2004 false KHO:2004:30 Luonnonsuojelulain 52 §:n nojalla valtiolle ympäristöministeriön päätöksellä lunastettu alue täytti luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentissa säädetyt luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset. Muussa kuin luonnonsuojelulain 24 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tilanteessa luonnonsuojelualueen perustaminen yksityisen omistuksessa olevalle ja sellaisena pysyvälle alueelle ilman omistajan hakemusta tai suostumusta ei lain mukaan ollut mahdollista. Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 3 §:n mukainen lunastamalla perustettava rajoitus oikeuteen käyttää tai vallita kiinteää omaisuutta ilman omistusoikeuden siirtämistä valtiolle ei siten luonut mahdollisuutta luonnonsuojelualueen perustamiseen. Alueen omistajien valituksessaan esittämä vaihtoehtoinen vaatimus, jonka mukaan lunastus olisi tullut suorittaa vain käytönrajoituksin, oli näin ollen hylättävä. Luonnonsuojelulaki 10 § 2 mom., 11, 12, 17, 24, 52 ja 77 § Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta 1 ja 3 §, 4 § 1 ja 3 mom., 8 § 1 mom. ja 9 § 1 mom. Kort referat på svenska Asian aikaisempi käsittely Pirkanmaan ympäristökeskus on 6.6.2002 päivätyllä kirjeellään esittänyt, että ympäristöministeriö päättäisi luonnonsuojelulain 52 §:n nojalla lunastaa valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin Ylöjärven kunnan Mutalan kylässä sijaitsevien tilojen X ja Y määräalat. Lunastettavat alueet, yhteensä noin 28,6 hehtaaria, kuuluvat valtioneuvoston hyväksymään vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon (FI0356002 Taaborinvuori). Pirkanmaan ympäristökeskus on neuvotellut alueen suojelun toteuttamisesta pääsemättä kuitenkaan maanomistajien kanssa yksimielisyyteen asiassa. Ympäristökeskus on tehnyt kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977) 8 §:n tarkoittamat lunastuksen valmistelutoimenpiteet. Ympäristökeskus on varannut alueen maanomistajille, käyttöoikeuden haltijoille sekä asianomaisille viranomaisille tilaisuuden lausunnon antamiseen. Asiasta on kuulutettu lunastuslain 9 §:ssä säädetyllä tavalla. Tilojen X ja Y omistajan A:n kuolinpesän pesänselvittäjä on ilmoittanut B:n, C:n, D:n ja E:n vastustavan lunastamista sekä F:n olevan lunastamisen kannalla. Lausunnossaan B, C ja D toteavat, ettei lunastamiselle ole edellytyksiä ja että suojelun tavoitteet ja tarkoitus voidaan toteuttaa käyttörajoituksin, jotka loukkaisivat heidän etuansa merkittävästi vähemmän kuin alueen omistusoikeuden lunastus. S:n suku on omistanut alueet 1600-luvulta alkaen. Omistajien käsityksen mukaan alueet eivät ole luontoarvoltaan erityisen arvokkaat ympäristössä tapahtuneen kehityksen ja muutosten vuoksi. Vanhojen metsien suojeluohjelman tarkoituksesta johtuen suojelutarpeet eivät edellytä metsästyksen rajoittamista alueella. Ylöjärven kunnalla ei ole ollut huomautettavaa Taaborinvuoren vanhan metsän rauhoittamiseen lunastuslain kautta, koska alue kuuluu valtioneuvoston hyväksymään suojeluohjelmaan. Pirkanmaan liitto on puoltanut määräalojen lunastamista valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin, koska ne sisältyvät valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon. Pirkanmaan
- seutukaavassa alue on osoitettu valtakunnalliseksi luonnonsuojelualueeksi (SL1 311 Taaborinvuori). Ylöjärven Metsästysseura ry on lausunnossaan vaatinut, ettei lunastusmenettely, joka tapahtuu vanhojen metsien suojeluohjelman perusteella, saa vaikuttaa seuran metsästysoikeuden käyttöön, eikä mitään rajoituksia tule asettaa alueiden metsästysoikeuden käyttämiselle tulevaisuudessa. Ympäristöministeriö on valituksenalaisella päätöksellään luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momentin ja 77 §:n 1 momentin nojalla päättänyt lunastaa valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin määräalat Ylöjärven kunnan Mutalan kylässä sijaitsevista tiloista X ja Y, yhteensä noin 28,6 hehtaaria. Määräalojen omistajia ovat A:n kuolinpesä, B, C, D ja F. Päätöksen perustelujen mukaan