu jokaisessa suunnitteluvaiheessa tarkentuen yksityiskohtaisempaan suunnitteluun mentäessä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen arviointi tehdään yleensä siinä vaiheessa, kun on olemassa hankevaihtoehtoja. Käytännössä tämä tarkoittaa alustavan yleissuunnitelman tai sitten yleissuunnitelman laatimisvaihetta, jolloin tien sijoittaminen on määriteltävissä maastokäytävän tarkkuudella. Koska menettely toteutetaan jo varhaisessa tien suunnitteluvaiheessa, jolloin tien sijainti on suunniteltu vasta maastokäytävän tarkkuudella, ovat vaikutusarviot suuntaa-antavia. Tästä johtuen tiensuunnitteluprosessin seuraavissa vaiheissa ilmenee usein uusia huomioon otettavia ympäristöasioita. Näin ollen selvitettävät kohteet ja niiden myötä myös ympäristö- ja luontoselvitykset tarkentuvat suunnitteluprosessin edetessä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa asetuksessa (268/1999) on lueteltu hankkeet, joiden toteuttaminen edellyttää arviointimenettelyä. Moottoriteiden rakentaminen kuuluu asetuksen hankeluetteloon. Moottoritierakentamisen yhteydessä syntyvät läjitysalueet ja niiden vaikutukset arvioidaan suunnitelmien arvioinnin yhteydessä. Asetus ei edellytä erillistä arviointimenettelyä läjitysalueiden perustamiseksi. Tiehallinto on päättänyt loppuvuodesta 2000 teettää valtatien 1 koko tiesuunnitelmaosuudelta Muurla-Lieviö liito-oravaselvityksen, koska kesällä 1999 Nummi-Pusulassa oli valtatien 1 tulevan linjauksen tuntumassa tehty havaintoja liito-oravista. Liito-oravaselvitys on kattanut tiealueen ja sen välittömän läheisyyden. Ennen maastotutkimusten aloittamista koko tiejakso on tutkittu ilmakuvista, joiden avulla on selvitetty varttuneet metsät ja metsäkuvioiden rajat. Selvityksestä on laadittu tiedote, joka on toimitettu tiejakson kohdan maanomistajille. Maanomistajilta on saatu 10 havaintoa. Tietoja on koottu lisäksi karttatarkastelulla ja helikopterin avulla tehdyllä tutkimuksella. Tämän jälkeen on aloitettu maastotutkimukset. Tutkittava maastokäytävä oli kapeimmillaan 150 metriä ja leveimmillään noin 3600 metriä leveä metsäkuvioinnista riippuen. Tutkimusmenetelmä oli hyväksytty työtä ohjaavassa liito-oravatyöryhmässä, jonka asiantuntijajäseninä olivat muun muassa ma. professori Ilpo K. Hanski Helsingin Yliopistosta ja ylitarkastaja Pertti Rassi ympäristöministeriöstä. On todennäköistä, että etäämpänä tiealueesta löytyy liito-oravien pesäpuita, mutta niiden esiintymisellä ei ole katsottu olevan vaikutusta tiehankkeeseen. Liito-oravien esiintyminen on kartoitettu keväällä
10. Selvitys on valmistunut kesäkuussa
11. Selvitysten mukaan tiehankkeen ei ole todettu hävittävän tai heikentävän liito-oravien selvästi luonnossa havaittavia lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Kesällä 2002 on tehty liito-oravia koskenut seurantatutkimus, jonka yhteydessä on tutkittu myös uusia, asukkaiden ilmoittamia liito-oravaesiintymiä lähellä moottoritien linjausta. Seurantatutkimuksen mukaan tie ei heikennä näidenkään lisääntymis- ja levähdyspaikkojen olosuhteita. Kaikille suunnittelualueen asukkaille on tiedotettu liito-oravaselvityksistä, ja valmis selvitys on ollut nähtävillä kuntien ilmoitustauluilla ja kirjastoissa. Koivulanselän rantametsät -elinalue on esitetty Hossa-nimisenä, kohteena 46c "E 18 liito-oravakohteiden tarkistuksessa 2002". Poikkeuksellisen laaja esiintymisalue esitetään potentiaalisena sen vuoksi, että siellä puuston ja elinolosuhteiden puolesta saattaisi elää liito-oravia. Alue on tästä syystä erittäin huolellisesti ja perusteellisesti tutkittu. Havaintoja liitooravan esiintymisestä ei tästä huolimatta ole tehty. Myöskään vuoden 2002 tarkistuksessa, jonka Luontotieto Keiron teki Tiehallinnolle, ei ole saatu viitteitä liito-oravan esiintymisestä alueella. Roution kohdalla tielinjan läheisyydessä oleva liito-oravaesiintymä jää Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan tiealueen ulkopuolelle eikä edellytä poikkeusluvan hakemista. Metsänhoitosuunnitelmat laatii metsänomistaja yhdessä alueellisen metsäkeskuksen kanssa. Metsänhoitosuunnitelmissa pitää luonnonsuojelullinen näkökulma, esimerkiksi liito-oravat, ottaa huomioon siten, ettei hakkuilla heikennetä tai hävitetä liito-oravien pesimis- ja levähdyspaikkoja. Tiehallinnon teettämän liito-oravaselvityksen tulokset on annettu metsäkeskusten tietoon, jolloin siellä on voitu ryhtyä toimenpiteisiin suunnittelualueen metsänhoitosuunnitelmien tarkistamiseksi liito-oravan suotuisan suojelutason turvaamiseksi. Liito-oravat on tietä suunniteltaessa otettu varsin kattavasti huomioon. Tiehallinto on viitannut tehtyyn liito-oravaselvitykseen, joka sisältää ma. professori Ilpo K. Hanskin antaman lausunnon Raatin ratkaisuista: "Olen tutustunut Raatin alueen liito-oravaesiintymiin maastokäynnillä, sekä tutustunut jokaisen esiintymän kohdalla tielinjan leveyteen, mahdollisiin penkereisiin, leikkauksiin ja tunneleihin. Alkuperäisen tielinjauksen ja suunniteltujen läjitysalueiden liito-oravaesiintymiä heikentävät ja tuhoavat vaikutukset ovat saman suuruiset sekä pohjoisella että eteläisellä linjausvaihtoehdolla. Molemmissa kaksi esiintymää häviää ja yksi heikentyy (lisäksi pohjoisella linjauksella esiintymät 34A ja B pitemmällä aikavälillä mitä todennäköisimmin kuitenkin häviävät tien eristävästä vaikutuksesta johtuen). Läjitysalueista luopuminen ja tielinjan siirrot selvityksessä kuvatuilla tavoilla parantavat asiaa ratkaisevasti. Kummallakaan vaihtoehdolla tien rakentaminen ei vaikuta olennaisesti liito-oravaesiintymiin. Ehdotettujen muutosten jälkeen linjausvaihtoehtojen välillä ei ole käytännössä havaittavaa eroa niiden vaikutuksissa alueen liito-oravaesiintymien elinkelpoisuuteen." Ministeriö ei ole lausunnossaan puuttunut liito-oravia koskeviin väitteisiin, koska liito-oraviin kohdistuvat asiat käsitellään luonnonsuojelulain 49 §:n mukaista poikkeuslupaa koskevan asian yhteydessä. Uudenmaan ympäristökeskus on myöntänyt luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisen poikkeusluvan 20.6.
