2004 false KHO:2004:41 Metsähallitus oli päätöksellään antanut metsästyslaissa tarkoitetun oikeuden hirven metsästämiseen hallinnassaan olevilla kolmella hirvenmetsästysalueella. Metsästysoikeudesta perittiin henkilökohtainen aluelupamaksu niiltä, joilla ei ollut metsästyslain mukaista niin sanottua kuntalaisen vapaata metsästysoikeutta. Maksu tuli suorittaa 30.4.2002 mennessä. Metsähallituksen annettua päätöksensä myös hakemukseen liitetyssä alustavassa ilmoituksessa mainitut ulkopaikkakuntalaiset ampujat olivat saaneet oikeuden hirvenmetsästykseen kyseisellä alueella. Se, ettei Metsähallituksen päätöksessä mainittuja aluelupamaksuja ollut maksettu viimeistään eräpäivänä, ei ollut heidän metsästysoikeuttaan itsestään poistanut. Metsästykseen ampujina osallistuvia koskevan ilmoituksen muuttaminen määräajan päätyttyä niin, että muutos voi vaikuttaa metsästysmahdollisuuksien jakaantumiseen, ei ollut hallintomenettelylain 9 §:ssä tarkoitettua täydentämistä, joka oli mahdollista vielä hakemuksen jättämiselle säädetyn määräajan päätyttyä. Metsästyslaki (615/1993) 26 § (615/1993), 27 § ja 89 § (692/1999) Metsästysasetus (666/1993) 6 § 3 mom. (224/2001) ja 8 § Hallintomenettelylaki (598/1982) 9 § Kort referat på svenska Asian aikaisempi käsittely A:n riistanhoitopiiri on päätöksellään 5.8.2002, hakemuksen enemmälti hyläten, myöntänyt Inarin kunnasta olevalle H:lle yhden hirven pyyntiluvan ajalle 29.9.2002-15.12.
- Päätöksen perustelujen mukaan hakijan esittämistä ampujista yhden henkilön suorittama ampumakoe ei ollut voimassa. Viidellä henkilöllä ei ollut lupaa haettaessa metsästysoikeutta hakemuksessa tarkoitetulla alueella. Pyyntiluvat on myönnetty jäljelle jäävien yhdeksän ampujan perusteella. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisu Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on jättänyt H:n riistanhoitopiirin päätöksestä tekemän valituksen tutkimatta siltä osin kuin se koskee luvan myöntämistä V:lle. Samoin valituslautakunta on jättänyt tutkimatta H:n väitteet riistanhoitopiirin ja riistanhoitoyhdistyksen toimihenkilöiden virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Muilta osin valituslautakunta on hylännyt valituksen kuten myös valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan vaatimuksen. Ratkaisunsa perusteluina valituslautakunta on muun muassa lausunut, että V:n hakemukseen annettu päätös ei ole kohdistunut valittajaan eikä vaikuttanut välittömästi hänen oikeuteensa, velvollisuuteensa tai etuunsa. Valituslautakunnan toimivaltaan ei kuulu asian tutkiminen siltä osin kuin valituksessa on viitattu virkamiesten virkavelvollisuuksien vastaiseen toimintaan. Hirvieläinten metsästysoikeutta koskevassa, Metsähallituksen B:n luonnonhoitoalueen 17.4.2002 antamassa päätöksessä oli ilmoitettu, että metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella metsästämiseen myönnettävästä oikeudesta perittiin henkilökohtainen aluelupamaksu niiltä, joilla ei ollut laissa tarkoitettua kuntalaisen vapaata metsästysoikeutta ja että maksu tuli suorittaa 30.4.2002 mennessä ulkopaikkakuntalaisiksi ampujiksi ilmoitettujen listan mukaan päätöksen oheen liitetyllä tilisiirtolomakkeella ja siinä olevaa viitenumeroa käyttäen. Tosite maksun suorittamisesta tuli liittää pyyntilupahakemukseen. Pyyntilupahakemus on jätetty määräajassa 30.4.2002, mutta aluelupamaksut on suoritettu vasta 2.5.
