← Suomi

KHO/2010/62

2010 false KHO:2010:62 A oli nimitetty yhteensä yhdeksään yhtäjaksoiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.4.2004 - 30.11.2007 väliseksi ajaksi. Virastossa oli samaan aikaan vireillä projektiluonteisia tietojärjestelmähankkeita, jotka olivat lisänneet viraston työmäärää tilapäisesti. Näihin tehtäviin ei ollut käytetty määräaikaisiin virkasuhteisiin palkattua henkilökuntaa, vaan viraston vakinainen henkilökunta oli hoitanut mainittuja tehtäviä. Määräaikaisiin virkasuhteisiin nimitetty A oli samaan aikaan hoitanut viraston pysyviä perustehtäviä. Virastolla ei näissä oloissa ollut työn luonteeseen liittyvää perustetta tai muutakaan valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa mainittua perustetta A:n yli kolme vuotta jatkuneisiin nimityksiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella, virkojen täyttölupakiellolla ja asianomaisen ministeriön asettamilla rajoilla käytettävissä oleville henkilötyövuosille ei ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Valtion virkamieslaki 9 § 1 momentti ja 56 § 1 momentti Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Virkamieslautakunnan päätös 30.1.2009 nro 8/2009 Asian aikaisempi käsittely A on virkamieslautakunnalle esittämässään korvausvaatimuksessa vaatinut, että virasto velvoitetaan maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus nimittämisistä määrä­aikaisiin virkasuhteisiin ilman laillista perustetta. A on työskennellyt toimistosihteerinä viraston palveluksessa kahdessatoista määräaikaisessa virkasuhteessa yhtäjaksoisesti 7.1.2003 - 30.11.2007 välisen ajan. A on 1.4.2004 lähtien hoitanut viraston pysyviä tehtäviä aina virkasuhteen päättymiseen saakka. Valtion virkamieslaki ei mahdollista määräaikaisten virkasuhteiden käyttämistä pysyvissä tai pysyväisluonteisissa tehtävissä. Virkamieslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään määrännyt viraston maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Virkamieslautakunta on lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa: Sovellettavat säännökset Valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukaan virkamieheksi voidaan nimittää määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi, jos työn luonne, sijaisuus, avoin­na olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen tai harjoittelu edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Virkamieslain 56 §:n mukaan virkamiehellä, joka on ilman 9 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä perustetta taikka ilman 9 §:n 3 momentissa säädettyä erityistä syytä nimitetty määräajaksi tai ilman pätevää syytä toistuvasti peräkkäin nimitetty 9 §:n 1 tai 2 momentin nojalla määräajaksi, on oikeus virkasuhteen virastoon päättyessä sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetä tämän viraston virkamieheksi, saada virastolta vähintään 6 ja enintään 24 kuukauden palkkaa vastaa­va korvaus. Korvauksen määrää maksettavaksi virkamieslautakunta. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvaatimus on esitettävä virkamieslautakunnalle kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä. Asiassa esitetty selvitys Viraston mukaan määräaikaisuudet ovat perustuneet virastossa koko 2000-luvun vireillä olleeseen uudistukseen, jolla rikesakot ja rangaistusmääräykset siirrettiin sähköisesti täytäntöönpantaviksi. Uudistuksen on laskettu vähentävän viraston henkilötyön tarvetta seitsemällä henkilötyövuodella. Viraston selvityksen mukaan A on koko palvelussuhteensa ajan suorittanut viraston pysyviä perustehtäviä niin, että viraston vakinaista henkilökuntaa on voitu siirtää käyttöönotettavan täytäntöönpanojärjestelmän testaustyöhön ja lisäksi vakinaisella henkilökunnalla on teetetty rangais­tusmääräysten tallennustyötä mahdollisimman tehokkaan ja virheettömän tuloksen takaamiseksi. Viraston selvityksen mukaan uudistuksen aikataulua on use­aan otteeseen siirretty teknisistä syistä ja sähköinen siirto toteutui rikesakkojen osalta joko elokuussa 2005 tai huhtikuussa 2006 ja rangaistusmääräyssovellus otettiin käyttöön viimein 17.1.

