§:n mukaisesti sulautuvan kiinteistöosakeyhtiön kirjanpidossa olevat omaisuuserät siirtyvät vastaanottavan yhtiön kirjanpitoon sulautuvan yhtiön taseessa olevin arvoin. Sulautuvassa kiinteistöosakeyhtiössä ei omaisuuseriin ole tehty arvonkorotuksia. Sulautumisessa sovelletaan jatkuvuusperiaatetta ja sulautuvan kiinteistöosakeyhtiön verotuksessa vähentämättä olevat vähennyskelpoiset menot vähennetään vastaanottaneen vakuutusyhtiön verotuksessa samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuneessa kiinteistöosakeyhtiössä. Arvonkorotus on peruutettu kirjanpidossa, sillä arvonkorotusta ei lueta hankintamenoksi. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen. Konserniverokeskus on antanut lausunnon. Hallinto-oikeuden ratkaisu Helsingin hallinto-oikeus on hyväksynyt veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen ja kumonnut oikaisulautakunnan päätöksen sekä katsonut, että A:n verovuoden 2005 tuloon on lisättävä yhtiön arvonkorotuksen oikaisuna vähentämä 13 412 818,95 euroa. Perustelut A on omistanut kiinteistöosakeyhtiöiden B:n ja C:n osakkeet, jotka ovat olleet yhtiön sijoitusomaisuutta. B:n osakkeiden hankintameno on ollut 1 417 139,27 euroa ja C:n osakkeiden vastaavasti 468 457,74 euroa. A on korottanut kirjanpidossaan kiinteistöosakeyhtiöiden arvoa 12 128 031,38 eurolla B:n osalta ja 1 284 787,57 eurolla C:n osalta. Arvonkorotukset on luettu yhtiön veronalaiseksi tuloksi. Kiinteistöosakeyhtiöt ovat tämän jälkeen 31.12.2005 sulautuneet A:han ja arvonkorotukset on purettu vastaanottavan yhtiön kirjanpidossa sekä luettu tulon vähennykseksi. Fuusiotulokset on laskettu ottamatta huomioon arvonkorotuksia. B:n osalta on näin muodostunut fuusiotappiota 1 284 251,33 euroa ja C:n osalta fuusiovoittoa 146 526,99 euroa. Kun sijoitusomaisuutena olevan kiinteistöosakeyhtiön sulautuminen ei merkitse EVL 29 §:n 1 momentissa tarkoitettua omaisuuden luovuttamista tai menettämistä, A ei ole voinut vähentää kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeisiin tekemiään arvonkorotuksia sulautumisen yhteydessä. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet EVL 5 §:n 6 kohta, 7 §, 8 §:n 1 momentin 1 kohta, 14 §:n 1 momentti, 29 §:n 1 momentti ja 52 b §:n 1 momentti Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja A:n vuoden 2005 verotettavaan tuloon tehty 13 412 818,95 euron lisäys poistetaan. A on kirjanpidossaan ja verotuksessaan käsitellyt tehdyt arvonkorotukset osakkeiden hankintamenosta erillisinä erinä. Tehty ratkaisu on perustunut muun muassa tuolloin voimassa olleen vakuutusyhtiölain (1062/1979) 10 luvun 4 c §:n 3 ja 4 momentin säännöksiin, joissa selvästi erotellaan hankintameno ja tehty arvonkorotus toisistaan. Vastaavat säännökset sisältyvät uuden vakuutusyhtiölain (521/2008) 8 luvun 16 §:n 3 ja 4 momenttiin. Kirjanpitolaki ei sisällä säännöksiä sijoitusomaisuudesta ja se on muutenkin väistyvä tilanteessa, jossa samasta asiasta on säännelty muussa laissa. Vakuutusyhtiölain ohella myös Vakuutusvalvontaviraston (nykyisin Finanssivalvonta) 30.9.2008 antamassa määräyksessä/ohjeessa (Dnro 2/002/2008) on käsitelty arvonkorotuksen ja hankintamenon erillisyyttä. Sijoitusomaisuuteen tehdyn arvonkorotuksen erillisyys ilmenee myös EVL:n säännöksistä. Esimerkiksi 14 §:n mukaan sijoitusomaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneiden muuttuvien menojen määrä. Määritelmä ei siis sisällä arvonkorotusta. Yhtiö on katsonut, ettei EVL sisällä mitään sellaista yleisperiaatetta, jonka mukaan sijoitusomaisuuden hankintamenoa ja arvonkorotusta tulisi käsitellä verotuksessa yhtenä kokonaisuutena. EVL:ssä ei säädetä fuusiotappion tai -voiton laskennasta. Ei ole olemassa perusteita käsitellä arvonkorotusta sulautumisessa osana