KHO/2004/20

2004 false KHO:2004:20 Hallinto-oikeuden työsuojeluasiassa antamaan uhkasakon tuomitsemista koskevaan päätökseen haetaan muutosta uhkasakkolain 24 §:n mukaisesti hallintolainkäyttölain mukaisessa järjestyksessä ja siten ilman valituslupaa. Äänestys 4-

1. Laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa 15 § 1 ja 2 mom. sekä 18 § Uhkasakkolaki 1 ja 3 §, 10 § 1 mom. ja 24 § Hallintolainkäyttölaki 6 § 2 mom. Kort referat på svenska Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista Turun ja Porin työsuojelupiirin työsuojelutoimisto velvoitti 17.1.2000 tekemällään päätöksellä X:n järjestämään työntekijöiden käyttöön asianmukaisesti varustetut käymälätilat työpaikalle siten, että työntekijöiden oli käytännössä mahdollista käyttää niitä myös yksin työskennellessään. Velvoite tuli täyttää viimeistään 29.9.2000 mennessä. Velvoitteen tehosteeksi asetettiin 10 000markan uhkasakko. Turun ja Porin työsuojelupiirin työsuojelutoimisto on 15.12.2000 tekemällään päätöksellä tuominnut Y:n, joksi X oli muuttunut, maksamaan X:lle 17.1.2000 asetetun 10 000 markan uhkasakon, koska Y ei ole työnantajana täyttänyt sille työturvallisuuslain perusteella määrättyä velvoitetta asetetussa määräajassa. Y on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että työsuojelupiirin työsuojelutoimiston päätös uhkasakon tuomitsemisesta kumotaan. Yhtiön myymälän henkilökunnan käytössä on käymälä, joka sijaitsee vieressä olevan toisen myymälän takaosassa. Henkilökunnan kanssa on 30.8.2000 sovittu järjestelystä, jonka mukaan myymälässä yksin työskentelevä henkilö hälyttää käymälässä käynnin ajaksi myymälään kauppakeskuksen vartijan valvomaan asiakkaita. Järjestelystä on laadittu valitukseen liitetty kirjallinen muistio, joka on päivätty 16.10.
2. Myymälän henkilökunnan 3.1.2001 antaman selvityksen mukaan järjestely on koko syksyn 2000 toiminut hyvin. Neljän kuukauden aikana vartijaa on pitänyt odottaa vain kahdesti. Myös Turun kaupungin terveyskeskuksen työpaikkakäynnin palaute 5.12.2000 vahvistaa järjestelyn toimivuuden. Myymälän työntekijöiden käymälässäkäynnit on järjestetty työturvallisuuslain edellyttämällä tavalla jo ennen työsuojelupiirin velvoitteen täyttämiselle asetettua määräaikaa. Työsuojelupiirin työsuojelutoimisto on antamassaan lausunnossa muun ohella lausunut, että yhtiön valituksessaan mainitsema myymälä on suurehko päivittäistavarakauppa, joka sijaitsee yhtiön myymälän naapurina. Etäisyys käymälään on hieman yli 25 metriä. Käymälätilan voidaan katsoa olevan työpaikan läheisyydessä työturvallisuuslain tarkoittamalla tavalla. Lain määräyksen täyttäminen edellyttää kuitenkin, että työntekijöillä on todellinen mahdollisuus käyttää käymälätilaa. Hallinto-oikeus on Y:n valituksesta kumonnut työsuojelupiirin työsuojelutoimiston uhkasakon tuomitsemista koskevan päätöksen. Soveltaminaan oikeusohjeina hallinto-oikeus on viitannut työturvallisuuslain 10 §:n 1 momentin 6 kohtaan, työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 15 §:n 1 ja 2 momenttiin sekä uhkasakkolain 10 §:n 1 momenttiin. Työturvallisuuslain mukaan työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä tulee, milloin se työntekijäin lukumäärän tai työn laadun ja jatkuvuuden huomioon ottaen on tarpeellista, olla riittävästi asianmukaisesti varustettuja käymälöitä. Työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain mukaan jos tarkastuksessa tai muutoin havaitaan, että työpaikan rakennuksissa, laitteissa tai oloissa on puutteellisuuksia tai epäkohtia, joiden korjaaminen tai poistaminen on työnantajan velvollisuutena, taikka jos työnantaja ei noudata hänelle tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä asetettuja velvollisuuksia, tarkastuksen toimittajan on työnantajan tai hänen