  1. A:n palvelussuhde on päättynyt kui­ten­kin jo 30.11.
  2. Virasto on nimittänyt kolme virkamiestä määräaikaisiin virkasuhteisiin vuoden 2002 loppupuolella ja viisi virkamiestä 7.1.2003 lukien yhtä aikaa A:n kanssa. Näistä virkamiehistä yhden palvelussuhde on päättynyt äitiysloman vuoksi. A on kyseisen virkamiehen äitiysloman aikana nimitetty yhä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Myöhemmin äitiyslomalla ollut vir­kamies on palannut viraston palvelukseen vuorotteluvapaa­sijaiseksi ja hänet on vuorotteluvapaasijaisena ollessaan nimitetty vakinaiseen virkaan. Oikeudellinen arvio Määräaikaisuuksien perusteiden ilmoittaminen nimittämiskirjoissa Valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan nimittämiskirjasta on ilmettävä määräaikaisuuden peruste, on tullut voimaan 1.1.
  3. Näin ollen virasto ei ole menetellyt virkamieslain vastaisesti kun A:n nimittämiskirjoissa ajalle 1.10.2002 - 30.11.2004 ei ole ilmoitettu mää­räaikaisuuksien perusteita. Määräaikaisuuksien perusteet on ilmoitettu A:n korvausvaatimuksen yhteydessä. Nimitykset 7.1.2003 - 31.3.2004 Asiassa on riidatonta se, että A:n määräaikaisille 7.1.2003 - 31.3.2004 ajoittuville virkasuhteille on ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tar­koitettu peruste. Peruste on ollut rikosvahinkoasioiden ruuhkan purkaminen eli työn luonne. Nimitykset 1.4.2004 - 30.11.2007 Virastossa on vuosina 2004-2007 ollut vireillä uudistus, jonka on arvioitu vähentävän merkittävästi viraston työmäärää ja henkilöstön tarvetta. Uudistushankkeen on esitetty myös lisänneen viraston työmäärää tilapäisesti, mutta tarkempaa selvitystä hankkeen vaikutuksesta viraston tilapäiseen työmäärään ei ole esitetty. Virasto on myös kyennyt hankkeen vireillä ollessa vakinaistamaan suurimman osan määräaikaisesta henkilöstöstään ja erityisesti virasto on vakinaistanut sellaisen palvelukseensa palanneen virkamiehen, jonka määräaikainen virkasuhde oli välillä päättynyt, kun A:n määräaikaiset virkasuhteisiin nimitykset jatkuivat katkeamattomina. Vaikka virastolla olisikin ollut alkuvaiheessa perusteet nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin, eivät viraston asi­assa esittämät perustelut toiminnalleen muodosta valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa ja 56 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta tai syytä tois­tuviin, kokonaisuudessaan yli neljä vuotta jatkuneisiin nimityksiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Sillä seikalla, ettei A ole hakenut virastossa keväällä 2007 haussa ollutta äitiyslomasijaisuutta ajalle 2.4.2007 - 13.2.2008 ei ole asi­assa merkitystä, sillä A on kuitenkin nimitetty määräaikaiseen virkasuh­teeseen myös 1.4.2007 alkaen. A:lla on näin ollen oikeus saada korvausta virkamieslain 56 §:n perusteella. Korvauksen määrää harkittaessa on otettu huomioon muun ohessa virkamiehen ikä, palvelussuhteen kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä. Virkamieslautakunta on arvi­oinut kohtuullisen korvauksen määräksi kahdeksan kuukauden palkan. Virkamieslautakunnan soveltamat oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 9 § ja 56 § Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Virasto on valituksessaan vaatinut, että virkamieslautakunnan pää­tös kumotaan kokonaisuudessaan tai ainakin A:lle maksettavaksi mää­rättyä korvausta alennetaan. Virasto on lausunut valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa: Viraston tehtävänä on huolehtia sakkojen ja rikesakkojen täytäntöönpanosta sekä valtiolle tuomittujen korvausten menettämisseuraamusten ja rikosvahinkolain mukaisten takautumissaamisten perimisestä. Viraston toimivaltaan kuuluu myös eräiden hallinnollisten seuraamusmaksujen täytäntöönpano. Lisäksi virasto huolehtii sakon muuntorangaistusten täytäntöönpanosta ja toimii eräiden keskeisten oikeusrekistereiden rekisterinpitäjänä. Uusi täytäntöönpanojärjestelmä on otet­tu käyttöön 14.6.