12. Lupa ei ole vielä lainvoimainen. Läjitysalueiden suunnittelussa on otettu huomioon luonnonarvoiltaan merkittävät luonnonsuojelulain ja vesilain mukaiset kohteet. Läjitysalueita ei ole sijoitettu edellä mainituille alueille. Ylijäämämassojen sijoittaminen ja niistä aiheutuvat ympäristövaikutukset on otettu huomioon koko suunnitteluprosessin ajan. Ylijäämämassojen lopullinen määrä selviää vasta rakentamissuunnittelun yhteydessä. Tiesuunnitelmassa on osoitettu riittävät alueet massojen sijoittamiselle. Uudenmaan ympäristökeskus on tiesuunnitelmasta antamassaan lausunnossa 15.2.2002 hyväksynyt suunnitelman ja siihen liittyvät läjitysaluevaraukset. Ympäristönsuojelulaki ja -asetus eivät edellytä ympäristöluvan hakemista tiesuunnitelman hyväksymispäätökseen sisältyville läjitysalueille. Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristöluvanvaraista toimintaa ei ole maa- ja kiviainesten ottamisessa taikka rakennus- tai maa- ja vesirakentamistoiminnassa syntyvän pilaantumattoman maa- ja kiviainesjätteen hyödyntäminen tai käsittely ottamis- tai rakennuspaikalla taikka muulla rakentamispaikalla, jossa jäte hyödynnetään tai käsitellään jätelain (1072/1993) vastaavat vaatimukset täyttävän hyväksytyn suunnitelman tai luvan mukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 128 §:n mukaan maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä varten ei tarvita lupaa, jos toimenpide perustuu yleisistä teistä annetun lain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan. Tiesuunnitelmassa esitetty tien rakentamisen yhteydessä syntyvä kiviaines on tarkoitus hyödyntää kaikin mahdollisin tavoin tietä rakennettaessa ja siihen kuuluvia meluesteitä toteutettaessa ja maaston muotoilussa. Muut ylijäämämassat sijoitetaan läjitysalueille, jotka on ositettu tiesuunnitelmassa aluevarauksina. Läjitysalueista on keskusteltu maanomistajien kanssa. Läjitysalueet on sijoitettu pääsääntöisesti joutomaille. Ylijäämämateriaalien hyödyntämisestä on käyty useita neuvotteluja. Lopullinen läjitysalueiden käyttötarve ratkaistaan rakennussuunnittelun yhteydessä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu asiassa C-9/00 vuodelta 2002 koskee tarvekiven louhinnassa syntyvää sivukiveä, joka varastoidaan odottamaan mahdollista myöhempää käyttöä. Kysymys ei ole nyt käsiteltävänä olevaan asiaan soveltuvasta päätöksestä. Tiesuunnitelmassa esitetty läjitys Karnaisten peltoalueella on suunniteltu ensisijaisesti avoimen maiseman säilyttävänä maisemallisena täyttönä, jolla pehmennetään peltomaisemassa olevan painanteen ja tien eteläpuoleisen meluvallin korkeuseroa. Samalla estetään pintavesiä keräävän painanteen muodostuminen ja mahdollistetaan maanomistajan vaatimusten sekä maankäyttötavoitteiden mukaisesti alueen edelleen käyttäminen viljelykseen. Ainoastaan viljelytoiminnan jatkuminen voi turvata alueen kulttuurimaisema-arvot ja säilymisen avoimena maisematilana. Tienkäyttäjälle Karnaisten kulttuurimaisemakokonaisuus avautuu parhaiten tultaessa ulos Lehmihaan tunnelista. Läjitykseen käytetään sellaisia maa-aineksia, että edellä mainitut tavoitteet täyttyvät. Tervakorven tunnelin suunnittelun yhteydessä on selvitetty hankkeen mahdolliset vaikutukset Laiskalammen vedenpinnan tasoon ja laatuun. Selvityksessä on voitu osoittaa riittävällä varmuudella, että tunnelin rakentaminen noin 290 metrin päähän lammesta ei aiheuta lammen vesitasapainolle ongelmia. Uudenmaan ympäristökeskus ei ole tiesuunnitelmasta antamassaan lausunnossa edellyttänyt lisäselvitysten tekemistä Tervakorven tunnelista. Hankkeen vaikutukset arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin on selvitetty jo alustavassa yleissuunnitelmassa

§:n mukaan tie tulee toteuttaa mahdollisimman edullisesti. Edullisuus tarkoittaa tässä tapauksessa muutakin kuin rakentamiskustannusten edullisuutta. Tiesuunnitelman mukainen ratkaisu on taloudellisesti kannattava ja sen hyödyt yhteiskunnalle ovat selvästi kustannuksia suuremmat. Hyöty-kustannussuhde on 1,

1. Moottoritien rakentaminen verrattuna nykyisen tien parantamiseen perustuviin ratkaisuihin on yhteiskunnan kannalta niin ikään edullisempaa ja syntyvät säästöt huomattavasti suurempia. Nykyisen tien parantaminen on halvempaa kuin moottoritien rakentaminen, mutta tien parantamisella ei saavuteta yhtä suuria hyötyjä kuin moottoritien rakentamisella. Näin moottoritien rakentaminen on kansantaloudellisesti edullisempaa kuin nykyisen tien parantaminen, koska moottoritiellä säästöjä saadaan enemmän sujuvammalla liikenteellä ja vähentyneillä onnettomuuksien määrillä. Jos nykyisen tien käytävään rakennetaan moottoritie, niin ratkaisun vaikutukset asutukseen, luontoon ja kulttuurimaisema-alueisiin ovat merkittäviä. Nykyisen tien varressakin on lukuisia arvokkaita luontokohteita ja virkistysalueita. Siksi muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole olemassa. Eräiden asukkaiden toivomuksesta Raatin kylällä on tutkittu tiesuunnitelman laatimisvaiheessa vielä kahta, sekä eteläistä että pohjoista vaihtoehtoa. Vaihtoehtojen vaikutusten arviointia varten Tiehallinto on päättänyt teettää syvähaastatteluihin perustuvan sosiaalisten vaikutusten arvioinnin Raatin kylässä. Arvioinnista on vastannut tutkija Risto Haverinen Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta. Haastateltaviksi on valittu kymmenen taloutta, joista viisi on sijoittunut lähimmäksi eteläistä ja viisi pohjoista vaihtoehtoa. Talouksista kaksi on edustanut kesämökkiläisiä. Syvähaastattelujen tarkoituksena oli selvittää, miten kylän asukkaat kokevat eri vaihtoehtojen muuttavan elinolojaan ja kyläyhteisöä. Haastateltaville on tuotu selkeästi ilmi se, että haastattelut ovat luottamuksellisia, eikä sen yksityiskohtia julkaista. Haastatteluista julkaistiin lyhyet muistiot tiivistelminä, jotka haastateltavat ovat hyväksyneet. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin tuloksena on voitu osoittaa, että valtaenemmistö Raatin kylän asukkaista on pitänyt eteläistä vaihtoehtoa vähemmän haitallisena kylän sekä säilymisen kannalta että omien elinolojensa kehittämisen kannalta. Arvioinnin tuloksena vain yksi pysyvistä asukkaista suosi pohjoista vaihtoehtoa. Muut pitivät eteläistä vaihtoehtoa Raatinkylän kannalta parempana. Sosiaalisten vaikutusten arviointi on ollut osaltaan vaikuttamassa lopullisen vaihtoehdon valintaan. Raatin eteläistä vaihtoehtoa voidaan pitää perustellumpana, koska sen on todettu olevan luonnon monimuotoisuuden, moottoritien estevaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten kannalta parempi kuin valituksessa esitetty pohjoinen tielinjaus. Vaihtoehdoilla ei ole käytännössä havaittavaa eroa liito-oravaesiintymien elinkelpoisuuden tai liikennetalouden kannalta. Pohjoinen vaihtoehto on rakentamiskustannuksiltaan edullisempi, mutta ajokustannuksiltaan eteläistä kalliimpi. Liikenne- ja viestintäministeriön määrittelemällä kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla ero vaihtoehtojen välillä on 0,77 miljoonaa euroa pohjoisen hyväksi, joka on vain 0,25 prosenttia hankkeen toteuttamiskustannuksista. Tien elinikä on kuitenkin kolmekymmentä vuotta pidempi, joten tien koko elinkaaren aikana eteläinen vaihtoehto tulee pohjoista edullisemmaksi. Tiesuunnitelmaa laadittaessa vaihtoehtojen vertailu on tehty Raatin kylää pitemmältä osuudelta, Nummen eritasoliittymästä Haijalan sillalle, eli koko siltä tieosuudelta, jossa vaihtoehdoilla oli eroavuuksia. Tästä syystä asukasmäärät ja muut aluetta koskevat lähtötiedot eivät käsitä pelkästään Raatin kiinteistörekisterikylää, vaan laajempaa kokonaisuutta. Tämä selittää eri suuruiset asukasmäärät. Raatin kylässä voidaan pitää eteläistä vaihtoehtoa perustellumpana, koska sen on todettu olevan luonnon monimuotoisuuden, moottoritien estevaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten kannalta parempi vaihtoehto kuin valituksessa esitetty pohjoinen linjaus. Vaihtoehdoilla ei ole käytännössä havaittavaa eroa liito-oravaesiintymien elinkelpoisuuden tai liikennetalouden kannalta. Jotkut muutoksenhakijat ovat katsoneet, että hankkeen valmistelussa on laiminlyöty virkavelvollisuuksien sekä viranomaistehtävien noudattaminen sekä toimittu puolueellisesti. He eivät kuitenkaan ole voineet osoittaa tapahtuneen mitään sellaista, minkä johdosta tämän väitteen voitaisiin katsoa olevan perusteltu. A on eduskunnan oikeusasiamiehelle osoittamassaan kantelukirjoituksessa arvostellut Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirin suunnittelupäällikön menettelyä. 16.11.2001 päivätyssä vastauksessa eduskunnan oikeusasiamies on todennut tiesuunnitelman käsittelyn olevan vielä kesken. Oikeusasiamies ei ole katsonut voivansa ainakaan siinä vaiheessa puuttua tiesuunnitelmaa koskevaan asiaan. Muurlan alueella jo suoritettujen rakentamistoimenpiteitten osalta oikeusasiamies on katsonut, että hänen käytettävissään olevan selvityksen perusteella ei ole ilmennyt aihetta epäillä asiassa sellaista lainvastaista menettelyä, joka edellyttäisi oikeusasiamiehen toimenpiteitä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaiseen arviointimenettelyyn sekä vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisiin lupaprosessien liittyvät kuulutukset on viranomaisten toimesta hoidettu lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Asianosaisille on varattu myös mahdollisuus lausua mielipiteensä erilaisissa hallinnollisissa menettelyissä kutakin menettelyä koskevien säännösten mukaisesti. Tiesuunnitelman laatiminen ja vesilain mukaisen luvan hakeminen tapahtuvat eri lakien mukaisissa hallinnollisissa menettelyissä, jotka eivät ole toisistaan riippuvaisia. Tiesuunnitelma laaditaan ja hyväksytään yleisistä teistä annetun lain ja -asetuksen mukaisessa menettelyssä. Siltojen rakentamiseksi ja vesistötäyttöjen toteuttamiseksi tarvittavat luvat käsitellään vesilain mukaisessa menettelyssä. Vesilain mukainen lupa ei ole edellytys tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen tekemineen. E:n asiamiehelle J:lle on 4.6.2002 päivätyssä kirjeessä kerrottu, että tiepiiri tulee hakemaan Länsi-Suomen ympäristölupavirastolta vesilain mukaista lupaa täyttää vesialuetta Koivulanselän eteläosassa ja rakentaa juurakkopuhdistamo sekä tehdä vesistösillat Hossansalmeen ja Sepänniemensalmeen samoin kuin on kerrottu, että hakemus annetaan tiedoksi kuulutuksella. Yleisistä teistä annetussa laissa ei aseteta esteitä hyväksymispäätöksen ja tiepäätöksen tekemiselle, vaikka lupakäsittelyt ovat kesken eri viranomaisissa. Mutta ennen kuin jotakin hankkeeseen liittyvää luvanvaraista toimenpidettä voidaan ryhtyä toteuttamaan, tulee toimenpiteen toteuttamiseen myönnetyn luvan olla täytäntöönpanokelpoinen. Tiesuunnitelman toteuttamiseen sisältyvät luvat on selvitetty tiesuunnitelmassa ja niiden käsittely etenee kutakin lupaa koskevan lainsäädännön mukaisesti. Kaikkiin lupakäsittelyihin sisältyvät kuulemismenettelyt, ja lupapäätöksistä on mahdollisuus valittaa. Tiesuunnitelmaa laadittaessa on merkittävästi panostettu luonnon ja metsien huomioon ottamiseen. Tästä johtuen suunnitelma sisältää poikkeuksellisen paljon tunneleita. Esimerkiksi Karnaisten tunnelisuunnitelma tähtää Karnaisten luonnonsuojelullisesti arvokkaan ylängön säilyttämiseen. FINIBA (Finnish Important Bird Areas) on Suomen ympäristökeskuksen ja BirdLife Suomen koordinoima valtakunnallinen linnuston kartoitus- ja suojeluhanke. Se ei ole virallinen suojeluohjelma, mutta kartoituksen tuloksilla on merkitystä maankäytön suunnittelussa. Tällä hetkellä FINIBA-alueiden kokonaispinta-alasta on suojeltu 78 %. Kartoitus kertoo lintulajiemme kannan kehityksestä. Vesistöjemme rehevöityminen on suosinut muun muassa kaulushaikaraa, jonka kanta Suomessa on vahvistunut viime vuosikymmeninä jatkuneen järviemme tuntuvan rehevöitymisen seurauksena. Kaulushaikaran esiintyminen Koivulanselällä on ollut suunnitteluorganisaation ja suunnittelua ohjaavien viranomaisten tiedossa. Tiesuunnitelmaselostuksessa vuodelta 2001 todetaan, että "tie heikentää merkittävästi paikallisesti arvokkaan Koivulanlahden luonnontilaa. Tien alle jäävä ruovikkoinen lahdenpohjukka täytetään ja lintujen pesiminen siellä ei ole enää mahdollista. Lähellä sijaitsevat lintujen suojelemiseksi perustetut Natura-alueet, Kutsilanselkä ja Vasarlanlahti, turvaavat paikallisen linnuston elinmahdollisuudet Koivulanlahden täytön jälkeen." Uudenmaan ympäristökeskuksen tiesuunnitelmasta antamassa lausunnossa todetaan, että "Koivulanselkä on paikallisesti arvokas lintuvesi. Alueen jatkosuunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota ympäristöhaittojen lieventämiseen." Koivulanlahden täytön suunnittelussa on otettu huomioon Koivulanselän asema paikallisesti arvokkaana lintuvetenä. Asiaa koskeva vesilain mukainen lupahakemus on parhaillaan käsiteltävänä Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa. Tiesuunnitelmaselostuksessa tien rakentamisen vaikutuksia pintavesiin on esitetty suppeasti. Ympäristökeskuksen saatua lisätietoja pintavesivaikutusten arvioinnista, se on todennut, että saatujen tietojen