2011 false KHO:2011:115 Vesistötoimikunta oli ennen vesilain (264/1961) voimaantuloa vuonna 1961 myöntänyt luvan voimalaitoksen rakentamiseen Kemijokeen. Lupaan sisältyneen lupaehdon mukaan luvan halt
§:n 1 momentti huomioon ottaen mainittua voimalaitosta koskevat oikeudet ja velvollisuudet määräytyivät lähtökohtaisesti ennen vesilakia voimassa olleen vesioikeuslain säännösten perusteella.
§:n 2 momentti huomioon ottaen kysymyksessä oleva hakemus tuli kuitenkin käsitellä vesilain mukaisena luvan haltijan hakemuksena luvan muuttamiseksi. Lupaehdon muuttamiseen olisi siten pitänyt soveltaa vesilain 2 luvun rakentamista koskevia säännöksiä, erityisesti luvan myöntämisen edellytyksiä koskevaa 6 §:ää ja kulkuyhteyksien turvaamisen osalta myös luvun 17 §:ää. Jääteiden ylläpitämistä koskevaa määräystä ei voitu katsoa annetuksi pelkästään määrättyjen kiinteistöjen käyttöön liittyvän liikkumisen turvaamiseksi. Harkittaessa määräyksen muuttamisen edellytyksiä olisi tullut ottaa huomioon muun ohella jääteiden merkitys yleisen edun kannalta. Luvan haltijan ja eräiden alueen kiinteistön omistajien väliselle sopimukselle ei siten voitu antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä. Määräystä ei voitu myöskään muuttaa pelkästään yksityisistä teistä annetun lain mukaisen yksityistien talviaurausvelvoitteeksi tai tien ylläpitovelvoitteeksi. Tällaisen määräyksen noudattamisen varmistaminen ei ollut mahdollista vesilain nojalla. Vesilaki (264/1961) 2 luku 6 §, 17 §, 29 - 31 § ja 22 luku 2 § Vesioikeuslaki (31/1902) 1 luku 2 §, 5 § ja 19 § Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Vaasan hallinto-oikeus 23.6.2010 nro 10/0168/1 Asian taustaa Vesistötoimikunta oli 28.6.1961 antamallaan päätöksellä nro 28/1961 myöntänyt Kemijoki Oy:lle vesioikeuslain (31/1902) 1 luvun 5 - 7 §:n nojalla luvan voimalaitoksen rakentamiseen Pirttikoskeen hakijan laatiman suunnitelman mukaisesti päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla. Päätökseen sisältyneen lupaehdon 3 toinen kappale nyt olennaisilta osin ja lupaehdon 6 kolmas kappale kuuluivat seuraavasti: ”3) Vedenpinnan nostamisesta korkeuteen +125,00 m on ilmoitettava, mikäli mahdollista, niille, joiden etuun tai omaisuuteen se saattaa vaikuttaa, ja on nostaminen suoritettava riittävää varovaisuutta noudattaen. Sen jälkeen saadaan vedenjuoksun säännöstelemisen tarkoituksessa padotusaltaan tulovirtaaman mukaiseen veden juoksuun, sen lisäksi, mitä vesioikeuslain 1 luvun 2 §:stä johtuu, tehdä myöskin sellaisia muutoksia, joista saattaa aiheutua vahinkoa tai haittaa vain talvitieliikenteelle jäällä padotusaltaassa ja muualla voimalaitoksen välittömässä vaikutuspiirissä, vesivoimalaitoksen alapuolella olevassa vesistönosassa tai uiton toimittamiselle, jos jäällä kulkemisen turvaamiseksi suoritetaan ne toimenpiteet, jotka lupaehdon 6) kolmannessa kappaleessa on määrätty - - -. ”6) - - - Hakijan tulee huolehtia siitä, että lupaehdon 3 toisessa kappaleessa tarkoitetut tulovirtaaman mukaiseen veden juoksuun tehtävät muutokset eivät seuraavilla yleisesti käytetyillä kohdilla estä tai vaaranna sellaista talvitieliikennettä, jota niillä tähänkin saakka on yleisesti harjoitettu: - Juujärven Etanalahden jäävarastoalueella ja sinne johtavalla tiellä, - Juujärven eteläpään poikki kulkevalla talvitiellä, - Kemijoen poikki kulkevalla, noin 