osakkeiden hankintamenoa ja näin ollen fuusiotulokseen vaikuttavana eränä. A:n näkemyksen mukaan nyt puheena olevissa olosuhteissa tapahtunutta sulautumista tulee pitää EVL 29 §:n 1 momentin tarkoittamassa mielessä osakkeiden luovuttamisena tai menettämisenä taikka vähintään tällaisiin rinnastettavana tapahtumana. Hallinto-oikeuden päätöksen jääminen voimaan johtaisi yhtiön kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. A on tehnyt omistamiinsa kiinteistöyhtiöiden osakkeisiin liittyen arvonkorotukset. Arvonkorotusten tekeminen on ollut yhtiön kannalta tahdonvaltainen toimenpide, ne on tehty viranomaismääräysten mukaisesti ja ne ovat välittömästi tuloutuneet yhtiön verotuksessa. Mikäli yhtiö ei sulautumisten yhteydessä saisi purkaa arvonkorotuksia, ne häviäisivät, eikä niitä enää missään vaiheessa voitaisi vähentää. A:n myydessä kiinteistöt sille realisoituisi huomattava myyntivoitto verotuksessa, eli kiinteistöjen arvonnousu tulisi käytännössä verotetuksi kahteen kertaan. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen ja se on puoltanut valitusluvan myöntämistä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on kuitenkin vaatinut valituksen hylkäämistä, koska arvonkorotusta tulee käsitellä hankintamenon osana. EVL:ssä ei ole sijoitusomaisuuden arvonkorotusta ja hankintamenoa käsitelty johdonmukaisesti toisistaan erillään. Vakuutusyhtiölain säännöksillä ei ole merkitystä laskettaessa yhtiön verotettavaa tuloa. Fuusiotulosta vahvistettaessa on siten perusteltua katsoa arvonkorotusten rinnastuvan sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenoon ja olevan siten vähennyskelvottomia osana verotukseen vaikuttamatonta fuusiotulosta. Vaikkei arvonkorotusta rinnastettaisikaan sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenoon ja siten osaksi verotukseen vaikuttamatonta fuusiotulosta, päädyttäisiin samaan johtopäätökseen myös ottamalla huomioon
§:n 1 momentin mukainen sulautumisen jatkuvuusperiaate eli se, ettei sulautuminen voi johtaa muun muassa ylimääräisiin menokirjauksiin. A on antanut vastaselityksen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut lisävastineen ja A lisävastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan ja tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja toimitettu verotus saatetaan voimaan. Perustelut Sovellettavat oikeusohjeet Vakuutusyhtiölain (1062/1979) 10 luvun 4 c §:n (1204/1998) 1 momentin mukaan tilikauden päättyessä jäljellä olevien sijoitusten hankintameno aktivoidaan. Rakennusten hankintameno kirjataan vaikutusaikanaan suunnitelman mukaan poistoina kuluksi. Jos sijoituksen käypä arvo on tilikauden päättyessä vielä poistamatonta hankintamenoa tai tämän momentin perusteella aikaisemmin tehdyillä arvonalennuksilla vähennettyä hankintamenoa pienempi, on erotus kirjattava arvonalennuksena kuluksi. Jollei asianomainen ministeriö erityisestä syystä toisin määrää, käyttöomaisuudeksi ja saamiseksi katsottavien sijoitusten osalta arvonalennus voidaan jättää tekemättä, jos arvon alentumista on pidettävä tilapäisenä. Jos arvonalennus osoittautuu viimeistään tilikauden päättymispäivänä aiheettomaksi, se on kirjattava kulukirjauksen oikaisuksi. Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos maa- tai vesialueen, rakennuksen, arvopaperin tai muun niihin verrattavan hyödykkeen käypä arvo on tilinpäätöspäivänä pysyvästi alkuperäistä hankintamenoa olennaisesti suurempi, saadaan taseeseen merkitä vielä poistamatta olevan hankintamenon lisäksi enintään käyvän arvon ja poistamatta olevan hankintamenon erotuksen suuruinen arvonkorotus. Arvonkorotusta vastaava määrä on merkittävä sijoitusomaisuudeksi katsottavan hyödykkeen osalta tuloslaskelmaan ja käyttöomaisuudeksi katsottavan hyödykkeen osalta omaan pääomaan sisältyvään arvonkorotusrahastoon. Jos arvonkorotus osoittautuu aiheettomaksi, tuloslaskelmaan merkitty arvonkorotus on oikaistava tulosvaikutteisesti ja arvonkorotusrahastoon merkitty arvonkorotus on peruutettava. EVL 5 §:n 6 kohdan (1160/2002) mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa vakuutusyhtiöiden, vakuutusyhdistysten, vakuutuskassojen ja muiden niihin rinnastettavien vakuutuslaitosten sekä eläkesäätiöiden kirjanpidossaan tekemä sijoitusomaisuuden arvonkorotus. EVL 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lain 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa vaihto-omaisuuden ja sijoitusomaisuuden hankintamenot sekä 5 §:n 6 kohdassa tarkoitettu sijoitusomaisuuden arvonkorotus. EVL 14 §:n 1 momentin (511/1998) mukaan vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneiden muuttuvien menojen määrä. Hankintamenoon luetaan lisäksi kirjanpitolain (1336/1997) 4 luvun 5 §:n nojalla hyödykkeen hankintamenoon kirjanpidossa luetut kiinteät menot ja korkomenot. EVL 29 §:n 1 momentin (1539/1992) mukaan sijoitusomaisuuden hankintameno ja 5 §:n 6 kohdassa tarkoitettu arvonkorotus on sen verovuoden kulua, jona sijoitusomaisuus on luovutettu tai menetetty. Verovuoden päättyessä olevan sijoitusomaisuuden hankintamenosta ja edellä mainitusta arvonkorotuksesta on verovuoden kulua kuitenkin se osa, joka ylittää vastaavan sijoitusomaisuuden hankintaan verovuoden päättyessä todennäköisesti tarvittavan hankintamenon tai siitä samana ajankohtana todennäköisesti saatavan luovutushinnan.
§:n (1733/1995) 1 momentin mukaan sulautuvan yhtiön ei katsota purkautuvan verotuksessa. Sulautuvan yhtiön verotuksessa vähentämättä olevat hankintamenot ja muut vähennyskelpoiset menot vähennetään vastaanottavan yhtiön verotuksessa samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuvan yhtiön verotuksessa. Yhtiöiden sulautuessa syntynyt voitto ei ole veronalaista tuloa eikä tappio vähennyskelpoinen meno. Saman pykälän 2 momentin mukaan vastaanottava yhtiö saa vähentää sen verovuoden verotuksessa, jonka aikana sulautuminen on tapahtunut, sulautumisessa siirtyneen käyttöomaisuuden hankintamenosta ja muista pitkävaikutteisista menoista poistoina enintään määrän, joka vastaa verovuoden enimmäispoistoa vähennettynä sulautuvan yhtiön verotuksessa verovuonna hyväksyttävän poiston määrällä. Sulautumisen yhteydessä siirtyneet varaukset ja siirtyneisiin varoihin kohdistuvat 5 a §:ssä tarkoitetut oikaisuerät luetaan veronalaiseksi tuloksi samalla tavalla kuin ne olisi luettu veronalaiseksi tuloksi sulautuvan yhtiön verotuksessa. Oikeudellinen arviointi A on tehnyt aikaisemmin kirjanpidossaan vakuutusyhtiölain sallimalla tavalla kahden kokonaan omistamansa, sijoitusomaisuuteensa kuuluneen kiinteistöyhtiön B:n ja C:n osakkeista arvonkorotukset, yhteensä 13 412 818,95 euroa. Määrät on vastaavasti luettu EVL 5 §:n 6 kohdan nojalla A:n tuloksi. Vuoden 2005 lopussa kyseiset kiinteistöyhtiöt ovat sulautuneet tytäryhtiöfuusiossa emoyhtiöönsä A:han. A on katsonut osakkeisiin tehtyjen arvonkorotusten muuttuneen vakuutusyhtiölaissa tarkoitetulla tavalla aiheettomiksi osakkeiden mitätöidyttyä fuusiossa ja verovuonna vähentänyt kirjanpidossa ja veroilmoituksessa tulostaan aikaisemmin tehtyjen arvonkorotusten määrän. Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiöllä oikeus vähentää tämä määrä tulostaan kiinteistöyhtiöiden sulauduttua. A on perustellut vähennystä EVL 29 §:n säännöksellä ja sillä, että kiinteistöyhtiöiden sulauduttua tytäryhtiöfuusiossa arvonkorotukset jäävät muuten vähentämättä kokonaan yhtiön verotuksessa, vaikka ne on aikanaan luettu tuloksi, koska arvonkorotuksia ei voida vähentää kiinteistöjä luovutettaessa.
