KHO/2005/57

2005 false KHO:2005:57 Kunnat A, B ja C olivat hakeneet lupaa pohjaveden ottamiseen kuntien D ja E alueella olevasta pohjavesiesiintymästä. Alueen pohjavesioloja, hankkeen pohjavesi- ja vesistövaikutuksia sekä vaikutuksia lailla nimenomaisesti suojattuihin ja muihin luontokohteisiin koskevien selvitysten, joiden hankkiminen oli ensisijaisesti luvan hakijoiden vastuulla, katsottiin jääneen puutteellisiksi. Ottamisluvan edellytysten katsottiin tässä tilanteessa täyttyvän vain rajoittamalla merkittävästi otettavan pohjaveden määrää ja täydentämällä lupaa useilla eri määräyksillä sekä määräämällä lupa olemaan voimassa vain määräajan. Kun asiassa ei ollut luonnontilaisten lähteiden osalta myönnetty vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettua poikkeusta, lupaan oli tarpeen liittää kielto jatkaa pohjaveden ottamista tilanteessa, jossa edellä sanotun pykälän sisältämää kieltoa rikottaisiin. Otettavia vesimääriä oli myös päätöksessä määrätyin tavoin supistettava, jos erään järven vedenkorkeus alittaisi päätöksessä määrätyt tasot. Vaikutusalue kuului osaksi Natura 2000 -ohjelman kohteeseen. Vaikka hanketta koskeva arviointi- ja lausuntomenettely oli osittain suoritettu virheellisesti, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisella tavalla toteutettavan hankkeen ei katsottu merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue oli sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Asia oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavissa huolimatta siitä, että luvan hakijat olivat pyytäneet käsittelyn siirtämistä tilaisuuden varaamiseksi uuden asiantuntijalausunnon hankkimiseksi. Ks. myös KHO 21.1.2005 T 140 Vesilaki 1 luku 15 §, 15 a §, 17 a §, 18 § ja 23 c §, 2 luku 1, 3, 6, 11, 14 ja 22 §, 9 luku 6, 8, 10 ja 15 §, 16 luku 1, 3, 6, 20 ja 21 § Luonnonsuojelulaki 24, 65 ja 66 § Kort referat på svenska 1. Asian aikaisempi käsittely Länsi-Suomen vesioikeudessa ja Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa 1.1 Hakemus Salon kaupunki, Halikon kunta ja Perttelin kunta ovat silloiseen Länsi-Suomen vesioikeuteen 2.5.1994 saapuneella ja sittemmin täydennetyllä hakemuksella pyytäneet vesioikeudelta lupaa saada ottaa käyttöönsä pohjavettä tutkituilta pohjavedenottamoalueilta Someron kaupungin ja Kiikalan kunnan alueilta. Hakijat ovat pyytäneet lupaa ottaa pohjavettä Herakkaan pohjavesialueelta 2 800 m 3 /d, Kaskistonnummelta 1 700 m 3 /d ja Kalattomannotkosta 2 500 m 3 /d eli yhteensä 7 000 m 3 /d. Mikäli haetun mukaiset ottomäärät myönnetään, Salon kaupunki luopuu aikaisemmin sille myönnetyistä vedenottoluvista tällä alueella (Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 22/1982D). 1.2 Hakemukseen liitetty suunnitelma 1.2.1 Pohjavesiolot ja veden saannin mahdollisuudet Salon kaupungin vedenhankinta perustuu pohjaveden hyödyntämiseen. Kaupungilla on kymmenen pohjavedenottamoa, joista Kärkän, Kulmalan, Kurjenpahnan ja Ylhäisten ottamot sijaitsevat Salon kaupungin alueella. Pyymäen, Pullassuon ja Ristinummen ottamot sijaitsevat Muurlan kunnassa. Haannummen ja Kivikujannummen ottamot sijaitsevat Halikon kunnassa sekä Inkereen ottamo Perttelin kunnassa. Näistä on kaupungilla lupa ottaa vettä yhteensä 12 300 ma 3 /d. Lisäksi kaupungilla on lupa ottaa pohjavettä tutkimusalueella sijaitsevilta Herakkaan ja Immenjärven alueilta yhteensä 3 500 m 3 /d. Salon kaupungin vedenottamoiden pohjaveden laatuun liittyvät ongelmat ovat vedenottamoittain seuraavat: Kärkkä: Sähkönjohtavuus kohonnut, nitraatti ylärajalla Ylhäinen: Fluoridipitoisuus ja mangaani ylittävät raja-arvot, sähkönjohtavuus on kohonnut Pyymäki: Rauta ylittää raja-arvot Pullassuo: Rauta ylittää raja-arvot Kurjenpahna: Kloridi ja sähkönjohtavuus ovat kohonneet Ristinummi: Kloridi ja sähkönjohtavuus ovat kohonneet Halikon kunnan vesi saadaan kunnan omista ottamoista kirkonkylään jasairaalaan sekä tarpeen tullen Halikon alueen Salon ottamoista. Jokirannan ottamon antoisuudeksi on arvioitu 800 m 3 /d. Ottamon ongelmana on veden rautapitoisuus. Viurilan ottamon antoisuudeksi on arvioitu 250 m 3 /d. Märynummen ottamolta on lupa ottaa vettä 150 m 3 /d ja sairaalan ottamolta 350 m 3 /d. Hajalassa toimii pieni vedenottamo. Vaskion ottamon antoisuudeksi on arvioitu 300 m 3 /d ja Angelniemen ottamon antoisuudeksi 50 m 3 /d. Halikon kunnan vedenottamoiden veden laatu on Ketomäen vedenottamoa lukuun ottamatta hyvin vaihtelevaa. Erityisesti Jokirannan vedenottamo on lähes käyttökelvoton, koska sen Vyredox-käsittely ei enää toimi alkuaikojen tapaan. Sen vettä voidaan käyttää muuhun veteen sekoittaen. Perttelin kunnan nykyinen vedenhankinta tapahtuu kirkonkylän Kajalan pohjavedenottamolta. Käyttökokemuksien mukaan vettä voidaan ottaa 500 m 3 /d vesioikeuden luvan ollessa 600 m 3 /d. Laatuhaittoja ei vedenottamon vedessä ole todettu. 1.2.2 Pohjaveden ottamisen tarkoitus ja tarvittava pohjaveden määrä Vedenkulutuksen on arvioitu pysyvän koko ennustejakson ajan nykyisellä tasollaan noin 270 l/as x d. Väestö- ja liittymisprosenttiennusteet ovat seuraavat: Asukasmäärät ja liittymisprosentit Halikko 1990 8 947 73 % 2000 9 200 79 % 2010 9 890 81 % Pertteli 1990 3 579 52 % 2000 3 728 59 % 2010 3 755 67 % Salo 1990 21 500 87 % 2000 23 300 88 % 2010 24 500 90 % Kuntien ominaiskulutusten ennusteita laadittaessa on otettu huomioon nykyiset melko suuret erot kuntien välillä: Ominaiskulutus l/as x d Halikko 1990 151 2000 160 2010 200 Pertteli 1990 197 2000 235 2010 250 Salo 1990 314 2000 295 2010 300 Keskikulutus m 3 /d Halikko 1990 938 2000 1 160 2010 1.600 Pertteli 1990 364 2000 520 2010 625 Salo 1990 5 908 2000 6 020 2010 6 600 Tutkitut Herakkaanlähteen, Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon vedenottamot tulevat toimimaan Salon kaupungin sekä Halikon ja Perttelin kuntien päävedenottamoina. 1.2.3 Herakkaan pohjavesialue Herakkaan pohjavesialue on osa III Salpausselän reunamuodostelmaa. Kallioperässä olevien suurien ruhjeiden risteyskohtaan on kerrostunut paksu sora-hiekkamuodostuma. Valuma-alueelta, jonka laajuudeksi on arvioitu 5,3 km 2, purkautuu pohjavettä Herakkaan ja Hossojanlähteistä. Näiden yhteiseksi keskivirtaamaksi on arvioitu 3 800 m 3 /d. Valuma- alueen pohjoisosassa on Someron kunnan Kaskiston pohjavedenottamo, josta otetaan vettä 150 m 3 /d. Aiemmin ja nyt tehtyjen pohjavesitutkimusten perusteella Herakkaan pohjavesialueelta voidaan Herakkaanlähteen koepumppauspaikalta ottaa käyttöön pohjavettä 4 100 m 3 /d. Herakkaanlähteen keskivirtaama pienenisi tällöin arvosta 2 500 m 3 /d merkittävästi. Tehtyjen tutkimusten perusteella käyttöönotettavaksi pohjavesimääräksi on päädytty suosittelemaan 2 800 m 3 /d, jolloin Herakkaanlähteen ylivirtaamaksi jää noin 1 000 m 3 /d. Esitetyn suuruinen pumppaus aiheuttaa Herakkaanlähteen lammen vesipinnassa 0,1 metrin aleneman. Hossojanlähteiden virtaamaan ei esitetyn suuruisella vedenottomäärällä ole vaikutusta. Herakkaan pohjavesialueella on pieniä lampia ja järviä 11: Parilammet (pohjoisempi), Iso-Valkee, Pikku-Valkee, Varvaslammi, Herakkaanlähde, Kalaton, Härjänsilmä, Koivulammi, Suolammi, Tervakas ja Kolmperäinen. Parilammet (pohjoisempi), Iso-Valkee, Pikku-Valkee ja Kalaton ovat laskujoettomia lampia ja järviä. Koepumppauksen jälkeisessä vaikutusseurannassa tarkkailtiin koepumppauksen mahdollista vaikutusta mainittujen pintavesien vesipintoihin. Marraskuun loppuun 1993 jatkuneissa mittauksissa ei vaikutusta havaittu. Koivulammi on laskuojaton lampi, jolla on todennäköisesti hydraulinen yhteys pohjaveteen. Pumppauksen ei todettu vaikuttaneen lammen vesipintaan. Herakkaanlammen vesipintaan koepumppaus vaikutti alentavasti 0,1 metriä kuten Herakkaanlähteen mittapatoonkin. 1.2.4 Kalattomannotkon-Kaskistonnummen pohjavesialue Kalattomannotkon-Kaskistonnummen pohjavesialue sijaitsee III Salpausselkämuodostumalla Herakkaan pohjavesialueen lounaispuolella. Pohjavesialue on maaperältään valtaosin hiekkaa. Kiikalan lentokenttäalueen maaperä on pintaosia lukuun ottamatta hienolajitteisempaa. Parhaiten vettä johtavat paksut sora-hiekkakerrostumat sijaitsevat kallioperän ruhjeeseen muodostuneessa myöhemmin tasoittuneessa harjumuodostumassa, jossa myös koepumppauspaikat sijaitsevat. Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen. Pohjavesialueesta vesiä purkautuu Lammin, Pillistönsuon ja sen länsipuolella olevien lähteiden kautta. Pillistönsuon lähdevirtaamien keskiarvoksi on mitattu 3 000 m 3 /d. Kalatonlammen suunnasta pohjavettä purkautuu Halkjärveen Uutelan pohjoispuolella olevien lähteiden kautta. Pohjavesialueen koepumppauspaikkoihin liittyvän yhteisen valuma-alueen laajuus on 5,5 km 2. Alueella muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu 6 500 m 3 /d. Koepumppausten ja seurantatarkkailutulosten perusteella arvioidaan koepumppauspaikoilta saatavan vettä käyttöön keskimäärin 4 200 m 3 /d (Kaskistonnummi 1 700 m 3 /d ja Kalattomannotko 2 500 m 3 /d). Samanaikaisesti suoritettujen koepumppausten yhteistuotto oli keskimäärin 5 200 m 3 /d. Kalattomannotkon-Kaskistonnummen pohjavesialueella on neljä lampea: Immenjärvi, Kalaton, Iso Mulkkulammi ja Pieni Mulkkulammi. Kaikki mainitut ovat laskujoettomia ja hydraulisessa yhteydessä pohjaveteen. Koepumppausten todettiin vaikuttaneen Kalatonlammen ja Immenjärven vesipintoja alentavasti. Ison Mulkkulammin ja Pienen Mulkkulammin vesipintojen pieniin alenemiin vaikuttivat arvion mukaan pääasiassa normaalista poikkeavat sääolosuhteet. 1.2.5 Vaikutukset pohja- ja pintavesioloihin 1.2.5.1 Herakkaanlähteen pohjavesialue Koepumppauksen yhteydessä asennettiin arvioidulla valuma-alueella oleviin järviin ja lampiin mitta-asteikot, joista seurattiin pintavesien vedenkorkeuksia erillisen tarkkailuohjelman mukaan. Lähdevirtaamia janiiden muutoksia tarkkailtiin mittauspadoista. Koepumppauksen havaittiin aiheuttavan Herakkaan lähdevirtaaman mittaamiseen käytetyssä kiinteässä patorakenteessa ja Herakkaanlähteen lammessa suurimmillaan 0,1 metrin aleneman. Tämä merkitsi lähteen virtaama-arvon pienenemistä määrästä 2 550 m³/d määrään 770 m³/d. Koepumppauksen aikainen tuotto vaihteli rajoissa 2 670-3 000 m³/d. Haetun mukaisella vedenottomäärällä 2 800 m³/d Herakkaan lähdevirtaama tulee säilymään määrässä noin 1 000 m³/d. Seurantatarkkailun perusteella koepumppaus vaikutti myös valuma-alueen pohjois- ja itäosan pohjavesitasoon, ei kuitenkaan Hossojanlähteeseen. Pikku-Valkeejärven vesipinnan noin 0,2 metrin lasku johtuu arvion mukaan pääosin kevään sulamisvesien vaikutuksesta. 1.2.5.2 Kalattomannotkon-Kaskistonnummen pohjavesialue Koepumppaus vaikutti pohjaveteen hydraulisessa yhteydessä olevien Kalatonlammen ja Immenjärven vesipintoihin. Näiden erittäin pienialaisten lampien vesipinta oli normaalia korkeammalla tasolla ennen pumppauksien aloittamista. Kalatonlammen karttakorkeustasoksi on merkitty +95,4. Vesipintataso tällä lammella oli 18.3.1992 +96,04. Osa vaikutuksesta johtuu todennäköisesti epäedullisista sääolosuhteista. Koepumppauksen jälkeisessä seurantatarkkailussa todettiin näiden lampien vesipintojen kohoavan arvioidun normaalin vaihtelurajan arvoihin. 1.2.6 Vaikutukset muihin luonnonoloihin Someron, Kiikalan ja Kuusjoen kunnissa sijaitsevalla pohjavedenmuodostumisalueella tehdyssä kasvillisuuskartoituksessa on todettu, että soranotto alueella tulee keskittää ja suunnitella siten, että uhanalaisten harjulajien selviäminen turvataan. Someron Jyrkinharju ja Jyrkkälammi ovat maisemallisestikin suojelun arvoisia. Hietaneilikka tuntuu selviävän Kaskistonnummen tienvarsissa. Pohjavedenotto tulee keskittää pois arvokkaiden lähteiden ja soiden ympäristöstä. Vesiolojen ja virtaamien muutokset ovat kohtalokkaita uhanalaisille harju- ja lähdelajeille. Lähteet, joilla on uhanalaista kasvistoa, tulisi ehdottomasti rauhoittaa. Näitä ovat ainakin Somerolla Yrttikorpi, jonka suojelualuetta olisi hyvä laajentaa, Herakkaanlähde ja Hossojan luonnontilainen lähteikköalue. Kiikalan puolella arvokkaita lähteitä ovat niin ikään Herakkaanlähde ja Lamminlähde. Kiikalan Kultalähde puroineen on Etelä-Suomen suojelullisesti arvokkaimpia lähteitä. Vesistöistä Kiikalan puolella sijaitseva pienten järvien kokonaisuus, johon kuuluvat muun muassa Musta-Kolosin, Sakarjärvi, Pikku- ja Iso- Kolosin, on arvokas. Immenjärvi Kiikalassa on maisemallisesti erittäin kaunis ja erikoinen pieni lampi, jossa on suuret vuotuiset vedenkorkeuden vaihtelut. Virtaavan veden kohteista Varesjoennotko on jo lehtonataesiintymänsä vuoksi tavattoman arvokas. Kiikalan Lammenjärven lähteikköiset rantasoistumat ja Lammensuon pieni keidas, johon liittyy Kultalähde, muodostavat merkittävän kosteikkokokonaisuuden. 1.2.7 Vaikutukset pohjavesialueen ja vesistön käyttöön 1.2.7.1 Vedenhankinta Koepumppauksella ja haetun suuruisella vesimäärän ottamisella ei ole tehtyjen selvitysten perusteella vaikutusta kaivoihin ja muihin vedenottamoihin. 1.2.7.2 Vesivoima Vedenotolla ei ole vesivoimaan kohdistuvia vaikutuksia. 1.2.7.3 Muu vesistön ja pohjavesialueen käyttö Salon kaupunki on maksanut kalastuskunnille vesiylioikeuden määräämät korvaukset Herakas I ja Herakas II -vedenottamoiden vedenotosta aiheutuvista arvioiduista haitoista kalastukselle. Vedenottoa ei ole aloitettu. Muita haittoja ei vedenotolla arvioida olevan. 1.2.8 Oikeudet tarvittaviin alueisiin Herakkaanlähteen vedenottamo sijaitsee Someron kaupungin Oinasjärven kylässä Moro-nimisellä tilalla RN:o 6:32, josta Salon kaupunki on vuokrannut noin 1 800 m 2 :n laajuisen määräalan. Kalattomannotkon vedenottamo sijaitsee Someron kunnan Kaskiston kylässä, Tuulensuu-nimisellä tilalla RN:o 2:65, josta Salon kaupunki on vuokrannut noin 2 200 m 2 :n laajuisen määräalan. Kaskistonnummen vedenottamo sijaitsee Kiikalan kunnan Lasikylässä Joutsen-nimisellä tilalla RN:o 1:9, josta Salon kaupunki on pyytänyt vesioikeutta määräämään hakijalle lunastus- tai käyttöoikeuden 2 500 m 2 :n suuruiseen määräalaan ja tieyhteyteen yleiselle tielle. Sittemmin Salon kaupunki on vuokrannut tilan alueelta vedenottamoa varten noin 2 500 m 2 :n määräalan ja määräalalle johtavan, noin 6 metrin levyisen tiealueen. 1.3 Asian käsittely vesioikeudessa 1.3.1 Kuulutus Vesioikeus on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 §:ssä säädetyllä tavalla antanut hakemuksesta tiedon niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, kuuluttamalla siitä vesioikeudessa, Someron kaupungissa ja Kiikalan kunnassa. Muistutukset ja vaatimukset oli tehtävä vesioikeudelle viimeistään 19.8.1994. 