KHO/2005/72

2005 false KHO:2005:72 Uuden ulkomaalaislain (301/2004) 40 §:n 3 momentin säännös ei antanut oikeutta maassa oleskelun jatkamiseen turvapaikanhakijalle, joka oli solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa vasta hallinto-oikeuden täytäntöönpanokelpoisen maasta poistamispäätöksen jälkeen. Äänestys 4-3. Ulkomaalaislaki (378/1991) 1 § 4 mom., 20 § 1 mom. 3 kohta, 37 § 2 mom. ja 38 § 1 mom. sekä Uusi ulkomaalaislaki (301/2004) 40 § 3 mom., 50 § 1 mom. ja 196 § Ks. myös KHO 8.11.2005 T 2911 ja KHO 15.11.2005 T 2963. Asian aikaisempi käsittely Ulkomaalaisvirasto on 29.3.2004 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n turvapaikka- ja oleskelulupahakemuksen ilmeisen perusteettomana. Samalla Ulkomaalaisvirasto on määrännyt hänet käännytettäväksi kotimaahansa Syyriaan sekä määrännyt, ettei hän saa kahden vuoden kuluessa Ulkomaalaisviraston päätöspäivästä lukien uudelleen saapua Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon. Ulkomaalaisvirasto on perustellut päätöstään seuraavasti: Hakija ei ole esittänyt hakemuksensa perusteeksi vakavia ihmisoikeusloukkauksia tai muita sellaisia perusteita, jotka liittyvät palautuskieltoihin tai vainon pelkoon rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Hakijan alustavassa kuulemisessa ja omakätisessä turvapaikkahakemuksessaan esittämät turvapaikkaperusteet, taloudelliset ongelmat ja erimielisyydet vanhempien kanssa eivät liity ulkomaalaislain tarkoittamiin vainoon, ihmisoikeusloukkauksiin tai palautuskieltoihin liittyviin syihin. Hakija on esittänyt turvapaikkakuulustelussa täysin eri syyt turvapaikkahakemukselleen kuin aiemmin asian käsittelyn yhteydessä, mikä tekee kertomuksen epäuskottavaksi, kun menettelylle ei ole esitetty eikä ole osoitettavissa mitään perustetta. Kertomus sinällään ei sisällä sellaisia seikkoja, joiden vuoksi hakijalle tulisi antaa kansainvälistä suojelua. Hakija ei ole joutunut kotimaansa viranomaisten kanssa vaikeuksiin, kertomuksen mukaan vain yhden kerran rutiininomaiseen kuulemiseen ilman seuraamuksia. Kertomukset niin hakijaan liittyvästä kuulustelusta kuin hakijan äidin vankeudesta ovat jääneet ylimalkaisiksi, selkiytymättömiksi ja epäjohdonmukaisiksi. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että hakija on hakenut turvapaikkaa muista kuin kansainväliseen suojeluun liittyvistä syistä. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että hakijalla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Ulkomaalaisvirasto katsoo edelleen, ettei hakijan voida katsoa olevan ulkomaalaislain 31 §:ssä tarkoitetun suojelun tarpeessa. Hakija ei ole esittänyt ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi. Ulkomaalaisvirasto katsoo, ettei oleskeluluvan epäämistä voida pitää ilmeisen kohtuuttomana. Hakijan oleskelun jatkuminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, jota hänelle ei ole myönnetty. Ulkomaalaisvirasto on käännyttämisestä päättäessään ottanut huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että hakija voidaan käännyttää Syyriaan ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 30 § tai 31 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Hallinto-oikeus on 24.5.2004 tekemällään päätöksellä kieltänyt Ulkomaalaisviraston päätöksen täytäntöönpanon 30.9.2004 saakka tai kunnes hallinto-oikeus sitä ennen ehkä toisin määrää. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen ja vaatimuksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Asiakirjoista ilmenee, että valittaja on poistunut Syyriasta Syyrian viranomaisten hänelle myöntämällä ulkomaanpassilla, joka on voimassa 24.9.2005 saakka. Tällä ja Ulkomaalaisviraston päätöksessä lausutuilla perusteilla valittajan turvapaikkahakemusta on pidettävä ilmeisen perusteettomana. Ulkomaalaisvirasto on voinut hylätä valittajan turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Ulkomaalaislain 37 §:n nojalla voidaan käännyttää ulkomaalainen, jonka oleskelun jatkaminen edellyttäisi oleskelulupaa, mutta jolle sitä ei ole myönnetty. Kun otetaan huomioon Ulkomaalaisviraston päätöksessä lausuttu sekä kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan, valittaja on voitu käännyttää kotimaahansa Syyriaan ja määrätä maahantulokieltoon. Sovellettuina oikeusohjeina mainitaan hallinto-oikeuden päätöksessä ulkomaalaislain (378/1991) 20, 30, 31, 34, 34 a, 37, 38 ja 43 §. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on 14.10.2004 pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen ja että hänelle myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella Suomessa taikka vähintään sillä perusteella, että oleskeluluvan epääminen on ilmeisen kohtuutonta. Lisäksi hän on vaatinut käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä, kunnes asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu. A on uudistanut aiemmin esittämänsä perusteet turvapaikan ja suojelun tarpeen osalta. A on esittänyt asiakirjatodisteita kertomuksensa tueksi. Käännyttämispäätöksen täytäntöönpano johtaa mitä todennäköisimmin peruuttamattoman vakaviin, korvaamattomiin seurauksiin eikä valituksella ole tosiasiallista merkitystä ellei päätöksen täytäntöönpanoa keskeytetä. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on 10.2.2005 antanut lisäselvitystä, jonka mukaan hän on 2.2.2005 avioitunut Suomen kansalainen B:n kanssa asuttuaan tämän kanssa yhteisessä taloudessa syyskuusta 2004 alkaen. Asianomaiset ovat tavanneet ensimmäisen kerran toukokuussa 2004, ja seurustelusuhde on edennyt luontevaan tapaan siten, että he ovat kihlautuneet ja lopulta avioituneet. Avioliiton ei voida katsoa olevan niin sanottu lumeavioliitto. A ei ole pyrkinyt kiertämään maahantulosäännöksiä avioitumalla Suomen kansalaisen kanssa, sillä hän on pyrkinyt saamaan ennen kaikkea pakolaisasemansa tunnustetuksi Suomessa eikä ole halunnut käyttää avioliittoa ainoana oleskelulupaperusteenaan. A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, mikäli todisteiden tai avioliiton aitous kyseenalaistetaan. Ulkomaalaislain mukaan käännyttämisen kokonaisharkinnassa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet ja seikat, joita ovat muun muassa siteet Suomeen. Ulkomaalaisvirasto on 24.2.2005 antanut valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta lausunnon, jossa se on muun ohessa todennut valittajan solmineen avioliiton saatuaan Helsingin hallinto-oikeuden kielteisen päätöksen. Mainittu seikka antaa perusteltua aihetta epäillä valittajan tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. A on antanut vastaselityksen. Merkitään, että asiakirjoihin on liitetty Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen ilmoitus A:n 16.12.2004 tekemästä uudesta turvapaikkahakemuksesta. Samoin asiaan saadun selvityksen mukaan A on 16.8.2005 hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituslupahakemuksen turvapaikan ja suojelun tarpeen perusteella myönnettävän oleskeluluvan osalta. 2. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen ulkomaalaislain (378/1991) 20 §:n 1 momentissa tarkoitettua oleskelulupaa sekä käännyttämistä koskevalta osalta. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 3. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. 4. Lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa. Perustelut: 1. Sen perusteella, mitä valitusluvan hakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asiassa ei ole turvapaikkaa ja suojelun tarpeen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevilta osilta ulkomaalaislain (301/2004) 196 §:ssä säädettyä perustetta asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. 2. Ulkomaalaislain (378/1991) 20 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle henkilölle voidaan myöntää oleskelulupa Suomessa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta. Ulkomaalaislain (378/1991) 37 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ulkomaalainen, jonka oleskelun jatkaminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, mutta jolle sitä ei ole myönnetty. Ulkomaalaislain (378/1991) 38 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde, perhesiteet ja muut siteet Suomeen. Ulkomaalaislain (378/1991) 1 §:n 4 momentin mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Uuden, 1.5.2004 voimaan tulleen ulkomaalaislain (301/2004) 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Hallituksen esityksen (28/2003

1. vp)mukaan pääsäännöksi käytännössä on tarkoitettu muodostuvan luvan hakeminen Suomessa. Tällöin hakijan ja hänen puolisonsa avioliitto ja siihen liittyvät seikat selvitetään puolisoita kuulemalla. Ulkomaalaislain (301/2004) 40 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalainen saa laillisesti oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös ulkomaalaisen maasta poistamiseksi. Mainittuun 40 §:ään otettiin uudet säännökset ulkomaalaisen oleskeluoikeudesta Suomessa. Hallituksen esityksen (HE 28/2003