perusteella pintavesivaikutuksista ei ole huomautettavaa. Tiehallinto on laatinut yhteistyössä ympäristökeskuksen asiantuntijoiden kanssa vaikutusten seurantaohjelman, jossa tienpitäjä on sitoutunut seuraamaan tieltä valuvien hulevesien laatua. Vesien pilaamisen tai veden laadun merkittävän huonontamisen kriteerit eivät Koivulanselän osalta täyty. Suunnitellun tien ei voida katsoa lisäävän merkittävästi Koivulanselän kuormitusta, kun valumavedet käsitellään asianmukaisesti tai niillä on riittävän pitkä viipymä ennen järveä. Tielinjauksen alueella olevan lähteen osalta on tehty ympäristöselvityksiä ja Uudenmaan ympäristökeskus on antanut asiasta 9.4.2002 lausunnon, jossa on todettu, että lähde ei ole vesilain 1 luvun 17 §:ssä, oikeastaan 17 a §:ssä, tarkoitettu luonnontilainen lähde. Jotta lähde olisi mainitussa säännöksessä tarkoitettu lähde, tulisi muun muassa lähteen ja sen ympäristön kasvillisuuden, erityisesti sammallajiston, olla monipuolista ja sisältää erityisesti lähteille ominaisia lajeja. Myös lähteen ympäristön sekä laskuoja- ja valuma-alueen tulisi olla luonnontilaisia. Lähde sijaitsee keskellä peltoaluetta, jonka ojat sivuavat lähdettä. Lisäksi lähteen sijainti peltoalueella vähentää sen luonnontilaisuutta ja arvoa. Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan myöskään kyseinen pienvesistöalue ei täytä vesilain 1 luvun 17 a §:n edellytyksiä, joten vaatimus on tältäkin osin perusteeton. Hämjoen peltoaukean itäpuolella ja Haarjärven eritasoliittymän länsipuolella sijaitsevat liito-oravien lisääntymis- ja levähdysalueet. Moottoritien linjauksen siirto pohjoisemmaksi lähteen vuoksi ei ole liito-oravan suotuisan suojelutason säilyttämisen kannalta mahdollista. Moottoritien linjaus on siirretty nykyiseen paikkaan liito-orava-asiantuntijoiden laatiman liito-oravaselvityksen mukaisesti. Yleistietoimituksen yhteydessä käsitellään tien tekemisen johdosta asianosaisilla olevat korvausvaatimukset. Tässä yhteydessä selvitetään, onko lähde ollut niin tärkeä muutoksenhakijan vedenhankinnan kannalta, että tästä tulisi määrätä korvaus. Koivulan tilan peltojen kastelujärjestelmän pumppaamo sijoittuu omien maankäyttösuunnitelmien mukaan uuden palvelualueen kohdalle. Peltojen kastelujärjestelmän muutokset johtuvat enemmän maankäyttösuunnitelmista kuin tiesuunnitelmasta. Tiejärjestelyistä aiheutuvat muutokset kasteluvesijärjestelmään määritellään yksityiskohtaisesti jatkosuunnittelun yhteydessä ja sovitetaan yhteen tiejärjestelyjen sekä maankäyttösuunnitelmien kanssa. Koivulanselän kohdalla tiealue määräytyy vesistötäytön vaatiman alueen mukaan. Rantaviiva sijoittuu tiealueelle, eikä se tiesuunnitelman mukaan voi näin ollen jäädä maanomistajalle. Juurakkopuhdistamon tarkoitus on puhdistaa tiealueelta valuvia sade- ja sulamisvesiä. Puhdistamo poistaa kiintoainetta ja siihen sitoutuneita lika-aineita samoin kuin orgaanista kuormaa ja ravinteita. Juurakkopuhdistamo perustuu suodatukseen ja biologiseen hajotukseen. Se on luontainen ja kestävän kehityksen mukainen ratkaisu. Suomessa on onnistuneita juurakkopuhdistamototeutuksia asutuksen, karjatalouden ja kaatopaikkojen vesille. Monissa maissa juurakkopuhdistamoja on käytetty tiealueelta tulevien vesien käsittelyyn. Tiesuunnitelman laatimisen aikana maankäyttösuunnitelmat ovat olleet rannan käytön osalta epämääräisiä ja hyvin keskeneräisiä huomioonotettavaksi tiesuunnitelmassa. Juurakkopuhdistamo on sijoitettu moottoritien alimman kohdan läheisyyteen, johon vedet voidaan johtaa. Tiejakson Lahnajärvi-Lohja viidelle moottoritietunnelille on suunniteltu kaksi teknisten tilojen rakennusta, joista toinen on sijoitettu nykyisen Kisakalliontien varteen moottoritien eteläpuolelle. Teknisten tilojen rakennukseen sijoitetaan tunneleiden vaatimat sähköpääkeskukset ja muuntamot sekä kiinteistövalvonta- ja ohjausjärjestelmien käyttöliittymät. Rakennuksista voidaan ohjata tunneleiden poikkeus- ja onnettomuustilanteiden hallintaa. Kaikki tunnelit varustetaan kuivatusjärjestelmillä, joista puhtaat kuivatusvedet johdetaan moottoritien avo-osuuksien kuivatusjärjestelmiin. Tunneleiden pesuvesiä ja mahdollisten onnettomuustilanteiden nestevuotoja varten kukin tunneli varustetaan erillisellä viemäröintijärjestelmällä, johon kertyvät nesteet kootaan suljettuihin säiliöihin. Nämä säiliöt tyhjennetään imuautolla, joka toimittaa sisällön asianmukaiseen puhdistuskäsittelyyn. Teknisten tilojen rakennus ja tunnelin pesuvesien keräilyallas on sijoitettu Lehmihaan tunnelin itäpäähän ottaen huomioon nykyinen tieyhteys ja tunnelin läheisyys. Tiehallinto on tehnyt varsin laajoja selvityksiä eri tielinjausvaihtoehtoja ja lopullista linjausvaihtoehtoa suunnitellessaan. Näin ollen muutoksenhakijoiden ei olisi tarvinnut ryhtyä teettämään omia selvityksiään. Nämä selvitykset eivät ole olleet välttämättömiä suunnittelun etenemisen kannalta. Tiehallinnolle tai liikenne- ja viestintäministeriölle ei ole toimitettu muutoksenhakijoiden kertomia selvityksiä. Kaikilla asianosaisilla on ollut monipuoliset mahdollisuudet osallistua suunnitteluun ja eri yhteyksissä esittää näkemyksiään. Koska valittajat eivät ole esittäneet mitään sellaista, minkä vuoksi tiesuunnitelman hyväksymispäätös olisi aihetta kumota tai sitä muuttaa, selvityksistä esitetty korvausvaatimus samoin kuin oikeudenkäyntikuluvaatimus ovat aiheettomia, minkä vuoksi ne tulee hylätä. Lausunnon johdosta annetut vastaselitykset
2. Lohjan kaupunginhallitus on toimittanut tänne vastaselityksenään Uudenmaan tiepiirille antamansa lausunnon, jonka kaupunginhallitus on kokouksessaan 16.6.2003 päättänyt antaa koskien valtatien 1 (E 18) välin Oittila-Lempola tiesuunnitelman muutossuunnitelmasta koskien Roution sisääntulotietä. Lausunnosta ilmenee, että Tiehallinto on Helsingin hallinto-oikeuden 26.9.2002 antamaan päätökseen n:o 02/0645/5 perustuen laatinut tiesuunnitelman muutossuunnitelman, jossa Roution sisääntulotie esitetään toteutettavaksi myös asemakaava-alueella yleisenä tienä. Muilta osin muutossuunnitelma on vastannut 20.11.2002 hyväksyttyä suunnitelmaa. Lausuntonaan Uudenmaan tiepiirille kaupunginhallitus on esittänyt, että Lohjan kaupunki toteuttaa kustannuksellaan Puimurinkujan katujärjestelyt Roution sisääntulotien edellyttämässä aikataulussa. Kaupunki omistaa tai hankkii Roution sisääntulotien rakentamisesta aiheutuvien kaavan mukaisten katujen tekemistä varten tarvittavat alueet. Kaupunki ei ole valmis luovuttamaan tien tekemiseen tarvittavia omistamiaan maa-alueita korvauksetta tietarkoituksiin.
