2006 false KHO:2006:82 Unionin kansalaisten oleskeluoikeudesta annetun direktiivin 2004/38/EY mukaan pysyvällä oleskeluluvalla oleskeleva unionin kansalainen voidaan karkottaa ainoastaan yleiseen järj

§:n mukaan Euroopan unionin kansalaisen maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksenä on, että hänen taikka hänen perheenjäsenensä tai muun omaisensa ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai kansanterveyttä. Maahantulon estämisen tai maasta poistamisen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi tulee perustua ulkomaalaisen omaan käyttäytymiseen, eikä perusteena voida pitää pelkästään aikaisempia rikostuomioita. Ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentin mukaan Euroopan unionin kansalainen, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity tai joka on saanut pysyvän oleskelulupakortin, voidaan karkottaa maasta, jos hänen oleskeluoikeutensa rekisteröinti tai pysyvä oleskelulupakorttinsa on peruutettu taikka hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai kansanterveyttä. Euroopan unionisopimuksen 8 a artiklan mukaan jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei tässä sopimuksessa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. Euroopan unionin kansalaisten liikkumisvapaus Euroopan unionin alueella ei ole täysin ehdoton. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus rajoittaa liikkumisvapautta yleisen järjestyksen, turvallisuuden tai kansanterveyden turvaamiseksi. Direktiivi (64/221/ETY), joka koskee ulkomaalaisen liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamista, määrittelee 3 artiklan 1 kohdassa, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi toteutettujen toimenpiteiden on perustuttava yksinomaan kyseisen henkilön omaan käyttäytymiseen. Artiklan 2 kohdassa todetaan, että rikostuomiot sellaisenaan eivät saa olla perusteena tällaisille toimenpiteille. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on ratkaisukäytännössään vahvistanut, että syyllistyminen rikokseen, joka muodostaa vakavan ja todellisen uhkan yhteiskunnan perustavaa laatua olevalle edulle, antaa oikeuden turvautua edellä mainittuihin toimenpiteisiin. Ottaen huomioon A:n rikollisen toiminnan laadun sekä hänelle tuomitun vankeusrangaistuksen Ulkomaalaisvirasto katsoo, että A:n karkottamiseen ja maahantulokieltoon määräämiseen on yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvä syy. Ulkomaalaislain 146 §:n mukaan maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne ja hänen siteensä Suomeen. Jos maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara. Maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. A on oleskellut Suomessa jo lähes 9 vuotta. Hänellä on perhesiteitä Suomessa. A:n kaksi alaikäistä lasta asuvat Suomessa, joiden huoltaja A edelleen on. A:n maasta karkottaminen ei kuitenkaan estä A:n ja hänen lastensa yhteisiä tapaamisia esimerkiksi heidän yhteisessä kotimaassaan Virossa tai jossain kolmannessa maassa. Näin ollen Ulkomaalaisviraston päätös ei ole lasten edun vastainen. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset voivat puuttua edellä mainitun oikeuden käyttämiseen, kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä esimerkiksi yleisen turvallisuuden vuoksi tai rikollisuuden estämiseksi. Kun otetaan huomioon A:n syyllistyminen rikoksiin Suomessa, maasta karkottaminen ei merkitse edellä mainitun artiklan vastaista puuttumista hänen perhe-elämäänsä. Kun A:n kohdalla kokonaisharkinnassa maasta karkottamista vastaan puhuvia seikkoja, eli maassa oleskelun pituutta ja perhe- sekä muita siteitä, verrataan maasta karkottamisperusteisiin, eli rikoksiin sekä niiden laatuun, on maasta karkottamisperusteita pidettävä painavampina. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että A voidaan karkottaa vankilasta vapauduttuaan ilman, että hän voi joutua siellä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 3 artiklan tarkoittaman epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Ulkomaalaislain 59 §:n mukaan määräaikainen tai pysyvä oleskelulupa raukeaa, kun ulkomaalainen karkotetaan maasta. Edellä mainitun mukaisesti A:lle myönnetty oleskelulupa raukeaa. Espoon oikeusaputoimisto on 23.5.2005 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua tässä asiassa 20.4.2005 lähtien ilman perusomavastuuosuutta. Oikeudenkäyntiavustajaksi on määrätty asianajaja Nina Solas-Iloniemi. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

§:n mukaan Euroopan unionin kansalaisen maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksenä on, että hänen taikka hänen perheenjäsenensä tai muun omaisensa ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai kansanterveyttä. Maahantulon estämisen tai maasta poistamisen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi tulee perustua ulkomaalaisen omaan käyttäytymiseen, eikä perusteena voida pitää pelkästään aikaisempia rikostuomioita. Ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentin mukaan Euroopan unionin kansalainen, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity tai joka on saanut pysyvän oleskelulupakortin, voidaan karkottaa maasta, jos hänen oleskeluoikeutensa rekisteröinti tai pysyvä oleskelulupakorttinsa on peruutettu taikka hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai kansanterveyttä. Lain 170 §:n nojalla hänelle voidaan karkottamisen yhteydessä määrätä enintään 15 vuoden pituinen maahantulokielto. Ulkomaalaislain 146 §:n mukaan maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne ja hänen siteensä Suomeen. Jos maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko ja vaara. Maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. A on saanut ensimmäisen oleskeluluvan Suomeen 20.2.1996 ja pysyvän oleskeluluvan 24.6.

