2006 false KHO:2006:20

§:n 1.2.2001 voimaan tulleita säännöksiä ei sovellettu sellaisiin alkoholijuomiin, jotka oli tuotu laillisesti maahan ennen lain voimaantulopäivää ja joita pidettiin edelleen hallussa lainvoimaantulopäivänä, vaikka ne uusien säännösten mukaan olisivat väkiviinaa. Suomen perustuslaki 15 § Alkoholilaki 3 § (1/2001) Kort referat på svenska Asian aikaisempi käsittely Vantaan kihlakunnan poliisilaitos on 4.11.2003 tekemällään päätöksellä

4 §:n nojalla asettanut A:lta takavarikoidun väkiviinan palauttamisen ehdoksi, että A esittää poliisilaitokselle Tuotevalvontakeskukselta väkiviinan hallussapitoa ja kuljettamista koskevan luvan 12.2.2004 mennessä uhalla, että väkiviinan omistus siirtyy valtiolle. Lohjan oikeusaputoimisto on 27.11.2003 tekemällään oikeusapupäätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua asiassa 7.11.2003 lukien ilman perusomavastuuta ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja B:n. Asian käsittely hallinto-oikeudessa A on valituksessaan vaatinut, että poliisilaitoksen päätös kumotaan ja asia palautetaan poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Helsingin hovioikeus on 15.10.2003 antamallaan tuomiolla määrännyt A:lta takavarikoidusta pirtuerästä palautettavaksi 21 litraa. Vantaan poliisilaitos on kuitenkin 4.11.2003 tekemällään päätöksellä kieltäytynyt palauttamasta juomia A:lle. Päätöstä on perusteltu sillä, että

4 §:n perusteella väkiviinan hallussapito edellyttää Tuotevalvontakeskuksen lupaa. Poliisilaitoksen päätös on oikeudellisesti virheellinen. A on saanut kyseisen juomaerän aikoinaan laillisesti haltuunsa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 1999:17 todetaan, että 96 tilavuusprosenttinen pirtu on ollut tuohon aikaan

§ 2momentin (306/97) määritelmän mukaisesti alkoholijuomaa.

Vasta lainmuutoksen (1/2001) jälkeen yli 80 tilavuusprosenttisen juoman hankkiminen on muuttunut luvanvaraiseksi. Lainmuutoksella ei kuitenkaan ollut tarkoitus muuttaa aiemman lain aikana luvallisesti haltuun saatua juomaa taannehtivasti laittomaksi. Asian käsittely on kestänyt niin kauan, että laki on ehtinyt muuttua. On kohtuutonta, että A:n omaisuuden suojan loukkaamista jatketaan vedoten nyt muuttuneeseen lainsäädäntöön. Vantaan kihlakunnan poliisilaitos on antanut lausunnon. Nyt kyseessä olevat alkoholijuomat on takavarikoitu A:n hallusta vuonna 2000.

§:n 2 momentin muutoksen myötä vuonna 2001 kysymyksessä olevat alkoholijuomat määriteltiin väkiviinaksi, jonka hallussa pitäminen edellyttää lupaa. Lakia muutettaessa ei ole säädetty siirtymäajasta tai siirtymäsäännöstä, joka mahdollistaisi ennen lainmuutosta laillisesti hankitun väkiviinan edelleen hallussa pitämisen. Kaikki yli 80 tilavuusprosenttinen alkoholi muuttui luvanvaraiseksi alkoholijuomaksi. Lainmuutoksen myötä aikaisemmin laillisesti hankittu väkiviina on rangaistusvastuulta välttämiseksi tullut hävittää. A on antanut vastaselityksen. Ennen lainmuutosta laillisesti hallussaolevaan alkoholiin ei voida soveltaa luvanvaraisuutta taannehtivasti. Poliisilaitoksen päätös on myös Suomen perustuslain 8 §:stä johdettavan taannehtivan rikoslain kiellon vastainen ja sillä on lisäksi loukattu A:lle perustuslain 15 §:ssä taattua omaisuuden suojaa. A:n on täytynyt voida luottaa siihen, että hän on pirtua ennen vuotta 2001 omaan käyttöön hankkiessaan toiminut voimassa olevien säännösten mukaisesti. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen poliisilaitoksen tekemästä päätöksestä. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

