2008 false KHO:2008:91 Perhesiteen perusteella oleskeluluvan Suomesta 10-vuotiaana saanut Somalian kansalainen oli Suomessa syyllistynyt jatkuvasti osin sivullisiin kohdistuneeseen rikolliseen toimint

§:n 1 momentin mukaan maasta karkottamista harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne ja hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos maasta karkottaminen perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara. X on saapunut Suomeen 10-vuotiaana ja oleskellut Suomessa noin 14 vuotta. Hänen ensimmäistä oleskelulupaansa ei ole myönnetty kansainvälisen suojelun, vaan perhesiteen perusteella. X on naimaton eikä hänellä ole lapsia. Hän on täysi- ikäinen, joten vaikka hänen sisaruksensa ja vanhempansa oleskelevat Suomessa, ei hänellä ole Suomessa ulkomaalaislain 37 §:n tarkoittamia perheenjäseniä. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset voivat puuttua edellä mainitun oikeuden käyttämiseen, kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä esimerkiksi yleisen turvallisuuden vuoksi tai rikollisuuden estämiseksi. Kun otetaan huomioon X:n täysi-ikäisyys sekä hänen syyllistymisensä rikoksiin Suomessa, maasta karkottaminen ei merkitse edellä mainitun artiklan vastaista puuttumista hänen perhe-elämäänsä. X on ilmoittamansa mukaan opiskellut Vallilan ammattioppilaitoksessa vuosina 2000-2001, mutta on tuolloin keskeyttänyt opintonsa. X on kertonut pyrkineensä samaan oppilaitokseen LVI-asentajan linjalle. Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen Vallilan koulutusyksikön kevään 2006 opiskelijavalintojen tulokset julkaistiin 16.6.2006 ja opiskelupaikka olisi tullut vastaanottaa viimeistään 26.6.2006. Näin ollen voidaan olettaa, ettei X ole tullut hyväksytyksi opiskelemaan, koska hän ei ole asiasta maininnut 3.7.2006 toimittamassaan lisäselvityksessä. X ei ole työskennellyt lainkaan vuoden 2003 jälkeen, jolloin hän on kertomansa mukaan toiminut laivasiivoojana. X ei ole onnistunut sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Hänen toimeentulonsa on perustunut yhteiskunnalta saataviin tukiin. Hän on syyllistynyt toistuvasti rikoksiin. Erityisesti huomioitava on se, että X on syyllistynyt toistuvasti väkivaltarikoksiin, joista osa vakavuudeltaan törkeitä. X:n rikosten uhreina ovat usein olleet täysin sivulliset, hänelle ennalta tuntemattomat henkilöt. On myös huomioitava X:n syyllistyminen lukuisiin uusiin rikoksiin hyvin pian vankilasta vapautumisensa jälkeen. Kun X:n kohdalla kokonaisharkinnassa maasta karkottamista vastaan puhuvia seikkoja, eli maassa oleskelun pituutta ja perhe- sekä muita siteitä, verrataan maasta karkottamisperusteisiin, eli rikoksiin sekä niiden laatuun, on maasta karkottamisperusteita pidettävä painavampina. Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. X kuuluu Majerteen-klaaniin, joka on Darod-klaaniryhmään kuuluva ns. aatelisklaani ja hallitsee koillista Puntmaan (suomenkielinen nimitys vakiintumaton, tunnetaan myös suomenkielisissä yhteyksissä englanninkielisellä nimellään Puntland) aluetta. Puntmaa julistautui autonomiseksi osaksi Somaliaa vuonna 1998 ja tilanne alueella on ollut viime vuosina rauhallinen ja vakaa viereisen Somalimaan tavoin. Klaanijärjestelmä on Somaliassa merkittävä osa yhteiskunnan rakennetta. Klaani- ja sukulaisuussuhteiden kautta rakentuu suurelta osin kunkin perheen ja yksilön sosiaalinen järjestelmä. Järjestelmä toimii myös ns. sosiaalisena ja taloudellisena turvaverkkona yksilön joutuessa tilapäisiin ongelmiin: oman klaanin jäsenistä pidetään pääsääntöisesti huolta ja heitä tarvittaessa puolustetaan ulkoisia tahoja vastaan. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että X voi palata kotimaahansa Somaliaan, oman klaaninsa asuinalueelle Puntmaan alueelle. Ottaen huomioon Puntmaan rauhallinen tilanne sekä X:n kuuluminen alueella valtaa pitävään Majerteen-klaaniin, Ulkomaalaisvirasto katsoo, että X voi saada tukea oman klaaninsa jäseniltä asettuessaan asumaan Puntmaan alueelle. Hänen yhteiskuntaan integroitumisen mahdollisuutensa Puntmaassa ovat merkittävästi Etelä-Somaliaa paremmat johtuen yhteisestä klaanitaustasta. Hänellä ei ole alueen valtaväestön kanssa yhteisen klaanitaustansa vuoksi perusteltua syytä pelätä joutuvansa ihmisoikeus- tai muiden oikeudenloukkausten kohteeksi. Edellä esitettyyn viitaten Ulkomaalaisvirasto katsoo, että X voidaan karkottaa kotimaahansa Somaliaan (Puntmaan alueelle) ilman, että hän voi joutua siellä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 3 artiklan tarkoittaman epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Ulkomaalaislain 150 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan käännyttämistä tai maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto. Saman pykälän 2 momentin mukaan maahantulokielto määrätään enintään viiden vuoden määräajaksi tai toistaiseksi. Laadultaan törkeästä tai ammattimaisesta rikoksesta rangaistukseen tuomitulle ulkomaalaiselle maahantulokielto voidaan määrätä toistaiseksi. Samoin kuin maasta karkottamista harkittaessa, on

§:n 1 momentin mukainen kokonaisharkinta suoritettava myös maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa. Harkinnassa on kiinnitettävä huomiota samoihin seikkoihin kuin maasta karkottamista harkittaessa.