edustajansa kanssa neuvoteltuaan annettava asianmukaiset ohjeet puutteellisuuksien korjaamiseksi tai epäkohtien poistamiseksi. Jos työnantaja niskoittelee tai jos asia ei siedä viivytystä, työsuojeluviranomainen voi, asianomaista kuultuaan, päätöksellään velvoittaa työnantajan sopivan määräajan kuluessa suorittamaan tarpeelliset toimenpiteet. Työsuojeluviranomainen voi tarpeen vaatiessa velvoittaa työnantajan suorittamaan toimenpiteet sakon uhalla. Uhkasakkolain mukaan uhkasakon asettanut viranomainen voi tuomita uhkasakon maksettavaksi, jos päävelvoitetta ei ole noudatettu eikä noudattamatta jättämiseen ole pätevää syytä. Y on valitukseen liitetyn, sekä työnantajan edustajan että kyseisen työpaikan työntekijöiden allekirjoittaman muistion mukaan sopinut työntekijöidensä kanssa valituksessa kerrotusta järjestelystä 30.8.2000 pidetyssä neuvottelussa. Työsuojelupiirin työsuojelutoimisto on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa muun ohella todennut, että valituksessa tarkoitetun käymälätilan voidaan katsoa olevan työpaikan läheisyydessä työturvallisuuslain tarkoittamalla tavalla. Lain määräyksen täyttäminen edellyttää kuitenkin, että työntekijöillä on myös todellinen mahdollisuus käyttää käymälätilaa. Tähän mahdollisesti liittyvien järjestelyjen tulee olla toimintavarmoja ja toteutettavissa kohtuullisessa ajassa. Edelleen työsuojelutoimisto on todennut, ettei sillä ole vielä tietoa järjestelyn toimivuudesta ja että toimisto on tehnyt asiassa uuden työnantajaa velvoittavan päätöksen, jossa asetetun määräajan kuluttua työsuojelutoimisto arvioi Y:n valituksessaan esittämän järjestelyn hyväksyttävyyden. Johtopäätöksenään hallinto-oikeus on todennut, että valitukseen liitetyn muistion mukaan siinä tarkoitetusta järjestelystä on sovittu 30.8.2000 eli ennen velvoitteen täyttämiselle asetetun määräajan päättymistä. Muistio on paitsi Y:n edustajan myös kyseisen työpaikan työntekijöiden allekirjoituksillaan varmentama. Työsuojelupiirin työsuojelutoimisto ei puolestaan ole ehdottomasti kiistänyt Y:n esittämän järjestelyn hyväksyttävyyttä. Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus on pitänyt selvitettynä, että velvoitteen täyttämistä tarkoittavasta järjestelystä on sovittu ennen 29.9.2000 ja että työsuojelupiirin työsuojelutoimiston mukaan on epäselvää, onko Y tällä järjestelyllään noudattanut sille 17.1.2000 asetettua velvoitetta. Edellytyksiä 17.1.2000 asetetun uhkasakon tuomitsemiselle maksettavaksi ei näin ollen ole ollut. Hallinto-oikeus on viitaten työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 18 §:n 1 momenttiin antanut muutoksenhakuohjeen, jonka mukaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Turun ja Porin työsuojelupiirin työsuojelutoimisto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Y velvoitetaan maksamaan työsuojelutoimiston päätöksessä tuomittu uhkasakko. Velvoitteen täyttämiselle on annettu varsin pitkä määräaika 29.9.2000 asti. Velvoitteen täyttämistä on selvitetty 31.10.2000 toimitetulla työsuojelutarkastuksella, jossa todettiin, ettei työnantaja ilmeisesti ollut täyttänyt velvoitetta. Työntekijöiden allekirjoittamaa selvitystä uusista järjestelyistä ei voida ottaa huomioon. Z, johon Y oli sulautunut, on antanut vastineen ja työsuojelutoimisto tämän johdosta vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Muutoksenhaku Työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain (131/1973) 15 §:n 1 momentissa on säädetty työsuojeluviranomaisen toimivallasta antaa työnantajalle työsuojelua koskevia ohjeita puutteellisuuksien korjaamiseksi tai epäkohtien poistamiseksi. Jos työnantaja niskoittelee tai jos asia ei siedä viivytystä, työsuojeluviranomainen voi, asianomaisia kuultuaan, päätöksellään velvoittaa työnantajan sopivan