§:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädetyt ensiasunnon verovapauden edellytykset täyttyivät. A:lla ja B:llä oli siten oikeus saada takaisin tontin kaupasta suorittamansa varainsiirtovero. Äänestys 3-
§:n 3 momentissa on säädetty ensiasunnon verovapauteen liittyvästä rajoituksesta. Sen mukaan varainsiirtoveroa ei ole suoritettava, jos luovutuksensaaja ei ole aikaisemmin omistanut vähintään puolta asuinrakennuksesta tai asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista tai osuuksista. Koska A ja B ovat rakentaneet omakotitalon kaupungilta 26.3.2002 vuokraamalleen tontille ja valmistunutta asuntoa on ryhdytty käyttämään vakituisena asuntona joulukuussa 2002, katsotaan tontin lunastus 15.2.2005 tehdyllä kauppakirjalla eri luovutukseksi. Myöskään
§:n 3 momentin edellytys ensiasunnon verovapaudesta ei täyty, koska kumpikin puolisoista on omistanut ennen tontin lunastusta puolet asuinrakennuksesta. Tontin lunastus on siis ajallisesti ja asiallisesti katsottava eri luovutukseksi ensiasunnon valmistumisen kanssa ja siihen ei siten voida soveltaa ensiasunnon verovapautta koskevia säännöksiä. A ja B ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatineet, että varainsiirtovero palautetaan, koska ensiasunnon verovapauden edellytykset täyttyvät. Tontin hankinta on liittynyt ensiasunnon hankintaan. Rakennus on vielä keskeneräinen ja lopputarkastus on pitämättä. Tontin osto on tapahtunut noin heidän ensiasuntonsa valmistumisen puolivälissä ja täyttää näin varainsiirtoverolain vaatimuksen verosta vapautumiseksi. Omakotitalon rakentaminen on monen vuoden projekti, joka on puolisoilla edelleen kesken. Lopputarkastus on pidettävä viiden vuoden kuluessa rakentamisen aloittamisesta eli A:n ja B:n tapauksessa viimeistään toukokuussa
§:n 1 momentin 1 kohdasta tai lain esitöistä ei käy ilmi, minkä ajan kuluessa kiinteistön ja asuinrakennuksen hankinnat on suoritettava, jotta edellytykset ensiasunnon varainsiirtoverovapaudelle olisivat olemassa. Laista tai lain esitöistä ei myöskään ilmene, kumpi on hankittava omistukseen ensin. A ja B eivät ole aikaisemmin omistaneet vähintään puolta muusta kuin kysymyksessä olevasta asuinrakennuksesta tai asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista tai osuuksista. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että puolisot ovat vuokrasopimuksen nojalla hallinnassaan olleelle kiinteistölle vuokrasopimuksessa edellytetyin tavoin ensin rakentaneet asuinrakennuksen, jota he ovat ryhtyneet käyttämään omana vakituisena asuntonaan, ja ovat rakennuksen ollessa vielä keskeneräinen myöhemmin hankkineet kiinteistön omistukseensa, on rakennuksen ja kiinteistön hankintojen katsottava asiallisesti muodostavan sellaisen ensiasunnon hankintakokonaisuuden, että
§:n 1momentin 1 ja 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Se, että kiinteistö on ostettu kaupungilta 15.2.2005 eli runsaat kaksi vuotta asuinrakennuksen joulukuussa 2002 tapahtuneen käyttöönoton jälkeen, ei ole näissä oloissa ajallisesti esteenä katsoa hankintaa ensiasunnon hankintakokonaisuudeksi. Näin ollen ja koska edellisessä kappaleessa mainittujen edellytysten lisäksi myös muut
§:n 1 momentissa säädetyt ensiasunnon verovapautta koskevat edellytykset täyttyvät, A:n ja B:n ei ole suoritettava kiinteistön saantokirjasta varainsiirtoveroa. Heillä on siten oikeus saada takaisin maksamansa varainsiirtoverot säädettyine korkoineen. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Veroasiamies on pyytänyt lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja veroviraston päätös saatetaan voimaan. Veroasiamies on esittänyt muun ohella, että A ja B sekä kaupunki ovat 26.3.2002 tehneet maanvuokrasopimuksen, johon perustuva maanvuokraoikeus on kirjattu 26.3.
§:n ensiasunnon verovapauden edellytykset ovat täyttyneet silloin, kun puolisot ovat joulukuussa 2002 muuttaneet asuinrakennukseen ryhtyäkseen käyttämään sitä omana vakituisena asuntonaan. Rakennuksen keskeneräisyydellä ei ole katsottava olevan merkitystä, koska asuminen siinä on ollut mahdollista. Maanvuokrasopimuksessa ei ole sellaista ehtoa, jonka perusteella voitaisiin katsoa alun perin sovitun ensiasunnon hankinnasta vaiheittain. Kun A ja B ovat 12.5.2005 ostaneet tontin, heistä kumpikin on jo silloin omistanut puolet asuinrakennuksesta, minkä vuoksi
§:n 1 momentin 3 kohdan verovapauden edellytys ei ole heidän osaltaan täyttynyt. Tontin kauppa on ollut ensiasunnon hankinnasta riippumaton itsenäinen oikeustoimi, josta on tullut maksaa varainsiirtovero. Kun hallinto-oikeus on hyväksynyt asuinrakennuksen käyttöönoton jälkeen runsaan kahden vuoden kuluttua tapahtuneen tontin ostamisen ensiasunnon hankinnaksi, se on tulkinnut varainsiirtoverolain ensiasunnon verovapautta liian laveasti.
§:n 1 momentin 1kohdan sanamuoto ei mahdollista katsoa hankintaa asiallisesti ja ajallisesti ensiasunnon hankintakokonaisuudeksi. A ja B eivät ole antaneet vastinetta varatusta tilaisuudesta huolimatta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt luvan ja tutkinut asian. Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja muut perustelut, päätöksen muuttamiseen ei ole syytä. Hallinto-oikeuden päätös jää siis pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Arja Niemelä. Erimieltä olleen hallintoneuvos Ranta-Lassilan äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Olsson yhtyi: "A ja B ovat maaliskuussa vuonna 2002 vuokranneet kaupungilta vuoden 2050 loppuun saakka tontin, rakentaneet sille omakotitalon ja muuttaneet vakituisesti asumaan mainittuun taloon vuoden 2002 joulukuussa. Vuoden 2005 helmikuussa he ovat ostaneet vuokraamansa tontin. Tontin ja rakennuksen hankinta eivät ajallisesti ja asiallisesti muodosta kokonaisuutta, vaan niitä on arvioitava erillisinä
§:ää sovellettaessa. Puolisot ovat kumpikin omistaneet puolet
§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta asuinrakennuksesta ostaessaan tontin. Näin ollen 15.2.2005 tapahtuneeseen kiinteistön luovutukseen ei voida soveltaa
§:n ensiasunnon verovapaussäännöstä. Tämän vuoksi kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja saatan veroviraston päätöksen lopputuloksen voimaan."
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.