lunastuksen kohteena olevat määräalat kuuluvat kokonaan valtioneuvoston 27.6.1996 tekemän, Etelä-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmaa koskevan periaatepäätöksen mukaiseen vanhojen metsien suojelualueeseen Taaborinvuori. Alue kuuluu myös valtioneuvoston 20.8.1998 tekemään päätökseen Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä, kohteeseen FI0356002 Taaborinvuori. Valtioneuvoston päätöksen mukaan alueen suojelun toteutustapa on luonnonsuojelulaki. Lunastuksen kohteena oleva alue rajoittuu Kaurisjärveen. Alue on tuoretta ja lehtomaista kangasta ja maaperä on paikoin soistunutta. Kenttä- ja pensaskerroksen lajisto on monipuolista: alueella kasvaa muun muassa yövilkkaa, sinivuokkoa, tesmaa, kurjenkelloa, mustaherukkaa ja taikinamarjaa. Metsä on kuusi-koivu-sekametsää ja varttunut puusto on kuusivaltaista ja järeää. Koivun lisäksi sekapuuna kasvaa tuomea ja joitakin isoja haapoja. Eri-ikäisiä maapuita on lähes koko alueella runsaasti. Osa maapuista on myrskyn kaatamia. Alueen länsireunalla on pieni yhtenäinen myrskytuhoalue, jossa kaatuneet puut ovat jääneet paikoilleen lahoamaan ja metsä on uudistunut luontaisesti. Taaborinvuoren suojelu on muutoin käytännöllisesti katsoen jo toteutettu. Natura 2000 -verkostoon Taaborinvuori on otettu laajahkona, monipuolisena ja erämaisena vanhan metsän alueena. Lunastettava alue täyttää luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentin yleiset edellytykset luonnonsuojelualueen perustamiseksi. Alueesta maksettavista korvauksista samoin kuin siihen kohdistuvista erityisistä oikeuksista, kuten metsästysoikeuksista, päätetään lunastustoimituksessa. Lunastettavan alueen suojelemisesta on ennen lunastukseen ryhtymistä neuvoteltu maanomistajan kanssa siten kuin luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentissa on edellytetty. Alueen rauhoituksesta tai hankkimisesta valtiolle vapaaehtoisin kaupoin ei ole päästy sopimukseen. Tämän vuoksi suojelupäätöksen kohteena olevan alueen suojelu tulee toteuttaa lunastamalla se valtion omistukseen luonnonsuojelualueen perustamista varten. Lunastuksen hakemiseen liittyvät valmistelevat toimenpiteet on suoritettu siten kuin lunastuslaissa (603/1977) säädetään. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa B, C ja D ovat valituksessaan, johon varatuomari G A:n kuolinpesän puolesta tekemässään valituksessa on yhtynyt, vaatineet, että korkein hallinto-oikeus muuttaa ympäristöministeriön päätöstä ensisijaisesti siten, että asiassa ei ole edellytyksiä lunastamalla hankkia kiinteää omaisuutta tai pysyvää tai määräaikaista erityistä oikeutta tai antaa muita kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 3 §:n rajoituksia. Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että mikäli katsottaisiin lunastuksen edellytysten olevan olemassa, toteutetaan valtioneuvoston hyväksymän valtakunnallisen vanhojen metsien suojeluohjelman tavoitteet ja tarkoitus asianmukaisin alueiden käyttörajoituksin, jotka riittävällä tavalla turvaavat suojeluohjelman tavoitteet. Valittajat ovat vaatineet, että asia palautetaan ympäristöministeriölle edellä mainittujen käyttörajoituksien määrittämiseksi ja täsmentämiseksi. Puheena olevat maa-alueet eivät ole luontoarvoltaan erityisen arvokkaita. Alueiden välittömään läheisyyteen rakennettu uusi Kuruntie (tie 65) ja dynamiittivarasto kaikkine rakenteineen samoin kuin alueelle rakennetut metsäautotiet Tappikangas ja Hirvikangas ovat vaikuttaneet alueen luontoarvoja alentavasti. Alue ei edusta alkuperäisluontoa, koska metsäalueet on ojitettu 1960-luvulla ja se vähäinen soistuminen, joka alueella on tapahtunut, on johtunut pääasiassa tämän ojitusverkoston rapautumisesta toimenpidekiellon vuoksi. Alueen välittömään läheisyyteen liittyvän Kaurisjärven rantaan on suunniteltu ja ilmeisesti anottu rakennuslupaa rivitalolle. Ympäristöministeriön päätöksessä on luetteloitu alueella esiintyviä lajeja. Tämä lajimäärä on pienentynyt lajimäärästä, jolla alun perin alueen ottamista vanhojen metsien suojeluohjelmaan on perusteltu. Tuolloin