2. vp)yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan, että 40 §:n 3 momentissa "kirjattaisiin lakiin se seikka, että ulkomaalainen, joka voi jättää oleskelulupahakemuksen Suomessa, voi laillisesti oleskella Suomessa hakemuksen käsittelyn ajan. Kuitenkin jos on tehty ulkomaalaista koskeva maasta poistamispäätös, oleskelulupahakemuksen tekeminen ei estä maasta poistamispäätöksen täytäntöönpanoa." Kun otetaan huomioon hallituksen esityksen edellä viitattu jälkimmäinen virke, säännöstä on tulkittava niin, että se oikeuttaa säännöksessä tarkoitetun ulkomaalaisen oleskelemaan Suomessa oleskelulupahakemuksensa käsittelyn ajan kuitenkin edellyttäen, ettei hänen osaltaan ole tehty täytäntöönpanokelpoista maasta poistamispäätöstä. Mikäli tällainen maasta poistamispäätös on jo tehty, uusi oleskelulupahakemus ei sellaisenaan estä maasta poistamisen täytäntöönpanemista. Ulkomaalaisvirasto on 29.3.2004 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n turvapaikkahakemuksen ilmeisen perusteettomana ja A:n oleskelulupahakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Syyriaan. Hallinto-oikeus on 24.5.2004 antamallaan päätöksellä kieltänyt Ulkomaalaisviraston päätöksen täytäntöönpanon 30.9.2004 saakka tai kunnes hallinto-oikeus sitä ennen ehkä toisin määrää. Hallinto-oikeus on 30.9.2004 antamallaan päätöksellä kaikilta osin hylännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeuden päätös on nyt puheena olevalta, siteitä Suomeen koskevalta ja tähän liittyvän käännyttämisen osalta ollut lainmukainen. A:ta koskeva käännyttämispäätös on tullut 30.9.2004 täytäntöönpanokelpoiseksi myös kansainväliseen suojeluun liittyvältä osalta. A on täytäntöönpanokieltoa koskevassa valituslupahakemuksensa täydennyksessä korkeimmassa hallinto-oikeudessa 10.2.2005 ilmoittanut, että hän on toukokuussa 2004 tapahtuneen tutustumisen jälkeen syyskuusta 2004 alkaen asunut yhdessä Suomen kansalaisen kanssa, kihlautunut ja solminut avioliiton 2.2.2005. Koska A on avioitunut Suomen kansalaisen kanssa vasta täytäntöönpanokelpoisen maasta poistamispäätöksen jälkeen eivätkä ulkomaalaislain (301/2004) 40 §:n 3 momentin säännökset siis sellaisenaan anna hänelle oikeutta maassa oleskelun jatkamiseen, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa. 3. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys ja se, mitä edellä on lausuttu avioliiton solmimisajankohdasta ja sen vaikutuksesta oikeuteen oleskella maassa, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole asiassa tarpeen. 4. Koska asia on tällä päätöksellä ratkaistu, ei ole aihetta lausunnon antamiseen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Jukka Mattila ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Lea Alén. Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Eri mieltä olleen hallintoneuvos Anne E. Niemen äänestyslausunto, johon hallintoneuvokset Niilo Jääskinen ja Pirkko Ignatius yhtyivät: "Hylkään valituslupahakemuksen kuten enemmistö turvapaikan ja suojelun tarpeen perusteella myönnettävän oleskeluluvan osalta. Myönnän valitusluvan ja tutkin valituksen ulkomaalaislain (378/1991) 20 §:n 1 momentissa tarkoitettua oleskelulupaa sekä käännyttämistä koskevalta osalta ja kumoan hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset tältä osin. Ulkomaalaislain (378/1991) 20 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle henkilölle voidaan myöntää oleskelulupa Suomessa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta. Ulkomaalaislain (378/1991) 37 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ulkomaalainen, jonka oleskelun jatkaminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, mutta jolle sitä ei ole myönnetty. Ulkomaalaislain (378/1991) 38 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde, perhesiteet ja muut siteet Suomeen. Ulkomaalaislain (378/1991) 1 §:n 4 momentin mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Uuden, 1.5.2004 voimaan tulleen ulkomaalaislain (301/2004) 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Hallituksen esityksen (28/2003
3. vp)mukaan pääsäännöksi käytännössä on tarkoitettu muodostuvan luvan hakeminen Suomessa. Tällöin hakijan ja hänen puolisonsa avioliitto ja siihen liittyvät seikat selvitetään puolisoita kuulemalla. Päätös A:n käännyttämisestä liittyy siihen, että hänen hakemuksensa turvapaikan saamiseksi on hylätty eikä hänelle siten muodostunut tuolla perusteella oikeutta laillisesti oleskella Suomessa. Tähän on perustunut myös Helsingin hallinto-oikeuden päätös. A on sittemmin solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa ja hakenut avioliittonsa perusteella oleskelulupaa. Ulkomaalaislain (301/2004) 50 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupaa voidaan perhesiteen perusteella hakea myös Suomessa. Ulkomaalaislain (301/2004) 40 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalaisella on oikeus oleskella maassa, kunnes hänen oleskelulupa-asiansa on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös hänen maasta poistamisekseen. Kun otan huomioon A:n turvapaikkapäätökseen liittyvän maasta poistamista koskevan päätöksen perusteet suhteessa siihen, että avioliiton perusteella voi hakea oleskelulupaa myös Suomesta ja hakemuksen käsittelyn ajan oleskella laillisesti maassa, katson, että valituksenalainen käännyttämispäätös rajoittaa A:n oikeuksia enemmän kuin on välttämätöntä. Suullisen käsittelyn toimittamisen ja täytäntöönpanokieltohakemuksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö."