2009 false KHO:2009:70 Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:ää ei sovellettu A Oyj:n verotuksessa sen saadessa alihintaan osakkeita samaan konserniin kuuluvalta ruotsalaiselta yhtiöltä. A Oyj:n saama

§:n 1 momentissa tarkoitettua oikaisua. Koska hakemuksessa tarkoitettujen yhtiöiden välillä vallitsee

§:n 1 momentissa tarkoitettu etuyhteyssuhde, yhtiöiden väliseen kauppahintaan verotuksessa mahdollisesti tehtävään oikaisuun sovelletaan tätä erityissäännöstä. Asiassa ei siten tule erikseen sovellettavaksi verotusmenettelylain 29 §:n 1 ja 3 momentti. Tämän vuoksi A Oyj:n ei katsota saaneen alihintaisen kaupan perusteella peiteltynä osinkona verotettavaa etuutta. 2. Edellisessä kohdassa tarkoitetun kaupan jälkeen, osana samaa konsernin sisäistä järjestelyä, A Oyj:n omistaman C Oy:n on tarkoitus myydä puolalaisen D Sp.zo.o:n osakekanta A Oyj:n omistamalle F Sp.zo.o:lle. Kauppa on tarkoitus tehdä osakkeiden kirjanpitoarvoa vastaavalla kauppahinnalla, joka alittaa selvästi osakkeiden käyvän arvon. Koska hakemuksessa tarkoitettujen yhtiöiden välillä vallitsee

§:n 1 momentissa tarkoitettu etuyhteyssuhde, yhtiöiden väliseen kauppahintaan verotuksessa mahdollisesti tehtävään oikaisuun sovelletaan tätä erityissäännöstä. Asiassa ei siten tule erikseen harkittavaksi verotusmenettelylain 29 §:n 1 ja 3 momentin soveltaminen. Hakemuksen mukaan C Oy on omistanut D Sp.zo.o:n osakkeet yhtäjaksoisesti yli vuoden ajan ja osakkeet kuuluvat yhtiön käyttöomaisuuteen eikä osakkeiden hankintamenosta ole tehty poistoja tai kirjattu tappioita konsernin sisäisissä kaupoissa. Hakemuksen perusteella mainittuja osakkeita voidaan pitää elinkeinoverolain 6 b §:ssä tarkoitetulla tavalla verovapaasti luovutettavina osakkeina. Osakkeiden verovapaan luovutuksen johdosta luovuttavan yhtiön verotettava tulo ei jää pienemmäksi tai tappio muodostu suuremmaksi kuin se olisi muodostunut käypää hintaa käytettäessä. Näissä olosuhteissa C Oy:n verotuksessa ei tehdä

§:ssä tarkoitettua siirtohinnoitteluoikaisua käytetyn kauppahinnan perusteella. Ennakkoratkaisu on annettu verovuosille 2007 ja 2008. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Veroasiamies on valittanut keskusverolautakunnan päätöksestä ja valituksessaan vaatinut keskusverolautakunnan päätöksen kumoamista ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi kohdan 1 osalta joko, että jos E AB myy puolalaisen tytäryhtiönsä F Sp.zo.o:n osakkeet A Oyj:lle osakkeiden kirjapitoarvosta, osakkeiden käyvän arvon ja kirjapitoarvon erotusta pidetään A Oyj:n tulona verotusmenettelylain 29 §:n nojalla tai sitten vaihtoehtoisesti, että tämä erotus lisätään A Oyj:n tuloon

§:n nojalla. Veroasiamies on vaatinut kohdan 2 osalta keskusverolautakunnan päätöksen kumoamista ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että jos C Oy myy puolalaisen tytäryhtiönsä D Sp.zo.o:n osakkeet F Sp.zo.o:lle osakkeiden kirjanpitoarvosta, osakkeiden käyvän arvon ja kirjanpitoarvon erotus lisätään C Oy:n tuloon