  4. Viraston vakinainen henkilökunta on testannut järjestelmää vielä huhtikuusta kesäkuuhun ja valmistautunut järjestelmän käyttöönottoon. Lisäksi virastossa on aloitettu keväällä 2004 mittava rikesakkojen ja rangaistusmääräysten sähköistä siirtoa koskeva tietojärjestelmähanke. Hankkeeseen liittyen rikesakot ja rangaistusmääräykset on jouduttu tallentamaan, mikä tallennustyö on mahdollistanut sähköisen siirron onnistumisen. Tal­lennustyö on toteutettu manuaalisesti. Manuaalisen tallennustyön on tiedetty olleen luonteeltaan tilapäistä ja loppumassa uuden tietojärjestelmähankkeen toteutumisen myötä. Tallennustyö on edellyttänyt vakinaisen ja järjestelmiä tun­tevan henkilökunnan työpanosta, jotta virheetön työn laatu ja sähköisen siir­ron onnistuminen on voitu taata. Tietojärjestelmähanke on ollut määrittelyvaiheessa vuonna 2004 ja sittemmin se on käynnistetty rikesakkojen osalta vuonna
  5. Rikesakkojen sähköinen siirto on toteutunut huhtikuussa
  6. Rangaistusmääräysten osalta tietojärjestelmähanke on käynnistetty 1.2.2006 ja sen oli alkuperäisen suunnitelman mukaan määrä toteutua 31.12.
  7. Toteutusaika on siirtynyt niin, että sovellus on otettu käyttöön 17.1.
  8. Viras­ton kannalta on ollut perusteltua myös se, että vakinainen henkilökunta opet­telee mahdollisimman aikaisessa vaiheessa uuden järjestelmän käytön ja pystyy vaikuttamaan järjestelmän kehittämiseen alusta lähtien. Vakinaisen henkilökunnan käyttäminen yllä esitetyissä hankkeissa eli uuden jär­jestelmän testaamisessa ja käyttöönotossa sekä tallennuksessa on ollut perus­teltua. Virasto ei ole voinut teettää työtä määräaikaisella henkilökunnalla eikä palkata tehtävään ulkopuolisia asiantuntijoita määräaikaisiksi järjestelmäs­tä puuttuvan kokemuksen puuttumisen vuoksi. Selvitetty tilanne ei eroa oikeuskäytännössä hyväksytystä tilanteesta, jossa tiettyä ajallisesti rajallista projektia hoitamaan palkataan ulkopuolisia henkilöitä määräaikaisiin virkasuhteisiin kyseisen projektin ajaksi. Käsillä olevassa tilanteessa tiettyä ajallisesti rajallista projektia hoitamaan on jouduttu siirtämään viraston sisällä henkilöitä, joiden vakituisia tehtäviä hoitamaan on jouduttu palkkaamaan määräaikaista henkilökuntaa. Virastolla on laaja harkintavalta muokata toimintaa ja tehtäviä vastaamaan todellista tarvetta ja käytössä olevia määrärahoja. Virastolla on oikeus määritellä toimintaansa siten, että suoritetuilla toimenpiteillä saadaan aikaan mahdollisim­man tehokkaasti virheetön lopputulos. Virastolla on oikeus päättää toimintansa järjestelyyn, kehittämiseen ja uudistamiseen liittyvistä seikoista. A on palkattu määräaikaisiin virkasuhteisiin järjestelmähankkeen testaamista ja täytäntöönpanoa sekä manuaalista tallennustyötä koskevana aikana eli 1.4.2004 jälkeen aina hankkeen jatkumisen loppuun 30.11.2007 saakka. A on tänä aikana hoitanut viraston pysyviä perustehtä­viä, jotta viraston vakituinen henkilökunta on puolestaan voinut hoitaa edellä selvitettyjä, luonteeltaan erityistä osaamista ja kokemusta edellyttäviä, mutta tilapäisiä ja poistuvia tehtäviä. A on palkattu määräaikaiseen virkasuhteeseen paikkaamaan luonteeltaan tilapäisiä tehtäviä hoitaneita henkilöitä. Virastolla on ollut toiminnan järjestelyyn eli projektin