§:n 2 momentin 4 kohdan mukaan väkiviinalla tarkoitetaan etyylialkoholia ja etyylialkoholin vesiliuosta, joka sisältää enemmän kuin 80 tilavuusprosenttia etyylialkoholia ja joka ei ole denaturoitu. Mainitun lain 34 §:n 3 momentin mukaan väkiviinaa saa pitää hallussaan tai kuljettaa ainoastaan se, jolla tämän lain mukaan on lupa tai oikeus valmistaa, maahantuoda, myydä tai käyttää väkiviinaa. Vantaan käräjäoikeus on 20.3.2002 antamallaan tuomiolla muun ohessa hylännyt A:ta vastaan nostetun syytteen alkoholijuoman laittomasta hallussapidosta. Tuomion perustelujen mukaan A:lta on takavarikoitu kotoaan 25 litraa pirtua 11.9.2000, jolloin sen maahantuonti on henkilökohtaisena matkatavarana ollut laillista. Käräjäoikeus katsoi, että pirtu on ollut laillista alkoholijuomaa takavarikon ajankohtana ja määräsi takavarikoiduista alkoholijuomista 21 litraa palautettavaksi A:lle. Käräjäoikeus määräsi kuitenkin takavarikon pidettäväksi edelleen voimassa, kunnes käräjäoikeuden kumoamispäätös saa lainvoiman tai asiasta toisin päätetään. Hovioikeus ei 15.10.2003 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden tuomiota nyt puheena olevilta osin ja määräsi alkoholijuomat käräjäoikeuden toteamin tavoin palautettavaksi A:lle.

§:n 1.3.2001, oikeastaan 1.2.2001, voimaan tulleella muutoksella (4.1.2001/1) määriteltiin yli 80 tilavuusprosenttinen alkoholi väkiviinaksi, jonka hallussapitoon vaaditaan erityinen lupa. Poliisilaitos ei ole enää lainmuutoksen jälkeen voinut palauttaa väkiviinaksi luokiteltavaa pirtua A:lle, jolla ei ole väkiviinan hallussapitoon oikeuttavaa lupaa. Niin ollen poliisilaitoksen on tullut asettaa takavarikoidun väkiviinan palauttamisen ehdoksi, että A:n hankkii Tuotevalvontakeskukselta väkiviinan hallussapitoa ja kuljettamista koskevan luvan. Sillä seikalla, että A on aikanaan saanut pirtun laillisesti haltuunsa, ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei poliisilaitoksen asettama ehto ole ristiriidassa Suomen perustuslain 8 §:ssä säädetyn rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen tai 15 §:ssä säädetyn omaisuuden suojan kanssa. Poliisilaitoksen päätöstä ei ole syytä muuttaa. Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi sekä poliisilaitoksen päätöksen täytäntöönpano kielletään. A on ollut Vantaan käräjäoikeudessa syytettynä 11.9.2000 tapahtuneesta 25 litran suuruisen 96 tilavuusprosenttisen alkoholijuoman laittomasta hallussapidosta. Käräjäoikeus on 20.3.2002 hylännyt syytteen kokonaisuudessaan. Helsingin hovioikeus on 15.10.2003 antamallaan tuomiolla määrännyt A:lta takavarikoidusta pirtuerästä palautettavaksi 21 litraa. Poliisilaitos ei ole hovioikeuden päätöksestä huolimatta palauttanut alkoholijuomia A:lle, vaan edellyttänyt uutena vaatimuksena Tuotevalvontakeskuksen myöntämän hallussapitoluvan esittämistä. Poliisilaitoksen päätös on oikeudellisesti virheellinen. A on saanut kyseisen juomaerän laillisesti haltuunsa. Vasta

§:n muutoksen (1/2001) jälkeen yli 80 tilavuusprosenttisen juoman hankkiminen ja hallussapito on muutettu luvanvaraiseksi. Lainmuutoksella ei kuitenkaan ollut tarkoitus muuttaa aiemman lain aikana luvallisesti haltuun saatua juomaa taannehtivasti laittomaksi. Muutettua

§:ää ei siis voida tulkita taannehtivasti. Perustuslain 15 §:n mukainen omaisuuden suojaa turvaava säännös estää lain taannehtivan tulkinnan.