§:n nojalla tai sitten vaihtoehtoisesti, että kirjanpitoarvon ja käyvän arvon välistä erotusta pidetään C Oy:n tulona verotusmenettelylain 29 ja 28 §:n nojalla. Vaatimuksiaan veroasiamies on perustellut seuraavasti: 1. Keskusverolautakunnan päätös perustuu siihen, että

§:n ja 29 §:n säännökset olisivat toisensa poissulkevia ja että

§:llä olisi etusija. Siihen, etteikö etuuden antajaan ja etuuden saajaan voitaisi soveltaa eri säännöksiä eli etuuden antajaan

§:n säännöstä tai, mikäli antajaa verotetaan muualla kuin Suomessa, jotain

§:n säännöstä vastaavaa säännöstä ja saajaan verotusmenettelylain 29 §:n säännöstä, ei pitäisi olla esteitä. Toisen lainkohdan soveltumattomuuden ei pitäisi sulkea pois mahdollisuutta jonkun toisen lainkohdan soveltumiseen, mikäli sen edellytykset täyttyvät. A Oyj:n tytäryhtiön tytäryhtiön tytäryhtiö ruotsalainen E AB myy A Oyj:lle omistamansa puolalaisen F Sp.zo.o:n osakkeen selvään alihintaan. A Oyj saa konsernin emoyhtiönä kaupassa osakasasemansa perusteella selvän rahanarvoisen etuuden. Etuus saadaan osingonjakorelaatiossa ja näin ollen ainakin verotusmenettelylain 29 §:n 1 momentin edellytykset täyttyvät. Mikäli katsottaisiin, että etuuden saajapäässä asia arvioidaan

§:n perusteella, silloin kyseistä lainkohtaa on tulkittava niin, että se mahdollistaisi sen etuyhteydessä hinnoitteluvirheestä johtuvan rahanarvoisen etuuden verottamisen, jonka saaja eli A Oyj järjestelyssä saa. Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut, että etuus tällaisissa tapauksissa jäisi verottamatta. Hakemuksessa on kysytty vain siitä, voidaanko käyvän arvon ja kirjanpitoarvon erotusta pitää peiteltynä osingonjakona tai mainitun erotuksen perusteella tehdä siirtohinnoitteluoikaisu ja keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisukin on muotoiltu niin, että se vastaa vain näihin kysymyksiin. Hakemus ei siis koske sitä, voisiko erotus mahdollisesti olla jollain muulla perusteella veronalaista tuloa. 2. A Oyj:n omistama C Oy myy puolalaisen D Sp.zo.o:n osakekannan A Oyj:n omistamalle F Sp.zo.o:lle kirjanpitoarvoa vastaavalla kauppahinnalla, joka selvästi alittaa osakkeiden käyvän arvon. Tällä toimenpiteellä C Oy:stä siirtyy markkinaehtoisesta hinnoittelusta poikkeavan hinnoittelun muodossa eli perimättä jätettävän kauppahinnan muodossa perusteettomasti varoja F Sp.zo.o:lle.

§:llä voidaan puuttua sisaryhtiöiden väliseen hinnoitteluvirheeseen. Sillä, ovatko D Sp.zo.o:n osakkeet verovapaasti luovutettavia vai ei, ei ole asiassa merkitystä. Olennaista on se, että markkinaehtoisesta hinnoittelusta poikkeavan hinnoittelun johdosta varoja siirtyy perusteettomasti perimättä jätettävän kauppahinnan muodossa C Oy:stä F Sp.zo.o:lle. Käytännössä tämä koituu myös yhteisen emoyhtiön hyväksi esimerkiksi siten, että varoja saadaan siirretyksi ulkomaiselle yhtiölle, emoyhtiö välttyy kyseisen ulkomaisen yhtiön osalta pääomansijoituksen tekemiseltä tai lainoittamiselta tai vaikuttaa tuon ulkomaisen yhtiön osingonmaksukykyyn, kun sen taloudellinen asema on parempi. A Oyj ja C Oy ovat antaneet valituksen johdosta vastineen.