1. A:lla on Suomessa kaksi täällä syntynyttä lasta (s. 1995 ja 1999), joiden huoltaja hän on. Helsingin hovioikeus on 17.9.2004 tuominnut A:n törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 20.6.2003 yhteiseen kolmen vuoden ja kymmenen kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden tuomion mukaan A on lyönyt toista henkilöä työhuoneessa viinapullolla päähän ja siten aiheuttanut tälle kallonmurtumavamman, joka on johtanut kuolemaan. Lisäksi Helsingin hovioikeus on tuominnut A:lle 16.9.2004 pahoinpitelystä 80 päiväsakkoa. A:n rikostuomiot eivät voi olla sellaisenaan perusteena karkottamiselle. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että vaikka A:ta ei ole aiemmin tuomittu rikoksista, että hänelle syyksiluetut rikokset osoittavat, että hänen käyttäytymisensä aiheuttaisi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle sellaisen uhan, joka on luonteeltaan vakava ja kohdistuu yhteiskunnan perustavaa laatua olevaan etuun. A on ollut Suomessa yhdeksän vuotta. Hänellä on Suomessa kaksi lasta, joiden huoltaja hän on. Hän on myös ilmoittanut perustaneensa entisen vaimonsa kanssa rakennus- ja siivousalan yrityksen, joka työllistäisi hänet hänen vapauduttuaan vankilasta. Näistä karkottamista vastaan puhuvista seikoista huolimatta hallinto-oikeus katsoo, että huomioon otettuna törkeän pahoinpitelyn ja törkeän kuolemantuottamuksen laatu ja vakavuus A on voitu yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen perustuvasta syystä karkottaa kotimaahansa Viroon ja määrätä hänelle viiden vuoden maahantulokielto. Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut ulkomaalaislain 146 §:n, 156 §:n, 168 §:n 1 momentin ja 170 §:n. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä sekä vaatinut karkottamispäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös, jolla hänen valituksensa Ulkomaalaisviraston päätöksestä on hylätty, kumotaan. Vaatimustensa perusteina A on vedonnut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-482/01 ja C-493/01 esittämään kantaan, jonka mukaan yleiseen järjestykseen perustuvaa poikkeusta työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen on tulkittava suppeasti, joten henkilön käyttäytymisestä aiheutuvan vallitsevan uhan on lähtökohtaisesti täytyttävä karkotuksen ajankohtana. A:n tähänastisesta käyttäytymisestä ei voida päätellä, että hän muodostaa jatkuvan uhan yleiselle järjestykselle. A:n siteet painottuvat Suomeen. A:ta ei ole rangaistu Virossa. A:n tuomioihin Suomessa johtuneet teot ovat liittyneet hänen jo päättyneeseen avosuhteeseensa. Hän on palannut entiseen perheeseensä lastensa ja näiden äidin luokse. Kriminaalihuoltoyhdistyksen työntekijän mukaan A on hoitanut valvontansa moitteettomasti. A ei ole asunut Virossa yli kymmeneen vuoteen eivätkä hänen lapsensa ole koskaan asuneet tai käyneet koulua Virossa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan kansallisen tuomioistuimen on käsitellessään unionin kansalaisen karkottamista otettava huomioon myös karkottamispäätöksen jälkeinen henkilön käyttäytymisen yleiselle järjestykselle aiheuttaman uhan mahdollinen pienentyminen tai poistuminen kokonaan. Solas-Iloniemi on esittänyt yhteensä 708,12 euron palkkio- ja kululaskun. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: Ulkomaalaisvirasto on antanut valituslupahakemuksen johdosta lausunnon. A on antanut vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
2. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen sekä kumoaa hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset ja hylkää Vantaan kihlakunnan poliisilaitoksen 24.1.2005 tekemän karkottamisesityksen.
3. Lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa. Perustelut: 1.

§:n mukaan Euroopan unionin kansalaisen maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksenä on, että hänen taikka hänen perheenjäsenensä tai muun omaisensa ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai kansanterveyttä. Maahantulon estämisen tai maasta poistamisen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi tulee perustua ulkomaalaisen omaan käyttäytymiseen, eikä perusteena voida pitää pelkästään aikaisempia rikostuomioita. Ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentin mukaan Euroopan unionin kansalainen, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity tai joka on saanut pysyvän oleskelulupakortin, voidaan karkottaa maasta, jos hänen oleskeluoikeutensa rekisteröinti tai pysyvä oleskelulupakorttinsa on peruutettu taikka hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai kansanterveyttä. Ulkomaalaislain 170 §:n 1 momentin mukaan jos unionin kansalaisen maasta poistaminen perustuu siihen, että hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai kansanterveyttä, hänelle voidaan maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä enintään 15 vuoden pituinen maahantulokielto. Ulkomaalaislain 146 §:n mukaan maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne ja hänen siteensä Suomeen. Jos maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko ja vaara. Maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. Ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta 25.2.1964 annettua neuvoston direktiiviä 64/221/ETY sovelletaan direktiivin 1 artiklan mukaan jokaiseen jäsenvaltion kansalaiseen, joka asuu toisessa yhteisön jäsenvaltiossa tai matkustaa sinne joko toimiakseen siellä palkatussa työssä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana taikka vastaanottaakseen siellä palveluja. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi käyttöönotettujen toimenpiteiden on perustuttava yksinomaan kyseisen yksilön omaan käyttäytymiseen. Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan rikostuomiot eivät sellaisenaan saa olla perusteena tällaisille toimenpiteille. Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella sekä muun ohella direktiivin 64/221/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu direktiivi 2004/38/EY on tullut saattaa voimaan jäsenvaltioissa viimeistään 30.4.

1. Sen 27 artiklan 2 kohdan mukaan yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden vuoksi toteutettujen toimenpiteiden on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia, ja niiden on perustuttava yksinomaan asianomaisen henkilön omaan käyttäytymiseen. Aiemmat rikostuomiot eivät yksin saa olla perusteena tällaisten toimenpiteiden toteuttamiselle. Asianomaisen yksilön käyttäytymisen on muodostettava todellinen, välitön ja riittävän vakava uhka, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan olennaiseen etuun. Perustelut, jotka eivät liity yksittäiseen tapaukseen tai jotka johtuvat yleistävistä näkökohdista, eivät ole hyväksyttäviä. Direktiivin 28 artiklan 1 kohdan mukaan vastaanottavan jäsenvaltion on ennen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviin syihin perustuvan karkottamispäätöksen tekemistä otettava huomioon se, kuinka kauan asianomainen on oleskellut sen alueella, asianomaisen ikä, terveydentila, perhe- ja taloudellinen tilanne, kuinka hyvin asianomainen on kotoutunut vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskuntaan ja kulttuuriin, sekä se, missä määrin asianomaisella on yhteyksiä kotimaahansa. Artiklan 2 kohdan mukaan vastaanottava jäsenvaltio voi tehdä karkottamispäätöksen, joka koskee sellaista unionin kansalaista tai tämän perheen- jäsentä tämän kansalaisuudesta riippumatta, jolla on oikeus oleskella pysyvästi jäsenvaltion alueella, ainoastaan yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä vakavista syistä. Artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan unionin kansalaista koskevaa karkottamispäätöstä ei saa tehdä, ellei päätös perustu jäsenvaltioiden määrittämiin yleistä turvallisuutta koskeviin pakottaviin syihin, jos he ovat oleskelleet vastaanottavassa jäsenvaltiossa edelliset kymmenen vuotta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on