epäiltiin alueella pesivän muun muassa liito-oravan. Ympäristöministeriö ei ole päätöksessään ottanut kantaa valittajien ympäristöministeriölle tekemän lausuman yhteydessä esitettyihin alueen luontoarvon määritykseen vaikuttaviin, luontoarvoa vähentäviin tosiseikkoihin. Asian perustelut edellyttävät kannanottoa myös lausuman antajien näkemyksiin ja niiden perusteisiin. Alueen maassa oleva puuaines on pääosin peräisin vasta 1990-luvulta, jolloin alueella on ollut korjuu- ja hakkuukielto. Maassa oleva puuaines ei edusta ajallisesti pitkää aikaa. S:n suku on hallinnut puheena olevaa maa-aluetta 1600-luvulta alkaen. Alueella on sen omistajille muitakin kuin metsätaloudellisia arvoja. Määräalojen lunastuksen tavoite ja tarkoitus voidaan toteuttaa yhtä luotettavasti ja sopivasti rajoittamalla alueen käyttöä. Lunastukselle ei ole edellytyksiä, koska määräalojen omistusoikeuden lunastuksesta alueiden omistajille aiheutuva haitta on suurempi kuin yleiselle edulle saatu hyöty. Alue on ollut tosiasiassa jo kauan käyttörajoitusten alainen. Valituksen tekijät ovat noudattaneet mainittuja rajoituksia ja katsovat sen omalta osaltaan osoittavan, että asiassa on edellytyksiä käyttörajoitusten määräämiselle lunastuksen sijasta. Edellä mainittujen käyttörajoitusten määrittämiseksi ja niistä käytävän asianosaiskeskustelun läpiviemiseksi asian käsittely tulee palauttaa ympäristöministeriöön. Tähän asti asianosaiskeskustelua on käyty vain kokonaislunastuksesta. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa Ympäristöministeriö on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valtioneuvosto on tehnyt 27.6.1996 Etelä-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmaa koskevan periaatepäätöksen. Taaborinvuoren suojelukohde on pinta-alaltaan 55 hehtaaria. Suojelukohde on muilta osin lähes kokonaan hankittu valtiolle. Kohteeseen kuului myös tila Z, joka on muodostettu halkomalla vuonna 1993 silloisesta X:n tilasta. Tilan omistaja E on kuolinpesän osakas. Tila on avohakattu, eikä sitä ole tarkoitus enää hankkia luonnonsuojelualueeksi. Taaborinvuoren vanhan metsän alue on inventoitu vuonna 1994, jolloin alueen on todettu kuuluvan Pirkanmaan parhaimpiin. Valituksissa mainitusta liito-oravan esiintymisestä ei ole ollut mainintaa. Lunastettavalla alueella on ympäristökeskuksen toimesta käyty kesällä vuonna 2001, eikä silloin ole todettu tapahtuneen muutoksia alueen luontoarvoissa. Ympäristöministeriö on viitannut päätöksen perusteluissa oleviin sekä Ylöjärven kunnan lausunnossa oleviin luonto- ja kasvilajikuvauksiin. Syksyllä 2002 käyttöön otettu Uusi-Kuruntie on lähimmillään noin 600 metrin etäisyydellä, eivätkä metsäautotiet ulotu lunastettavalle alueelle. Dynamiittivaraston ja metsäautoteiden sijainti ilmenee Ylöjärven kunnan rakennustarkastajalta saadusta selvityksestä, joka on liitetty asiakirjoihin. Rakennustarkastajalla tai ympäristökeskuksella ei ole ollut tietoa suunnitelmista rivitalon rakentamiseksi Kaurisjärven rantaan. Kaurisjärven rannalla olevat rakennukset ovat lomarakennuksia. Valituksissa mainitut lunastettavan alueen lähiympäristössä tapahtuneet muutokset eivät vaikuta alueen luontoarvoja vähentävästi. Toimenpidekiellon johdosta tapahtunut metsäojituksen umpeutuminen edistää metsän palautumista sen alkuperäiseen luonnontilaan. Toisin kuin valittajat väittävät rauhoitusvaihtoehtoa on myös tarjottu maanomistajille. Ympäristökeskus on keskustellut Simolan kuolinpesän asianajajan kanssa ja on tehnyt 9.5.2001 molemmista määräaloista osto- ja rauhoitustarjoukset. Nämä eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen. Ensimmäiset ostotarjoukset ympäristökeskus oli tehnyt jo vuonna