1. Vaikka peitellyn osingon säännöstä vastoin yhtiöiden käsitystä sovellettaisiin, ei A Oyj:n voida katsoa saaneen rahanarvoista etua, koska sillä on jo ennestään ollut F Sp.zo.o:n osakkeet välillisesti omistuksessaan. Konsernirakenteessa peitellyn osingon siirtyminen emoyhtiölle on perusteetonta, koska avoin osingonjako olisi verovapaata tuloa ja toisaalta konsernin emoyhtiöllä on koko konsernin varat jo omistuksessaan. Peitellystä osingonjaosta ei ole tarpeen verottaa konserniyhtiöiden välisissä konsernin sisäisissä rakennejärjestelyissä. Tämä pätee erityisesti nyt esillä olevan kaltaiseen tilanteeseen, jossa rakennejärjestelyllä ei pyritä välttämään veroa. On myös huomioitava, että E AB olisi voinut myydä F Sp.zo.o:n osakkeet käypään hintaan A Oyj:lle ilman tuloveroseuraamusta, jonka jälkeen se olisi voinut jakaa voittovarat verovapaasti A Oyj:lle. Myös tämä huomioiden nykyolosuhteissa ei ole syytä verottaa A Oyj:tä peitellystä osingonjaosta. Peitellyn osingonjaon verotus olisi myös vastoin eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä annettua neuvoston direktiiviä 90/435/ETY (myöhemmin emo-tytäryhtiödirektiivi). Elinkeinoverolain osinkojen verotusta koskevassa 6 a §:n 1 momentissa on pantu täytäntöön edellä mainitun direktiivin säännökset siltä osin kuin on kyse suomalaisen emoyhtiön tytäryhtiöltään saamasta osingosta. Elinkeinoverolain 6 a §:n 1 momentissa peiteltyä osinkoa ei ole nimenomaisesti rinnastettu osinkoon, vaan sen verotuksesta on erikseen määrätty elinkeinoverolain 6 a §:n 6 momentissa. Emo-tytäryhtiödirektiivin 4 artiklassa, joka koskee emoyhtiön asuinvaltion verotusta, käytetään voitonjaon käsitettä osinkokäsitteen sijaan. Voitonjaon käsite pitää sisällään myös peitellyn osingonjaon. Elinkeinoverolain 6 a §:n 1 momenttia sovellettaessa on otettava huomioon direktiivin tulkintavaikutus siten, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa elinkeinoverolain 6 a §:n 1 momentissa tarkoitetuksi osingoksi on katsottava myös peitelty osinko. Vaikka A Oyj:n katsottaisiin vastoin yhtiöiden käsitystä saavan peiteltyä osinkoa E AB:ltä, peitellyn osingon ei ole katsottava olevan elinkeinoverolain 6 a §:n 1 momentin nojalla ja emo-tytäryhtiödirektiivin vaikutus huomioon ottaen A Oyj:n veronalaista tuloa.
2. Veroasiamies on esittänyt, että

§:n nojalla voitaisiin puuttua myös sisaryhtiöiden välisiin hinnoitteluvirheisiin, eikä osakkeiden verovapaata luovutusta koskevan elinkeinoverolain 6 b §:n säännös vaikuttaisi tähän. Keskusverolautakunnan päätöksen perustelujen mukaan C Oy:n verotettava tulo ei muodostu elinkeinoverolain 6 b §:n säännöksen perusteella pienemmäksi tai tappio suuremmaksi kuin se olisi muodostunut käypää hintaa käytettäessä. Näin ollen

§ ei sovellu. Sisaryhtiöiden välinen alihintainen kauppa ei johda peitellyn osingonjaon verotukseen, jos etu ei siirry emoyhtiötasolle. Tästä on olemassa vuosikirjaratkaisu KHO 1985 I

