2010 false KHO:2010:75 A Oy oli tehnyt väitteen B Oy:n tavaramerkin rekisteröintiä vastaan. Väite oli perustunut muun ohella siihen, että ulkomainen yhtiö C oli käyttänyt haettuun tavaramerkkiin sekoi

§:n 1 momentin 7 kohtaan ja 6 §:n 1 momenttiin sekä esittänyt, ettei väitteentekijä ole osoittanut, että numerolla 232000 rekisteröidyn tavaramerkin MobiNote haltija olisi ollut tietoinen väitteentekijän viittaamasta MobiNote Technology Corporation nimisen yhtiön, Taipei Taiwan, tavaramerkin MobiNote käytöstä samoille tai samankaltaisille tavaroille kyseiseen rekisteröintiin nähden. Väitteentekijä ei ole myöskään osoittanut, että rekisteröinnin numero 232000 haltija ei ole käyttänyt merkkiään ennen kuin väitteentekijän viittaamaa merkkiä ryhdyttiin käyttämään. TKM Tietokonemaailma Oy on valittanut päätöksestä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan ja vaatinut, että merkin MobiNote rekisteröinti kumotaan, koska Arctecho Oy:n on täytynyt olla tietoinen taiwanilaisen MobiNote Technology Corporation nimisen yhtiön tuotteista ja muun muassa sen Taiwanissa rekisteröidystä MobiNote tavaramerkistä. Näin ollen on pidettävä ilmeisenä, että Arctecho Oy on vilpillisessä mielessä hakenut rekisteröintiä merkille, jonka tiesi kuuluvan toiselle alan valmistajalle, joka oli käyttänyt merkkiä ennen hakemuksen tekemistä. On perusteltua olettaa, että hakijan tarkoituksena on ollut käyttää väärin tavaramerkkilaissa tarkoitettua yksinoikeutta estääkseen muita alan vähittäismyyjiä myymästä kyseisellä tavaramerkillä varustettuja tuotteita. Patentti- ja rekisterihallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon ja katsonut, että asia voitaisiin valituskirjelmässä esitetyn perusteella ratkaista toisinkin. Arctecho Oy:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan ratkaisu Valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen ja pysyttänyt Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen lopputuloksen. Valituslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti: Valittajana oleva väitteentekijä ei ole väitteessään osoittanut, että haltijan merkin rekisteröinnin esteenä olisi aikaisempi kansallinen rekisteröinti, yhteisön tavaramerkki tai Suomessa voimassa oleva kansainvälinen rekisteröinti, jotka Patentti- ja rekisterihallituksen olisi tullut ottaa huomioon rekisteröintiedellytyksiä harkitessaan tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin ja 14 §:n 1 momentin 6, 8 ja 9 kohdan mukaan. Väitteentekijän väitteessä ei myöskään vaadittu rekisteröinnin kumoamista yleiseen etuun perustuvien tavaramerkkilain 13 §:ssä ja 14 §:n 1 momentin 1-2 kohdissa mainittuihin rekisteröintiesteisiin viitaten. Väitteentekijä ei ole osoittanut, että hänellä olisi rekisteröinnin tai vakiintumisen perusteella aikaisempaa suojattua oikeutta merkkiin MobiNote. Väitteentekijä ei ole myöskään näyttänyt, että hän olisi käytön perusteella saanut tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin ja 14 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisen oikeutuksen merkkiin Arctecho Oy:n hakiessa merkin rekisteröintiä, joten rekisteröinnin kumoaminen tämän lainkohdan perusteella ei tule harkittavaksi. Näin ollen väitteentekijä ei ole väitteessään esittänyt mitään sellaista, joka voisi muodostaa esteen rekisteröinnille ja siten perusteen rekisteröinnin kumoamiselle. Väite on siten tullut hylätä. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja saatu selvitys, Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa TKM Tietokonemaailma Oy on valituksessaan vaatinut, että yhtiön väite hyväksytään ja rekisteröinti ensisijaisesti kumotaan kokonaisuudessaan tai toissijaisesti seuraavilta osin: ”valokuvaus-, elokuva-, optiset laitteet ja -kojeet; äänen ja kuvien tallennus-, siirto- ja toistolaitteet; magneettiset tietovälineet, tallennelevyt; tietojenkäsittelylaitteet ja tietokoneet”. MobiNote Technology Corporation on tunnettu elektroniikkatuotteiden valmistaja asianomaisissa elinkeinopiireissä. Yhtiö valmistaa, markkinoi ja myy MobiNote-tavaramerkillä tuotteita, jotka ovat olleet asianomaisissa elinkeino- ja kuluttajapiireissä tunnettuja jo ennen Arctecho Oy:n tavaramerkkihakemusta. Arctecho Oy ei ole käyttänyt tavaramerkkiä MobiNote. MobiNote Technology Corporation on tullut myöhemmin tietoiseksi väitteen kohteena olevasta rekisteröinnistä ja tukee TKM Tietokonemaailma Oy:n nimissä tehtyä väitettä ja siitä seuranneita valituksia. Arctecho Oy:n nimissä on ja on ollut lukuisia tavaramerkkihakemuksia ja -rekisteröintejä, joista merkittävän suuri osa on sellaisia, joiden voidaan katsoa vastaavan jonkun toisen ulkomaalaisen valmistajan tavaramerkkiä samoille tai samankaltaisille tavaroille kuin hakemuksissa on tarkoitettu. Huomioon tulee ottaa tapausten lukumäärä ja yhtiön harjoittaman toiminnan laatu, joka on pääasiassa elektroniikan vähittäismyynti, ei sen valmistaminen. Käytännössä rekisteröinnin tarkoittamiin tuotteisiin on jo valmistajan toimesta merkitty kyseinen tavaramerkki, eikä kysymys voi olla faktisesti valintatilanteesta, jossa jälleenmyyjä valitsisi itse haluamansa nimen tuotteille. Arctecho Oy on ilmoittanut omilla verkkosivuillaan yritysinfossa, että ”verkkokauppa.com on Suomen vanhin ja suurin atk-alan verkkokauppa sekä Suomen suurin atk-alan jälleenmyyjä”. Tiedot perustuvat ilmoituksen mukaan Tietoviikon 250 suurinta -listauksen liikevaihtotietoihin, kilpailijoiden ennakkotietoihin tai Asiakastieto Oy:n tietoihin liikevaihdosta. Tämän perusteella puhdas sattuma tuskin olisi ohjannut tapahtumien kulkua, eikä tavaramerkin MobiNote rekisteröintihakemusta liene tehty tuntematta kysymyksessä olevaa tunnusta ennalta. Tällainen yritys seuraa hyvin tarkkaan alan tapahtumia sekä uutuuksia maailmalla. On pidettävä ilmeisenä, että liiketoiminnassa menestynyt Arctecho Oy:n kaltainen yritys on ollut jo vuonna 2003 hyvin tietoinen toimialastaan ja sen merkittävistä valmistajista sekä uutuuksista. Hakijalta voidaan tällaisessa asemassa edellyttää myös suurempaa huolellisuutta. Tavaramerkki MobiNote on jopa kirjoitusasultaan täysin sama kuin taiwanilaisen haltijan tuotteiden yhteydessä jo ennen suomalaisen tavaramerkkihakemuksen vireille tulemista. MobiNote Technology Corporation toi markkinoille jo vuonna 2003 muun muassa kämmentietokoneen ja vuonna 2004 erityisen laajaa huomiota saaneen kannettavan laitteen multimedian, kuten liikkuvan kuvan ja äänen, toistamiseen ja seuraamiseen. Asiasta kirjoitettiin laajasti alan Suomessakin ilmestyvissä lehdissä. Kyseinen MobiNote-tavaramerkillä valmistettu ja markkinoitu tuote esiteltiin jo aikaisemmin muun muassa Saksassa Hannoverissa suuressa CeBIT-messutapahtumassa 18.-