§:n muutosta ei ole toteutettu perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset on annettu sanotun lainmuutoksen jälkeen. Myös nämä tuomioistuimet ovat osaltaan tutkineet A:n oikeuden pitää hallussaan pirtua. Koska poliisilaitoksen päätöksessä on mainittu, että alkoholijuomaerä siirtyy valtion omistukseen, ellei Tuotevalvontakeskuksen lupaa esitetä, A on pyytänyt poliisilaitoksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä. A:n avustajaksi määrätty asianajaja B on esittänyt A:n avustamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa 222,04 euron suuruisen laskun, josta palkkion osuus on 182 euroa ja arvonlisäveron osuus 40,04 euroa. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: Vantaan kihlakunnan poliisilaitos on antanut valituksen johdosta lausunnon. Hallituksen esitystä

ja 8 §:n muuttamisesta (HE 94/2000

1. vp)koskevassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (StVM 28/2000
2. vp)on todettu, että alkoholilain muutosesityksellä pyritään korjaamaan yli 80 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien juomien, erityisesti pirtun maahantuonnin ja hallussapidon vapautumisen seurauksena aiheutuneita ongelmia. Muutosesityksellä pyritään vaikuttamaan sekä ihmisen terveyteen että yleiseen järjestykseen ja laillisuusvalvontaan. Esitys on siten hyvin perusteltu. Eduskunta on perustellut alkoholilain muutosta tärkeillä ja vahvoilla yhteiskunnallisilla intresseillä. Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä säädetyllä lailla on siten ampuma-aselain tavoin voitu säätää luvanvaraiseksi myös aikaisemmin luvallisesti hankittu väkiviina. Lain voimaantultua aikaisemmin hankitulle väkiviinalle on tullut hankkia Tuotevalvontakeskuksen lupa tai väkiviina on tullut hävittää. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa on ratkaistu väkiviinan takavarikkoa eikä luvanvaraisuutta koskeva asia. Valituksessa ei ole esitetty perusteita hallinto-oikeuden päätöksen kumoamiseksi. A on antanut vastaselityksen. Alkoholilain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 94/2000
3. vp)ei ole todettu mitään siitä, miten tulisi suhtautua niihin käytännössä vähäisiin väkiviinaeriin, joita kansalaisilla on laillisesti hallussaan. Kun alkoholilaki on tältä osalta selvästi aukollinen, sen uutta 34 §:ää tulee tulkita perusoikeusmyönteisesti ja perustuslain omaisuudensuojasäännöksen valossa siten, että aiemmin ja ennen lainmuutoksen voimaantuloa laillisesti hankittujen juomaerien, jotka eivät ole hallussa myyntitarkoituksessa, hallussapitoon ei tarvita lupaa. Laki koskee ainoastaan sen voimaantulon jälkeen syntyneitä oikeussuhteita. Asiassa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että A olisi aiotun merkkipäivätarjoilun puitteissa ehtinyt käyttää kaiken hallussaan olleen väkiviinan ennen vuoden 2001 lakimuutosta. Poliisin laiton takavarikko on aiheuttanut tilanteen, jossa joudutaan harkitsemaan, tuleeko sanottu lupa hankkia. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset ja määrää poliisilaitoksen palauttamaan 21 litran pirtuerän A:lle. 2. Lausunnon antaminen poliisilaitoksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa. Perustelut 1. Alkoholilain säännökset ja niiden tulkinta ennen takavarikkoa A:n hallusta on 11.9.2000 takavarikoitu 25 litraa pirtua. Syyttäjä on nostanut Vantaan käräjäoikeudessa A:ta vastaan syytteen alkoholijuoman laittomasta hallussapidosta. Tuolloin voimassa olleen