1.3.2 Muistutukset ja vaatimukset sikäli kuin nyt on kysymys 1.3.2.1 Turun vesi- ja ympäristöpiiri on esittänyt, että hakijoista Salon kaupungilla ja Halikon kunnalla on ollut ongelmia laadullisesti hyvän talousveden hankkimisessa. Lisäksi Salon kaupungin maksimivedentarve ylittää nykyisin käyttöön saatavan pohjaveden määrän. Perttelin kunnalle hanke toisi lisävarmuutta vedenhankintaan. Näin ollen hakemus on tältä osin perusteltu. Myös haettua määrää 7 000 m 3 /d voidaan pitää oikein mitoitettuna vedentarpeeseen nähden. Salon kaupungille on aiemmin myönnetty 3 500 m 3 /d vedenottolupa hakemuksen kohteena olevaan pohjavesimuodostumaan, mutta vedenottomäärä oli liian pieni hankkeen kannattavaan toteuttamiseen. Koepumppausten yhteistuotto oli keskimäärin 5 200 m 3 /d. Herakkaanlähteen alueelle aiemmin myönnetty 1 000 m 3 /d lupa tulisi sisältymään nyt haettuun 7 000 m 3 /d lupaan. Koepumppauksen perusteella Herakkaanlähteen alueella lähteen virtaama pienenisi määrästä 2 550 m 3 /d määrään noin 1 000 m 3 /d. Vedenottamo tulisi sijaitsemaan välittömästi lähteen yläpuolisella alueella. Kalattomannotkon-Kaskistonnummen alueella koepumppaus vaikutti läheisten pienten lampien vedenpintoihin. Vedenkorkeusdiagrammien mittakaavasta johtuen vaikutusten suuruus jää epäselväksi. Järvien vedenpinnat olivat koepumppausaikana normaalia korkeammalla, mikä vaikeuttaa tulosten tulkintaa. Vaikutukset ovat kuitenkin olleet ilmeisen vähäisiä. Hakemuksessa mainittua arviota vedenoton vaikutuksista kasvillisuuteen ei löydy asiakirjoista. Vesi- ja ympäristöhallituksen luonnonsuojeluyksikkö on antanut hakemuksesta lausunnon, jonka mukaan vedenoton vaikutuksia alueen luonnonarvoihin ei ole riittävästi selvitetty. Alueen lähteet kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin luontokohteisiin. Luonnonsuojeluyksikkö on katsonut, että jo olemassa olevien tietojen perusteella lähteikköjen luonnonarvot tiedetään niin suuriksi, että vedenottohanketta ei voida pitää kannatettavana. Hankkeesta voi aiheutua haetun suuruisilla vesimäärillä Herakkaanlähteen ympäristön pohjavesioloille, lähdepuroille ja lähdekasvillisuudelle sellaista haittaa, jota ei koepumppausten yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa ole riittävästi selvitetty. Muun muassa Herakkaanlähteen virtaaman pieneneminen lähes kolmanneksella voi aiheuttaa hakemuksessa arvioitua suuremmat haitat. Lähdevirtaaman vähenemisen vaikutuksia kalastukselle ei ole myöskään selvitetty. Kalattomannotkon alueella yhtenäiset pohjavesikerrokset ovat laaja- alaisia ja paksuimmillaan yli 60 metriä. Tämä alue sopii myös parhaiten tekopohjaveden muodostamiseen. Myös Kaskistonnummen aluetta pidetään hyvänä vedenhankinta-alueena. Hakemuksen mukaista vesimäärää 7 000 m 3 /d kohteena olevilta alueilta ei voida pumpata ilman haitallisia vaikutuksia pohja- ja pintavesioloissa ja lähdekasvillisuudessa. Etenkin Herakkaanlähteen alueella voi ilmetä haittoja. Geologian tutkimuskeskuksen selvitysten mukaan harjualueella on kuitenkin merkittäviä pohjavesivaroja, joita voitaneen hyödyntää ilman haitallisia vaikutuksia. Tekopohjavettä muodostamalla voidaan vedenoton haittavaikutuksia minimoida. Vesi- ja ympäristöpiiri on näin ollen katsonut, ettei lupaa lisävedenottoon Herakkaanlähteen alueelle tule hakemuksen perusteella myöntää. Sen sijaan Kalattomannotkon-Kaskistonnummen alueelle lupa voidaan myöntää. Vesi- ja ympäristöpiiri on tehnyt esityksen lupamääräyksiksi. 1.3.2.2 Someron kaupungin ympäristö- ja valvontalautakunta on pitänyt hakemusta tarpeeseen nähden, ja ottaen huomioon jo olemassa olevat ottamot, ylimitoitettuna. Hankkeen ympäristövaikutukset ovat selvittämättä käytännöllisesti katsoen kokonaan, vaikka kyseessä on luonnoltaan erittäin arvokas harjualue. Lautakunta on täydentänyt 12.9.1994 muistutustaan. Hakijat luopuisivat haettavan luvan saatuaan jo käytössä olevien ottamoiden käytöstä lähes kokonaan, mitä ei voida pitää hyväksyttävänä. Hakemuksessa on optimismia asukas- ja liittyjämäärien suhteen. Kehitys ei voi mennä kaikilta osin ennusteiden mukaisesti. Hakijat ovat unohtaneet vedensäästötoimenpiteiden suunnittelun. Salon kaupunki on ilmoittanut luopuvansa jo saamistaan vedenottoluvista, mikäli nyt haetun mukaiset ottomäärät myönnetään. Se, ettei vettä ole luvista huolimatta alettu ottaa, osoittaa, ettei Salon kaupungilla ole akuuttia tarvetta lisäveteen Somerolta tai Kiikalasta. Vanhojen ottamoalueiden veden huonoa laatua osoittavat selvitykset puuttuvat hakemuksesta. Veden laadussa ei tiettävästi ollut vikaa silloin, kun vedenottolupaa haettiin. Vedenottohankkeen tarpeellisuutta kyseenalaistaa edelleen Paimion kunnan poisjääminen. Tutkimuslupaa haettaessa mukana oli myös Paimion kunta, joka ei enää ole hankkeessa mukana, vaikka tutkimuslupahakemuksessa todettiinkin nimenomaan Paimion kunnalla olevan kiireellisin vedentarve. Suunnitellut Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon ottamot sijaitsevat Hyyppärän-Kaskistonnummen harjualueella, joka kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Herakkaan ottamo sijaitsisi puolestaan Kaskistonnummen-Murjumäen harjualueella, joka valtakunnallisen harjututkimuksen mukaan on valtakunnallisesti merkittävä harjualue. Someron-Kiikalan harjuseutukaavaehdotuksessa Herakkaan ottamon ympäristö on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Suunniteltujen ottamoiden läheisyydessä ja mahdollisilla vaikutusalueilla on paljon jo tiedossa olevia, luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaita kohteita. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu Yrttikorpi on yksi arvokkaimmista luonnonkohteista Somerolla. Se on samalla osa valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan kuuluvasta Kaskistonkorven alueesta. Herakkaanlähteeltä on löydetty joukko uhanalaisia lajeja, samoin Mäyrämäen tilan lähde korvesta. Uhanalaista lajistoa on myös Hossojanlähteillä, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi kasvillisuuskohteita koskevassa selvityksessä. Valtakunnallisesti arvokkaita kohteita on myös Kiikalan puolella. Harjujen lajisto voi joutua vaaraan ainakin vedenottamoita ja johtoja rakennettaessa. Vaikka luonnonsuojelullisesti arvokkaita kohteita onkin alueella tiedossa, tunnetaan alueen eliöstö kokonaisuudessaan puutteellisesti. Lähteiden, purojen ja soiden ekologiaa ja lajistoa sekä harjujen kasvillisuutta selvittäviä tutkimuksia ei hakemusta varten ole tehty. Samalla puuttuvat myös arviot vedenoton ekologisista vaikutuksista. Vastoin hakemuksen väitettä vedenoton vaikutusta Herakkaanlähteen ja sen lähiympäristön kasvillisuuteen ja Kalattomannotkon-Kaskistonnummen harjualueen uhanalaiseen kasvillisuuteen ei ole selvitetty. Määrältään 2 800 m 3 /d vedenoton Herakkaanlähteen koepumppauspaikalta on arvioitu laskevan Herakkaanlähteen vesipintaa 0,1 metriä ja Herakkaanlähteen keskivirtaamaa 2 800 m 3 :sta/d 1 000 m 3 :iin/d. Vaikutuksia Herakkaanlähteen ja sen laskupuron eliöstöön sekä sen alapuolella olevien Iso-Herakkaan, Tytyjärven, Myllyojan ja Halkjärven ekologiaan ja vesiensuojelulliseen tilaan ei ole arvioitu. Harjualueelta järveen aiemmin tulleiden vesien poisjohtaminen voi aiheuttaa matalassa ja rehevöityneessä Halkjärvessä arvaamattomat seuraukset. Kalastuskunnille aikoinaan maksetut rahalliset korvaukset eivät voi korvata kaikkia virkistyskäytölle ja vesien koko ekosysteemille aiheutuvia haittoja. Herakkaanlähdettä lukuun ottamatta koepumppauksen vaikutusta vesipintoihin ei marraskuun loppuun 1993 jatkuneiden mittausten perusteella havaittu. Pikku-Valkeen vesipinnan noin 0,2 metrin laskun selitetään johtuneen pääosin kevään sulamisvesien vaikutuksista. Kalattomannotkon-Kaskistonnummen pohjavesialueella todetaan olevan neljä lampea ja koepumppausten todetaan vaikuttaneen Kalatonlammen ja Immenjärven vesipintoja alentavasti. Mulkkulammien vesipintojen alenemien selitetään johtuneen pääasiassa normaalista poikkeavilla sääolosuhteilla. Kaikkein suurin vedenpinnan alenema näyttää kuitenkin olevan Kalattomannotkon ja Halkjärven välissä olevassa Karatelammessa. Syitä ei hakemuksessa ole kuitenkaan arvioitu. Lautakunta on huolissaan maisemallisesti ja virkistyskäytön kannalta arvokkaiden järvien ja lampien tulevaisuudesta. Pohjavesitutkimusten perusteella ei saisi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vedenoton vaikutuksista järvien ja lampien vesipintoihin. Koepumppausaika oli lyhyt kestäen lopputalvesta keskikesälle edeltäneiden kahden vuoden oltua normaalia sateisempia. Sääolojen vaihtelut eri vuosina vaikeuttavat myös arviointia. Järvien ja lampien virkistyskäytön kannalta kesä on kriittisintä aikaa, jolloin myös veden käyttö on suurinta. Tuolloin vedenottoa tulisi ympäristöhaittojen torjumiseksi rajoittaa. Mikäli lupa myönnetään, on edellytettävä, että vedenottoa rajoitetaan veden ollessa matalalla. Vedenottohanke saattaa vaikeuttaa tulevaisuudessa somerolaisten omaa vedenottoa. Runsaasti hyvälaatuista vettä käyttävän teollisuuden houkutteleminen kuntaan voi vaikeutua, mikäli riittävää varausta kyseisen alueen pohjavedestä ei jätetä somerolaisten omaan käyttöön. Myös alueen asutuksen vedensaanti on turvattava. Lautakunta on katsonut, ettei luvan myöntämisedellytyksiä ole. Hakemus tulisi käsitellä katselmustoimituksessa. 1.3.2.3 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry ja Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ry ovat huomauttaneet, ettei yleissuunnitelmassa ole lainkaan käsitelty vedenoton ympäristövaikutuksia. Someron ja Kiikalan harjualue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja alueella on myös valtakunnallisen soidensuojeluohjelman kohteita. Alueella esiintyy uhanalaisia harju- ja lähteikkökasveja. Vaikkei ottamoa rakennettaisikaan suoraan arvokkaan luontokohteen päälle, saattaa vedenotto aikaa myöten tuhota kohteen arvot, mikäli pohjavedenpinta laskee. Erityisen herkkiä muutoksille ovat lähteikköalueet sekä lähdevaikutteiset rehevät soistumat ja lehdot, jotka jo muutoinkin ovat suojelun arvoisia ekosysteemejä harvinaisuutensa ja monimuotoisuutensa vuoksi. Näiden kohteiden suojelussa on kyse nimenomaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä, ei yksinomaan yksittäisten lajien suojelusta. Myös vesistöjen tila ja virkistyskäyttöarvo heikkenevät, mikäli niihin purkautuvan pohjaveden määrä laskee. Vesistöjen rehevöityminen nopeutuu, kun puhtaan pohjaveden tulovirtaama vähenee. Halkjärvi on seudun ainoita happamoitumattomia järviä. Ympäristöministeriö on esittänyt Kiskonjoen vesistöaluetta erityisesti suojeltavaksi. Vesihuoltoon on tuotava kestävän kehityksen näkökulma, joka merkitsee pohjaveden määrän ja laadun turvaamista myös tuleville käyttäjille sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Esitetyt asukaslukuennusteet ovat epärealistisia ja vedenotossa tulisi ottaa huomioon kulutuksen ohjaus. Hankkeen suunnittelijalla on velvollisuus selvittää hankkeen mahdolliset ympäristövaikutukset ja keinot, joilla haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää. Ainakin seuraavat arvokkaat luontokohteet ovat nyt suunniteltujen vedenottamoiden piirissä: Hyyppärän-Kaskistonnummi, Kaskistonkorpi, Herakkaanlähde, Lamminlähde, Pehkusuo-Lamminsuo ja Kultalähde. 1.3.2.4 Halkjärven yhteisalueen osakaskunta (Somero, Kaskisto, RN:o 876:1) on vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Salon kaupungin maksamat korvaukset perustuvat puolet pienempiin vedenottomääriin kuin uusi hakemus. Järven tulovirtaaman pienentyminen uhkaa koko Halkjärven olemassaoloa. Kalakannan selviytyminen pienentyvästä järven tulovirtauksesta on selvitettävä uudelleen. Hankkeen tarpeellisuus on kyseenalainen, koska hakemuksen vedentarve-ennusteet ovat ylimitoitettuja. Salon kaupungin tulee selvittää, pystyykö se tyydyttämään lisäveden tarpeensa muista vesivaroista, esimerkiksi Kiikalan lentokentän länsi- ja pohjoispuolisista pohjavesivaroista. Lisäksi olisi tutkittava keskitetty pohjavedenotto syvemmistä pohjavesikerroksista. Jo myönnetyllä pohjavedenoton määrällä voidaan Salon raakaveden laatuongelmia olennaisesti parantaa. Hakijat eivät tarvitse lisäottolupaa. Uuden luvan myötä tilanne olisi olennaisesti toinen. Koepumppausten perusteella vaikuttaa epäuskottavalta, että Herakkaanlähteen ylivirtaama ei putoaisi kuin 1 000 m³:iin/d, joka virtaama on Halkjärven tilan kannalta myös liian pieni. Alueella on muitakin paikallisesti merkittäviä kalavesiä, joihin vedenotto vaikuttaisi haitallisesti. Myöskään Kalattomannotkon ottamolle ei tule myöntää lupaa. 1.3.2.5 Turun ja Porin lääninhallitus on todennut pitävänsä Salon vedenhankinnan turvaamista tärkeänä, mutta on katsonut asian olevan ainakin osin puutteellisesti valmisteltu. Vedenkulutusennusteet perustuvat Salon seudun vedenhankinnan yleissuunnitelmaan, jonka väestöennusteet ovat kunnilta saatuja ennusteita. Ennusteiden mukaan hakijakuntien väestömäärä vuonna 2 010 olisi 38 145 asukasta, kun Varsinais-Suomen seutusuunnitelmassa vuodelta 1992 vastaava luku on 35 800. Samoin ominaiskulutuksen on ennustettu kasvavan, vaikka toteutunut kehitys ei tue tätä suuntausta. Ominaiskulutuksen kasvua ei myöskään voi pitää toivottavana eikä tavoiteltavana. Näin ollen vedenottotarpeen perustelut tulisi korjata. Suunniteltujen vedenottamoiden vaikutusalueella sijaitsee kolme luonnoltaan valtakunnallisesti merkittävää lähteikköaluetta: Hossojanlähteet, Herakkaanlähde ja Lammenlähde. Ne ovat mukana vesi- ja ympäristöhallituksen toimeksiannosta tehdyssä ehdotuksessa valtakunnallisen soidensuojeluohjelman perusohjelman täydennykseksi. Hakemusasiakirjoissa ei ole selvitetty vedenoton vaikutuksia ottamoiden vaikutusalueiden luonnonarvoihin. Mukana on ainoastaan niin sanottua harjukaavaa varten laadittu selvitys laajan alueen uhanalaisista kasveista. Hakemuksessa ei ole selvitetty vedenoton vaikutuksia lähteikköjen luonnonarvoihin, joita ei saa vaarantaa. Kaikkien kolmen lähteen valtakunnallisesti merkittävät luonnonarvot ovat vaarassa hakemuksen perusteella. Vedenoton vaikutukset tulee selvittää ja ottaa huomioon. Lääninhallitus on todennut, että se tulee esittämään ympäristöministeriölle, että hankkeeseen tultaisiin soveltamaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista menettelyä johtuen hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista. Asian käsittely tulee keskeyttää ainakin siihen asti, kun ympäristöministeriö on käsitellyt lääninhallituksen esityksen. 1.4 Katselmustoimitus 1.4.1 Katselmustoimitukseen määrääminen Vesioikeus on 19.10.1994 määrännyt hakemuksen käsiteltäväksi katselmustoimituksessa ja pyytänyt vesi- ja ympäristöhallitusta tekemään ehdotuksensa toimitusinsinöörin määräämiseksi asiaan. Vesi- ja ympäristöhallituksen ehdotuksesta vesioikeus on määrännyt diplomi-insinööri Frej Achrénin Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta katselmustoimituksen toimitusinsinööriksi. Toimitusinsinööri on kutsunut uskotuiksi miehiksi levyseppä Hans Aaltosen Somerolta ja maanviljelijä Antti Virtasen Kiikalasta. Toimitusinsinöörin pyynnöstä vesioikeus on 6.6.1995 määrännyt asiantuntijaksi professori Esko Mälkin. Vesi- ja ympäristöhallitus on 23.2.1995 määrännyt ylitarkastaja Hannu Kokon asiantuntijaksi katselmustoimitukseen. Lounais-Suomen ympäristökeskus on 30.10.1996 peruuttanut Hannu Kokon määräyksen ja määrännyt tutkija Hannu Salon asiantuntijaksi katselmustoimitukseen. Hakemuksen ja suunnitelman oltua yleisesti nähtävänä asiassa on pidetty katselmuskokoukset Someron kaupungissa ja Kiikalan kunnassa 19.6.1996. Loppukokoukset on pidetty 26.2.1998 Someron kaupungissa ja Kiikalan kunnassa. Toimitusinsinööri on toimittanut katselmusasiakirjat 1.4.1998 vesioikeudelle. 