2006 false KHO:2006:8 Suomessa vuodesta 1994 asuneen Suomen ja Venäjän federaation kansalaisen äidin, joka tarvitsi hoitoa sairauksiinsa ja apua jokapäiväisessä elämässään, ei voitu esitetyn selvityks

§ 1mom.

ja 18 c § 1 ja 3 mom. Kort referat på svenska Asian aikaisempi käsittely Ulkomaalaisvirasto on 17.6.2004 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n äidin, vuonna 1935 syntyneen Venäjän federaation kansalaisen B:n oleskelulupahakemuksen. Ulkomaalaisvirasto on perustellut päätöstään seuraavasti: Hakijalle on haettu oleskelulupaa Suomessa asuvan täysi-ikäisen tyttärensä luona asumista varten. Hakijan tytär A on sekä Suomen että Venäjän federaation kansalainen. Ulkomaalaislain (378/1991)

§:n mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa. Jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliiton omaisissa olosuhteissa elävät henkilöt rinnastetaan aviopuolisoihin. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä, paitsi jos heillä on yhteinen lapsi. Hakija ei ole edellä mainittu huomioon ottaen Suomessa asuvan tyttärensä ulkomaalaislain

§:ssä tarkoitettu perheenjäsen. Ulkomaalaislain 18 c §:n 1 ja 3 momentin mukaan Suomessa asuvan ulkomaalaisen, joka on saanut oleskeluluvan pakolaisuuden, suojelun tarpeen taikka tilapäisen suojelun perusteella, tai Suomessa asuvan Suomen taikka muun Pohjoismaan kansalaisen muulle omaiselle voidaan myöntää oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on tarkoitus Suomessa jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta henkilöstä. Lisäksi edellytetään, että luvan myöntämistä vastaan ei ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvia taikka muita painavia syitä. Oleskeluluvan myöntäminen ratkaistaan ottaen huomioon kaikki asiassa ilmenevät seikat kokonaisuudessaan. Kokonaisharkinnassa otetaan myös huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin kolmanteen maahan viettämään perhe-elämää, jos hänen perhesiteidensä voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne. Vakiintuneen lain soveltamiskäytännön mukaan muuna omaisena voidaan pitää esimerkiksi täysi-ikäisen henkilön iäkästä vanhempaa. Jos asianomaiset eivät ole aikaisemmin asuneet yhteistaloudessa edellytetään, että olosuhteissa on tapahtunut sellainen olennainen muutos, että hakijan ei voida katsoa enää kohtuudella voivan jatkaa elämistään yksin kotimaassaan. Täyttä riippuvuutta arvioitaessa otetaan huomioon hakijan terveydentila, jokapäiväisestä elämästä suoriutuminen, mahdollisuus turvautua muihin kotimaassa oleviin omaisiinsa ja henkinen hyvinvointi mahdollisen taloudellisen riippuvuuden lisäksi. Täysi riippuvuus on osoitettava luotettavalla tavalla, esimerkiksi terveydentilasta esitettävällä lääkärinlausunnolla. Esitetyn selvityksen perusteella hakijan tytär A on muuttanut Suomeen jo vuonna

