KHO/2010/81

2010 false KHO:2010:81 Vastaavan sosiaalityöntekijän virkaa oli hakenut määräaikaan mennessä kuusi henkilöä, joista ainoastaan yksi oli täyttänyt sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 3 §:n mukaisen kelpoisuusvaatimuksen. Perustuslain 125 §:n säännös sisältää yleiset nimitysperusteet. Niihin liittyvät arviot kuuluvat osana nimitysharkintaan ja hakijoiden vertailuun. Virkaan valitun tuli täyttää myös yleisistä nimitysperusteista ilmenevät vaatimukset. Tässä arviossa voitiin ottaa huomioon seikat, jotka olivat liittyneet virkaa hakeneen aikaisemmin hoitamiin tehtäviin sekä haastattelussa ilmenneet seikat. Perusturvalautakunta oli voinut sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 12 §:n nojalla valita virkaan hakijan, joka ei ollut täyttänyt mainitun lain 3 §:n mukaista erityistä kelpoisuusvaatimusta, vaikka yksi hakijoista olikin täyttänyt tämän vaatimuksen. Perusturvalautakunnalla ei ollut myöskään ollut velvollisuutta julistaa virkaa uudelleen haettavaksi. Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 3 § ja 12 § 1 momentti Laki kunnallisesta viranhaltijasta 6 § 1 momentti Päätös, josta valitetaan Kuopion hallinto-oikeuden päätös 27.3.2009 nro 09/0210/1 Asian aikaisempi käsittely Vieremän perusturvalautakunta on 1.7.2008 (§ 38) päättänyt muun ohella valita neljän kuukauden koeajalla vastaavan sosiaalityöntekijän virkaan 1.9.2008 alkaen enintään vuoden ajaksi sosiaaliohjaaja A:n ja hänen varalleen enintään 30.4.2009 saakka sosiaaliohjaaja B:n. Perusturvalautakunta on 26.8.2008 (§ 57) hylännyt virkaa hakeneen C:n oikaisuvaatimuksen. C on hallinto-oikeuteen tekemässään valituksessa vaatinut, että perusturvalautakunnan päätös kumotaan. Lisäksi C on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. C on viitannut oikaisuvaatimuksessaan esitettyyn ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa: C on hakijoista ainoa, jolla on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain mukainen kelpoisuus virkaan. Työnantaja ei voi laajentaa lakisääteisiä kelpoisuusvaatimuksia katsomalla, että muukin koulutus tuottaa kelpoisuuden. Viran hakijoista laadittu yhteenveto on C:n osalta puutteellinen. Valintaryhmän väitetään saaneen lisätietoja C:n entiseltä työnantajalta Lahden kaupungilta. Perusturvajohtajan on väitetty toimittaneen nämä tiedot sähköpostilla C:lle. C ei ole tällaista sähköpostia saanut. C:tä on moitittu myös siitä, ettei hän ole ilmoittanut virkasuhteestaan Rautalammin kuntaan. Työnhakijan ei tarvitse oma-aloitteisesti tuoda esiin koko työhistoriaansa, eikä asia ollut noussut haastattelussa esiin. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 12 §:ää voidaan soveltaa vain, jos tehtävään ei saada henkilöä, jolla on lain edellyttämä kelpoisuus. Kelpoisuusehdot täyttävä C jätettiin kuitenkin valitsematta. Virkaan valitulta puuttui säädetty kelpoisuus. Perusturvalautakunta on käyttänyt väärin harkintavaltaansa. Nimityspäätös on kumottava ja C on valittava virkaan. Perusturvalautakunta on antanut selityksen. A:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. C on antanut vastaselityksen. Hallinto-oikeuden ratkaisu Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään C:n valituksesta kumonnut perusturvalautakunnan päätökset. Hallinto-oikeus on velvoittanut Vieremän kunnan korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut 200 eurolla. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 3 §:n mukaan kelpoisuusvaatimuksena sosiaalityöntekijän tehtäviin on ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä. Saman lain 12 §:n mukaan jos sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävään ei saada henkilöä, jolla on säädetty kelpoisuus, tehtävään voidaan ottaa enintään vuodeksi henkilö, jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen. Asiakirjoista ilmenee, että vastaavan sosiaalityöntekijän virkaa haki määräaikaan mennessä kuusi henkilöä, joista ainoastaan yksi eli C täytti muodollisen kelpoisuusvaatimuksen. Koska kyseiseen sosiaalityöntekijän tehtävään on ollut saatavilla henkilö, jolla on ollut säädetty kelpoisuus, ei sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 12 §, joka mahdollistaa kelpoisuusvaatimuksista poikkeamisen vuoden määräajaksi, sovellu tilanteeseen. Asiassa on näin ollen menetelty sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 3 §:n vastaisesti. Tämän johdosta perusturvalautakunnan päätökset on tältä osin kumottava. Asian näin päättyessä hallinto-oikeus ei lausu asiassa esitetyistä muista valitusperusteista. Hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa määrätä C:tä kyseiseen virkaan kuten valituksessa oli vaadittu. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Kuntalaki 90 § ja 92 § Hallintolainkäyttölaki 74 § Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Vieremän kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Asiassa on kysymys sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 12 §:n tulkinnasta. Vieremän perusturvalautakunta on valinnut mainitun säännöksen nojalla vastaavan sosiaalityöntekijän virkaan määräajaksi henkilön, jolla ei ole mainitun lain 3 §:n mukaista kelpoisuutta. Virkaa on hakenut vain yksi kelpoisuuslain 3 §:n mukaiset kelpoisuusvaatimukset täyttävä hakija eli C, jota ei siis valittu virkaan. Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään ottanut kantaa siihen, onko kelpoisuuslain 12 §:n soveltamisen kannalta merkitystä sillä seikalla, että kyseessä olevassa tilanteessa ainoa kelpoisuuslain 3 §:n vaatimukset täyttänyt henkilö ei ole sopiva virkaan. Hallinto-oikeuden kanta tarkoittaa sitä, että mikäli on yksikin koulutuksen perusteella kelpoinen hakija, tämä on valittava virkaan. Tämä johtaa siihen, että täysin riippumatta muodollisesti kelpoisen hakijan muista virkaan nimittämiseen liittyvistä edellytyksistä, hakijalle syntyisi subjektiivinen oikeus virkaan. Lain 12 §:n ja sen esitöiden mukaan on selvää se, että viran ainoankin hakijan tulee täyttää kaikki virkaan nimittämisen edellytyksenä olevat kelpoisuusvaatimukset. Mikäli kunnalla on hyväksyttävät perusteet kelpoisen hakijan valitsematta jättämiseen, voidaan hänet jättää valitsematta ja viran väliaikaiseksi hoitajaksi valita määräajaksi epäpätevä henkilö. Hyväksyttävän perusteen merkitys kyseisen kaltaisessa tilanteessa on ollut voimassa jo ennen nykyistä viranhaltijoita koskevaa lainsäädäntöä eli virkasääntöjärjestelmän aikana. Samoin oikeuskäytäntöä löytyy opetustoimen henkilöstön kelpoisuusasetuksen 23 §:n soveltamisesta vastaavassa tilanteessa. Kelpoisen hakijan valitsematta jättäminen on mahdollista, mikäli siitä esitetään perusteet. Lisäksi voidaan todeta, että kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 4 §:n 2 momentin ja sen perustelujen mukaan on selvää, että kunnalla on mahdollisuus olla valitsematta henkilöä virkaan, mikäli viran ainoaa hakijaa ei pidetä sopivana. Vieremän kunnan perusturvalautakunta on esittänyt riittävät ja hyväksyttävät perusteet ainoan koulutukseltaan kelpoisen hakijan valitsematta jättämiselle. C on antanut valituksen johdosta selityksen. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 12 § ei tarkoita, että epäpätevä voi ohittaa pätevän hakijan. Se ei myöskään tarkoita, että työnantaja velvoitettaisiin valitsemaan mahdollisesti ainoa pätevä hakija, vaan virka voidaan esimerkiksi laittaa uudelleen auki. Vieremän kunta ei näin menetellyt, vaan valitsi suoraan epäpätevän henkilön. Missään vaiheessa kunta ei ole esittänyt, mitä se tarkoittaa C:n mahdollisella soveltumattomuudella. Se on vain yrittänyt vedota C:stä saatuun palautteeseen. Valitus tulee hylätä. Virkaan valitulle A:lle on varattu tilaisuus antaa selitys. Kunnanhallitus on antanut vastaselityksen, jossa on muun ohella todettu, että kyseinen virka on ollut useana vuonna peräkkäin haettavana, mutta kelpoisia hakijoita ei ole ollut saatavilla. Työt on kuitenkin hoidettava. Kunnanhallituksen vastaselitys on lähetetty tiedoksi C:lle ja A:lle. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan sekä pääasian että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun osalta. C:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus tutkitaan välittömästi ja hylätään. Perustelut

1. Sovellettavat säännökset ja niiden perusteluja Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 3 §:n mukaan kelpoisuusvaatimuksena sosiaalityöntekijän tehtäviin on ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä. Saman lain 12 §:n 1 momentin mukaan jos sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävään ei saada henkilöä, jolla on säädetty kelpoisuus, tehtävään voidaan ottaa enintään vuodeksi henkilö, jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 6 §:n 1 momentin mukaan virkasuhteeseen ottamisen yleisistä perusteista säädetään perustuslaissa. Lisäksi virkasuhteeseen otettavalla on oltava erikseen säädetty tai kunnan päättämä erityinen kelpoisuus. Saman pykälän 2 momentin mukaan henkilö voidaan ottaa määräaikaiseen virkasuhteeseen erityisistä kelpoisuusvaatimuksista riippumatta, jos siitä erikseen säädetään tai kunta erityisestä syystä yksittäistapauksessa toisin päättää. Viranhaltijalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 196/2002 vp) 6 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälän 2 momenttiin ehdotettiin otettavaksi säännös, jonka perusteella erityisistä kelpoisuusvaatimuksista voitaisiin poiketa. Poikkeaminen olisi mahdollista ensinnäkin silloin, kun siitä on erikseen säädetty. Mahdollisuudesta valita henkilö virkasuhteeseen ilman, että hän täyttää kelpoisuusvaatimukset, on säännöksiä esimerkiksi opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa ja sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetussa asetuksessa. Tämän lisäksi kunta voisi erityisestä syystä määrätä erityisten kelpoisuusvaatimusten osalta, että määräaikaiseen virkasuhteeseen voidaan valita myös henkilö, jolla ei ole erityistä kelpoisuutta esimerkiksi silloin, kun työvoimapulan vuoksi ei ole saatavissa kelpoisuusvaatimukset täyttäviä henkilöitä, mutta virkasuhdetta hoitamaan on kuitenkin välttämättömästi saatava henkilö. Yleensä kysymys on tällöin sijaisuuden tai avoinna olevan virkasuhteen hoitamisesta. Säännös liittyisi osaltaan ehdotuksen 3 §:n säännökseen virkasuhteen kestoajasta, kun eräs määräaikaisuuden peruste olisi nimenomaan kelpoisuuden puuttuminen. Poikkeaminen erityisistä kelpoisuusvaatimuksista ei kuitenkaan olisi mahdollista silloin, kun kysymyksessä on henkilön ottaminen toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhteeseen. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia koskevaa lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 226/2004 vp) 12 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa viitataan viranhaltijalain 6 §:ään. Perustelujen mukaan edellytyksenä kelpoisuusvaatimuksista poikkeamiselle olisi, ettei tehtävään saada kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöä. Kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilön tulee täyttää paitsi ehdotetun lain mukaiset erityiset kelpoisuusvaatimukset myös muussa lainsäädännössä säädetyt yleiset tai erityiset kelpoisuusvaatimukset. Jos tällaista henkilöä ei olisi saatavilla, voitaisiin tehtävään ottaa henkilö, joka ei täytä kelpoisuusvaatimuksia. Henkilöllä tulisi kuitenkin olla suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen.
2. Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi Asiakirjoista ilmenee, että vastaavan sosiaalityöntekijän virkaa haki määräaikaan mennessä kuusi henkilöä, joista ainoastaan yksi eli C täytti sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 3 §:n mukaisen kelpoisuusvaatimuksen. Virka oli ensimmäisen kerran haettavana 30.5.2008 mennessä, mutta hakijoiden vähäisyyden vuoksi hakuaikaa jatkettiin 19.6.2008 saakka. Hakuilmoituksen mukaan pätevien hakijoiden puuttuessa huomioidaan myös opintojen loppuvaiheessa olevat sosiaalialan opiskelijat, sekä sosionomi- ja sosiaaliohjaajakoulutuksen suorittaneet, jotka ovat työskennelleet sosiaalityössä. Vastaava sosiaalityöntekijä vastaa lasten ja nuorten sosiaalityöstä, toimii lastensuojelun vastaavana sosiaalityöntekijänä sekä perusturvajohtajan ja sosiaalityöntekijän sijaisena. Virkavaalia on edeltänyt haastattelu, johon oli kutsuttu muiden ohella C, A ja B. Valintaryhmä, johon kuuluivat perusturvalautakunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja jäsen sekä perusturvajohtaja, esitti käsiteltyään hakijaluettelon ja haastateltuaan hakijat yksimielisesti virkaan valittavaksi A:n ja hänen varalleen B:n. Vieremän perusturvalautakunta on valinnut vastaavan sosiaalityötekijän virkaan 1.9.2008 alkaen enintään vuoden ajaksi sosiaaliohjaaja A:n ja hänen varalleen enintään 30.4.2009 saakka sosiaaliohjaaja B:n. Kumpikaan heistä ei täytä mainitun lain mukaisia kelpoisuusvaatimuksia. Perusturvalautakunnan C:n oikaisuvaatimukseen antamasta päätöksestä ilmenee, että perusturvalautakunta ei ole pitänyt C:tä soveltuvana haettavana olleeseen virkaan aikaisemmalta työnantajalta saatujen tietojen ja haastattelussa saatujen kokemusten perusteella. Perustuslain 125 §:n säännös sisältää yleiset nimitysperusteet. Niihin liittyvät arviot kuuluvat osana nimitysharkintaan ja hakijoiden vertailuun. Virkaan valitun tulee täyttää myös yleisistä nimitysperusteista ilmenevät vaatimukset. Tässä arviossa voidaan ottaa huomioon seikat, jotka liittyvät C:n aikaisemmin hoitamiin tehtäviin sekä haastattelussa ilmenneet seikat. Perusturvalautakunta on voinut mainitsemillaan perusteilla päätyä katsomaan, että C ei täytä soveltuvuuden osalta kelpoisuusvaatimuksia. Perusturvalautakunnan päätös, jolla se on valinnut vastaavan sosiaalityöntekijän virkaan määräajaksi A:n ja varalle sosiaaliohjaaja B:n, ei ole C:n valituksessa mainituilla perusteilla lainvastainen. Edellä mainituista syistä ja vaikka C onkin ainoana hakijana täyttänyt sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun erityisen kelpoisuusvaatimuksen, perusturvalautakunnalla ei ole ollut velvollisuutta julistaa virkaa uudelleen haettavaksi. Kun vielä otetaan huomioon viran täyttämisvaiheista asiakirjoissa oleva selvitys, perusturvalautakunta on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 12 §:n nojalla voinut valita virkaan A:n. Hakijoista on tehty yhteenveto hakemuksissa esitetyn perusteella. Hakemukset ovat olleet nähtävinä perusturvalautakunnan kokouksessa. Muiden ohella C on haastateltu ennen valintapäätöstä. Tähän nähden perusturvalautakunnan päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä. C ei valituksessaan hallinto-oikeudelle ole esittänyt muutakaan perustetta lautakunnan päätöksen kumoamiseksi.
3. Lopputulos Edellä lausutuilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja C:n perusturvalautakunnan päätöksestä hallinto-oikeudelle tekemä valitus on hylättävä. Voimaan jäävät siis perusturvalautakunnan päätökset. Kun otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja hallintolainkäyttölain 74 §, ei ole kohtuutonta, että C joutuu hallinto-oikeudessa pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös, jolla Vieremän kunta on velvoitettu korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut, on myös tältä osin kumottava. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Irma Telivuo, Matti Pellonpää, Eila Rother ja Riitta-Maija Jouttimäki. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.