1.4.2 Katselmuskirja ja toimitusmiesten esitys 1.4.2.1 Yleistä Toimitusmiehet ovat katsoneet, että Herakkaan alueella on todennäköistä, että vedenotto tuotolla 2 800 m³/d laskee pidempänä aikajaksona pohjavedenpintaa veden tulovirtaussuunnissa (sektori pohjoinen-itä-lounas) kuivina kausina koepumppauksissa havaittua enemmän. Koska Valkee-lampien, erityisesti Iso-Valkeen suuntaan hydraulinen yhteys on hyvä ja itä-lounas -sektorissakin kohtalainen, muutos kohdistuu tasaisena pumppausaikaista laajemmalle alueelle. Puolen kilometrin etäisyydellä vedenottopaikasta laskun arvioidaan olevan kokonaisuudessaan 20-30 cm. Noin kilometrin etäisyydellä sektorissa pohjoinen-kaakko lasku olisi arviolta 10 cm; kaakko-lounas -sektorissa 10 cm:n lasku esiintyy arvion mukaan jo noin 750 metrin etäisyydellä. Ulommaksi siirryttäessä lasku edelleen vähenee. Vedenpinnan laskun vaikutuksesta Herakkaanlähteen suuntaan virtaa aikaisempaa enemmän vettä pohjoisesta suoraan Iso-Valkeen kautta, jolloin aikaisemmin Iso-Valkeen ympäristöstä lounais-luode -sektoriin purkautuneet vedet tulevat Herakkaan piirin. Myös kaakosta Hossojan valuma-alueelta virtaus kääntyy osin Herakkaan suuntaan. Lisävettä luovuttavan alueen laajuus on kokonaisuutena ainakin neliökilometri. Herakkaanlähteen vedenpinnan laskiessa siitä purkautuva vesimäärä pienenee. Lasku olisi kuivina kausina tutkimusaikana havaittua 10 cm:iä hieman suurempi, ellei lähteen alapuolella purossa oleva kolmiomittapato estäisi vedenpinnan laskua. Katselmuskirjassa esitetään, että kolmiomittapadon V-aukkoa nostetaan 5 cm, jolloin Herakkaanlähteen pinta pysyy ennallaan. Kaskistonnummen-Kalattomannotkon alueella koepumppauksissa havaittu muutosvyöhyke ulottui Immenjärven kaakkoispuolelta Pillistönsuon reunoille ja hieman Kalattomannotkon pohjoispuolelle. Kaskistonnummen pumppauspaikalta noin 400 metrin päässä harjuvyöhykkeen alueella pohjavedenpintojen lasku oli puoli metriä. Kalattomannotkon alueella vaikutus oli samankaltainen. Esitetyllä vedenottomäärällä pitkittäis(harju)vyöhykkeen alueella välillä Immenjärven pohjoispuolinen maasto - Kalattomannotkon pohjoispuoli - Pillistönsuon reuna vedenpinnan lasku olisi arvion mukaan 40 cm tai korkeintaan koepumppausaikana havaitun suuruusluokkaa eli vedenottopaikkoja lähiympäristöineen lukuun ottamatta puoli metriä. Kaakossa Immenjärven alueella lasku olisi arviolta 20-30 cm. Mulkkulammien suuntaan tapahtuu kapeassa vyöhykkeessä myös ympäristöään enemmän laskua sen rajoittuessa samoin 20-30 cm:n luokkaan. Pohjaveden purkautumisen osalta suurimmat muutokset tapahtuvat Pillistönsuon kautta Huhdinojaan purkautuvissa vesissä. Yhteensä Huhdinojan virtaaman pieneneminen arvioidaan noin 2 000 m 3 /d suuruiseksi. Pieneltä valuma-alueelta Iso-Pitkustan pohjukasta ja itäpuolelta Pitkustoihin purkautuviin vesimääriin tulee vähennystä arvion mukaan noin 200-300 m 3 /d. Se voi ajan kuluessa jotenkin heijastua järvien vesipinnoissa niiden pienestä valuma-alueesta johtuen. Huomattavin muutos tapahtuu Kalattomannotkon koillispuolella, jossa alueelta VI Isojokeen ja Joenkurkkuun purkautuva vesimäärä pienenee arviolta 1 500 m 3 /d sekä suoraan Halkjärveen purkautuva määrä noin 700 m 3 /d. 1.4.2.2 Vesistöihin virtaavan pohjaveden määrän muutokset Halkjärveen tuleva pohjavesimäärä vähenisi Herakkaanlähteen alueella tapahtuvan vedenoton vaikutuksesta 2 600 m 3 /d sekä Kalattomannotkon alueen oton vaikutuksesta 700 m 3 /d eli yhteensä 3 300 m 3 /d. Halkjärveen tulevan pohjaveden määrän pieneneminen olisi siten 33 %. Suoraan Isojokeen purkautuvan veden määrä vähenisi 1 500 m 3 /d eli 37 % luonnontilaisesta. Satakoskenojan suuntaan virtaava pohjavesi vähenisi noin 2 000 m 3 /d eli vähennys luonnontilaisesta olisi noin 20 %. Ritalanjoen suuntaan Hossojasta tuleva vesimäärä supistuisi parilla sadalla kuutiometrillä vuorokaudessa. Varesjoen suuntaan vaikutuksia ei ole lainkaan. 1.4.2.3 Vaikutukset huomattavien lähteiden alueisiin Herakkaanlähteen alueella vedenotosta johtuen virtaama puroon pienenee määrään alle 1 000 m 3 /d, jos vedenotto on keskimäärin 2 800 m 3 /d. Pohjaveden purkautuminen jatkuu entisillä kohdilla lähteen reunoilla, mutta määrältään aikaisempaa pienempänä. Lähdelammen reunojen veden lämpötila ei muuttune nykyisestä huomattavasti. Lammesta lähtevä vesi seuraa nykyistä paljon enemmän vuodenaikojen lämpötilavaihteluja. Heinäkuussa 1978 lähteestä laskevan puron lämpötilaksi ennen mittapatoa mitattiin 10,7 astetta sekä samaan aikaan Iso-Herakkaasta laskevassa ojassa 20,7 astetta. Hossojanlähteillä suunniteltu vedenotto ei aiheuta lähdeluontoon mitään muutoksia. Yrttikorven kautta kulkevat vesimäärät ja vedenpinnan korkeudet pysyvät suunnilleen ennallaan. Lammenlähteen alueesta on katselmuskirjassa todettu, että pohjavedenpinnan muutokset eivät ulotu lähdealueelle, jonne huomattava osa vettä virtaa kaakosta. Lähde ja sen ympäristön rinteet säilyvät kosteussuhteiltaan ennallaan. Lähteen koillispuolella sen laskupuroon tuleva vesimäärä pienenee, koska osa valuma-alueesta joutuu vedenoton vaikutuksen piiriin. Ennen puron yhtymistä Pillistönsuon lähteistä tuleviin vesiin mainittu vähennys on arviolta 500 m 3 /d. Muut lammet eivät tule vedenoton mahdolliseen vaikutuspiiriin Herakkaan Kalaton-lampea ehkä lukuun ottamatta. 1.4.2.4 Vaikutukset kalastoon, rapukantaan ja kalastukseen Myllyojan virtaaman pienentyminen aiheuttaa ravun ja joessa esiintyvien kalalajien elinolojen heikkenemisen. Suurin merkitys virtaaman pienentymisellä olisi rapukannalle. Katselmuskirjassa on arvioitu, että raputuotanto pienenee vähintään samassa suhteessa kuin virtaama purossa pienentyy. Virtaaman pienentyminen vaikuttaa myös Myllyojan purotaimenkantaan. Etenkin talvella ja kausina, jolloin veden virtaama on pieni, taimenten elinmahdollisuudet Myllyojassa olisivat vähäiset. Iso-Herakkaan ja Tytyjärven rapukantaan virtaaman pienentymisellä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin Myllyojan rapukannalle. Halkjärven tila on huono. Järvessä on havaittu happikatoja ja -vajausta. Järven tilan kannalta ratkaiseva merkitys on järveen tulevilla purovesillä sekä järveen purkautuvalla pohjavedellä. Virtaaman pienentyminen johtaa Halkjärven tilan heikkenemiseen. Tämä johtaa kalatuotannon, erityisesti kuhatuotannon, pienentymiseen. Seurauksena järven tilan huonontumisesta on kalaston koostumuksen muutos. Samoin rapukanta kärsii heikosta happitilanteesta. 1.4.2.5 Vahingonarvio Vesialuevahingoissa vahingonarvio perustuu kalan- tai raputuoton heikkenemiseen. Esitetyt vuosikorvaukset ovat seuraavat: Myllyoja 876 mk Iso-Herakas ja Tytyjärvi 68 mk/ha Halkjärvi 61,8 mk/ha Huhdinoja 465 mk Satokoskenojan yläosa 558 mk Satokoskenojan keskiosa 186 mk Iso- ja Vähä-Pitkusta 55,4 mk/ha Isojoen yläosa 174 mk Pääomitettu korvaus saadaan kertomalla vuosikorvaus luvulla 20. Korko on tällöin 5 %. Kalojen kilohintana on käytetty kauppahintoja. Kalataloudellisen haitan laskemisessa kalojen kilohinnasta ja ravun kappalehinnasta on vähennetty kalastuskustannukset. Kalastuskustannuksiksi on arvioitu 40 % kilo- tai kappalehinnasta. Sen jälkeen on laskettu kalatuoton (kg/

1. ha)mukaan tuoton arvo (mk/ha). Tuoton kokonaisarvosta on laskettu haittaprosentin mukainen haitan suuruus vuodessa. Halkjärven osalta kalataloudellinen korvaus on esityksen mukaan 242 260 mk. Huomioon ottaen jo aiemmin vedenotosta maksettu korvaus tämä jakaantuu jakokuntien mukaan seuraavasti: Kaskiston kylän jakokunta: 166/196 x 242 260 mk = 205 180 mk Lisää maksettava korvaus: 205 180 mk - 137 000 mk = 68 180 mk Suojoen kylän jakokunta: 30/196 x 242 260 mk = 37 080 mk Lisää maksettava korvaus: 37 080 mk - 25 000 mk = 12 080 mk Huhdinojan-Satokoskenojan pääomitetut korvaukset ovat seuraavat: Huhdinoja 9 300 mk Satokoskenojan yläosa 11 160 mk Satokoskenojan keskiosa 3 720 mk Yhteensä 24 180 mk Vesioikeuden 22.2.1983 antamassa päätöksessä nro 22/1982 D Huhdinojan ja Satokoskenojan korvaukset olivat Kiikalan, Komisuon, Lautelan ja Kaskiston kylien jakokunnille yhteensä 20 000 mk. Salon kaupunki maksoi vesioikeuden päätöksen mukaiset korvaukset korkoineen 12.2.1991. Huhdinojan ja Satokoskenojan osalta vahingonarviossa on päädytty nyt samantasoisiin korvauksiin, eikä lisäkorvauksia esitetä tältä osin maksettavaksi. Vedenotosta johtuvat kalataloudelliset korvaukset (lukuun ottamatta Huhdinojaa ja Satokoskenojaa) ovat seuraavat: Vesialue Myllyoja Pituus tai pinta-ala 1 690 m Korvaus mk 17 520 Aikaisemmin maksettu mk - Lisää maksettava mk 17 520 Vesialue Iso-Herakas ja Tytyjärvi Pituus tai pinta-ala 11,46 ha Korvaus mk 15 586 Aikaisemmin maksettu mk - Lisää maksettava mk 15 586 Vesialue Halkjärvi Pituus tai pinta-ala 196 ha Korvaus mk 242 260 Aikaisemmin maksettu mk 162 000 Lisää maksettava mk 80 260 Vesialue Isojoen yläosa Pituus tai pinta-ala 2 000 m Korvaus mk 3 480 Aikaisemmin maksettu mk - Lisää maksettava mk 3 480 Vesialue Iso-Pitkusta Pituus tai pinta-ala 24 ha Korvaus mk 26 590 Aikaisemmin maksettu mk - Lisää maksettava mk 26 590 Vesialue Vähä-Pitkusta Pituus tai pinta-ala 12 ha Korvaus mk 13 300 Aikaisemmin maksettu mk - Lisää maksettava mk 13 300 Järvien kalataloudellinen tuottoarvo on välillä 1 000 - 6 000 mk/ha. Rapujen esiintyminen lisää tätä arvoa. Halkjärven tuottoarvo on 6 180 mk/ha (rapu mukana). Alueen pikkujärvissä tai lammissa on vain vähän kalaa tai niissä ei ole kalaa lainkaan. Lampia voidaan kuitenkin käyttää esimerkiksi retkikohteina ja uimiseen, ja niillä on tietty arvo tiloja myytäessä. Katselmustoimituksessa Kaskistonnummen Kalattoman ja Ison Mulkkulammin, jotka ovat kohtalaisen suuria, vesialueen arvoksi on arvioitu 4 000 mk/ha ja Herakkaan Kalaton-lammen, Immenjärven ja Pienen Mulkkulammin vesialueen arvoksi 3 000 mk/ha. Vedenoton aiheuttaman arvon alentumaksi on arvioitu Kaskistonnummen Kalattoman ja Herakkaan Kalattoman osalta 20 % ja muiden lampien osalta 15 %. Rantavahingoista katselmuskirjassa on todettu, että Halkjärveen virtaavien pohjavesimäärien väheneminen ja vedenpinnan aleneminen noin 2 cm:llä aiheuttavat rantatonttien virkistyskäytön vaikeutumista. Halkjärven rantaan ulottuvat tilat ja rannan läheisyydessä olevat rakennukset on inventoitu syksyn 1997 aikana. Vahingonarviossa rantakiinteistön pinta-alasta on otettu huomioon enintään 5 000 m 2. Tämän pinta-alan ylittävän osan ei katsota kärsivän haittaa. Neliöhintana on käytetty rantatonttien arvon määrittelyssä 45 mk/m 2. Vesiympäristöstä johtuvaksi virkistysarvo- osuudeksi on arvioitu 60 % tontin kokonaisarvosta. Rantatonttien soveltuvuutta virkistyskäyttöön kuvataan kuudella eri kertoimella. Halkjärven ympärillä hyvyyskertoimien tulon keskiarvoksi muodostuu tiloille 0,513. Virkistyskäyttöä koskevaksi vahinkoasteeksi on arvioitu Halkjärven rantatonteille 10 %. Virkistyskäytön vaikeutumisesta johtuva rantatontin korvaus on laskettu seuraavasti: Korvaus = hyvyyskerroin/keskimääräinen hyvyyskerroin x 0,6 x 45 mk/m 2 x A x 0,10, jossa A = tontin pinta-ala (enintään 5 000 m² asti) ja 0,10 = vahinkoaste. Korvaukset on rajattu vaihtelemaan välillä keskiarvo ±35 %. Rantavahingoista on esitetty korvauksia Halkjärven, Herakkaanlähteen, Myllyojan alaosan ja Ison Mulkkulammin rannalla sijaitseville kiinteistöille. Korvaukset rantatonttien virkistyskäytön vaikeutumisesta ovat yhteensä 439 076 mk. Kaskistonnummen ja Herakkaan Kalaton-lampien, Immenjärven sekä Pienen Mulkkulammin rannoilla ei ole lomarakennuksia. 1.4.2.6 Toimitusmiesten esitys Katselmuskirjassa toimitusmiehet ovat esittäneet, että hakijoille myönnetään lupa rakentaa Herakkaanlähteen, Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenottamot suunnitelman mukaisiin paikkoihin niitä varten vuokratuille alueille ja ottaa vettä Herakkaanlähteen ottamosta enintään 2 000 m 3 /d, Kalattomannotkon ottamosta enintään 2 200 m 3 /d ja Kaskistonnummen ottamosta enintään 1 700 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Toimitusmiehet ovat esittäneet katselmuskirjassa lähemmin ilmenevät lupaehdot. Vedenotosta aiheutuvasta vahingosta on esitetty maksettavaksi kalataloudellisia korvauksia Myllyojan, Iso-Herakkaan ja Tytyjärven, Halkjärven, Isojoen yläosan, Iso-Pitkustan ja Vähä-Pitkustan vesialueiden omistajille. Lisäksi alueen pikkujärvistä tai lammista Kaskistonnummen Kalaton-lammelle, Herakkaan Kalaton-lammelle, Isolle Mulkkulammille, Pienelle Mulkkulammille ja Immenjärvelle on esitetty vedenotosta johtuvia vesialueen arvonalenemakorvauksia. Rantatonttien virkistyskäytön vaikeutumisesta on esitetty korvauksia Halkjärven, Myllypuron, Herakkaanlähteen ja Ison Mulkkulammin rantakiinteistöjen omistajille. 1.4.3 Muistutukset ja vaatimukset sikäli kuin nyt on kysymys 1.4.3.1 Lounais-Suomen ympäristökeskus on todennut sen tavoitteena olevan hyvälaatuisen pohjaveden käytön lisääminen yhdyskuntien vedenhankinnassa. Salon, Halikon ja Perttelin käytössä on nykytilanteessa useita pohjavedenottamoita, joista suurimmassa osassa veden laatu on kuitenkin heikko. Vesi on joillakin ottamoilla hygieenisesti heikkolaatuista, ja myös nitraattipitoisuus on korkeampi kuin talousvedelle asetetut terveydelliset vaatimukset edellyttävät. Lisäksi useilla ottamoilla pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat korkeat, mikä alentaa veden teknis-esteettistä käyttökelpoisuutta. Veden puhdistaminen talousveden laatuvaatimusten edellyttämälle tasolle muodostuu kalliiksi ja käsittelyyn tarvitaan useita kemikaaleja. Luvan myöntäminen parantaa vesihuollon tasoa Salossa, Halikossa ja Perttelissä ja turvaa alueen vesihuollon pitkälle tulevaisuuteen. Pohjaveden oton vaikutukset alueen luontokohteisiin on ympäristökeskuksen mukaan selvitetty yksityiskohtaisesti ja esitetty toimenpiteitä haittojen estämiseksi. Vedenottoalueella on suojelukohteita, jotka kuuluvat Natura 2000 -esitykseen. Ympäristökeskus on ilmoittanut tulevansa tarvittaessa antamaan asiasta vielä erillisen lausunnon vesioikeudelle ja katsonut, että vesilain mukaiset oikeudelliset edellytykset vedenottoluvan myöntämiseksi ovat olemassa. 