1. maaliskuuta
2. Messut ovat yksi kansainvälisesti merkittävimpiä vuosittaisia alan tapahtumia, ja sitä on pidetty yhtenä maailman suurimmista IT-alan tapahtumista. Messuja on järjestetty jo 1980-luvulta lähtien ja niihin on osallistunut vuosittain kymmeniä suomalaisia yrityksiä, ja messutapahtumia on käsitelty vuosittain myös suomalaisissa alan julkaisuissa. Kysymyksessä on ollut viihde-elektroniikan kehityksen huippua edustanut kuluttajille suunnattu uutuustuote, joka on herättänyt poikkeuksellisen laajaa huomiota. Suurin alan vähittäismyyjä Suomessa on taatusti ollut hyvissä ajoin tietoinen markkinoilla olleesta tavaramerkistä. Arctecho Oy:n on täytynyt olla tietoinen MobiNote Technology Corporation -nimisen yhtiön tuotteista ja muun muassa sen valmistamasta multimedialaitteesta ja sen markkinoinnissa käytetystä MobiNote-tavaramerkistä hakiessaan rekisteröintiä Suomessa luokassa
3. Patentti- ja rekisterihallitus ei ole ottanut tavaramerkin 13 §:n ja 14 §:n 1 momentin 1-2 kohdan osalta kantaa siihen peruskysymykseen, onko toisen elinkeinonharjoittajan kansainvälisestikin tunnetun tavaramerkin rekisteröiminen omiin nimiin omiaan johtamaan yleisöä harhaan. Tässä tapauksessa viranomaiselle oli jo toimitettu näyttöä siitä, että kysymyksessä olevaa tavaramerkkiä oli toisen elinkeinonharjoittajan toimesta käytetty laajasti valmistuksen, myynnin ja markkinoinnin yhteydessä. Kansainvälisillä markkinoilla tulisi ottaa huomioon kaikki käyttö, josta on ylipäätään ollut tietoa saatavilla Suomessa. Patentti- ja rekisterihallitukselle toimitetussa materiaalissa oli selkeästi tuotu esille asian käsittely mediassa. Alan erityispiirteiden vuoksi myös ulkomainen uutisointi, suurin messutapahtuma ja artikkelit olisi tullut ottaa huomioon, koska alalla perinteisesti käytetään kansainvälisiä tietolähteitä. Näin ollen haetun tavaramerkin ja jo goodwill-arvoa saaneen tunnusmerkin identtisyyttä voidaan perustellusti pitää tarkoituksellisena. Kansallisen rekisteröinnin 232000 MobiNote hyväksyminen Suomessa alkuperäisestä lähteestä riippumattoman tahon nimiin vailla sopimusta yhteistyöstä on nimenomaisesti omiaan antamaan yleisölle sellaisen harhakuvan, että kysymys olisi valmistajan ja suomalaisen yrityksen väliseen sopimukseen perustuvasta oikeudesta. Tällainen olettamus on omiaan antamaan harhakäsityksen siitä, että valmistajan ja suomalaisen yhtiön välillä olisi normaalia vahvempi yhteys. Haittana tällaisesta virhepäätelmästä on muun muassa erheellinen käsitys siitä, että järjestelystä saattaisi olla esimerkiksi kuluttajalle etua väliportaiden puuttuessa alemman hinnan tai parempien huoltopalvelujen tai takuun muodossa. Tavaramerkkijärjestelmää ei myöskään ole luotu rajoittamaan kilpailua, vaan turvaamaan tavaramerkin haltijan oikeuksia. Lakiin on kirjattu selkeät säännöt niitä tilanteita varten, joissa alkuperäisen tavaramerkin haltijan oikeudet varataan kilpailun rajoittamiseksi tai muun perusteettoman edun saamiseksi. Yhtiö on pyytänyt tuomioistuinta harkitsemaan, onko suomalainen rekisteröinti tosiasiassa omiaan johtamaan tässä tapauksessa yleisen edun vastaiseen vääristyneeseen kilpailutilanteeseen. Yleiseen etuun on vedottu asiassa aikaisemminkin tuomalla esille seikkoja, joista yleisen edun vaarantuminen on selkeästi pääteltävissä. Ratkaisu yleisen edun puolesta olisi ollut tehtävissä annetun informaation pohjalta myös viran puolesta. Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen mukaan väitteentekijällä ei ole rekisteröinnin tai vakiintumisen perusteella aikaisempaa suojattua oikeutta merkkiin MobiNote. Vaikka valituksen tekijä toimii asiassa omissa nimissään, on taustalla tavaramerkin ulkomainen haltija MobiNote Technology Corporation, jonka tukemana valittaja toimii. Väitteen ja sitä kautta valituksen tekemisen edellytyksenä ei ole suora omistus- tai muu suhde perusteena olevaan tunnusmerkkiin. Yhtiö on pyytänyt tältä osin harkitsemaan uudestaan Patentti- ja rekisterihallitukselle toimitetun materiaalin ja informaation perusteella vakiintumisen edellytysten täyttymistä. Tavaramerkkilain l4 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on sekoitettavissa tavaran tunnusmerkkiin, jota toinen käyttää hakemusta tehtäessä, ja hakija tehdessään hakemuksen tiesi käytöstä eikä ole käyttänyt merkkiään ennen kuin toista tunnusmerkkiä ryhdyttiin käyttämään. Yllä mainitussa lainkohdassa ei edellytetä käyttöä Suomessa, joskin siihenkin on aiemmin mainittujen julkaistujen artikkelien ynnä muun medianäkyvyyden myötä tulkinnallisesti mahdollista vedota. Suomalaisen tavaramerkin 232000 käyttämättömyys sen hakemisen ajankohtana on puolestaan tavaramerkin haltijan itsensä tunnustama tosiasia. Valituslautakunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, ettei valittajan esittämillä taustoilla ja perusteluilla rekisteröidyn merkin kumoamiseksi ole merkitystä tämän valitusasian ratkaisuun. Valittaja ei ole väitteessään esittänyt sellaisia perusteita, joiden mukaan tavaramerkkilaissa tarkoitetut yleiseen etuun perustuvat esteet tavaramerkin rekisteröinnille olisivat olleet olemassa. Valittaja ei ole myöskään väitteessään osoittanut, että sillä olisi jokin tavaramerkkilaissa mainittu aikaisempi suojattu oikeus, jonka nojalla se voisi vaatia rekisteröidyn merkin kumoamista. Varsinainen rekisteröinnin esteisiin perustuva ratkaisuharkinta ja valittajan perustelujen huomioon ottaminen ei siten tule arvioitavaksi. Tavaramerkkilain 20 §:n 2 momentin mukaan rekisteröintiä vastaan voidaan tehdä väite, joka on tavaramerkkiasetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan perusteltava. Oikeutta väitteen tekemiseen ei ole yleensä rajoitettu, vaan sen saa tehdä jokainen, joka katsoo oman tai yleisen edun sitä vaativan ja se kohdistuu seikkaan, joka lain mukaan tulee ottaa huomioon harkittaessa, onko rekisteröinnille tavaramerkkilaissa mainittu rekisteröinnin este. Rekisteröinnin esteet on lueteltu tavaramerkkilain 13 ja 14 §:ssä. Väitteentekijä ei ole väitteessään osoittanut, että nyt rekisteröidyn merkin haltijan rekisteröinnin esteenä olisi aikaisempi voimassa oleva kansallinen rekisteröinti, yhteisön tavaramerkki tai Suomeen kohdistettu kansainvälinen rekisteröinti. Väite ei siten perustu sellaisiin yleiseen etuun verrattaviin seikkoihin, jotka virasto olisi jättänyt huomioimatta, vaikka sen olisi viran puolesta tullut ottaa ne huomioon rekisteröintiedellytyksiä harkitessaan 6 §:n 1 momentin ja 14 §:n 1 momentin 6, 8 ja 9 kohdan mukaan. Rekisteröintiä ei ole myöskään väitteessä vaadittu kumottavaksi tavaramerkkilain 13 §:n tai 14 §:n 1 momentin 1-2 kohtien nojalla, jolloin väitettä voitaisiin pitää perusteltuna yleiseen etuun viitaten, vaikkei kysymys olekaan varsinaisesti väitteentekijän omiin oikeuksiin vaikuttavasta tilanteesta. Näin ollen väitteentekijän mahdollisuus saada rekisteröinti kumotuksi väitteen perusteella on osoittaa, että väitteentekijällä itsellään on aikaisempi suojattu oikeus merkkiin. Kuten

