← Suomi

KHO/2006/13

2006 false KHO:2006:13 Valtiolle oli vuonna 1953 myönnetty vuoden 1902 vesioikeuslain mukainen lupa Päijänteen säännöstelyyn. Muutettaessa alueellisen ympäristökeskuksen luvanhaltijana tekemästä hakemuksesta säännöstelyluvan säännöstelymääräyksiä ja kalatalousmääräyksiä oli noudatettava vesilain rakentamista, säännöstelyä ja korvauksia koskevia säännöksiä. Ympäristölupavirasto muutti luvanhaltijan hakemuksesta säännöstelyluvan vedenjuoksutusmääräyksiä ja määräsi Päijänteen tavoitekorkeuksia korotettavaksi muun ohella Päijänteen keskivedenkorkeutta ja erityisesti alimpia vedenkorkeuksia nostavalla tavalla. Muutos muutti Kymijoen virtaamia. Kokonaisuutena ottaen säännöstelymääräysten muuttaminen toi Kymijoen vesivoimalaitoksille enemmän hyötyä kuin menetyksiä. Edunmenetyksistä, joita eräille näistä voimalaitoksista saattoi aiheutua sen vuoksi, että sähkön hinta ja siten sähkön myyntituotto vaihteli kuukausittain, ei ollut määrättävä maksettavaksi korvausta, kun otettiin huomioon Päijänteen säännöstelyn ja siihen yhteydessä olevan Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyn yhteisvaikutus ja voimalaitosten omistajien asema säännöstelyn yhteistoiminnallisissa kokonaisjärjestelyissä. Päijänteen säännöstelyluvassa ei ollut kalatalousvelvoitetta, mutta siinä oli määrätty, että jos myöhemmin todetaan säännöstelyn aiheuttavan vahinkoa vesistön kalakannalle, hakija on velvollinen ryhtymään kalakannan säilyttämiseksi niihin toimenpiteisiin, joita kalatalousviranomainen pitää tarpeellisena. Luvanhaltija oli sittemmin kalatalousviranomaisen kanssa sopimallaan tavalla vuodesta 1978 alkaen suorittanut säännöstelyn kalataloudellisten haittojen kompensoimiseksi kalanpoikasistutuksia. Luvanhaltija oli tässä säännöstelymääräysten muuttamista koskevassa hakemuksessaan myös pyytänyt säännöstelyluvan kalatalousvelvoitteen muuttamista. Kalatalousviranomaisen hyväksymällä istutussuunnitelmalla ei ollut voitu lopullisesti ja muita osapuolia sitovalla tavalla ratkaista säännöstelystä aiheutuvien kalataloudellisten menetysten ehkäisemisen tai vähentämisen tapaa tai määrää. Asiassa ei ollut sellaista olemassa olevaa, sisällöltään määrättyä velvoitetta, jonka muutoksella asia voitaisiin ratkaista. Kysymys Päijänteen säännöstelyn kalatalousvelvoitteen sisällöstä oli siten kokonaisuudessaan avoin. Hallinto-oikeuden ja ympäristölupaviraston päätökset, joilla oli vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin nojalla määrätty luvan saaja suorittamaan istutusvelvoitteen sijaan kalatalousmaksu, kumottiin ja asia palautettiin tältä osalta ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Vesilaki 1 luku 7 §, 2 luku 13 § 1 mom. ja 22 §, 8 luku 1 § 1 mom., 8 luku 10 § ja 10 b § 4 mom., 11 luku 1 § 1 mom., 3 § 1 mom., 5 § ja 9 § 1 mom. sekä 16 luku 23 § 2 mom. Äänestys 5-2 energian tuotannolle aiheutuvan edunmenetyksen korvaamisesta. Ks. myös KHO:2005:

  1. Vrt. KHO 27.3.2006 T
  2. Kort referat på svenska Asian aikaisempi käsittely Kaakkois-Suomen ympäristökeskus säännöstelyluvan nykyisenä haltijana on Itä-Suomen ympäristölupavirastolle 30.1.2002 toimittamallaan, 25.3.2002 täydentämällään hakemuksella viitaten vesilain 2 luvun 6 §:ään ja 16 luvun 32 §:ään pyytänyt, että ympäristölupavirasto tekisi Päijänteen säännöstelyluvan säännöstelymääräyksiä koskevaan lupaehtoon 5 tarkistuksia hakemukseen liitetyssä suunnitelmassa esitetyllä tavalla. Samalla ympäristökeskus on pyytänyt viitaten vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momenttiin, että kalatalousvelvoitetta koskevaa lupaehtoa 14 muutettaisiin siten, että lupaehdon sisältämä velvoite suunnitelmassa esitetyllä tavalla muutettaisiin määräykseksi kalatalousmaksusta. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on samaan aikaan ympäristölupavirastolle toimittamallaan eri hakemuksella pyytänyt Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelypäätöksen lupaehtojen muuttamista. Säännöstelymääräykset Säännöstelymääräysten muuttaminen on hakijan mukaan tarpeen, koska nämä eivät kaikilta osin vastaa muuttuneita vesistön käytön tarpeita. Varsinkin virkistyskäytön lisääntyminen on aiheuttanut tarvetta säännöstelyn kehittämiseen. Päijännettä säännöstellään säätelemällä Päijänteestä Kymijokeen virtaavaa vesimäärää Kalkkisissa sijaitsevan säännöstelypadon avulla. Valtaosa eli 62 prosenttia Päijänteen vedestä virtaa kuitenkin Kalkkisten luonnonkosken kautta, joten padolla voidaan vaikuttaa vain osaan Päijänteestä virtaavasta vesimäärästä. Päijänteen säännöstelyyn on myönnetty lupa toisen vesistötoimikunnan 2.2.1953 antamalla päätöksellä, jonka korkein hallinto-oikeus on 25.1.1954 antamallaan päätöksellä pysyttänyt. Toisen vesistötoimikunnan päätöksen mukaan säännöstely tapahtuu tavoitekorkeuksien mukaan. Kalenterivuosi on jaettu viiteen eri ajanjaksoon. Jaksojen päättymisajankohdille määritetään tavoitekorkeus, joka määräytyy jaksoa edeltävän ja sitä seuraavan jakson vetisyyden mukaan. Hakemuksessa on pyydetty, että tavoitekorkeuksia muutetaan hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti. Suurimmat muutokset on esitetty kaikkein alimpiin vedenkorkeuksiin. Voimassa olevien säännöstelymääräysten mukaan Kalkkisista juoksutettavan vesimäärän muutos saa olla enintään 50 m³/s viiden vuorokauden aikana. Hakemuksessa on pyydetty, että muutos saisi olla enintään 100 m³/s viiden vuorokauden aikana. Juoksutuksen on nyt oltava Kalkkisten padolla vähintään 120 m³/s uiton aikana. Hakemuksessa on pyydetty määräyksen muuttamista siten, että juoksutuksen tulee olla vähintään sellainen, että Kymijoen virtaama Kuusankoskella on vähintään 130 m³/s, mutta virtaama saa olla pienempi kuin 130 m³/s, jos luonnonmukainen vesimäärä on tätä pienempi. Muutoksen johdosta keskivedenkorkeus nousisi noin 5 senttimetriä. Suurin vaikutus olisi kuivien vuosien alimpien vedenkorkeuksien nousu. Ne nousisivat enimmillään 35 senttimetriä. Ylimmät vedenkorkeudet eivät nousisi nykyiseen verrattuna. Muutoksesta aiheutuisi hyötyä erityisesti virkistyskäytölle, koska Päijänteen vedenkorkeus tulisi olemaan entistä useammin virkistyskäytön kannalta sopivalla tasolla. Virkistyskäytölle koituvan hyödyn määräksi on arvioitu noin 0,17 miljoonaa euroa vuodessa. Kalaston osalta muutos olisi kokonaisuudessaan positiivinen, mutta merkitykseltään vähäinen. Hauki hyötyisi muutoksesta kuivina keväinä, jolloin poikastuotanto tulisi olemaan 10 prosenttia nykyistä suurempi. Kymijoen voimataloudelle syntyisi hyötyä noin 11 605 euroa vuodessa. Voimataloushyöty kasvaisi, koska Päijänteen juoksutuksia siirtyisi keväästä ja kesästä syksyyn ja talveen, jolloin energian hinta on korkeampi. Muutoksen vaikutukset maa- ja metsätalouteen olisivat vähäiset. Kasvukauden keskivedenkorkeus nousee noin 4 senttimetriä nykyisestä. Muutos kohdistuisi kuitenkin pääosin keskimääräistä alempiin vedenkorkeuksiin eikä kasvukaudella tulisi esiintymään nykyistä enempää keskimääräistä suurempia vedenkorkeuksia. Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyn vaikutuksia Kymijokeen ei voi erottaa toisistaan. Säännöstelypäätösten muutosten aiheuttamat muutokset Kymijoen virtaamiin olisivat vähäisiä suhteessa virtaamien luontaiseen vaihteluun. Muutosten aiheuttamat virtaamamuutokset tapahtuisivat nykyisten normaalien virtaamavaihtelujen puitteissa. Suomen valtio tie- ja vesirakennushallituksen edustamana toiselta puolen ja sopimuksessa Säännöstelytoimikunnaksi kutsutut Kymijoessa voimalaitoksia omistavat yhteisvastuullisesti ovat 23.6.1960 tehneet Päijänteen säännöstelyn toteuttamista koskevan sopimuksen. Sopimuksen 10 §:ssä on sovittu: "Mikäli lupaehtojen mukaisen säännöstelyn toteuttaminen aiheuttaa sellaista vahinkoa tai haittaa, joka edellä mainituissa lupaehdoissa on määrätty korvattavaksi tai vastedes tuomitaan korvattavaksi taikka vahingon tai haitan aihe poistettavaksi tai lievennettäväksi, vastaa Säännöstelytoimikunta näistä kustannuksista." Ympäristökeskus on edellä mainittuun sopimukseen viitaten esittänyt, että sen maksettavaksi ei määrätä korvauksia Kymijoen voimalaitokset omistaville yhtiöille mahdollisesti koituvista vähäisistä laskennallisista energianmenetyksistä. Mikäli voimayhtiöille maksettavaksi kuitenkin määrättäisiin korvauksia energianmenetyksistä, ne tulee edellä mainitun sopimuksen mukaisesti määrätä säännöstelytoimikuntaan kuuluvien voimayhtiöiden yhteisvastuullisesti maksettaviksi. Kalatalousvelvoite Toisen vesistötoimikunnan 2.2.1953 antaman ja korkeimman hallinto-oikeuden 25.1.1954 pysyttämän Päijänteen vedenjuoksun säännöstelyä koskevan päätöksen lupaehdossa 14 on määrätty: "Jos myöhemmin todetaan, että säännöstely aiheuttaa vahinkoa vesistön kalakannalle, on hakija velvollinen ryhtymään kalakannan säilyttämiseksi niihin toimenpiteisiin, joita maataloushallitus pitää tarpeellisina." Maa- ja metsätalousministeriö on kirjeellään 6.9.2001 Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle hyväksynyt kalatalousmaksun käyttöä koskevan suunnitelman vuosille 2001-2002 toimeenpantavaksi siten, että kompensaatio säilyy entisellään eli 200 000 kappaleen yksikesäisen siianpoikasen kustannustasolla. Ympäristökeskus on nyt puheena olevassa hakemuksessaan pyytänyt, että kalatalousvelvoitetta