§:n 2 momentin mukaan maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. Koska X on tuomittu rangaistukseen laadultaan törkeästä rikoksesta, voitaisiin hänet ulkomaalaislain 150 §:n 2 momentin mukaan määrätä maahantulokieltoon toistaiseksi. Ulkomaalaisvirasto kuitenkin katsoo, että koska asianomaisen äiti sekä hänen sisaruksensa asuvat Suomessa, voidaan toistaiseksi määrättävää maahantulokieltoa pitää kohtuuttomana. Näin ollen X määrätään maahantulokieltoon viiden vuoden määräajaksi. X:lle 23.1.2003 myönnetyn pysyvän oleskeluluvan on todettu ulkomaalaislain 59 §:n 1 momentin mukaan raukeavan. Espoon oikeusaputoimisto on 25.9.2006 tekemällään päätöksellä myöntänyt X:lle oikeusapua 15.9.2006 lukien ilman perusomavastuuosuutta. Hänen oikeudenkäyntiavustajakseen on määrätty varatuomari Y. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt X:n valituksen Ulkomaalaisviraston päätöksestä. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin tai joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle. Lain 150 §:n 1 ja 2 momenttien mukaan ulkomaalaiselle voidaan maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto enintään viiden vuoden määräajaksi tai toistaiseksi. Lain 146 §:n mukaan maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus ja ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne ja hänen siteensä Suomeen sekä karkottamisen perustuessa ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan myös teon vakavuus ja yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara. Lain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. Valittaja on Suomessa ollessaan syyllistynyt Ulkomaalaisviraston päätöksessä mainittuihin rikoksiin, joiden joukossa on muun muassa lukuisia ryöstöjä, pahoinpitelyjä ja varkauksia. Osa rikoksista on arvioitu törkeäksi. Valittaja on tuomittu rikoksista vankeusrangaistuksiin, joiden yhteispituus on yli seitsemän ja puoli vuotta vankeutta. Pisin kerralla tuomittu vankeusrangaistus on ollut kaksi vuotta ja neljä kuukautta vankeutta. Lisäksi hänet on tuomittu useita kertoja sakkorangaistuksiin. Valittajan syyllistyminen lukuisiin sivullisiin kohdistuneisiin väkivaltarikoksiin osoittaa hänen olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle. Valittaja on syyllistynyt rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, ja hänen on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin. Hän on käyttäytymisellään myös osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle. Hallinto-oikeus katsoo, että ulkomaalaislain 149 §:ssä asetetut maasta karkottamisen edellytykset täyttyvät. Valittaja on syntynyt 17.4.

1. Hän saapunut Suomeen vuonna 1992 ja hänelle on myönnetty oleskelulupa perhesiteen perusteella. Hänellä on pysyvä oleskelulupa Suomeen. Valittaja ei ole ilmoittanut, että hänellä olisi ulkomaalaislain 37 §:n tarkoittamia perhesiteitä Suomessa, eikä niitä hänellä myöskään väestötietojärjestelmän mukaan ole. Valittaja on käynyt peruskoulun Suomessa ja hän on ilmoittanut käyneensä Vallilan ammattioppilaitoksen mekaanikkolinjaa vuosina 2000 - 2001, mutta jättänyt opinnot kesken. Hän on ilmoittanut toimineensa laivasiivoojana vuosina 2002 -
2. Lisäksi valittaja on ilmoittanut pyrkivänsä takaisin opiskelemaan, mutta selvitystä siitä, että hän olisi aloittanut opinnot, ei ole saatu. Valittaja on ilmoittanut, ettei hänellä ole mitään siteitä kotimaahansa ja että hänen somaliankielen taitonsa on heikko. Valittajan isä on väestötietojärjestelmän mukaan muuttanut Somaliaan vuonna
3. Hänen nykyisestä olinpaikastaan ei ole tietoa. Kun kokonaisharkinnassa verrataan karkotuksen puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja, hallinto-oikeus katsoo erityisesti rikosten laatu ja määrä huomioon ottaen, että karkotuksen puolesta puhuvia seikkoja on pidettävä vastaan puhuvia seikkoja painavampina. Valittaja on kertomansa mukaan kotoisin Mogadishusta. Hän on ilmoittanut kuuluvansa Darod-klaaniryhmään lukeutuvaan Majerteen-klaaniin, joka hallitsee koillista Puntmaan aluetta. Klaanijärjestelmä on Somaliassa merkittävä osa yhteiskunnan rakennetta. Klaani- ja sukulaisuussuhteiden kautta rakentuu suurelta osin kunkin perheen ja yksilön sosiaalinen järjestelmä. Järjestelmä toimii myös sosiaalisena ja taloudellisena turvaverkkona yksilön joutuessa tilapäisiin ongelmiin. Valittaja voi tarvittaessa saada tukea oman klaaninsa jäseniltä asettuessaan asumaan Puntmaan alueelle. Tilanne Puntmaassa on jo useamman vuoden