§:n nojalla rauennut, vaikka lapsi olisi pakoillut tai häntä olisi piiloteltu yli kolme kuukautta huostaanottopäätöksen lainvoimaiseksi tulon jälkeen. Suomen perustuslaki 7 § Lastensuojelulaki 21 § Kort referat på svenska Asian aikaisempi käsittely A on hakemuksessaan Y:n hallinto-oikeudelle vaatinut hallinto-oikeutta vahvistamaan, että H:n perusturvalautakunnan 26.6.2003 tekemä B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskeva päätös on rauennut. Hakemuksen mukaan B oli otettu H:n perusturvalautakunnan huostaan ja sijoitettu sijaishuoltoon lautakunnan 26.6.2003 tekemällä päätöksellä. A ja B olivat hakeneet Y:n hallinto-oikeudelta päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä. Hallinto-oikeus on 8.8.2003 antamallaan välipäätöksellä hylännyt hakemuksen. Korkein hallinto-oikeus on 7.10.2003 antamallaan päätöksellä pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen. Hallinto-oikeus on 4.12.2003 antamallaan päätöksellä vahvistanut H:n perusturvalautakunnan tekemän edellä mainitun B: huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan päätöksen ja hylännyt A:n ja B:n sitä koskevan valituksen. B on asunut huostaanottohetkellä A:n luona L:n kaupungissa. H:n perusturvalautakunta on pyytänyt poliisilta virka-apua B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi. H:n sosiaalijohtaja ja sosiaalityöntekijä ovat 29.12.2003 käyneet A:n luona neuvottelemassa asiasta. Tällöin virka-apupyyntö on peruttu. Tämän jälkeen perusturvalautakunta ei ole tehnyt asialle mitään ennen kuin vasta 28.4.2004, jolloin poliisia on B:n löytämiseksi pyydetty suorittamaan etsintä A:n asunnossa. Kun A ja B eivät ole valittaneet hallinto-oikeuden 4.12.2003 antamasta edellä mainitusta päätöksestä, on B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskeva päätös tullut lainvoimaiseksi aikaisintaan 4.1.2004. Päätös olisi siten
§ huomioon ottaen tullut panna täytäntöön tai ainakin päätöksen täytäntöönpano olisi tullut aloittaa viimeistään 4.4.2004. Kun näin ei ole tapahtunut, on päätös rauennut. H:n perusturvalautakunnalla ei siten enää 14.5.2004 ole ollut oikeutta esittää poliisille uutta virka-apupyyntöä B:n löytämiseksi. Y:n hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n hakemuksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Sovellettava oikeusohje
§:n mukaan päätös huostaanotosta raukeaa, jollei sitä ole pantu täytäntöön kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman. Lastensuojelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 13/1983vp) on lain 21 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että voidaan olettaa, ettei sijaishuollon tarvetta enää ole, jos huostaanottopäätöksen täytäntöönpanoon ei ole katsottu olevan syytä ryhtyä välittömästi päätöksen tultua lainvoimaiseksi. Siksi säännöksessä ehdotetaan, että huostaanottoa koskeva päätös raukeaa, ellei sen täytäntöönpanoa ole aloitettu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. B:n huostaanottopäätöksen jälkeisistä tapahtumista esitetty selvitys B on otettu H:n perusturvalautakunnan huostaan ja päätetty sijoittaa sijaishuoltoon lautakunnan 26.6.2003 tekemällä päätöksellä. B on ollut isänsä C:n yksinhuollossa. Päätökseen on merkitty, että A on noutanut B:n C:n luota 31.5.2003 ja ettei B:tä ole sen jälkeen tavoitettu. Huostaanottopäätös on päätetty panna täytäntöön heti, kun B on löytynyt ja kun hänelle on saatu