§:n 1 momentin mukaan osingosta on suoritettava lähdeveroa, mutta 3 §:n 5 momentin mukaan lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle, joka välittömästi omistaa vähintään 20 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuville yhteisöille maksettuja osinkoja koskevaa lähdeverovapautusta sovelletaan kuitenkin vain, jos osingonsaaja on direktiivin 90/435/ETY 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kielletyllä syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että samanlaisia tilanteita kohdellaan eri tavalla, tai erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla. Nyt esillä olevassa tilanteessa kielletty syrjintä syntyy, kun kotimaisessa ja rajat ylittävässä tilanteessa maksettuja osinkoja kohdellaan eri tavalla. Perustamissopimuksen 43 artiklan ja 56 artiklan sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön nojalla tulisi toisiaan objektiivisesti vastaavia tilanteita kohdella samalla tavalla. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun mukaan A Oy:n on perittävä SICAV-yhtiölle maksamastaan osingosta lähdevero. Yhtiön kotimaiselle SICAV-yhtiön kaltaista kiinteistösijoitustoimintaa harjoittavalle suomalaiselle osakeyhtiölle tai muulle vastaavalle kotimaiselle yhteisölle maksama osinko ei sitä vastoin olisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6a §:n eikä tuloverolain 33d §:n nojalla veronalaista tuloa. Jaetusta osingosta ei myöskään pidätettäisi lähdeveroa rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain nojalla. Lähdeveron periminen nyt esillä olevassa tapauksessa on mahdollista Luxemburgin ja Suomen välisen verosopimuksen nojalla, mutta jäsenvaltiot voivat verosopimuksella sopia vain sellaisista verotusoikeuden jakoa koskevista määräyksistä, jotka ovat Euroopan yhteisön oikeuden mukaisia. Mikäli lähdeverotuksella asetetaan toiseen jäsenvaltioon maksettu, rajat ylittävä suoritus verotuksellisesti epäedullisempaan asemaan kuin vastaava Suomen sisäisesti maksettu suoritus, rikotaan sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut tämän Saksan lähdeverolainsäädäntöä koskeneessa asiassa C-234/01 (Gerritse). Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2004:111 Luxemburgin lainsäädännön mukaista SICAV-yhtiötä pidettiin Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen kannalta Luxemburgissa asuvana henkilönä, vaikka se oli Luxemburgin sisäisen verolainsäädännön nojalla tuloverotuksessa verovapaa. Verohallituksen ratkaisusta antamasta lausunnosta ilmenee, ettei sen käsityksen mukaan ole estettä sille, että luxemburgilainen SICAV-yhtiötyyppi olisi tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettu kotimaiseen osakeyhtiöön rinnastettava ulkomainen oikeushenkilö. Keskusverolautakunnan tulkinta, jonka mukaan SICAV-yhtiötä ja kotimaista osakeyhtiötä ei voida pitää toisiinsa verrattavina Euroopan yhteisön oikeuden tarkoittamalla tavalla sillä perusteella, että SICAV-yhtiö on vaihtuvapääomainen, kun taas kotimaisen osakeyhtiön osakepääoma on sidottu, eikä sitä yhtiön toiminnan aikana yleensä saa maksaa takaisin, ei ole perusteltu. Keskusverolautakunta ei ole esittänyt perusteita sille, miksi vähäinen ero osakepääoman mahdollisen takaisinmaksun osalta olisi yhteisön oikeuden tulkinnan näkökulmasta ratkaiseva. Vaikka SICAV-yhtiö on vaihtuvapääomainen, sen katsotaan olennaisilta osin vastaavan kotimaista osakeyhtiötä. Lisäksi