ajan ollut rauhallinen ja vakaa. YK:n pakolaispäävaltuutettu (UNHCR) on jo pitkään avustanut vapaaehtoista paluuta Puntmaan alueelle ja viimeksi kesäkuussa 2006 julkaistussa raportissaan (Global Report 2005) UNHCR on ilmoittanut alueen olevan rauhallinen. Puntmaan nykyisen turvallisuustilanteen ei ole katsottava olevan esteenä karkottamiselle. Saadun selvityksen mukaan Puntmaahan on toimivat kulkuyhteydet. Kaiken edellä mainitun perusteella hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu karkottaa Somaliaan Puntmaan alueelle ja hänet on voitu asettaa maahantulokieltoon viideksi vuodeksi. Hallinto-oikeus on soveltaminaan oikeusohjeina maininnut lisäksi ulkomaalaislain 5 §:n. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa X on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut Helsingin hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätösten kumoamista sekä karkottamisen täytäntöönpanon kieltämistä. X on valituksessaan todennut muun ohella, että hän on saapunut Suomeen 10-vuotiaana ja opiskellut ja työskennellyt Suomessa. Hänen perheenjäsenensä ja läheisensä asuvat Suomessa, eikä hänellä ole minkäänlaisia siteitä Somaliaan eikä somalialaiseen yhteiskuntaan. Hän ei osaa somalin kieltä kelvollisesti. X ei tule enää vastaisuudessa syyllistymään rikoksiin ja hän pyrkii opiskelemaan ja työllistymään. Hänen syyllistymisensä väkivaltarikoksiin on johtunut siitä, että hän on joutunut rasismin kohteeksi. Ulkomaalaisviraston esiin tuomat rikosepäilyt ovat ainoastaan perusteettomia epäilyjä, eikä X ole syyllistynyt kyseisiin rikoksiin. Puntmaan alue ei ole henkilön etnisestä taustasta riippumatta turvallinen, alueella esiintyvän sekasorron ja väkivallan johdosta. Ulkomaalaisviraston viittaama UNHCR:n raportti ei määrittele yksiselitteisesti Puntmaata turvalliseksi alueeksi. Toisaalta tulee ottaa huomioon, että Puntmaan kansainvälinen asema on epäselvä, eikä sen itsenäisyyttä ole kansainvälisen oikeuden edellyttämällä tavalla vielä tunnustettu valtioyhteisössä. X on syntynyt Mogadishussa eikä ole koskaan oleskellut tai käynyt Puntmaassa, joka on hänelle täysin vieras maa. X on suomalaistunut, ja hän on uskonnoltaan ateisti, ei islaminuskoinen. Hänen elämäntapansa ja käyttäytymisensä sekä hänen tunnustamansa arvot ja oikeudelliset periaatteet vastaavat länsimaisen yhteiskunnan ihmisoikeuksiin pohjautuvia käsityksiä. Tämän vuoksi Puntmaa on erityisen vaarallinen alue juuri X:n kaltaisille länsimaalaistuneille somalinuorille, jotka eivät tunnusta islamin uskoa eivätkä osaa tai kykene elämään islamin uskon edellyttämällä tavalla. X ei myös- kään tunne lainkaan klaaniyhteisöjä eikä niihin liittyviä tapoja ja sosiaalisia normeja. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 22.8.2007 tekemällään päätöksellä taltionumero 2085 kieltänyt X:n karkottamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut karkottamista ja maahantulokieltoa koskevan valituslupahakemuksen tai asiassa ehkä toisin määrätään. Ulkomaalaisvirasto on 30.8.2007 antanut lausunnon, jossa se on muun ohella todennut Puntmaan turvallisuustilanteesta valituslupahakemuksessa annetun kuvan olevan saatavissa olevan maatiedon nojalla karkeasti virheellinen. Alueen yleinen turvallisuustilanne on vakaa ja alue on siviiliväestölle turvallinen. Alueelta on ajoittain raportoitu pienimuotoisista yhteenotoista Puntmaan ja viereisen Somalimaan joukkojen välillä maiden väliseltä raja-alueelta, mutta niitä on tapahtunut varsin harvoin, ne ovat olleet pienimuotoisia ja niitä on esiintynyt ainoastaan raja-alueella. Muilta osin alueen turvallisuustilanne on niin hyvä, että verraten suuria määriä ihmisiä eteläisemmästä Somaliasta ja ajoittain jopa Etiopiasta on hakeutunut kotialueidensa levottomuuksia turvaan Somalimaan ja Puntmaan alueille. Sekä YK:n pakolaispäävaltuutettu (UNHCR) että useat ihmisoikeusjärjestöt pitävät Puntmaan tilannetta turvallisena. Valituslupahakemuksessa on esitetty, ettei X olisi syyskuussa 2006 antamansa ilmoituksen vastaisesti kyseisen ajankohdan jälkeen syyllistynyt uusiin rikoksiin. Ulkomaalaisvirasto toteaa, että X on mainitun ajankohdan jälkeen joko syyllistynyt tai hänen on epäilty syyllistyneen jo Helsingin hallinto-oikeudelle annetussa lausunnossa mainittujen pahoinpitelyn (22.9.2006) ja näpistyksen yrityksen (24.9.) lisäksi varkauden yritykseen (29.10.), kahdeksaan näpistykseen (24.11., 28.11., 29.12., 31.12., 15.2., 16.6., 10.
4. ja 11.8.), kahteen varkauteen (25.
