KHO/2009/2

2009 false KHO:2009:2 Vaikeavammainen henkilö toimi hierojana omistamansa osakeyhtiön puitteissa. Vaikeavammaisella oli oikeus vammaispalvelulain mukaiseen kuljetuspalveluun niille työmatkoille, jotka suuntautuivat kotoa koko päivän kestävään työpisteeseen ja takaisin kotiin samoin kuin kotoa päivän ensimmäiseen työpisteeseen ja viimeisestä työpisteestä takaisin kotiin. Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 § ja 8 § 2 momentti Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 4 § 1 momentti, 5 § ja 6 § Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeuden päätös 24.4.2008 nro 08/0481/6 Asian aikaisempi käsittely Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on 26.9.2007 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen saada vaikeavammaisen kuljetuspalvelua asiakaskäyntimatkoihin pääkaupunkiseudulla. A oli näkövammainen, jolla oli oma osakeyhtiömuotoinen yritys Järvenpäässä. Kun välttämättömillä työhön liittyvillä matkoilla tarkoitetaan yleensä matkoja asunnosta työpaikkaan ja takaisin, vammaispalvelulain perusteella ei voi saada korvauksia sellaisiin matkoihin, jotka ovat osa yrittäjäriskiä. Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasiainjaosto on 7.11.2007 tekemällään päätöksellä pysyttänyt lautakunnan alaisen viranhaltijan päätöksen. Kyseessä olevat matkat eivät ole A:n työmatkoja, vaan yritystoimintaan liittyviä asiakaskäyntimatkoja, jotka kuuluvat ammatinharjoittamiseen liittyviin kustannuksiin. A on valituksessaan hallinto-oikeudessa vaatinut, että vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu myönnetään työmatkoihin. Kuljetuspalvelu on tarpeen silloin kun hän menee asiakkaan luokse koko päiväksi hieromaan asiakkaan henkilökuntaa.Hän ei voi ajaa autoa näkövammansa vuoksi. Hän ei voi myöskään kulkea opaskoiran, hoitovälineiden ja hierontapöydän kanssa ilman avustajaa julkisilla kulkuvälineillä. Hän on näkövammansa vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Hän on opiskellut vuosina 2005-2006 hierojan ammatin, jota hän voi sokeanakin tehdä. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Hallinto-oikeus perustellut päätöstään seuraavasti: Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Vastaavan asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Asetuksen 6 §:n mukaan kuljetuspalvelua on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuluvaa matkaa kuukaudessa. Kun otetaan huomioon lainsäädännön tavoite edistää vammaisen henkilön suoriutumista jokapäiväisessä elämässään, on vammaispalveluasetuksen 4 §:n 1 momenttia tulkittava siten, ettei siinä ole tarkoitettu korvattavaksi niitä matkoja, joita työelämässä suoritetaan työn tekemiseen tai yrittäjätoimintaan liittyen. Kun A:n hierojan työssä tekemät matkat ovat osa yrittäjätoimintaa, matkoja ei voida korvata vammaispavelulain nojalla. Hallinto-oikeus on soveltamanaan oikeusohjeena perusteluissa mainittujen oikeusohjeiden lisäksi maininnut vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen 5 §:n. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasiainjaoston päätökset kumotaan ja kuljetuspalvelu myönnetään työssäkäyntimatkojen tekemistä varten. A on todennut, että hänen näkövammansa johtuu perinnöllisestä silmäsairaudesta. Näkökentästä on jäljellä vain kahden asteen putkikenttä. Vamman haitta-aste on sata prosenttia. Hän on toiminnallisesti sokea. Hän ei pysty käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Hän liikkuu opaskoiran ja valkoisen kepin turvin. Hän on vammautumisensa jälkeen kouluttautunut hierojaksi. Työmatkoilla hän kuljettaa mukanaan noin 15 kiloa painavaa matkahierontapöytää ja muita hoitovälineitä. A on tehnyt eräiden yritysten kanssa sopimuksia yritysten henkilökunnan hieronnasta. Yritykset tilaavat hänet hieromaan henkilökuntaansa. Tarkoituksena on, että työn kesto olisi 6-10 tuntia työpäivää kohti. Näin ollen hän käyttäisi yhden matkan aamulla töihin menoon ja toisen matkan työpäivän jälkeen kotimatkaan. Matkat olisivat työmatkoja eivätkä yritystoimintaan liittyviä asiakaskäyntimatkoja. Työpäiviä olisi kuukaudessa noin kymmenen. A:n mahdollisuudet työntekoon on rajattu epäämällä kuljetuspalvelu. Taksilla tehtävien työmatkojen kustannusten sisällyttäminen hieronnasta saatavaan palkkioon heikentää huomattavasti A:n mahdollisuuksia työllistyä hierojana. Uloshinnoittelu johtaa jopa töiden loppumiseen. A on katsonut, että kuljetuspalvelu tulee myöntää, jotta hänen työssäkäyntinsä olisi mahdollista. Ilman kuljetuspalvelua hän ei voi käydä työssä, johon hän on vammautumisensa jälkeen kouluttautunut. Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasiainjaosto on antamassaan selityksessä katsonut, että hallinto-oikeuden päätös on päätöksessä mainituilla perusteilla oikea eikä sitä ole syytä muuttaa. Oikeuskäytännössä, johon hallinto-oikeuden päätös perustuu, on katsottu, että asiakaskäyntimatkat eivät kuulu vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun piiriin. Muutoksenhakemuksen hylkäämistä puoltaa myös se seikka, että A harjoittaa hierontaa osakeyhtiömuotoisessa yrityksessä. Tukemalla A yritystoimintaan liittyviä matkoja kunta kohdistaisi tuen tosiasiallisesti yritykselle. Kunnan toimialaan ei kuitenkaan kuulu yritystoiminnan tukeminen. Tuki yritykselle missä muodossa tahansa, välillisesti tai suoraan, on kuntalain ja kilpailulainsäädännön vastaista. A on kunnioitusta herättävästi kouluttautunut toimialalle, jossa näkövammainen ammatillisesti pärjää kilpailussa näkevien kanssa. Hallinto-oikeuden päätös on kuitenkin oikea, minkä vuoksi valitus tulee hylätä. A on antamassaan vastaselityksessä todennut, että kuljetuspalvelumatkoissa ei ole kysymys yrittäjän tukemisesta, vaan sokean hierojan päivittäisen työssäkäynnin mahdollistamisesta. Työmatkat suuntautuisivat asiakasyrityksiin. Kysymys ei ole normaaliin liiketoimintaan liittyvistä matkoista. A on todennut, että hän on perustanut osakeyhtiön vuonna 1983 ennen vammautumistaan. Yhtiön toimialana oli alunperin rakennus- ja sähköurakointi. Sokeutumisen ja hierojan ammattiin valmistumisen jälkeen hän on muuttanut yhtiön toimialaksi hieronnan. A on katsonut, että matkojen myöntämättä jättäminen syrjii häntä näkeviin hierojiin nähden. Hän joutuu myös täysin eriarvoiseen asemaan verrattuna niihin vammaisiin yrittäjiin, joilla päivittäinen työpiste on aina sama ja jotka saavat kuljetuspalvelumatkat kotoaan työpaikalleen ja takaisin. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden ja Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasiainjaoston päätökset. Asia palautetaan Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasiainjaostolle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 4 §:n 1 momentin mukaan kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu muun muassa vaikeavammaisen työssä käymisen vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. A on vaikeavammainen. Hän on kouluttautunut hierojaksi. Hänen tarkoituksenaan on saada toimeksiantoja yrityksiltä yritysten henkilökunnan hierojana. Työ tapahtuisi toimeksiantajan tiloissa, joissa A pyrkisi tekemään ainakin yhden työpäivän aina yhdessä kohteessa. Työpäiviä kertyisi kuukaudessa noin kymmenen. A:n matkat kotoa yhden päivän kestävän työtehtävän suorittamisen paikkaan ja takaisin kotiin ovat työmatkoja. Sama koskee matkoja kotoa päivän ensimmäiseen työpisteeseen ja viimeisestä työpisteestä kotiin, jos työtä tehdään yhtä useammassa paikassa työpäivän aikana. Asiassa ei ole vammaispalvelulain soveltamisen kannalta merkitystä sillä, tehdäänkö työtä yrittäjänä vai palkansaajana, eikä yksittäisen vaikeavammaisen työssäkäyntiin liittyvä sosiaalinen avustus ole kiellettyä valtion tukea. A:lla on oikeus saada kuljetuspalvelu työssä käymisen vuoksi tarpeellisiin matkoihin vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentin asettamissa rajoissa. Näillä perusteilla Helsingin hallinto-oikeuden ja Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasiainjaoston päätökset on kumottava ja asia palautettava sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasiainjaostolle uudelleen käsiteltäväksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Niilo Jääskinen, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Kari Nieminen.