on otettava huomioon, että myös kotimaisen osakeyhtiön osakepääomaa voidaan alentaa osakeyhtiölain 6 luvun 1 §:n nojalla ilman yhtiöjärjestyksessä olevaa määräystä, osakeyhtiölain 6 luvun 4 §:n nojalla yhtiöjärjestyksessä olevaan määräykseen perustuen tai osakeyhtiölain 7 luvun nojalla. Verohallitus on ilmoittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle asiassa 2004:111 antamassaan lausunnossa, että Suomen ja Luxemburgin viranomaiset katsovat SICAV-yhtiötyypin täyttävän Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen d alakohdassa olevan yhtiön määritelmän, ja että verosopimuksen yhtiökäsitteestä vallitsee pitkälle menevä yksimielisyys. SICAV-yhtiötä voidaan pitää yhtiökäsitteen perusteella verosopimuksessa tarkoitettuna yhtiönä ja tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuna yhteisönä ja siten verosopimuksen etuihin oikeutettuna yhteisönä. Saman korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2004:111 mukaan se, että SICAV-yhtiöt on vapautettu Luxemburgin yhteisöverosta ja suorittavat yhteisöveron sijasta taxe d'abonnement -veroa, tarkoittaa merkittävää helpotusta yhtiön verorasituksessa. Verosopimuksen tulkinnassa kuitenkin pitäisi ensisijaisesti kiinnittää huomiota siihen, onko sopimuksessa tarkoitettu henkilö tai yhtiö verovelvollinen eikä niinkään siihen, millainen tämän henkilön tai yhtiön verorasitus on. SICAV-yhtiöihin sijoittaneet osakkaat eivät ole velvollisia maksamaan tuloveroa sijoitusrahastosta saamastaan tulosta, ellei kyseessä ole osingonjako. SICAV-yhtiö toimii varoja jaettaessa vastaavasti kuin kotimainen osakeyhtiö eli jakaa osakkailleen osinkoa. Asian ratkaisemisen kannalta ei ole olennaista, verrataanko SICAV-yhtiötä kotimaiseen osakeyhtiöön vai sijoitusrahastoon, koska SICAV-yhtiö voitaisiin rinnastaa myös suomalaiseen sijoitusrahastoon, joka on tuloverolain 3 §:n mukainen yhteisö, mutta saman lain 20 §:n nojalla vapautettu tulon perusteella suoritettavasta verosta. Yhtiön jakama osinko on tuloverosta ja lähdeverosta vapaata kotimaiselle osakeyhtiölle ja sijoitusrahastolle jaettuna, mutta lähdeveron alaista SICAV-yhtiölle suoritettuna. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa esille tuotua tekijää, että SICAV-yhtiö on vapautettu Luxemburgissa maksamasta tuloveroa, ei voida pitää sellaisena perustamissopimuksen kannalta ratkaisevana tekijänä, jonka perusteella yhtiön emoyhtiölleen maksamasta osingosta voitaisiin pidättää lähdevero Suomessa. Emo-tytäryhtiödirektiivi koskee 2 artiklan mukaan yhtiöitä, joilla on jokin direktiivin liitteessä luetelluista yhtiömuodoista ja jotka lisäksi ovat ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollisia maksamaan tuloveroa tai muuta veroa, jolla kysymyksessä oleva tulovero voidaan korvata. Emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklan tarkoittamia Luxemburgin lainsäädännön mukaisia yhtiömuotoja ovat direktiivin liitteen kohdassa i) tarkoitetut yhtiöt ja muut Luxemburgin yhtiöveron alaiset yhtiöt. SICAV-yhtiötä ei ole mainittu direktiivin liitteessä. Emo-tytäryhtiödirektiivissä on tiettyjä yhtiömuotoja otettu erityissääntelyn kohteeksi, mutta direktiivillä ei ole rajattu pois direktiivissä mainitsemattomien Euroopan unionin alueella asuvien yhtiöiden oikeutta vedota perustamissopimuksen määräyksiin, eikä SICAV-yhtiön oikeus vedota perustamissopimukseen siis ole sidoksissa siihen, onko se