1. Sisaryhtiöiden välisessä alihintaisessa kaupassa ei ole kysymys miltään osin peitellyn tai kansainvälisen peitellyn osingonjaon verotuksesta, kuten keskusverolautakunnan päätöksessä on todettu. Nyt esillä olevassa konsernin sisäisessä rakennejärjestelyssä ei ole myöskään miltään osin kyse verotusmenettelylain 28 §:n alaan kuuluvasta toimesta. Kyse on kahden suuren konsernin yhdistymiseen liittyvästä liiketaloudellisesti perustellusta rakennejärjestelystä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.
2. Verotuksessa ei vallitse ehdotonta symmetriaperiaatetta. Erilaisissa luovutustilanteissa luovuttajan ja luovutuksensaajan osalta on kummallekin osapuolelle omat säännökset. Näin ollen ei voida ajatella, että luovuttajan verotus lukitsisi luovutuksensaajan verotuksen. Verotuksessa ei ole myöskään olemassa sellaista periaatetta, että yhden säännöksen soveltumattomuus sulkisi automaattisesti pois jonkun toisen säännöksen soveltamisen, mikäli sen edellytykset täyttyvät. Näin ollen ei voida katsoa olevan estettä sille, etteikö verotusmenettelylain 29 §:n säännöstä voitaisi soveltaa, mikäli katsottaisiin, ettei lain 31 §:n säännös sovellu. Kun otetaan huomioon elinkeinoverolain 6 a §:n 6 momentti, lainsäätäjä on yksiselitteisesti lähtenyt siitä, että emo- ja tytäryhtiödirektiivi 90/435/ETY ei ulotu peiteltyyn osingonjakoon. Emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa todetaan, että tämä direktiivi ei estä sellaisten kansallisten säännösten tai sopimusmääräysten soveltamista, jotka ovat välttämättömiä veropetosten ja väärinkäytösten estämiseksi. Tapauksessa on kysymys A Oyj:n ja E AB:n välisestä alihintaisesta kaupasta tilanteessa, jossa A Oyj ei omista E AB:tä suoraan, vaan välillisesti. Emo- ja tytäryhtiödirektiivi 90/435/ETY ei tästäkään syystä sovellu. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
3. Korkein hallinto-oikeus hylkää veroasiamiehen valituksen. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.
4. Korkein hallinto-oikeus hylkää veroasiamiehen valituksen. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut Verotusmenettelylain 28 §:n, joka sisältää veron kiertämistä koskevan yleissäännöksen, mukaan jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida. Veron kiertämisestä tietyissä erityistilanteissa on säädetty verotusmenettelylain 29 ja 31 §:ssä. Ensiksi mainittu koskee verotuksen oikaisemista sen johdosta, että osingosta menevää veroa on kierretty jakamalla peiteltyä osinkoa ja jälkimmäinen poikkeavan siirtohinnoittelun johdosta tuloon tehtävää oikaisua. Verotusmenettelylain 29 §:n 1 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta. Jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:n 6 momentin mukaan peitellystä osingosta on 70 prosenttia veronalaista tuloa.

§:n 1 momentin mukaan jos verovelvollisen ja häneen etuyhteydessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan verotettava tulo on tämän johdosta jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut, lisätään tuloon määrä, joka olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu. 1. Asiassa on kysymys siitä, onko konsernin sisäisen alihintaisen osakkeiden luovutuksen johdosta luovutuksensaajan tuloon tehtävä lisäys, jonka vaihtoehtoisiksi perusteiksi hakemuksessa on esitetty verotusmenettelylain 29 ja 31 §.

§:n säännös koskee sen etuyhteydessä olevan verovelvollisen verotusta, jonka tulo on jäänyt pienemmäksi tai tappio muodostunut suuremmaksi, kun etuyhteydessä toisiinsa olevien osapuolten välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu. Lisäys tehdään säännöksen mukaan alihintaisen luovutuksen tehneen verovelvollisen tuloon. Säännös ei sen sijaan koske luovutuksensaajan verotusta siitä edusta, jonka se on saanut saadessaan omaisuutta käypää alemmalla hinnalla. Näin ollen, kuten keskusverolautakuntakin on katsonut, A Oyj:n tuloon ei voida tehdä lainkohdan nojalla oikaisua. Hallituksen esityksessä tuloverotuksen siirtohinnoittelua koskevaksi lainsäädännöksi (HE 107/2006 vp), johon