1. Näin ollen vuonna 1935 syntynyt hakija ja hänen tyttärensä eivät ole asuneet yhteistaloudessa vuosiin. Hakija asuu kotimaassa yksin, ilman lähiomaisia. Hänen puolisonsa on kuollut vuonna
2. Hakija kertoo antamassaan selvityksessä, että hän on ensimmäisen luokan invalidi näön takia ja hän tarvitsee kovasti fyysistä ja henkistä apua ja tukea. A on ilmoittanut, että hakija on lisäksi menettänyt hajuaistinsa keväällä 2004, minkä vuoksi hakijan on vaarallista käyttää kotonaan kaasuhellaa. Hakemukseen on liitetty 13.11.2001 päivätty lääkärintodistus hakijan työkyvystä. Todistuksen mukaan hakija on työkyvytön näön perusteella ja tarvitsee ulkopuolista hoitoa. Hakemuksessa ei ole osoitettu sellaista olosuhteissa tapahtunutta oleellista muutosta, jonka perusteella oleskelulupa hakijalle tulisi myöntää. Oleskelulupahakemuksessa ei ole osoitettu, että hakija olisi terveydentilansa vuoksi täysin riippuvainen juuri Suomessa asuvasta tyttärestään tai että hänen ei olisi mahdollista saada hoitoa kotimaassaan. Ottaen huomioon hakijan iän ja terveydentilan sekä kaikki muut asiassa esitetyt seikat Ulkomaalaisvirasto katsoo, että hakija ei ole täysin riippuvainen Suomessa asuvastaan tyttärestään eikä hän näin ollen täytä ulkomaalaislain 18 c §:n 3 momentin edellytyksiä oleskeluluvan myöntämiseksi. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen ja palauttanut asian Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti: Asiassa saatu selvitys Suomessa asuva Suomen ja Venäjän federaation kansalainen A on hakenut perhesiteen perusteella oleskelulupaa 28.12.1935 syntyneelle äidilleen Venäjän federaation kansalaiselle B:lle. A on valituskirjelmässään ilmoittanut olevansa B:n ainoa lapsi. Väestörekisterijärjestelmästä saatujen tietojen mukaan 7.4.1967 syntynyt A on asunut Suomessa 14.12.1994 alkaen. B on 22.11.2003 päivätyssä selvityksessä pyytänyt viisumia asuakseen ainoan tyttärensä A:n kanssa. B on todennut asuvansa yksin ja tarvitsevansa kovasti fyysistä ja henkistä apua ja tukea. Ulkomaalaisviraston päätöksen mukaan B:n aviopuoliso on kuollut vuonna
3. Venäjän federaation sosiaalihuoltoministeriön Karjalan lääkärintutkijalautakunnan todistuksen mukaan B kuuluu 13.11.2001 alkaen näön perusteella ensimmäiseen vammaisuusluokkaan. Todistuksen mukana B on työkyvytön ja tarvitsee ulkopuolista hoitoa. Terveyskeskuksen ylilääkärin ja silmälääkärin (ei nimenselvennyksiä) 26.7.2004 päivätystä B:n potilaskorttiotteesta ilmenee, että B:llä on diagnosoitu molempien silmien glaukooma ja vaikea myopia, molempien silmien leikkauksen jälkeinen afakia sekä oikean silmän leikattu verkkokalvon erotus. Silmälääkärin (ei nimenselvennystä) 18.10.2004 päivätyn todistuksen mukaan B tarvitsee pysyvää ulkopuolista hoitoa. Todistuksen mukaan B:llä on todettu avoinkulmainen silmänpainetauti (
4. vaihe), verkkokalvon erotus, postoperatiivinen afakia (mykiön puutos) sekä molempien silmien vahva vaikeutettu myopia (likinäköisyys). A:n ilmoituksen mukaan B:llä on matala verenpaine ja hän on menettänyt hajuaistinsa. Lisäksi B potee astmaa sekä masennusta. Johtopäätökset B:n Suomessa asuva tytär A on täysi-ikäinen eikä B siten ole kyseiseen tyttäreensä nähden ulkomaalaislain

§:n 1 momentissa tarkoitettu perheenjäsen. A ei ole väittänytkään, että asianomaisten on tarkoitus Suomessa jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää, vaan on vedonnut siihen, että B on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta tyttärestään. Vuonna 1935 syntynyt B ei kykene silmäsairauksistaan johtuvan huonon näkökykynsä vuoksi selviytymään Venäjällä yksin ilman ulkopuolista hoitoa. B:n puoliso on kuollut vuonna 2001 ja hänen ainoa lapsensa asuu Suomessa. B:llä ei ole Venäjällä lähiomaisia, jotka voisivat pitää hänestä huolta. Näissä oloissa oleskeluluvan epääminen on ilmeisen kohtuutonta sen vuoksi, että B on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta tyttärestään. Edellä mainitusta johtuen hallinto-oikeus kumoaa Ulkomaalaisviraston päätöksen ja palauttaa asian Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut ulkomaalaislain (378/1991) 1 §:n 4 momentin,