1.4.3.2 Someron kaupungin ympäristölautakunta on todennut, että yhteensä käyttökokemuksien mukainen vesimäärä hakijakunnissa on 7 312 m 3 /d. Pyymäen ja Pullassuon vedenottamoilla on lupa yhteensä 4 000 m 3 /d vedenottoon. Näillä ottamoilla olisi merkitystä käytettävissä oleviin vesimääriin. Hakijoilta tulisi vaatia selvitystä siitä, mitä ottamoiden vedenlaatuongelmien poistamiseksi on tehty ja mitä olisi tehtävissä. Lautakunta on katsonut, että hakijakunnilla ei ole lisävedentarvetta ja että ennustettu vedentarve voi olla yliarvioitu. Kun otetaan huomioon hakijakuntien nykyinen ja tuleva vedentarve, nykyisin otettavissa olevat vesimäärät ja kyseisten kuntien ja niiden lähiympäristön mahdolliset käytettävissä olevat pohjavesivarat, ei ole perusteltua myöntää toimitusmiesten ehdotuksen mukaista 5 900 m 3 /d vedenottomäärää ympäristön kannalta arvokkaalta ja haavoittuvalta harju- ja lähteikköalueelta. Hankkeesta tehdyt ympäristöselvitykset ovat lautakunnan mielestä puutteelliset. Hyyppärän-Kaskistonnummen harjualue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Someron puolella oleva Kaskistonkorpi kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan ja Kaskistonkorvesta osa on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Tämä Yrttikorven nimellä oleva suoalue on yksi arvokkaimmista luontokohteista Somerolla. Someron-Kiikalan harjuseutukaavassa Kaskistonkorpi, Herakkaanlähteen ympäristö, Hossojanlähde laskupuroineen ja Lamminlähteen ympäristö osittain myös Someron puolelta kuuluvat SL-alueisiin. Kaikki kolme hakemuksen mukaista vedenottopaikkaa sijaitsevat Natura 2000 -ehdotuksessa luonnonsuojelulailla suojeltavilla alueilla. Kaikki harjualueen järvet ja lammet esitetään suojeltaviksi vesilailla. Alueet muodostavat valtakunnallisesti arvokkaan kokonaisuuden, joka on otettava huomioon hankkeen hyötyjä ja haittoja vertailtaessa. Luonnonsuojelullisten haittojen lisäksi vedenottohanke aiheuttaa haittaa myös vesistöjen laadulle ja yleiselle virkistyskäytölle. Todelliset vahingot eivät ole rahassa mitattavissa. Vedenoton vaikutukset Halkjärven tilaan ovat todennäköisesti kohtalokkaat. Myös ainakin Iso- ja Vähä-Pitkusta ja mahdollisesti myös Iso-Valkee ovat vaaravyöhykkeessä. Odotettavissa olevat haitat Kalatonlammelle, Herakkaanlähteelle, Mulkkulammille ja Myllypurolle ovat huomattavat. Veden laadulle ja kalataloudelle vahingot voivat olla huomattavasti arvioitua suuremmat ja laajemmat. Veden johtamista Vähä-Pitkustaan ei tule sallia, sillä ulkopuolisten vesien johtaminen näinkin hyvälaatuisiin, herkkiin ja luonnontilaisiin järviin on erittäin arveluttavaa. Vanhoja ottamoita koskeva lupa tulisi todeta rauenneeksi jo siksi, että ottamoita ei ole määräaikaan mennessä rakennettu. Koska luvanhakijoiden todellinen lisäveden tarve on varsin pieni ja hankkeesta saatava hyöty kyseenalainen ja hankkeesta johtuvat vahingot ja haitat varsinkin yleiseltä kannalta katsottuna todennäköisesti erittäin suuret, luvan myöntämisedellytykset eivät ympäristölautakunnan mielestä täyty. Tulisi vielä arvioida uudestaan, edellyttääkö hanke ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista menettelyä. Mikäli Salon kaupungille aikaisemmin myönnetty 3 500 m 3 /d suuruinen vedenottolupa katsotaan yhä voimassaolevaksi, vedenottomäärä on kokonaisuudessaan joka tapauksessa niin suuri, että YVA-lain mukainen menettely on tarpeen. 1.4.3.3 Someron vesiensuojeluyhdistys ry on vaatinut, että huomattavien ja varsinkin vesistöille haitallisten ympäristövaikutusten vuoksi vedenoton määrän lisäämisestä jo aikaisemmin hyväksyttyä suuremmaksi on luovuttava. Uutta vedenottolupaa on siirrettävä, kunnes selvitetään korvaavat vaihtoehdot, joita yhdistyksen käsityksen mukaan on ja joiden ympäristölle vahingolliset vaikutukset ovat vähäisemmät. Perusteluina yhdistys on esittänyt muun muassa, että katselmuskirjassa on epäjohdonmukaisuus tai puutteellisuus. Yhdistys on tulkinnut vedenottomäärän siten, että 5 900 kuutioon sisältyy aikaisemmin vesioikeuden myöntämä 3 500 m 3 /d. Yhdistyksen mukaan vedenotto vaikuttaa haitallisesti Someron kaupungin alueella oleviin Herakkaanlähteeseen, Iso-Herakasjärveen, Tytyjärveen sekä Iso- ja Vähä-Pitkustaan. Näiden järvien vedenpinta laskee, mistä aiheutuu monia haitallisia vaikutuksia. Tämä vaikuttaa myös Halkjärven vedenkorkeuteen. Järvi on alueen merkittävin kalavesi ja virkistysalue. Myllyojan virtaaman vähentyminen saattaa aiheuttaa joessa olevien rapu- ja kalakantojen tuhoutumisen. Myös Isojoen yläosa, Kalaton-lammet, Mulkkulammit, Huhdinoja ja Satakoskenoja tulevat kärsimään selvistä haitoista. Iso- ja Pikku-Valkee sekä Ätämöt ovat pohjavedenoton vaikutuksen reuna-alueilla. Vedenotto saattaa vaikuttaa näihinkin epäedullisten sääjaksojen vallitessa. Koska vedenoton haittavaikutukset ovat näin laajat, vedenottoon ei haetussa laajuudessa tulisi ryhtyä. Hakijakuntien vedentarve ei ole kovin kiireellinen. Haittojen vähentämiseksi tulisi ryhtyä harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Tulisi selvittää pohjaveden oton mahdollisuudet lähempää hakijakuntia. Yhdistyksen mielestä ei voida myöskään väheksyä Someron kaupungin vesilaitoksen tarjoamia mahdollisuuksia pohjaveden hankkimiseen. Myös pintaveden käyttö hakijoiden vedenlähteenä on varteen otettava vaihtoehto. Vedenottamot sijaitsevat Natura 2000 -alueella ja Herakkaan pumppaamo on ehdotetulla luonnonsuojelualueella. 1.4.3.4 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on yhdessä Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry:n, Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys ry:n kanssa vaatinut, että alueelle ei saa myöntää mitään sellaisia pohjavedenottolupia, jotka vaarantavat alueen arvokkaiden luontotyyppien ja harvinaisen eliöstön säilymisen. Alueen runsaiden pohjavesien muodostaman poikkeuksellisen arvokkaan luonnonvaran käyttöratkaisuissa on turvattava tulevien sukupolvien tarpeet ja priorisoitava pitkällä aikatähtäyksellä pohjaveden paikalliset käyttöoikeudet. Lupahakemuksen yhteydessä on suoritettava ympäristövaikutusten arviointimenettely. Mikäli sitä ei toteuteta, yhdistys asiakumppaneineen on vaatinut erinäisten lisäselvitysten tekemistä ja maastotarkastuksen suorittamista asiassa. 1.4.3.5 Halkjärven yhteisalueen RN:o 876:1 osakaskunta on vastustanut luvan myöntämistä Herakkaanlähteen ja Kalattomannotkon alueille. Hakijat eivät ole esittäneet selvitystä Salon kaupungin ja Halikon kunnan vedenottamoiden veden heikosta laadusta ja siitä, kuinka kalliiksi puhdistustoimenpiteet tulisivat. Salon kaupungille vesiylioikeuden päätöksellä myönnetyn luvan mukaisia pohjavedenottamoita ei ole otettu käyttöön, joten todellista vedentarvettakaan ei ole ollut. Halkjärvi on jo nyt melko kriittisessä tilassa. Mahdollisen pohjavedenottoluvan ehtoihin on tämän vuoksi sisällytettävä Halkjärven veden hapettamisvelvoite. Kalojen ja rapujen osalta tulisi tehdä useampien vuosien empiirinen seuranta vahinkojen selvittämiseksi. Herakkaan ottamon mahdollista perustamista tulisi lykätä, kunnes tutkimustulokset on saatu. Selvitykset vedenoton vaikutuksista ovat olleet muutenkin puutteellisia ja perustuneet varsin lyhytaikaisen koepumppausajan perusteella saatuun vertailuaineistoon. Haittojen minimoimiseksi vedenotto olisi mitoitettava sellaiseksi, että vesistön vedenpinta ei laske. Tämä edellyttää veden ottamisen huomattavaa pienentämistä toimitusmiesten ehdottamasta tai sitä, että vedenotto keskitetään muualle kuin Herakkaanlähteen tai Kalattomannotkon alueille. Vaihtoehtona näille voisi olla Kultalähteen lounaispuolinen alue. Toimitusmiesten esittämä vedenottomäärä 5 900 m³/d on selvästi ylimitoitettu hakijakuntien vedentarpeeseen nähden. Lähtökohtana hakijakuntien vedenkäyttösuunnitelmille osakaskunta on pitänyt, että hakijat tehostaisivat omien alueittensa pohjaveden käyttöä. Salon kaupunki ja muut hakijakunnat pyrkivät hyödyntämään toisen kunnan alueella olevia luonnonvaroja siirtäen samalla toiminnan mahdolliset haitat pois omalta alueeltaan toisen kunnan alueelle. 1.5 Hakijoiden selitys tehtyjen muistutusten johdosta sikäli kuin nyt on kysymys Salon kaupunki, Halikon kunta ja Perttelin kunta ovat lausuneet, että ne ovat rakennuttaneet Immenjärven, Herakas I:n ja Herakas II:n pohjavedenottamot vuonna 1992. Kaivojen veden laatu ei täysin vastannut aikaisempien tutkimusten aikana todettua veden laatua. Lisäkaivojen rakentamiseen ei siinä vaiheessa kuitenkaan ryhdytty. Hakijat ovat kuitenkin määräajassa täyttäneet velvoitteensa rakentaa kymmenen vuoden määräajassa vedenottoon tarvittavat siiviläputkikaivot kaikille vesioikeuden päätöksessä 22.2.1983 mainituille pohjavedenottamoille. Nyt kysymyksessä olevan hankkeen ympäristövaikutuksia on selvitetty poikkeuksellisen laajalti ja monimuotoisella tavalla. Toimitusmiehet ja heidän apunaan olleet asiantuntijat ovat ottaneet riittävästi huomioon ympäristöön mahdollisesti kohdistuvia haittoja. Hakijoilla ei ole korvaavia vedenottovaihtoehtoja, vaan kaikki Salon läheisyydessä olevat pohjavedenottoalueet ovat jo käytössä. Kiikalan- Someron harjualue on yksi Lounais-Suomen parhaista ja antoisimmista pohjavedenmuodostumisalueista. Asiantuntijalausuntojen mukaan alueella muodostuu pohjavettä noin 23 500 m 3 /d. Vedenoton vaikutukset myönnettävillä vedenottomäärillä ovat vähäiset ja rajoittuvat suppealle alueelle. Hakijoilla on tarve saada lisävettä. Yksistään Salon kaupungin väkiluku on kasvanut vuoden 1992 21 958 asukkaasta 23 500 asukkaaseen vuoden 1997 loppuun mennessä. Tämän lisäksi paikallinen teollisuus on kasvanut voimakkaasti. Salon kaupungilla on kaikkiaan kymmenen vedenottamoa, joista kolme on jouduttu sulkemaan liian korkean rauta-, mangaani- ja fluoridipitoisuuden takia. Koko kapasiteetti on jatkuvasti käytössä. Pohjaveden ottaminen Kiikalan-Someron harjualueelta eli Kaskistonnummen, Kalattomannotkon ja Herakkaanlähteen ottamoilta tulee maksamaan 25-28 miljoonaa markkaa ja on taloudellisesti juuri mahdollinen toteuttaa. Runkolinjan vetäminen Someron vesilaitoksen ottamoille ja mahdollisesti olemassa olevien ottamoiden laajentaminen maksaisi varovastikin arvioiden yli 10 miljoonaa markkaa lisää, eikä Someron vesilaitoksella ole vedenottolupaa esimerkiksi myydä 7 000 m 3 /d hakijakuntien käyttöön. 1.6 Toimitusinsinöörin lausunto sikäli kuin nyt on kysymys Pohjaveden johtamiseen Vähä-Pitkustan eteläosaan ehdotetaan myönnettäväksi oikeus silloin, kun Iso-Pitkustan vedenpinta on tason N 60 +93,20 m alapuolella. Tämä vesi on Kaskistonnummen-Herakkaan alueen pohjavettä, joten se laadultaan vastaa sitä vettä, jota muutenkin suotautuu näihin järviin. Vähä- ja Iso-Pitkustaan on aina purkautunut vettä pohjan läpi vedenpinnan alapuolella. Lupaehdossa 3) esitetty enimmäismäärä on 400 m 3 /d eli 4,63 l/s. Sateesta muodostuu pohjavesiä näillä kangasmailla keskimäärin 945 m 3 /d/km 2. Toimitusmiesten käsitys on, että toimenpiteestä saatavat hyödyt ovat suuremmat kuin siitä mahdollisesti aiheutuvat haitat. Asia varmistuu käytännössä tulevissa tarkkailututkimuksissa. Vedenottoa ja haittaa ehkäiseviä toimenpiteitä valvoo Lounais-Suomen ympäristökeskus. Veden johtamista Vähä-Pitkustaan voidaan säädellä määrän 400 m 3 /d alapuolella, tai se voidaan lopettaa, jos se on aiheellista. Vesi on johdettava kohtaan, jossa pohja on tasolla N 60 +91,40 m (=MW -1,87
2. m)tai alempana. Koska vedenjohtamiskohtaa ei ole syytä sijoittaa järven syvälle alueelle, voidaan lupaehdossa 3) määrätä, että sen on sijaittava alueella, jossa pohja on tasojen N 60 +90,90 m ja +91,40 m välillä. Pitkustoihin suotautuu nykyisin pohjavettä keskimäärin 800 m³/d. Näiden järvien vesipinta-alat ovat yhteensä 360 000 m 2. Järviin sattuvan sadannan ja järvihaihdunnan erotus on tällä alueella noin 200 mm/a (sadanta nykyään 770 mm/a, järvihaihdunta 570 mm/a). Iso- ja Vähä- Pitkustasta suotautuu vettä pois keskimäärin 1 000 m 3 /d. Lupaehtoesityksen mukaisella vedenotolla saatava vesimäärä on toimitusmiesten arvion mukaan välillä 5 200-5 500 m 3 /d, mikä merkitsee 24 prosentin alennusta hakemukseen verrattuna. Halkjärven vedenpinnan alenema noin 2 cm:llä voidaan haluttaessa estää korottamalla vastaavalla määrällä järven luusuassa olevan puisen pohjapadon reunaa. Se on toimenpide, joka ei edes vaadi vesioikeuden lupaa, koska pinnankorkeusvaihtelu pidetään ennallaan. Halkjärven vedenpintaa on laskettu 1930- luvulla noin yhden metrin verran. Someron kaupungin nykyisistä pohjavedenottamoista ei saada tarvittavaa vesimäärää Salon seudulle. Vedentarve edellyttää uusien pohjavedenottamoiden rakentamista alueelle, jolta voidaan johtaa kohtalaisia vesimääriä. Vedensaantimahdollisuuksia koskeva perusselvitys, jossa viranomainen ja kunnat olivat mukana, oli Salon seudun vedenhankinnan yleissuunnitelma. Salon seudun vedenottohanke on 1990-luvun alkuvuosina muokattu nykyisen hakemuksen mukaiseksi. On täysin selvää, että vanhat luvat tältä alueelta eivät enää ole voimassa, kun tästä hakemuksesta annettu päätös saavuttaa lainvoiman. On mahdollista, että Someron Vesihuolto Oy:n ottamoista voidaan ottaa pohjavettä noin 4 000 m 3 /d. Someron vedentarve voi tulevaisuudessa olla 2 500 m 3 /d tai vähän ylikin, joten muille annettavaksi jää noin 1 300 m 3 /d. Äyräsnummen alue (deltamuodostuma) purkaa pohjavedet pääasiassa Jakkulan lähteestä Oinasjärveen, josta ne valuvat Pitkiönjokea etelään (Karjaanjoen vesistöaluetta). Jakkulan lähteestä purkautuu pohjavettä noin 5 000 m 3 /d. Someron Vesihuolto Oy ottaa tästä pienen vesimäärän, muutaman kymmenen kuutiometriä päivässä, ja jakaa sen lähiasutukselle. Voitaisiin ajatella, että Salon seutu saisi Äyräsnummen alueelta (Jakkulan lähteen lähistöltä) pohjavettä noin 3 000-3 500 m 3 /d, jos lupaa siihen haettaisiin. Yhteensä Salon seutu voisi saada Someron ottamoista ja Äyräsnummen alueelta noin 4 600 m 3 /d. Näiden vesien saaminen Herakkaan alueelta Pertteliin johtavan syöttövesijohdon päähän maksaisi Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa tehdyn kustannuslaskelman mukaan nykyhintatasossa 9-10 miljoonaa markkaa. Suunnitelman ja hakemuksen tekeminen sekä lupakäsittely vaatisivat aikaa todennäköisesti 7-10 vuotta. Halkjärven vedenpinnan lasku olisi lupaehtoesityksen mukaisella vedenotolla noin 2 cm. Halkjärveen virtaavan pohjaveden määrä pienenee noin 2 500 m 3 /d (Myllyojasta ja Murrosjoesta yhteensä 1 800 m 3 /d ja järven lounaispäässä 700 m 3 /d). Järven tulovirtaaman pieneneminen olisi järveen tuleviin pohjavesimääriin verrattuna keskimäärin 25 prosenttia ja koko keskitulovirtaamasta noin 10 prosenttia. Järven lähtövirtaama on pienimmillään yleensä noin 6 000 m 3 (tulovirtaama tällöin lähes yksinomaan pohjavesiä), ja tämä pienenee lupaehtoesityksen mukaisilla vedenottomäärillä noin 40 prosenttia. Halkjärven minimivedenkorkeuden määrää luusuassa oleva puinen kynnyspato. Kynnyspatoa voidaan nostaa muutamalla senttimetrillä. 2. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 27.10.2000 nro 60/2000/4 Länsi-Suomen vesioikeuden sijaan tullut Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on asiasta äänestettyään hylännyt Salon kaupungin sekä Halikon ja Perttelin kuntien yhteisen hakemuksen saada ottaa pohjavettä Someron kaupungissa olevilta Herakkaan ja Kaskistonnummen sekä Kiikalan kunnassa olevalta Kalattomannotkon pohjavesialueilta, koska käytettävissä olleen tiedon perusteella hankkeella oli merkittäviä haitallisia vaikutuksia niihin luonnonarvoihin, joiden vuoksi alue on otettu Natura 2000 -verkostoon, eikä hankkeesta saatava hyöty ollut siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. 