§:n 1 momentin 3 kohdasta ja 14 §:n 2 momentista välillisesti voidaan päätellä,

§:n 1 momentin 4-9 kohdan esteisiin vetoaminen edellyttää, että väitteenkin on perustuttava väitteentekijän omaan aikaisempaan suojaa nauttivaan oikeuteen, koska vain hän voi antaa suostumuksensa rekisteröinnille tästä yksinoikeudesta huolimatta. Tässä tapauksessa väitteentekijä ei ole osoittanut, että sillä olisi rekisteröintiin tai vakiintumiseen perustuvaa suojattua merkkioikeutta eikä se ole edes väittänyt saaneensa käytön perusteella

§:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua oikeutusta vedota sekoitettavuuteen rekisteröidyn merkin kumoamiseksi. Näin ollen väitteentekijällä ei ole mitään tavaramerkkilaissa tarkoitettua suojattua oikeutta eikä siten myöskään sellaisia perusteita, joiden nojalla sillä olisi oikeus vaatia nyt rekisteröidyn merkin kumoamista. Väitteentekijällä ei tässä tapauksessa ole oikeutta vaatia rekisteröinnin kumoamista muiden mahdollisten oikeudenhaltijoiden puolesta vaan se on näille kuuluva oikeus ja velvollisuus. Kun tällainen oikeudenhaltija ei ole väitettä tehnyt eikä esittänyt perusteita ja näyttöä oikeuksistaan, ei varsinainen rekisteröinnin esteisiin perustuva ratkaisuharkinta tule kyseeseen. Arctecho Oy:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. TKM Tietokonemaailma Oy on vastaselityksessään toistanut vaatimuksensa rekisteröinnin kumoamisesta. Patentti- ja rekisterihallituksen sekä valituslautakunnan tulkinta tietoisuudesta on liian tiukka, minkä vuoksi

