2009 false KHO:2009:79 Puoliso ei perheen taloudellisista ja muista olosuhteista saatu selvitys huomioon ottaen ollut tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin

§:n 1 momentin 4 kohdan mukaan päättäessään toimeentulotuen myöntämisestä toimielin voi samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin tuen saajan elatusvelvolliselta, jos hän on tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa. Viranhaltija on 2.10.2006 myöntänyt A:n puolisolle B:lle toimeentulotukea 483,32 euroa syyskuulle 2006 ja 758,01 euroa lokakuulle 2006. Viranhaltija on samalla päättänyt, että myönnetty toimeentulotuki peritään toimeentulotuesta annetun lain 23 §:n perusteella takaisin Kansaneläkelaitokselta B:lle tulossa olevasta työttömyysturvasta ja

§:n 1 momentin 4 kohdan perusteella takaisin B:n aviomieheltä A:lta tämän tuloista. A:n avioerohakemus on tullut vireille maaliskuussa 2006 ja avioliitto on päättynyt avioeroon 26.10.2006. X:n kaupunki vaatii nyt A:lta B:lle toimeentulotukena ajalle 1.9.-25.10.2006 myönnettyä 1 094,57 euroa. A ja B ovat olleet avioliitossa vielä toimeentulotukea myönnettäessä. A on siten avioliittolain 46 §:n mukaisesti velvollinen ottamaan osaa puolisonsa elatukseen eikä ole käynyt ilmi, ettei hänellä olisi ollut toimeentulotukea myönnettäessä varoja, joilla hän olisi voinut huolehtia B:n toimeentulosta. X:n kaupungin vastaselityksessä on viitattu X:n kaupungin sosiaalityöntekijän muistiinpanoon 23.8.2006, jonka mukaan B:n haettua toimeentulotukea elokuussa 2006 sosiaalityöntekijä on ollut 23.8.2006 yhteydessä puhelimitse A:han ja ilmoittanut tälle puolisoiden keskinäisestä elatusvelvollisuudesta. A ei ole selityksessään tähän seikkaan puuttunut. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita epäillä kyseisen muistiinpanon oikeellisuutta, minkä vuoksi hallinto-oikeus katsoo, että A on ollut 23.8.2006 lukien tietoinen siitä, että hänen puolisonsa on ollut vailla toimeentuloa. A on näissä oloissa laiminlyönyt

§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla tahallaan elatusvelvollisuutensa. Näin ollen asiassa on voitu päättää, että B:lle myönnetty toimeentulotuki peritään takaisin A:lta. Takaisin perittävän toimeentulotuen määrää ei ole osoitettu liian suureksi. A on tuloistaan velvollinen korvaamaan X:n kaupungille B:lle toimeentulotukena maksetut 1 094,57 euroa. Kaupungin menettelystään vastaselityksessä antaman selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on riittävästi ja asianmukaisesti selvitetty toimeentulotuen myöntämisen edellytykset ja A:n elatusvelvollisuuteen liittyvät seikat. A:lle on myös toimitettu asiaa koskeva viranhaltijan päätös numero neljä, minkä jälkeen hänelle on sekä puhelimitse että kirjeitse selvitetty B:lle myönnettyä toimeentulotukea ja takaisinperintää. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut säännökset sekä hallintolain 31 §, 34 § ja 54 § sekä hallintolainkäyttölain 74 § Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja X:n sosiaalilautakunnan hakemus toimeentulotuen takaisinperinnästä hylätään. A on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hallinto-oikeudessa 1 464 eurolla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 024,80 eurolla korkolain mukaisine korkoineen. A on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa. Takaisinperintä on kohtuuton ainakin vaaditun suuruisena. A ja hänen puolisonsa B ovat olleet avioliitossa siten, että avioerohakemus on tullut vireille maaliskuussa