- Suojelu on pyritty toteuttamaan vapaaehtoisin keinoin, ja maanomistajien kanssa on myös neuvoteltu ennen lunastukseen ryhtymistä siten kuin luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentissa on edellytetty. Ympäristöministeriö on viitannut valituksenalaisen päätöksensä perusteluihin ja katsonut, ettei valituksissa ole esitetty syytä päätöksen muuttamiseen tai kumoamiseen. B asiakumppaneineen on antanut vastaselityksen, jossa on lausuttu, että viittaus muun muassa liito-oravaan alueella esiintyvänä lajina on johtunut niistä ilmoituksista, joita valitajille on lähetetty tai annettu ensimmäisten viranomaisten ilmoitusten yhteydessä. Tämä on tapahtunut ennen vuotta 1993, jolloin vastaselityksen antajat ovat ensimmäisen kerran kuulleet rauhoitushankkeesta ja suunnitteilla olevasta toimenpidekiellosta. Alueen lajisto ja luontoarvot ovat kuitenkin heikentyneet tai muuttuneet siitä, kun puheena oleviin toimenpidekielto- ynnä muihin toimenpiteisiin on alueella ryhdytty. Näyttö ja selvitystaakka luontoarvoista ja lajistosta on lunastusta hakevalla taholla. Nyt lunastettaviksi ja rauhoitettaviksi tarkoitetuille alueille on aiemmin suunniteltu metsäautotietä sekä Hirvikankaan että Tappikankaan puolelta. Tappikankaan puolelta valittajat ovat naapurikiinteistöjen osalta lunastaneet tieoikeudet ja tehneet ojituksen ja summittaisen tasauksen osalle metsäautotien pohjaa, joka johtaisi rauhoitettavalle alueelle Tappikankaan metsäautotien haarasta. Tie ei kuitenkaan ole ollut lopullisessa käytössä eikä henkilöautolla ajettavassa kunnossa. Vastaselityksen antajilla on edelleen se käsitys, että asuinrakennus- tai huvilarakennussuunnitelmat Kaurisjärven rantaan ovat vireillä. Tätä tukee se, että saadun suullisen tiedon mukaan Kaurisjärven rantaan on suunnitteilla tiehanke Sorvajärventien kautta, mikä tekisi mahdolliseksi rakentamisen ja rakennusluvan hakemisen Kaurisjärven rantaan. Uutena luontoarvoa heikentävänä tosiseikkana valittajat ovat viitanneet siihen, että alueen välittömään läheisyyteen on suunnitteilla enduromoottoripyörä- ja moottorikelkkarata-alue. Tämä alue jatkuvan ympärivuotisen käyttönsä, melunsa ja muiden moottoriurheilusta aiheutuvien haittojensa vuoksi heikentää ratkaisevasti alueen luontoarvoa. Kyseinen hanke on edennyt ainakin lehtitietojen perusteella suotuisasti Ylöjärven kunnan eri elimissä. Vastaselityksen antajat ovat uudistaneet aiemmin ilmoittamansa, että he eivät ole tosiasiallisesti saaneet harkittavakseen lunastusvaihtoehtoa siten, että maanomistus säilyisi heillä. Ympäristöministeriö on liittänyt vastaukseensa kirjeenvaihtoa A:n kuolinpesän pesänjakajan varatuomari G:n kanssa. B, C ja D eivät kuitenkaan ole oman käsityksensä mukaan edes saaneet harkita puheena olevaa vaihtoehtoa ennen nyt vireillä olevaa lunastusprosessia. B on vielä huomauttanut, että asiakirja-aineistossa ei edes viitata hänen nimeensä tällaisen tarjouksen vastaanottajana. Varatuomari G:n A:n kuolinpesän puolesta antama vastaselitys on muuten saman sisältöinen kuin B:n asiakumppaneineen antama vastaselitys, mutta vastoin tuossa vastaselityksessä esitettyä kantaa kuolinpesän puolesta on esitetty selvennyksenä, että kaikilta kuolinpesän osakkailta on kysytty kantaa perintökaaren edellyttämällä tavalla myös lunastusvaihtoehtoon siten, että maanomistus säilyisi kuolinpesän osakkailla. Kuolinpesän osakkaat F:ää lukuun ottamatta ovat ilmoittaneet kielteisen kantansa ympäristökeskuksen 9.5.2001 tekemään tarjoukseen. Pesänselvittäjä G on kuitenkin katsonut, että kielteinen kanta ympäristökeskuksen tarjoukseen ennen päätös- ja valitusprosessia ei estä korkeinta hallinto-oikeutta ratkaisemasta valituksenalaista asiaa B:n asiakumppaneineen yksityishenkilönä vaatimalla tavalla myös kuolinpesän osalta, mikäli siihen on asialliset edellytykset valittajien esittämillä perusteilla. Pirkanmaan ympäristökeskus on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että sen esitykset alueen suojelun toteuttamisesta valitusten kohteena olevien määräalojen osalta ovat kohdanneet jyrkän vastustuksen. Aluetta on yritetty saada luonnonsuojelun piiriin jo useita vuosia. Mitään mahdollisuutta päästä sopimukseen alueen ostamisesta tai yksityisen suojelualueen perustamisesta ei ole ollut. Ainoaksi mahdollisuudeksi on jäänyt suojelun toteuttaminen vastoin maanomistajien tahtoa joko lunastamalla tai perustamalla yksityinen suojelualue ilman maanomistajan