ratkaisussaan 28.4.2004 yhdistetyissä asioissa C-482/01 ja C-493/01 (Georgios Orfanopoulos ym.) muun ohella todennut, että direktiivin 64/221 3 artiklan kanssa on ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö tai käytäntö, jonka mukaan sellaisen toisen jäsenvaltion kansalaisen maastakarkotuksesta, joka on tuomittu tiettyyn rangaistukseen tietystä rikoksesta, määrätään kyseisen kansalaisen perheolosuhteiden huomioon ottamisesta huolimatta sen olettaman perusteella, että hänet on karkotettava, eikä oteta asianmukaisesti huomioon hänen omaa käyttäytymistään tai uhkaa, jonka hän aiheuttaa yleiselle järjestykselle. Artiklan kanssa on niin ikään ristiriidassa kansallinen käytäntö, jonka mukaan jäsenvaltion tuomioistuimen ei tutkiessaan toisen jäsenvaltion kansalaisen maastakarkotuspäätöksen lainmukaisuutta tarvitse ottaa huomioon toimivaltaisten viranomaisten tekemän viimeisimmän päätöksen jälkeen ilmenneitä tosiseikkoja, jotka voivat osoittaa, että karkotuspäätöksen kohteena olevan henkilön käyttäytymisen yleiselle järjestykselle aiheuttama uhka on poistunut tai pienentynyt huomattavasti. Näin on erityisesti silloin, kun yhtäältä karkotuspäätöksen tekohetken ja toisaalta sen ajankohdan, jolloin toimivaltainen tuomioistuin arvioi tätä päätöstä, välillä on kulunut pitkä aika. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaislain 146 §:n, 156 §:n, 168 §:n 1 momentin ja 170 §:n 1 momentin tulkinnassa on otettava huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitusta tuomiosta sekä direktiivistä 2004/38/EY ilmenevä unionin kansalaisten karkottamisen edellytyksiä koskeva unionin oikeusjärjestyksen sisältö. Viron kansalainen A on muuttanut Suomeen vuonna 1996 ja hän asuu täällä nyttemmin pysyvällä oleskeluluvalla. Hänestä on tullut unionin kansalainen Viron tasavallan liityttyä Euroopan unioniin 1.5.
2. Hänellä on Suomessa kaksi lasta, joiden huoltaja hän on. Lapset ovat Viron kansalaisia, mutta he ovat syntyneet Suomessa. Helsingin hovioikeus on 17.9.2004 tuominnut A:n törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 20.6.2003 yhteiseen kolmen vuoden ja kymmenen kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden tuomion mukaan A on lyönyt toista henkilöä viinapullolla päähän ja siten aiheuttanut tälle kuolemaan johtaneen kallonmurtumavamman. Lisäksi Helsingin hovioikeus on tuominnut A:lle 16.9.2004 pahoinpitelystä 8.3.2003 80 päiväsakkoa. A on oleskellut Suomessa kymmenen vuoden ajan. Mainitut teot ovat tältä ajalta hänen ainoat rikoksensa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kun otetaan huomioon A:n rikollisista teoista saatu selvitys suhteessa hänen maassaoloaikaansa, hän ei käyttäytymisensä perusteella muodosta jatkuvaa uhkaa muiden henkilöiden turvallisuudelle. Näin ollen ja kun lisäksi otetaan huomioon A:n perhesiteet Suomeen ja hänen Suomessa harjoittamansa yritystoiminta sekä muut siteensä Suomeen samoin kuin selvitys hänen olosuhteistaan ja käyttäytymisestään rikostuomioiden jälkeiseltä ajalta, A:n karkottamista ei voida perustella yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvillä vakavilla tai pakottavilla syillä. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että häntä ei tule karkottaa maasta eikä määrätä maahantulokieltoon.
3. Asian lopputulokseen nähden lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen. Oikeudenkäyntiavustajan palkkio: Solas-Iloniemelle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin ja 16 §:n mukaisena kohtuullisena kuuden työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä 546 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 120,12 euroa sekä kulukorvauksen 42 euroa, muodostuu siten 708,12 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Jukka Mattila, Eila Rother ja Matti Halén. Asian esittelijä Lea Alén. Eri mieltä olleen hallintoneuvos Jukka Mattilan äänestyslausunto: "Hylkään valituslupahakemuksen. Velvoitettuna lausumaan pääasiasta katson, ettei hallinto-oikeuden päätöstä ole syytä muuttaa. Täytäntöönpanon kieltämisen ja oikeudenkäyntiavustajan palkkion osalta olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö." Asian esittelijän hallintosihteeri Lea Alénin päätösehdotus asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Jukka Mattilan äänestyslausunto.