3. A asiakumppaneineen on uudistanut valituksessa lausumansa ja vaatinut, että heidän valitustaan käsiteltäessä tulee ensi sija antaa Euroopan yhteisön komission asiassa antamalle perustellulle lausunnolle. Lausunnossa on todettu, että ympäristövaikutusten arviointia edes sen täydennetyssä muodossa ei ole koskaan annettu direktiivin 85/337/ETY 6 artiklan mukaisesti yleisön saataville, jotta se voisi ilmaista kantansa moottoritien päälinjausvaihtoehdoista ottaen huomioon kaikki merkittävät ympäristövaikutukset ja erityisesti liito-oraviin kohdistuvat vaikutukset. Ympäristöministeriö on 4.8.1994 antanut lausunnon, jossa on todettu, että nyt esillä olevan linjauksen lisäksi arviointiohjelmaan tulisi sisällyttää ainakin nykyisen tien parantamiseen perustuva vaihtoehto. Niin ikään olisi selvitettävä muiden liikennemuotojen tehostamismahdollisuudet. Vaikutusarviot tältä osin olisi tehtävä riittävän suurina kokonaisuuksina, jotta myös yleissuunnitelmasta poikkeavat vaihtoehdot ja niiden ympäristövaikutukset voitaisiin esittää. Ympäristövaikutusten arviointiselvitys tulee siten tehdä myös yleissuunnitelmasta poikkeavasta vaihtoehdosta. Suomen viranomaiset ovat aloittaneet uudella menetelmällä liito-oravakannan arvioimisen. Pelkästään kannan arvioimisella ei taata lajin säilymistä. Mikäli liito-oravakantoja ei arvioida kaikilta linjausvaihtoehdoilta, ei myöskään voida esittää, että nyt valittu linjaus on liito-oravien kannalta paras vaihtoehto. Raatin kylän pohjoisimmat vaihtoehdot on karsittu pois virheellisin tiedoin. Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksessa 2002 ei ole Oittila-Raati-Tavola-alueella yhtään luonnonsuojelualuetta, joka estäisi tien rakentamisen kyseiseen maastokäytävään. Sen sijaan Raatin valittu eteläinen linjaus hävittää ja heikentää lainvastaisesti liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Nykyisellä valtatiellä 1 ei ole toteutettu kaikkia niitä liikenneturvallisuutta parantavia toimenpiteitä, jotka ovat olleet suunnitelmissa ja mahdollisia toteuttaa, jotta onnettomuuksilta oltaisiin vältytty ja vältyttäisiin. Se, että Uudenmaan ympäristökeskus on laiminlyönyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain määräämän tehtävän, kun se ei ole esittänyt, kuinka luontoselvitykset on tehtävä, ei saa oikeuttaa hankkeen lainvastaiseen läpiviemiseen. Liito-oravaselvitys on saanut alkunsa Raatin kylästä A:n toimittamien selvitysten perusteella. Selvitykset ovat olleet välttämättömiä suunnittelun etenemisen kannalta ja selvitykset olisi pitänyt ottaa huomioon jo hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. A:n puolisonsa kanssa omistaman Sipilän tilan RN:o 11:0 maatalousliittymä on suunnitelmassa muutettu yksityistieksi, mikä merkitsee tiealueen lunastamista. Yksityistien osakkaille muodostuu tiehen kunnossapitovelvollisuus, jota pelkän maatalousliittymän kohdalla ei ole. Sipilän tilan maatalousliittymien osalta hankkeesta vastaava on antanut lausunnon, jonka mukaan maatalousliittymät säilyvät nykyisillä paikoillaan. Tätä lausuntoa tulee noudattaa. Korkein hallinto-oikeus on kesäkuussa 2003 antanut Konikallion metsää koskevan päätöksen, jonka perustelujen mukaan avohakkuu liito-oravaesiintymän vierellä on kiellettävä luonnonsuojelulain vastaisena. Moottoritielinjaus yhdessä läjitysalueen kanssa on verrattavissa avohakkuuseen liito-oravaesiintymän ydinalueella. Mikäli tiesuunnitelman hyväksymispäätös saa lainvoiman, jää Hauklammen liito-oravaesiintymän ydinaluetta moottoritien ja läjitysalueen muodostaman aukon välittömään läheisyyteen. Hankkeen alle jäisi liito-oravan kolopuita, joista ei ole merkintää Tiehallinnon liito-oravaselvityksissä. Kolopuita jäisi myös ilman suojuspuustoa. Myös Pitkämäen ja Näpönsuon pohjoinen liito-oravaesiintymä tulevat häviämään. Hankkeesta vastaava ei saa ilman poikkeuslupaa katkaista liito-oravien kulkuyhteyttä moottoritiellä, eikä suojeluvelvoitetta saa tämän jälkeen siirtää ainoastaan metsänomistajalle. Metsänomistaja ja Tiehallinto ovat luonnonsuojelulain edessä samanarvoiset. Kysymyksessä on Suomen ensimmäinen hanke, johon sovelletaan luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin mukaista menettelyä. Suomi ei ole saanut luonnonsuojelua koskevaa lainsäädäntöä luontodirektiivin vaatimuksia vastaavaksi eikä myöskään hallinnollisia määräyksiään sellaisiksi, että ne takaisivat luontodirektiivin tiukan suojeluvaatimuksen toteutumisen. A