hakemusta tai suostumusta. Tieto viimeksi tehdyistä osto- ja rauhoitustarjouksista on mennyt kaikille kuolinpesän osakkaille. Väite siitä, etteivät kaikki maanomistajat olisi saaneet osto- ja rauhoitustarjouksia, on virheellinen. Samoja tarjouskirjeitä ei ollut tarpeen lähettää erikseen kullekin maanomistajalle. Suojelukeinoksi on valittu alueen lunastaminen. Omistusoikeuden saaminen valtiolle on perusteltua alueen myöhemmän hallinnoimisen kannalta. Alue on hankittu kokonaisuudessaan valtion omistukseen, ja siitä tullaan muodostamaan suojelualuekiinteistö. Alueen luonnonarvoja vaarantavia hankkeita ei ole toteutettu. Alueen ympäristössä on suunniteltu muun muassa maa-ainesten ottamista ja moottoriradan perustamista. Näitä hankkeita koskevat luvat käsitellään asianmukaisessa järjestyksessä. Asianomainen viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen, jos hanke merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on otettu Natura 2000 -verkostoon. Alueen luontoarvot ovat tulleet perusteellisesti selvitetyksi muun muassa Natura 2000 -ohjelmasta tehdyn valituksen johdosta. Korkein hallinto-oikeus on hylännyt kaikki aluetta koskeneet valitukset 14.6.2000 antamallaan päätöksellä taltionumero
- Valittajille on varattu tilaisuus antaa vastaselityksensä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitukset hylätään. Perustelut
- Sovellettavat säännökset 1.
- Luonnonsuojelulain säännökset Luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentin mukaan luonnonsuojelualueen perustamisen yleisenä edellytyksenä on, että 1) alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi; 2) alueella on erikoinen tai harvinaistuva luonnonmuodostuma; 3)alue on erityisen luonnonkaunis; 4) alueella on harvinainen perinneluontotyyppi; 5) luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen sitä vaatii; tai 6) alue on muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu voidaan katsoa luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi. Luonnonsuojelulain 11 §:ssä säädetään, että kansallispuiston perustamisesta ja tarkoituksesta säädetään lailla. Kansallispuisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle alueelle. Saman pykälän 2 momentin mukaan kansallispuiston pinta-alan on oltava vähintään 1 000 hehtaaria. Alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä tai muutoin luonnontuntemuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharrastuksen kannalta. Luonnonsuojelulain 12 §:ssä säädetään, että luonnonpuiston perustamisesta ja tarkoituksesta säädetään lailla, jos alue on vähintään 1 000 hehtaarin suuruinen, muussa tapauksessa asetuksella. Luonnonpuisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle alueelle. Saman pykälän 2 momentin mukaan luonnonpuistolla on oltava merkitystä luonnonmukaisen kehityksen turvaamiselle, tieteelliselle tutkimukselle tai opetukselle. Luonnonsuojelulain 17 §:ssä säädetään, että muun luonnonsuojelualueen perustamisesta valtion omistamalle alueelle sekä sen tarkoituksesta ja rauhoitussäännöksistä säädetään asetuksella. Metsähallitus voi kuitenkin päättää hallinnassaan olevan, enintään 100 hehtaarin suuruisen alueen perustamisesta luonnonsuojelualueeksi ja sen rauhoitusmääräyksistä. Saman pykälän 2 momentin mukaan puolustusministeriö voi päättää luonnonsuojelualueen perustamisesta hallinnassaan olevalle alueelle ja sen rauhoitusmääräyksistä. Pykälän 3 momentissa säädetään, että muun luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräysten osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä 13-15 §:ssä säädetään. Luonnonsuojelulain 24 §:n 1 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun muun luonnonsuojelualueen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulle alueelle. Harkittaessa alueen perustamista on otettava huomioon myös muut yleiseen etuun liittyvät näkökohdat. Saman pykälän 2 momentissa säädetään, että päätökseen 1 momentin mukaisen luonnonsuojelualueen perustamisesta on otettava tarpeelliset määräykset alueen luonnon suojelemisesta ja tarvittaessa sen