määräajan kuluessa suorittamaan tarpeelliset toimenpiteet. Pykälän 2 momentin mukaan työsuojeluviranomainen voi tarpeen vaatiessa velvoittaa työnantajan suorittamaan 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet muun ohessa sakon uhalla. Kyseisessä laissa ei ole säännöksiä uhkasakon asettamisesta eikä sen tuomitsemisesta maksettavaksi. Lain 18 §:n 1 momentin mukaan (17/1993) työsuojelun piiriviranomaisen työsuojeluviranomaisena antamaan päätöksen voidaan hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden valitusviranomaisena antamaan päätökseen saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta se, joka katsoo päätöksen loukkaavan oikeuttaan, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Uhkasakkolain (1113/1990) 1 §:n mukaan lakia sovelletaan, kun viranomaisen antaman käskyn tai kiellon (päävelvoite) tehosteeksi asetetaan uhkasakko ja kun se tuomitaan maksettavaksi. Jos muussa laissa tai ennen tämän lain voimaantuloa annetussa asetuksessa on tästä laista poikkeavia säännöksiä, lain 3 §:n mukaan niitä sovelletaan uhkasakkolain sijasta. Lain 2 luvussa on säännökset uhkasakon asettamisesta ja uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan uhkasakon asettanut viranomainen voi tuomita uhkasakon maksettavaksi, jos päävelvoitetta ei ole noudatettu eikä noudattamatta jättämiseen ole pätevää syytä. Lain 24 §:n mukaan uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista koskevaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa, nykyisin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 6 §:n 2 momentin mukaan viranomaisella on valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen. Uhkasakkolakia koskevan hallituksen esityksen 63/1990 vp yksityiskohtaisten perustelujen mukaan uhkasakon tuomitsemista koskevasta 10 §:stä poikkeavat erityissäännökset jäisivät lain toissijaisuuden vuoksi edelleen voimaan. Uhkasakon tuomitsemiseen toimivaltaisesta viranomaisesta tarvittaisiin erityissäännös vain silloin, kun poikettaisiin lakiehdotuksen 10 §:n yleisestä säännöksestä. Esityksen mukaan uhkasakon tuomitsemista koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta. Muutosta haettaisiin siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa on säädetty. Koska työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetussa laissa ei ole säännöksiä uhkasakon tuomitsemisesta eikä siitä, missä järjestyksessä haetaan muutosta uhkasakon tuomitsemista koskevaan hallinto-oikeuden päätökseen, korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeuden uhkasakon tuomitsemista koskevaan päätökseen haetaan muutosta uhkasakkolain 24 §:n mukaisesti. Näin ollen ja kun työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetussa laissa ei ole myöskään kielletty muutoksenhakua, hallinto-oikeuden päätökseen saadaan hakea muutosta hallintolainkäyttölain mukaisessa järjestyksessä ja siten ilman valituslupaa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus oikaisee hallinto-oikeuden päätöksen muutoksenhakuohjetta poistamalla siitä maininnan valitusluvasta. Uhkasakon tuomitseminen maksettavaksi Korkein hallinto-oikeus on työsuojelutoimiston valituksesta tutkinut asian. Kun otetaan huomioon esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja muut perustelut, päätöksen muuttamiseen ei ole aihetta. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkää työsuojelutoimiston valituksen. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olof Olsson, Ismo Talikka, Raimo Anttila, Olli Nykänen, Heikki Kanninen ja Ahti Vapaavuori. Asian esittelijä Eila Rother. Hallintoneuvos Kannisen äänestyslausunto, johon hallintoneuvokset Olsson ja Rihto yhtyivät: "Turun ja Porin työsuojelupiirin työsuojelutoimisto on päätöksellään 17.1.2001 asettanut X:lle velvoitteen, jonka tehosteena on uhkasakko. Velvoite on tullut täyttää 29.9.2000 mennessä. Velvoitteen asettamisen syynä on päätöksen mukaan se, että yhtiö päätöksessä lähemmin selostetuin tavoin ei ole työnantajana täyttänyt työturvallisuuslain 10 §:n määräyksiä. Päätöksen osassa "Lainkohdat" on mainittu työturvallisuuslain (299/1958) 9 §:n 1 momentti ja 10 §:n 1 momentti sekä työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain (131/1973) 15 §:n 1 ja 2 momentti. Työsuojelutoimisto on 15.12.2000 tuominnut Y:n, jonka on tullut X:n sijaan velvoitteen täyttämisen osalta, maksamaan asetetun uhkasakon. Päätöksessä mainitaan sovellettuina säännöksinä työturvallisuuslain 10 §, työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 15 §:n 1 ja 2 momentti sekä uhkasakkolain (1113/1990) 7 ja 10 §. Hallinto-oikeus on Y:n valitukseen antamassa päätöksessään maininnut sovellettuina oikeusohjeina työturvallisuuslain 10 §:n 1 momentin 6 kohdan, työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 15 §:n 1 ja 2 momentin sekä uhkasakkolain 10 §:n 1 momentin. Hallinto-oikeus on kumonnut työsuojelutoimiston päätöksen sen johdosta, että oli epäselvää, oliko Y noudattanut sille asetettua velvoitetta. Työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain (131/1973) 15 §:n 1 momentissa säädetään työsuojeluviranomaisen toimivallasta antaa työnantajalle työsuojelua koskevia ohjeita puutteellisuuksien korjaamiseksi tai epäkohtien poistamiseksi. Jos työnantaja niskoittelee tai jos asia ei siedä viivytystä, työsuojeluviranomainen voi, asianomaisia kuultuaan, päätöksellään velvoittaa työnantajan sopivan määräajan kuluessa suorittamaan tarpeelliset toimenpiteet. Pykälän 2 momentin mukaan työsuojeluviranomainen voi tarpeen vaatiessa velvoittaa työnantajan suorittamaan 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet muun ohessa sakon uhalla. Lain 4 luvussa (18 - 20 a §) on säännöksiä muutoksenhausta. Lain 18 §:n 1 momentin (17/1993) mukaan työsuojelun piiriviranomaisen työsuojeluviranomaisena antamaan päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla lääninoikeuteen eli nyttemmin hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden valitusviranomaisena antamaan päätökseen saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta se, joka katsoo päätöksen loukkaavan oikeuttaan, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Pykälän 2 momentissa (10/1997) on säännös valittamisesta ministeriön työsuojeluviranomaisena antamasta päätöksestä ja 3 momentissa (17/1993) on säännös asian käsittelystä kiireellisenä. Lain 19 §:n 1 momentissa on säännös valitusajasta. Säännöksen toisen virkkeen mukaan uhkasakon tuomitsemisesta koskevasta päätöksestä on valitettava 14 päivän kuluessa. Pykälän 2 momentissa on yleinen viittaus siihen, että muutoksenhaussa on muutoin noudatettava, mitä muutoksenhaussa hallintoasioissa on säädetty. Samassa yhteydessä on kuitenkin todettu, että valituskirja on toimitettava päätöksen tehneelle viranomaiselle. Lain 20 §:ssä on säännös päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta ja 20 a §:ssä (1162/1999) säännös oikaisuvaatimuksesta ja valituksesta, kun on kysymys lain 2 a §:ssä tarkoitetun tarkastuslaitoksen päätöksestä. Uhkasakkolaki on sen 1 §:n 1 momentin ja 3 §:n perusteella yleinen menettelylaki, kun viranomaisen antaman käskyn tai kiellon tehosteeksi asetetaan uhkasakko ja kun se tuomitaan maksettavaksi. Uhkasakkolain 3 §:n mukaan jos muussa laissa tai ennen uhkasakkolain voimaantuloa annetussa asetuksessa on uhkasakkolaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan uhkasakkolain sijasta. Uhkasakkolain eräitä säännöksiä on tullut soveltaa nyt kysymyksessä olevassa asiassa tuomittaessa asetettu uhkasakko. Työsuojelutoimiston