3. Vaasan hallinto-oikeuden päätös 29.5.2001 nro 01/0040/4 Vaasan hallinto-oikeus on Salon kaupungin sekä Halikon ja Perttelin kuntien valitusten johdosta hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevin äänestysmenettelyä koskevin perustein poistanut ympäristölupaviraston päätöksen ja palauttanut asian ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Aiotut vedenotot sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon sisällytetyllä alueella. Tämän vuoksi asiassa oli ennen sen ratkaisemista toimitettava luonnonsuojelulaissa säädetty arviointi- ja lausuntomenettely siitä, heikentääkö hanke ja millä tavoin alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Selvityksen esittäminen ja asian ratkaiseminen hakemuksesta tehtyjen muistutusten määrä huomioon ottaen kävi soveliaimmin päinsä ympäristölupavirastossa. Tämän vuoksi hakemus oli sitä miltään osin hallinto-oikeudessa ratkaisematta palautettava ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Ympäristölupaviraston tuli ennen asian ratkaisemista varata hakijoille tilaisuus antaa selvitys hankkeen vaikutuksista Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn Hyyppärän harjualueen (kohde FI0200010) luonnonarvoihin sekä hankkia selvityksestä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunto ja muut tarpeelliseksi katsomansa selvitykset. Ympäristölupaviraston tuli tarvittaessa varata hakijoille tilaisuus hakea valtioneuvostolta luonnonsuojelulain 66 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa, ellei virasto itse saata hakemusta valtioneuvoston käsiteltäväksi. Asia tuli käsitellä ja ratkaista soveltaen 1.3.2000 voimaan tullutta ympäristönsuojelulainsäädäntöä. Päätökseen liitetyn muutoksenhakua koskevan lausuman mukaan päätökseen ei hallintolainkäyttölain 5 §:n mukaan saanut hakea muutosta valittamalla. 4. Nyt puheena olevan asian käsittely Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa 4.1 Hakemuksen täydennys Ympäristölupavirasto on 25.6.2001 määrännyt, että hallinto-oikeuden päätöksessä 29.5.2001 edellytetyt lisäselvitykset tuli toimittaa lupavirastolle 28.12. 2001 mennessä. Hakijat ovat toimittaneet 20.12.2001 ympäristölupavirastolle Biota BD Oy:n laatiman selvityksen nro 10/2001 pohjavedenoton vaikutuksista Hyyppärän Natura 2000 -alueen luonnonarvoihin. Lisäksi hakijat ovat pyytäneet ympäristölupavirastoa ratkaisemaan asian Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon ottamoiden osalta lopullisesti vesilain 16 luvun 24 §:n 1 momentin nojalla ja määräämään asian edelleen selvitettäväksi Herakkaanlähteen ottamon osalta vesilain 16 luvun 8 §:n mukaisesti. 4.2 Arvio pohjaveden oton vaikutuksista Biota BD Oy:n selvityksessä on vedenoton vaikutuksia Hyyppärän Natura 2000 -alueen luontotyyppeihin tarkasteltu neljän eri vaihtoehdon mukaisesti Suunnittelukeskus Oy:n vuonna 2000 tekemien vaikutusaluekarttojen pohjalta. Kartat perustuvat koepumppausten mittaustuloksiin ja niistä tehtyihin mallinnoksiin. Vaikutusten tarkastelua on laajennettu varsinaisen vaikutusalueen ulkopuolelle, mikäli asiantuntijat (Esko Mälkki ja Hannu Salo) ovat omissa lausunnoissaan maininneet vedenoton mahdollisesti vaikuttavan pohjaveden virtaamien muutosten kautta kyseessä oleviin kohteisiin. Tällaisia kohteita ovat Iso-Pitkusta, Vähä-Pitkusta, Yrttikorpi, Hossoja, Iso-Herakas ja Tytyjärvi. Vedenoton vaikutuksia on tarkasteltu erikseen haetuilla määrillä ja toimitusmiesten esittämillä ottomäärillä. Lisäksi vaikutuksia on arvioitu erikseen tilanteessa, jossa pohjavettä otettaisiin kaikista kolmesta ottamosta (Herakkaanlähde, Kalattomannotko ja Kaskistonnummi) ja tilanteessa, jossa pohjavettä otettaisiin vain Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen ottamoista. Selvityksen mukaan haetuilla määrillä sekä pohjoiselta vaikutusalueelta (Herakkaanlähde) että eteläiseltä vaikutusalueelta (Kalattomannotko ja Kaskistonnummi) tapahtuvalla vedenotolla olisi suurimmat vaikutukset luontotyyppeihin "Kirkasvetiset järvet", "Lähteet ja lähdesuot" ja "Puustoiset suot". Erittäin vähäisiä vaikutuksia, joilla ei tulisi juurikaan olemaan merkitystä koko Natura-alueella esiintyvän luontotyypin huomioon ottaen, tulisi olemaan luontotyyppeihin "Harjumetsät" (vaikka luontotyyppiä esiintyykin runsaasti vaikutusalueella, eivät alueella olevat harjumetsät ole riippuvaisia pohjaveden pinnan tasosta), "Humuspitoiset järvet ja lammet", "Pikkujoet ja purot" ja "Vaihettumissuot ja rantasuot". Selvityksessä on todettu, että vaikka vaikutukset eivät välttämättä yksittäisen luontotyypin osalta ole tarkasti ennustettavissa ja vaikka ne eivät toteutuisi kokonaisuudessaan, on otettava huomioon hankkeen kokonaisvaikutus kaikkiin luontotyyppeihin. Kun ensisijaisesti suojeltavasta luontotyypistä (puustoiset suot) 17 % on muutoksen uhan alla ja muista luontotyypeistä kirkasvetisiä järviä on muutoksen uhan alla yli puolet ja lähteitä ja lähdesoita 10 %, on perusteltua arvioida hankkeen mahdollisia vaikutuksia koko Natura-alueen suojeluperusteisiin. Koska selvä, tunnistettu riski muutoksiin on olemassa yhdellä ensisijaisesti suojeltavalla luontotyypillä ja kahdella muulla, täytyy hankkeesta aiheutuvia muutoksia pitää koko Natura-alueen suhteen merkittävinä. Toimitusmiesten esittämillä vedenottomäärillä tilanne on sama, tällöin puustoisia soita on muutoksen uhan alla 13 % ja lähdesoita 7 %. Vedenotolla eteläiseltä alueelta tulee olemaan jonkinasteisia vaikutuksia luontotyyppeihin "Kirkasvetiset järvet", "Lähteet ja lähdesuot" ja "Puustoiset suot". Vaikutukset kirkasvetisiin järviin kohdistuvat todennäköisesti ominaispiirteitä muuttavalla tavalla viiteen prosenttiin luontotyypistä, mikä koko Natura-alueella olevan luontotyypin huomioon ottaen on kohtalaisen vähäinen määrä. Lisäksi pohjaveden purkautumisen väheneminen Pitkustoihin voi hieman lisätä luontotyyppiin kohdistuvia vaikutuksia. Vaikutukset lähteisiin rajoittuvat yhteen luontotyypin kohteeseen. Vaikutuksen voimakkuutta on vaikea ennustaa, sillä vain kohteen itäreuna on alueella, jossa pohjaveden pinta tulee laskemaan. Jonkinasteista kuivumista tulee kuitenkin todennäköisesti tapahtumaan. Koko Natura-alueella olevan luontotyypin huomioon ottaen vaikutukset tulevat olemaan melko vähäiset, sillä edustavimmat lähdesuot ovat vedenoton vaikutusalueen ulkopuolella. Vedenotolla voi lisäksi olla välillisiä vaikutuksia erittäin edustavaan Yrttikorpeen. Vaikka puustoiset suot ovat ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi, eivät vedenoton vaikutukset koko Natura-alueen puustoisiin soihin ole kovinkaan merkittävät. Vain kaksi prosenttia luontotyypistä tulee jonkinasteisesti muuttumaan vedenoton seurauksena. Kalattomannotkon pohjalla oleva suolaikku tulee muuttumaan voimakkaammin ja nopeammin kuin muualla vaikutusalueella olevat luontotyypin edustajat suuremman pohjaveden pinnan laskun seurauksena. Selvityksessä on katsottu, että muutoksen uhan alla tässä vedenottovaihtoehdossa on viisi luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiä. Suurin niistä, harjumetsät, ei tule kärsimään merkittävästi vedenotosta. Muiden luontotyyppien osuus vaikutusalueella täytyy katsoa niin pieneksi, että suotuisan suojelun taso tulee säilymään jokaisella luontotyypillä luonnonsuojelulain 5 §:n tarkoittamalla tavalla. Tästä johtuen ei voida perustellusti esittää, että tällä vedenottohankkeen toteuttamistavalla olisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia Hyyppärän Natura 2000 -alueeseen. Sama lopputulos on sekä haetulla että toimitusmiesten esittämällä vedenottomäärällä. Tutkittaessa vedenoton vaikutuksia luontodirektiivin liitteen II lajeihin on selvityksessä todettu, että Hyyppärän Natura 2000 -alueelta lajeista on tavattu korpihohtosammalta (Herzogiella turfacea) kahdesta paikasta: Varesjoen laaksosta joen yläjuoksulta Huhdinojan rannasta ja Salakkajärveltä Karateen laskevan puron varrelta. Vedenoton millään selvityksessä tarkastellulla määrällä ei voida katsoa vaarantavan korpihohtosammalen nykyisten esiintymien luonnonsuojelulain tarkoittamaa suotuisan suojelun tasoa, ja siksi hankkeen ei voida katsoa aiheuttavan merkittävää haittaa korpihohtosammaleelle. Alueelta on myös ilmoitettu löydetyksi kaksi nilviäislajia, jotka kuuluvat luontodirektiivin liitteen II lajistoon: kalkkisiemenkotilo (Vertigo genesii) ja lettosiemenkotilo (Vertigo geyeri). Lettosiemenkotilon määritys on jälkikäteen varmistettu vääräksi, joten se ei olemassa olevien tietojen mukaan sisälly alueen lajistoon. Virhe tullaan korjaamaan myöhemmin virallisiin uhanalaisluetteloihin. Niiltä alueilta, joille pohjavedenottohankkeen on todettu Mälkin ja Salon tutkimuksien mukaan vaikuttavan suoraan pohjavedenpintaa alentavasti, ei kalkkisiemenkotiloa ole nykytietojen perusteella tavattu. Ainoa varma olemassa oleva tieto on, että kalkkisiemenkotiloa on löydetty Varesjoen alueelta yksi yksilö vuonna 1994. Varesjoen alue ei sisälly vedenottohankkeen vaikutusalueisiin. Vedenottamoiden rakennelmien vaikutuksista on todettu Herakkaanlähteen osalta, että ottamo sijaitsee muutaman kymmenen metrin päässä kasvistollisesti arvokkaasta Herakkaanlähteen suoalueesta, joka kuuluu Etelä-Suomessa harvinaiseen Natura-luontotyyppiin "Lähteet ja lähdesuot". Koska lähteiset alueet ovat herkkiä pohjaveden vaihteluille, vedenottamon aiheuttamat vedenpinnan muutokset tulevat todennäköisesti vaikuttamaan lähteisen suoalueen kasvillisuuteen. Kaskistonnummen ottamo sijaitsee karussa harjumetsässä. Muutaman kymmenen metrin päässä vedenottamosta on ohutturpeinen, saravaltainen suopainanne, jonka kasvillisuudessa ei esiinny harvinaista lajistoa. Vedenottamon aiheuttamat vedenpinnan muutokset tulevat todennäköisesti herkimmin vaikuttamaan suopainanteen kasvillisuuteen. Kalattomannotkon ottamo sijaitsee Kalattomannotkon länsireunalla harjumetsässä, jonka puusto on hiljattain hakattu. Vedenottamon itäpuolella on notkon pohjalla suopainanteita, jotka ovat Natura-luontotyyppiä "Puustoiset suot". Vedenottamon mahdolliset vedenpinnan muutokset tulevat todennäköisesti ensimmäisenä näkyviin suoalueen kasvillisuusmuutoksina. Johtolinjat tullaan vetämään pääasiassa tienviertä pitkin. Ongelmia aiheuttaa alueellisesti uhanalainen idänkeulankärki (Oxytropis campestris), joka aikaisempien selvitysten mukaan kasvaa Kaskistonnummella tien sorapenkereellä. Mikäli hanke toteutetaan putkiston sekä Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenottamoille vievien teiden osalta suunnitelmien mukaisesti, tulee idänkeulankärjen esiintymän tarkka sijainti ja nykytilanne selvittää, jotta putken ja teiden rakennustyöt voidaan toteuttaa niin, etteivät ne tuhoa esiintymää. Hyyppärän ylävesisäiliön alue on karua harjumetsää, jossa kasvaa nuorta kasvatusmännikköä. Alueella on joitakin suurehkoja kiviä. Alueen kasvillisuudessa ei esiinny harvinaisia lajeja tai luontotyyppejä. Johtopäätöksenä luontoselvityksessä on katsottu, että vedenottohankkeen toteuttaminen yhtäaikaisesti eteläisellä ja pohjoisella alueella tulisi muuttamaan tai altistamaan muutokselle niin suuren osan Hyyppärän Natura 2000 -alueen luonnonarvoista, että tällaisen hankkeen vaikutuksia täytyy pitää merkittävinä. Tarkat muutokset ovat vaikeasti ennustettavia, ja niiden tapahtuminen saattaa viedä aikaa. Tästä huolimatta tarkasteltaessa vedenottoa yhtäaikaisesti eteläisiltä ja pohjoisilta alueilta (haetuilla tai toimitusmiesten esittämillä määrillä) kokonaisuutena kaikkien Hyyppärän Natura-alueen luonnonarvojen kannalta voidaan kokonaisvaikutuksia pitää sellaisina, että ne voivat vaarantaa luonnonsuojelulain 5 §:ssä kuvatun suotuisan suojelun tason Hyyppärän Natura-alueella, ja niitä on siksi pidettävä lain 66 §:ssä tarkoitetulla tavalla merkittävinä. Tarkasteltaessa vedenottohanketta ainoastaan eteläisen vaikutusalueen suhteen (haetuilla tai toimitusmiesten esittämillä määrillä) ei vedenottohankkeen vaikutuksia voida pitää selvityksessä esitetyn materiaalin perusteella sellaisina, että ne vaarantaisivat oleellisesti luonnonsuojelulaissa määritellyn suotuisan suojelun tason. On ilmeistä, että vedenottohankkeella tulee olemaan paikallisia haitallisia vaikutuksia Hyyppärän Natura-alueella. Kuitenkin tarkasteltaessa vaikutuksia ainoastaan eteläisellä vaikutusalueella ei näitä vaikutuksia voida pitää merkittävinä. 4.3 Hakemuksen osittainen peruutus Hakijat ovat 26.2.2002 peruuttaneet hakemuksensa Herakkaanlähteen vedenottamon osalta. 4.4 Tilaisuuden varaaminen selityksen antamiseen luontoselvityksen johdosta Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on varannut tilaisuuden selityksen antamiseen luontoselvityksen johdosta Lounais-Suomen ympäristökeskukselle, Someron kaupungin ja Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille, Someron kaupungille, Kiikalan kunnalle ja Varsinais- Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle. 4.5 Luontoselvityksen johdosta annetut lausunnot sikäli kuin nyt on kysymys 4.5.1 Lounais-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan esittänyt, että Biota BD Oy:n luontoselvitys perustuu kattavaan maastotyöhön, jossa luontotyypit on sijoitettu koko Natura-alueen kattavalle kartalle. Selvitys on huomattava parannus aikaisempiin hakemusasiakirjoihin. Selvitys on kuitenkin käyttökelpoinen vain niillä ottomäärillä, joihin se perustuu. Mikäli haettava vesimäärä (m³/
3. d)tai vaikutusalue suurenee tai jos vaikutusalue suuntautuu toisaalle, tulee arvio tehdä uudelleen. Jos vedenottohanketta viedään eteenpäin hakemalla lupia osa-alue kerrallaan, tulee Natura-vaikutusarvio tehdä kuitenkin koko kokonaisuudesta kerralla. Tällöin myös vanhat luvat ja/tai aikaisemmat lupahakemukset tulee aktivoida yhdessä uusien hakemusten kanssa yhteisvaikutuksen selvittämiseksi, kuten Euroopan unionin komission tulkintaohjeessa luontodirektiivin 6 artiklan soveltamisesta edellytetään. Salon kaupungille aikaisemmin Hyyppäränharjulle myönnetty vedenottolupa tulee katsoa rauenneeksi uuden lupapäätöksen yhteydessä. Muussa tapauksessa Natura-vaikutusarvio on tehtävä uudelleen. Paras lähtökohta vedenottoon olisi ollut se, että olisi haettu lähtökohtaisesti tietyt pohjavesialueet ja ottopaikat ja otettavaa kuutiomäärää säätämällä merkittävät luontokohteet (lähteiköt ja tietyt järvet) olisivat jääneet kokonaan vaikutusten ulkopuolelle. Tällä useamman hajautetun pienen ottamon vaihtoehdolla olisi voitu saada ehkä jo haettua määrääkin suurempi vesimäärä verkostoon ilman ristiriitaa luontoarvojen kanssa. Herakkaanlähteen ottamon vaikutukset aiheuttaisivat luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittamaa merkittävää haittaa luontotyypeille sekä haetuilla että katselmusmiesten esittämillä vähäisemmillä ottomäärillä. Kuten Biota BD Oy:n selvityksestä käy ilmi, alueen luontoarvot ovat jopa kansainvälisesti merkittäviä ja korvaamattomia. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan Herakkaanlähteen ottamoon ei nyt eikä tulevaisuudessa voida myöntää lupaa. Hakija onkin 26.2.2002 peruuttanut hakemuksen Herakkaan lähteen osalta. Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon ottamoiden vaikutusalueiden luontoarvot ovat kansainvälisestikin tarkastellen hyvin tärkeitä. Vedenoton kielteiset vaikutukset kohdistuisivat sekä haetuilla että katselmusmiesten esittämillä määrillä erityisesti Kalaton-, Iso-Pitkusta- ja Vähä-Pitkusta -järviin (luontotyyppiä Karut kirkasvetiset järvet) sekä Lamminlähteeseen, Pillistönsuon reunan lähteikköön ja Yrttikorpeen (luontotyyppiä Lähteet ja lähdesuot). Myös arvokas ja suojeltu Kultalähteen alue sijaitsee lähettyvillä. Luontotyypin Lähteet ja lähdesuot yhteispinta-ala Hyyppärän harjualueen Natura-kohteella on kuudenneksi suurin kaikista Lounais-Suomen, Uudenmaan, Hämeen ja Pirkanmaan ympäristökeskusten alueen lähteikköjä sisältävistä Natura-kohteista. Biologisilta arvoiltaan Hyyppärän lähteiköt ovat Etelä-Suomen Natura-verkoston parhaimpia. Lupaharkinnassa on syytä huomata, että näissä laajoissa lähteiköissä esiintyy useiden harvinaisten ja uhanalaisten kasvilajien (muun muassa hetesara, röyhysara, lettosara, letto- ja hoikkavilla, väinönputki) ja poikkeuksellisen edustavan luontotyypin lisäksi runsaasti lähteistä riippuvaisia uhanalaisia selkärangatonlajeja. Selkärangattomat lähde-eläimet nostavat osaltaan lähteikköjen merkityksen kansainväliselle tasolle. Iso- ja Vähä-Pitkusta -järvet sekä Kalaton edustavat luontotyyppiä Karut ja kirkasvetiset järvet. Niille on tyypillistä kirkasvetisyys ja niiden vesikasvillisuus on niukkaa. Pohjaversoisista kasveista yleisin on nuottaruoho ja paikoin järvellä kasvaa niukasti järvikortetta, ulpukkaa, lummetta ja palpakoita. Kalattomannotkon Kalaton on Pitkustoista poiketen kirkasvetinen harjusuppalampi syvällä notkelman pohjalla. Natura-tietolomakkeen mukaan järvet ovat edustavuudeltaan ja luonnontilaltaan hyviä. Pitkustojen ja Kalattoman kaltaisia lampia ja järviä on Suomen Natura-verkostossa varsin vähän. Luontotyyppiä Karut kirkasvetiset järvet esiintyy vain noin kahdellakymmenellä Natura-verkoston kohteella Lounais-Suomen, Uudenmaan, Hämeen ja Pirkanmaan ympäristökeskusten alueilla. Näistä kohteista vain osassa on Hyyppärän harjualueen kaltaisia harjujärviä ja suppalampia, muissa kohteissa on esimerkiksi kalliolampia. Kalattomannotkon Kalaton-järveen vedenotto tulisi vaikuttamaan siihen purkautuvan pohjaveden vähenemisenä ja vedenpinnan alenemisena. Katselmusasiakirjojen mukaan alenema on noin 40 cm, ja tämä voi johtaa veden lämpötilan kohoamiseen ja samentumiseen. Biota BD Oy:n arvion mukaan luontotyypille ominaiset pohjaversoiset kasvit voivat kärsiä veden kirkkauden vähentymisestä ja lampien ominaispiirteet tulevat todennäköisesti muuttumaan. Lähdepurkaumien väheneminen saa pienten lampien vedenpinnan laskemaan ja vastaavasti kasvillisuusvyöhykkeet rannalla muuttuvat. Vaikutukset ovat Biota BD Oy:n mukaan käytännössä samat sekä haetuilla että toimitusmiesten esittämillä vedenottomäärillä, ja selvityksen mukaan luontotyyppi tulee muuttumaan. Iso- ja Vähä-Pitkusta -järvet saavat pintavaluman lisäksi pääosan vedestään pohjavesivaroista. Myös nämä järvet ovat silminnähdenkin kirkasvetisiä järviä. Vedenlaatu on hyvä. Katselmusasiakirjoissa on arvioitu, että pohjavedenpinta yhtyy järvien vesipinnan tasoon ainakin Iso-Pitkustan eteläpäässä ja että Pitkustoihin purkautuvan pohjaveden määrä vähenisi vedenoton seurauksena 200-300 m 3 /d, mikä voi ajan kuluessa aiheuttaa vedenpinnan alenemista. Katselmusasiakirjoissa onkin esitetty vedenoton rajoittamista 2 200 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna, jotta Iso- ja Vähä-Pitkustan vedenkorkeuden lasku saataisiin mahdollisimman pieneksi. Katselmuksessa asiantuntijana olleen Hannu Salon mukaan tilavuuden ja pohjavesivirtaaman pienentyminen voi johtaa hitaaseen rehevöitymiseen ja veden laadun heikentymiseen, koska veden vaihtuminen järvissä on jo nyt suhteellisen hidasta. Vaikutukset ovat Biota BD Oy:n mukaan käytännössä samat sekä haetuilla että toimitusmiesten esittämillä vedenottomäärillä. Kohteen muuttuminen on aivan oikein kuvattu myös Biota BD Oy:n vaikutusarvioinnin tekstissä, joskin johtopäätös muutoksen merkittävyydestä perustuu vain välittömien luontotyyppimuutosten tarkasteluun. Katselmusasiakirjojen mukaan Yrttikorven arvokkaaseen lähteikköön purkautuu vettä harjanteen läpi Pitkustoista. Vedenotto Kalattomannotkon alueelta vähentäisi Pitkustoihin purkautuvaa pohjavesimäärää ja näin välillisesti vaikuttaisi myös Yrttikorpeen. Katselmusasiakirjojen mukaan Yrttikorven lähteikön vedenpinnan korkeudet ja sen kautta kulkevat vesimäärät pysyvät suunnilleen ennallaan, eli jonkinasteiset muutokset ovat todennäköisiä. Biota BD Oy:n arvioinnin mukaan pienetkin vesitalouden muutokset pitkällä aikavälillä (esimerkiksi hidas kuivuminen tai lämpeneminen sekä poikkeuksellisen kuiva kesäkausi) voivat muuttaa alueen pienilmastoa ja olla haitallisia lajistolle. Vaikutukset ovat käytännössä samat sekä haetuilla että toimitusmiesten esittämillä vedenottomäärillä. Myös tämän tärkeän luontotyypin merkittävän osa-alueen kohdalla arvioinnin johtopäätökset muutoksen merkittävyydestä perustuvat vain välittömien luontotyyppimuutosten tarkasteluun. Natura-arvioinnissa on jostain syystä vaihtoehdossa "6.4. Eteläinen alue toimitusmiesten esittämillä määrillä" jätetty kokonaan mainitsematta vedenoton vaikutukset Yrttikorpeen. Nämä vaikutukset on kyllä todettu samoja ottomääriä käsittelevässä kohdassa "6.2. Eteläinen + pohjoinen alue toimitusmiesten esittämillä määrillä". Tämä on johtanut selvityksen tekijän siihen käsitykseen, että luontotyyppiin Lähteet ja lähdesuot ei tällä ottovaihtoehdolla (eteläinen alue toimitusmiesten esittämillä määrillä) olisi mitään vaikutusta. Näin on sivuutettu kokonaan vedenoton pitkäaikaisvaikutukset. Biota BD Oy:n arvion ja Suunnittelukeskus Oy:n vuonna 2000 tekemän selvityksen mukaan vedenotto vaikuttaa jonkin verran Pillistönsuon reuna-alueita kuivattavasti. Näiden selvitysten mukaan on todennäköistä, että pohjavesipinnan lasku lähteikön itäreunalla tulisi vaikuttamaan epäsuorasti koko lähdealueeseen. Esko Mälkki on katselmustoimituksessa arvioinut, että Pillistönsuon reunalla pohjavedenpinnan alenema olisi 40-50 cm ja että Pillistönsuon reuna-alue tulee jonkin verran kuivumaan. Biota BD Oy:n Natura-arvionnin vaikutusaluekartassa haetun ottomäärän ja katselmusmiesten esittämän ottomäärän vaikutusalueen ero maastossa on vain 0-30 metriä. Tästä huolimatta arvioinnissa on katsottu, että toimitusmiesten esittämillä ottomäärillä Pillistönsuon länsipuolinen lähdealue jäisi vaikutusten ulkopuolelle perusteluja tarkemmin kertomatta. Myöskään pitkäaikaisvaikutuksia ja olemassaolevaa riskiä ei ole otettu riittävästi huomioon Pillistönsuon kohdalla. Tämä vaikuttaa selvityksen tekijän johtopäätösten luotettavuuteen koko hankkeen vedenoton haittojen merkittävyydestä. Biota BD Oy:n pohjavedenoton vaikutusaluekartassa ja Mälkin arvion mukaisessa vaikutusalueessa on eroa esimerkiksi Lamminlähteen-Lentokentän kohdalla. Tällä saattaa olla biologista merkitystä Lamminlähteeseen. Nyt pohjaveden oton vaikutuksia arvokkaaseen Lamminlähteeseen ei ole Biota BD Oy:n selvityksessä tarkasteltu lainkaan, vaikka katselmuskirjan mukaan Lamminlähteen laskupurossa vähennys on 500 m 3 /d ja lähde säilyy kosteussuhteiltaan suunnilleen ennallaan. Biota BD Oy:n selvityksen ja Mälkin mukaan vaikutusalue haetuilla ja katselmusmiesten esittämillä määrillä ulottuu lähimmillään 50-200 metrin päähän Lamminlähteestä. Tämän lisäksi katselmusasiakirjoissa todetaan, että 20 cm:n pohjavedenpinnan alenemalla olisi haitallinen vaikutus tihkurinteeseen. Mälkin lausunnon mukaan koepumppaus ei täysin kerro, minkälainen pohjaveden alenema tulee pitkällä aikavälillä olemaan, ja on mahdollista, että vedenoton aikana pohjaveden pinta laskee ulompana kuin mitä koepumppauksen aikana tuli esiin. Mälkin lausunnon mukaan parinkymmenen senttimetrin alenema tulee ulottumaan muutaman sadan metrin päähän Lamminlähteestä. Näin ollen on olemassa riski parinkymmenen senttimetrin alenemasta pohjavesipinnan tasossa, joka kuivattaisi Lamminlähdettä muuttaen luontotyyppiä. Natura-selvityksessä on valittu luontotyyppien prosentuaalisista pinta-alamuutoksista johtopäätöksiä tehtäessä tulkintatapa, jossa otetaan huomioon lähinnä vai suoranaiset ja välittömät muutokset luontotyyppien tilaan. Tämä on johtanut välillisten luontotyyppivaikutusten sivuuttamiseen tehtäessä johtopäätöksiä hankkeen vaikutusten merkittävyydestä. Välillisiä vaikutuksia on kuvattu sanallisesti Natura-arviossa, mutta niitä ei ole laskettu mukaan prosentuaaliseen pinta-alatarkasteluun, jonka pohjalta johtopäätökset haitan merkittävyydestä suojelun suotuisalle tasolle on pääosin tehty. Myöskään Natura-vaikutusarvioinnin yhteenvetotaulukossa s. 58 "välilliset" vaikutukset eivät pääse mukaan prosenttiperusteiseen tarkasteluun. Tämä ongelma koskee erityisesti luontotyyppejä Karut kirkasvetiset järvet sekä Lähteet ja lähdesuot. Natura-vaikutusarvioinnin mukaan eteläisellä vaikutusalueella on 4-5 prosenttia koko kohteen luontotyypin Karut kirkasvetiset järvet pinta-alasta. Tähän lukuun ei ole laskettu mukaan Iso- ja Vähä-Pitkustaa, joista tekstissä todetaan toistuvasti esimerkiksi, että "tilavuuden ja pohjavesivirtaaman pienentyminen voi johtaa hitaaseen rehevöitymiseen... (Salo 1996)". Jos välilliset ja pitkäaikaiset vaikutukset kyseisiin järviin lasketaan mukaan, kuten luontodirektiivi edellyttää, joutuu vaikutuksen piiriin noin 40 prosenttia luontotyyppi Karut ja kirkasvetiset järvet pinta-alasta koko kohteella, eikä vain 4-5 prosenttia. Laskentatapa toistuu kautta raportin. Samoin myöskään vaikutuksia Yrttikorven lähteikköön ja koko Pillistönsuon länsireunan lähteikköön ei ole laskettu mukaan prosenttitarkasteluun, mikä antaa suotuisamman kuvan hankkeen ympäristövaikutuksista. Jos välilliset ja pitkäaikaiset vaikutukset kyseisiin lähteikköihin lasketaan mukaan, kuten luontodirektiivi edellyttää, joutuu vaikutuksen piiriin noin 30 prosenttia luontotyypin Lähteet ja lähdesuot pinta-alasta koko kohteella, eikä vain 0-0,2 prosenttia. Vaikka Biota BD Oy:n luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvion johtopäätöksissä ei ole painotettu pitkäaikaisia ja välillisiä vaikutuksia, luontodirektiivissä kuitenkin korostetaan pitkäaikaismuutoksia, eikä niitä pidetä merkitykseltään vähäisempinä kuin välittömiä ja heti ilmeneviä vaikutuksia. Tosin lainsäädännössä ei ole selvää määritelmää siitä, koska luonnonarvojen heikentäminen on katsottava merkittäväksi. Muutoksen nopeudella ei ole merkitystä luontotyypin häviämisen kannalta, vaan hidaskin muutos voi hävittää luontotyypin lajeineen. Euroopan unionin komission tulkintaohjeessa luontodirektiivin 6 artiklan soveltamisesta todetaan, että direktiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdissa säädettyjen varotoimien toteuttaminen (arviointiin ryhtyminen) ei edellytä varmuutta, vaan sitä todennäköisyyttä, että vaikutukset ovat merkittäviä. Myös tähän ajatteluun sisältyy siis pitkän aikavälin mahdollisten muutosten huomioon ottaminen. Suotuisa suojelun taso on luontodirektiivin käsite, jolla arvioidaan suojelun riittävyyttä ja onnistumisedellytyksiä. Luontodirektiivin 1 artiklan e kohdan määritelmissä tuodaan selvästi esille pitkäaikaisvaikutusten merkitys suotuisan suojelun tasolle. Direktiivin 1 artiklan määritelmän mukaan luontotyypillä tarkoitetaan maa- ja vesialueita, joita luonnehtivat muun muassa abioottiset ja bioottiset ominaisuudet. Abioottinen tarkoittaa elottomia elinympäristössä vaikuttavia fysikaalisia ja kemiallisia tekijöitä, jotka vaikuttavat eliöiden ulkopuolella. Tällaiseksi abioottiseksi tekijäksi voidaan kiistatta lukea myös pohjavesi biologisine vaikutuksineen. Myös lajin suotuisan suojelutason määritelmässä korostuvat pitkäaikaiset vaikutukset ja tilanteen tarkastelu ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Luontodirektiivi korostaa myös epäsuorien ja pitkäaikaisvaikutusten arvioinnin tärkeyttä. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan kyseisiä vaikutuksia kohdistuu Iso- ja Vähä-Pitkusta -järviin, Yrttikorpeen ja Pillistönsuohon. Lamminlähteen kohdalla on olemassa selvä riski näiden muutosten ilmenemisestä. Näin ollen myös niiden pinta-alat tulee laskea mukaan prosentuaaliseen tarkasteluun, jossa arvioidaan hankkeen vaikutuksia Natura-kohteen luontotyyppeihin. Kun myös edellä luetellut kohteet lasketaan mukaan vaikutusalueen pinta-alaan, joutuu haitallisen vaikutuksen piirin noin 40 prosenttia luontotyypistä Karut kirkasvetiset järvet sekä noin 30 prosenttia luontotyypistä Lähteet ja lähdesuot. Hankkeella on myös toimitusmiesten esittämillä ottomäärillä kielteisiä pitkäaikaisvaikutuksia. Hankkeiden yhteisvaikutusta ei ole Biota BD Oy:n selvityksessä arvioitu Someron vahvistetun rantaosayleiskaavan tuoman lisääntyvän lomarakentamisen osalta, joka osin saattaa vaikuttaa Iso- ja Vähä-Pitkustan, Kalattoman sekä Salakkajärven luontotyypin Karut kirkasvetiset järvet tilaan. Myös Hyyppärän harjualueen Natura-kohteen eteläosan laajat luvan saaneet soranottohankkeet ja tuleva soranotto saattavat osaltaan vaarantaa toisten lähteikköjen säilymistä samalla Natura-kohteella. Myös Kiehuvanlähteen ottamo Varesjoella ja Sorttakorven ottamo vaikuttavat jo nyt osaltaan hieman Natura-kohteen lähteikköihin. Pitkäaikaisvaikutukset ja yhteisvaikutus nostavatkin vaikutuksen tasolle, joka on lähes verrannollinen merkittävän heikentävän vaikutuksen määrään. Suunniteltujen vedenottomäärien vuoksi onkin ilmeistä, että pohjavesipinnan tason ollessa poikkeuksellisen alhaalla biologisille arvoille kohdistuu häviämisriksi kuivumisen vuoksi. Biologisesti merkittävät vahingot esimerkiksi lähdeselkärangattomille ja sammalille voivat syntyä jo lyhyen kuivumisjakson aikana. Vedenottohankkeen vaikutukset kohdistuvat useassa kohdassa Natura-kohteen arvokkaimmille osille, joiden toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Euroopan unionin komission tulkintaohjeessa luontodirektiivin 6 artiklan soveltamisesta todetaan, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat esittää arviointiin liittyviä lieventäviä toimenpiteitä. Lieventäviä toimenpiteitä tarkastelemalla voi olla mahdollista varmistua siitä, että hanke ei vaikuta kielteisesti Natura-alueen luonnonarvoihin. Tällainen mahdollisuus olisi katselmusasiakirjoissa esitetty lisäveden johtaminen Vähä- ja Iso-Pitkusjärviin vedenottamoilta tai vaihtoehtoisesti sellaiselta pohja- tai pintavesialueelta, joka ei heikennä Natura-kohteen luontotyyppien tilaa. Tässä tapauksessa ottomäärät voisivat olla korkeintaan katselmusmiesten esittämät. Tällä voitaisiin osin kompensoida vedenoton kielteiset vaikutukset luontotyyppeihin. Riittävän lisävesimäärän johtamisella voidaan välttyä muun muassa katselmusasiakirjoissa kuvatuilta vaikutuksilta kyseisiin järviin ja Yrttikorpeen. Lamminlähteen ja Pillistönsuon lähteikön suojelutilaa toimenpide ei parantaisi. Herakkaanlähteen ottamolle ei tule jatkossakaan myöntää lupaa edes tällaisten korvausjärjestelyiden jälkeen. Mikäli lupa myönnetään, vedenoton vaikutusten arviointiin jäävän epävarmuuden vuoksi myös biologinen seuranta, pohjavesipinnan seurannan lisäksi, olisi kaikilla lähteiköillä osana lupaehtoja välttämätöntä. Luontoarvot olisi mahdollista ottaa huomioon vedenotossa, mikäli luvan mahdollistama ottomäärä on enintään toimitusmiesten esittämä ja hakija on lupaehdoissa velvoitettu ylläpitämään tarkempaa pitkäaikaisseurantaa luontovaikutuksista. Seurantaan tulee yhdistää Mälkin katselmusasiakirjoissa esittämä ajatus vedenoton ajoittaisesta rajoittamisesta jollain ottamolla pohjavesipinnan ollessa tietyn tason alapuolella. Seuranta edellyttäisi lähtötilanteen tarkempaa selvittämistä ja koealojen perustamista erityisesti kasvillisuuden ja eliöstön osalta jo ennen mahdollisesti alkavaa vedenottoa. Tavallisen biologisen perusseurannan lisäksi tulisi tehdä arviot ja toteuttaa seuranta vedenoton vaikutuksista erilaisissa poikkeuksellisissa sääoloissa ja pohjavesipinnan tasoilla. Biologisesti merkittävät vahingot esimerkiksi lähdeselkärangattomille ja sammalille voivat syntyä jo lyhyen kuivumisjakson aikana. Esimerkiksi lähdeveden mahdollista lämpenemistä ja sen vaikutusta eliöstölle tulisi seurata, koska veden lämpötila on yksi keskeinen tekijä, joka vaikuttaa lähdelajiston esiintymiseen. Yrttikorvessa tulisi toteuttaa seuranta pohjavedentason vaihteluista ja sen vaikutuksista lähteikön eläimistöön ja kasvillisuuteen. Yrttikorpi saa vetensä ainakin osaksi Iso- ja Vähä-Pitkustasta, joissa tulee olla myös vedenkorkeuden seuranta käynnissä, jos vedenottohanke saa luvan. Samoin Kalattomassa, Lamminlähteellä, Pillistönsuolla ja Kultalähteellä tulisi pohjavesitason seurannan lisäksi toteuttaa eliöstöseurantaa. Mikäli lupa myönnetään, olisi tärkeää toteuttaa itse rakentaminen luontoa mahdollisimman vähän muuttavalla tavalla. Kalattomannotkon ottamoa ei tule sijoittaa ensisijaisesti suojeltavalle luontotyypille (puustoiset suot), vaan tasamaalle pois notkosta. Muutoin luonnonarvojen huomioon ottaminen rakentamisessa lienee mahdollista, kunhan luontoarvojen olemassaolo sinänsä pienillä rakennusalueilla tiedostetaan rakennustoimien yhteydessä. Runkovesijohtoa rakennettaessa idänkeulankärjen esiintymispaikka Kaskistonnummella on kierrettävä. Suunniteltu ylävesisäiliö ei sovellu luonnonsuojelutarkoituksiin ostetulle alueelle Lammenjärven kaakkoispuolelle, vaan se tulee sijoittaa toisaalle. Muutoin runkovesijohtoa suunnitellulla linjauksella ja ylävesisäiliötä muualle sijoitettuna ei voida pitää merkittävänä haittana Natura-alueen suojelun toteutukselle ja suotuisan suojelun tasolle. 