§:n 1 momentin 7 kohdan oikeusperuste jää ottamatta huomioon. Sellainen rekisteröintikäytäntö, jossa selvitys asianomaisten tapaamisesta ja sopimusaikeista ovat ainoa hyväksyttävissä oleva näyttö tietoisuuden todistamiseksi, ei voi olla lain tarkoituksen mukaista tulkintaa. Mainitun lainkohdan soveltamiseksi ei ole estettä ottaa huomioon aihetodistelua, jota tässä asiassa on laajasti esitetty. Tavaramerkin 232000 käyttämättömyys sen hakemisen ajankohtana on puolestaan tavaramerkin haltijan itsensä tunnustama tosiasia (vastine Patentti- ja rekisterihallitukselle 19.3.2005). Laki ei edellytä, että maallikkoväitteentekijä osaa viitata oikeisiin lainkohtiin. Riittää, kun perusteet on mainittu. Väitteessä todetaan Arctecho Oy:n vilpillinen ja järjestelmällinen toiminta rekisteröidä muiden merkkejä ja siten estää muilta alan kauppa. Tällainen toiminta on yleisen edun vastaista. Rekisteröinnin 232000 MobiNote hyväksyminen johtaisi kuluttajia harhaan tavaroiden alkuperästä. Tavaramerkkilain 13 §:n ja 14 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdat ovat sellaisia, jotka rekisteriviranomaisen tulee ottaa huomioon viran puolesta, olipa näihin lainkohtiin väitteessä vedottu tai ei. Tavaramerkkilain tarkoitus ei ole sallia yleisen edun vastaista järjestelmällistä merkkipiratismia. Työ- ja elinkeinoministeriö on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antamassaan lausunnossa, jossa ministeriöltä pyydettiin lausuntoa TKM Tietokonemaailma Oy:n valituksen johdosta ja erityisesti siitä, missä laajuudessa rekisteriviranomainen voi tutkia sellaista väitettä, joka ei perustu väitteentekijän omaan suojattuun oikeuteen, lausunut seuraavaa: Tavaramerkkilain 20 §:n 2 momentin mukaan väite rekisteröintiä vastaan on tehtävä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa kuuluttamispäivästä. Hallituksen esityksen 135/1995 mukaan kahden kuukauden kuluessa rekisteröinnin kuuluttamisesta kuka tahansa voisi tehdä väitteen rekisteröintiä vastaan sekä absoluuttisen että relatiivisen rekisteröintiesteen perusteella kuten aiemminkin. Tavaramerkkivalitusten osalta ministeriö on saanut Patentti- ja rekisterihallitukselta vahvistuksen, että valituksen tekijä voi myös käytännössä olla kuka tahansa. Valituksen tekeminen on kuitenkin maksullista ja edellyttää tavaramerkkioikeudellista perustetta, mikä on käytännössä johtanut siihen, että sivullisten tekemiä valituksia esiintyy suhteellisen harvoin. Valituslautakunta on ministeriön lausunnon johdosta antamassaan lisälausunnossa todennut, ettei lausunnosta saa vastausta lausuntopyynnössä esitettyyn kysymyksenasetteluun. Valituslautakunta pitää outona, että rekisteriviranomainen olisi vahvistanut lausunnossa esitettyjä näkemyksiä valituksesta. Tarkoituksena lienee ollut puhua väitteestä. Ratkaisussaan valituslautakunta on pyrkinyt ottamaan huomioon tavaramerkkijärjestelmän perusperiaatteet sekä tavaramerkkioikeuden territoriaalisuuden. Tavaramerkkiasioiden käsittelyyn liitetyn väitemenettelyn tarkoitusta, laajuutta ja perusteita on pohdittu jo vuoden 1945 ehdotuksessa tavaramerkkilainsäädännön uudistamiseksi ja komiteanmietinnön 2/1960 yleisperustelujen kohdassa 7. Näihin periaatteisiin ei valituslautakunnan käsityksen mukaan ole myöhemmässä lainsäädäntötyössä esitetty muutoksia. Voimassa olevan tavaramerkkilain 13 ja 14 §:ssä on mainittu rekisteröinnin esteet, jotka rekisteriviranomaisen tulee ottaa viran puolesta huomioon merkin rekisteröitävyyttä harkittaessa. Tätä rekisteriviranomaisen tutkimismenettelyä täydentämään on luotu väitemenettely. Väite voi koskea jokaista seikkaa, joka rekisteröitävyyttä harkittaessa tulee ottaa huomioon. Tehty väite ei ole kuitenkaan perustunut Suomessa suojaa nauttiviin aikaisempiin oikeuksiin, jotka virasto olisi viran puolesta jättänyt huomioimatta

§:n perusteella. Väitteessä ei ole myöskään tuotu esiin, että rekisteröinnin esteenä olisi esimerkiksi tavaramerkin erottamiskyvyttömyys tai harhaanjohtavuus tai muu sellainen seikka, jonka perusteella yleisen edun vuoksi tavaramerkkiä ei olisi tullut rekisteröidä tavaramerkkilain 13 tai 14 §:n perusteella. Väitteentekijä ei ole myöskään osoittanut itsellään olevan mitään tavaramerkkilaissa tarkoitettua suojaa nauttivaa oikeutta, jonka perusteella hän voisi vaatia rekisteröinnin kumoamista. Näin ollen väitteentekijä ei ole esittänyt mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella hän yleiseen etuun tai omiin oikeuksiinsa vedoten voisi vaatia rekisteröinnin kumoamista. Arctecho Oy:lle on varattu tilaisuus lisäselityksen antamiseen. TKM Tietokonemaailma Oy on lisävastaselityksessään vaatinut rekisteröinnin kumoamista. Yhtiö on ministeriön lausuntoon viitaten todennut, että väite tässä asiassa on tehty määräajassa ja MobiNote-merkin oikea haltija on yhtynyt väitteeseen. Hakemus on tehty vilpillisessä mielessä, sillä Arctecho Oy ei ollut itse käyttänyt merkkiä ja tiesi merkin haltijan käytöstä, koska Arctecho Oy:n kotisivulta oli linkki merkin oikean haltijan sivuille suoraan MobiNote-tuotteisiin.

§:n 1 momentin 7 kohdan edellytykset siis täyttyvät. Väitteentekijällä on Suomessa voimassa oleva yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 4218889 M MobiNote. Vaikka väitteentekijä ei välttämättä ole osannut käyttää oikeita juridisia termejä, väitteen sisällöstä selviää hyvin, että merkki on harhaanjohtava Arctecho Oy:lle rekisteröitynä. Väitteeseen liitetyssä listassa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa ennen tätä väitettä Arctecho Oy:tä vastaan tehdyissä väitteissä on ollut ytimenä se, että kyseessä on IT-alalla tunnetun, muun toimijan kuin Arctecho Oy:n merkki. Patentti- ja rekisterihallituksen olisi viran puolesta pitänyt ottaa huomioon