sopiva laitossijoituspaikka. H:n sosiaalitoimi on aloittanut sopivan sijaishuoltopaikan etsimisen B:lle jo ennen huostaanottopäätöksen tekemistä, koska sijoitus on alunperin ollut tarkoitus toteuttaa lastensuojelulain mukaisena avohuollon tukitoimenpiteenä. B:lle on kesäkuusta 2003 alkaen ollut varattuna sijoituspaikka Perhekoti M:ssa, joka on ollut valmis ottamaan B:n vastaan heti, kun hänet löydetään. Asiakirjoihin on liitetty H:n perusturvalautakunnan tekemä 9.6.2003 päivätty K:n poliisille osoitettu virka-apupyyntö, jossa on pyydetty poliisilta apua B:n löytämiseksi hänen toimittamisekseen lastensuojelulaitokseen. Samanaikaisesti H:n sosiaalitoimi on etsinyt B:lle myös uutta sijoituspaikkaa. H:n perusturvalautakunta on B:n huostaanoton jälkeen 10.7.2003 tehnyt K:n ja L:n poliisille virka-apupyynnön B:n löytämiseksi ja toimittamiseksi edellä mainittuun perhekotiin. Perhekoti M:n paikka on lopulta jouduttu väliaikaisesti antamaan jollekin muulle sijaishuoltopaikan tarpeessa olleelle lapselle, kun B:tä ei etsinnöistä huolimatta ole löydetty. Asiakirjoihin liitetyistä L:n poliisin ilmoitusjäljennöksistä käy ilmi, että poliisi on etsinyt B:tä tuloksetta joko hänen äitinsä tai muiden B:lle läheisten henkilöiden asunnoista 9.6., 11.6., 14.7., 15.8., 22.8., 31.
§:ssä, arvioitaessa ratkaisevaa on se, millä tavoin huostaanottopäätöksen tehnyt viranomainen on toiminut päätöksen tekemisen jälkeen ja onko viranomaisen katsottava omalla toiminnallaan tosiasiallisesti pyrkineen päätöksen täytäntöönpanoon lainkohdassa asetetussa määräajassa. Edellä esitetty selvitys osoittaa, että H:n perusturvalautakunta on B:n huostaanotosta lähtien jatkuvasti pyrkinyt panemaan huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan päätöksensä täytäntöön lastensuojelulain edellyttämällä tavalla siinä kuitenkaan onnistumatta. Esitetystä asiakirjaselvityksestä ei käy ilmi, että H:n perusturvalautakunta olisi A:n väittämin tavoin ennen 10.5.2004 peruuttanut kirjallisina 9.6.2003 ja 10.7.2003 poliisille tekemiään virka-apupyyntöjä B:n löytämiseksi. H:n sosiaalitoimen edustajat ovat tosin sopineet poliisin kanssa, ettei poliisi 29.12.2003 tai välittömästi sitä ennen yritä etsiä B:tä, jotta A:n kanssa 29.12.2003 pidettävän B:tä koskevan neuvottelun sujuminen turvattaisiin. Kysymyksessä on ollut ainoastaan väliaikainen suullisesti poliisin kanssa sovittu menettely. Kun virka-apupyyntöä ei ollut kirjallisesti peruutettu, tälle seikalle ei olosuhteet huomioon ottaen voida A:n katsomin tavoin antaa täytäntöönpanoyrityksen keskeyttävää merkitystä. Virka-apupyynnön uudistaminen 14.5.2004 on johtunut siitä, että lapsen äidin tekemän vanhentumisväitteen johdosta poliisi ja sosiaalijohtaja olivat päättäneet lopettaa tutkinnan 10.5.2004. Tähän päätökseen on ilmeisesti vaikuttanut kysymys
§:n tulkinnasta. Näin ollen sille seikalle, ettei poliisille tehty virka-apupyyntö B:n löytämiseksi ole ollut voimassa ajalla 10.-13.5.2004, ei voida antaa tällaista merkitystä, kun arvioidaan kokonaisuudessaan perusturvalautakunnan toimia päätöksen täytäntöönpanemiseksi. Täytäntöönpanoon tähtäävät toimet ovat olleet vireillä koko ajan. Sekin seikka, että H:n sosiaalitoimi on jatkuvasti etsinyt B:lle uutta sijaishuoltopaikkaa menetetyn paikan tilalle, osoittaa sosiaalitoimen aktiivisuutta asiassa. B:n huostaanottopäätöstä koskevia alistusta ja valituksiaY:n hallinto-oikeudessa käsiteltäessä on käynyt ilmi, että A on vietyään B:n luokseen 31.5.2003 useaan otteeseen harhauttanut B:n isää ja viranomaisia B:n olinpaikkaa koskevien tietojen suhteen ja estänyt poliiseja noutamasta B:tä sosiaaliviranomaisten osoittamaan sijaishuoltopaikkaan muun muassa piilottelemalla B:tä luonaan. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan huostaanotetun lapsen tai muiden asianosaisten huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanon estävä toiminta ei voi johtaa siihen, että huostaanottopäätös raukeaisi
§:ssä päätöksen täytäntöönpanolle säädetyn kolmen kuukauden määräajan ylittyessä. Edellä esitetty selvitys huomioon ottaen ei sen seikan, ettei B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevaa päätöstä ole voitu panna täytäntöön
§:ssä asetetussa määräajassa, voida katsoa johtuneen H:n perusturvalautakunnan passiivisuudesta päätöksen täytäntöönpanossa. Mainitun säännöksen tarkoitus huomioon ottaen ei huostaanottopäätös näin ollen ole rauennut. Sillä seikalla, että B:n huostaanottopäätös X:n lääninhallituksen 9.6.2005 antaman päätöksen mukaan on lääninhallituksen käsityksen mukaan rauennut, ei ole merkitystä asiaa hallinto-oikeudessa ratkaistaessa. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Korkeimman hallinto-oikeuden on vahvistettava, että H:n perusturvalautakunnan 26.6.2003 tekemä huostaanottopäätös on rauennut. H:n perusturvalautakunta otti B:n huostaan 26.6.2003 tekemällään päätöksellä. Samalla perusturvalautakunta teki sijaishuoltoon sijoittamista koskevan päätöksen. A ja B hakivat huostaanottopäätökseen täytäntöönpanon keskeyttämistä ja vaativat sen kumoamista Y:n hallinto-oikeudessa. Y:n hallinto-oikeus hylkäsi 8.8.2003 antamallaan päätöksellä täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan vaatimuksen. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden antaman päätöksen täytäntöönpanosta 7.10.2003 antamallaan päätöksellä. Y:n hallinto-oikeus hylkäsi 4.12.2003 antamallaan päätöksellä A:n ja B:n valituksen. A ja B eivät valittaneet päätöksestä, joten päätös tuli lainvoimaiseksi aikaisintaan 4.1.2004. H:n perusturvalautakunta on tehnyt 9.6.2003 ja 10.7.2003 virka-apupyynnöt K:n poliisille huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan päätöksen täytäntöön panemiseksi. Sosiaalityöntekijä ja sosiaalijohtaja kävivät 29.12.2003 A:n luona neuvottelemassa asiasta, jolloin myös virka-apupyyntö oli peruttu. Tämän jälkeen perusturvalautakunta ei tehnyt asialle mitään ja vasta 28.4.2004 sosiaalityöntekijä pyysi L:n poliisia suorittamaan etsinnän A:n asunnossa.
§:n mukaan päätös huostaanotosta raukeaa, jollei sitä ole pantu täytäntöön kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman. Päätös on tullut lainvoimaiseksi 9.1.2004 ja se olisi pitänyt panna täytäntöön tai ainakin täytäntöönpano olisi tullut aloittaa viimeistään 9.4.2004.
§:ää tulisi tulkita suppeasti. Tätä tukevat myös perusoikeusnäkökohdat. X:n lääninhallitus on 9.6.2005 antamassaan hallintokantelupäätöksessä katsonut, että huostaanottopäätöksen aloittamisella tarkoitetaan ajankohtaa, jolloin lapsi on tosiasiallisesti saatu sijoitettua kodin ulkopuoliseen sijaishuoltoon. Huostaanottopäätöksen täytäntöönpanoyritykset eivät siten katkaise huostaanottopäätöksen raukeamiselle säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa. Tälläkin perusteella huostaanottopäätös on rauennut 9.4.