4.5.2 Someron ympäristölautakunta on lausunnossaan esittänyt, että koska Lounais-Suomen ympäristökeskus on voimakkaasti sitoutunut puolustamaan Salon seudun kuntien vesihanketta, se on esteellinen antamaan Biota BD Oy:n selvityksestä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista lausuntoa. Kyseinen lausunto tulisi pyytää ympäristöministeriöltä. Lautakunta on katsonut, että koepumppauksiin perustuvien lähtötietojen luotettavuuteen on suhtauduttava varauksellisesti. Koepumppauksia edeltävä syksy oli runsassateinen, ja pohjavesivarat olivat koepumppausten alkuvaiheessa ilmeisen runsaat. Kuivissa ääritilanteissa, jolloin myös vedenkulutus kesällä kasvaa, vedenoton vaikutukset ovat luonnon kannalta ratkaisevia. Ääritilanteita, jolloin syksy ja talvi ja sitä seuraava kesä ovat vähäsateisia, koskevat arviot puuttuvat. Eräiden tietojen mukaan Kalaton-järven pinta ei olisi koepumppausten jälkeen palautunut ennalleen. Biota BD Oy:n selvityksessä luontotyyppien merkittävyys ilmaistaan kohteen pinta-alan mukaan. Tämä johtaa jossain määrin harhaan. Pienialaisten, mutta luonnoltaan arvokkaiden kohteiden merkitys tulee tällöin aliarvioiduksi. Pitkäaikaisvaikutukset ja välilliset vaikutukset on arvioinnissa sivuutettu. Iso- ja Vähä-Pitkusta, Yrttikorpi, Pillistönsuo ja Lamminlähde on selvityksessä rajattu virheellisesti kokonaan vaikutusten ulkopuolelle. Suunnittelukeskus Oy:n vuonna 1998 laatimassa Herakkaan ja Kaskistonnummen-Kalattomannotkon pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa on todettu, että huomattavin muutos tapahtuu Kalattomannotkon koillispuolella, jossa Isojokeen purkautuva vesimäärä pienenee arviolta 1 500 m 3 /d. Kuitenkin samassa selvityksessä samoin kuin Biota BD Oy:n selvityksessä todetaan, että Yrttikorven kautta kulkevat vesimäärät ja vedenpinnan korkeudet pysyvät suunnilleen ennallaan. Lisäveden johtamista Vähä-Pitkustaan lautakunta on pitänyt epärealistisena ja täysin vääränä keinona yrittää lieventää vedenotosta aiheutuvia haittoja Pitkustoille ja Yrttikorvelle. Vähä-Pitkusta on meromiktinen järvi, jossa vesimassan täyskierrot eivät ulotu järven pohjaan asti. Helsingin yliopiston geologian laitoksen mukaan suurimmat meromiktiaa koettelevat riskit liittyvät merkittäviin pohjaveden virtausten muutoksiin, keinotekoiseen lisäveden johtamiseen järveen ja järven vedenpinnan huomattavaan laskuun. Ympäristökeskuksen vaatimaa biologista seurantaa ei ole kovin realistista toteuttaa siten, että pohjavesiolosuhteiden vaikutukset voitaisiin ottaa riittävästi ja ennakoiden huomioon. Jos seurannassa ilmenee jonkin lajin taantuneen tai hävinneen, on todennäköisesti jo liian myöhäistä korjata tilannetta vähentämällä vedenottoa. Ympäristökeskuksen lausunnosta ilmenee selkeästi vedenottohankkeen heikentävän merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Kun lausunnossa esitetyt lieventävät toimenpiteetkin ovat epärealistisia ja osittain jopa luontotyypin kannalta vahingollisia, lupaviranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen. Hakijat eivät ole missään vaiheessa tosissaan selvittäneet vaihtoehtoisia ratkaisuja vedenotolle. Ainakin osalle alueista ratkaisuna voisi olla osallistuminen Turun Seudun Vesi Oy:n tekopohjavesihankkeeseen. Someron Vesihuolto Oy on puolestaan jo vuonna 1995 esittänyt Salon seudun kunnille yhteistyötä vedenhankinnassa. Vettä olisi mahdollista ottaa Salon seudun tarpeisiin Someron sellaisilta pohjavesialueilta, joissa ympäristövaikutukset olisivat paremmin hallittavissa ja vähemmän haitalliset kuin kyseisellä Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella. Koska vaihtoehtoisia vedenhankintaratkaisuja on useita, vaikkakaan hakijat eivät ole halunneet ottaa niitä huomioon, asian käsittelylle valtioneuvostossa ei ole edellytyksiä. 4.6 Hakijoiden selitys Hakijat ovat selityksessään todenneet, että hakemusta laadittaessa toteutettiin laajat koepumppaukset vedenottamoalueilta vuonna 1992. Näillä selvitettiin vedenoton vaikutuksia ja niiden laajuutta. Hakijoiden mielestä koepumppausten perusteella tehty vaikutusalueen määrittely pohjautuu todellisiin mittaustuloksiin. Hakijat ovat katsoneet, että vedenoton vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin ovat vähäiset, eikä luontodirektiivin liitteen II eläin- ja kasvilajeja eteläisellä vaikutusalueella ole. Vedenoton vaikutus luontotyyppeihin on Biota BD Oy:n selvityksessä esitettyjen prosenttiosuuksien perusteella vähäinen. Someron ympäristölautakunta on esittänyt omia arvioitaan vedenottohankkeesta. Arvioiden olisi tullut perustua todellisiin tutkimuksiin. Ympäristölautakunnan lausunnossa esitetyt vaihtoehdot hakijoiden vedenottohankkeelle ovat niin teoreettisia, ettei niitä käytännössä ole. Näin on ensiksikin siitä syystä, että Someron kaupungilla ei ole lupaviranomaisten myöntämiä vedenottolupia oman kaupungin kulutuksen lisäksi sellaisille vesimäärille, että hakijoiden vedenottohakemuksessa esitetty tarve tulisi lähimainkaan tyydytetyksi. Toiseksi, esitettyjen vaihtoehtojen edellyttämien runkolinjojen rakentaminen on erittäin kallista jo yksistään johtopituudet huomioon ottaen. Lausunnossa ehdotetut vaihtoehdot olisivat siten hakijoille käytännössä taloudellisesti mahdottomia. Muilta osin hakijat eivät ole kommentoineet Someron ympäristölautakunnan lausuntoa muun muassa sen takia, että siinä esitetyt asiat on jo selvitetty hakemusasian muun käsittelyn yhteydessä. 4.7 Tarkastukset Ympäristölupavirasto on suorittanut asiassa tarkastukset 5.10.2001 ja 15.5.2002. 5. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 27.11.2002 5.1 Käsittelyratkaisu Hakijoiden peruutettua hakemuksensa Herakkaanlähteen vedenottamon osalta ympäristölupavirasto on jättänyt asian käsittelyn tältä osin sikseen. Lausunnon antaminen Herakkaanlähteen vedenottamon vaikutusta koskevista muistutuksista ja vaatimuksista on rauennut. 5.2 Pääasiaratkaisu Ympäristölupavirasto on myöntänyt Salon kaupungille ja Halikon sekä Perttelin kunnille luvan Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjaveden ottamoiden rakentamiseen hakemussuunnitelman mukaisesti Someron kaupungissa ja Kiikalan kunnassa sekä veden ottamiseen niistä lupamääräysten 1) ja 2) mukaiset määrät. Ympäristölupavirasto on myöntänyt hakijoille vesilain 1 luvun 15 a §:n mukaisen poikkeusluvan, joka koskee Immenjärveä ja Pientä Mulkkulammia. Vesioikeuden 22.2.1983 antama päätös nro 22/1982 D, joka koskee Immenjärven ja Herakkaan I ja II pohjavedenottamoiden rakentamista ja veden ottamista, on rauennut, koska vedenottamoita ei ole rakennettu eikä vedenottoa aloitettu määräajassa. Hankkeesta aiheutuvat vahingot ja haitat on määrätty korvattavaksi lupamääräyksestä 5) ilmenevällä tavalla. Muuta ennalta arvioitavissa olevaa, vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä hankkeesta ei aiheudu. Luvan saajien on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä. 5.3 Lupamääräykset 1) Kalattomannotkon vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 2 200 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Kaskistonnummen vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 1 700 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Pohjavedenottamoita on käytettävä niin, ettei aiheuteta tarpeetonta vahinkoa tai haittaa. Veden tuhlausta on vältettävä. 2) Kun Iso-Pitkustan vedenpinta on tason N 60 +93,07 m alapuolella, saa Kalattomannotkon ottamosta ottaa vettä enintään 1 900 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Kun järven vedenpinta on tason N 60 +93,00 m alapuolella, saa Kalattomannotkon ottamosta ottaa vettä enintään 1 500 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. 3) Ottamot on varustettava luotettavilla vesimäärän mittauslaitteilla. Vuorokausittain otetuista vesimääristä on pidettävä kirjaa. Mittaustulokset on toimitettava puolivuosittain Lounais-Suomen ympäristökeskukselle sekä Someron kaupungin ja Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. 4) Luvan saajien on tarkkailtava vedenottamoiden vaikutusalueella pohjaveden pinnankorkeuksia, purovirtaamia, alueen järvien ja lampien vedenkorkeuksia, pohjaveden ja järvien veden laatua ja tilaa sekä lähteikköjen luonnontilaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti ja vaikutuksia kalastoon ja rapukantoihin Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on esitettävä asianomaisten viranomaisten hyväksyttäväksi kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen saatua lainvoiman. Tarkkailut on aloitettava asianomaisten viranomaisten edellyttämästä ajankohdasta lähtien hyvissä ajoin ennen rakennustöiden aloittamista. Tarkkailutulokset on toimitettava Lounais-Suomen ympäristökeskukselle, Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle ja Someron kaupungin sekä Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. 5) Luvan saajien on maksettava seuraavat korvaukset pohjaveden ottamisesta aiheutuvista vahingoista ja haitoista: Vesialueiden omistajille aiheutuvat vahingot: Kalataloudelliset korvaukset: Iso- ja Vähä-Pitkusta Kaskiston kylän jakokunta RN:o 876:1 ha 36 korvaus € 6 709 Korvaukset vesialueen arvon alenemisesta: Kaskistonnumen Kalaton Salin Elias kp/Salin Eevi RN:o 2:60 ha 1,38 korvaus € 186 Veikkolin Taina ja Juottonen Terttu RN:o 2:61 ha 0,83 korvaus € 112 Immenjärvi Silven Bjarne kp/Lakkonen Jorma Lakkonen Ritva-Liisa Lakkonen Jyrki-Pekka Lakkonen Hanna-Leena RN:o 1:9 ha 0,40 korvaus € 34 Iso Mulkkulammi Sariola Antti RN:o 2:56 ha 1,18 korvaus € 120 Pieni Mulkkulammi Sariola Antti RN:o 2:56 ha 0,26 korvaus € 25 Korvaus rantatontin virkistyskäytön vaikeutumisesta: Iso Mulkkulammi Sariola Antti ja Kirsti Virtaperko Pentti RN:o 2:56 ha korvaus € 2 809 Korvaukset on maksettava ennen työhön ryhtymistä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun tämä päätös on saanut lainvoiman. Eräpäivän jälkeiseltä ajalta korvauksille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko. Mikäli korvauksen kohteena oleva kiinteistö on saamisen tai toistuvan raha- tai tavaratulon kantamisoikeuden panttina eikä panttioikeuden haltija suostu korvauksen tallettamatta jättämiseen, korvaus on päätöksen saatua lainvoiman talletettava ulosotonhaltijan huostaan jaettavaksi siten kuin ulosmitatun omaisuuden myyntihinnasta on säädetty. Luvan saajat ovat velvollisia korvaamaan toimenpiteestä mahdollisesti aiheutuvan muunkin vahingon, haitan ja edunmenetyksen. 6) Mikäli vedenottamoiden rakentamisesta tai käyttämisestä on seurauksena, että joltakin alueelta vedensaanti estyy tai huomattavasti vaikeutuu, luvan saaja voidaan, jos asianomainen sitä vaatii, velvoittaa rahalla korvaamisen sijasta ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin kuin vedenottamon omistajan velvollisuudesta alueen omistajan tai vettä muun erityisen oikeuden nojalla ottavan oikeuden turvaamiseksi on vesilain 11 luvun 12 §:ssä säädetty. 7) Vedenottamoalueet on aidattava eikä niillä saa harjoittaa muuta kuin vedenottoon ja veden käsittelyyn ja jakeluun liittyvää toimintaa. 8) Vedenottamoiden rakennustyöt on aloitettava kolmen vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi. Lupa raukeaa myös, ellei työtä tehdä olennaisilta osiltaan valmiiksi ja vedenottoa aloiteta kuuden vuoden kuluessa siitä, kun tämä päätös on saanut lainvoiman. 9) Vedenottamoiden rakennustyöt on tehtävä siten, ettei kenellekään aiheudu enempää haittaa kuin vedenhankinnan järjestämiseksi on välttämätöntä. 10) Rakennustöiden aloittamisesta on ilmoitettava kirjallisesti Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Someron kaupungin sekä Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. 11) Rakennustöiden päättymisestä ja vedenoton aloittamisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle sekä Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Someron kaupungin sekä Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. 