toteuttamiseen liittyvä tilapäinen lisätyövoiman tarve. A:n määräaikaiset virkasuhteet ovat jatkuneet kyseisen projektin ajan. Testaustyötä ei ole tehty ennen A:n palkkaamista kyseisen projektin vuoksi määräaikaiseksi, eikä työtä ole tehty merkittävässä määrin myöskään A:n määräaikaisen virkasuhteen päättymisen jälkeen. Testaustyö ei ole myöskään muuttunut osaksi viraston pysyvää toimintaa. Testaustyön ja kyseisen hankkeen valmistuttua vakituinen henkilökunta on siirretty takaisin hoitamaan normaaleja työtehtävi­ään. Viraston työvoiman tarve ei ole ollut pysyvää. A:n määräaikaisille virkasuhteille on ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu peruste 7.1.2003 - 31.3.2004 välisellä ajalla. Ajanjaksoa ei tule ottaa huomioon virkamieslautakunnan esittämällä tavalla arvioita­essa virkasuhteita kokonaisuutena. Kutakin määräaikaista virkasuhdetta ja kun­kin virkasuhteen valtion virkamieslain mukaisuutta on tarkasteltava erillisenä. Virkamieslautakunta on kiinnittänyt päätöksessään huomiota myös siihen, että virasto on kyennyt hankkeen vireillä ollessa vakinaistamaan suurimman osan määräaikaista henkilöstöään ja erityisesti virasto on vakinaistanut sellaisen palvelukseensa palanneen virkamiehen, jonka määräaikainen vir­kasuhde oli välillä päättynyt, kun A:n määräaikaiset virkasuhteisiin nimitykset jatkuivat katkeamattomina. Virkamieslautakunnan päätös on virheellinen myös tältä osin. Kunkin määräaikaisen virkamiehen määräaikaista virkasuhdetta ja sen lainmukaisuutta on tarkasteltava ottaen huomioon kunkin yksittäisen virkamiehen yksittäiset olosuhteet. Virkamieslautakunta ei voi päätöksensä perusteluissa ottaa kantaa viraston palvelukseen palanneen, tämän asian ulkopuolisen virkamie­hen vakinaistamiseen tuntematta vakinaistamisen perusteena olleita seikko­ja. Oikeusministeriö on asettanut virastolle tulosneuvotteluissa erittäin tiukat vuosittaiset rajat käytettävissä oleville henkilötyövuosille. Vuosina 2006-2008 on vallinnut avoi­miksi tulevien virkojen täyttölupakielto. Lisäksi valtion tuottavuusohjelman mukainen säästötavoite virastolle vuosille 2007-2011 on 7 henkilötyövuotta. Säästötavoite on vaikeuttanut ja vaikeuttaa jatkossa määräaikaisen henkilökunnan vakinaistamismahdollisuuksia. Ottaen huomioon valtion tuottavuusohjelman mukainen säästötavoite, virkojen täyttökielto, oikeusministeriön asettamat rajat käytettäville henkilöstötyövuosille sekä A:n tekemän tilapäisen työn luonne, A:n määräaikaisille palvelussuhteille on ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu peruste. Siltä varalta, että päädytään katsomaan, että virasto on mene­tel­lyt valtion virkamieslain vastaisesti, virasto on lausunut korva­uksen määrän osalta seuraavaa: Ottaen huomioon A:n ikä, palvelussuhteen kesto sekä hänen työtehtävän­sä ja ammattinsa on selvää, että A:lla on vähintäänkin hyvät mahdollisuudet saada ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä. Viraston käsityksen mukaan A on työllistynyt lähes välittömästi viimeisen määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä. Virkamieslautakunnan määräämä kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus on määrältään liiallinen eikä vastaa vallitsevaa oikeuskäytäntöä. Määrättyä korvausta on joka tapauksessa