koskeva toisen vesistötoimikunnan päätöksen 2.2.1953 14) lupaehto muutettaisiin kuulumaan seuraavasti: "Luvan saajan on maksettava Keski-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle vuosittain 170 000 markan (28 592 euron) suuruinen kalatalousmaksu käytettäväksi Päijänteen säännöstelyn kalataloudellisten haittojen vähentämiseksi ja toimenpiteiden vaikutusten tarkkailemiseksi Päijänteellä. Maksun käytöstä on kuultava Pohjois-Päijänteen, Etelä-Päijänteen, Kuhmoisten, Sysmän ja Jämsänjokilaakson kalastusalueita sekä Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikköä. Maksu on suoritettava tämän päätöksen lainvoimaiseksi tuloa seuraavan vuoden alusta alkaen vuosittain tammikuun kuluessa." Nykyisin voimassa oleva Päijänteen säännöstelyn istutusvelvoite on hakijan mielestä epätarkoituksenmukainen. Sillä ei voida ottaa huomioon Päijänteen kalakannoissa tapahtuvia muutoksia riittävän nopeasti. Kalatalousmaksu vastaa suuruusluokaltaan nykyisen kalatalousvelvoitteen tasoa. Itä-Suomen ympäristölupavirasto, jolle Keski-Suomen ympäristökeskus, Hämeen ympäristökeskus, Keski-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus, Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus, Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus, Korpilahden kunnan ympäristölautakunta, Metsähallitus, A Oy, B Oy, C Oy, D asiakumppaneineen, E ja F, Etelä-Päijänteen kalastusalue asiakumppaneineen, Keski-Suomen Maaseutukeskus ry/Keski-Suomen Kalatalouskeskus sekä Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ja Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys ry ovat antaneet ympäristölupaviraston päätöksestä ilmenevät muistutuksensa, on päätöksellään 20.12.2002 nro 75/02/1 siitä ilmenevien menettelyvaiheiden jälkeen Päijänteen säännöstelyluvan nykyisen haltijan Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hakemuksesta muuttanut toisen vesistötoimikunnan 2.2.1953 antamalla, korkeimman hallinto-oikeuden 25.1.1954 pysyttämällä päätöksellä tie- ja vesirakennushallitukselle valtion edustajana myönnetyn Päijänteen säännöstelyä koskevan luvan säännöstelymääräysten (lupaehto 5) ja kalatalousvelvoitteen (lupaehto 14) osalta. Ympäristölupavirasto on päätöksessään lausunut, että asian ja tehtyjen vaatimusten tutkimiselle hakemuksessa tarkoitettua laajemmin ei ole olemassa laillista perustetta ja ettei tämän asian yhteydessä kuulu tutkia kysymystä siitä, onko säännöstelystä aiheutunut sellaisia edunmenetyksiä, joita lupaa myönnettäessä ei ole edellytetty aiheutuvan, tai antaa miltään osin lausuntoa sanotunlaisiin edunmenetyksiin perustuvista vaatimuksista. Ympäristölupavirasto on lausunut, että hakemuksessa tarkoitetusta säännöstelymääräysten muuttamisesta on hyötyä lähinnä virkistyskäytölle. Suunnitelman 6 kohdan mukaan virkistyskäytön rahallinen hyöty on 0,2 miljoonaa euroa vuodessa. Vesivoiman osalta hyötyä tulee Kymijoen voimalaitoksille noin 13 000 euroa vuodessa. Eräiden voimalaitosten osalta aiheutuu energiantuoton menetystä. Kalaston osalta on vaikutusten arvioitu olevan Päijänteen osalta pääsääntöisesti myönteisiä, mutta vähäisiä ja Kymijoen osalta vähäisiä. Muutkin vaikutukset on arvioitu vähäisiksi. Hakemuksessa tarkoitetusta säännöstelymääräysten muuttamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hankkeen oikeudelliset edellytykset ovat siten vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin ja 8 luvun 6 §:n mukaisesti olemassa. Säännöstelymääräysten muuttamisella ei merkittävästi muuteta säännöstelyn tarkoitusta eikä lisätä sen haitallisia vaikutuksia vesiympäristöön ja sen luontoon. Toimenpiteellä myöskin ensisijaisesti edistetään vesiympäristön suojelua ja sen käyttöä. Tämän vuoksi vaatimukset luvan haltijan velvoittamisesta hakemaan myöhemmin säännöstelyluvan ehtojen tarkistamista on vesilain 8 luvun 10 a §:n nojalla hylätty. Vaatimukset vaikutusten seurantaa koskevien velvoitteiden tai muiden uusien velvoitteiden määräämisestä on hankkeen arvioitujen vaikutusten perusteella hylätty aiheettomina. Kalatalousvelvoitteen muuttamisen osalta ympäristölupavirasto on pitänyt tarkoituksenmukaisena määrätä toimenpiteiden sijasta vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentissa tarkoitetun kalatalousmaksun. Kalastettavissa olevan kalakannan suuruus ei ole suoraan verrannollinen kesänvanhojen (siiat) tai esikesäisten (hauki) poikasten lukumäärään, vaan harvemman poikasmäärän yksilöiden kasvu lajin tavanomaiseen pyyntikokoon voi olla parempi kuin suuremmasta poikasmäärästä syntyvän vuosiluokan kasvu. Siksi haitan ehkäisemiseksi ei tarvitse välttämättä istuttaa sitä poikasmäärää, joka on säännöstelyn vuoksi pienentynyt, vaan pienempikin määrä voi tuottaa täyden kompensaation. Tämä on tuotu esille hakemuksen liitteenä 14 olevassa selvityksessä säännöstelyn vaikutuksista Päijänteen siikakantaan. Ravintokilpailun vuoksi kalastettavan siikakannan ja muikkukannan välillä on voimakas negatiivinen korrelaatio. Sama mekanismi vaikuttaa hauen vuosiluokkiin jo siksi, että harvemman poikasikäluokan kannibalismi on pienempi kuin tiheän poikasikäluokan. Esitetyllä perusteella riittävä kompensaatio säännöstelyn aiheuttamasta kalanpoikasten lisääntymistappiosta on saavutettavissa istuttamalla vuosittain 125 000 esikesäistä hauenpoikasta ja 100 000 kesänvanhaa siianpoikasta. Riittäviksi poikasmääriksi on edellä lausutun perusteella otettu hakemuksen liitteissä 13 ja 14 esitettyjen poikastappioiden vaihteluvälin alarajan mukaiset poikasmäärät. Istutuksen kustannukseksi istutuskuluineen voidaan arvioida 15 senttiä poikasta kohden, joten istutuskustannus olisi yhteensä 33 750 euroa. Kun tähän lisätään kohtuulliset istutusten tuloksellisuuden seurantakustannukset päädytään kokonaiskustannukseen 37 000 euroa mikä määrätään suoritettavaksi kalatalousmaksuksi. Kalataloudellisia menetyksiä koskevat vaatimukset on enemmälti hylätty aiheettomina. Ympäristölupavirasto on muuttanut säännöstelymääräyksiä sisältävän lupaehdon 5 sellaiseksi kuin sen päätöksestä ilmenee. Lupaehdon 14 ympäristölupavirasto on muuttanut seuraavan sisältöiseksi: " 14) Luvan haltijan on maksettava Keski-Suomen ja Hämeen TE-keskuksille yhteisesti 37 000 euron vuotuinen kalatalousmaksu käytettäväksi säännöstelyn kalataloudellisten haittojen ehkäisemistä ja vähentämistä tarkoittaviin toimenpiteisiin ja toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailemiseen Päijänteellä. Maksu on käytettävä siten, että se hyödyttää tasapuolisesti koko haitta-aluetta. Maksun käytöstä on kuultava vaikutusalueen kalastusalueita. Elleivät TE-keskukset pääse yksimielisyyteen maksun käytöstä, on niiden jaettava maksu molempien erikseen käytettäväksi niiden toimialueeseen puheena olevasta säännöstelyvesistöstä kuuluvien vesipinta-alojen suhteessa. Maksu on suoritettava tämän päätöksen lainvoimaiseksi tuloa seuraavan vuoden alusta alkaen vuosittain tammikuun kuluessa." Säännöstelyn muuttamisen voimalaitoksille aiheuttamien energiamenetysten osalta ympäristölupavirasto on hylännyt korvausvaatimukset, koska voimalaitosten omistajat eivät ole säännöstelyluvan haltijoita eikä niillä sen vuoksi ole oikeutta saada korvausta säännöstelyhyödyn vähenemisestä. Hallinto-oikeuden ratkaisu Keski-Suomen ympäristökeskus, Keski-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus, Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus, Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus, G Oyj, B Oy sekä Kuhmoisten kalastusalue ja sen 48 asiakumppania ovat valittaneet Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Lausunnon antaminen Keski-Suomen ympäristökeskuksen valituksesta on rauennut, koska valitus on peruutettu. Hallinto-oikeus on päätöksellään siitä ilmenevien käsittelyvaiheiden jälkeen lisännyt toisen vesistötoimikunnan 2.2.1953 annettuun päätökseen uuden, säännöstelyn vaikutusten tarkkailua koskevan lupaehdon 6a, joka kuuluu seuraavasti: "6a) Luvan haltijan tulee tarkkailla Päijänteen säännöstelyn vaikutuksia vesistöön Keski-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla sekä säännöstelyn vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Keski-Suomen ja Hämeen TE-keskusten hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelmat on esitettävä mainituille viranomaisille hyväksyttäviksi 28.2.2005 mennessä." Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt valitukset sekä Kuhmoisten kalastusalueen ja sen asiakumppaneiden vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Hallinto-oikeus on perustellut pääasiaratkaisuaan seuraavasti: Asiassa on kyse toisen vesistötoimikunnan vesioikeuslain nojalla annetun säännöstelyluvan muuttamisesta. Vesilain 22 luvun 2 §:n siirtymäsäännöksen mukaan on yritykseen, johon on myönnetty lupa ennen vesilain voimaantuloa edelleen sovellettava aikaisempaa lakia. Hakemuksessaan Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on pyytänyt, että ympäristölupavirasto vesilain 2 luvun 6 §:n ja 16 luvun 32 §:n nojalla muuttaisi voimassa olevaa lupaa säännöstelymääräysten osalta ja 2 luvun 22 §:n nojalla kalatalousvelvoitteen osalta. Tarkkailuvelvoitteen asettaminen Säännöstelyn muutos saattaa vaikuttaa muun muassa rantavyöhykkeen kasvillisuuteen ja kulumiseen ja myös kalojen kutuun ja poikasten elinoloihin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määrätään tarkkailuvelvoite vesilain nojalla annetuissa luvissa silloin, kun hanke saattaa vaikuttaa veden laatuun tai muuten vesistön ekologiaan taikka kalastoon ja kalastukseen. Tarkkailu on tarpeen sekä luvan noudattamisen valvonnan että osapuolten oikeusturvan takia. Kun nyt vesilain nojalla muutetaan säännöstelymääräyksiä, on luvassa näin ollen määrättävä myös tarkkailusta. Tarkkailua ei ole käytännössä mahdollista toteuttaa niin, että se koskisi vain säännöstelyn muutoksen vaikutuksia, mutta ei muutoksen pohjana olevan varsinaisen säännöstelyn vaikutuksia. Säännöstelyn vaikutusten tarkkailu ei ole myöskään luvan saajalle kohtuuton ottaen huomioon hankkeen laajuus ja siitä saatava hyöty. Hallinto-oikeus on tämän takia vesilain 2 luvun 14 §:n nojalla määrännyt, että luvan saajan tulee tarkkailla Päijänteen säännöstelyn vaikutuksia. Kalatalousvelvoitteen määrääminen Ympäristölupavirasto on muuttanut toisen vesistötoimikunnan päätöksen lupamääräystä 14 niin, että kalataloudellisten vahinkojen estämiseksi luvan saajan on maksettava kalatalousmaksu. Maksun määrä, 37 000 euroa vuodessa, perustuu hakemuksen yhteydessä tehtyihin selvityksiin säännöstelyn muutoksen vaikutuksista hauen ja siian kutuun ja poikastuotantoon. Jos vesistön kalakannalle aiheutuu ilmeistä vahinkoa, on vesilain 2 luvun 22 §:n mukaan luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Jos kuitenkin kalatalousvelvoitteen määrääminen aiheuttaisi luvan saajalle kohtuuttomia kustannuksia velvoitteen hyötyyn nähden tai kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, luvan saajalle voidaan määrätä velvoitteen tai sen osan asemesta kalatalousmaksu. Vahingon määrä on arvioitu siian ja hauen poikastuotannon menetyksenä, ja velvoitteen kustannukset menetystä vastaavan istutuksen kustannuksina. Arviointitapa ei määrää velvoitteen muotoa, koska kalatalousmaksunkin tulee perustua arvioon vahingon estämiseksi tarpeellisen toimenpiteen kustannuksesta. Päijänteen eri osissa säännöstelyn kalataloudelliset vaikutukset ja kalataloudellisen kompensaation tarve vaihtelee. Hallinto-oikeus on arvioinut, että kalatalousmaksua voidaan istutusvelvoitetta joustavammin käyttää järven eri osien hoitotarvetta vastaavasti ja on katsonut, että istutusvelvoitteen määrääminen ei tästä syystä ole vesilain 2 luvun 22 §:n tarkoittamalla tavalla tarkoituksenmukaista. Kalatalousmaksun määrä Ympäristölupavirasto on arvioinut, että säännöstelyn aiheuttama siian ja hauen poikastuotannon menetys voidaan kompensoida istuttamalla vuosittain 100 000 kesänvanhaa siianpoikasta ja 125 000 esikesäistä hauenpoikasta. Lupavirasto on arvioinut, että istutuksen kustannus on noin 33 750 euroa ja tarpeellisen istutusten tuloksellisuuden seurannan kustannus noin 3 000 euroa, ja määrännyt kalatalousmaksuna 37 000 euroa vuodessa. Laskelma perustuu siian osalta Valkeajärven, Riikosen ja Keskisen selvitykseen siian kutusyvyydestä ja säännöstelyn vaikutuksesta siikaan Päijänteessä (Kala- ja riistaraportteja 232, 2001). Tämän selvityksen mukaan säännöstely aiheuttaa laskennallisen mätitappion, joka on noin 14 prosenttia mätimäärästä. Olettaen, että tappio siirtyy samansuuruisena yksikesäisiin poikasiin, olisi menetys noin 240 000 kappaletta yksikesäistä siikaa. Selvityksen tekijät ovat suositelleet, että säännöstelyn haitat kompensoidaan istuttamalla 100 000 - 150 000 yksikesäistä siikaa. Hauen osalta vahingonarvio perustuu Korhosen selvityksen Päijänteen säännöstelyn vaikutuksista haukikantaan (Suomen Ympäristö 321, 1999). Selvityksessä on arvioitu hauen kuturantojen osuus rantaviivasta, hauen poikastiheys erityyppisillä rannoilla ja säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden alenema jäänlähdön aikana. Näiden perusteella on arvioitu, että säännöstelyn aiheuttama poikastappio on 100 000 - 270 000 kappaletta hauenpoikasta vuodessa ja esitetty että vahinko kompensoidaan istuttamalla vuosittain 100 000 - 200 000 esikesäistä haukea. Hallinto-oikeus on todennut, että vahingonarviot molempien lajien osalta ovat epävarmat. Arviot poikastuotannosta ja poikasten tai istutusten määrän merkityksestä kutukantaan tai saaliiseen sisältävät useita virhemahdollisuuksia jotka voivat muuttaa laskelman lopputulosta. Edellä mainitun selvityksen mukaan Päijänteen toteutunut säännöstely vuosina 1965-2000 ei ole mätitappioista huolimatta vaikuttanut merkittävästi kalastettaviin siian vuosiluokkiin. Toisen vesistötoimikunnan määräämän velvoitteen perusteella luvan haltija on maksanut vuosittain 200 000 yksikesäisen siian istutusta vastaavan maksun kalaviranomaiselle, joka on istuttanut kalanpoikasia Päijänteeseen. Vuosille 1996-2000 maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut, että velvoitteen arvo on 170 000 markkaa eli noin 28 600 euroa vuodessa. Vuosille 2001 ja 2002 laaditun istutussuunnitelman mukaan tällä rahalla on istutettu Päijänteen eri osiin 100 000 järvisiian poikasta ja vaihtoehtoisesti 86 000 kuhan tai 75 000 hauen poikasta. Ottaen huomioon, että säännöstelyn muutos ennalta arvioiden vähentää kalataloudellisen haitan määrää vanhaan säännöstelyyn verrattuna ja että nyt määrätty kalatalousmaksu on korkeampi kuin tähän asti velvoitteena tehtyjen istutusten arvo, ei ole syytä nostaa kalatalousmaksun määrää. Kokonaisuutena hallinto-oikeus on pitänyt ympäristölupaviraston määräämää kalatalousmaksua riittävänä kompensoimaan Päijänteen säännöstelyn aiheuttamat vahingot. Korvaus menetetystä vesivoimasta Kymijoen voimalaitokset on rakennettu ennen Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyä ja hyödyntävät joen vesivoimaa. Valtio on ryhtynyt mainittujen järvien säännöstelyyn tarkoituksenaan lisätä vesilaitosten käyttövoimaa ja on luovuttanut tämän hyödyn alapuolisten voimalaitosten käyttöön. Vaikka voimalaitoksia on myöhemmin uusittu käyttämään tehokkaammin joen säännösteltyä virtaamaa, valtio kuitenkin säännöstelylupien haltijana päättää säännöstelyllä aikaansaadun vesivoiman käytöstä. Säännöstelyluvan haltijalla on oikeus hakea muutosta luvan ehtoihin. Sikäli kuin muutos pienentää säännöstelyn voimataloudellista hyötyä, tappio kohdistuu vesilain säännösten mukaan luvan haltijaan. Mikäli muutoksesta aiheutuu taloudellista tappiota voimalaitosyhtiöille, on tämä valtion ja yhtiöiden välinen yksityisoikeudellinen kysymys, jota ei voi ratkaista vesilain nojalla annetussa lupapäätöksessä. Säännöstelyn vaikutukset Kymijoessa Ympäristölupavirasto on muuttanut toisen vesistötoimikunnan lupamääräyksen 14 ja määrännyt kalatalousmaksun käytettäväksi säännöstelyn kalataloudellisten haittojen ehkäisemistä ja vähentämistä tarkoittaviin toimenpiteisiin ja toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailemiseen Päijänteellä. Toinen vesistötoimikunta oli määrännyt, että jos säännöstely aiheuttaa vahinkoa vesistön kalakannalle, on hakija velvollinen ryhtymään kalakannan säilyttämiseksi niihin toimenpiteisiin, joita maataloushallitus pitää tarpeellisena. Toisen vesistötoimikunnan määräämän velvoitteen perusteella luvansaaja on istuttanut kalaa Päijänteeseen. Nyt tehty lupamääräyksen muutos vastaa noudatettua käytäntöä. Hallinto-oikeus on katsonut, että luvan tarkoittama säännöstelyn muutos ei aiheuta sellaisia muutoksia Päijänteen alapuolisessa vesistössä, että olisi aihetta määrätä siinä kalataloudellista velvoitetta. Kymijoen virtaamamuutos Ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksen 5 nojalla veden juoksutuksen muutos saa olla enintään 100 m³/s viiden vuorokauden aikana, kun toisen vesistötoimikunnan luvassa vastaava luku oli 50 m³/s. Hallinto-oikeus on arvioinut, että suuremman juoksutusmuutoksen salliminen vaikuttaa hyvin vähän alapuolisen Kymijoen luonnonoloihin ja kalakantoihin, ja hylännyt vaatimuksen määrän pienentämisestä. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt esitetyt vaatimukset ja viitannut ympäristölupaviraston päätöksessä esitettyihin perusteluihin. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