- Metsähallituksesta annetun lain (1169/1993) 9 §:n 3 momentin mukaan Metsähallituksen julkisoikeudellisista suoritteista perittävät maksut, kuten mainitut aluelupamaksut, määrätään noudattaen, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään. Valtion maksuperustelaki tai muukaan asiaa koskeva säädös ei myönnä velalliselle oikeutta suorittaa maksu vasta eräpäivän jälkeen. Hakemukseen liitetyssä 29.4.2002 päivätyssä alustavassa ilmoituksessa luetelluista 15 ampujasta yhden ampumakoe oli vanhentunut. Uusi luettelo, jossa yhden määräajassa jätetyssä luettelossa mainitun ampujan sijalla on mainittu alkuperäiseen luetteloon kuulumaton ampuja, on toimitettu vasta 6.5.
- Luvan myöntämisen varsinaisen edellytyksen puuttuessa hakemusta ei tältä osin voida täydentää jälkikäteen, jos luvan myöntämisen edellytysten tulee säännösten mukaan täyttyä hakemuksen tekemisen hetkellä tai viimeistään määräajan umpeutuessa. Riistanhoitopiiri on lausunnossaan valituslautakunnalle todennut, että päätöksentekijänä sen on metsästyslain 26 §:n mukaan huolehdittava metsästysmahdollisuuksien jakaantumisesta tasapuolisesti lain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella. Tämän vuoksi hakemukseen on metsästysasetuksen 6 §:n mukaan liitettävä alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista, heidän vakinaisista asuinpaikoistaan ja heidän muista hirvenmetsästysmahdollisuuksistaan. Valtionmaiden osalta hirvikiintiö jaetaan hakijoiden kesken alustavan ampujaluettelon mukaan numeerisesti edellyttäen, että ampujilla on metsästysoikeus alueella. Metsähallituksen B:n luonnonhoitoalueen erätarkastajan lausunnon mukaan oikeutta hirvenmetsästykseen valtion maalla ei ole ennen kuin metsästysoikeudesta perittävä maksu on suoritettu. Yksityismaiden tuotto lasketaan alueen keskiverotuksen mukaan. Koska hirvikiintiön jaon tasapuolisuus edellyttää samanlaista lähtökohtaa myös valtionmaiden osalta, riistanhoitopiiri ja riistanhoitoyhdistykset ovat lähteneet siitä, että valtionmaillakin metsästysoikeuden tulee olla myös yksittäisten ampujien osalta lunastettuna ja voimassa hakemusta jätettäessä tai viimeistään 30.
- (metsästysasetus 8 §). Edellytys on metsästyslain ja -asetuksen säännösten mukainen. Edellytys on myös kohtuullinen siihen nähden, että metsästysasetuksen 8 §:n 2 momentin mukaan riistanhoitoyhdistyksen tulee toimittaa hakemusasiakirjat ja oma lausuntonsa riistanhoitopiirille viimeistään 15.
