2008 false KHO:2008:5 Sen jälkeen, kun A oli vuonna 1990 merkitty väestötietojärjestelmään esittämällään henkilöllisyydellä, hän oli hakenut vuonna 1992 Ruotsissa turvapaikkaa eri nimellä ja syntymäaj

§:n 2 momentin säännös asumisajankohdan alkamisesta ei tule sovellettavaksi, koska henkilöllisyyttä ei ole tarvinnut selvittää, vaan sitä pidetään selvitettynä yksinomaan 6 §:n 3 momentissa säädettyjen edellytysten täytyttyä. Kansalaisuuslaki (359/2003) 6 § 3 mom., 13 § 1 mom., 15 § 2 mom. Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeuden päätös 11.12.2006 nro 06/1443/6 Asian aikaisempi käsittely Ulkomaalaisvirasto ei ole 28.1.2005 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle eikä hänen huollossaan oleville alaikäisille lapsilleen Suomen kansalaisuutta, koska hakija ei täyttänyt asumisaikaedellytystä. Kansalaistaminen edellyttää, että hakijan henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty. Henkilöllisyyttä pidetään selvitettynä, jos hakija on esittänyt luotettavana pidettävää asiakirjanäyttöä tai muuten antanut luotettavana pidettäviä tietoja nimestään, syntymäajastaan, perhesuhteistaan, lapsistaan ja muista asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista henkilötiedoista. Hakija saapui Suomeen vuonna 1990 turvapaikanhakijana. Hän esitti maahan saapuessaan Somalian passin, jossa henkilötiedoiksi oli merkitty A, syntymävuosi 1959, Mogadishu. Turvapaikkakuulustelussa 10.10.1990 hän ilmoitti syntymäajakseen 1.6.

1. Hakijan henkilötiedoiksi rekisteröitiin A, henkilötunnus
2. Väestötietojärjestelmään hänet merkittiin Suomessa asuvaksi 3.8.1990 lukien. Ruotsin viranomaiset ovat 5.8.2004 ilmoittaneet, että B-niminen henkilö, jonka syntymäaika on 13.8.1970, on 29.12.1992 hakenut Ruotsista turvapaikkaa. Sormenjälkitutkimuksen perusteella B:n sormenjäljet ovat samat kuin Suomessa nimellä A ja syntymäajalla 1.6.1964 esiintyvän henkilön. Hakijaa on kuultu 15.9.2004 Helsingin poliisilaitoksella ja 25.1.2005 Ulkomaalaisvirastossa. Hän on kertonut Ruotsissa käyttämiensä henkilötietojen olevan väärät ja Suomessa käytettyjen oikeat. Vaikka hakijan henkilöllisyydestä on esitetty ristiriitaisia tietoja, on ajan kuluminen ja hakijan esiintyminen johdonmukaisesti vain yhdellä henkilöllisyydellä viimeiset kymmenen vuotta osoittaneet käytetyltä henkilöllisyydeltä sellaista todennäköisyyttä ja pysyvyyttä, että hakijan henkilöllisyyttä on pidettävä selvitettynä. Jos hakijan henkilöllisyys on ollut selvittämättä, hyväksyttävä asumisaika alkaa vasta, kun henkilöllisyydestä on saatu riittävä selvitys. Kun tällaista selvitystä hakijan henkilöllisyydestä ei ole saatu ja hakijan henkilöllisyyttä pidetään selvitettynä ainoastaan ajan kulumisen vuoksi, asumisaika alkaa vuodesta 2002 eli kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun hakija on edellisen kerran esiintynyt eri henkilötiedoilla. Näin ollen hakija ei täytä kansalaisuuslain vaatimusta siitä, että hakijan varsinainen asunto ja koti on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet kuusi vuotta keskeytyksettä tai kahdeksan vuotta 15 ikävuoden täyttymisen jälkeen, josta viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä. Muita kansalaistamisen edellytyksiä ei ole tässä vaiheessa tutkittu. A on hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut Ulkomaalaisviraston päätöksen kumoamista. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen ja palauttanut asian Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on selostettuaan kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin, 13 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 15 §:n 2 momentin säännökset perustellut päätöstään seuraavasti: A on asiakirjojen mukaan saapunut Suomeen 20.7.1990 ja hakenut turvapaikkaa 21.7.
3. Hänen henkilötiedoikseen rekisteröitiin väestötietojärjestelmään A, henkilötunnus
4. Näillä tiedoilla hänet merkittiin Suomessa asuvaksi 2.8.1990 lukien. A on 29.12.1992 hakenut Ruotsista turvapaikkaa henkilötiedoilla B. Turvapaikkahakemus on peruutettu 8.10.1993, koska hän oli poistunut Ruotsista ja palannut Suomeen. A on esiintynyt Suomessa vähintään kymmenen vuotta samoilla väestötietojärjestelmästä ilmenevillä henkilötiedoilla Ulkomaalaisviraston päätöksen tekohetkeen mennessä ja hänen henkilöllisyyttään on pidettävä Suomen kansalaisuuden saamista edellyttävällä tavalla luotettavasti selvitettynä. A:n on näin katsottava esittäneen selvityksen henkilöllisyydestään