alennettava. Virkamieslautakunta on lausunnossaan viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin. A on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään ja virkamieslautakunnan päätös jätetään voimaan. A on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa: Uuden sakon täytäntöönpanolain voimaantulon johdosta virastoon on Valtiokonttorilta siirtynyt suuri käsittelemättömien rikosvahinkoasioiden ruuhka. Tämän ruuhkan purkaminen on edellyttänyt määräaikaisten virkasuhteiden käyttöä. Määräaikaisista virkamiehistä neljä, A mukaan lukien, on sijoitettu käsittelemään rikosvahinkoasioita. Muut neljä määräaikaista virkamiestä on sijoitettu muihin tiimeihin ja tehtäviin todennäköisesti jo tuolloin vastoin valtion virkamieslakia suorittamaan viraston pysyviä perustehtäviä. Koska viraston hen­kilöstömäärä on ollut lisääntyneisiin tehtäviin liian vähäinen, virasto on kor­jannut henkilöstövajettaan käyttämällä tietoisesti pysyvissä tehtävissä määräaikaisia virkamiehiä. A:n ajanjaksolle 7.1.2003 - 31.3.2004 ajoittuville määräaikaisille virkasuhteille on ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste. Peruste on ollut rikosvahinkoasioiden ruuhkan purkaminen eli työn luonne. Sen sijaan 1.4.2004 jälkeen virastolla ei enää ole ollut virkamieslaissa säädettyjä edellytyksiä A:n nimittämiselle määräaikaisiin virkasuhteisiin. Viraston johtaja on muistiossaan 5.6.2007 perustellut A:n määräaikaisia virkasuhteita muun ohessa seuraavasti: "Määräaikaisuuden perusteena on ollut viraston perustehtävistä selviytyminen siihen saakka kunnes henkilöstön tarve olennaisesti vähenee rikesakkojen ja rangaistusmääräysten sähköisen siirron toteuduttua". Virasto on kyennyt vakinaistamaan suurimman osan määräaikaista henkilöstöään. Niistä kahdeksasta määräaikaisesta virkamiehestä, jotka ovat tulleet viraston palvelukseen vuodenvaihteessa 2002/2003, yhden virkamiehen määräaikainen virkasuhde on päättynyt äitiysloman vuoksi kestettyään noin vuoden. Lopuista seitsemästä määräaikaisesta vir­kasuhteesta muut paitsi A ja B, joka on ollut viraston palveluksessa kolmessatoista määräaikaisessa virkasuhteessa 1.10.2002 - 30.11.2007 välisenä aikana, on vakinaistettu. Virastossa tehtiin A:n palvelusaikana erittäin runsaasti ylitöitä. Tämä viittaa siihen, että viraston vakinainen henkilöstömäärä on sen tehtäviin nähden ollut liian pieni ja virasto on valtion virkamieslain vastaisesti korvannut vakinaisen henkilökunnan vajetta teettämällä jatkuvasti määräaikaisilla virkamiehillä pysyviä perustehtäviään. Viraston mukaan sekä täytäntöönpanojärjestelmän testaustyön että rangaistusmääräysten tallennustyön osalta kysymys on ollut siitä, että määräaikainen henkilökunta on tehnyt viraston pysyviä tehtäviä, jotta vakituinen henkilökunta on voitu siirtää tilapäisiin tai loppuviin tehtäviin. Virasto ei kuitenkaan, ei virkamieslautakunnalle antamassaan vastineessa eikä valituksessaan ole selvittänyt, miten suuri vakituisen henkilökunnan työpanos on tarvittu mainittuihin täytäntöönpanojärjestelmän testaustyöhön ja ran­gaistusmääräysten tallennustyöhön. Viraston mukaan rangaistusmääräysten tallennustyötä on teetetty pääosin vakinaisella henkilökunnalla, jonka ammattitaito on taannut mahdollisimman tehokkaan