- Kun hallintotoiminnan sisältönä on niukkojen tai rajallisten resurssien jakaminen, yhdenvertaisuuden periaate edellyttää, että päätöksenteko tapahtuu ennalta määriteltyjen, yleisesti hyväksyttävien ja tasapuolisesti sovellettavien perusteiden mukaisesti. Asiassa esitetyn perusteella ei voida päätellä, että hirvieläinten pyyntilupaa hakeneita olisi tässä tapauksessa kohdeltu yhdenvertaisuuden periaatetta loukkaavalla tavalla eriarvoisesti. Se, että V:n yhteisluvassa on ampujina mukana riistanhoitoyhdistyksen aktiivijäseniä, ei ole aiheuttanut hallintomenettelylain 10 §:n mukaista esteellisyyttä yhdistyksen antaessa metsästysasetuksen 8 §:ssä tarkoitettua lausuntoa riistanhoitopiirille. Aihetta pyyntilupaa koskevan päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseen ei ole ilmennyt. Soveltaminaan oikeusohjeina valituslautakunta on maininnut hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin, metsästyslain 8, 10, 21, 26, 27, 46, 56, 60, 61, 62, 63, 66 ja 70 §:n, metsästysasetuksen 6 ja 8 §:n, hallintomenettelylain 9, 10, 23 ja 24 §:n, Metsähallituksesta annetun lain 9 §:n sekä valtion maksuperustelain 12 §:n. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa H on valituksessaan vaatinut, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös kumotaan. Lisäksi hän on vaatinut vahvistettavaksi, että valituslautakunnan olisi tullut tutkia lupaviranomaisen menettelyn laillisuus sekä metsästyslain ja hallintomenettelylain rikkomukset; että K:n yhteisluvan osakkaiden metsästysoikeutta koskeva päätös on tullut oikeusvoimaiseksi ja antajaansa Metsähallitusta sekä lupaviranomaista A:n riistanhoitopiiriä sitovaksi allekirjoituspäivänään 17.4.2002; että lupahakemuksessa mukana olevilla henkilöillä on ollut maanomistukseen, asuinpaikkakuntaan ja annettuun päätökseen perustuva metsästysoikeus voimassa luvan hakuhetkellä 30.4.2002 ja hakemuksen käsittelyn aikana 5.8.2002 ja edelleen hirvenmetsästyskauden loppuun; että Metsähallituksen metsästysoikeuden perusteella määräämät aluelupamaksut on maksettu määräaikana, kun ne on maksettu eräpäivää 30.4.2002 seuraavan ensimmäisen arkipäivän 2.5.2002 aikana ja että maksujen suorittamispäivän siirtyminen seuraavaan arkipäivään ei voi kumota metsästysoikeutta ja estää pyyntilupien käsittelyä ja myöntämistä; ettei Metsähallituksella ja riistanhoitopiirillä ole ollut laillista oikeutta sitovasti ja metsästysoikeuden menettämisen uhalla määrätä lupahakemukseen liitettäväksi maksutositteita tai muita sellaisia liitteitä, joita metsästysasetuksen mukaan ei vaadita hakemukseen liitettäväksi; ja että hakijalla on ollut laillinen oikeus jättää lisäselvitystä hakemuksensa tueksi ja korjata hakemuksessa olleita puutteita lupahakemuksen jättöajan jälkeen ja ennen hakemuksen käsittelyä. Vielä H on vaatinut riistanhoitopiirin velvoittamista korvaamaan aiheuttamansa vahingon arvona 2,5 hirvieläintä yhteensä 3 000 eurolla tai vaihtoehtoisesti myöntämään vuonna 2002 epäämänsä 2,5 pyyntilupaa vuoden 2003 pyyntilupiin. H on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 1 520 eurolla. H on viitannut valituslautakunnalle tekemässään valituksessa esittämiinsä perusteisiin ja lisäksi muun muassa lausunut, että metsästäjien oikeusturva ja yleinen etu vaativat sen ratkaisemista, onko riistanhoitopiirin ja riistanhoitoyhdistyksen toiminta niiden käsitellessä ja ratkaistessa lupahakemuksia virkatoimintaa, viranomaistoimintaa tai viranomaisluonteista toimintaa, onko niiden tuossa toiminnassaan noudatettava metsästyslain, hallintomenettelylain