§, erityisesti sen 1 ja 2 kohdat, koska rekisteröity merkki MobiNote on harhaanjohtava Arctecho Oy:lle rekisteröitynä ja on yleisen edun vastaista hyväksyä vilpillisessä mielessä tehtyä rekisteröintihakemusta. Virastolle oli vieläpä tehty selväksi, että kyseessä ei ole yksi tai kaksi erillistä tapausta, vaan syystemaattinen muiden merkkien rekisteröinti. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut Kysymyksenasettelu TKM Tietokonemaailma Oy on tehnyt väitteen tavaramerkin MobiNote rekisteröintiä vastaan. Patentti- ja rekisterihallitus on hylännyt väitteen ja valituslautakunta yhtiön valituksen. Yhtiön korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemän valituksen johdosta on ratkaistava, onko rekisteröinnille ollut sellainen

§:n 1 momentissa säädetty este, johon yhtiöllä on oikeus vedota. Sovellettavat säännökset

§:n 1 momentin mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä muun ohella: 2) jos se on omiaan johtamaan yleisöä harhaan; 6) jos se on sekoitettavissa toisen elinkeinonharjoittajan nimeen tai suojattuun toiminimeen taikka sellaiseen aputoiminimeen tai toissijaiseen tunnukseen, jota tarkoitetaan 3 §:n 3 momentissa, tai toisen tavaramerkkiin, joka on rekisteröity aikaisemman hakemuksen perusteella, tai toisen tunnusmerkkiin, joka on vakiinnutettu silloin, kun rekisteröintiä haetaan; tai 7) jos se on sekoitettavissa tavaran tunnusmerkkiin, jota toinen käyttää hakemusta tehtäessä, ja hakija tehdessään hakemuksen tiesi käytöstä eikä ole käyttänyt merkkiään ennen kuin toista tunnusmerkkiä ryhdyttiin käyttämään; tai 8) jos se on sekoitettavissa Suomessa tai Euroopan yhteisössä voimassa olevaan kansainvälisen rekisteröinnin suojaamaan tavaramerkkiin, jolla tämän rekisteröinnin perusteella on aikaisempi oikeus Suomessa tai Euroopan yhteisössä; 9) jos se on sekoitettavissa 57 §:ssä tarkoitettuun yhteisön tavaramerkkiin, joka on rekisteröity aikaisemman hakemuksen perusteella, tai jolla on 57 §:ssä mainitun neuvoston asetuksen 34 tai 35 artiklan mukainen aiemmuus Suomesta. Pykälän 2 momentin mukaan niissä tapauksissa, joita tarkoitetaan 4-9 kohdissa, voidaan rekisteröinti toimittaa, jos se, jonka oikeudesta on kysymys, suostuu siihen eikä 1 momentista muutoin johdu estettä rekisteröinnille. Jos hakemus täyttää sille asetetut vaatimukset eikä asiassa ole ilmennyt estettä rekisteröinnille, rekisteriviranomaisen on tavaramerkkilain 20 §:n 1 momentin mukaan rekisteröitävä tavaramerkki ja rekisteröinnistä on kuulutettava. Pykälän 2 momentin mukaan väite rekisteröintiä vastaan on tehtävä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa kuuluttamispäivästä. Tavaramerkkilain 21 §:n 1 momentin mukaan väitteen jälkeen rekisteriviranomainen kumoaa rekisteröinnin siltä osin kuin on olemassa este rekisteröinnille. Kun päätös rekisteröinnin kumoamisesta on saanut lainvoiman, päätöksestä on kuulutettava. Pykälän 2 momentin mukaan rekisteriviranomainen hylkää väitteen, jos rekisteröinnille ei ole estettä. Väitteen tekeminen on tullut mahdolliseksi nykyisellä tavaramerkkilailla 7/