§:n tulkinnalle, kuten muillekin lain säännöksille, on haettava tukea lain esitöistä, jos pykälän sanamuoto ei itsessään ole riittävän tyhjentävä. Lastensuojelulain hallituksen esityksen (HE 13/1983 vp) 21 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla on todettu, että "jos täytäntöönpanoon ei ole katsottu olevan syytä ryhtyä välittömästi huostaanottoa koskevan päätöksen tultua lainvoimaiseksi, voidaan olettaa, että sijaishuollon tarvetta ei enää ole. Siksi säännöksessä ehdotetaan, että huostaanottoa koskeva päätös raukeaa, ellei sen täytäntöönpanoa ole aloitettu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman." Sijaishuollon tarpeen arvioinnin päätöksen lainvoimaiseksi tulon jälkeen tulee tapahtua huostaanottoa koskevan päätöksen alun perin tehneen viranomaisen toimesta, eikä yksityisen henkilön toimesta, niin kuin B:n kohdalla on tapahtunut. Lautakunta on koko kesäkuussa 2003 alkaneen prosessin ajan arvioinut sijaishuollon olevan tarpeen ja lapsen edun mukainen ratkaisu B:n kohdalla ajan myötä entisestään voimistunein perustein, minkä vuoksi se on jatkuvasti pyrkinyt löytämään B:n, jotta nuori voitaisiin tosiasiallisesti toimittaa hänelle varattuun sijaishuoltopaikkaan. Tästä ovat osoituksena jatkuvat virkaapupyynnöt poliisille tytön löytämiseksi, jatkuva sijaishuoltopaikan varalla pitäminen ja aktiivinen pyrkimys löytää lapselle uusi sijoituspaikka hänelle varatun sijaishuoltopaikan mentyä tilapäisesti jollekin muulle sijaishuollon tarpeessa olevalle lapselle. Lautakunnan näkemyksen mukaan se on aloittanut huostaanottoa koskevan päätöksen täytäntöönpanon siten kuin hallituksen esityksessä on tarkoitettu. Valituksessa viitataan perusoikeusnäkökohtiin ja perustuslain 7 §:ään. Suomen perustuslain 106 §:n nojalla perustuslain säännökselle on annettava etusija, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Lautakunnan näkemyksen mukaan
§:n soveltaminen siten tulkittuna, että huostaanottopäätös raukeaa kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta ainoastaan silloin, jos viranomainen on ollut passiivinen päätöksen täytäntöönpanemisen suhteen, ei ole ristiriidassa perustuslain säännösten kanssa. Perustuslain 7 § 3 momentissa on säädetty, että "henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta". Lautakunnan näkemyksen mukaan B:tä koskevalle päätökselle huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta on ollut laissa säädetyt ajan kuluessa yhä vahventuneet perusteet. Tämän näkemyksen on vahvistanut myös Y:n hallinto-oikeus 4.12.2003 antamallaan päätöksellä. Tästä syystä B:n perustuslain 7 §:ssä turvattua oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ei ole loukattu, kun laillisessa järjestyksessä syntynyttä lainvoimaista päätöstä on yritetty panna täytäntöön tytön toimittamiseksi hänelle varattuun sijaishuoltopaikkaan. A on valituskirjelmässään tukeutunut X:n lääninhallituksen 9.6.2005 antamaan päätökseen, jossa lääninhallitus on käsityksenään todennut, että
§:n perusoikeusmyönteinen tulkinta huomioon ottaen huostaanottopäätöksen täytäntöönpanon aloittamisella tarkoitetaan ajankohtaa, jolloin lapsi on tosiasiallisesti saatu sijoitettua kodin ulkopuoliseen sijaishuoltoon ja että huostaanoton täytäntöönpanoyritykset eivät lääninhallituksen käsityksen mukaan katkaise huostaanottopäätöksen raukeamiselle säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa. Lautakunnan käsityksen mukaan X:n lääninhallituksen