jahallinto-oikeuden päätöksistä ilmeneekin, että joitakin uhkasakkolain säännöksiä on sovellettu työturvallisuuslain ja työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain ohella. Uhkasakkolain 24 §:ssä on säännöksiä muutoksenhausta. Pykälän 1 momentissa säädetään, että uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista koskevaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan päätökseen, jolla viranomainen ei ole hyväksynyt vaatimusta asian uudelleen käsittelemisestä 12 §:n 2 momentin mukaisesti, ei saa hakea muutosta valittamalla. Viittaus muutoksenhausta hallintoasioissa annettuun lakiin tarkoittaa hallintolainkäyttölain 82 §:n 2 momentin mukaan nyttemmin viittausta hallintolainkäyttölakiin. Kysymys on nyt siitä, syrjäyttääkö uhkasakkolain 24 § työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 4 luvun säännökset ja erityisesti 18 §:n 1 momentin säännöksen haettaessa muutosta uhkasakon tuomitsemista koskevassa asiassa. Ilman uhkasakkolain 24 §:n 1 säännöstä olisi selvää, että valittamiseen uhkasakon tuomitsemisesta sovellettaisiin työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 4 luvun säännöksiä ja 19 §:n 1 momentin perusteella täydentävästi hallintolainkäyttölain säännöksiä. Työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annettu laki on työsuojelua koskeva menettelylaki, jossa olennaisen osan muodostavat pakkokeinoja koskevat säännökset uhkasakko näihin luettuina. Tässä laissa on erityiset muutoksenhakusäännökset, jotka poikkeavat eräin keskeisin kohdin yleisistä muutoksenhakusäännöksistä. Lain rakenteesta ja sisällöstä ilmenee, että ne koskevat muun ohella uhkasakon käyttämistä. Uhkasakkoon liittyy sen asettaminen ja tuomitseminen. Uhkasakon tuomitseminen on sitä paitsi mainittu erikseen lain 19 §:n 1 momentissa. Edellä olevan perusteella on pääteltävissä, että säädettäessä aikanaan työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annettu laki ja sen muutoksenhakusäännökset samoin kuin niitä sittemmin muutettaessa ei ole voinut olla epäselvää, että yleissäännöksistä poikkeavat erityiset muutoksenhakusäännökset on tarkoitettu ulottaa myös uhkasakon tuomitsemista koskevaan päätökseen. Uhkasakkolain 24 §:n 1 momentti on pelkästään yleisviittaus hallintovalitusta koskevaan yleissäädökseen. Säännöksen suhdetta muuhun lainsäädäntöön ei ole lähemmin perusteltu asianomaisessa hallituksen esityksessä (63/1990 vp). Säännöksen soveltaminen työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 4 luvun asemesta mitätöisi 4 luvun säännöksillä aikaansaadun erityissääntelyn. Se voisi johtaa myös erilaisiin järjestelyihin siitä, miten muutoksenhaku määräytyy päävelvoitetta, uhkasakon asettamista ja uhkasakon tuomitsemista koskevissa päätöksissä. Edellä lausutun perusteella katson, että työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 4 luvun säännökset ovat uhkasakkolain 3 §:ssä tarkoitettuja erityissäännöksiä, joita on nyt kysymyksessä olevassa asiassa sovellettava ensisijaisesti. Työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 18 §:n 1 momentin mukaan lääninoikeuden valitusviranomaisena antamaan päätökseen saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta se, joka katsoo päätöksen loukkaavan oikeuttaan. Turun ja Porin työsuojelupiirin työsuojelutoimisto on valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä valvontatehtäväänsä liittyvän syyn perusteella. Työsuojelutoimisto ei ole edes väittänyt, että päätös loukkaisi sen oikeutta lain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Koska työsuojelutoimistolla ei ole valitusoikeutta, katson, että sen valituslupahakemus tulee jättää tutkimatta. Äänestyksen tulokseen nähden velvoitettuna tutkimaan valituksen olen pääasiasta samaa mieltä kuin enemmistö."