1. Hallituksen esityksessä tavaramerkkilaiksi (HE 128/1962 vp, s. 3) lausuttiin, että kuulutusmenettelyä koskevalla uudistuksella toivotaan voitavan vähentää rekisteröinnin kumoamista tarkoittavia oikeudenkäyntejä. Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 5/1963 vp, s. 2) kuulutusmenettelyn johdosta tarjoutuvaa tilaisuutta väitteen esittämiseen pidettiin yleisen oikeusturvan kannalta merkittävänä parannuksena aiempaan järjestelmään. Esityksessä tai lakivaliokunnan mietinnössä ei kuitenkaan otettu kantaa väitteen tekemiseen oikeutettuihin tahoihin. Esitys tavaramerkkilaiksi perustui pitkälti yhteispohjoismaiseen Tavaramerkkilakikomitean mietintöön 2/1960, jossa väitemenettelyä perustellaan muun ohella seuraavasti (s. 24): ”Hakemuksen johdosta annettu hallinnollisen viranomaisen päätös, jolla tavaramerkki on hyväksytty rekisteröitäväksi, ei estä sitä, joka katsoo rekisteröinnin loukkaavan oikeuttaan tai etuaan, ajamasta tuomioistuimessa kannetta rekisteröinnin julistamisesta pätemättömäksi. Virastossa suoritettu hakemuksen lainmukaisuuden tarkastus on omiaan varmistamaan rekisteröinnin pysyväisyyttä ja estämään vastaisia oikeudenkäyntejä, mutta tarkastuksessa ei ole mahdollista havaita kaikkia rekisteröinnin esteitä, ei varsinkaan sellaisia, jotka johtuvat toiselle samanlaisen merkin aikaisemmasta käyttämisestä syntyneistä oikeuksista tai muutoin seikoista, jotka eivät ilmene tavaramerkkirekisteristä. Nykyisen lain mukaan eroaa tavaramerkkihakemusten käsittely patenttiasioissa noudatettavasta menettelystä sikäli, ettei hakemuksesta ennen lopullista ratkaisua anneta kuulutusta tilaisuuden varaamiseksi niille, joiden etua asia saattaa koskea, tehdä väitteitä hakemusta vastaan. Tämä seikka rajoittaa viraston mahdollisuutta saada selville seikkoja, jotka saattavat olla merkkiin kohdistuvan yksinoikeuden myöntämisen esteenä. Kun on tärkeää, että virastolla on käytettävänään mahdollisimman laaja aineisto hakemusta käsitellessään, ehdotukseen on otettu säännöksiä kuuluttamismenettelystä ja väitteiden tekemisestä hakemusta vastaan määräajan kuluessa kuuluttamisesta. Tällä uudistuksella toivotaan voitavan vähentää rekisteröinnin kumoamista tarkoittavia oikeudenkäyntejä.” Mainitussa mietinnössä (s. 31) todettiin niin ikään, että 14 §:n ”4-7 kohdissa mainitut rekisteröinnin esteet tarkoittavat yksityisen oikeuden suojaamista ja sen vuoksi on näistä säännöksistä huolimatta rekisteröinti yleensä sallittava, jos se, jonka oikeudesta on kysymys, suostuu siihen.” Väitemenettely on tavaramerkkilain muutoksella (1715/1995) siirretty tavaramerkin rekisteröinnin jälkeiseksi vaiheeksi. Hallituksen esityksessä mainituksi muutokseksi (HE 135/1995 vp) ei ole otettu kantaa väitteen tekemiseen oikeutettuihin. Tavaramerkkilain 25 §:ssä säädetään, että jos tavaramerkki on rekisteröity vastoin mainittua lakia, rekisteröinti on julistettava mitättömäksi, mikäli muuta ei johdu 8 tai 9 §:ssä mainitusta seikasta tai muusta olosuhteiden muuttumisesta. Tavaramerkkilain 27 §:n 1 momentin mukaan rekisteröinnin mitättömäksi julistamisesta ja tavaramerkin menettämisestä päättää tuomioistuin, kun siitä tehdään kanne merkin haltijaa vastaan. Pykälän 2 momentin mukaan kannetta, jota 1 momentissa tarkoitetaan, saa ajaa jokainen, joka kärsii haittaa rekisteröinnistä. Jos kanne perustuu 13 §:ssä, 14 §:n 1 momentin 1-3 kohdassa tai 26 §:ssä olevaan säännökseen, saa kannetta ajaa myös virallinen syyttäjä tai asianomaisten elinkeinon- tai ammatinharjoittajien etuja valvova yhteisö. Tavaramerkkilakikomitean mietinnössä (2/1960, s. 34) todettiin kannevallan 27 §:n mukaan kuuluvan jokaiselle, jonka etua asia koskee, sekä niissä tapauksissa, joissa vaatimuksen tekeminen on tarpeen julkisen edun vuoksi, myös viralliselle syyttäjälle. Tosiseikat Tavaramerkki on rekisteröity tavaroille luokassa
2. TKM Tietokonemaailma Oy on oikeudenkäyntiasiakirjoissa ilmoittanut toimivansa MobiNote Technology Corporationin puolesta ja ilmoittanut viimeksi mainitun taiwanilaisyhtiön tukevan TKM Tietokonemaailma Oy:n rekisteröintiä vastaan tekemää väitettä. Yhtiö ei kuitenkaan ole esittänyt selvitystä taiwanilaisyhtiön kannasta asiassa eikä mainitun yhtiön valtakirjaa tai muutakaan selvitystä oikeudestaan toimia sen puolesta. Tavaramerkin MobiNote rekisteröinti perustuu Arctecho Oy:n 3.5.2004 tekemään hakemukseen. Asiakirjoista ilmenee, että edellä mainitun taiwanilaisyhtiön yhteisötavaramerkkiä M MobiNote koskeva hakemus on tullut vireille 28.12.2004 ja merkki on rekisteröity 22.2.
3. Oikeudellinen arviointi Harhaanjohtavuus TKM Tietokonemaailma Oy on valituksessaan katsonut kyseisen tavaramerkin olevan harhaanjohtava ja antavan väärän käsityksen valmistajan ja Arctecho Oy:n suhteesta.

§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on omiaan johtamaan yleisöä harhaan. Kysymyksessä on mainitun pykälän 2 momentti huomioon ottaen ehdoton rekisteröintieste. Mainitussa 2 kohdassa harhaanjohtavuuden on lain esityöt ja oikeuskirjallisuudessa esitetyt käsitykset huomioon ottaen tulkittava tarkoittavan lähinnä sitä, että merkki antaa virheellisen käsityksen tavaran laadusta, arvosta tai alkuperästä. Säännöksessä mainittua ehdotonta rekisteröintiestettä ei ole perusteltua soveltaa TKM Tietokonemaailma Oy:n valituksessa tarkoitetussa tilanteessa, jossa kuluttaja yhdistäisi tavaramerkin toiseen yhtiöön ja sen valmistamiin tuotteisiin. Tämä kysymys tulee arvioitavaksi sekoitettavuutta koskevien tavaramerkkilain säännösten pohjalta. Sekoitettavuus Rekisteröity tavaramerkki koskee samankaltaisia tuotteita kuin väitteen perusteena oleva estemerkki. Tunnusmerkit voivat näin ollen tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla olla sekoitettavissa toisiinsa.