ja virheettömän tuloksen. Tämän kanssa ristiriidassa on se, että tallennustyötä on hoitanut myös työllisyys­varoin palkattuja henkilöitä, joita A:n palvelusaikana joitakin on ollut viraston palveluksessa. Rangaistusmääräysten tallennus ei A:n käsityksen ja kokemuksen mukaan ole lainkaan niin vaativaa kuin virasto antaa ymmärtää. Viraston mukaan rikesakkojen ja rangaistusmääräysten sähköi­seen siirtämiseen tähtäävä hanke on ollut vireillä koko 2000-luvun alun. Säh­köisen siirron käyttöönotto on teknisistä syistä siirtynyt useita kertoja. Virasto ei ole esittänyt mitään selvitystä siitä, mikä vaikutus projektin viivästymisellä on ollut eri vaiheissa tilapäisen työvoiman tarpeeseen. To­dennäköistä on, että projektin viivästyessä sen aikana on ollut useita jaksoja, jolloin tilapäisen työn tarvetta ei ole ollut lainkaan, vaan kaikki, niin vakinaiset kuin määräaikaisetkin virkamiehet, ovat suorittaneet pelkästään viraston pysyviä tehtäviä. Valituksen mukaan täytäntöönpanoa koskeva uusi järjestelmä on otettu käyttöön 14.6.
  9. Tietojärjestelmähanke on valituksen mukaan taas käynnistynyt vuonna
  10. Nämä tosiseikat esittämällä virasto itse asiassa myöntää, että A:n nimityksille aikavälillä 14.6.2004 - 2005 ei ole ollut perusteita. Valituksen mukaan rikesakkojen sähköinen siirto on toteutunut huhtikuussa
  11. Tämä kannanotto on ristiriidassa johtaja C:n 5.6.2007 päiväämän muistion kanssa. Luottamusmies D:lle antamassaan selvityksessä C on todennut, että rikesakkojen sähköinen siirto on toteutunut jo elokuussa
  12. Valituksen mukaan A:n määräaikaisten virkasuhteiden perusteet ovat olleet työn luonne ja sijaisuus. Valituksessa ei kuitenkaan osoiteta yhtään sijaisuut­ta, jota A olisi hoitanut. A:n palkka on maksettu koko virkasuhteen ajan lkp-tililtä 41002 määräaikaiset virkamiehet eikä lkp-tililtä 410021 sijaisina toimivat määräaikaiset, mikä osoittaa, ettei A ole toiminut kenenkään sijaisena. Valituksessa todetaan myös, että A:n työn luonteen ja sijaisuuden lisäksi viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy on edellyttänyt määräaikaisia virkasuhteita. Tämä peruste ei kuitenkaan valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukaan oikeuta nimittämään virkamiestä määräajaksi virkasuhteeseen. Viraston mukaan virastossa on ollut voimassa avoimeksi tulevien virkojen täyttölupamenettely. Tällä seikalla ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa A:n määräaikaisten virkasuhteiden laillisuutta. Vetoaminen virastolle jyvitettyyn valtion tuottavuusohjelman mukaiseen säästötavoitteeseen vuosille 2007-2011 tukee näkemystä, jonka mukaan A:n tapauksessa on käytetty määräaikaisia virkasuhteita palvelussuh­deturvan kiertämistarkoituksessa. Virasto perustelee määräaikaisten virkasuhteiden käyttöä pysyvien työtehtävien hoitamisessa muun muassa tiukoilla henkilötyövuosirajoilla ja näin epäsuorasti myöntää korjanneensa henkilöstömäärävajetta teettämällä pysyväisluonteisia työtehtäviä määräaikaisilla henkilöillä. Viraston väite siitä, että määräaikainen henkilökunta olisi tehnyt viraston pysyviä tehtäviä siihen saakka, kunnes tallennustyö on loppunut, ei pidä paikkaansa. Tallennustyö on loppunut vasta keväällä 2008 määräaikaisten virkasuhteiden päättyessä jo 30.11.