mainittu emo-tytäryhtiödirektiivin liitteessä. Nyt esillä olevassa tapauksessa taloudellisella toiminnalla on rajat ylittävä luonne ja määrättäessä lähdeveron perimisvelvollisuudesta rajat ylittävien osinkojen osalta on otettava huomioon perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset. On myös todettava, että suomalaista sijoitusrahastoa ei mainita emo-tytäryhtiödirektiivin liitteessä ja kuitenkin se on vapautettu tuloverosta Suomessa, ja kotimaisen listaamattoman osakeyhtiön jakama osinko on verovapaata tuloa kotimaiselle sijoitusrahastolle. SICAV-yhtiön oikeus vedota perustamissopimuksen määräyksiin, toteuttaa perustamissopimuksen mukaisia oikeuksiaan Euroopan unionin alueella ja välttää syrjivä ja rajoittava verokohtelu unionin alueella ei voi jäädä toteutumatta sen vuoksi, että Suomen yhtiölainsäädäntö ei tunne tarkalleen samankaltaista yhtiömuotoa kuin luxemburgilainen SICAV. Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon myös se, mitä Euroopan unionin Komissio on todennut tiedonannossa "KOM
§:n 5 momentin säännöksellä. Muissa kuin laissa tämän mukaisesti verosta vapautetuissa tapauksissa ulkomaille maksettavista osingoista peritään sisäisen lainsäädännön nojalla lähdevero. Verosopimuksissa suorasijoitusosingot on vapautettu lähdeverosta useiden muidenkin kuin Euroopan unionin jäsenvaltioiden osalta. Lähdeverotuksen taso määräytyy verosopimusten nojalla. SICAV-yhtiö ei täytä emo-tytäryhtiödirektiivissä mainittuja edellytyksiä. Kun otetaan huomioon Suomen osinkoverotussääntely ja emo-tytäryhtiödirektiivin soveltamisala rajauksineen, on lähellä ajatus, että valituksessa väitetään perustamissopimuksen ja emo-tytäryhtiödirektiivin välillä vallitsevan jonkinasteinen ristiriita. Valtiovarainministeriö ja Verohallitus ovat lausuneet asiassa muun muassa, että Suomen osinkoverojärjestelmässä osinkotulo verotetaan ensin osingonjakajan yhtiöverotuksessa ja sitten osingonsaajan verotuksessa.
§:n 1 momentin mukaan osingonsaajan on suoritettava osingosta lähdeveroa, mutta sitä ei suoriteta, jos osinko maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhteisölle, joka välittömästi omistaa vähintään 20 prosenttia osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Tällöin on edellytyksenä, että osingonsaaja on direktiivin 90/435/ETY 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö. SICAV-yhtiötä ei mainita direktiivin liitteen luettelossa eivätkä Luxemburgissa asuvat sijoitusyhtiöt maksa asuinvaltiossaan tuloveroa. Tämän vuoksi SICAV-yhtiötä ei voida pitää emo-tytäryhtiödirektiivissä tarkoitettuna yhtiönä. Siten SICAV-yhtiölle maksettu osinko ei ole
§:n 5 momentissa tarkoitettua lähdeverosta vapaata osinkoa. Lähdeverolain soveltamisessa tässä asiassa on ongelmana, ettei osinkoa saava SICAV-yhtiö ole emo-tytäryhtiödirektiivissä mainittu yhtiö. Tällöin yleisesti verovelvollista yhtiötä ja rajoitetusti verovelvollista yhtiötä koskevat erilaiset verosäännökset siten, että rajoitetusti verovelvollisen verokohtelu on ankarampaa. Kansainvälisessä vero-oikeudessa yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisten erilainen verokohtelu ei perinteisesti ole aiheuttanut syrjintäväitteitä, koska näiden verovelvollisten olosuhteita ei pidetä toisiinsa verrannollisina. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisen erilaisiin olosuhteisiin perustuvan erilaisen verokohtelun olevan lähtökohtaisesti voimassa myös perustamissopimuksen määräyksiä tulkittaessa. Hallituksen esityksessä 92/2004 käsiteltäessä Suomesta ulkomaille maksettavien osinkojen verokohtelua todetaan, että emo-tytäryhtiödirektiivi velvoittaa poistamaan osinkoa jakavan ja osinkoa saavan yhteisön ketjuverotuksen, jos osingonsaaja hallitsee vähintään 25 prosenttia toisessa jäsenvaltiossa asuvan osinkoa jakavan yhteisön pääomasta. Direktiiviä on muutettu neuvoston direktiivillä 2003/123/ETY niin, että prosenttiraja alenee ensin 20 prosenttiin vuoden 2005 alusta, 15 prosenttiin vuonna 2007 ja 10 prosenttiin vuonna 2009. Alkuperäiset direktiivin määräykset on pantu Suomessa täytäntöön säätämällä osinkotulojen lähdeverovelvollisuuteen poikkeus
§:n 5 momentissa. Hallituksen esityksessä todetaan, että yleisesti verovelvollinen ja rajoitetusti verovelvollinen eivät ole lähtökohtaisesti samanlaisessa asemassa eikä 3 §:n 5 momenttia ole pidetty yhteisön oikeuden kannalta ongelmallisena. Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuvien rajoitetusti verovelvollisten yhteisöjen Suomesta saatujen osinkojen verotuksessa lähtökohtana ovat emo-tytäryhtiödirektiivin määräykset. Direktiivin mukaisesti suorasijoitusosingot on vapautettava lähdeverosta ja direktiivin määräykset on pantu Suomessa täytäntöön
§:n 5 momentin säännöksellä. Muissa tapauksissa ulkomaille maksettavista osingoista peritään sisäisen lainsäädännön nojalla lähdevero. SICAV-yhtiö on yhtiömuotona lähinnä verrattavissa suomalaiseen osakeyhtiöön. Kun otetaan huomioon kotimaisen tuloverotuksen kokonaisveroaste ja ulkomaille maksettavien osinkojen osalta niihin sovellettava lähdeverokanta sekä yhtiömuotoihin liittyvät eroavuudet, SICAV-yhtiötä ja suomalaista osakeyhtiötä ei voida pitää toisiinsa nähden siten vertailukelpoisina, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen vapausoikeuksia koskeva sääntely olisi esteenä osinkoon kohdistuvalle lähdeverotukselle. Myöskään emo-tytäryhtiödirektiivi ei velvoita poistamaan osinkoihin liittyvää ketjuverotusta. Emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitetaan yhtiöitä, joilla on jokin direktiivin liitteessä luetelluista yhtiömuodoista ja jotka lisäksi ovat ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollisia maksamaan artiklassa mainittua veroa tai muuta veroa, jolla se voidaan korvata. Luxemburgin osalta artiklassa mainitaan tällaisena verona "impôt sur le revenu des collectivités"- niminen vero. Direktiivin liitteen kohdassa i) on lueteltu Luxemburgin lainsäädännön mukaiset yhtiömuodot, joita 2 artiklassa on tarkoitettu. Lisäksi on tarkoitettu myös muita Luxemburgin yhtiöveron alaisia yhtiöitä. SICAV-yhtiöt on vapautettu Luxemburgissa yhteisöverosta ja ne maksavat sen sijaan varallisuudestaan "taxe d'abonnement" nimistä veroa 0,01 prosentin verokannalla, joten SICAV-yhtiö ei ole direktiivin 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö. Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 10 artiklan mukaan osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingonsaaja asuu. Osingosta voidaan 10 artiklan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Tällöin vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingonsaajana on yhtiö, joka välittömästi tai välillisesti hallitsee vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta. Arvioitaessa, onko tietyssä tilanteessa kyse suorasta tai epäsuorasta syrjinnästä, on ensin ratkaistava, onko jäsenvaltion kansalainen tai siellä kotipaikan omaava yhtiö vertailukelpoisessa tilanteessa toisen jäsenvaltion kansalaiseen tai siellä kotipaikan omaavan yhtiön kanssa. Asian C-170/05 (Denkavit International) tosiseikat tapahtuivat vuosien 1987 ja 1989 välillä eli ennen emo-tytäryhtiödirektiivin antamista ja asiassa C-379/05 (Amurta) direktiivin omistusosuusvaatimus ei ole täyttynyt. SICAV-yhtiö ei ole Luxemburgissa velvollinen maksamaan tuloveroa. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 2004:111 katsonut, että SICAV-yhtiötä on pidettävä verosopimuksessa tarkoitettuna verovelvollisena, mutta tämä ei tarkoita sitä, että SICAV-yhtiön olisi yhteisön oikeudellisessa tarkastelussa katsottava olevan objektiivisesti samanlaisessa tilanteessa kuin suomalainen osakeyhtiö. SICAV-yhtiöiden vapauttamiselle tuloverosta Luxemburgissa voidaan antaa merkitystä. Lisäksi tulisi ottaa huomioon se, että SICAV-yhtiöiden rajoitetusti verovelvollisille omistajille jaettavasta voitto-osuudesta ei saatujen tietojen mukaan peritä Luxemburgissa lähdeveroa. Suomen osinkoverojärjestelmässä osinkotuloa verotetaan kahteen kertaan, ensin osingonjakajan yhtiöverotuksessa ja sitten osingonsaajan verotuksessa. Kotimaisissa tilanteissa yhtiön jakaman voiton kokonaisverorasitus muodostuu yhtiön maksamasta verosta ja osakkaana olevan luonnollisen henkilön maksamasta verosta. Kotimaisen yhteisön saama osinko on Suomen klassisessa osinkoverojärjestelmässä verovapaa, koska pyritään estämään kaksinkertaista verotusta useamman kertainen verotus. Osinkojen lähdeverotuksella Suomi turvaa omaa verotusoikeuttaan Suomesta kertyneeseen tuloon tilanteessa, jossa suomalaisen yhtiön viimekätiset henkilöosakkaat ovat toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yhteisön osakkaita. Ottaen huomioon osakeyhtiön ja SICAV-yhtiön saaman tulon ja niiden omistajilleen jakaman voiton erilainen verokohtelu, ei tilanteita voida pitää sillä tavoin objektiivisesti ottaen vertailukelpoisina, että niiden saaman osinkotulon erilainen verokohtelu olisi perustamissopimuksen kieltämää syrjintää. Valituksen mukaan N SICAV:n osakkeita on tarkoitus tarjota ensisijassa saksalaisille institutionaalisille sijoittajille. Tämän vuoksi voidaan antaa merkitystä Saksan lainsäännöksille, jotka koskevat saksalaisten sijoittajien ulkomaisesta rahastosta saaman tulon verotusta. Saksalaiset sijoittajat voivat lausunnonantajien saamien tietojen mukaan hyvittää verotuksessaan lähdeveron, joka on peritty rahaston saamasta tulosta Saksassa tai muualla, jos ulkomainen rahasto täyttää tietyt laissa säädetyt ehdot. Suomessa osinkotulosta perittävä lähdevero ei siis jää lopullisesti hyvittämättä, vaikka SICAV-yhtiö ei itse voisi verosta vapautettuna yhtiönä sitä käyttää hyväkseen, koska hyvitys voidaan huomioida SICAV-yhtiön sijoittajien verotuksessa Saksassa. SICAV-yhtiön kaltainen sijoitusrahasto on objektiivisesti katsottuna erilaisessa tilanteessa kuin sijoitusrahastolain mukainen sijoitusrahasto. SICAV-yhtiö ei ole sijoitusrahastodirektiivissä (85/611/ETY) tarkoitettu sijoitusrahasto. Sijoitusrahaston varat kuuluvat osuudenomistajille ja sijoitusrahaston saaman tulon verotus kohdistuu osuudenomistajaan. Tuloverolain 32 §:n mukaan pääomatuloa on muun ohessa voitto-osuus. Muiden säännösten puuttuessa on voitto-osuus koko määrältään veronalaista.