§:n 1 momentin 6 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä muun muassa, jos se on sekoitettavissa toisen tavaramerkkiin, joka on rekisteröity aikaisemman hakemuksen perusteella, tai toisen tunnusmerkkiin, joka on vakiinnutettu silloin, kun rekisteröintiä haetaan. Sekoitettavuudesta voi olla kysymys myös mainitun momentin 8 ja 9 kohdassa säädetyissä tilanteissa, jotka koskevat Suomessa tai Euroopan unionissa voimassa olevaa kansainvälistä tavaramerkkirekisteröintiä tai EU-rekisteröintiä.

§:n 1 momentin 7 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on sekoitettavissa tavaran tunnusmerkkiin, jota toinen käyttää hakemusta tehtäessä, ja hakija tehdessään hakemuksen tiesi käytöstä eikä ole käyttänyt merkkiään ennen kuin toista tunnusmerkkiä ryhdyttiin käyttämään. Kysymys on esteperusteen laajentamisesta muihinkin kuin rekisteröinnin kautta suojaa saaviin tunnusmerkkeihin. Asiassa ei ole väitettykään olevan tavaramerkkiä MobiNote koskevaa, nyt puheena olevaa hakemusta aikaisempaan hakemukseen perustuvaa kansallista, kansainvälistä tai EU-rekisteröintiä. TKM Tietokonemaailma Oy on esittänyt väitteensä tueksi selvitystä siitä, että tavaramerkkiä MobiNote on nyt puheena olevan hakemuksen tekemisen aikaan ja juuri sitä ennen käytetty ulkomailla tavalla, joka on todennäköisesti herättänyt huomiota asianomaisissa suomalaisissa toimijapiireissä. Esitetty selvitys ei kuitenkaan anna perusteita katsoa, että kyseinen tavaramerkki olisi tullut MobiNote Technology Corporationin käyttämänä niin tunnetuksi Suomessa, että sitä olisi tavaramerkkilain 2 §:n 3 momentin perusteella tullut pitää vakiintumisen perusteella suojattuna tavaramerkkinä. TKM Tietokonemaailma Oy:n esittämästä selvityksestä ilmenee, että MobiNote Technology Corporationin tuotteet ja tavaramerkki MobiNote on esiintynyt tietokonealan mainonnassa, markkinoinnissa ja keskusteluissa ennen nyt puheena olevan hakemuksen jättöpäivää 3.5.2004. Esitetyn selvityksen perusteella on epätodennäköistä, ettei alalla vakiintunut, suuri toimija Arctecho Oy olisi ollut tietoinen tavaramerkin aikaisemmasta käytöstä. Arctecho Oy on TKM Tietokonemaailma Oy:n väitteen johdosta Patentti- ja rekisterihallitukselle antamassaan lausunnossa kiistänyt toimineensa vilpillisesti, mutta yhtiö ei ole valituslautakunnassa eikä korkeimmassa hallinto-oikeudessa antanut selitystä. Yhtiö on ilmoittanut, ettei se ole itse käyttänyt kyseistä tavaramerkkiä. Väitepuhevalta Tavaramerkkilaissa ei säädetä siitä, kenellä on oikeus tehdä väite rekisteröinnin johdosta. Lähtökohtaisesti väitteen saa tehdä kuka tahansa. Väitemenettely on tarkoitettu yleisessä tuomioistuimessa vireille pantavia, rekisteröinnin mitätöimistä koskevia oikeudenkäyntejä ennalta ehkäiseväksi oikeussuojakeinoksi.

§:n 2 momentista ja 27 §:n 2 momentista ilmenee, että lain 14 §:n 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetut, yleistä etua turvaavat ehdottomat esteperusteet ovat eri asemassa kuin mainitun momentin muissa kohdissa tarkoitetut rekisteröinnin relatiiviset esteet. MobiNote Technology Corporation ei ole tehnyt väitettä puheena olevaa rekisteröintiä vastaan. TKM Tietokonemaailma Oy ei ole esittänyt sellaista oikeusperustetta, että sillä olisi oikeus vedota

§:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuun, käytössä olevan tavaran tunnusmerkin haltijan yksityistä etua turvaavaan relatiiviseen rekisteröintiesteeseen. Näin ollen MobiNote Technology Corporationin tavaramerkin MobiNote käyttö ennen Arctecho Oy:n saman tavaramerkin rekisteröintiä samoille tai samankaltaisille tavaroille koskevan hakemuksen tekemistä ei ole TKM Tietokonemaailma Oy:n väitteen johdosta ollut esteenä tavaramerkin rekisteröinnille nro 232000. Lopputulos Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, valituslautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Eila Rother ja Riitta-Maija Jouttimäki. Asian esittelijä Kristina Björkvall.