  13. Tallennustyötä on ollut vielä jäljel­lä rangaistusmääräysten sähköisen siirron toteutuessa eli 17.1.
  14. Viraston maksettavaksi määrättyä korvausta ei missään tapa­uksessa tule alentaa. A on tyytynyt korvaukseen, vaikka sitä on pidettävä oikeuskäytäntö huomioon ottaen varsin alhaisena. Virasto on antanut vastaselityksen, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa: Täytäntöönpanojärjestelmän tekeminen sekä rikesakkojen ja rangaistusmääräysten sähköistä siirtoa koskeva tietojärjestelmähanke ovat olleet väliaikaisia ja projektiluontoisia hankkeita. Hankkeiden toteuttaminen on edellyttänyt erityistä suunnittelua, asiantuntemusta ja vakituisen henkilökunnan työpanosta. Työn on tiedetty loppuvan projektien ja hankkeiden päättyessä. Viraston pysyvien tehtävien hoitaminen projektiluontoisten tehtävien ohella olisi ollut kohtuutonta vakinaisille virkamiehille. Virasto on menettelyllään pyrkinyt turvaamaan hankkeiden aikana sekä viraston pysyvien tehtävien että luonteeltaan tilapäisten kehittämistehtävien ja hankkeen päättyessä poistuvien tehtävien hoitamisen. Viraston tulee voida järjestää toimintansa joustavasti kulloinkin voimassa olevan työtilanteen mukaan. Henkilöstövoimavarojen käyttäminen edellyttää tarkkaa suunnittelua ja on tämän vuoksi keskeisessä asemassa viraston toimintaa järjestettäessä. Viraston toimintaa säätelevät tulostavoitteet. Virasto ei voi palkata enempää henkilöitä kuin mihin sillä on kulloinkin taloudelliset edellytykset. Hankkeiden tilapäisyydestä ja projektiluontoisuudesta johtuen viraston työvoiman tarve ei ole A:n palvelussuhteen aikana ollut pysy­vä. A:n väite siitä, että viraston henkilöstömäärä olisi ollut lisääntyneisiin tehtäviin nähden liian vähäinen, on virheellinen. Hankkeiden tiedettiin lisänneen työvoiman tarvetta, mutta hankkeiden tiedettiin olevan myös tilapäis­tä ja projektiluonteista. Virkamieslautakunnan päätöksen pysyttäminen ja A:n vaatimusten hyväk­syminen johtaa tilanteeseen, jossa viraston olisi tullut pro­jektin päätyttyä irtisanoa palveluksestaan ne virkamiehet, jotka toimivat mää­räaikaisissa projekteissa omien tehtäviensä hoitamisen sijaan. Oikeusministeriö on asettanut virastolle tulosneuvotteluissa erittäin tiukat vuosittaiset rajat käytettäville henkilöstötyövuosille. Rikosvahinkoruuhkan purkau­duttua keväällä 2004 tilanne on virastossa ollut sellainen, että keväästä 2004 vireillä olleen tietojärjestelmähankkeen on tiedetty päättyessään vähentävän viraston henkilöstötyövuosien määrää seitsemällä. Tämä on ollut valtion tuottavuusohjelman mukainen säästötavoite vuosille 2007-
  15. Virastolla ei ole ollut minkäänlaista mahdollisuutta vakinaistaa A:ta tilanteessa, jossa odotettavissa on ollut usean henkilötyövuoden vähennys viraston työmäärässä. Täytäntöönpanojärjestelmän testaustyöhön on käytetty hankkeen aikana vuosit­tain kolmen vakinaisen virkamiehen työpanos. Täytäntöönpanojärjestelmän tekeminen ei ole rajoittunut ainoastaan mainittuun testaustyöhön. Kyseessä oli mit­tava hanke, johon kuului useita projekteja (ohjelmistoprojekti, konversioprojekti, testausprojekti ja käyttöönottoprojekti). Nämä projektit vaativat 9 vakinaisen virkamiehen vuosittaisen työpanoksen. Toisin kuin A:n vastauksessa väitetään, tietojärjestelmähanke on ollut var­sinaisesti käynnissä yhtäjaksoisesti aina vuodesta 2004 lukien tammikuuhun 2008 asti. Tietojärjestelmähanke on käsittänyt sekä rikesakkojen sähköisen siirtämisen että rangaistusmääräysten siirtämisen, joka on toteutettu osin lomittain, mutta kuitenkin niin, että rikesakkojen sähköinen siirto on toteutettu aikaisemmin kuin rangaistusmääräysten siirto. Hankkeeseen liittyen rikesakot