2009 false KHO:2009:24 Kunnan perusturvalautakunta oli tehnyt periaatepäätöksen siitä, että pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta henkilöltä peritään asiakasmaksulain mukainen maksu ottamatta enää, toisin kuin aikaisemmin oli tehty, huomioon kustannuksia siitä, että henkilöllä on hallinnassaan asunto. Perusturvalautakunnan päätös luopua edellä todettujen kustannusten vähentämisestä enintään kuuden kuukauden ajalta ei ollut lainvastainen. Kun otettiin huomioon asiakasmaksulain 11 §:n säännökset maksun perimättä jättämisestä tai sen alentamisesta säännöksessä tarkoitetuilla perusteilla, perusturvalautakunnan päätöksellä ei ollut yksittäisen henkilön osalta sitovasti ratkaistu kysymystä asumismenojen huomioon ottamisesta pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävää maksua määrättäessä, vaan tämä ratkaistaan kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Maksua koskevaan viranhaltijan päätökseen saa hakea muutosta. Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti, 15 § 1 momentti ja 22 § Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1, 2, 7 b, 7 c, 10 c ja 11 § Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1 ja 15 § Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeuden päätös 6.6.2007 nro 07/0794/2 Asian aikaisempi käsittely Karjaan perusturvalautakunta oli 3.11.2005 (127 §) päättänyt, että pitkäaikaishoidossa olevalta henkilöltä peritään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain ja asetuksen (asiakasmaksulain ja asiakasmaksuasetuksen) mukainen maksu, ottamatta enää huomioon kustannuksia siitä, että henkilöllä on hallinnassaan asunto tai kiinteistö. Päätöksen esittelytekstissä todettiin seuraavaa: Asiakasmaksulain mukaan pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Maksu voi olla enintään 80 prosenttia hoidossa olevan kuukausituloista, jollei asiakasmaksulaissa toisin säädetä. Maksu voidaan kuitenkin määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa saavan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään 80 euroa. Jos pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleva on välittömästi ennen laitoshoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa ja hänen kuukausitulonsa ovat suuremmat kuin puolison kuukausitulot, maksu määräytyy puolisoiden yhteenlaskettujen kuukausitulojen perusteella. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta perittävä maksu voi olla enintään 40 prosenttia edellä mainituin perustein yhteenlasketuista kuukausituloista. Laitoshoidossa olevan henkilökohtaiseen käyttöön tulee kuitenkin jäädä vähintään 80 euroa kuukaudessa. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaksi katsotaan ympärivuorokautisen laitoshoidon alkamisesta lukien henkilö, jonka laitoshoidon voidaan arvioida kestävän pitempään kuin kolme kuukautta. Sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä, jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen. Karjaalla on sovellettu tiettyjä poikkeuksia edellä mainitusta pääsäännöstä. Perusturvalautakunnan 21.1.1999 tekemän päätöksen mukaan pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta henkilöltä peritään 1.3.1999 lukien sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen mukainen maksu muun muassa seuraavin poikkeuksin: - jos hoitoa saavalla on hallinnassaan asunto, asunnosta suoritettava vuokra, yhtiövastike ja niitä vastaavat kustannukset otetaan vähennyksenä huomioon enintään kuuden kuukauden ajalta, siltä osin kuin asumistuki ei kata mainittuja kustannuksia, - jos hoitoa saavalla on hallinnassaan kiinteistö, kiinteistöstä suoritettava palovakuutusmaksu, kiinteistövero sekä sähkö- ja vesimaksun perusosa otetaan vähennyksenä huomioon enintään kuuden kuukauden ajalta. Kunnat ovat yleisesti luopuneet tämänlaatuisista vähennyksistä määrätessään pitkäaikaisesta laitoshoidosta suoritettavia maksuja. Perusturvalautakunta on asiakasmaksulakiin ja asiakasmaksuasetukseen viitaten 12.1.2006 (13 §) hylännyt A:n lautakunnan päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen. Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa A on valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että perusturvalautakunnan päätös kumotaan. Valituksensa perusteluissa A oli todennut, että kunta voi periä potilailta maksuja pitkäaikaisesta laitoshoidosta hoidon kestettyä kolme kuukautta. Lain säännökset on kuitenkin otettava huomioon. Nyt Karjaan kaupunki on päättänyt periä niin suuria maksuja pitkäaikaisesta laitoshoidosta, ettei potilaille jää tarpeeksi varoja asumismenoihin tai kodin muihin perusmaksuihin. Vuokrien jäädessä tämän johdosta suorittamatta, potilailta viedään heidän asuntonsa. Päätöksellään perusturvalautakunta on ylittänyt toimivaltansa. Oikeudesta kotiin säädetään useassa perustuslain säännöksessä ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, joita Suomi on sitoutunut noudattamaan. A on viitannut perustuslain 2, 6, 7, 10, 15 ja 19 §:ään. Perusturvalautakunta on liian vastuuttomalla tavalla tehnyt ehdottoman päätöksen siitä, että kolmen kuukauden sairaalassaolon jälkeen pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan henkilön asumismenoja ja kodin perusmaksuja ei enää huomioida. Lautakunta ei ole pystynyt viittaamaan yhteenkään lakiin, joka oikeuttaisi tällaisen päätöksen tekemiseen. Perusturvalautakunta on antanut lausunnon ja Karjaan kaupunginhallitus selityksen valituksen johdosta. A on antanut vastaselityksen. Helsingin hallinto-oikeuden päätös Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen perusturvalautakunnan päätöksestä. Hallinto-oikeus on kuntalain 90 §:ään viitaten perustellut päätöstään seuraavasti: Asiakasmaksulain 1 §:n mukaan kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan. Lain 7 b ja 7 c §:ssä on tarkemmat säännökset pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevista henkilöistä. Asiakasmaksuasetuksen 1 §:n mukaan asetuksessa mainituista kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista saa periä tässä asetuksessa säädetyt maksut, jollei erikseen toisin säädetä. Perusturvalautakunnan 3.11.2005 pitämän kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että lautakunnan 21.1.1999 tekemän päätöksen mukaan pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta henkilöltä on 1.3.1999 lukien peritty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen mukainen maksu, kuitenkin niin, että jos hoitoa saavalla henkilöllä oli hallinnassaan asunto tai kiinteistö, asunnosta maksettava vuokra tai muut päätöksessä mainitut kulut on otettu vähennyksenä huomioon enintään kuuden kuukauden ajalta. Perusturvalautakunta on 3.11.2005 (127 §) päättänyt, että 1.1.2006 lukien pitkäaikaisesta laitoshoidosta peritään asiakasmaksulain mukainen maksu, ottamatta huomioon asiakkaan hallinnassa olevasta asunnosta tai kiinteistöstä aiheutuvia menoja. Lautakunta on siis ensin päättänyt myöntää asiakkailleen laissa säädettyjä asiakasmaksuetuuksia parempia etuuksia. Lautakunnan harkintavaltaan on myös kuulunut luopua myöntämästä näitä ylimääräisiä etuuksia. Lautakunta ei ole päätöksellään (3.11.2005 § 127) ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole lainvastainen. Perusturvalautakunta on voinut hylätä A:n tekemän oikaisuvaatimuksen. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Karjaan perusturvalautakunnan päätökset kumotaan. A on lisäksi vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös annetaan hänelle maksutta, koska valitus koskee sosiaaliasiaa, eikä A:n pieni työkyvyttömyyseläke riitä tuomioistuinkulujen maksamiseen. Valituksensa perusteluissa A on todennut muun muassa, ettei Helsingin hallinto-oikeus ole riittävästi perehtynyt perustuslain ja ihmisoikeussopimusten laillisiin vaatimuksiin, joiden mukaan jokaisella on oikeus kotiin. Hallinto-oikeus on liian ehdottomasti keskittynyt tarkastelemaan pelkästään asiakasmaksulakia. Maksuja säätelevää lakia ei voida pitää sillä tavoin ohjeellisena, että se menisi perustuslain tai ihmisoikeussopimusten edelle. Perustuslain 106 §:ssä säädetään, että jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Perustuslain 107 §:ssä säädetään edelleen, että jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Jos asiakasmaksu kolmen sairaalassa vietetyn kuukauden jälkeen Karjaan perusturvalautakunnan päätöksen mukaisesti määrätään ottamatta huomioon potilaan kodin asumismenoja tai perusmaksuja, tästä seuraa että esimerkiksi A:lta, joka on Karjaan kunnan asukas, voitaisiin riistää hänen oikeutensa säilyttää hallussaan olevan vuokra-asuntonsa ja kotinsa, kun Karjaan kaupunki kieltäisi A:ta eläketuloillaan maksamasta asunnosta perittävää vuokraa ja kodin muita perusmaksuja. Tällainen kunnalle annettu oikeus riistää henkilöltä hänen oikeutensa kotiin on loukkaus, joka kohdistuu Suomen perustuslain ja kansainvälisten Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten turvaamiin kansalais- ja ihmisoikeuksiin. Se, että suuri joukko kansalaisia kunnan toimesta vuosien mittaan ovat menettäneet, ovat menettämässä tai tulevat tulevaisuudessa menettämään kotinsa, on katsottava ihmisiä voimakkaasti loukkaavaksi menettelyksi, jolla loukataan kansalaisten Suomen perustuslain mukaisia perusoikeuksia. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa Karjaan perusturvalautakunta on antanut selityksen, johon kaupunginhallitus on yhtynyt. A on antanut vastaselityksen. A on antanut lisäkirjelmän. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut Perustuslain säännökset ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on suojattu. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 lisäpöytäkirjan 1 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella luonnollisella tai oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Artiklan toisen kappaleen mukaan edellä olevat määräykset eivät kuitenkaan saa millään tavoin heikentää valtioiden oikeutta saattaa voimaan lakeja, jotka ne katsovat välttämättömiksi omaisuuden käytön valvomiseksi yleisen edun nimissä tai taatakseen verojen tai muiden maksujen tai sakkojen maksamisen. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain ja -asetuksen säännökset Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (asiakasmaksulaki, 723/1992) 1 §:n mukaan kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan palvelusta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Saman pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää palvelusta perittävän maksun enimmäismäärä ja maksu määräytyväksi maksukyvyn mukaan. Asiakasmaksulain muuttamisesta annetulla, 1.4.2003 voimaan tulleella lailla (221/2003) muutettiin lain 10 ja 11 §, sellaisena kuin niistä oli 11 § laissa 1288/1993, sekä liitettiin lakiin uudet 7 b, 7 c, 10 b ja 10 c §:t. Asiakasmaksulain 7 b §:n 1 momentissa on määritelty pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleva henkilö ja 7 c §:ssä pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävien maksujen perusteet. Lain 7 b §:n 1 momentin mukaan maksua määrättäessä pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaksi katsotaan: 1) ympärivuorokautisen laitoshoidon alkamisesta lukien henkilö, jonka laitoshoidon voidaan arvioida kestävän pitempään kuin kolme kuukautta; sekä 2) muu kuin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö sen jälkeen, kun hänen ympärivuorokautinen laitoshoitonsa on jatkunut kolme kuukautta, jos hänen toimintakykynsä on katsottava heikentyneen siten, että häntä on hoidettava edelleen laitoksessa. Lain 7 c §:n 1 momentin mukaan pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Maksu voi olla enintään 80 prosenttia hoidossa olevan tässä laissa tarkoitetuista kuukausituloista, jollei tässä laissa toisin säädetä. Maksu voidaan kuitenkin määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa saavan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään 80 euroa. Pykälän 2 momentissa säädetään, että jos pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleva on välittömästi ennen laitoshoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa ja hänen kuukausitulonsa ovat suuremmat kuin puolison kuukausitulot, maksu määräytyy puolisoiden yhteenlaskettujen kuukausitulojen perusteella. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta perittävä maksu voi olla enintään 40 prosenttia edellä mainituin perustein yhteenlasketuista kuukausituloista. Laitoshoidossa olevan henkilökohtaiseen käyttöön tulee kuitenkin jäädä vähintään 80 euroa kuukaudessa. Jos molemmat tässä momentissa tarkoitetut puolisot ovat pitkäaikaisessa laitoshoidossa, maksu määräytyy kuitenkin siten kuin 1 momentissa säädetään. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan maksukykyä arvioitaessa ja maksun suuruutta määrättäessä voidaan, sen estämättä mitä muussa laissa säädetään, ottaa huomioon henkilön eläminen yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa, alaikäisten lasten eläminen samassa taloudessa, henkilön tosiasiallisista perhesuhteista johtuvat muut maksukykyyn vaikuttavat seikat sekä lapsen elatuksesta annetussa laissa tarkoitettu elatusvelvollisuus siten kuin niistä tässä laissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkemmin säädetään. Pykälän 2 momentissa säädetään, että maksukyvyn mukaan määräytyvän maksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon palvelua käyttäneiden henkilöiden tulot siten kuin asiakasmaksulaissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkemmin säädetään. Lain 10 b §:ssä säädetään pitkäaikaisen laitoshoidosta perittävän maksun perusteena olevista tuloista. Lain 10 c §:n 1 momentin mukaan ennen kuin pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävä maksu määrätään, 10 b §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön kuukausituloista vähennetään: 1) hänen suoritettavakseen vahvistetut elatusavut; 2) hänen tosiasiallisista perhesuhteistaan johtuvat muut vastaavat kustannukset; sekä 3) kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi pidätetty rahana maksettava etuus, joka on hänen suoritettavanaan. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin 1 kohdan mukaista vähennystä ei kuitenkaan tehdä, jos elatusavun saajana on aviopuoliso, jonka kanssa elatusavun suorittaja on elänyt yhteistaloudessa välittömästi ennen laitoshoidon alkamista. Lain 11 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Pykälän 2 momentista käy ilmi, että kunta voi päättää että muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja maksuja voidaan jättää perimättä tai alentaa 1 momentissa tarkoitetuilla perusteilla tai että maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä, jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 1 §:n mukaan tässä asetuksessa mainituista kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista saa periä tässä asetuksessa säädetyt maksut, jollei erikseen toisin säädetä. Asetuksen 15 §:n (251/2003) mukaan ennen pitkäaikaisen laitoshoidon maksun määräämistä maksun määräämisestä päättävän viranomaisen tulee selvittää, onko palvelun käyttäjä ennen laitoshoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa tai onko hänellä alaikäisiä lapsia, joiden elatus on ollut kokonaan tai osittain riippuvainen palvelun käyttäjän tuloista. Selvityksessä tulee myös ottaa huomioon, mitä lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) 3 §:n 2 momentissa säädetään vanhempien vastuusta 18 vuotta täyttäneen lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista. Selvityksen perusteella maksu tulee määrätä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 7 c §:n 2 momentin ja 10 c §:n säännös huomioon ottaen siten, että hoidettavan kanssa yhteistaloudessa eläneen henkilön ja alaikäisten lasten elatus sekä 18 vuotta täyttäneen oikeus saada vanhemmiltaan avustusta koulutuskustannuksiinsa tulevat asianmukaisesti turvatuiksi. Edellä mainittuun asiakasmaksulain (221/2003) muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen (HE 49/2002 vp) liittyvän sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön (StVM 59/2002 vp) mukaan valiokunta esitti lain 11 §:n muuttamista siten, että maksun alentamiseen tai sen perimättä jättämiseen olisi ehdoton velvoite laissa säädetyissä tilanteissa. Valiokunta katsoi, että maksun määräämisessä tulee ottaa huomioon koko perhe, eli aviopuolison lisäksi avopuoliso ja lapset ja heidän toimeentulonsa edellytykset sekä hoidettavan lakisääteinen elatusvelvollisuus. Mietinnön mukaan toimeentulon edellytyksiin vaikuttavat muun muassa elinkustannukset, erityisesti asumismenot, joilla on erilainen merkitys eri puolilla maata. Oikeudellinen arviointi Karjaan perusturvalautakunta on päättänyt, että pitkäaikaishoidossa olevalta henkilöltä peritään asiakasmaksulain mukainen maksu ottamatta enää, toisin kuin aikaisemmin, huomioon kustannuksia siitä, että henkilöllä on hallinnassaan asunto. Kunnat päättävät asiakasmaksujen suuruudesta asiakasmaksulaissa ja asiakasmaksuasetuksessa säädetyissä rajoissa. Lain 10 c §:ssä on mainittu ne kustannukset, jotka pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan henkilön kuukausituloista on vähennettävä ennen pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävän maksun määräämistä. Tällaisina vähennettävinä kustannuksina ei mainita henkilön hallinnassa olevasta asunnosta aiheutuvia asumismenoja. Perusturvalautakunta ei päättäessään luopua edellä mainittujen kustannusten vähentämisestä enintään kuuden kuukauden ajalta ole käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on ollut käytettävissä eikä siten ole ylittänyt toimivaltaansa. Lautakunnan päätös ei ole myöskään ristiriidassa perustuslain omaisuudensuojasäännöksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan omaisuudensuoja-artiklaan sisältyvien oikeusperiaatteiden eikä perustuslain yhdenvertaisuus- ja syrjintäsäännösten vastainen, eikä muutoinkaan lainvastainen. Kun otetaan huomioon asiakasmaksulain 11 §:n säännökset maksun perimättä jättämisestä tai alentamisesta mainitussa lainkohdassa mainituilla perusteilla, perusturvalautakunnan päätöksellä ei ole yksittäisen henkilön osalta sitovasti ratkaistu kysymystä asumismenojen huomioon ottamisesta pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävää maksua määrättäessä, vaan tämä ratkaistaan kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Maksua koskevaan viranhaltijan päätökseen saa hakea muutosta asiakasmaksulain 15 §:n mukaisesti. Näillä ja hallinto-oikeuden mainitsemilla perusteilla ja kun otetaan huomioon kuntalain 90 §:n 2 momentti, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Matti Pellonpää, Sakari Vanhala ja Eila Rother. Asian esittelijänä Riitta Kreula.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.