5. ja 1.1.), järjestysrikkomukseen (29.12.), järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamiseen (29.5.), vangin karkaamiseen (10.8.) ja pahoinpitelyyn (18.8.) eli yhteensä 16 rikokseen. Maasta karkottamista koskeva esitys ja hänelle annettu karkottamispäätös eivät näytä millään lailla vaikuttaneen X:n käyttäytymiseen, vaan hän on jatkanut edelleen yhteiskunnan normeista ja muista ihmisistä piittaamatonta toimintaansa. Ulkomaalaisvirasto toteaa edelleen, että toisin kuin valituslupahakemuksessa esitetään, eivät X:n rikokset ole johtuneet siitä, että hän olisi joutunut rasismin kohteeksi ja joutunut puolustautumaan. Väkivaltarikokset, joista X on tuomittu, ovat useimmiten kohdistuneet sivullisiin henkilöihin. Ulkomaalaisvirasto katsoo, ettei valituslupahakemuksessa ole tuotu esiin sellaisia seikkoja, joiden nojalla valituksenalaista päätöstä tulisi muuttaa, eikä valitusluvan myöntämiselle ole ulkomaalaislain 196 §:n mukaisia perusteita. Ulkomaalaisvirasto esittää valituslupahakemuksen hylkäämistä. X on 8.10.2007 antanut vastaselityksen, jossa hän on todennut, ettei ole kasvanut eikä varttunut Somaliassa eikä ole millään lailla integroitunut somalialaiseen yhteiskuntaan. Hän ei näin ollen tunne omaa klaanitaustaansa. Koska Puntmaa on yhteiskuntarakenteeltaan sukuyhteisö, sillä ei ole edellytyksiä tarjota, turvata ja taata tasapuolisesti yhteisön jäsenille heille kuuluvia oikeuksia. Puntmaassa on Ulkomaalaisviraston selvityksen mukaan lähes 100 000 pakolaista eikä se tulevaisuudessa pysty ratkaisemaan näin suureksi kasvanutta pakolaisongelmaa. Maahanmuuttovirasto on 1.7.2008 antanut lausunnon, jossa se on todennut, että Vankeinhoitolaitoksen 26.6.2008 antaman ilmoituksen mukaan X ei ole tällä hetkellä vankilassa. X ei ole antanut vastaselitystä Maahanmuuttoviraston lausunnon johdosta. Varatuomari Y on esittänyt 333,06 euron palkkiopyynnön. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset sekä hylkää Vantaan kihlakunnan poliisilaitoksen karkottamisesityksen. Perustelut Sovellettavat säännökset Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin tai joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle. Ulkomaalaislain 150 §:n 1 ja 2 momenttien mukaan ulkomaalaiselle voidaan maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto enintään viiden vuoden määräajaksi tai toistaiseksi.

§:n mukaan maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus ja ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseensä liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon myös teon vakavuus ja yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara. Maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Somalian kansalaisen kotimaahansa karkottamista koskevassa ratkaisussaan 17.12.1996 Ahmed v. Itävalta todennut, että sopimusvaltioilla on oikeus kontrolloida ulkomaalaisten saapumista, oleskelua ja maastapoistamista alueellaan. Tästä huolimatta muukalaisen karkottaminen saattaa antaa aihetta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaiseen kysymykseen ja siten jäsenvaltion vastuun syntymiseen, jos on päteviä syitä uskoa, että hän joutuu todelliseen vaaraan tulla kohdelluksi artiklan kieltämin tavoin vastaanottavassa maassa. Sellaisissa oloissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artikla velvoittaa jäsenvaltiota olemaan karkottamatta henkilöä tuohon maahan. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artikla, johon on kirjattu yksi demokraattisen yhteiskunnan perusarvoista, kieltää absoluuttisesti kidutuksen tai epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen riippumatta uhrin käyttäytymisestä. Toisin kuin monien muiden Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen 1 ja 4 lisäpöytäkirjojen määräysten kohdalla, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan määräyksistä ei voida poiketa eikä poikkeaminen ole sallittua Euroopan ihmisoikeussopimuksen 15 artiklan nojalla edes kansakuntaa uhkaavan hätätilan aikana. Näin on asianlaita myös silloin, kun Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaiset kysymykset tulevat esille karkottamistilanteissa. Siten merkitystä ei voi olla yksilön käyttäytymisellä, olkoonpa se miten epätoivottavaa tai vaarallista. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukainen suoja menee siten pakolaisten asemaa koskevan vuoden 1951 yleissopimuksen 33 artiklan tarjoamaa suojaa pitemmälle. Tässä tapauksessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pani erityistä painoa sille, että valittajalle oli myönnetty Geneven sopimuksen mukainen pakolaisen asema. Tällöin oli pidetty uskottavana, että valittajan toiminta oppositioryhmissä ja yleinen tilanne Somaliassa antoivat aiheen pelätä, että häntä vainottaisiin, jos hänet palautettaisiin takaisin Somaliaan. Tosin valittaja oli menettänyt tuon asemansa kaksi vuotta myöhemmin. Tämä oli kuitenkin johtunut yksinomaan siitä, että hänet oli tuomittu rikoksesta. Karkottamisen seurauksia ei tällöin ollut otettu huomioon. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Alankomaissa turvapaikanhakijana olleen Somalian kansalaisen kotimaahansa karkottamista koskevassa ratkaisussaan 23.5.2007 Salah Sheekh v. Alankomaat todennut, että Somali- ja Puntmaa sekä Somalian etelärannikon saaret olivat vakaampia ja rauhallisempia kuin Somalian etelä- ja keskiosat. Kuitenkin selvästi henkilöt, jotka ovat kotoisin näiltä alueilta ja joilla on klaani- tai perheyhteyksiä niihin, ovat eri asemassa kuin ne henkilöt, jotka ovat kotoisin Somalian muilta alueilta ja joilla ei ole sellaisia yhteyksiä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli valmis katsomaan, että ensinnä mainittujen henkilöiden karkottaminen näille alueille ei perusta heille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa kielletyn kohtelun vaaraa. Sen sijaan jälkimmäisten kohdalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ollut vakuuttunut siitä, että klaanien merkitys heidän suojelijoinaan olisi vähentynyt. Tuomioistuimen mielestä oli erittäin epätodennäköistä, että vähemmistöryhmään kuulunut valittaja, joka oli kotoisin Somalian eteläosista, saisi joltakin klaanilta suojelua mainituilla turvallisilla alueilla. Tuomioistuin katsoi, että hallitus sai vedota turvallisten alueiden olemassaoloon vain tietyin edellytyksin. Henkilöllä täytyi olla mahdollisuus matkustaa ja päästä sekä asettua asianomaiselle alueelle. Muutoin karkotus saattoi tuoda esille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaisen kysymyksen varsinkin, jos oli vaaraa siitä, että henkilö päätyisi alueelle, jolla häntä kohdeltaisiin kaltoin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan 8.4.2008 Nnyanzi todennut, että karkottamisessa huomioon tulee ottaa henkilön käännyttämisen ennakoitavissa olevat seuraukset maan yleiseen tilanteeseen ja hänen henkilökohtaisiin oloihinsa nähden. Pelkkä kaltoin kohtelun mahdollisuus maan vakiintumattomissa oloissa ei kuitenkaan sellaisenaan perusta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan rikkomusta. Kaltoin kohtelun vaaraa täytyy arvioida ensisijaisesti ottamalla huomioon ne seikat, jotka olivat tai joiden olisi pitänyt olla sopimusvaltion tiedossa karkotushetkellä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa voidaan soveltaa vain kaltoin kohteluun, joka on kovuudeltaan tiettyä minimitasoa. Minimin arviointi on suhteellista ja riippuu tapauksen kaikista asianhaaroista, kuten kohtelun kestosta, sen fyysisistä ja henkisistä vaikutuksista sekä joissakin tapauksissa uhrin sukupuolesta, iästä ja terveydentilasta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan 18.10.2006 Üner käsitellyt tapausta, jossa 12-vuotiaana Alankomaihin siellä jo asuneen isänsä luo muuttanut Turkin kansalainen oli tuomittu taposta ja pahoinpitelystä 7 vuoden vankeuteen. Hänellä oli kaksi lasta Alankomaiden kansalaisen kanssa. Tuomioistuin totesi, että Euroopan ihmisoikeussopimus ei taannut ulkomaalaiselle oikeutta tulla tiettyyn maahan ja asua siellä, ja valtiot saavat karkottaa rikoksista tuomittuja ulkomaalaisia. Jos tällöin tehdyillä päätöksillä puututtiin ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisiin oikeuksiin, niiden tuli olla lainmukaisia ja välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa eli niiden tuli perustua pakottavaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen ja olla oikeassa suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiinsa. Nämä periaatteet soveltuivat riippumatta siitä, oliko ulkomaalainen tullut maahan aikuisena tai hyvin pienenä lapsena tai jopa syntynyt siellä. Ulkomaalaista ei kuitenkaan voitu rinnastaa maan kansalaiseen karkotuksen osalta siinäkään tapauksessa, että hänellä oli hyvin vahva asema maassa oleskelun suhteen. Tuomioistuin viittasi aikaisemmassa Boultif -ratkaisussaan esittämiinsä kriteereihin, joilla voitiin harkita, oliko karkotus välttämätöntä ja oikeasuhtaista. Näitä olivat valittajan tekemän rikoksen laatu ja vakavuus, hänen oleskelunsa kesto karkottavassa valtiossa, rikoksen tekemisestä kulunut aika ja hänen käyttäytymisensä tuona aikana, asianomaisten eri henkilöiden kansalaisuudet, valittajan perhesuhteet kuten avioliiton kesto ja puolisoiden perhe-elämän vahvuutta osoittavat muut seikat, puolison tietoisuus rikoksesta perhesuhteen alkamisen aikaan, avioliitossa syntyneiden lasten olemassaolo ja heidän ikänsä sekä ne vaikeudet, joita puolisolla todennäköisesti olisi siinä maassa, jonne valittaja karkotettaisiin. Lisäksi huomioon tulee ottaa lasten etu ja hyvinvointi ja erityisesti lasten kohtaamien vaikeuksien vakavuus maassa, johon valittaja karkotettaisiin, sekä sosiaalisten sekä kulttuuri- ja perhesiteiden vahvuus isäntämaassa ja määränpäävaltiossa. Lisäksi niillä ulkomaalaisilla, jotka ovat viettäneet isäntämaassa enimmän osan lapsuudestaan ja saaneet siellä kasvatuksen ja koulutuksen, oli erityisasema. Tuomioistuin totesi, että kaikilla maahan sijoittautuneilla ulkomaalaisilla ei välttämättä ollut siellä perhe-elämää ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mielessä, mutta kun artikla suojasi myös suhteiden perustamista ja kehittämistä muiden ihmisten ja ulkopuolisen maailman kanssa, yksityiselämä käsitti maahan asettuneen ulkomaalaisen sosiaaliset siteet maan yhteiskuntaan kokonaisuudessaan. Kunkin tapauksen yksityiskohdista riippui, oliko sitä tarkasteltava perhe- vaiko yksityiselämän suojan kannalta. Tapauksessa tuomioistuin katsoi, että siitä huolimatta, että valittaja oli asunut huomattavan pitkään Alankomaissa ja perustanut siellä perheen ja että