§:n tulkinta on lain esityötkin huomioon ottaen virheellinen. B:n perustuslain 7 §:ssä turvattua oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ei ole loukattu silloin, kun laillisin edellytyksin tehtyä ja Y:n hallinto-oikeuden 4.12.2003 vahvistamaa lainvoimaista huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevaa päätöstä on pyritty panemaan päätöksessä tarkoitetulla tavalla täytäntöön lapsen sijoittamiseksi hänelle varattuun sijaishuoltopaikkaan. C on antanut selityksen, jossa hän on vaatinut valituksen hylkäämistä. B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskeva päätös on lainvoimaisena edelleen täytäntöönpanokelpoinen, eikä se ole valittajan väitteen mukaisesti rauennut. A on vuosia toiminut vastoin B:n huoltajan ja sosiaaliviranomaisten tekemiä päätöksiä, sopimuksia ja suunnitelmia, ja siten toimillaan vaarantanut lapsen B:n edun. A:n menettelyn johdosta H:n perusturvalautakunta teki B:stä huostaanottopäätöksen, jota ei ole kuitenkaan saatu pantua täytäntöön äidin menettelyn johdosta. B on antanut selityksen, jossa hän on katsonut huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskeneen päätöksen rauenneen ja vaatinut Y:n hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. A ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastaselitystä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut Tapahtumien kulku B on otettu H:n perusturvalautakunnan huostaan ja päätetty sijoittaa sijaishuoltoon lautakunnan 26.6.2003 tekemällä päätöksellä. B on ollut isänsä C:n yksinhuollossa. Päätökseen on merkitty, että A on noutanut B:n C:n luota 31.5.2003 ja ettei B:tä ole sen jälkeen tavoitettu. Huostaanottopäätös on päätetty panna täytäntöön heti, kun B on löytynyt ja kun hänelle on saatu sopiva laitossijoituspaikka. H:n sosiaalitoimi on aloittanut sopivan sijaishuoltopaikan etsimisen B:lle jo ennen huostaanottopäätöksen tekemistä, koska sijoitus on alunperin ollut tarkoitus toteuttaa lastensuojelulain mukaisena avohuollon tukitoimenpiteenä. B:lle on kesäkuusta 2003 alkaen ollut varattuna sijoituspaikka Perhekoti M:ssä, joka on ollut valmis ottamaan B:n vastaan heti, kun hänet löydetään. Asiakirjoihin on liitetty H:n perusturvalautakunnan tekemä 9.6.2003 päivätty K:n poliisille osoitettu virka-apupyyntö, jossa on pyydetty poliisilta apua B:n löytämiseksi hänen toimittamisekseen lastensuojelulaitokseen. Samanaikaisesti H:n sosiaalitoimi on etsinyt B:lle myös uutta sijoituspaikkaa. H:n perusturvalautakunta on B:n huostaanoton jälkeen 10.7.2003 tehnyt K:n ja L:n poliisille virka-apupyynnön B:n löytämiseksi ja toimittamiseksi edellä mainittuun perhekotiin. Perhekoti M:n paikka on lopulta jouduttu väliaikaisesti antamaan jollekin muulle sijaishuoltopaikan tarpeessa olleelle lapselle, kun B:tä ei etsinnöistä huolimatta ole löydetty. Asiakirjoihin liitetyistä L:n poliisin ilmoitusjäljennöksistä käy ilmi, että poliisi on etsinyt B:tä tuloksetta joko hänen äitinsä tai muiden B:lle läheisten henkilöiden asunnoista 9.6., 11.6., 14.7., 15.8., 22.8., 31.8. ja 22.9.2003 sekä 7.5.2004. Viimeksi mainittuna päivänä äiti ja hänen avomiehensä eivät suostuneet aukaisemaan ovea. He ilmoittivat käsityksenään, että huostaanottopäätös oli rauennut. Samaa mieltä oli ollut myös heidän asiamiehenään toiminut, avomiehen välityksellä tavoitettu varatuomari P. Syyskuun 2003 alussa B:n kuva on hänen löytämisekseen julkaistu sanomalehdessä. Kaikkien näiden etsintöjen perusteena on ilmoitusjäljennösten mukaan ollut H:n sosiaalitoimen heinäkuussa 2003 tekemä virka-apupyyntö. L:n poliisin 13.5.2004 