§ (1041/2006) perustuu, ja esityksestä annetussa eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (VaVM 22/2006 vp) on tarkasteltu säännöksessä tarkoitetun lisäyksen perusteita ja sen vaikutusta edunsaajan verotukseen. Valiokunta toteaa selostaessaan hallituksen esitystä, että säännöksen laajennusta kotimaisiin tilanteisiin perustellaan esityksessä ensinnäkin sillä, että kysymys on lähinnä verotuskäytännössä vallitsevana noudatetun periaatteen kirjaamisesta lakiin, ei siis laadullisesta sisältömuutoksesta. Suomen verojärjestelmä perustuu verovelvollisten erillisyyden periaatteelle myös konserneissa, minkä vuoksi konserniyhtiöiden tulot ja menot on tärkeä kohdentaa oikein asianomaiselle verovelvolliselle. Hallituksen esityksessä on viitattu lisäksi voimassa olevaan konserniavustusjärjestelmään sekä konsernituen vähennyskelvottomuutta ja peiteltyä osingonjakoa koskevaan sääntelyyn. Näiden säännösten ratio on tosiasiallisesti sidoksissa siihen, että etuyhteydessä tehdyt liiketoimet hinnoitellaan markkinaehtoisesti. Valiokunta toteaa tarkastellessaan edunsaajan verotusta, että esitykseen ei sisälly erityistä säännöstä siirtohintaoikaisua vastaavasta vastaoikaisuvelvollisuudesta, joka kohdistuisi hinnoittelutoimen toiseen osapuoleen. Tämä seuraa kuitenkin voimassa olevasta verotusmenettelylain 75 §:stä, jossa säädetään niin sanotusta seurannaismuutoksesta. Säännöksessä edellytetään, että verovirasto muuttaa edellytysten täyttyessä toisen osapuolen verotusta. Tästä yleisestä velvollisuudesta voidaan poiketa vain, jos muutoksen tekeminen olisi erityisestä syystä kohtuutonta. Valiokunta toteaa sille esitetyn eräissä lausunnoissa 75 §:n tarkentamista niin, että vastaoikaisu tehtäisiin aina vähintään silloin, kun liiketoimen molemmat osapuolet ovat suomalaisia. Valtiovarainministeriö ei ole pitänyt tätä kuitenkaan aiheellisena, vaan on todennut, että säännös asettaa selkeästi verovirastolle velvollisuuden tehdä vastaoikaisu säännöksessä tarkoitetuissa kotimaisissa tilanteissa. Valiokunta toteaa yhtyvänsä mietinnössä valtiovarainministeriön näkemykseen. Selostetuista lainmuutoksen perusteluista ilmenee siten, että tuloverojärjestelmämme perusteiden mukaista on oikaista ne toimet, joilla tulon verotus kohdistuisi väärään verovelvolliseen. Perusteluiden mukaan ei ainakaan pääsääntönä voida pitää edunsaajan verottamista erikseen alihintaiseen luovutukseen perustuvasta varallisuudenlisäyksestä, jolloin verotus muodostuisi kahdenkertaiseksi, vaan lainsäätäjän tarkoituksena on yhdenkertaisen verotuksen turvaaminen. Lainmuutoksen perusteluista ei kuitenkaan nimenomaisesti ilmene, että tämä kanta koskisi myös tilanteita, joissa edunsaaja on verotusmenettelylain 29 §:ssä tarkoitettu osakas. Uudistuksen yhteydessä on päinvastoin säilytetty rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 2 momentissa, jonka mukaan verotusmenettelylain 29 §:ssä tarkoitetun peitellyn osingon ohella myös 31 §:n nojalla lisätyn tulon määräisestä edusta, jonka osakas saa hyväkseen, on vastaavasti voimassa mitä laissa säädetään osingosta.