  3. Kuhmoisten kalastusalue ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan ensisijaisesti vaatineet, että hallinto-oikeuden ja ympäristölupaviraston määräykset kalatalousmaksusta kumotaan ja poistetaan ja että kalatalousmaksun sijaan määrätään kalatalousvelvoite. Vesilain mukaan kalatalousvelvoite on ensisijainen kompensaatiomuoto kalatalousmaksuun nähden. Maksun käyttöedellytykset on vesilaissa selvästi rajattu. Nyt nämä edellytykset eivät täyty. Päätöksessä olisi Kaakkois-Suomen ympäristökeskus velvoitettava istuttamaan Päijänteeseen vähintään 240 000 kappaletta kesänvanhoja siianpoikasia ja 185 000 kappaletta esikasvatettuja hauenpoikasia. Tästä velvoitteesta saataisiin erityisestä syystä ja säännöstelyalueen kalastusalueiden suostumuksella poiketa velvoitteen rahallista arvoa, 70 200 euroa, kuitenkaan vähentämättä. Mahdolliset seurantakustannukset tulee lisätä edellä mainittuun summaan. Lisäksi Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on velvoitettava tarkkailemaan toimenpiteiden tuloksellisuutta sillä vesialueella, johon toimenpiteiden vahingollinen vaikutus ulottuu. Toissijaisesti valituksessa on vaadittu, että määrättyä kalatalousmaksua täydennetään siten, että kalatalousmaksua on käytettävä siian- ja hauenpoikasten istutuksiin yhteensä 70 200 euroa. Mikäli kalatalousmaksua halutan käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen, on tähän saatava säännöstelyn vaikutusalueen kalastusalueiden suostumus. Mahdolliset seurantakustannukset tulee lisätä edellä mainittuun summaan. Lisäksi Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on velvoitettava tarkkailemaan toimenpiteiden tuloksellisuutta sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu. Mikäli toissijaista vaatimustakaan ei hyväksytä, on hallinto-oikeuden päätöstä muutettava vastaamaan hallinto-oikeuden äänestyspöytäkirjasta ilmenevää hallinto-oikeustuomari Jan Eklundin esitystä hallinto-oikeuden päätökseksi, jonka mukaan muun muassa kalatalousmaksun sijasta luvan saajalle asetettaisiin velvoite istuttaa Päijänteeseen vuosittain 100 000 yksikesäistä, vähintään 10 senttimetrin mittaista siianpoikasta ja 125 000 vähintään 5 senttimetrin mittaista hauenpoikasta. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen. Valituksen perusteluina on esitetty, että säännöstelyluvan muuttamiseen on saatava vesilain mukainen lupa siten, että säännöstelyyn kokonaisuutena sovelletaan lupaa koskevia vesilain säännöksiä. Ympäristölupaviraston määräämien lupaehtojen 1-3 mukaisesti toteutettavasta säännöstelystä aiheutuvasta kalataloudellisesta haitasta, vahingosta ja muusta edunmenetyksestä on määrättävä vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin mukainen kompensaatio.
  4. Keski-Suomen ja Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalous- yksiköt ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että säännöstelyluvasta annettua päätöstä muutetaan siten, että kalatalousmaksu korotetaan 75 800 euroksi. Kalatalousmaksu on määrätty liian alhaiseksi. Kalataloudellisiin vahinkoarvioihin liittyvä, mittaustarkkuudesta johtuva riski on yksipuolisesti asetettu haitankärsijän tappioksi, vaikka ympäristölupaviraston päätöksestä johtuvien menetysten kompensointi kuuluisi luvanhaltijalle. Nyt luvan haltija on osaksi vapautunut velvollisuuksistaan. Mahdollisen luonnonoloista johtuvan riskin on oltava luvan saajalla eikä haitankärsijöillä. Toisin kuin hallinto-oikeuden päätöksestä voisi ymmärtää, Päijänteen säännöstelykompensaation nykyinen mitoitus ei ole perustunut vesistötoimikunnan päätökseen, vaan säännöstelyluvan haltijan sekä maa- ja metsätalousministeriön välisiin neuvotteluihin. Tällainen sopimus, jossa haitankärsijä ei ole sopimuspuolena, on peruslähtökohdaltaan lainkäytön kannalta kestämätön. Kompensaatiotasoksi sovittu vuotuinen 200 000 yksikesäisen siian istutus on eräiden muutosten jälkeen alentunut arvoltaan noin 28 000 euroon. Vahingon määrällinen mitoitus sopimuksessa ei ole perustunut vahinkoalueesta kerättyyn aineistoon ja on alusta pitäen ollut liian alhainen. Tätä istutustasoa ei voi siten pitää vertailukohtana määritettäessä uutta kalataloudellista velvoitetta. Kalatalousmaksun suuruutta arvioitaessa tulisi siian osalta käyttää keskimääräistä poikastappiota 150 000 kappaletta ja hauen osalta 155 000 kappaletta vuodessa. Nämä säännöstelystä johtuvaa poikastuotannon vähenemää ilmentävät luvut ovat poikastappion vaihteluvälin keskivälillä, eivät suurimpia arvoja. Säännöstelystä Päijänteen siialle aiheutuneet menetykset on tutkittu pelkästään pikkusiian osalta. Päijänteen järvisiikakannalle säännöstelystä on aiheutunut suhteellisesti vielä suurempi menetys, jota lähinnä menetelmällisistä syistä ei ole pystytty arvioimaan. Kala- ja riistahallinnon julkaisun 14/1995 mukaan Päijänteen luonnontilan aikana siikasaaliista on ollut pikkusiikaa 86 prosenttia, järvisiikaa 10 prosenttia ja planktonsiikaa neljä prosenttia. Nykyään järvisiian osuus on korkeintaan viisi prosenttia, planktonsiian osuus istutuksista johtuen 10 prosenttia ja pikkusiian 85 prosenttia. Nopeakasvuisena ja suurikokoisena lajina järvisiian kalastuksellinen merkitys on kuitenkin prosenttiosuuttaan merkittävästi suurempi. Kalatalousmaksun arvoa laskettaessa on käytetty markkinahintoihin verrattuna liian alhaisia hintoja. Poikashintoina tulisi käyttää istukkaiden todellisia markkinahintoja istutuspaikalle kuljetettuina. Työvoima- ja elinkeinokeskusten poikasistutusten kilpailuttamisesta saaman kokemuksen mukaan hinnat ovat siian kohdalla 0,17 euroa ja hauen kohdalla 0,26 euroa poikaselta. Tällöin kalatalousmaksun suuruus olisi 65 800 euroa vuodessa. Tämän lisäksi riittävän luotettavaa seurantaa varten tulisi varata vuosittain 10 000 euroa.
  5. B Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on kysymys energiantuotannolle aiheutuneiden menetysten korvaamisesta ja että luvan haltija velvoitetaan korvaamaan yhtiölle kertakaikkisena korvauksena Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyjen muutoksesta aiheutuvasta energian tuotannon menetyksestä yhteensä 77 600 euroa. Ympäristökeskus on säännöstelyluvan haltijana oma-aloitteisesti hakenut muutosta lupaehtoihin. Hakemusasia on tässä tapauksessa samassa asemassa kuin uutta lupaa koskeva asia. Hakemukseen tulee soveltaa vesilain säännöksiä lupaedellytysten täyttymisestä korvausvelvollisuuteen asti. Olennaista on se, aiheuttaako luvan muutos vahinkoa muun muassa B Oy:lle ja onko vahingon korvaamisesta mahdollisesti sovittu. Luvan hakija ei ole sinänsä kiistänyt, etteikö muutoksesta aiheudu eräille voimayhtiöille vahinkoa, mutta hakijan mielestä voimataloutta on käsiteltävä lupaprosessissa kokonaisuutena eikä yksittäisille voimayhtiöille mahdollisesti aiheutuvia edunmenetyksiä pidä korvata. Tämä näkemys on ristiriidassa vesilain korvaussäännösten kanssa. Korvauksista ei ole myöskään sovittu. Luvan hakijan viittaama sopimus ei käsittele lainkaan tilannetta, jossa sopimuksen osapuoli pyrkii yksipuolisesti ilman toisten sopijakumppanien myötävaikutusta muuttamaan säännöstelyn lupaehtoja ja vieläpä niin, että siitä aiheutuu sopijakumppaneille vahinkoa. Nyt ei ole kyse edellä mainitun sopimuksen 10 kohdan mukaisesti tilanteesta, jonka mukaan "Säännöstelytoimikunta vastaa lupaehtojen mukaisesta säännöstelystä aiheutuvista korvattavista vahingoista ja haitoista." Luvan hakijan korvausvelvollisuuden voisi syrjäyttää ainoastaan sellainen täsmällinen sopimuslauseke, joka koskisi juuri kysymyksessä olevaa vahinkotilannetta. Luvan hakija ei voi nauttia normaalia parempaa siviilioikeudellista suojaa vain sen takia, että kyseessä on valtio. Hallinto-oikeus on todennut päätöksessään, että Kymijoen voimalaitokset on rakennettu ennen Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyä ja ne hyödyntävät joen vesivoimaa. Luvan hakija ei ole vedonnut tähän seikkaan eikä myöskään ympäristölupavirasto perusta kielteistä korvauspäätöstään hankkeiden toteuttamisjärjestykseen. Kymijoen voimalaitokset on mitoitettu vallitsevaan tilanteeseen. Anjalankosken uusi vesivoimalaitos otettiin käyttöön vuonna
  6. Anjalankosken voimalaitoksen sekä vuonna 1994 uusitun Inkeroisen voimalaitoksen yhteenlaskettu vuosituotanto ja teho on yli kaksinkertaistunut alkuperäiseen Inkeroisen voimalaitokseen nähden. Kyseisten säännöstelyhankkeiden luvat perustuvat hankkeista saatavaan voimalaitoshyötyyn. Voimalaitosyhtiöt ovat olleet oikeutettuja perustamaan hankkeitensa mitoituksen sekä koko toimintansa voimassa oleviin säännöstely- ja voimalaitoslupiin. Hyödynsaajat ovat luottaneet siihen, että voimassa oleva lainsäädäntö ei ilman korvausvelvollisuutta mahdollista luvanhaltijan toteuttavan sellaisia säännöstelymuutoksia, jotka heikentävät edellytyksiä toteuttaa lupaehtojen mukaista voimataloussäännöstelyä. Asiallisesti ottaen hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ovat samat kuin niin sanotussa Uljuan tapauksessa. Luvanhaltijalla on määräämisvalta vesivoiman käytöstä ja mikäli muutos pienentää voimalaitoshyötyä, tappio kohdistuu luvan haltijaan. Myöntäessään hankkeelle luvan ympäristölupavirasto on soveltanut vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momenttia ja 8 luvun 6 §:ää. Eräin lisäyksin hallinto-oikeus on pysyttänyt ympäristölupaviraston ratkaisun ja yhtynyt ympäristölupaviraston perusteluihin. Näin ollen myös hallinto-oikeus on katsonut, että hankkeen oikeudelliset edellytykset perustuvat vesilain 2 luvun 6 §:ään ja 8 luvun 6 §:ään. Yhtiö on katsonut, että edellä mainituista säännöksistä ei ole luettavissa, ettei hyödynsaajilla olisi oikeutta saada korvausta siitä edunmenetyksestä, jonka luvanhaltijan vireille panema muutoshakemus heille aiheuttaa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että lupaan perustuva vesienkäyttöoikeus on vesilain 11 luvun 3 §:ssä tarkoitettu korvaussuojaa nauttiva etuus. Kun vesilain mukaista vesitalouslupaa muutetaan, vahingot on korvattava vesilain 11 luvun mukaisesti, ellei hakija voi näyttää perustetta, miksi tästä pääsäännöstä tulisi poiketa. Tällaista perustetta luvanhaltija ei ole nyt esittänyt. Sähkön hinnan osalta yhtiö on todennut, että sähköpörssin keskimääräinen spothinta vuoden 2002 ja syyskuun 2004 välisenä aikana on ollut 29 euroa/MWh. Sähköpörssin forward-vuosikeskihinta vuosille 2005-2007 on yli 28 euroa/MWh. Sähkön hinta on noussut ja tulee mitä todennäköisimmin pitkällä aikajänteellä pysymään vähintään tällä tasolla.