§:n 2 momentin 1 kohdan (306/1997) mukaan alkoholijuomalla tarkoitettiin nautittavaksi tarkoitettua juomaa, joka sisälsi enemmän kuin 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Väkiviinalla tarkoitettiin säännöksen 4 kohdan mukaan (306/1997) etyylialkoholia tai etyylialkoholin vesiliuosta, joka ei ollut denaturoitua ja jota liuosta ei ollut tarkoitettu alkoholijuomana nautittavaksi. Helsingin käräjäoikeus on 20.3.2002 antamallaan tuomiolla hylännyt A:ta vastaan nostetun syytteen. Käräjäoikeus on perusteluissaan viitannut korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen KHO 1999:17, jonka mukaan 96 tilavuusprosenttinen pirtu on ollut tuon aikaisessa

§:n 2 momentissa (306/1997) tarkoitettua alkoholijuomaa ja sitä on siksi saanut laillisesti tuoda ulkomailta Suomeen matkustajan henkilökohtaisena matkatavarana tullitta. Käräjäoikeuden mukaan takavarikoinnin ajankohtana 11.9.2000 pirtu, jonka A oli kertomansa mukaan tuonut pienissä erissä pidemmän ajan kuluessa laillisesti maahan Venäjältä ja Virosta, oli ollut henkilökohtaisena matkatavarana laillista. Kun pirtu on ollut laillista alkoholijuomaa takavarikon ajankohtana, käräjäoikeus on katsonut, että A on ollut oikeutettu saamaan takavarikoidun pirtun takaisin haltuunsa. Helsingin hovioikeus on 15.10.2003 antamallaan tuomiolla pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion siltä osalta kuin kysymys on nyt kysymyksessä olevasta 21 litran pirtuerästä. Alkoholilain säännökset poliisilaitoksen päätöksentekoaikana Vantaan poliisilaitos on 4.11.2003 viittaamalla

4 §:ään asettanut 11.9.2000 takavarikoidun ja hovioikeuden palautettavaksi määräämän alkoholijuoman palauttamisen ehdoksi, että A esittää poliisilaitokselle Tuotevalvontakeskuksen luvan. Tuolloin voimassa olleen ja edelleen voimassa olevan

§:n 2 momentin 1 kohdan (1/2001) mukaan alkoholijuomalla tarkoitetaan nautittavaksi tarkoitettua juomaa, joka sisältää enintään 80 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Väkiviinalla tarkoitetaan säännöksen 4 kohdan mukaan (1/2001) etyylialkoholia ja etyylialkoholin vesiliuosta, joka sisältää enemmän kuin 80 tilavuusprosenttia etyylialkoholia ja joka ei ole denaturoitu.

§:n 2 momentin 1 ja 4 kohdan muutokset ovat tulleet voimaan 1.2.2001. Lain voimaantulosäännöksessä ei ole lain soveltamista koskevia säännöksiä. Alkoholilain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 94/2000