§:n ei voida mainituista syistä katsoa olevan, toisin kuin keskusverolautakunta on todennut, esteenä sille, että luovutuksensaajan saamaan etuun voitaisiin soveltaa säännöksen tunnusmerkkien täyttyessä verotusmenettelylain 29 §:n säännöstä. A Oyj:n saaman edun osalta kysymys on tilanteesta, johon verotusmenettelylain 29 § sanamuotonsa mukaan sinänsä soveltuu. Jos vastaava järjestely toteutettaisiin konserniyhtiöiden välillä siten, ettei 29 § soveltuisi, saajan verotus tulisi kysymykseen vain, jos tarkoituksena olisi tulosta menevän veron kiertäminen. Hallituksen esityksessä yritys- ja pääomaverouudistukseksi (HE 92/2004 vp) perustellaan ehdotusta peitellyn osingon verottamisesta sen jälkeen, kun yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovutaan. Esityksessä todetaan, että erityisesti yhteisön saaman peitellyn osingon kahdenkertainen verotus voi joissakin tapauksissa johtaa ankaraan tulokseen. Toisaalta yhteisön saama peitelty osinko ei voi olla kaikissa tapauksissa verovapaata tuloa eikä varojen jaon verokohtelu voi olla avoimeen osinkoon rinnastettava, koska kysymys ei ole avoimen osingon tavoin voittovarojen jaosta. Yhteisöjä verotetaan nykyisin suhteellisen harvoin peitellystä osingosta. Uudessakin osinkoverojärjestelmässä on esityksen perusteluiden mukaan perusteltua ottaa huomioon säännöksen tarkoitus torjua sitä, ettei osingosta menevää veroa kierretä. Näillä perusteilla esityksessä päädyttiin ehdottamaan elinkeinoverolain uudessa 6 a §:ssä säädettäväksi, että peitelty osinko olisi myös yhteisölle kokonaan veronalaista tuloa. Eduskunnan valtiovarainvaliokunta lausui esityksestä antamassaan mietinnössä (VaVM 12/2004 vp), että esityksessä tarkoitus ei ole laajentaa tai kiristää soveltamiskäytäntöä. Uudistuksen ensivuosina on pikemmin syytä ymmärtäväiseen tulkintaan, kunnes säännökset ovat saaneet vakiintuneen ja yleisesti tunnetun soveltamiskäytännön. Valiokunta totesi, että peitellyssä osingonjaossa ei ole kysymys yhtiön verotetun voiton jakamisesta, vaan osakkaan saamasta muusta tulosta. Peitellyn osingon käsite on otettu käyttöön nimenomaan sen vuoksi, ettei kahdenkertaista osinkoverotusta kierrettäisi muilla toimilla. Valiokunta ei pitänyt sen vuoksi perusteltuna sitä, että peiteltyä osinkoa verotettaisiin samoin kuin avointa osinkoa. Koska peitellyn osingonjaon seuraamukset ovat kuitenkin usein kokonaisuudessaan varsin ankarat, valiokunta ehdotti, että peitellystä osingosta olisi veronalaista vain 70 prosenttia. Vaikka verotusmenettelylain 29 §:n, jossa ei ole eroteltu eri osingonjakotilanteita, sanamuoto sinänsä mahdollistaisi myös emoyhtiön verottamisen kaikissa tapauksissa siitä edusta, että se on saanut tytäryhtiöltä omaisuutta alihintaan, selostetuista hallituksen esityksen perusteluista ja valiokunnan mietinnössä lausutusta ilmenee, ettei tämä ole lainsäätäjän tarkoituksena, vaan että huomiota on kiinnitettävä osakeyhtiön ollessa edunsaaja myös siihen, onko järjestely tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi. Osakeyhtiön tytäryhtiöltä saamien avoimien osinkojen verotus poikkeaa yksityishenkilöiden saamien osinkojen verotuksesta. Pääsääntöisesti tällaiset osingot ovat elinkeinoverolain 6 a §:n nojalla verovapaita. Avoimien suorasijoitusosinkojen yhdenkertaisen verotuksen periaate ilmenee myös yhtiön valituksessa mainitusta emo- ja tytäryhtiödirektiivistä 90/435/ETY. Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön säätämällä mainitussa pykälässä myös emoyhtiön toisesta jäsenvaltiosta saamat direktiivissä tarkoitetut suorasijoitusosingot verovapaaksi. Tässä tapauksessa hakemuksen mukaan A Oyj:n ruotsalaisen tytäryhtiön välillisesti omistama ruotsalainen E AB luovuttaa avoimesti kirjanpitoarvoa vastaavalla käypää alemmalla kauppahinnalla puolalaisen tytäryhtiön osakkeet suomalaiselle emoyhtiölle A Oyj:lle. Järjestelyn ei voida katsoa tapahtuvan hakemuksessa ilmenevien tietojen perusteella osingosta menevän veron välttämiseksi. Tähän tulokseen ei ole syytä päätyä siitäkään huolimatta, että kysymyksessä olevien osakkeiden luovutus edelleen on elinkeinoverolain 6 b §:n nojalla mahdollisesti verovapaa. Tällaisen luovutuksen veroseuraamukset tulevat aikanaan erikseen arvioitaviksi. Edellä verotusmenettelylain 28, 29 ja 31 §:n säännöksistä ja niiden tarkoituksesta esitetty huomioon ottaen ei ole perusteltua lukea A Oyj:n kaupan johdosta saamaa etua A Oyj:n tuloksi verotusmenettelylain 29 §:ssä tarkoitettuna peiteltynä osinkona. 2. Edellisessä kohdassa tarkoitetun kaupan jälkeen, osana samaa konsernin sisäistä järjestelyä, A Oyj:n kokonaan omistaman C Oy:n tarkoitus on myydä puolalaisen D Sp.zo.o:n osakekanta A Oyj:n omistamalle F Sp.zo.o:lle. Kauppa on tarkoitus tehdä osakkeiden kirjanpitoarvoa vastaavalla kauppahinnalla, joka alittaa selvästi osakkeiden käyvän arvon. C Oy:n ja F Sp.zo.o:n välillä vallitsee