ja valtion maksuperustelain säännöksiä ja voiko riistanhoitopiiri asettaa omat salaiset periaatepäätöksensä ja puoltoperusteensa metsästyslaissa ja hallintomenettelylaissa säädettyjen hakemusmenettelyn ja lupaperusteiden edelle. Lupaviranomainen on laiminlyönyt asiassa selvitysvelvollisuutensa, ei ole kuullut asianosaista ennen kielteisen päätöksen tekemista ja on kieltäytynyt käsittelemästä hakijoiden jättämiä lisäselvityksiä ja korjattuja liitteitä, vaikka ne oli annettu ennen hakemuksen käsittelemistä. Valituslautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon. H on antanut valituslautakunnan lausunnon johdosta vastaselityksen. C:n riistanhoitoyhdistys ja A:n riistanhoitopiiri ovat antaneet valituksen johdosta lausuntonsa. H on antanut vastaselityksen riistanhoitopiirin ja riistanhoitoyhdistyksen lausuntojen johdosta. Riistanhoitopiiri on toimittanut lisäselvitystä. Maa- ja metsätalousministeriö on toimittanut selvitystä käytännöstä, jota riistanhoitopiirit ovat hirvieläinten pyyntilupia myöntäessään noudattaneet. Lapin riistanhoitopiiri on soveltanut käytäntöä, jonka mukaan ampumakoesuoritus ja metsästysoikeus vaikuttavat suoraan pyyntilupien jyvitykseen siten, että niiden tulee olla voimassa hakemuksen jättövaiheessa 30 huhtikuuta. Lapin riistanhoitopiirin toimialueen lisäksi metsästyslain 8 §:ssä tarkoitettuja alueita, joilla kuntalainen saa metsästää, kuuluu Kainuun ja Oulun riistanhoitopiirien toimialueisiin. Kainuun riistanhoitopiiri laskee ampujiksi ne, joiden ampumakoe on voimassa tai vanhenee kuluvana vuonna ja joilla on metsästysoikeus, ulkopaikkakuntalaisen osalta huhtikuun loppuun mennessä maksetun metsästysluvan nojalla. Hakemuksen täydentäminen pyyntilupien määrään vaikuttavalla tavalla eli lisäämällä aluetta tai ampujia ei ole enää huhtikuun jälkeen mahdollista. Oulun riistanhoitopiiri on ottanut ampujana huomioon henkilön, jonka ampumakoe on voimassa hakemusta jätettäessä tai jonka ampumakoe on vanhentunut edellisenä vuonna. Hakemusta on voinut täydentää, kunnes riistanhoitopiirin hallitus on tehnyt lopullisen päätöksen. Yksittäisten ampujien metsästysoikeuden olemassaoloa piiri ei ole tarkastanut. Hakemusta jätettäessä on riittänyt, että hakija on osoittanut metsästysoikeuden Metsähallituksen päätöksellä. Kun lupaa on haettu paikallisen asukkaan vapaan metsästysoikeuden nojalla, hakemuksesta on tarkastettu, että hakijoilla tämä oikeus on. Ampujaluetteloa on voitu täydentää päätöksentekoon saakka. H on antanut ministeriön selvityksen johdosta vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
- Vahingonkorvausvaatimusta ja vaatimusta riistanhoitopiirin velvoittamisesta myöntämään vuonna 2002 epäämänsä 2,5 pyyntilupaa vuoden 2003 pyyntilupiin ei tutkita.
- Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ja A:n riistanhoitopiirin päätökset kumotaan siltä osin kuin H:n hakemus on osittain hylätty sillä perusteella, ettei viidellä ampujalla ollut lupaa haettaessa metsästysoikeutta haetulla pyyntilupa-alueella. Enemmän lausunnon antaminen tältä osin raukeaa. Muilta osin valitus hylätään.
- Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Perustelut:
- Valituksessa tarkoitetun vahingonkorvausvaatimuksen tutkiminen ei kuulu korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 3 §:n perusteella korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ensi asteena ei kuulu sen tutkiminen, olisiko riistanhoitopiiri ollut velvoitettava myöntämään vuonna 2002 epäämänsä 2,5 pyyntilupaa vuoden 2003 metsästyskaudelle.