hoidosta. Päätökseen otettavalla määräyksellä voidaan luonnonsuojelualueella tai sen osalla myös kieltää liikkuminen tai rajoittaa sitä edellyttäen, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii. Luonnonsuojelualueen perustamispäätöstä ei saa antaa, elleivät maanomistaja ja alueellinen ympäristökeskus ole sopineet alueen rauhoitusmääräyksistä ja aluetta koskevista korvauksista. Pykälän 3 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voi ilman maanomistajan hakemusta tai suostumusta perustaa luonnonsuojelualueeksi myös muun yksityisen alueen, jos alue sisältyy valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan. Alueen rauhoitusmääräykset eivät saa rajoittaa maankäyttöä enemmälti kuin aluetta koskevasta suojeluohjelmasta johtuu, ellei maanomistaja ole muuhun suostunut. Maanomistajalle ja kunnalle on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi ennen päätöksen antamista. Luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvostolla on oikeus luonnonsuojelualueen perustamista varten tai muutoin sanotussa laissa tarkoitetun suojelun toteuttamiseksi lunastaa kiinteää omaisuutta ja erityisiä oikeuksia siinä järjestyksessä kuin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977, jäljempänä lunastuslaki) säädetään. Saman pykälän 2 momentin mukaan ympäristöministeriö saa ilman valtioneuvoston lupaa lunastaa alueen, joka sisältyy lainvoimaiseen luonnonsuojeluohjelmaan, tai tällaisen alueen käyttöoikeuden. Sama koskee aluetta, joka rajoiltaan vähäisessä määrin poikkeaa luonnonsuojeluohjelmasta edellyttäen, että luonnonsuojelu tai muu yleinen etu vaatii lunastamista. Oikeuskäytännössä on katsottu, että 2 momentista ei sen sanamuodosta huolimatta johdu, että lunastuslupa ei olisi tarpeen, vaan momentissa tarkoitetuissa tilanteissa toimivalta pykälän 1momentissa tarkoitetun lunastuslupa-asian ratkaisemiseen on, noudattaen 1momentissa säädettyjä edellytyksiä, valtioneuvoston yleisistunnon sijasta ympäristöministeriöllä. Puheena olevan pykälän 3momentin mukaan ennen sen 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun lunastukseen ryhtymistä on, jos se on mahdollista ilman huomattavia vaikeuksia, neuvoteltava asiasta maanomistajan kanssa. Mitä luonnonsuojelulain 24 §:n 3 momentissa ja 52 §:n 2 momentissa säädetään luonnonsuojeluohjelmasta, sovelletaan luonnonsuojelulain 77 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan myös valtioneuvoston ennen luonnonsuojelulain (1096/1996) voimaantuloa hyväksymään vanhojen metsien suojeluohjelmaan (27.6.1996). 1.
- Lunastuslain säännökset Lunastuslain 1 §:ssä säädetään, että kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksessa on, jollei muussa laissa toisin ole säädetty, noudatettava lunastuslakia. Lunastuslain 3 §:n mukaan lunastamalla voidaan: 1) hankkia kiinteää omaisuutta taikka pysyvä tai määräaikainen erityinen oikeus; 2) rajoittaa pysyvästi tai määräajaksi oikeutta käyttää tai vallita kiinteää omaisuutta taikka erityistä oikeutta; sekä 3) lakkauttaa erityinen oikeus. Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Saman pykälän 3 momentin mukaan erityisistä lunastusperusteista on voimassa, mitä erikseen on säädetty. Tällaisesta erityisestä lunastusperusteesta on kysymys luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentissa. Lunastuslain 8 §:n 1 momentissa säädetään, että lunastettavan kiinteän omaisuuden omistajalle ja käyttöoikeuden haltijalle on, jollei hakija näytä heidän kirjallisesti suostuneen lunastukseen, ennen lunastusluvan antamista varattava tilaisuus antaa määräajassa lausuntonsa asiasta. Määräaikaa ei saa asettaa 30 päivää lyhyemmäksi eikä 60 päivää pitemmäksi hakemuksen tiedoksiannosta lukien. Lunastuslain 9 §:n 1 momentin mukaan (603/1977) hakemusasiakirjat jailmoitus lausunnon antamista varten asetetusta määräajasta oli nyttemmin kumotussa tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/1966) säädetyssä järjestyksessä toimitettava todistettavasti tiedoksi omistajalle ja haltijalle, jonka osoite saadaan selville, erityistiedoksiantona.