§:n 2 momentin mukaisesti, jolloin myös hyväksyttävä asumisaika on alkanut ajankohdasta, josta on yli 10 vuotta Ulkomaalaisviraston päätöksen tekemiseen. Kun Ulkomaalaisvirastolla on ollut asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeus kumoaa päätöksen ja palauttaa asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Ulkomaalaisvirasto on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja Ulkomaalaisviraston päätöksen saattamista voimaan. Jos henkilöllisyyteen liittynyt epäselvyys on johtunut esimerkiksi siitä, että hakija on tahallaan pyrkinyt salaamaan oikean henkilöllisyytensä, ei ole tarkoituksenmukaista, että hakija saa lukea hyväkseen ajan, jona hän on pyrkinyt harhauttamaan viranomaisia. Epäselvällä henkilöllisyydellä oleskeltua aikaa ei siis lähtökohtaisesti hyväksytä mukaan asumisaikaan. Selvitysvelvollisuus on hakijalla ja selvityksen tulisi olla kansalaisuuslain 6 §:n 1 momentin mukainen. Säännöksen tarkoituksena on vaikuttaa aloitteellisesti henkilöllisyyden selvittämishalukkuuteen. Ulkomaalaisvirasto katsoo kuten Helsingin hallinto-oikeus, että A:n henkilöllisyys on tullut selvitetyksi ajan kulumisen perusteella. Toisin kuin hallinto-oikeus, Ulkomaalaisvirasto katsoo, että A:n hyväksyttävä asumisaika on alkanut vasta, kun hänen henkilöllisyytensä on tullut selvitetyksi ajan kulumisen perusteella eli kun kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun hän on esiintynyt Ruotsissa epäselvällä henkilöllisyydellä.

§:n 2 momentin mukaan epäselvällä henkilöllisyydellä oleskeltua aikaa ei lähtökohtaisesti hyväksytä mukaan asumisaikaan. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on antanut selityksen ja Ulkomaalaisvirasto vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut Kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin mukaan, jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet 10 vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään pidetään 6 §:n 1 momentin mukaisesti selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä. Lain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet kuusi vuotta keskeytyksettä (yhtäjaksoinen asumisaika), tai kahdeksan vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen, joista viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä (kerätty asumisaika). Lain 15 §:n 2 momentin mukaan, jos hakijan henkilöllisyys on ollut selvittämättä, hyväksyttävä asumisaika alkaa vasta, kun hän on esittänyt selvityksen henkilöllisyydestään. Kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin säännöstä, joka sai nykyisen muotonsa eduskunnan perustuslakivaliokunnan tekemän muutosehdotuksen perusteella (PeVM 8/2002 vp), on pidettävä pykälän 1 ja 2 momentin korvaavana erityissäännöksenä, jossa säädettyjen edellytysten täyttyessä ulkomaalaisen henkilöllisyyttä pidetään selvitettynä. Luotettavan asiakirjaselvityksen hankkiminen Somaliasta ei ole ollut mahdollista maan yhteiskunnalliset olosuhteet huomioon ottaen. A on kuitenkin hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ilmenevällä tavalla esiintynyt Suomessa vähintään kymmenen vuotta väestötietojärjestelmästä ilmenevillä henkilötiedoilla Ulkomaalaisviraston päätöksen tekohetkeen mennessä. Näin ollen A:n henkilöllisyyttä on pidettävä kansalaisuuslain edellyttämällä tavalla luotettavasti selvitettynä, vaikka hän on aikaisemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä.

§:n 2 momentin säännös asumisajankohdan alkamisesta ei tule sovellettavaksi, koska henkilöllisyyttä ei ole tarvinnut selvittää, vaan sitä pidetään selvitettynä yksinomaan 6 §:n 3 momentissa säädettyjen edellytysten täytyttyä. Asumisaikaa koskevat kansalaistamisen yleiset edellytykset täyttyvät lain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Sakari Vanhala ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Camilla Sandström.