- Metsästyslain (615/1993) 21 §:n 1 momentin mukaan hirvieläintä tai karhua metsästettäessä ampujana saa toimia ainoastaan sellainen henkilö, joka on suorittanut maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaisen ampumakokeen tai ministeriön hyväksymän, muussa maassa suoritetun vastaavanlaisen kokeen. Metsästyslain 26 §:n (615/1993) mukaan metsästyslain 10 §:ssä tarkoitetun hirvieläinten pyyntiluvan myöntää riistanhoitopiiri. Myönnettäessä pyyntilupia on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu, sekä pyrittävä siihen, että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. Metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulle alueelle pyyntilupia myönnettäessä on lisäksi kiinnitettävä huomiota metsästysmahdollisuuksien tasapuoliseen jakaantumiseen. Metsästyslain 27 §:n 1 momentin mukaan hirvieläimen pyyntiluvan myöntäminen edellyttää, että luvan hakijalla on käytettävissään metsästykseen sopiva yhtenäinen alue. Hirvenmetsästykseen käytettävän alueen pinta-alan on oltava vähintään 1 000 hehtaaria. Pykälän 2 momentin mukaan hirvieläimen pyyntilupa myönnetään sellaiselle hakijalle tai hakijoille, joilla on kyseisellä alueella oikeus metsästää hakemuksessa tarkoitettua hirvieläintä. Metsästyslain 89 §:n (692/1999) mukaan tässä laissa tarkoitettuja asioita Metsästäjäin keskusjärjestössä, riistanhoitopiireissä ja riistanhoitoyhdistyksissä käsiteltäessä on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä hallintomenettelylaissa (598/1982) säädetään menettelystä viranomaisessa. Asiaa käsiteltäessä voimassa olleen hallintomenettelylain 9 §:ssä säädettiin, että jos viranomaiselle toimitetusta asiakirjasta puuttuu säännöksessä tai määräyksessä tarkoitettu tieto tai liite taikka jos asiakirjaa ei ole allekirjoitettu tai sen muodossa on jokin muu puutteellisuus, asiakirjan toimittaneelle on varattava tilaisuus poistaa puute, jollei se ole tarpeetonta. Metsästyslain 8 §:n mukaan henkilöllä, jonka kotipaikka on Lapin lääniin kuuluvassa kunnassa tai eräissä lainkohdassa mainituissa Oulun läänin kunnissa, on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion omistamilla mailla. Metsästysasetuksen (666/1993) 6 §:n 3 momentissa (224/2001) säädetään, että jos pyyntilupahakemus koskee hirvieläimen metsästämistä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella ja metsästysalueeseen sisältyvien valtion omistamien alueiden pinta-ala on yli 1 000 hehtaaria, hakemukseen on liitettävä alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista ja heidän vakinaisista asuinpaikoistaan sekä heidän muista hirvieläimen metsästysmahdollisuuksistaan. Metsästysasetuksen 8 §:n 1 momentin mukaan hirvieläimen pyyntilupaa koskeva hakemus on toimitettava viimeistään 30 päivänä huhtikuuta sille riistanhoitoyhdistykselle, jonka toimialueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu. Pykälän 2 momentin mukaan riistanhoitoyhdistyksen tulee viimeistään 15 päivänä toukokuuta toimittaa hakemusasiakirjat ja oma lausuntonsa riistanhoitopiirille. Pykälän 3 momentin mukaan riistanhoitopiirin tulee ratkaista hakemukset viimeistään 10 päivänä elokuuta ja toimittaa päätökset viipymättä hakijoille. Metsähallitus kysymyksessä olevien valtion alueiden haltijana oli päätöksellään 17.4.2002 hirvieläinten metsästysoikeudesta 2002 lausunut antaneensa H:lle (K:n yhteislupa) metsästyslaissa tarkoitetun oikeuden hirven metsästämiseen vuonna 2002 alkavalla metsästyskaudella C:n kunnassa sijaitsevilla Metsähallituksen hallinnassa olevilla kolmella hirvenmetsästysalueella. Metsästysoikeudesta perittiin henkilökohtainen aluelupamaksu niiltä, joilla ei ollut metsästyslain mukaista niin sanottua kuntalaisen vapaata metsästysoikeutta. Maksu tuli suorittaa 30.4.2002 mennessä metsästykseen ulkopaikkakuntalaisiksi ampujiksi ilmoitettujen listan mukaan päätöksen oheen liitetyllä tilisiirtolomakkeella ja siinä olevaa viitenumeroa käyttäen. Metsästysoikeuden nojalla sai osallistua niin sanottuun yhteislupahakemukseen. H:n hakemukseen liitetyn alustavan ilmoituksen mukaan viidellä ampujista oli muu kotipaikka kuin C. C:n riistanhoitoyhdistys on A:n riistanhoitopiirille antamassaan lausunnossa 13.5.2002 esittänyt H:n osalta vain yhden pyyntiluvan myöntämistä muun muassa sillä perusteella, että mainituilta viideltä ampujalta puuttui metsästysoikeus, koska metsästyslupaa ei ollut maksettu määräpäivään 30.4.2002 mennessä. Maksut oli suoritettu 2.5.