- Toimivalta ja menettely Ympäristöministeriön päätöksessä on kysymys valtioneuvoston 27.6.1996 hyväksymään vanhojen metsien suojeluohjelmaan nimikkeellä Taaborinvuori kuuluvan alueen lunastamisesta. Ympäristöministeriöllä on, kun otetaan huomioon luonnonsuojelulain 77 §:n 1 momentti, luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momentin nojalla toimivalta käsitellä ja ratkaista valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan sisältyvää aluetta koskeva ympäristökeskuksen lunastuslupaesitys. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Pirkanmaan ympäristökeskus on lähettänyt A:n kuolinpesän pesänselvittäjäksi määrätylle varatuomari G:lle 9.5.2001 päivätyt X:n tilaa ja Y:n tilaa koskevat osto-/rauhoitustarjoukset. Pesänselvittäjä on korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan vastaselityksessä ilmoittanut, että kaikilta kuolinpesän osakkailta on kysytty kantaa perintökaaren edellyttämällä tavalla myös lunastusvaihtoehtoon siten, että maanomistus säilyisi kuolinpesän osakkailla. Pirkanmaan ympäristökeskuksen lakimiehen laatiman muistion mukaan osto- ja rauhoitustarjoukset oli heti torjuttu. Pirkanmaan ympäristökeskus on lähettänyt 9.4.2002 päivätyn luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvien X:n ja Y:n tilojen määräalojen lunastamista valtiolle koskevan lausuntopyynnön saantitodistuksin A:n kuolinpesän pesänselvittäjäksi määrätylle varatuomari G:lle sekä kuolinpesän osakkaille erikseen E:tä lukuun ottamatta. Lausuntopyynnön mukaan lausunnot tuli toimittaa Pirkanmaan ympäristökeskukseen 30 päivän kuluessa kirjeen tiedoksisaannista tiedoksisaantipäivää lukuun ottamatta. Alueiden lunastamista koskeva kuulutus on lisäksi ollut nähtävänä Ylöjärven kunnan ilmoitustaululla 10.4.-14.5.2002 välisen ajan. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että koska lausuntopyyntö on lähetetty pesänselvittäjälle, Pirkanmaan ympäristökeskus on kuullut lunastettavien alueiden omistajia lunastuslaissa säädetyllä tavalla. Asiasta on myös luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla neuvoteltu maanomistajan kanssa.
- Lunastusluvan myöntämisen yleiset edellytykset Pirkanmaan ympäristökeskus on perustellut ympäristöministeriölle tekemäänsä lunastuslupaesitystä valtioneuvoston 27.6.1996 hyväksymällä vanhojen metsien suojeluohjelmalla, johon lunastettavaksi esitetty alue kuuluu nimikkeellä Taaborinvuori, sekä sillä, että alue kuuluu myös valtioneuvoston Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä 20.8.1998 tekemän päätöksen kohteeseen FI0356002 Taaborinvuori. Ympäristöministeriö on lunastuslupapäätöksessään perustellut lunastuksen suojelullisia edellytyksiä muun muassa sillä, että lunastuksen kohteena oleva alue rajoittuu Kaurisjärveen. Alue on tuoretta ja lehtomaista kangasta ja maaperä on paikoin soistunutta. Kenttä- ja pensaskerroksen lajisto on monipuolista: alueella kasvaa muun muassa yövilkkaa, sinivuokkoa, tesmaa, kurjenkelloa, mustaherukkaa ja taikinamarjaa. Metsä on kuusi-koivu-sekametsää ja varttunut puusto on kuusivaltaista ja järeää. Koivun lisäksi sekapuuna kasvaa tuomea ja joitakin isoja haapoja. Eri-ikäisiä maapuita on lähes koko alueella runsaasti. Osa maapuista on myrskyn kaatamia. Alueen länsireunalla on pieni yhtenäinen myrskytuhoalue, jossa kaatuneet puut ovat jääneet paikoilleen lahoamaan ja metsä on uudistunut luontaisesti. Edellä sanotut luontoarvot huomioon ottaen alue täyttää luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentissa säädetyt luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset.