  7. Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus on valituksessaan vaatinut, että Päijänteen säännöstelyluvan muuttamista koskeviin lupaehtoihin lisätään hallinto-oikeustuomari Jan Eklundin eriävän mielipiteen mukaiset Kymijokea koskevat kalatalousvelvoitteet, joiden mukaan Päijänteen säännöstelyn vaikutukset Kymijoessa on selvitettävä. Valituksensa perusteluina työvoima- ja elinkeinokeskus on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä. Työvoima- ja elinkeinokeskus on katsonut, että Päijänteen säännöstelyluvan lupaehtojen kalatalousvelvoitetta määrättäessä on tarkasteltava kalataloudellisia haittoja koko sillä vesistöalueella, johon hankkeen vaikutukset ulottuvat. Kalatalousvelvoitetta koskevaan lupaehtoon tulee sisällyttää edelleen maininta vaikutuksista vesistön kalakantaan. Nyt annetussa hallinto-oikeuden määräämässä velvoitteessa tätä ei ole mainittu, vaikka samalla on todettu, että päätöksessä on kyse vain niistä muutoksista, joita tehdään säännöstelyn tarkistamisella. Säännöstely haittaa yksin ja yhdessä muiden virtaamamuutostoimenpiteiden kanssa vaelluskalojen nousua lisääntymisalueille Kymijokeen. Kymijoen alaosan kalataloudellista kehittämistä haittaa edelleen ajoittainen veden riittämättömyys. Päijänteen säännöstelyllä on pyritty tasaamaan virtaamaa voimaloille sopivaksi siten, että ohijuoksutuksia olisi mahdollisimman vähän. Kymijoki on kokonsa puolesta ainutlaatuinen joki Suomenlahden rannikolla, ja mikäli sen tarjoamat kalataloudelliset ja muut virkistykselliset arvot otetaan huomioon, se heijastuu koko Suomenlahden sekä ammattimaiseen että vapaa-ajan kalastukseen. Kymijoen alaosan merkitys vaelluskalajokena on otettu huomioon myös korkeimman hallinto-oikeuden 18.2.1987 antamassa päätöksessä, jolla kumottiin vesioikeuden päätös muuttaa Kymijoen alaosan kaikki kalatievelvoitteet istutusvelvoitteiksi. Kyseinen päätös on merkittävä ja on mahdollistanut Kymijoen alaosan kehittämisen luontaisesti lisääntyvien kalakantojen kannalta. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus asian hakijana on antamassaan selityksessä viitannut ympäristölupavirastolle ja hallinto-oikeudelle esittämäänsä ja katsonut, että hallinto-oikeuden määräämä kalatalousmaksu on todellista kalataloushaittaa suurempi, jolloin kalataloudellisten haitta-arviointimenetelmien epävarmuudesta ja luonnonoloista johtuvat riskit ovat hakijalla. Säännöstelystä siikakannalle aiheutuva haitta kohdistuu kuoriutumattomiin mätimuniin, jotka tuhoutuvat niiden jäädessä kuiville tai murskautuessa jään painosta veden laskiessa kevättalvella. Tämän haitan suorana kompensaationa ei voi mitenkään olla tuhoutuneita mätimunia vastaava määrä kasvatettuja kesänvanhoja siianpoikasia. Kalatalousmaksulla tehtävien toimenpiteiden tuloksellisuuden seurannan laskuperusteena käytettyjen kustannusten muuttamiselle ei ole perusteita. Keski-Suomen ja Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskukset eivät myöskään ole perustelleet esittämäänsä seurantatutkimuksiin käytettävää rahasummaa. Energiantuotannolle aiheutuvien menetysten korvaamiselle ei ole perusteita. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antanut lausunnon. Kuhmoisten kalastusalue ja sen asiakumppanit ovat vastaselityksessään korostaneet sitä, että kalatalousvelvoitteen asettaminen on ensisijainen hakijalle asetettava velvollisuus. Kun hakija ei ole osoittanut, että kalatalousvelvoitteen asettaminen olisi epätarkoituksenmukaista, olisi määrättävä kalatalousvelvoite eikä kalatalousmaksua. Oikeuskäytännössä on liian helposti asetettu kalatalousmaksu kalatalousvelvoitteen sijasta. Kun ei ole voitu osoittaa, etteikö velvoitetta olisi pidettävä tarkoituksenmukaisena, tulee hakijalle määrätä kalatalousvelvoite eikä kalatalousmaksua. Päijänteelle määritelty kompensaatio on alimitoitettu. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus ei ole ymmärtänyt asiassa esitettyjä selvityksiä. Selvitysten mukaan mätitappion määräksi on arvioitu 14 prosenttia ja keskimääräiseksi kesänvanhojen poikasten määräksi on Päijänteellä arvioitu 1,48 miljoonaa poikasta. Tämän perusteella on arvioitu, että kesänvanhojen poikasten määrä olisi 1,72 miljoonaa kappaletta ilman 14 prosentin säännöstelystä aiheutuvaa mätitappiota. Kysymys ei näin ollen ole siitä, että olisi katsottu, että 240 000 mätimunaa tuhoutuu säännöstelyn seurauksena, vaan siitä, että 14 prosenttia mätimunista tuhoutuu ja että vahinkotilanteessa on syntynyt 1,48 miljoonaa kappaletta vuoden vanhaa poikasta ja että tämä poikasmäärä olisi 14 prosenttia suurempi. Ilman mätimunatappiota vuoden vanhojen poikasten määrä olisi vuodessa 1,72 miljoonaa. Ympäristökeskuksen peruslähtökohta koko vahinkoarviolle ja myös tarvittavan kompensaation määrälle on ollut virheellinen. B Oy on antanut vastaselityksen. Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö on antanut vastaselityksen. Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus on antanut vastaselityksen. Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä, ratkaissut Konniveden-Ruotsalaisen säännöstelyluvan ehtojen muuttamista koskevassa asiassa annetusta Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 9.9.2004 n:o 04/0273/2 tehdyt valitukset diaarinumerot 2753/1/04 sekä 3634-3638/1/
  8. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
  9. B Oy:n valitus, jossa yhtiö on vaatinut, että sille on suoritettava korvausta energian tuotantoon kohdistuneista menetyksistä, hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta korvausvelvollisuutta koskevalta osalta.
  10. Kalatalousmaksua koskevalta osalta Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan tältä osin ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentin nojalla korkein hallinto-oikeus määrää, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksiä on niissä määrätyn kalatalousmaksun osalta kuitenkin noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai ympäristölupavirasto määrää toisin.
  11. Kuhmoisten kalastusalueen ja sen asiakumppaneiden valitus oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta ja vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään. Perustelut Luparatkaisun lähtökohdat Kohdat 1-
  12. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on säännöstelyluvan haltijana tekemässään hakemuksessa pyytänyt, että aikaisemman lainsäädännön mukaisen säännöstelyluvan määräyksiä muutetaan. Samalla ympäristölupavirasto on pyytänyt voimassa olevan luvan mukaisen kalatalousvelvoitteen muuttamista kalatalousmaksuksi. Vesilain 8 luvun 10 a §:n 2 momentista ilmenevä periaate huomioon ottaen asiassa ei ole ollut tutkittava koko säännöstelyhankkeen luvan edellytyksiä ja sisältöä. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin ja 8 luvun 6 §:n nojalla katsonut muutosluvan edellytysten olevan olemassa sekä muuttanut säännöstelymääräyksiä (lupaehto 5). Ympäristölupavirasto on myös muuttanut kalatalousvelvoitetta (lupaehto 14). Lisäksi hallinto-oikeus on lisännyt lupaan tarkkailuvelvoitteen (lupaehto 6a).