5.4 Perustelut Hyyppärän Natura 2000 -alueella sijaitsevien Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenottamoiden välittömällä vaikutusalueella esiintyy luontodirektiivin liitteen I luontotyypeistä harjumetsiä, karuja kirkasvetisiä järviä ja puustoisia soita. Vaikutusalueista suurin osa on harjumetsiä. Hankkeella ei selvitysten mukaan voida katsoa olevan haitallisia vaikutuksia tälle luontotyypille. Jonkin verran vaikutuksia tulee esiintymään luontotyypeille "karut kirkasvetiset järvet" ja "puustoiset suot". Kirkasvetisiä järviä ovat vaikutusalueella Kalattomannotkon Kalaton, Immenjärvi sekä Iso ja Pieni Mulkkulammi. Näiden vedenpinta tulee vedenoton seurauksena laskemaan jonkin verran. Vedenpinnan lasku voi aiheuttaa lammissa veden lämpötilan kohoamista ja tästä johtuvaa samenemista. Tämän vuoksi lampien ominaispiirteet tulevat todennäköisesti muuttumaan. Puustoisista soista tulee pieni osuus koko Natura-alueesta vaikutuksille alttiiksi. Pohjavedenpinnan aleneminen Kalattomannotkon alueella tulee aiheuttamaan suotyypin muuttumista kasvistoltaan kangasmetsille tyypillisemmäksi. Luontodirektiivin liitteen II lajeista korpihohtosammalta (Herzogiella turfacea) on tavattu Karateojan ja Huhdanojan varrelta. Nämä eivät kuulu hankkeen vaikutusalueisiin. Kalkkisiemenkotiloa (Vertigo genesii) ja lettosiemenkotiloa (Vertigo geyeri) ei kumpaakaan ole tavattu hankkeen vaikutusalueilla. Ottaen huomioon, että suotuisa suojelutaso tulee säilymään jokaisella luontotyypillä luonnonsuojelulain edellyttämällä tavalla, sekä se, ettei hankkeella ole vaikutuksia luontodirektiivin liitteen II lajeihin, voidaan katsoa, ettei vedenottohankkeella kokonaisuudessaan ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura-alueeseen. Hankkeen kokonaisvaikutusalueella välittömän vaikutusaluerajauksen ulkopuolella syntyy pohjaveden virtaamien muutoksen johdosta vesistöihin ja lähteikköihin kohdistuvia välillisiä vaikutuksia osin vasta vähitellen pitkän ajan kuluessa. Hankkeen kokonaisvaikutusten havainnoimiseksi on määrätty laaja-alainen ja monimuotoinen tarkkailuvelvoite. Luontodirektiivin liitteen I luontotyyppi "puustoiset suot" on vaikutusalueella esiintyvä ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. Ympäristölupavirasto on katsonut, että kysymyksessä oleva luvan saajien yleiseen tarpeeseen tapahtuva vedenhankinnan järjestäminen on sellainen vedenkäyttäjien terveyteen liittyvä syy, jota tarkoitetaan luonnonsuojelulain 66 §:n 3 momentissa ja joka on edellytyksenä luvan myöntämiselle. Lupamääräyksiin on otettu rajoituksia Kalattomannotkon ottamon vedenotolle vedenpinnan laskiessa Iso- ja Vähä-Pitkustassa järvien tilan pysyttämiseksi hyvänä. Vedenoton rajoittaminen vähentää myös Mulkkulammien vedenpinnan laskua. Mahdollinen lisäveden johtaminen erikoislaatuisiin Pitkusta-järviin edellyttää erillistä lupahakemusta ja lisäveden johtamisen vaikutusten tarkempaa selvittämistä, mikäli lupamääräyksissä edellytetyt tarkkailut antavat tähän aihetta. Hakemus ei koske luvan saamista vesijohtojen tai muiden vedenottamoiden ulkopuolisten rakennelmien rakentamiseen. Niitä ei ole sen vuoksi käsitelty lupapäätöksessä muuten kuin siltä osin, vaikuttavatko ne luvan myöntämisen edellytyksiin. Ympäristölupavirasto on katsonut, että tarvittavat johtolinjaukset on saatujen selvitysten perusteella mahdollista toteuttaa Natura-alueella, joten ne eivät muodosta estettä luvan myöntämiselle vedenottamoiden rakentamiseen ja vedenottoon niistä. Vedenkulutus Salon seudulla on kasvussa ja vedenottohanke on tärkeä vedensaannin turvaamiseksi hakijakuntien alueella. Hakijoiden olemassa olevien vedenottamoiden veden laatu on ollut huono, ja niitä on jouduttu sulkemaan. Hanke on tarpeellinen siten myös veden laadun varmistamiseksi. Vedenotto ei vaikeuta Someron kaupungin tai Kiikalan kunnan vedensaantia. Kun hanke toteutetaan lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla rajoitettuna, pohjavedenottamoiden rakentamisesta ja veden ottamisesta niistä saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Pohjavedenotosta ei aiheudu asutus- tai elinkeino-oloja huonontavaa veden saannin estymistä tai vaikeutumista laajalla alueella taikka muuta vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattavaa seurausta ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa, jonka vaikutuksia ei voitaisi toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin estää, eikä muutakaan vesilain 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettua seurausta. Pohjavedenotto saattaa aiheuttaa Immenjärvessä ja Pienessä Mulkkulammissa, jotka ovat alle 1 hehtaarin suuruisia luonnontilaisia järviä ja lampia, vedenpinnan alenemisesta johtuvaa muutosta niiden luonnontilassa. Koska muutos ei kuitenkaan huomattavasti vaaranna vesistöjen suojelutavoitteita, ympäristölupavirasto on myöntänyt vesilain 1 luvun 15 a §:ssä tarkoitetun poikkeusluvan. Ympäristölupavirasto on hyväksynyt katselmuskirjassa esitetyt vahingonkorvausperusteet. Koska hakemus on kuitenkin peruutettu Herakkaanlähteen vedenottamon osalta, on vahingonkorvausluettelosta poistettu tästä aiheutuvista vahingoista esitetyt korvaukset. Salon kaupunki on maksanut vesioikeuden 22.2.1983 antamassa päätöksessä nro 22/1982D määrätyt korvaukset Immenjärven ja Herakkaan I ja II pohjavedenottamoiden rakentamisesta ja vedenotosta aiheutuvista vahingoista. Ympäristölupavirasto on ottanut jo maksetut korvaukset huomioon määrätessään korvauksia kalataloudellisista vahingoista Satokoskenojan ja Huhdinojan alueilta, joten lisäkorvauksia ei tältä osin määrätä nyt maksettavaksi. 5.5 Ympäristölupaviraston soveltamat lainkohdat Vesilain 1 luvun 15 a §, 9 luvun 4 §:n 2 momentti, 8 § ja 11 §, 11 luvun 3, 8, 14 ja 14 a § Luonnonsuojelulain 65 ja 66 § 5.6 Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista Luvan epäämistä ja vedenhankintavaihtoehtojen selvittämistä tarkoittavat vaatimukset ympäristölupavirasto on hylännyt päätöksen perusteluista ilmenevillä syillä, koska luvan myöntämisen edellytykset päätöksen mukaiselle vedenotolle ovat olemassa. Vedenottomäärien rajoittamista koskevat vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä 1) ja 2) ilmenevällä tavalla. Asiassa on toimitettu katselmustoimitus ja hankkeen vaikutukset Hyyppärän Natura 2000 -alueeseen on selvitetty ja siitä hankittu viranomaisten lausunnot, joten asian ratkaisemiseksi on saatu riittävät selvitykset. Tämän vuoksi ympäristölupavirasto on hylännyt lisäselvitystä koskevat vaatimukset asian selvitettyyn tilaan nähden tarpeettomina. Hanke ei kuulu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 6 §:n mukaiseen hankeluetteloon, eikä ympäristöministeriö ole omasta aloitteestaan tai yhteysviranomaisen esityksestä tehnyt päätöstä arviointimenettelyn soveltamisesta. Tämän vuoksi ympäristölupavirasto on hylännyt YVA-menettelyn järjestämistä koskevat vaatimukset. Ympäristölupavirasto on katsonut, ettei Lounais-Suomen ympäristökeskus ole ollut esteellinen antamaan lausuntoa hankkeen vaikutuksista Natura-alueen luontoarvoihin laaditusta selvityksestä, koska se ei ole hankkeen toteuttaja eikä ympäristökeskus ole muutenkaan edistänyt hanketta sillä tavoin, että sen voitaisiin katsoa tulleen esteelliseksi. Vedenoton rajoitusta järvien vedenpintojen ollessa alhaalla ja vaikutusten tarkkailua koskevat vaatimukset ympäristölupavirasto on ottanut huomioon lupamääräyksistä 2) ja 4) ilmenevällä tavalla. Päätöksessä ei myönnetä lupaa lisäveden johtamiseen Pitkusta-järviin eikä johtolinjoihin tai muihin vedenottamoalueiden ulkopuolisiin rakennelmiin. Lupaehtojen yksityiskohtaisuutta ja täsmällisyyttä koskevat vaatimukset ympäristölupavirasto on ottanut huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla ne enemmälti hyläten. Korvausvaatimukset on otettu huomioon siten kuin lupamääräyksestä 5) ilmenee ja hylätty enemmälti. Korvauksiin on sovellettu katselmustoimituksessa esitettyjä korvausperusteita eikä muuta ennalta arvioitavissa olevaa vahinkoa tai haittaa hankkeesta ole katsottu aiheutuvan. Mikäli hankkeesta kuitenkin aiheutuisi vedensaannin estymistä joltakin alueelta, on lupamääräykseen 6) otettu tätä koskeva erillinen velvoite. Päätös on voimassa vedenottamoalueiden vuokrasopimusten päätyttyä vain, mikäli luvan saajilla on edelleen oikeus kysymyksessä oleviin alueisiin. 6. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa 6.1 Vaatimukset hallinto-oikeudessa 6.1.1 Someron ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut ympäristölupaviraston päätöksen kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä. Lautakunta on pyytänyt, että hallinto-oikeus suorittaa asiassa suullisen käsittelyn hankkeen oikeudellisten edellytysten selvittämiseksi ja suorittaa maastotarkastuksen. Ympäristölupavirasto on katsonut ilman riittäviä ja luotettavia perusteita, etteivät hankkeen vaikutukset alueen luonnonarvoille ole merkittäviä ja ettei hanke vaikuta luonnontilaisiin lähteisiin. Biota BD Oy:n tekemän selvityksen luotettavuutta heikentää esimerkiksi se, että hakijat ovat hankkineet selvityksen valituksensa tueksi. Ympäristökeskuksen lausunnosta ilmenee, ettei Biota BD Oy:n selvityksessä hankkeen vaikutuksia alueen lähteisiin ja lähteikköihin ole luotettavasti selvitetty eikä perusteltu. Ympäristökeskuksen lausunnon johtopäätösten luotettavuutta heikentää se, että ympäristökeskuksen johtaja puoltaa hanketta ja on ollut mukana, kun hakijat ovat neuvotelleet toimista valituksensa tueksi. Hanketta ei voida toteuttaa niin, ettei se vaikuta alueen koskemattomuuteen. Vesilain mukaisia edellytyksiä pohjavedenottoon ei ole. 6.1.2 Kalle Alhoranta on valituksessaan vaatinut ympäristölupaviraston päätöksen kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä. Alhoranta omistaa tilan Piiloranta RN:o 5:107 Someron kunnan Kaskiston kylässä Iso-Pitkustan rannalla. Vuonna 1992 suoritettujen koepumppausten aikana hänen Iso-Pitkustan rannalla sijaitsevan kiinteistönsä kohdalla vedenpinta laski silmämääräisesti ainakin 30 cm. Pitkusta-järvien vedensaanti perustuu kokonaisuudessaan niiden pohjissa oleviin lähteisiin, joten niiden vedensaanti vaarantuu merkittävästi, jos niiden alueelta pumpataan pohjavettä suuria määriä. On kyseenalaista, että ympäristölupavirasto otti päätöstä tehdessään huomioon Biota BD Oy:n tekemän vedenottoa koskevan ympäristöselvityksen. Selvityksen tilasi Salon kaupunki, joka on omaa etuaan tavoitteleva osapuoli. Biota BD Oy:n tekemää selvitystä ei voida pitää edes lähtökohtaisesti neutraalina, eikä siihen saisi myöskään perustaa päätöksiä, kun kyse on peruuttamattomasta luontoarvojen vaarantamisesta. On mahdollista, että vedenotolla on merkittävät heikentävät vaikutukset Kaskiston järvien luonnon tilaan ja Natura-alueeseen. Someron kaupungin alueella olisi useita pohjavesialueita, jotka eivät sijaitse Natura-alueella. 6.1.3 Someron vesiensuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut ympäristölupaviraston päätöksen kumoamista. Mikäli lupa myönnetään, tulee luvan haltija määrätä suorituttamaan vaikutusalueen järvien paleoekologinen tutkimus ja myös seuraamaan järvien kehitystä näillä menetelmillä. Vedenottohankkeen välilliset vaikutukset ja pitkäaikaisvaikutukset on perusteettomasti suljettu pois arvioitaessa luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun tason säilymistä. Euroopan unionin luontodirektiivin 1 artiklan mukaan myös ne on otettava huomioon. Muutoksen nopeus ei ole ensisijainen kriteeri luontotyypin tai lajin taantumisen kannalta - hidaskin muutos voi hävittää luontotyypin lajeineen. Jos välilliset vaikutukset ja pitkäaikaisvaikutukset otetaan huomioon, tulevat luontotyypistä "karut ja kirkasvetiset järvet" haittavaikutusten piiriin myös Iso-Pitkusta ja Vähä-Pitkusta sekä luontotyypistä "lähteet ja lähdesuot" valtakunnallisesti arvokas Yrttikorven luonnonsuojelualue. Luontodirektiivin liite 2:n mukaan suojeltava laji hietaneilikka (Dianthus arenarius) esiintyy lähellä Kaskistonnummen ottamoa (Immenjärven lähettyvillä sekä Johannislundin alueella). Tämän valtakunnallisesti uhanalaisen lajin suotuisan suojelun tason säilymistä ei ole ollenkaan käsitelty hakemusasiakirjoissa. Koepumppauksessa ja pohjavesivirtausten mallinnuksessa ei myöskään ole otettu huomioon Natura 2000 -alueiden erityisvaatimuksia. Pumppausajankohtana ei Natura-verkostoa vielä ollut olemassa, eikä myöskään alan tieteellinen tutkimus ollut sillä tasolla kuin nykyisin. Hakijoilta on jäänyt selvittämättä vaihtoehtoiset vedenhankintalähteet sekä niiden keskinäinen vertailu. Suunniteltu vedenotto vaikuttaa haitallisesti Iso-Pitkustaan, Vähä-Pitkustaan, Kalattomaan, Iso Mulkkulammiin ja Pieneen Mulkkulammiin. Lisäksi hanke vaikuttaa haitallisesti Yrttikorven lähteikköön. Koepumppaukset ovat riittämättömiä. Hankkeen välitöntä vaikutusta ei voida luotettavasti määritellä yhden koepumppauksen perusteella. Välilliset vaikutukset ja pitkäaikaisvaikutukset on hakemusselvityksissä jätetty ympäristövaikutusten arvioinnin ulkopuolelle. Kalattomannotkon pumppausalue sijaitsee vain noin 500 metrin päässä Pitkusta-järvien eteläpäästä. Pohjaveden virtaussuunta tällä alueella on kaakosta luoteeseen eli vedenottamoalueelta Pitkusta-järviin päin. Vähä-Pitkusta on Varsinais-Suomen syvin järvi, jota on viime vuosina tutkittu harvinaisen meromiktiansa takia. Pohjavedenotto Pitkustojen valuma- alueella vaarantaa merkittävällä tavalla järvien tilan ja nykyiset käyttöarvot sekä Vähä-Pitkustan osalta sen tieteellis-luonnonsuojelullisen ainutlaatuisuuden. Kalaton on kaunis erämainen suppajärvi, joka sijaitsee Kalattomannotkon vedenottamon välittömässä läheisyydessä. Pohjavedenotto tuhoaisi Kalaton-järven ja siitä kehittyisi aikaa myöten suo. Yrttikorpi on noin 5 hehtaarin suuruinen Isojoen yläjuoksuun rajoittuva lähdesuoalue. Kalattomannotkosta tapahtuvasta pohjavedenotosta aiheutuvan virtausvähenemän Yrttikorven suuntaan on arvioitu olevan 1 500 m 3 /d. Yrttikorpi on kansallisesti erittäin arvokas luontotyypin "lähteet ja lähdesuot" edustaja. 6.1.4 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on valituksessaan vaatinut, että ympäristölupaviraston päätös kumotaan tai asia palautetaan ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Natura-arviointi ei ole ollut julkisesti nähtävillä. Arvioinnista on pyydetty vain muutama lausunto viranomaisilta. Immenjärvi on luonnonsuojelualuetta. Ympäristölupavirasto ei ole voinut antaa lupaa järven pinnan laskuun. Luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan luonnonsuojelualueen omistajalta olisi tullut pyytää lausunto. Sama koskee myös Yrttikorven luonnonsuojelualuetta. Ympäristölupavirasto ei ole antanut lupaa lähteen muuttamiseen, vaan ainoastaan lammen muuttamiseen. Lounais-Suomen ympäristökeskus on ollut ajamassa pari vuotta sitten hankkeeseen rahaa valtion budjettiin. Vuonna 1994 silloinen Turun vesi- ja ympäristöpiiri laati Salon seudun vesihuollon yleissuunnitelman, jonka mukainen nykyinen hanke on. Samat suunnitelman laatineet virkamiehet ovat töissä ympäristökeskuksessa. Turun vedenottohanke on periaatteessa aivan samanlainen. Siinä ympäristövaikutusten arviointimenettelyviranomainen on Hämeen ympäristökeskus, koska Lounais-Suomen ympäristökeskus on jäävännyt itsensä. Hankkeen rakennuttajana toimii valtion puolelta Lounais-Suomen ympäristökeskus, joka saa rahaa, mikäli hanke saa luvat ja toteutuu. Ympäristökeskuksen Natura-lausunnossa esillä ollut 30 ja 40 prosentin muutos on merkittävä, ja näin ollen lupaa ei olisi saanut myöntää. Perusteluissa ei puhuta mitään lähteille aiheutuvasta muutoksesta tai sen merkittävyydestä Natura-asiana. Eri hankkeiden yhteisvaikutusta ei ole lainkaan otettu huomioon Natura-arvioinnissa eikä perusteltu päätöksessä. Tämän vuoksi päätös on luonnonsuojelulain 65 §:n vastainen. Suotuisaa suojelutasoa ei voi määrittää yhden alueen osalta. Suotuisaa suojelutasoa määriteltäessä pitää selvittää ja arvioida luontotyypin esiintymistä ja edustavuutta muuallakin. Tässä yhteydessä ainakaan luontotyyppien "karut järvet ja lähteet" suotuisa suojelutaso ei täyty. Päätöksessä esitetty vedenoton vähentäminen, kun Pitkustan vedenpinnan taso laskee, ei riitä lieventämään haittoja eikä vaikuta lainkaan Lammenlähde-Pillistönsuon alueelle. Luontotyyppien osalta olisi tullut arvioida, kuinka monta järveä ja kuinka monta lähdettä alueella on ja kuinka moneen hanke vaikuttaa. Hanke vaikuttaa lisäksi luonnonarvoiltaan korvaamattomiin kohteisiin (Lammenlähde-Pillistönsuo, Yrttikorpi, Pitkustat), joita ei voi laskea vain pinta-alalla tai lukumäärällä, vaan pitää ajatella kohteiden edustavuutta. Tämä tarkastelu puuttuu pä