§:n 1 momentin (537/1999), 18 c §:n 1 momentin (130/2002) ja 3 momentin (537/1999) sekä ulkomaalaislain (301/2004) 196 §:n ja 215 §:n 1 momentin. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Ulkomaalaisvirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan Ulkomaalaisvirasto on ensisijaisesti vaatinut Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja Ulkomaalaisviraston päätöksen pysyttämistä sekä toissijaisesti hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Ulkomaalaisvirasto on valituksessaan katsonut, että hallinto-oikeuden päätös poikkeaa vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ulkomaalaislain 18 c §:n 3 momentin soveltamisessa. B:n ei voida katsoa olevan ulkomaalaislain 18 c §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla täysin riippuvainen Suomessa asuvasta tyttärestään. Ulkomaalaisvirasto on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 19.11.2003 taltio 2898 sekä Helsingin hallinto-oikeuden päätöksiin 24.3.2005 numero 05/0200/5, 24.3.2005 numero 05/0199/5, 30.3.2005 numero 05/0228/5, 8.6.2005 numero 05/0445/5, 9.6.2005 numero 05/0439/5, 15.6.2005 numero 05/0847/1 ja 16.6.2005 numero 05/0490/5, joissa valituslupahakemus tai valitus on hylätty. Vakiintuneen tulkintakäytännön mukaisesti täyttä riippuvuutta arvioitaessa on otettu huomioon hakijan iän lisäksi hänen terveydentilansa, jokapäiväisestä elämästä suoriutuminen, mahdollisuus turvautua muihin kotimaassa oleviin omaisiinsa sekä henkinen hyvinvointi mahdollisen taloudellisen riippuvuuden lisäksi. Jos asianomaiset eivät ole aikaisemmin asuneet yhteistaloudessa, edellytetään, että olosuhteissa on tapahtunut olennainen muutos hakijan kohdalla, jonka vuoksi hänen ei voi enää kohtuudella edellyttää jatkavan elämistään yksin kotimaassaan. Riippuvuuden tulisi olla mahdollisen taloudellisen riippuvuuden lisäksi henkistä, sillä Suomessa jo asuva voi lähettää rahaa omaiselleen toiseen maahan. Täyteen riippuvuuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi painavat sosiaaliset tai kulttuurisidonnaiset syyt, vaikea sairaus tai vakava vamma, joka osoitetaan asianmukaisesti esimerkiksi lääkärintodistuksella. B:n tyttären tekemässä valituksessa on vedottu nimenomaisesti siihen, että B:n olosuhteissa on tapahtunut sellaisia olennaisia muutoksia, että hänen ei voida katsoa enää kohtuudella voivan jatkaa elämistään yksin kotimaassaan. Valituksessa ei ole lähdetty siitä, että kysymyksessä olisi aikaisemman kiinteän perhe-elämän jatkaminen Suomessa. Hallinto-oikeus on katsonut, että B ei kykene silmäsairauksistaan johtuvan huonon näkökyvyn vuoksi selviytymään Venäjällä yksin ilman ulkopuolista hoitoa. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että 69-vuotiaan B:n olosuhteissa ei voida katsoa tapahtuneen sellaisia olennaisia muutoksia, joiden perusteella hänen ei voida enää kohtuudella edellyttää jatkavan elämistään yksin kotimaassaan. B:n puoliso on kuollut jo vuonna 2001. B on jo 13.11.2001 diagnosoitu näkönsä perusteella ensimmäiseen vammaisuusluokkaan. Oleskelulupaa on kuitenkin haettu vasta 11.8.2003. Vuonna 2004 annetuista lääkärintodistuksista ei ilmene olennaista muutosta hänen terveydentilassaan. Se, että B:llä on todettu myös masennusta, astma, matala verenpaine ja se, että hän on menettänyt hajuaistinsa, ei osoita täyttä riippuvuutta. Ulkomaalaisvirasto ei kiistä, etteikö B tarvitsisi ulkopuolista apua sairauksiensa johdosta, mutta asiassa ei ole näytetty sitä, että hän olisi tällä hetkellä ulkomaalaislain 18 c §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla täysin riippuvainen juuri Suomessa asuvasta tyttärestään. Esitettyjen selvitysten perusteella B on muun muassa turvautunut naapureidensa apuun. B on saanut tyttäreltään taloudellista tukea. Lisäksi B ja hänen tyttärensä voivat vierailla toistensa luona. B:lle voidaan myöhemmin hakea oleskelulupaa uudelleen. Uutta ulkomaalaislakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) on todettu, että terveydelliset syyt oleskeluluvan myöntämisen perusteena ovat yleisesti ongelmallisia. Pelkästään terveydellisistä syistä ei jatkuvia oleskelulupia Suomeen jäämistä varten yleisesti ottaen tulisi myöntää. Asiassa on huomioitava myös se, että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukainen perhe-elämän suoja on tarkoitettu suojaamaan ulkomaalaislain