  13. Korvaus energian tuotannolle aiheutuvasta menetyksestä 1.
  14. Voimassa oleva lupa ja sen muuttamista tarkoittava hakemus Toinen vesistötoimikunta on päätöksellään 2.2.1953, käsiteltyään asian eräiden kiireellisten vesioikeusasiain käsittelemisestä annetun lain (62/1934) mukaisesti, vesioikeuslain (31/1902) 1 luvun 5 §:n 1, 2, 3 ja 6 momentin nojalla myöntänyt tie- ja vesirakennushallitukselle Suomen valtion edustajana luvan Kymijoen koskien käyttövoiman lisäämiseksi ja tasoittamiseksi Päijänteen vedenjuoksun säännöstelyyn. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 25.1.1954 pysyttänyt toisen vesistötoimikunnan päätöksen. Kahdeksan voimayhtiötä, jotka omistivat Kymijoella voimalaitoksia, olivat toiselle vesistötoimikunnalle esittämässään vaatimuksessa vaatineet, että niiden oli päästävä myötävaikuttamaan Päijänteen säännöstelyn toimeenpanemiseen sen jälkeen, kun säännöstelyä varten tarpeelliset laitokset oli tehty ja saatu käyttökuntoon, jotta säännöstelyä voitaisiin hoitaa yhteisymmärryksessä yhtiöiden kanssa. Toinen vesistötoimikunta on päätöksessään hylännyt yhtiöiden vaatimukset lakiin perustumattomina (vesioikeuslain 1 luvun 5 §:n 3 momentti). Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, jolle kyseisestä valtiolle luvanhaltijana kuuluvasta vesioikeudellisesta luvasta huolehtiminen nykyisin kuuluu, on ympäristölupavirastolle toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että Päijänteen säännöstelyluvan ehtoja muutetaan säännöstelymääräysten ja kalatalousvelvoitteiden osalta. Hakemuksen mukaan Päijänteen säännöstelyluvan muutoksesta aiheutuu hyötyä erityisesti virkistyskäytölle, koska Päijänteen vedenkorkeus olisi entistä useammin virkistyskäytön kannalta sopivalla tasolla. Virkistyskäytölle koituvan hyödyn määräksi on arvioitu noin 0,17 miljoonaa euroa vuodessa. Kalaston osalta hyöty on kokonaisuudessaan positiivinen, mutta merkitykseltään vähäinen. Kymijoen voimataloudelle syntyy hyötyä noin 11 605 euroa vuodessa. Voimataloushyöty lisääntyy, koska Päijänteen juoksutuksia siirtyy keväästä ja kesästä syksyyn ja talveen, jolloin energian hinta on korkeampi. Muutoksen vaikutukset maa- ja metsätalouteen ovat vähäiset. Ympäristökeskus on samaan aikaan ympäristölupavirastolle toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelypäätöksen lupamääräysten muuttamista. Hakemuksen mukaan Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyn vaikutuksia Kymijokeen ei voi erottaa toisistaan. Säännöstelypäätösten muutosten aiheuttamat muutokset Kymijoen virtaamiin ovat vähäisiä suhteessa virtaamien luontaiseen vaihteluun. Muutosten aiheuttamat virtaamamuutokset tapahtuvat nykyisten normaalien virtaamavaihteluiden puitteissa. Hakemusten liitteinä ovat olleet muun muassa 1999-2000 julkaistut Suomen ympäristökeskuksen raportit 321, 357 ja 363, joista ilmenee, että Päijänteen sekä Konniveden ja Ruotsalaisen säännöstelyjen kehittämistä on tarkasteltu yhteisistä lähtökohdista. Ympäristökeskus on hakemuksissaan esittänyt, että sen maksettavaksi ei määrätä korvauksia Kymijoen voimalaitokset omistaville yhtiöille mahdollisesti koituvista vähäisistä laskennallisista energianmenetyksistä. 1.
  15. Säännöstelyihin liittyvä sopimus ja sitoumus Päijänteen säännöstelyä koskee 23.6.1960 Suomen valtion sekä Kymijoen voimalaitosten omistajayhtiöiden, joita sopimuksessa nimitetään säännöstelytoimikunnaksi, välinen sopimus. Sopimuksessa on muun ohella määrätty, että valtio suunnittelee ja rakentaa nykyisen Kalkkisten kanavan kohdalle liikenne- ja säännöstelykanavan tarpeellisine sulkuineen, säännöstelypatoineen, siltoineen ja rakennuksineen sellaiseksi, että sen kautta voidaan suorittaa Päijänteen vedenjuoksun säännöstelemistä koskevan päätöksen lupaehtojen mukaiset juoksutukset (2 §:n 1 kohta). Säännöstelytoimikunta osallistuu 2 §:ssä mainittujen rakenteiden ja laitteiden rakennuskustannuksiin sopimuksen 5 §:ssä yksilöidyllä tavalla. Sopimuksen 8 §:n mukaan valtio hoitaa säännöstelyn toteuttamisen lupaehtojen mukaisesti. Säännöstelytoimikunnan edustajalla on oikeus tutustua kaikkeen juoksutusohjeiden perustana olevaan hydrologiseen aineistoon ja tehdä valtiolle ehdotuksia voimatalouden kannalta edullisista, lupaehtojen rajoissa tapahtuvista juoksutusohjeista. Sopimuksen 9 §:n mukaan valtio huolehtii 2 §:ssä mainittujen rakenteiden ja laitteiden hoidosta ja kunnossapidosta. Säännöstelytoimikunta vastaa säännöstelyn toteuttamisesta ja 2 §:ssä mainittujen rakenteiden ja laitteiden käytöstä ja kunnossapidosta aiheutuvista kustannuksista, mikäli ne koskevat säännöstelyä. Kyseisten säännöstelykustannusten käytännöllisestä suorittamisesta tekevät sopimuspuolet eri sopimuksen ennen säännöstelyyn ryhtymistä. Mikäli lupaehtojen mukaisen säännöstelyn toteuttaminen aiheuttaa sellaista vahinkoa tai haittaa, joka edellä mainituissa lupaehdoissa on määrätty korvattavaksi tai vastedes tuomitaan korvattavaksi taikka vahingon tai haitan aihe poistettavaksi tai lievennettäväksi, vastaa säännöstelytoimikunta sopimuksen 10 §:n mukaan näistä kustannuksista. Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyyn liittyen C Oy on 21.4.1955 antanut valtiolle sitoumuksen, jossa se on sitoutunut vastaamaan "kaikista Vuolenkosken yläpuolella olevien Konniveden ja Ruotsalainen järven säännöstelyhankkeen kustannuksista, niihin luettuna myöskin valtion puolesta suositeltavat tutkimus- ja katselmuskustannukset". 1.
  16. Korvausvaatimukset ja niiden perusteet B Oy on Konnivesi-Ruotsalaisen ja Päijänteen säännöstelylupien määräysten muuttamista koskevia asioita ympäristölupavirastossa käsiteltäessä muistutuksessaan todennut, että osa voimalaitosten omistajista hyötyy ja osalle aiheutuu vahinkoa säännöstelyjen tarkistamisesta. Koska vesivoimalaitosten omistajien välillä ei ole päästy keskinäiseen sopimukseen asiasta, yhtiö on vahingonkärsijänä vaatinut korvausta energiantuotannon menetyksestä. Vaatimuksen liitteessä on arvioitu tappioksi eli vähennykseksi yhtiön voimalaitosten energian tuotantoon käyttäen lähtökohtana sähkön markkinahintaa, sen kehitystä ja sen vaihteluita eri vuodenaikoina 3 880 euroa vuodessa. Alustava korvausvaatimus pääomitettuna on 77 600 euroa. Yhtiö on ilmoittanut luopuvansa vaatimuksestaan, mikäli voimantuottajien välillä päästään sopimukseen menetysten keskinäisestä korvaamisesta. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on selityksessään muun ohella katsonut, että Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyjen tarkistamisen vaikutusten erottelu on teoreettista, koska käytännössä säännöstelyjä hoidetaan yhdessä järvien vesitilanteen mukaan. Tästä syystä voimataloudelle aiheutuvaa kokonaishyötyä on tarkasteltava yhteisesti Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyjen vaikutusten osalta. Säännöstelyistä voimataloudelle aiheutuvaa lisähyötyä olisi lupaprosessissa tarkasteltava kokonaisuutena yhteisesti kaikkien voimayhtiöiden osalta. Säännöstelyistä voimataloudelle kiistatta aiheutuva kokonaishyöty on merkittävä ja säännöstelyjen tarkistaminen vielä lisää kokonaishyötyä. Näin ollen yksittäisille voimayhtiöille säännöstelyjen tarkistamisesta mahdollisesti aiheutuvia vähäisiä laskennallisia edunmenetyksiä ei pitäisi määrätä hakijan korvattaviksi. Hakija on kehottanut säännöstelytoimikuntaan kuuluvia voimayhtiöitä sopimaan keskenään haittojen kompensoimisesta saatavalla hyödyllä. Ympäristökeskus on myös viitannut Päijänteen säännöstelyä koskevaan 23.6.1960 tehtyyn sopimukseen ja Konniveden ja Ruotsalaisen säännöstelyyn liittyvään, C Oy:n edeltäjän 21.4.1955 antamaan sitoumukseen. Ympäristölupavirasto on hylännyt muun ohella B Oy:n korvausvaatimukset energiamenetysten osalta perustellen ratkaisuaan sillä, että voimalaitosten omistajat eivät ole säännöstelyluvan haltijoita eikä niillä sen vuoksi ole oikeutta saada korvausta säännöstelyhyödyn vähenemisestä. B Oy on valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatinut, että sille on Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyjen muutosten johdosta korvattava kertakaikkisena, vesilain periaatteiden mukaisesti pääomitettuna korvauksena arvioidusta energian tuotannon menetyksestä yhteensä 77 600 euroa. 1.