hänen avopuolisollaan voisi olla käytännössä vaikeaa seurata häntä Turkkiin, kun perhe oli kuitenkin asunut yhdessä suhteellisen lyhyen aikaa, hänen oleskelunsa Turkissa ennen maahanmuuttoa ei ollut ollut niin lyhytaikaista, että hänellä ei enää olisi sinne siteitä, ja kun tappo ja pahoinpitely olivat hyvin törkeitä rikoksia, perheen intressit syrjäytyivät muiden tuomioistuimen mainitsemien näkökohtien tieltä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa ei ollut rikottu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan 28.6.2007 Kaya todennut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ei perusta maassa syntyneelle henkilölle ehdotonta oikeutta jäädä maahan, eikä karkotus rikostuomion perusteella perusta kahdesti rankaisemista. Niillä ulkomaalaisilla, jotka ovat viettäneet maassa lapsuutensa tai enimmän osan siitä ja jotka ovat siellä saaneet kasvatuksensa ja koulutuksensa, on erityinen asema, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti huomioon. Karkotuksen välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden arvioinnin kannalta relevantit kriteerit ovat seuraavat: valittajan tekemän rikoksen laatu ja vakavuus, oleskelun kesto karkottavassa valtiossa, rikoksen tekemisestä kulunut aika ja valittajan käytös tuona aikana, asianomaisten eri henkilöiden kansalaisuudet, valittajan perheellinen asema kuten avioliiton kesto ja muut perhe-elämän todellisuutta ilmentävät seikat sekä tiesikö puoliso rikoksesta perhesuhteen solmimisen aikaan ja onko avioliitosta lapsia ja missä iässä lapset ovat ja vielä miten vakavia vaikeuksia todennäköisesti aiheutuu puolisolle maassa, jonne valittaja on määrä karkottaa. Kyseisessä tapauksessa valittaja, Saksassa syntynyt Turkin kansalainen, ei ollut perustanut omaa perhettä karkotuspäätöksen aikaan, mutta hän oli kuitenkin syntynyt Saksassa ja asunut siellä vanhempiensa ja sisarensa kanssa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että karkotuksella oli tietyssä määrin puututtu myös valittajan perhe-elämän suojaan. Toisaalta valittaja ei ollut hakeutunut työmarkkinoille opinnot suoritettuaan eikä hakenut Saksan kansalaisuutta. Ottaen huomioon kaikki asianhaarat ja erityisesti valittajan tekemät vakavat rikokset, joita ei voitu pitää nuorisorikoksina, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, ettei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa ollut rikottu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan 22.5.2008 Emre käsitellyt tapausta, jossa 6-vuotiaana Sveitsiin vanhempiensa kanssa muuttanut Turkin kansalainen oli tuomittu useista rikoksista useaan vankeusrangaistukseen, jotka yhteispituudeltaan olivat yli puolitoista vuotta. Rikokset ajoittuivat pitkälle ajalle eikä valittaja ollut osoittanut parantavansa käytöstään. Asianomainen oli käynyt koulunsa Sveitsissä, ja hänen vanhempansa ja veljensä asuivat siellä. Tuomioistuin katsoi, että näissä oloissa ja ottaen huomioon, että rikostuomioita ei voitu pitää kovin vakavina ja että valittajan siteet alkuperämaahansa olivat heikkoja ja karkotus oli luonteeltaan lopullista, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa oli rikottu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan 23.6.2008 Maslov käsitellyt tapausta, jossa 6-vuotiaana Itävaltaan perheensä kanssa muuttanut Bulgarian kansalainen tuomittiin useista rikoksista yhteensä vajaan kolmen vuoden vankeusrangaistukseen. Tuomioistuin totesi, että nuorten aikuisten, jotka eivät vielä olleet perustaneet omaa perhettä, suhde vanhempiinsa ja muihin lähiomaisiin perustaa perhe-elämän. Toisaalta maahanmuuttajan asettuminen maahan ei välttämättä oikeuta perhe-elämän suojaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mielessä siitä huolimatta, että oleskelu on jatkunut pitkään. Kuitenkin maahan sijoittuneen ulkomaalaisen ja sen yhteisön, jossa hän asuu, väliset sosiaaliset siteet perustavat osan hänen yksityiselämäänsä saman artiklan mielessä. Asianomaisen tapauksen oloista riippuu, kumman kannalta tuomioistuin tarkastelee hänen karkotustaan. Oleskelun kestoa ja eri siteiden vahvuutta arvioitaessa on merkitystä sillä, onko henkilö tullut maahan lapsuudessaan tai nuoruudessaan tai jopa syntynyt siellä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään painottanut maassa enimmän osan lapsuudestaan laillisesti asuneiden ja siellä kasvatuksensa ja koulutuksensa saaneiden ulkomaalaisten erityisasemaa. Karkotukselle tulee tällöin olla hyvin painavia perusteita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti ratkaisevina seikkoina valittajan nuoruutta rikosten tekoaikaan ja sitä, että yhtä lukuun ottamatta teot eivät olleet käsittäneet väkivaltaa. Maahan sijoittuneen ulkomaalaisen karkotusta ei juurikaan voitu perustella alaikäisenä tehdyillä pääosin muilla kuin väkivaltarikoksilla. Sen sijaan hyvin vakavat väkivaltarikokset saattoivat oikeuttaa karkotuksen silloinkin, kun ne oli tehty alaikäisinä. Maasta karkottamista koskevaan kokonaisharkintaan vaikuttavat seikat X on syyllistynyt rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, ja hänen on todettu syyllistyneen rikoksiin toistuvasti. Hän on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle. Näin ollen ulkomaalaislain 149 §:ssä säädetyt karkottamisen edellytykset täyttyvät.