§:n mukaista ydinperhettä. B ei ole täysi-ikäisen tyttärensä ydinperheeseen kuuluva perheenjäsen. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: A on antanut selityksen. Ulkomaalaisvirasto on antanut vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa Ulkomaalaisviraston päätöksen voimaan. Perustelut Sovellettavat säännökset Ulkomaalaislain (378/1991)

§:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa. Ulkomaalaislain 18 c §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan ulkomaalaisen, joka on saanut oleskeluluvan pakolaisuuden, suojelun tarpeen taikka tilapäisen suojelun perusteella, tai Suomessa asuvan Suomen taikka muun Pohjoismaan kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa, jollei luvan myöntämistä vastaan ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvia taikka muita painavia syitä. Oleskeluluvan myöntäminen ratkaistaan ottaen huomioon kaikki asiassa ilmenevät seikat kokonaisuudessaan. Kokonaisharkinnassa otetaan myös huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin kolmanteen maahan viettämään perhe-elämää, jos hänen perhesiteidensä voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne. Saman pykälän 3 momentin mukaan oleskelulupa voidaan myöntää 1momentissa mainitun henkilön muulle omaiselle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on tarkoitus Suomessa jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta henkilöstä. Lisäksi edellytetään, että luvan myöntämistä vastaan ei ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvia taikka muita painavia syitä. Oikeudellinen arviointi Asiassa on esitetty todistus siitä, että B kuuluu ensimmäiseen vammaisuusluokkaan näön perusteella 13.11.2001 alkaen. Silmälääkärin 18.10.2004 päiväämässä todistuksessa B:n todetaan tarvitsevan pysyvää ulkopuolista hoitoa. Samassa todistuksessa hänen todetaan sairastavan avoinkulmaista silmänpainetautia, verkkokalvon erotusta, postoperatiivista afakiaa (mykiön puutosta) sekä molempien silmien vahvaa vaikeutettua myopiaa (likinäköisyyttä). Hallituksen esityksessä ulkomaalaislain muuttamiseksi (HE 50/1998 vp) todetaan 18 c §:n 3 momentin osalta seuraavaa: "Säännöstä, jonka perusteella ydinperheen ulkopuolinen lähiomainen voisi ilman toimeentuloedellytystä muuttaa Suomeen, olisi tulkittava suppeasti. Tarkoitus on edelleen soveltaa Suomessa suomalaista perhekäsitettä ja vain poikkeuksellisesti myöntää harkinnan perusteella oleskelulupia kiinteään perhe-elämään perustuen. Jotta henkilön katsottaisiin olevan täysin riippuvainen jo Suomessa asuvasta perheenjäsenestään edellytettäisiin yleensä, että he ovat aiemmin asuneet samassa taloudessa ja että pakottavat syyt ovat johtaneet erilleen muuttamiseen ja toiseksi, että heidän keskinäinen riippuvuutensa on jatkunut toisen osapuolen ollessa Suomessa. Jos asianomaiset eivät ole aikaisemmin asuneet yhteistaloudessa edellytetään, että olosuhteissa on tapahtunut olennainen muutos hakijan kohdalla, jonka vuoksi hänen ei voi enää kohtuudella edellyttää jatkavan elämistään yksin kotimaassaan. Riippuvuuden tulisi olla mahdollisen taloudellisen riippuvuuden lisäksi henkistä, sillä Suomessa jo asuva voi lähettää rahaa omaiselleen toiseen maahan. Täyteen riippuvuuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi painavat sosiaaliset tai kulttuurisidonnaiset syyt, vaikea sairaus tai vakava vamma, joka osoitetaan asianmukaisesti esimerkiksi lääkärintodistuksella. Tässä momentissa tarkoitettu omainen voisi olla esimerkiksi täysi-ikäisen henkilön iäkäs vanhempi tai hyvin poikkeuksellisesti täysi-ikäinen naimaton sisarus." Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella B tarvitsee hoitoa sairauksiinsa ja apua jokapäiväisessä elämässään. Hänen ei kuitenkaan voida esitetyn selvityksen perusteella katsoa olevan ulkomaalaislain 18 c §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla täysin riippuvainen Suomessa asuvasta täysi-ikäisestä tyttärestään. Tästä syystä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös tulee kumota ja Ulkomaalaisviraston päätös saattaa voimaan. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Ahti Vapaavuori, Jukka Mattila, Eila Rother ja Matti Halén. Asian esittelijä Henna Rintala.