1. vp)mukaan alkoholilakia ehdotettiin muutettavaksi niin, että alkoholijuomien alkoholipitoisuuden yläraja palautetaan lakiin. Alkoholijuomien alkoholipitoisuuden yläraja oli 60 tilavuusprosenttia, mutta yläraja poistettiin vuonna 1997. Tämän muutoksen ja tullittomia matkatuomisia koskevien Euroopan yhteisön säännösten perusteella korkein hallinto-oikeus on vuonna 1999 määritellyt niin sanotun pirtun nautittavaksi tarkoitetuksi alkoholijuomaksi. Päätöksen seurauksena pirtun maahantuonti ja hallussapito ovat vapautuneet. Lakiehdotuksen tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan säätää yhtäältä etyylialkoholin ja hyvin väkevien sellaisenaan nautittavaksi kelpaamattomien etyylialkoholiliuosten ja toisaalta alkoholijuomien rajanveto niin selväksi, että väkiviinan maahantuontia, kauppaa ja hallussapitoa koskevia nykyisiä alkoholilain säännöksiä voidaan jälleen soveltaa teollisuuskemikaaleina käytettäviin tuotteisiin. Tuotteen alkoholipitoisuus on objektiivisin tekijä, jolla väkiviina voidaan erottaa alkoholijuomasta. Väkiviinan maahantuonti on jo aikaisemmin ollut luvanvaraista. Esityksellä pyritään palauttamaan väkiviinaa koskeva sääntely ja valvonnan edellytykset sille tasolle, joka on vallinnut ennen korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 1999 antamaa päätöstä. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Hallituksen esitykseen ei sisälly muita lain voimaantuloa koskevia lain soveltamista koskevia mainintoja. Hallituksen esityksen johdosta annetun sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön (StVM 28/2000
2. vp)mukaan alkoholilain muutosesityksellä pyritään korjaamaan yli 80 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien juomien, erityisesti pirtun maahantuonnin ja hallussapidon vapautumisen seurauksena aiheutuneita ongelmia. Muutosesityksellä pyritään vaikuttamaan sekä ihmisten terveyteen että yleiseen järjestykseen ja laillisuusvalvontaan. Valiokunnan mietintöön ei sisälly lain voimaantuloa koskevia lain soveltamista koskevia mainintoja. Johtopäätös

§:n 2 momentin alkoholijuomaa koskevan 1 kohdan ja väkiviinaa koskevan 4 kohdan muutosten seurauksena 1 kohdan soveltamisala on supistunut ja 4 kohdan soveltamisala on vastaavasti laajentunut, kun väkiviinaksi säädetään sellaisia juomia, joita aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan on pidetty alkoholijuomina. Lainmuutokset ovat tulleet voimaan 1.2.

1. Lain voimaantulosäännöksessä ei ole mainintaa siitä, miten uusia lainsäännöksiä on sovellettava sellaisiin alkoholijuomiin, jotka on tuotu laillisesti maahan ennen lain voimaantuloa ja joita pidetään edelleen hallussa lain voimaantulon jälkeen, mutta jotka ovat uusien säännösten mukaan väkiviinaa. Kun otetaan huomioon, ettei laissa ole sen soveltamista koskevia siirtymäsäännöksiä, ja perustuslain 15 §, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei muutettuja säännöksiä voida soveltaa alkoholijuomiin, jotka on tuotu laillisesti maahan ennen lain voimaantulopäivää ja joita pidetään hallussa lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen. A on Helsingin hovioikeuden 15.10.2003 antaman tuomion mukaan pitänyt laillisesti takavarikkopäätöksen ajankohtana 11.9.2000 hallussaan laillisesti maahantuotua alkoholijuomaa. Näin ollen ja kun Vantaan poliisilaitos ei ole voinut soveltaa 1.2.2001 voimaan tulleita alkoholilain säännöksiä taannehtivasti, poliisilaitos ei ole 4.11.2003 voinut asettaa hovioikeuden päätöksen mukaan 11.9.2000 laittomasti takavarikoidun ja hovioikeuden päätöksellä palautettavaksi määrätyn alkoholijuoman palauttamisen ehdoksi, että A:n tuli esittää Tuotevalvontakeskuksen lupa. Tämän vuoksi Helsingin hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset on kumottava.
2. Koska asia on tällä päätöksellä ratkaistu, ei ole aihetta lausunnon antamiseen poliisilaitoksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta. Oikeudenkäyntiavustajan palkkio: Asianajaja B:lle maksetaan oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin ja 16 §:n mukaiseksi kohtuulliseksi arvioituna kahden työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä 182 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 40,04 euroa, muodostuu siten 222,04 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Ahti Vapaavuori, Jukka Mattila ja Eila Rother. Asian esittelijä Leo Kaasinen.