- Riistanhoitopiiri on myöntänyt luvan muuten yhdistyksen lausunnon mukaisesti, mutta H:n metsästysalueeksi on päätetty Metsähallituksen hirvenmetsästysalue 3 ja alueesta 2 Metsähallituksen myöhemmin antamat palstat sekä yksityismaat. Mainittujen viiden ampujan osalta riistanhoitopiirin päätöksen perusteluissa on lausuttu, ettei näillä ollut lupaa haettaessa metsästysoikeutta haetulla pyyntilupa-alueella. Metsähallituksen annettua päätöksensä 17.4.2002 myös H:n hakemukseen liitetyssä alustavassa ilmoituksessa mainituilla ulkopaikkakuntalaisilla ampujilla on ollut metsästyslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu oikeus hirvenmetsästykseen kyseisellä alueella. Se, ettei Metsähallituksen päätöksessä mainittuja aluelupamaksuja ollut maksettu viimeistään eräpäivänä, ei ole heidän metsästysoikeuttaan itsestään poistanut. Näin ollen riistanhoitopiiri ei ole voinut hylätä H:n hakemusta sillä perusteella, ettei maksuja ollut suoritettu viimeistään eräpäivänä. Koska metsästyskausi, jota koskevasta luvasta asiassa on kysymys, on kuitenkin jo päättynyt, enemmän lausunnon antaminen asiasta raukeaa. Yhden ampujan osalta riistanhoitopiirin päätöksen perusteluissa on viitattu voimassa olevan ampumakokeen puuttumiseen. Metsästysasetuksen 6 §:n 3 momentin mukainen ilmoitus ampujista on tarpeen, jotta metsästyslain 26 §:ssä edellytetty metsästysmahdollisuuksien tasapuolinen jakaantuminen metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetuilla alueilla voisi toteutua. Hirvieläimen metsästykseen ampujana osallistumisen edellytyksenä on metsästyslain 21 §:ssä tarkoitetun ampumakokeen suorittaminen. Metsästykseen ampujina osallistuvia koskevan ilmoituksen muuttaminen määräajan päätyttyä niin, että muutos voi vaikuttaa metsästysmahdollisuuksien jakaantumiseen, ei ole hallintomenettelylain 9 §:ssä tarkoitettua täydentämistä, joka on mahdollista vielä hakemuksen jättämiselle säädetyn määräajan päätyttyä. H:n pyyntilupahakemusta käsiteltäessä noudatettu menettely on muutoin ollut lainmukainen. Kun muutoin otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisu ja sen perustelut, valituslautakunnan päätöksen muuttamiseen enemmälti ei ole syytä.
- Osaksi asian lopputulokseen osaksi asian laatuun nähden ei ole kohtuutonta hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti huomioon ottaen, että H saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján ja Kari Kuusiniemi. Asian esittelijä Petri Leinonen.