- Lunastaminen käytönrajoituksin Jos luonnonsuojelualueelle luonnonsuojelulain 10 §:ssä ja muualla laissa asetetut vaatimukset täyttävä alue voidaan asianmukaisella tavalla muodostaa luonnonsuojelualueeksi ilman sen omistusoikeuden lunastamista valtiolle, alueen omistusoikeuden lunastaminen ei, kun otetaan huomioon myös tässä erityiseen lunastusperusteeseen perustuvassa lunastuslupa-asiassa sovellettava lunastuslain 4 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmenevä yleinen lunastusoikeudellinen periaate, ole luonnonsuojelualueen perustamista varten tarpeen. Tällöin luonnonsuojelulain 52 §:n säännös valtion lunastusoikeudesta ei olisi omistusoikeuden lunastamiseksi sovellettavissa. Luonnonsuojelualueen perustaminen on luonnonsuojelulain 11, 12 tai 17 §:n nojalla mahdollista valtion omistamilla alueilla, jos sanotuissa lainkohdissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Näiden säännösten soveltamiseksi yksityisen omistaman alueen omistusoikeuden on siis ensin siirryttävä valtiolle. Yksityisessä omistuksessa olevalla alueella luonnonsuojelualueen perustaminen on mahdollista luonnonsuojelulain 24 §:n 1 momentin nojalla alueen omistajan hakemuksesta tai suostumuksella sekä muutoin pykälän 1 ja 2 momentissa säädetyin edellytyksin. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa käydyistä alueellisen ympäristökeskuksen ja alueen omistajien välisistä neuvotteluista ilmenee, että luonnonsuojelulain 24 §:n 1 momentin soveltaminen on ollut esillä vaihtoehtona omistusoikeuden lunastamiselle. Saman pykälän 3 momentin nojalla alueellinen ympäristökeskus voi myös ilman maanomistajan hakemusta tai suostumusta perustaa luonnonsuojelualueeksi yksityisen alueen, joka sisältyy valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan. Luonnonsuojelulain 77 §:n 1momentin nojalla lain 24 §:n 3 momenttia sovelletaan muun ohella myös 27.6.1996 hyväksyttyyn vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Alueen rauhoitusmääräykset eivät saa rajoittaa maankäyttöä enemmälti kuin aluetta koskevasta suojeluohjelmasta johtuu, ellei maanomistaja ole muuhun suostunut. Luonnonsuojelulain 24 §:n 3 momenttia sovellettaessa alue ei siis siirry valtion omistukseen eikä siihen myöskään perusteta lunastuslain 3 §:ssä tarkoitettua käytönrajoitusta. Lunastuslaki ei siten tule näiltä osin sovellettavaksi. Jos alueellinen ympäristökeskus on luonnonsuojelulain 24 §:n 3 momentin nojalla tehnyt päätöksen luonnonsuojelualueen perustamisesta ja päätöksestä aiheutuu kiinteistön omistajalle merkityksellistä haittaa, valtio on luonnonsuojelulain 53 §:n 2 momentin nojalla omistajan niin vaatiessa velvollinen korvaamaan haitan. Sanotun haitan korvaamisesta päätetään luonnonsuojelulain 53 §:n 3 momentin mukaan lunastuslain mukaisesti. Muussa kuin luonnonsuojelulain 24 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tilanteessa luonnonsuojelualueen perustaminen yksityisen omistuksessa olevalle ja sellaisena pysyvälle alueelle ilman omistajan hakemusta tai suostumusta ei lain mukaan ole mahdollista. Lunastuslain 3 §:n mukainen lunastamalla perustettava rajoitus oikeuteen käyttää tai vallita kiinteää omaisuutta ilman omistusoikeuden siirtämistä valtiolle ei siten luonnonsuojelulain säännösten mukaan luo mahdollisuutta luonnonsuojelualueen perustamiseen. Valittajien vaihtoehtoinen vaatimus, jonka mukaan lunastus olisi tullut suorittaa vain käytönrajoituksin, on näin ollen hylättävä. Myös luonnonsuojelulain 24 §:n 3 momentin soveltaminen merkitsisi alueen omistajien kannalta omistusoikeuden lunastamista vähäisempää puuttumista yksityiseen oikeuteen. Sanotun lainkohdan mukaisen suojelun sisältö on kuitenkin siinä tarkoitetulla tavalla sidottu luonnonsuojeluohjelmaan, eikä se siten kaikissa tapauksissa ole riittävä laissa luonnonsuojelualueelta edellytettävän suojelun toteuttamiseksi. Nyt kysymyksessä olevan kohteen muut toteutettavat osat on jo lähes kokonaan hankittu valtion omistukseen. Toimivalta luonnonsuojelulain 24 §:n 3 momentin mukaisessa asiassa ei kuulu luonnonsuojelulain 52 §:n mukaiselle lunastuslupaviranomaiselle. Kun lisäksi otetaan huomioon, että valittajien esittämä vaihtoehtoinen vaatimus käsittää vain lunastuslain mukaisen käyttöoikeuden rajoituksen, ei mahdollisuudesta soveltaa asiassa luonnonsuojelulain 24 §:n 3 momenttia ole syytä lausua enemmälti.
- Lopputulos Edellä lausutuilla perusteilla ympäristöministeriö on voinut päättää tilaan X ja tilaan Y kuuluvien määräalojen lunastamisesta valtiolle luonnonsuojelulain 52 §:n 1momentin mukaiseen luonnonsuojelutarkoitukseen. Ministeriön päätös ei siten ole lainvastainen. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Irma Telivuo ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.