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan jutun tutkinta on päätetty lopettaa 10.5.2004. Ilmoituksessa on edelleen todettu, että mikäli asia vaatii jatkotoimia, tulee poliisille tehdä uusi virka-apupyyntö. H:n perusturvalautakunta on uudistanut virka-apupyynnön 14.5.2004. Tämän pyynnön perusteella poliisi on tehnyt kotietsinnän A:n asunnolla 31.3.2005. Kotietsintäpöytäkirjan mukaan paikalla ovat olleet muun muassa A ja B, jotka eivät ole suostuneet avaamaan poliiseille asunnon ovea.Poliisit ovat menneet taloon rikkomalla ikkunalasin. Asunnossa on murrettu auki WC:n ovi. B on löytynyt WC:stä ja toimitettu uuteen sijaishuoltopaikkaansa. Oikeudellinen arviointi
§:n mukaan päätös huostaanotosta raukeaa, jollei sitä ole pantu täytäntöön kolmen kuukauden kuluessa siitä kun päätös on saanut lainvoiman. Lastensuojelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 13/1983 vp) on lain 21 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että voidaan olettaa, ettei sijaishuollon tarvetta enää ole, jos huostaanottopäätöksen täytäntöönpanoon ei ole katsottu olevan syytä ryhtyä välittömästi päätöksen tultua lainvoimaiseksi. Siksi säännöksessä ehdotetaan, että huostaanottoa koskeva päätös raukeaa, ellei sen täytäntöönpanoa ole aloitettu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Valittaja on vedonnut X:n lääninhallituksen hallintokantelun johdosta esittämään näkemykseen, jonka mukaan huostaanotossa olisi kysymys vapaudenriistosta, minkä vuoksi
§:ää olisi perustuslain 7 § huomioon ottaen tulkittava suppeasti. Lastensuojelulain mukainen huostaanotto ei kuitenkaan sellaisenaan ole vapaudenriistoa, vaan lapsen hoitoa, kasvatusta, valvontaa ja huolenpitoa sekä olinpaikkaa koskevan päätösvallan siirtymistä lastensuojelulain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sosiaalilautakunnalle. Vapaudenriistosta tosin voi olla kysymys silloin, kun sijaishuolto on järjestetty lapselle erityisrajoituksia merkitsevänä laitoshuoltona. Näin ollen perustuslaista ei voida johtaa perusteita tulkita
§:ää suppeasti, vaan sanottua säännöstä on tulkittava lastensuojelulain tarkoitus sekä erityisesti lapsen etu huomioon ottaen.
§:n tarkoituksena on turvata huostaanottopäätösten perustuminen todelliseen tarpeeseen ja siten estää esimerkiksi huostaanoton käyttö vanhempiin kohdistuvana painostuskeinona. Tähän nähden ei
§:lle voida antaa sellaista vaikutusta, että huostaanottopäätöstä ei olisi katsottava pannuksi täytäntöön tilanteessa, jossa lapsi on pakoillut tai häntä on piiloteltu yli kolme kuukautta huostaanottopäätöksen lainvoimaiseksi tulon jälkeen, jos lautakunta on huostaanottoa koskevan päätöksensä jälkeen ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa huostaanottopäätöksen lainvoimaiseksi tulosta poliisille osoitetun virka-apupyynnön esittämisellä, sijaiskodin hankkimisella tai muulla sellaisella toimella ryhtynyt huostaanoton täytäntöönpanoon. Lautakunta on hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla tällaisin toimin ryhtynyt huostaanottopäätöksen täytäntöönpanoon tässä asiassa. Edellä esitetyillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskenut päätös ole rauennut A:n hakemuksessaan esittämällä tavalla, minkä vuoksi Y:n hallinto-oikeuden on tullut hylätä A:n hakemus. Samasta syystä on A:n tänne hallinto-oikeuden päätöksestä tekemä valitus hylättävä. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Jukka Mattila, Eila Rother ja Matti Halén. Asian esittelijä Camilla Sandström.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.