§:n 1 momentin mukaisessa kokonaisharkinnassa on kuitenkin otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. X:n karkottamista puoltaa hänen jatkuva syyllistymisensä rikoksiin Suomessa oleskellessaan. Hänen Ulkomaalaisviraston päätöksestä tarkemmin ilmenevien rikostensa joukossa on muun muassa lukuisia ryöstöjä, pahoinpitelyitä ja varkauksia, joista hänet on tuomittu yli 7,5 vuodeksi vankeuteen. Osa rikoksista on arvioitu törkeiksi, ja useat niistä ovat kohdistuneet sivullisiin. X on jatkanut rikosten tekoa myös täysi-ikäiseksi tulonsa jälkeen sekä Ulkomaalaisviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittaman lausunnon mukaan myös Ulkomaalaisviraston päätöksen jälkeen, ja häntä epäillään yhteensä kuudestatoista uudesta rikoksesta, muun muassa useista varkauksista. X:n karkottamista vastaan ovat hänen siteensä Suomeen ja hänen kotimaansa olot. Hän on saapunut Suomeen perheenyhdistämisen perusteella myönnetyllä oleskeluluvalla vuonna 1992 ollessaan noin 10-vuotias. Sittemmin hänelle on myönnetty pysyvä oleskelulupa. Hän on oleskellut Suomessa nyt kuudentoista vuoden ajan eli suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan. X:n äiti ja kuusi sisarusta asuvat Suomessa. Hänellä ei kuitenkaan ole Suomessa ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitettuja perheenjäseniä. Hän on kertomansa mukaan käynyt peruskoulun Suomessa ja aloittanut opinnot ammattioppilaitoksessa vuonna 2000 mutta jättänyt opintonsa vuoden jälkeen kesken. Hän on lisäksi kertonut toimineensa laivasiivoojana vuosina 2002-

1. Asiassa ei ole ilmennyt eikä X:n äidin ja sisarusten Suomessa asuminen huomioonottaen ole luultavaa, että hän ei osaisi somalin kieltä. X on määrätty karkotettavaksi Somaliaan Puntmaahan. Liittovaltioksi itsensä määrittelevä Puntmaa Pohjois-Somaliassa on asettanut alueelleen oman parlamentin ja paikallishallinnon vuonna
2. Sillä ei ole itsenäistymisaikeita. Käytettävissä olevien tietolähteiden mukaan tilanne Puntmaassa on jo useamman vuoden ajan ollut rauhallinen ja vakaa. Vakauden katsotaan olevan etenkin alueen väestön yhtenäisen klaanitaustan ansiota. UNHCR katsoo tammikuussa 2004 antamassaan ja marraskuussa 2005 vahvistamassaan kannanotossa sekä vuotta 2006 koskevassa raportissaan (Global Report 2006), että Puntmaa ja Somalimaa ovat turvallisia ja Puntmaasta turvattomuutta paenneet henkilöt voivat turvallisesti palata kotiseudulleen, vaikka alueen infrastruktuuri ja taloudelliset olosuhteet eivät olekaan otollisia suurimittaiseen paluumuuttoon. Toisaalta ulkomailta kotimaahansa palanneena X:n voidaan olettaa kohtaavan ainakin jonkinasteisia vaikeuksia ja syrjintää. Somaliassa yksilö kiinnittyy yhteiskuntaan klaaninsa välityksellä. Klaani toimii myös yksilön turvaverkkona ja suojelun antajana yksilön jouduttua vaikeuksiin. Tanskan pakolaisneuvoston ja maahanmuuttopalvelun elokuussa 2007 julkaiseman raportin mukaan jokaisella somalialaisella on mahdollisuus hakeutua oman klaaninsa suojeluun. Tämä pätee myös, jos henkilöllä ei ole läheisiä sukulaisia Somaliassa. Raportin mukaan klaanin suojelu on vahvempaa pohjoisessa kuin etelässä, jossa klaanisuojelusta ei ole takeita muun muassa klaanien hajaantumisen johdosta. UNHCR on marraskuussa 2005 antamassaan kannanotossa todennut, että tietyt palautukset Pohjois-Somaliaan ovat mahdollisia, erityisesti silloin, kun palautetulla henkilöllä on alueelle klaaniyhteys. Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoasiainministeriö on 12.10.2007 antamassaan ohjeessa todennut, että yksilön asema riippuu suuresti hänen klaanitaustastaan, ja yleisesti ottaen hänen voidaan olettaa olevan turvassa alueella, jota kontrolloi hänen oma klaaninsa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 23.5.2007 antamassaan edellämainitussa ratkaisussa Salah Sheekh v. Alankomaat viitannut Puntmaan viranomaisten vuonna 2004 antamaan ilmoitukseen, jota toistaiseksi ei ole sovellettu. Ilmoituksen mukaan alueen viranomaiset tulevaisuudessa päästäisivät alueelleen ainoastaan henkilöitä, jotka kuuluvat samaan klaaniin tai jotka ovat aikaisemmin asuneet Puntmaassa. Korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset Korkeimman hallinto-oikeuden käytettävissä olevien tietolähteiden mukaan tilanne Puntmaassa on muusta Somaliasta poiketen suhteellisen rauhallinen. Olosuhteet alueella eivät ole sellaiset, että sieltä kotoisin olevat olisivat yleisesti kansainvälisen suojelun tarpeessa. X on kertomansa mukaan syntynyt Mogadishussa eikä hän ole koskaan asunut Puntmaassa. Hän kuuluu kertomansa mukaan Majerteen-klaaniin, joka on Puntmaata hallitsevan Darod-klaanin alaklaani. X:n isä on väestötietojärjestelmästä saatavan tiedon mukaan muuttanut vuonna 1995 Suomesta Somaliaan, mutta hänen olinpaikkansa ei ole tiedossa. Puntmaa ei ole uskonnollisesti erityisen profiloitunut, eikä siten myöskään ole aihetta uskoa, että X joutuisi uskonnollisen näkemyksensä johdosta siellä uhatuksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellä mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että Somalimaan ja Puntmaan alueilta kotoisin olevien ja klaani- tai perheyhteyksiä niihin omaavien henkilöiden karkottaminen näille alueille ei sellaisenaan perusta heille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa kielletyn kohtelun vaaraa. Näin ollen ei ole perusteita uskoa, että X olisi todellisessa vaarassa joutua Puntmaassa ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin sieltä lähettää sellaiselle alueelle, jolla tällainen kohtelu saattaisi häntä uhata. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Ulkomaalaisvirasto ja Maahanmuuttovirasto ovat vuosina 2006-2008 hylänneet erinäisiä Somalian kansalaisten maasta karkottamista koskevia poliisilaitosten esityksiä, joissa karkotettaviksi esitetyt ovat olleet kotoisin Mogadishusta tai jossa karkotettavaksi esitetty on ollut kotoisin Somalimaasta Hargeisasta, kun hän on tullut Suomeen 5-vuotiaana ja asunut täällä 17 vuotta ja kun hänellä on Suomessa viisi täysi-ikäistä sisarusta sekä lapsi, joka ei kuitenkaan ollut hänen huollossaan. X ei vietä Suomessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa suojattua perhe-elämää: Hän on täysi-ikäinen, eikä hänellä ole ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitettuja perheenjäseniä. Hänen äitinsä ja kuusi sisarustaan asuvat kuitenkin Suomessa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklalla suojataan perhe-elämän lisäksi yksityiselämää. Yksityiselämän suoja ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan siihen voidaan puuttua silloin, kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä muun muassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan korostanut oikeudenmukaista tasapainoa, joka yksilön ja yhteiskunnan kilpailevien etujen välillä tulee löytää. Lisäksi kun karkotettava on asunut enimmän osan lapsuudestaan karkottavassa valtiossa ja saanut siellä kasvatuksensa ja koulutuksensa, karkotukselle tulee olla hyvin painavia perusteita. X on toiminnallaan aiheuttanut yhteiskunnan turvallisuudelle pitkäaikaisen vakavan uhan, jonka ei voida arvioida poistuneen tai ratkaisevasti vähentyneen. Hänelle ei myöskään pitkästä maassaolostaan huolimatta ole kehittynyt Suomeen merkittäviä henkilökohtaisia siteitä. Asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että X on kertonut olevansa lähtöisin Mogadishusta ja ettei hän ole koskaan asunut Puntmaassa. Myös hänen äitinsä ja kuusi sisarustaan asuvat Suomessa. X ei nuoren ikänsä huomioon ottaen ole voinut vaikuttaa Suomeen tuloonsa eikä sen tapaan. Hänen kotouttamisensa suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi on epäonnistunut syistä, joiden ei ainakaan kaikilta osin voida katsoa johtuneen hänestä itsestään. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että X:llä olisi Puntmaassa sellaisia sukulaisia, joiden apuun hän voisi turvautua. Vaikka Puntmaan olot ovat varsin vakiintuneet, alueen viranomaisilla on erityisesti ottaen huomioon alueen sisäisten pakolaisten suuri määrä rajalliset mahdollisuudet avustaa X:ää tämän alueelle paluun jälkeen. Näissä oloissa X joutuisi turvautumaan alueelle palatessaan klaaniltaan yleisesti saatavaan apuun. X:lle on myönnetty pysyvä oleskelulupa ja hänelle on 16 vuoden aikana syntynyt sosiaalisia ja kulttuurisia siteitä Suomeen. Hän on suorittanut hänelle tuomitut vankeusrangaistukset. Vaikka X voisi ilmeisesti turvautua Puntmaassa siellä valtaklaanina olevan Darod-Majerteen-klaanin yleiseen tukeen, tämän tuen ei voida katsoa riittävällä tavalla turvaavan hänen elämänsä perustarpeita. X:n karkottaminen Puntmaahan saattaa siten vakavasti vaarantaa hänen suoriutumistaan Puntmaan kehittymättömissä oloissa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, huomioon ottaen myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan, että X:n maasta karkottamista puoltavien ja sitä vastaan olevien seikkojen välillä ei ole oikeudenmukaista tasapainoa ja että hänen maasta karkottamisensa ei hänen muiden oikeuksia ja turvallisuutta vaarantavasta toiminnastaan huolimatta ole edellä mainituissa oloissa muutoinkaan demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä. Edellä lausutuilla perusteilla hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset X:n karkottamisesta Puntmaahan on kumottava ja poliisilaitoksen karkottamisesitys hylättävä. Oikeudenkäyntiavustajan palkkio Varatuomari Y:lle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (388/2002) 6 §:n 1 momentin ja 16 §:n mukaisena kohtuullisena kolmen työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä 273 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 60,06 euroa, muodostuu siten 333,06 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Lea Alén. Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Hallintoneuvos Hannu Rannan äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Kari Kuusiniemi yhtyi: "Myönnän valitusluvan ja tutkin valituksen. Hylkään valituksen enkä muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Oikeudenkäyntiavustajan palkkion osalta olen päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla. Perustelujen osalta olen muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta johtopäätöksenä lausun seuraavaa: X ei pitkästä maassaolostaan huolimatta ole kehittänyt Suomeen merkittäviä siteitä eikä hän juurikaan ole integroitunut tänne. Vaikka X:llä sinänsä on ajallisesti pitkäaikaisia siteitä Suomeen, hänen lähiomaisensa asuvat Suomessa ja vaikka karkottaminen merkitsee hänen elinolojensa olennaista heikkenemistä, ei yhteiskunnan turvallisuudelle aiheutunut pitkäaikainen vakava uhka, jonka ei voida arvioida poistuneen tai ratkaisevasti vähentyneen, huomioon ottaen voida katsoa, että X:n karkottaminen Puntmaahan olisi ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa edellytetyn välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuusvaatimuksen vastaista. Kun otetaan huomioon X:n jatkuva rikollinen toiminta, joka suurelta osin on kohdistunut sivullisiin ihmisiin ja siten aiheuttanut vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle ja joka ei asiakirjojen mukaan ole päättynyt Ulkomaalaisviraston päätettyä karkottaa hänet kotimaahansa, merkittävien siteiden puuttuminen Suomeen, Puntmaan tilanne sekä X:n kuuluminen Puntmaan valtaklaaniin, hänen maasta karkottamistaan puoltavat seikat ovat sitä vastaan olevia seikkoja painavammat. Tämän vuoksi katson, että X on voitu määrätä karkotettavaksi Somaliaan Puntmaan alueelle ja määrätä maahantulokieltoon viideksi vuodeksi. Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita" Asian esittelijän oikeussihteeri Lea Alénin päätösehdotus asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Hannu Rannan äänestyslausunto.