§:n 2 momentin ja 7 §:n nojalla suomalaisen sijoitusrahaston rajoitetusti verovelvolliselle sijoittajalle maksamasta voitto-osuudesta peritään 28 prosentin lähdevero. SICAV-yhtiöiden rajoitetusti verovelvollisille omistajille jaettavasta voitto-osuudesta ei peritä Luxemburgissa lähdeveroa. Suomalainen sijoitusrahasto ei sijoitusrahastolain mukaan voi SICAV-yhtiön tapaan toimia kiinteistörahastona. Sijoitusrahaston ja SICAV-yhtiön omistajilleen jakamien voitto-osuuksien verokohtelut eroavat toisistaan, eikä niiden tilanteita voi pitää sillä tavoin objektiivisesti ottaen vertailukelpoisina, että osinkotulon erilainen verokohtelu olisi perustamissopimuksen kieltämää syrjintää. Vaikka lähdeverolain säännösten katsottaisiin rajoittavan SICAV-yhtiön sijoittautumisvapautta, olisi rajoitukselle oikeuttamisperuste jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoisen jakautumisen säilyttämisessä, verojärjestelmän johdonmukaisuuden turvaamisessa sekä veronkierron estämisessä. A Oy on vastaselityksissään toistanut aikaisemmat vaatimuksensa siitä, että lähdeveron periminen on valituksessa tarkoitetussa tapauksessa katsottava perustamissopimuksen vastaiseksi syrjiväksi toimenpiteeksi, ja ilmoittanut, ettei se katso, että lähdeveron perimättä jättäminen johtuisi emo-tytäryhtiödirektiivistä tai että sanottu direktiivi olisi perustamissopimuksen vastainen tai että direktiiviä pitäisi soveltaa SICAV-yhtiöihin. Emo-tytäryhtiödirektiivin tarkoituksena on siinä määrätyissä tapauksissa harmonisoida lainsäädäntöä ja helpottaa pääomien vapaata liikkuvuutta. Emo-tytäryhtiödirektiivin nojalla ei voida rajoittaa sitä, mitkä yhtiöt ja pääomanliikkeet ovat oikeutettuja nauttimaan Euroopan unionin perustamissopimuksen mukaisista perusvapauksista. Näiden raja on jätetty pitkälti oikeuskäytännön määritettäväksi. Tilanne, jossa suomalainen osakeyhtiö maksaa suomalaiselle emoyhtiölleen osinkoa, on merkittäviltä osiltaan objektiivisesti arvioiden verrattavissa tilanteeseen, jossa suomalainen osakeyhtiö maksaa osinkoa SICAV-muotoiselle Luxemburgissa asuvalle emoyhtiölleen. Yhteisön oikeuden ja perustamissopimuksen turvaamien vapauksien vakiintuneen tulkintakäytännön mukaisesti näiden tilanteiden on katsottava olevan objektiivisesti arvioiden samanlaisia, eikä emoyhtiön sijaintivaltiolle faktisena erona voida tässä antaa merkitystä. Tilannetta tulee tulkita siten, että SICAV-yhtiö emoyhtiönä on vastaavassa asemassa, kuin missä suomalainen emoyhtiö olisi. Samassa tilanteessa olevia verovelvollisia tulee kohdella samalla tavoin. Tästä poikkeavat toimenpiteet ovat ilman oikeuttamisperustetta perustamissopimuksen vastaista syrjintää. Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenevän perusteella lähdeveron perimiseen ei löydy tässä asiassa oikeuttamisperustetta. Kun kotimaisessa relaatiossa veroa ei peritä, ei sitä voida periä myöskään rajat ylittävässä vastaavassa tilanteessa. Komission tiedonannossa KOM
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.