§:ssä tarkoitettu suhde. Hakemuksen mukaan C Oy on omistanut D Sp.zo.o:n osakkeet yhtäjaksoisesti yli vuoden ajan ja osakkeet kuuluvat yhtiön käyttöomaisuuteen eikä osakkeiden hankintamenosta ole tehty poistoja tai kirjattu tappioita konsernin sisäisissä kaupoissa. Hakemuksen perusteella mainittuja osakkeita voidaan pitää elinkeinoverolain 6 b §:ssä tarkoitetulla tavalla verovapaasti luovutettavina osakkeina. Osakkeiden verovapaan luovutuksen johdosta luovuttavan yhtiön verotettava tulo ei jää pienemmäksi tai tappio muodostu suuremmaksi kuin se olisi muodostunut käypää hintaa käytettäessä. Näissä olosuhteissa C Oy:n verotuksessa

§:n säännös ei niin ollen tule sovellettavaksi. C Oy myy puheena olevat osakkeet emoyhtiönsä omistamalle tytäryhtiölle. Alihintaisen kaupan johdosta C Oy antaa osakkuusaseman perusteella rahanarvoisen edun, joka vastaavasti vähentää sen varallisuutta. C Oy:n antaman edun osalta kysymys on verotusmenettelylain 29 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta mikäli etu tulee emoyhtiön hyväksi. Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n säännöksen ei voida katsoa olevan esteenä sille, että luovutuksenantajan antamaan etuuteen sovelletaan verotusmenettelylain 29 §:n säännöstä. C Oy:n antaman edun osalta kysymys on tilanteesta, johon verotusmenettelylain 29 § sanamuotonsa mukaan saattaa soveltua. Kun otetaan huomioon, että luovutettavia osakkeita hakemuksen olosuhteissa pidetään elinkeinoverolain 6 b §:ssä tarkoitetulla tavalla verovapaasti luovutettavina osakkeina, C Oy:n luovuttamaa etua ei tule lisätä yhtiön tuloksi verotusmenettelylain 29 §:n nojalla. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Irma Telivuo, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Eila Rother. Asian esittelijä Satu Määttänen.