ja rangaistusmääräykset on jouduttu tallentamaan, mikä tallennustyö on mahdollistanut sähköisen siirron onnistumisen. Manuaalisen tallennustyön on tiedetty olevan loppumassa uuden tietojärjestelmähankkeen toteutumisen myötä. Kyseessä on ollut virastosta poistuva työ. Rikesakkojen ja rangaistusmääräyssakkojen tallennukseen käytetty vuotui­nen henkilöstötyömäärä on ollut 7 henkilötyövuotta. Ajaltaan rajattu tietojärjestelmähanke on edellyttänyt määräaikaisten virkasuhteiden solmimista A:n kanssa. A:n viimeisen määräaikaisen virkasuhteen päättyessä 30.11.2007 on tiedetty, että tietojärjestelmähanke on ollut lähes valmis ja loppumassa, mikä on mahdollistanut vakinaisen henkilökunnan paluun takaisin normaaleihin tehtäviin. A:ta ei ole ollut mahdollista nimittää vakituiseen virkaan. Tietojärjestelmähanke on saatu valmiiksi 17.1.
  16. A:lle on lähetetty tiedoksi viraston vastaselitys. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen. Perustelut Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, onko virasto voinut nimittää A:n yhteensä yhdeksään yhtäjaksoiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.4.2004 - 30.11.2007 välisek­si ajaksi sillä viraston esittämällä perusteella, että viraston vakinaiset virkamiehet ovat samaan aikaan hoitaneet projektiluonteisia kehittämishankkeita. Kysymyksessä olevien nimitysten lainmukaisuus arvioidaan valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin nojalla. Pykälän 3 momentti, joka on tullut voimaan 1.1.2008, ei sen sijaan tule asiassa sovellettavaksi. Asiassa saadun selvityksen mukaan viraston vakinainen henkilökunta on testannut keväällä 2004 uutta täytäntöönpanojärjestelmää. Samaan aikaan virastossa on aloitettu rikesakkojen ja rangaistusmääräysten sähköistä siirtoa koskeva tietojärjestelmähanke. Tietojärjestelmähanke on lisännyt viraston työmäärää tilapäisesti. Toisaalta hankkeen on toteutuessaan laskettu vähentävän viraston henkilöstötarvetta. Viraston ilmoituksen mukaan tietojärjestelmähanke on rikesakkojen osalta toteutunut huhtikuussa 2006 ja rangaistusmääräysten osalta tammikuussa
  17. Täytäntöönpanojärjestelmän testaamiseen ja edellä mainitun tietojärjestelmähankkeen toteuttamiseen liittyneisiin projektiluonteisiin tehtäviin ei ole käytetty määräaikaisiin virkasuhteisiin palkattua henkilökuntaa. Sen sijaan viraston vakinainen henkilökunta on ilman, että heille olisi myönnetty virkavapautta viraston pysyvistä perustehtävistä, hoitanut mainittuja tehtäviä. A on hoitanut nimitysten 1.4.2004 - 30.11.2007 aikana viraston pysyviä perustehtäviä. A:n nimitysten perusteena ei edellä lausuttu huomioon ottaen ole ollut vakinaisen virkamiehen sijaisuuden hoitaminen. Valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella, virkojen täyttölupakiellolla ja oikeusministeriön asettamilla rajoilla käytettävissä oleville henkilötyövuosille ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa mää­rä­aikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Edellä lausuttu huomioon ottaen virastolla ei ole ollut työn luonteeseen liittyvää perustetta tai muutakaan valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa mainittua perustetta A:n yli kolme vuotta jatkuneisiin nimityksiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Näin ollen A:lla on oikeus saada korvausta valtion virkamieslain 56 §:n perusteella. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät virkamieslautakunnan päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, virkamieslautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala ja Riitta Mutikainen. Asian esittelijä Raimo Viitasaari.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.