§:n mukaista sulautumista ei pidetä sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön verotuksessa varsinaisena luovutuksena eikä sulautumisessa ole kysymys tytäryhtiöosakkeiden menettämisestä. EVL 29 §:n voidaan kuitenkin katsoa jaksotussäännöksenä ilmaisevan periaatteen, että EVL 5 §:n 6 kohdassa tarkoitettu arvonkorotus on sen verovuoden kulua, jona sen vähentäminen on viimeisen kerran mahdollista. Säännöksen sanamuoto ei siten ole kysymyksessä olevan vähennyksen esteenä, jos arvonkorotuksen määrän vähentämistä on muuten pidettävä EVL:n vähennyskelpoisuutta koskevien säännösten mukaisena. EVL 5 §:n 6 kohdan säännös vakuutusyhtiöiden ja muiden vakuutuslaitosten sijoitusomaisuuden arvonkorotuksen veronalaisuudesta on poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan kirjanpidossa tehty arvonkorotus on verotukseen vaikuttamaton. Arvonkorotuksen veronalaisuus liittyy siihen, että sillä voidaan vakuutuslaitoksessa kattaa EVL 8 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettua vähennyskelpoista vakuutusteknisten perusteiden mukaan laskettua määrää. Arvonkorotuksen tekemiseen ei ole velvollisuutta. Jos vakuutuslaitos ei voisi vähentää vaaditulla tavalla sulautuvien yhtiöiden osakkeiden arvonkorotusta, yhtiön tulo muodostuisi kokonaisuutenaan kiinteistön myöhemmän luovutuksen veroseuraamukset huomioon ottaen suuremmaksi kuin jos arvonkorotusta ei olisi tehty tai kirjanpidossa tehtyä arvonkorotusta ei olisi tullut lukea veronalaiseksi tuloksi. EVL 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu vähennysoikeus ei tällöin toteutuisi. Tämän lopputuloksen on kuitenkin katsottu vähennyskelvottomuutta puoltavan kannan mukaan seuraavan siitä, että
§:n 1 momentin mukaan yhtiöiden sulautuessa syntynyt voitto ei ole veronalaista tuloa eikä tappio vähennyskelpoinen meno. Arvonkorotuksen on katsottu jäävän vähentämättä osana sulautumisessa syntyvää tappiota kasvattavaa sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenoa. Lainkohdassa ei säädetä siitä, miten vähennyskelvoton tappio lasketaan. Fuusiotappion ollessa aikaisemmin tietyissä tapauksissa vähennyskelpoinen laissa 661/1989 vähennyskelpoisen määrän laskemista koskevan EVL 52 §:n 3 momentin mukaan vähennyskelpoista menoa oli sulautuvan yhtiön osakkeiden poistamatta oleva hankintameno siltä osin kuin se ylitti sulautuvalta yhtiöltä sulautumisessa siirtyvien varojen ja velkojen erotuksen. Säännöksestä ilmenee siten, että fuusiotappion vähennyskelvottomuus koskee tytäryhtiön osakkeiden hankintamenoa. Vakuutuslaitoksen kirjanpidossaan tekemä arvonkorotus ei ole luonteeltaan EVL 14 §:ssä määriteltyä hyödykkeen hankintamenoa ja sitä käsitellään kirjanpidossa hankintamenosta erillisenä eränä. EVL 8 §:n 1 momentin 1 kohdasta ja 29 §:stä on myös pääteltävissä, että hankintameno ja arvonkorotus ovat erillisiä eriä, jotka jaksotuksellisen käsittelyn osalta rinnastetaan toisiinsa. Arvonkorotuksen vähennyskelvottomuutta ei siten voida perustella sillä, että kysymys olisi fuusiotappion osasta. Vähennysoikeutta voidaan sen sijaan pitää EVL 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisena. Näillä perusteilla A:lla on oikeus vähentää EVL 8 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 29 §:n säännökset huomioon ottaen kysymyksessä olevat kirjanpidossa vähennetyt B:n ja C:n osakkeista tekemänsä arvonkorotukset yhtiöiden A:han sulautumisen seurauksena. Hallinto-oikeuden päätös on siten kumottava ja toimitettu verotus saatettava voimaan. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother ja Eija Siitari-Vanne. Asian esittelijä Outi Siimes.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.