  17. Sovellettavat säännökset Vesilain 1 luvun 7 §:n mukaan kosken tai muun vesistönosan vesivoima lasketaan keskivirtaaman ja sitä vastaavan putouskorkeuden mukaan. Vesilain 2 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan vahinko, haitta ja muu edunmenetys, joka johtuu rakentamisesta, rakennetun laitoksen tai rakennelman käyttämisestä taikka oikeudesta käyttää tai lunastaa toiselle kuuluvaa omaisuutta, on asianomaiselle korvattava. Vesilain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, milloin joku vesivoiman käytettäväksi saamista, lisäämistä tai käytön tasoittamista, uiton tai liikenteen edistämistä, veden nesteenä käyttämistä, kastelua, vesistön puhtauden säilyttämistä, virkistyskäyttöä, kalanviljelyä, maankuivatusta taikka muuta tällaista tarkoitusta varten haluaa jatkuvasti säännellä veden korkeutta tahi muutoin säännöstellä vesistöä, jollaiseksi luetaan myös veden johtaminen ja muu siirtäminen säännöstelytarkoituksessa vesistöstä tai sen osasta toiseen, on tällaiseen vesistön säännöstelyyn, jos siitä saattaa aiheutua 1 luvun 12-15 §:ssä tarkoitettu muutos tai seuraus, haettava ympäristölupaviraston lupa. Vesilain 8 luvun 10 §:n mukaan säännöstelyn osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä vesistöön rakentamisesta 2 luvun 2 §:n 1 ja 4 momentissa, 3 ja 4 §:ssä sekä 12-32 §:ssä säädetään. Vesilain 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan on, milloin korvausta mainitun lain säännösten mukaan on suoritettava vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä, joka johtuu vesilain tai siihen perustuvan luvan nojalla suoritetusta toimenpiteestä, korvausta määrättäessä ja suoritettaessa noudatettava vesilain 11 luvussa olevia säännöksiä. Jollei jonkin toimenpiteen osalta ole korvauksesta muuta säädetty, on vesilaissa tarkoitettuna vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä lain 11 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan korvattava: 1) edunmenetys, joka johtuu vesilain nojalla toiselle myönnetystä käyttöoikeudesta taikka oikeudesta lunastaa kiinteätä tai irtainta omaisuutta; 2) kiinteän tai irtaimen omaisuuden tai sen osan muusta kuin 1 kohdassa mainitusta syystä aiheutuva menettäminen, vahingoittuminen tai huononeminen, omaisuuden käytön estyminen tai vaikeutuminen, sen tuoton vähentyminen, myyntiarvon aleneminen sekä omistusoikeuteen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen sellaiseksi luettuna myös omaisuuden siirtämisestä ja toisenlaiseksi muuttamisesta johtuvat kustannukset; 3) edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta edunmenetyksestä johtuva, samalle omistajalle kuuluvan muun kiinteän tai irtaimen omaisuuden käyttöarvon väheneminen tai myyntiarvon aleneminen taikka rakennuksen tai muun omaisuuden siirtämisestä tai uudelleen rakentamisesta johtuvat kustannukset; 4) rasite- tai nautintaoikeuden, vesivoiman käyttöoikeuden, kalastusoikeuden sekä niihin verrattavan muun erityisen oikeuden menettäminen, sen käyttämisen estyminen tai vaikeutuminen samoin kuin sellaiseen oikeuteen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen, vuokraan perustuvan oikeuden osalta kuitenkin vain siltä osin, kuin vuokramiehellä ei ole oikeutta vesilain 19 §:ssä säädettyyn vuokramaksun alennukseen; 5) rakennuksen tai muun rakennelman, laitteen tai kaluston käyminen osittain tai kokonaan hyödyttömäksi edellä 4 kohdassa tarkoitetun edunmenetyksen johdosta; 6) muuhun kuin omistusoikeuteen tai 4 kohdassa tarkoitettuun erityiseen oikeuteen perustuvan, edun käyttäjälle tarpeellisen veden saannin taikka vesialueen tai sen rannan muun tärkeän käyttämismahdollisuuden estyminen tai huomattava vaikeutuminen; 7) porotalouden tai ammattimaisen kalastuksen estyminen tai vaikeutuminen muissakin kuin edellä tarkoitetuissa tapauksissa; sekä 8) liikkeen harjoittamisen keskeytyminen toimenpiteen kohteeksi joutuneella kiinteistöllä sekä sellaiselta kiinteistöltä muuttamisesta johtuvat kustannukset. Vahingosta, jota tarkoitetaan vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 1-5 kohdassa, on, mikäli 11 luvun 6 ja 7 §:stä ei johdu muuta, 11 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan suoritettava sen täyttä arvoa vastaava korvaus. Jos korvaukseen oikeutetun omaisuudelle välittömästi johtuu vahingon aiheuttaneesta toimenpiteestä hyötyä, eikä hän sen perusteella ole velvollinen osallistumaan yrityksen kustannuksiin, on vesilain 11 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan hänen saamansa hyöty kohtuuden mukaan sovitellen otettava huomioon korvausta määrättäessä. Vesilain 11 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan asianosaiset saavat sopia korvauksen suorittamisesta ja määrästä. Vesilain 16 luvun 23 §:n 2 momentin mukaan, milloin hakemus koskee tietyn suunnitelman mukaan toteutettavaa yritystä, asiassa annettavassa päätöksessä on muun ohella lausuttava siitä, onko ja mitä korvauksia vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä suoritettava. 1.
  18. Oikeudellinen arviointi Edellä mainittujen lainkohtien mukaan säännöstelyluvan muuttamista koskevassa lupa-asiassa on tullut ratkaista, aiheutuuko säännöstelymääräysten muuttamisesta ennalta arvioiden vesilaissa korvattavaksi säädettyä vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. Säännöstelyn muutos ei merkitse vesilaissa tarkoitetun, vesilain 1 luvun 7 §:ssä määritellyn vesivoiman menettämistä. Säännöstelyluvan säännöstelymääräysten muuttamisesta saattaa säännöstelystä saatavan hyödyn vähenemisenä aiheutua sellaista energiantuotannon menetystä, joka vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti on korvattava. Kun kysymys on luvan haltijan tekemästä muutoshakemuksesta, lähtökohtana on nimenomaan muille kuin säännöstelyluvan haltijalle aiheutuvien menetysten korvaaminen toisin kuin vesilain 8 luvun 10 b §:n 4 momentissa, jonka soveltamisesta asiassa ei siis ole kysymys. Kymijoen voimalaitokset on rakennettu ennen Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyä. Voimalaitokset hyödyntävät joen vesivoimaa. Valtio on ryhtynyt mainittujen järvien säännöstelyyn tarkoituksenaan lisätä voimalaitosten käyttövoimaa, ja voimalaitokset hyötyvät säännöstelystä. Säännöstelylupa on aikanaan myönnetty tie- ja vesirakennushallitukselle Suomen valtion edustajana. Vesioikeuslain tuolloin voimassa olleiden säännösten mukaan säännöstelylupa voitiin myöntää valtiolle lievemmin edellytyksin kuin muille hakijoille. Voimalaitoksia on myöhemmin uusittu käyttämään tehokkaammin joen säännösteltyä virtaamaa. Vaikka säännöstelymääräysten muuttaminen kokonaisuutena ottaen tuo Kymijoen voimalaitoksille enemmän hyötyä kuin menetyksiä, joissakin voimalaitoksissa, jotka ovat rakentaneet koneistonsa hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti alkuperäisten säännöstelymääräysten mukaista virtaamaa, saattaa säännöstelymääräysten muutoksen perusteella aiheutua sellaisia energian tuotantoon kohdistuvia menetyksiä, jotka edellä selostettujen vesilain säännösten mukaan luvan saajan lähtökohtaisesti tulee korvata voimalaitosyhtiöille. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ympäristökeskuksen hakemusten yhtäaikaiseen vireille saattamiseen, vaikutusyhteyteen, joka ilmenee muun ohella Päijänteen ja Konniveden-Ruotsalaisen säännöstelylupia koskevista lupamääräyksistä, ja yhteisiin taustaselvityksiin nähden Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelylupien tarkistamisesta energian tuotannolle aiheutuvia menetyksiä on arvioitava yhtenä kokonaisuutena. Asiassa saadun selvityksen mukaan Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelymääräysten muuttamisesta ympäristölupaviraston päätösten mukaisesti aiheutuu kokonaisuutena hyötyä Kymijoen voimalaitoksille. Hyöty ei kuitenkaan kohdistu tasaisesti kaikkiin voimalaitoksiin, vaan joillekin laitoksille saattaa aiheutua muutoksesta energian tuotantoon kohdistuvia menetyksiä. Menetykset perustuvat osin siihen, että sähkön hinta tiettyinä kuukausina on toisia kuukausia korkeampi, jolloin sähkön myyntituotto jää vähäisemmäksi, vaikka kokonaisenergiamäärä lisääntyy tai pysyy ennallaan. Menetykset eivät kokonaisuuteen nähden ole huomattavia. Hyötyä saavat laitokset eivät ole velvollisia korvaamaan saamaansa hyötyä. Koska Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on luvanhaltijana hakenut Päijänteen ja Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelylupien määräysten muuttamista, valtion tulisi vesilain korvaussäännösten mukaan lähtökohtaisesti korvata erikseen kummastakin säännöstelypäätöksen muutoksesta niille voimalaitosyhtiöille aiheutuvat energian tuotantoon kohdistuvat menetykset, joille menetyksiä aiheutuu, kun taas lupien säännöstelymääräysten muuttamisesta aiheutuva hyöty jää niille yhtiöille, jotka lupien muutoksista hyötyvät. Edellä mainittu Päijännettä koskeva sopimus ei sisällä vesilain 11 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua sopimusta korvauksista tilanteessa, jossa säännöstelylupaa muutetaan. Tällaisesta ei ole mainintaa myöskään Konnivettä ja Ruotsalaista koskevassa C Oy:n edeltäjän 21.4.1955 antamassa sitoumuksessa. Kun kuitenkin otetaan huomioon edellä mainitusta 23.6.1960 tehdystä sopimuksesta ja 21.4.1955 annetusta sitoumuksesta ilmenevä säännöstelyjen toteuttamisen yhteistoiminnallinen kokonaisjärjestely ja voimalaitosyhtiöiden edeltäjien asema Päijännettä koskevassa sopimuksessa tarkoitettuna säännöstelytoimikuntana ja säännöstelyistä koituvaa hyötyä saavina, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei valtio näissä oloissa, vaikka Kaakkois-Suomen ympäristökeskus onkin muodollisesti ainoa luvanhaltija, ole vesilain säännösten nojalla velvollinen korvaamaan puheena olevien säännöstelylupien muutosten joillekin yhtiöille mahdollisesti aiheuttamia edellä kuvatun luontoisia energian tuotantoon kohdistuvia menetyksiä. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei tältä osin ole perusteita.
  19. Kalatalousvelvoitetta koskevat vaatimukset 2.
  20. Kalatalousvelvoite alkuperäisessä lupapäätöksessä Toinen vesistötoimikunta on 2.2.1953 antamallaan päätöksellä numero 2/1953, jonka korkein hallinto-oikeus on 25.1.1954 antamallaan päätöksellä 366/54 pysyttänyt, myöntänyt tie- ja vesirakennushallitukselle valtion edustajana luvan säännöstellä Päijänteen vedenjuoksua. Päätöksen lupaehdossa 14 on määrätty, että jos myöhemmin todetaan säännöstelyn aiheuttavan vahinkoa vesistön kalakannalle, hakija on velvollinen ryhtymään kalakannan säilyttämiseksi niihin toimenpiteisiin, joita maataloushallitus pitää tarpeellisena. 2.