1. A on pitkälti vastannut perheen, johon on kuulunut lisäksi puolisoiden alaikäinen poika, toimeentulosta. Ei ole väitettykään, että hän olisi laiminlyönyt elatusvelvollisuuden silloin, kun perhe on ollut koossa ja asunut Y:n kaupungissa. Toimeentulotukikustannukset ovat johtuneet siitä, että puoliso on muuttanut perheen kodista erilleen. Puolison muuttaminen pois on aiheuttanut perheelle ylimääräisiä kustannuksia myös lapsen hoidon osalta. A ei ole puolison pois muuttamisenkaan jälkeen laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan. Takaisin vaadittava summa 1 094,57 euroa on suuri ottaen huomioon lyhyen ajanjakson 1.9.-25.10.2006, jolle tukea on myönnetty. A:lle ei ollut puhelinkeskustelussa 23.8.2006 ilmoitettu, että hänen pitäisi korvata kysymyksessä oleva toimeentulotuki takaisin. A on puhelinkeskustelussa todennut, että B on muuttanut pois kotoa eikä hän tiedä B:n olinpaikasta ja hän on huolehtinut ja huolehtii vastedeskin lapsensa hyvinvoinnista. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa X:n sosiaalilautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen. Sosiaalilautakunta on uudistanut hallinto-oikeudessa lausumansa. Valitus tulee hylätä ja hallinto-oikeuden päätös pysyttää voimassa. A:lle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja hylkää X:n sosiaalilautakunnan A:han kohdistaman hakemuksen.
3. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Perustelut: Tosiseikat X:n sosiaaliviraston viranhaltija on myöntänyt A:n silloiselle aviopuolisolle B:lle toimeentulotukea syys- ja lokakuulle
4. Samalla viranhaltija on päättänyt, sikäli kuin nyt on kysymys, että toimeentulotuki peritään takaisin aviopuolisolta A:lta tämän elatusvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella. Puolisot ovat asuneet kysymyksessä olevana aikana erillään. Avioero on pantu vireille hakemuksesta 1.3.2006 ja harkinta-aika on alkanut 20.3.
5. Puolisot on tuomittu avioeroon 26.10.
6. Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään X:n sosiaalilautakunnan hakemuksesta velvoittanut A:n suorittamaan X:n kaupungille avioliiton kestoaikaan eli aikaan 1.9.-25.10.2006 kohdistuvan toimeentulotuen 1 094,57 euroa. A katsoo, että häneltä ei voida periä takaisin hänen entisen vaimonsa saamaa toimeentulotukea. Hänen vaimonsa B muutti maaliskuussa 2006 ennalta ilmoittamatta pois puolisoiden yhteisestä kodista. A on tämän jälkeen yksin vastannut perheen, johon kuuluu hänen lisäkseen puolisoiden alaikäinen lapsi, menoista. Puolison muutto on aiheuttanut A:lle ylimääräisiä kustannuksia erityisesti lapsen hoidon osalta. Lisäksi A on katsonut, että toimeentulotukea myönnettäessä on menetelty virheellisesti. Sovellettavat säännökset Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan sekä, siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa, lapsen elatuksesta annetussa tai muussa laissa säädetään, puolisonsa sekä alaikäisten lastensa ja ottolastensa elatuksesta. Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Toimeentulotuesta annetun lain 19 §:n sisältämän takaisinperintäkiellon mukaan toimeentulotukea ei saa periä takaisin, ellei tässä luvussa toisin säädetä. Mainitun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan päättäessään toimeentulotuen myöntämisestä toimielin voi samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin tuen saajan elatusvelvolliselta, jos hän on tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa. Mainitun lain 22 §:n 1 momentista käy ilmi, että takaisinperinnästä päättää sosiaalilautakunnan hakemuksesta hallinto-oikeus. Saman pykälän 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä tarpeellinen selvitys toimeentulotuen myöntämisen syistä sekä korvausvelvollisesta ja tämän edellytyksistä korvauksen suorittamiseen. Toimeentulotuesta annetun lain 21 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuen takaisinperinnän edellytyksenä on, että korvausvelvollisella asiasta päätettäessä tai myöhemmin on oikeus saada sellaisia tuloja tai varoja, joista korvaus voidaan periä vaarantamatta korvausvelvollisen tai sellaisen henkilön toimeentuloa, josta hän pitää huolta tai on velvollinen pitämään huolta. Oikeudellinen arviointi Asiassa on kysymys siitä, onko A tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa ja voidaanko hänet siten velvoittaa suorittamaan X:n kaupungille hänen entisen vaimonsa puolisoiden avioliiton aikana saama toimeentulotuki. Puoliso on toimeentulotuesta annetun lain mukaan velvollinen pitämään huolta puolisonsa elatuksesta siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa säädetään. Elatusvelvollisuus jatkuu avioliiton kestoajan riippumatta siitä, asuvatko puolisot yhdessä vai erillään tai onko avioero pantu vireille. Viranhaltija on toimeentulotuen myöntäessään selvittänyt B:n toimeentulotuen tarpeen ja ollut yhteydessä myös A:han. Viranhaltijan toimeentulotuen myöntämisen yhteydessä tekemä päätös toimeentulotuen perinnästä elatusvelvolliselta on takaisinperinnän oikeudellinen edellytys. Elatusvelvollisen velvoittaminen toimeentulotuen korvaamiseen kuuluu kuitenkin hallinto-oikeuden toimivaltaan. A on ollut entiseen puolisoonsa nähden elatusvelvollinen avioliiton päättymiseen saakka. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että A on puolisonsa B:n muuttamisen jälkeen yksin vastannut perheen kuluista ja muun ohella lapsen hoidosta on aiheutunut ylimääräisiä menoja ja se selvitys, mikä puolisoiden olosuhteista on asiakirjoista saatavissa, A:n ei voida katsoa

§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla tahallaan laiminlyöneen elatusvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeuden päätös on tämän vuoksi kumottava ja X:n sosiaalilautakunnan hakemus hylättävä. 2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksesta huolimatta ei ole kohtuutonta, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n säännökset, että A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.