on teettänyt ennen tiesuunnitelman laatimista selvitykset Raatin kulttuurimaisemasta sekä tarkastuskertomukset kylän pronssikautisesta haudasta sekä tervahaudoista, koska Tiehallinto ei niitä ollut teettänyt. Valitulla linjauksella on pahin mahdollinen vaikutus Raatin kulttuuriperintöön. Linjaus leikkaa Museoviraston lausunnon mukaan toiminnallisen, visuaalisen ja historiallisen kulttuurialueen pahimmalla tavalla. Pronssikautinen hauta jää Pitkämäen tunnelin suuaukon yläpuolelle ja linjauksen alle jäävät myös kivikautiset asuinpaikat, jotka selvitettiin vasta tielinjauksen jälkeen. Muinaismuistolaki edellyttää muinaismuistojen selvittämistä hyvissä ajoin ennen tien rakentamista. Mikäli muinaismuistolakia tulkitaan kuten tässä moottoritiehankkeessa on tehty, on käytäntö ristiriidassa tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin kanssa. Raatin kylässä tulee vielä selvittää Kukkusmäen pohjoispuolelta kulkevat linjaukset ja niiden vaikutukset luontoon ja kulttuuriperintöön. Liikenne- ja viestintäministeriö ei lausunnossaan ole ottanut kantaa liito-oravia koskeviin väitteisiin, koska liito-oraviin kohdistuvat asiat käsitellään luonnonsuojelulain 49 §:n mukaista poikkeuslupaa koskevan käsittelyn yhteydessä. Raatin eteläinen vaihtoehto on valittu ennen kuin Tiehallinnon liito-oravaselvitys 2001 oli julkinen asiakirja. Valittajilla ei ole ollut mahdollisuutta esittää selvitystä liito-oravaselvityksen oikeellisuudesta ja riittävyydestä. Se, että liikenne- ja viestintäministeriö ei ota kantaa liito-oravia koskeviin väitteisiin, on virkavelvollisuuden laiminlyönti. Valittajat ovat tuoneet esille, että kaikkia tielinjauksella hävitettäviä ja heikennettäviä kolopuita ei ole esitetty Tiehallinnon teettämässä liitooravaselvityksessä. Viranomaisen tehtävänä on joko kumota väite tai myöntää väite oikeaksi luotettavalla selvityksellä. A on aikaansaanut Raatin kylässä selvitykset, joiden johdosta liito-oravien esiintyminen moottoritielinjauksella on tullut esille. Sanotut selvitykset ovat olleet välttämättömiä. A on lisäksi kirjattuina kirjeinä lähettänyt viranomaisille selvityksiä, jotka olisi tullut ottaa huomioon jo virallisessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä.
4. D on uudistanut valituksessa lausumansa sekä todennut, että hänen ehdotuksensa mukainen tielinjauksen siirtäminen ei uhkaa liito-oravien lisääntymis- tai levähdysalueita. Ehdotettu tielinjauksen siirto on vähäinen, joten se ei vaikuta liito-oravien elinpiiriin.
5. E ja F ovat uudistaneet valituksessaan esittämänsä ja lausuneet, että ministeriön lausunnossa ei ole esitetty mitään sellaisia näkökohtia, jotka muuttaisivat heidän kantaansa asiassa. Lisäksi valittajat ovat muun muassa lausuneet, että yleisölle avoimet tiedotustilaisuudet on pidetty pääasiallisesti sen jälkeen, kun linjaus oli päätetty. Näissä tilaisuuksissa on keskusteltu jo valitun vaihtoehdon toteutuksen yksityiskohdista. Itse linjausvaihtoehdosta ei ole annettu tilaisuutta valittaa. E:n aviopuoliso J on käynyt käsin kirjaamassa mielipiteensä Uudenmaan tiepiirin toimistossa. Jälkeenpäin on ilmennyt, että kansalaismielipiteillä ei juuri ole ollut vaikutusta linjauksen valinnalle, vaan enemmän painoarvoa on annettu kuntien, etenkin Lohjan edustajille. Avoimuudesta ei voitane puhua myöskään liikenne- ja viestintäministeriön lausunnossa 16.4.2003, koska siinä ei kertaakaan mainita Euroopan yhteisöjen komission juuri kaksi viikkoa aiemmin eli 2.4.2003 Suomelle antamaa perusteltua lausuntoa. Moottoritien rakentaminen arvokkaiden ja pitkälti koskemattomien metsä- ja vesialueiden halki sekä vesihuollon kannalta strategisen tärkeän harjumaiseman kautta on peruuttamaton teko, jonka seurausten kanssa joudutaan elämään kauan riippumatta siitä, toteutuvatko lasketut hyödyt vai ei. Suuri osa maantieliikenteestä Keski-Euroopasta Venäjälle tulee ohjautumaan lyhyempää reittiä eli Baltian maiden kautta näiden liittyessä Euroopan Unioniin vuonna
6. Lisäksi Venäjän satamahankkeet ja suora laivayhteys Pietariin keventävät osaltaan rahtiliikenteen paineita Suomen tiestölle. Uudenmaan tiepiirin Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle 23.9.2002 jättämä lupahakemus koskien muun muassa Hossansalmen moottoritiesillan rakentamista sekä Koivulanselän eteläosan ruoppausta ja täyttöä oli puutteellinen ja vaikeaselkoinen, minkä takia lopullinen, täydennetty lupahakemus on jätetty vasta 28.2.
7. Hakemukseen on jäänyt ainakin yksi hyvin vakava puute, nimittäin luvan myöntämisen kannalta keskeinen asia eli juurakkopuhdistamo ei kuulu hakemuksen piiriin. Nykytietämyksen valossa vilkkaasti liikennöityjä teitä ei tulisi lainkaan rakentaa vesistöjen ääreen, koska tieltä valuvien hulevesien on todettu olevan varsin myrkyllisiä. Juurakkopuhdistamolla, joka poistaa lähinnä vain kiinteät aineet, ei voida estää myrkkyjen valumista Koivulanselkään ja sitä myöten Lohjanjärveen ja Karjaanjoen vesistöön. Kaiken lisäksi juurakkopuhdistamon toimivuudesta meidän leveysasteillamme ei ole tarpeeksi kokemusta, kuten Uudenmaan ympäristökeskuskin on todennut. Näin ollen vesien pilaamisen kriteerit tai veden laadun merkittävän huonontamisen kriteerit täyttyvät mitä ilmeisimmin Koivulanselän kohdalta. Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry on omassa Natura-valituksessaan todennut, että Koivulanselkä on arvokas lintuvesi ja luonnollinen jatke Maikkalanselän ja Kutsilanlahden Natura-alueille sekä että alue on jätetty ilman perusteluja pois Natura 2000 -verkostosta. Tiehallinnon vastauksessa kysymykseen, onko alueesta tehty ympäristövaikutusten arviointi linnuston osalta, sanotaan, että "hankkeen vaikutuksia on arvioitu yleissuunnitelman yhteydessä vuosina 1992-93 laaditussa ympäristövaikutusselvityksessä". Kyseisenä ajankohtana ei laissa tunnettu käsitettä yleissuunnitelma, vaan kyse oli näin ollen koeluonteinen menettely, jolla ei ole lain sitovuutta. Tänä keväänä tehtyjen kohteiden tarkastusten yhteydessä on havaittu, että Hossan niin sanottu potentiaalinen liito-oravien elinalue on muuttunut asutuksi. Ainakin tässä tapauksessa moottoritiesilta Hossansalmen yli vaatii poikkeuslupaa. Toisaalta Euroopan yhteisöjen komissio on perustellussa lausunnossaan jo haettujen ja annettujen poikkeuslupien kohdalla todennut, että poikkeuksen edellytykset eivät täyty, koska linjausvaihtoehtoja ei ole riittävästi tutkittu. Valtatien 1 (E 18) suunnittelun pohjalla olevat selvitykset eivät kuitenkaan ole riittäviä lupaedellytysten täyttymiselle. Suomi ei ole lausunnon mukaan varmistanut, että kuulemiset on suoritettu tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin 5 ja 6 artiklan mukaisesti ja että nämä tiedot on otettu lupamenettelyssä huomioon 8 artiklan mukaisesti E 18-moottoritien Muurlan ja Lohjanharjun välistä osuutta koskevan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle kuuluu pääarviointivastuu siitä, ovatko tiesuunnitelman pohjana olevat selvitykset olleet riittäviä luvan edellytysten täyttymiseksi. Ympäristöhallinto arvioi haittoja ja hyötyjä kunkin lain sisältä käsin. Valittajat ovat katsoneet, että tiepäätöksen hyväksyminen loukkaisi heidän oikeuksiaan asianosaisina. Valittajilla ei ole ollut lainmukaista valitusoikeutta aikaisemmin eikä tämän päätöksen jälkeenkään. Näin ollen direktiivin edellyttämät kokonaisarviot jäisivät tekemättä. Päätöksestä puuttuu useita asiakirjoja, jotka olisivat olleet välttämättömiä asian ratkaisemiseksi. Tiesuunnitelman hyväksymispäätös on tämän vuoksi kumottava puutteellisena. Aiemmassa tiesuunnittelussa ei ole esitetty läjityspaikkojen lopullista sijaintia, eikä niitä niin ollen ole voitu selvittää. Läjityksen osuus on kuitenkin huomattava ja kohdistuu biologisesti hyvin tärkeisiin kohteisiin, lehtoihin sekä liito-oravan lisääntymisalueisiin. Tiesuunnitelmaa ei voi hyväksyä, koska oleellinen osa sen valmistelusta ei ole kulkenut julkisen menettelyn kautta. Merkittävän luonnonhaitan aiheuttaminen on jyrkästi vastoin varautumisperiaatetta. On luvanhakijan vastuulla, että myös haitat ja riskit yksilöidään ja kuvaillaan mahdollisimman tarkoin. Se, että joiltakin täysin selviltä osin haitat jätetään mainitsematta, on ehdottomasti vastoin Suomen kansallista ympäristönsuojelulainsäädäntöä. Se, että luvanhakija jättää julkistamatta tai virallisesti kuuluttamatta osan tiesuunnitelmaan liittyvistä osista, on jyrkästi moitittavaa, koska tällöin luovutaan "pilaaja maksaa" -periaatteesta. Tiesuunnitelma ei ole hyväksyttävissä, koska se ei anna riittävää pohjaa hyötyjen ja haittojen vertailulle. Yhteisödirektiivien ja kansallisen lainsäädännön mukaan kaikki ympäristövaikutukset tulee arvioida. Kansallisen lainsäädännön nojalla Suomi on hajauttanut metsäelinympäristöjen ympäristötiedon niin, ettei etenkään metsälain ympäristökohteista anneta tietoja alueelliselle ympäristökeskukselle. Näin ollen Uudenmaan tai Lounais-Suomen ympäristökeskus ei ole voinut arvioida, mitä haittoja tielinjaus aiheuttaa. Tämä olisi ehdottoman välttämätöntä siinä tapauksessa, että tien haittavaikutuksia haluttaisiin lupaehdoilla minimoida. Valittajilla ei myöskään ollut lain edellyttämää mahdollisuutta valittaa vuoden 2001 liito-oravaselvityksestä. Syynä on se, että poikkeuslupaviranomaiset, ympäristökeskukset, ovat kuulleet vain niitä maanomistajia, joiden maille poikkeuslupaa on haettu. Valittajia ei ole laskettu asianosaisiksi, koska vain osa tien haitta-alueesta oli selvitetty. Koska yleisen edun, järkevän valtionvarojen käytön ja lainkuuliaisuuden takia on tarpeen, että suuret rakennushankkeet saadaan toteutetuksi järkevässä ajassa siten, että turvataan asioiden kunnollinen tutkinta ja valitusoikeudet, on asiaa valmistelevilla tahoilla erityinen vastuu siitä, että päätöksenteko perustuu riittävän laajoihin maastoselvityksiin ja ekologiseen tietouteen. Muussa tapauksessa valitukset saattavat kohdistua valmistelutoimien asianmukaisuuteen, mikä poikkeuksetta aiheuttaa vain turhaa ratkaisujen viivästymistä. Lisäkustannukset tulevat yllättäen hankkeen toteuttajan kustannettaviksi, kun Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei hyväksy liian vähäisillä perusteilla myönnettyjä poikkeuslupia. Valittajat ovat vaatineet korkeimman hallinto-oikeuden kannanottoa siihen yleisesti tärkeään seikkaan, miten ympäristövaikutusten arviointimenettelyn jälkeen uudistunut lainsäädäntö vaikuttaa lupaehtoihin vesistöjen osalta varsinkin, jos haitta Karjaanjoen vesistöön kuuluvaan Koivulanselkään arvioidaan puutteellisesti kuvailluksi. Valittajat ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus päätöksessään antaa etusijan Euroopan yhteisöjen komission perustellulle lausunnolle. Mikäli näin ei voida tehdä, asiaan tulee hakea Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisua.
8. Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry on antanut liikenne- ja viestintäministeriön lausunnon johdosta vastaselityksen.
9. H:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen liikenne- ja viestintäministeriön lausunnon johdosta.
10. I asiakumppaneineen on vastaselityksessään lausunut, että läjitysalue Karnaisten peltoalueella on piirretty karttaan viiden hehtaarin suuruisena ja rajoittuu länsipuolella 40 ja itäpuolella 38 metrin korkeuskäyriin. Tien korkeustaso tällä kohdalla on noin 34 metriä. Meluesteen korkeus on kolme metriä, ylettyen tasoon 37 metriä. Läjitys täytyy tehdä saven huonon läpäisyn takia kuperaksi niin, että vesi valuu pois. Kartassa esitettyjen rajojen mukaan läjityksestä muodostuu mäki, mikä on vähintään 2-5 metriä korkeampi kuin meluaita. Maisema tieltä peltoaukealle häipyy kokonaan näkyvistä. Mikäli läjitys tehtäisiin avoimen maiseman säilyttävänä, eli meluvallia matalampana, alueen rajojen pitäisi sijaita 35 metrin korkeuskäyrällä, kun otetaan huomioon myös kaadot ja pellon pintamaa. Tällöin meluaidasta näkyisi 1-2 metriä. Alueen pinta-ala olisi silloin noin 1,5 hehtaaria. Koko läjitysmassamäärä olisi vain noin viisi prosenttia alkuperäisestä suunnitellusta massamäärästä. Näin pienen läjitysmassan sijoittaminen peltomaalle ei ole taloudellisesti järkevää, sillä haitat ja korvaukset ovat paljon suuremmat kuin jos läjitykseen käytettäisiin yksinomaan Kalmanalhon niittyä. Lausunnon mukaan kulttuurimaisemakokonaisuus avautuu tienkäyttäjälle parhaiten tultaessa ulos Lehmihaan tunnelista. Jos läjitys tehdään tiepiirin esityksen mukaisesti, ei näkymiä ole ennen kuin noustaan Lohjan sisääntulotien rampille. Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo on esittänyt, että maiseman muutos Karnaisten kohdalla on huomattava johtuen etenkin kulttuurimaiseman keskeiseen peltolaaksoon suunnitellusta läjitysalueesta. Läjitysalueesta tulisi luopua, ellei sille voida osoittaa painavia maisemointiperusteita. Peltolaaksoon päin tulisi melusuojaus, ainakin osittain, tehdä läpinäkyvänä. Museon toivomus läpinäkyvästä meluvallista on mahdoton toteuttaa, jos läjitys tehdään. Tie kulkee niin alhaalla, että läpinäkyvä melueste voidaan rakentaa vain tyhjänä olevan läjityspaikan kohdalle. Maakuntamuseo on pitänyt kulttuurimaisemaa sellaisenaan arvokkaana. Sitä ei voi täytöllä parantaa, ja museo ilmoittaa, että läjitysalueesta tulisi luopua. Valittajat ovat vaatineet, että läjityksestä Koivulan peltoaukealle luovutaan. Ministeriön lausunnon mukaan läjityksellä estetään pintavesiä keräävän painanteen muodostuminen. Peltoaukeaman ainoa laskuoja kerää noin 20hehtaarin alueelta valuma- ja salaojavedet ja johtaa ne vesistöön valtatien alitse. Tie ei aiheuta mitään painanteita, eikä läjityksellä voi mitään painanteita estää. Päinvastoin, jos läjitys tehdään, alueen ja ympäristön pintavesien virtaamat pitää suunnitella ja rakentaa uudestaan. Samoin salaojavesien poisto edellyttää uuden keruualtaan ja poistoputkiston tekemistä läjityksen alitse. Lausunnossa on väitetty, että kastelujärjestelmän muutokset johtuvat enemmän maankäyttösuunnitelmista kuin tiesuunnitelmasta. Tosiasia on, että tiesuunnittelu on määritellyt tienkäytön kartoissaan tarkasti ja ne ovat nyt työn alla olevan asemakaavan lähtökohta. Kastelujärjestelmään kuuluu 200 metriä pitkä kanava, pumppu, noin kaksi kilometriä pitkät runkolinjat ja siirrettävät kastelukalustot. Polttomoottoripumppu, joka sijaitsee tiealueen rajan tuntumassa, on helposti siirrettävissä. Suuri haitta syntyy tien alle jäävän kanavan tuhoutumisesta ja runkolinjan varren peltojen jäämisestä sisääntulotien alle. Viljelyn painopiste siirtyy tien tulon myötä länteen Karnaisten peltoaukealle, jossa pääojan varressa on ainoa korvaava paikka kastelujärjestelmälle. Liikuteltavan pumpun paikka ei voi olla syy pyrkiä eroon vastuusta. Kun teiden rakentaminen fyysisesti tuhoaa vedenottoon ja venevalkamaksi rakennetun kanavan ja mitätöi puolet maahan upotetuista kastelulinjoista, vastuu ei voi siirtyä tilalle, joka joutuu suunnittelemaan puutarhamaanviljelylle tärkeän uuden kastelujärjestelmän. Valittajat ovat vaatineet, että Tiehallinto velvoitetaan järjestämään korvaava kastelujärjestelmä. Moottoritie katkaisee kaikki yhteydet Koivulanselälle. Koko Koivulan tilan rantaviiva, 1400 metriä, jää viimeisimmän tiesuunnitelman mukaan tielunastuksen alle. Kaikissa aikaisemmissa suunnitelmissa lunastuksen ulkopuolelle jäi noin 30-40 metrin pituinen ranta, johon nyt on osoitettu juurakkopuhdistamo. Koivulan tilan taholta on esitetty, että juurakkopuhdistamo sijoittuisi tien eteläpuolelle suunnitellun läjityksen kohdalle. Puhdistamo hoitaisi sekä tien valumavedet että maatalouden ravinnevedet, ja venesatama voitaisiin toteuttaa yhdessä aikaisemmin suunniteltuun paikkaan. Venesatamasta ja rannan käytöstä on puhuttu useissa neuvotteluissa tiesuunnittelijan kanssa. Myös Lohjan kaupungin edustajat ovat olleet läsnä ja pitäneet suunnitelmaa hyvänä. Väite, että tiensuunnittelija ei ole ollut tietoinen rannankäyttösuunnitelmista, ei pidä paikkaansa. Venesataman suunnitelmat on neuvottelujen pohjalta sisällytetty vireillä olevaan asemakaavasuunnitteluun. Valittajat ovat vaatineet asemakaavasuunnitelman huomioon ottamista tiesuunnitelmaa hyväksyttäessä. Juurakkopuhdistamoa ei tule rakentaa aikaisemmin sovitulle Koivulan tilaan jäävälle rantakaistaleelle. Tunnelin teknisten tilojen rakennukset ja allas on sijoitettu suunnitelmassa valittajia kuulematta pellolle. Jos rakennelmat sijoitettaisiin moottoritien pohjoispuolelle, tieyhteydet olisivat yhtä hyvät ja rakennelmat voitaisiin sijoittaa teiden jo valmiiksi rikkomalle alueelle. Merkitään, että
11. Euroopan yhteisöjen komissio on 2.4.2003 antanut Suomelle perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla perustellun lausunnon n:o 2000/2156 ja 2001/4202 muun muassa, koska - saattaessaan direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään Suomen tasavalta on sisällyttänyt siihen perusteen "selvästi luonnossa havaittavat", - Suomen tasavalta ei ole toteuttanut direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisia tarpeellisia toimenpiteitä tiukan ja tehokkaan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja toteuttamiseksi sen varmistamiseksi, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei heikennetä ja hävitetä, ja - Suomen tasavalta on myöntänyt poikkeuksen direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan d alakohdasta E 18-moottoritien Muurlan ja Lohjanharjun välisen osuuden suunnittelun yhteydessä, vaikka mainitun direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset tällaiselle poikkeukselle eli edellytykset, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja ettei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinnäisyysalueella, eivät ole täyttyneet, ja näin ollen Suomen tasavalta on jättänyt täyttämättä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan mukaiset velvollisuutensa, ja koska - Suomen tasavalta ei ole varmistanut, että tarpeelliset tiedot on koottu ja että kuulemiset on suoritettu direktiivin 5 ja 6 artiklan mukaisesti E18moottoritien Muurlan ja Lohjanharjun välistä osuutta koskevaan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä, näin ollen Suomen tasavalta on jättänyt täyttämättä tiettyjen julkisten j