  21. Velvoitteen tähänastinen toteuttaminen Maa- ja metsätalousministeriö on vuonna 1975 määrännyt tuolloin säännöstelyluvan haltijana toimineen vesihallituksen tehtäväksi selvittää Päijänteen säännöstelyn kalataloudellisia vaikutuksia ja laatia ehdotus näiden haittojen vähentämistoimenpiteiksi. Tehtyjen selvitysten perusteella vesihallitus luvanhaltijana on esittänyt vuonna 1978, että Päijänteen säännöstelyn kalataloudelliset haitat kompensoitaisiin istuttamalla Päijänteeseen vuosittain 200 000 kappaletta yksikesäistä siian poikasta. Luvanhaltija on ryhtynyt näihin toimenpiteisiin maa- ja metsätalousministeriön kanssa sopimallaan tavalla. Osa siikaistutuksista (150 000 kpl) on myöhemmin muutettu järvitaimeneksi, järviloheksi, kuhaksi ja haueksi. Maa- ja metsätalousministeriö on kirjeellään Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle 30.5.1996 hyväksynyt Päijänteen säännöstelyn velvoiteistutusten toteuttamissuunnitelman vuosille 1996-
  22. Kirjeessä on siikaistukkaille käytetty 0,85 markan kappalehintaa korvattaessa siikaa muilla lajeilla. Maa- ja metsätalousministeriö on kirjeellään Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle 6.9.2001 hyväksynyt tämän esittämän kalanistutussuunnitelman vuosille 2001-2002 toimeenpantavaksi kirjeestä ilmenevin ehdoin ja siten, että kompensaatio on säilynyt entisellään 200 000 kappaleen yksikesäisen siianpoikasen kustannustasolla. Kalataloudellista seurantavelvoitetta ei Päijänteen säännöstelylupaan ole sisällytetty. Istutukset Päijänteeseen on toteutettu siten, että Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on hoitanut velvoitekalojen tilauksen ja maksanut nämä kustannukset. Näistä velvoiteistutuksista aiheutuneet kustannukset on Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen ja Päijänteen säännöstelytoimikunnan välillä 26.6.1997 tehdyn sopimuksen mukaisesti myöhemmin peritty Päijänteen säännöstelytoimikunnalta, johon kuuluvat Päijänteen säännöstelystä hyötyä saavat Kymijoessa voimalaitoksia omistavat yhtiöt. Kysymys on ennen vesilain voimaantuloa voimassa olleiden vesioikeuslain säännösten nojalla annetusta kalakannnalle aiheutuvan vahingon ehkäisemistä tai vähentämistä koskevasta määräyksestä. 2.
  23. Sovellettavat säännökset Vesistöön rakentamisesta kalastolle aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta säädetään vesilain 2 luvun 22 §:ssä (553/1994 ja 88/2000), joka kuuluu seuraavasti: Jos vesistöön rakentamisesta aiheutuu kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu (kalatalousvelvoite). Toimenpiteenä voi rakentamisen ja sen vaikutusten laadun mukaan olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai näiden yhdistelmä. Jos kysymyksessä olevaa vesistöä varten on laadittu kalatalousviranomaisen hyväksymä suunnitelma kalaston suojelemiseksi, ympäristölupaviraston on otettava se tarpeen mukaan huomioon kalatalousvelvoitteesta määrättäessä. Sama on voimassa kalastuslaissa (286/1982) tarkoitetusta kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmasta. Jos 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittaminen rakentajan toimesta aiheuttaisi niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hänelle kohtuuttomia kustannuksia taikka kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, rakentaja on määrättävä suorittamaan kalatalousvelvoitteen tai sen osan asemesta siten korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaisen käytettäväksi 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen (kalatalousmaksu) sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu. Ympäristölupavirasto voi tarvittaessa antaa maksunsaajalle määräyksiä maksun käytöstä. Ympäristölupavirasto voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä. Laki 553/1994 tuli voimaan 1.8.
  24. Sen voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan vesilain 2 luvun 22 §:ää sovelletaan lain 553/1994 voimaan tultua myös aikaisemmin annettuihin päätöksiin taikka niissä asetettujen velvollisuuksien muuttamiseen tai tarkistamiseen. Lailla 88/2000 pykälään tehdyt muutokset koskevat ainoastaan vesioikeuden tehtävien siirtymistä ympäristölupavirastolle. Asiat, joissa on sovellettava vesilain säännöksiä, ovat vesilain 14 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan vesitalousasioita. Vesitalousasioita käsittelevät pykälän 2momentin mukaan ympäristölupavirasto tai muut momentissa mainitut viranomaiset, jollei jonkin asian osalta muuta ole säädetty. Vesilain mukaisia kalatalousvelvoitteita koskevista asioista ei ole säädetty erikseen. Vesilain mukaisia lupa-asioita ja lupaa muutoin koskevien asioiden käsittelystä säädetään vesilain 14 ja 16 luvuissa ja niitä koskevasta muutoksenhausta vesilain 17 luvussa. 2.
  25. Aiempien ratkaisujen merkitys nyt ratkaistavana olevassa asiassa Maa- ja metsätalousministeriön tai työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousviranomaisena tekemä päätös vesilain mukaisen luvan lupamääräyksessä vesilain 2 luvun 22 §:n tai sitä vastaavan aikaisemman säännöksen nojalla asetetun kalatalousvelvoitteen toteuttamisen tarkemmasta sisällöstä tulee kysymykseen vain, jos lupamääräyksessä näin on määrätty, ja vain siltä osin kuin näin on määrätty. Velvoite on tällaisessakin tapauksessa kokonaisuudessaan osa itse lupaa. Tällaisen velvoitteen sisältö ei muita osapuolia sitovalla tavalla kuulu kalatalousviranomaisen lopullisesti päätettäväksi, vaan velvoitetta koskevat erimielisyydet on lupaehdon sanamuodosta riippumatta mahdollista saattaa hakemuksella ympäristölupaviraston käsiteltäväksi vesilain mukaisessa järjestyksessä. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on hakemuksessaan ympäristölupavirastolle pyytänyt muuttamaan Päijänteen säännöstelyluvan ehtoja muun muassa kalatalousvelvoitteen osalta. Hakemuksen mukaan epätarkoituksenmukainen maa- ja metsätalousministeriön määräämä istutusvelvoite on muutettava kalatalousmaksuksi. Säännöstelyyn haetusta muutoksesta mahdollisesti aiheutuvien kalataloudellisten vaikutusten osalta kysymys kalatalousvelvoitteista on ratkaistava säännöstelyn muutokseen oikeuttavan luvan yhteydessä viran puolesta. Toisen vesistötoimikunnan päätökseen sisältyvä vesilain mukaista kalatalousvelvoitetta vastaava lupamääräys 14, jolla luvan saaja vahinkojen aiheutuessa on velvoitettu ryhtymään niihin toimenpiteisiin, joita kalatalousviranomainen pitää tarpeellisina, on velvoitteen sisällön osalta avoin. Maa- ja metsätalousministeriön sanotun lupamääräyksen mukaisesti hyväksymällä istutussuunnitelmalla ei ole voitu lopullisesti ja muita osapuolia sitovalla tavalla ratkaista Päijänteen säännöstelystä aiheutuvien kalataloudellisten menetysten ehkäisemisen ja vähentämisen tapaa tai määrää. Kalatalousvelvoitteen sisältöä koskeva kysymys ei missään vaiheessa ole ollut toimivaltaisen lupaviranomaisen eli ympäristölupaviraston tai sen edeltäjän ratkaistavana. Asiassa ei näin ollen ole olemassa sellaista voimassa olevaa, sisällöltään määrättyä velvoitetta, jonka muutoksella asia voitaisiin ratkaista vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin mukaisesti siinä säädettyjä edellytyksiä noudattaen. Kysymys Päijänteen säännöstelyä koskevan kalatalousvelvoitteen sisällöstä on siten kokonaisuudessaan avoin. Luvanhaltijan hakemuksen perusteella nyt käsiteltävä asia koskee Päijänteen säännöstelystä yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle koituvien menetysten kompensoimista, paitsi säännöstelyyn haetun muutoksen vaikutusten osalta, myös muutoin. Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätökset on näin ollen kumottava kalatalousvelvoitetta koskevalta osalta ja asia palautettava tältä osin ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. 2.
  26. Täytäntöönpanoa koskeva määräys Jotta kalataloudellisiin hoitotoimiin ei palautuksen johdosta muodostuisi keskeytystä, asiassa on annettava ratkaisukohdasta ilmenevä täytäntöönpanomääräys.
  27. Oikeudenkäyntikulut Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kaakkois-Suomen ympäristökeskusta ei ole määrättävä korvaamaan Kuhmoisten kalastusalueen ja sen asiakumppaneiden oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, hallinto-oikeuden päätöstä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ei ole syytä muuttaa, vaikka hallinto-oikeuden pääasiaratkaisu on tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä kumottu. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Seuna ja Janne Hukkinen. Asian esittelijä Kari Nieminen. Eri mieltä olleen hallintoneuvos Pekka Vihervuoren äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Lauri Tarasti yhtyi: "Kumoan Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätökset siltä osin kuin niissä on katsottu, ettei Päijänteen säännöstelyluvan ehtojen muuttamisesta aiheudu täällä valittajana olevalle Kymijoen vesivoimaa käyttävälle B Oy:lle energian tuotantoon kohdistuvaa korvattavaa edunmenetystä, ja palautan asian tältä osin ympäristölupaviraston käsiteltäväksi. Perustelut Kymijoen voimalaitoksilla säännöstelyn muutoksen seurauksena koituvassa energiantuotantoa koskevassa taloudellisessa menetyksessä on kysymys vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuuden käytön vaikeutumisesta ja tuoton vähentymisestä, joka on lain mukaan asianomaisen luvan yhteydessä määrättävä korvattavaksi kullekin menetystä kärsivälle erikseen. Edellä mainituista syistä ympäristölupaviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on kysymyksessä olevien täällä valittajina oleville Kymijoessa voimalaitoksia omistaville yhtiöille koituvien energiataloudellisten menetysten korvaamisen osalta kumottava ja asia korvausten määräämiseksi sanotuille yhtiöille palautettava ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Muutoin olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö." Asian esittelijän hallintosihteeri Kari Niemisen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Vihervuoren äänestyslausunto.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.