5 kilometrin päässä alavirran suuntaan Juujärvestä olevalla talvitiellä - Kemijoen poikki Kemijärven ja Rovaniemen maalaiskuntain rajalla johtavalla talvitiellä - Auttijyrhämän poikki johtavalla talvitiellä sekä - viimeksi mainitulta talvitieltä Auttijyrhämää pitkin Auttinkylään haarautuvalla talvitiellä. Sen jälkeen, kun talvitieliikenteestä ja talviteiden ylläpitämisestä voimalaitoksen rakentamisesta johtuneissa uusissa olosuhteissa on saavutettu kokemusta, voidaan, jos tarpeelliseksi havaitaan, hakemuksesta antaa uusia määräyksiä tästä asiasta." Kemijoki Oy ja Kemijärven maalaiskunnan Juujärven ja Luusuan kylien maanomistajat olivat 21.12.1966 tehneet vesistötoimikunnan 28.6.1961 antaman Pirttikosken voimalaitoksen rakennuslupaa koskevan päätöksen lupaehdossa 6 mainittuja, sanotun voimalaitoksen yläpuolella sijaitsevia, Kemijoen poikki kulkevia jääteitä koskevan sopimuksen. Sopimuksen kohdassa 1 todettiin muun ohella, että maanomistajat rakennuttavat sopimuksen liitteenä olevan karttapiirroksen mukaisen 17.6.1966 pidetyssä alkukokouksessa hyväksytyn suunnitelman tarkoittaman ja sanotussa kokouksessa perustetun sopimuksesta ilmeneviä Kemijärven maalaiskunnan Juujärven ja Luusuan kylissä sijaitsevia tiloja palvelevan yksityistielain mukaisen metsäautotien. Sopimuksen kohdat 2 - 5 kuuluivat seuraavasti: ”
- Kemijoki Oy suorittaa maanomistajille heidän valtuuttamiensa edustajien välityksellä tämän sopimuksen tultua allekirjoitetuksi kuittia vastaan kolmekymmentäviisituhatta (35 000) markkaa, minkä katsotaan vastaavan 25 prosenttia kaikista rakennuskustannuksista.
- Kemijoki Oy suorittaa tiehoitokunnalle tien valmistumisen jälkeen kunakin vuonna kesäkuun kuluessa kolmetuhattasata (3 100) markkaa, minkä katsotaan vastaavan vuotuisia kunnossapito- ja aurauskustannuksia. Vuosittain maksettavasta korvauksesta voivat tiekunta ja Kemijoki Oy olosuhteiden olennaisesti muututtua sopia uudelleen.
- Kun tässä sopimuksessa tarkoitettu yksityistie tulee olennaisesti vähentämään Kemijoen poikki Pirttikosken voimalaitoksen padotusaltaassa tapahtuvaa talvitieliikennettä, maanomistajat ilmoittavat täten, etteivät he tule vastustamaan Kemijoki Oy:n Pohjois-Suomen vesioikeudelle vesistötoimikunnan edellä mainitussa lupapäätöksessä antaman oikeuden perusteella tehtävää talviteiden ylläpitovelvollisuuden muuttamista tarkoittavaa hakemusta edellyttäen, että lupaehdoissa määrättyä talvitievelvoitetta vähennetään siten, että Kemijoki Oy:n tulee tästä lähtien ylläpitää Juujärven eteläpään poikki kulkevalla talvitiellä jäätymiskauden alusta sen loppuun ja Kemijoen poikki kulkevalla, noin viiden kilometrin päässä alavirran suuntaan Juujärvestä olevalla talvitiellä (Jokela) jäätymiskauden kestäessä kahden kuukauden aikana vain miehen ja taakan kantava jäätie.
- Metsäautotien valmistuttua Kemijoki Oy:llä on oikeus korvauksetta käyttää tietä. Jos tie tästä käytöstä vaurioituu, yhtiön on korjattava tai tiekunnalle korvattava käytöllään aiheuttamansa vahinko. Sopimukseen perustuen yhtiö on maksanut Juujärven itärannan metsäautotien tiekunnalle vuosittaista korvausta kunnossapito- ja aurauskustannuksista.” Kemijoki Oy:n ja Juujärven itärannan metsäautotien hoitokunnan välillä on 23.5.2008 sovittu, että 21.12.1966 tehdyn sopimuksen kohdan 3 mukainen vuotuinen kunnossapito- ja aurauskustannusten korvaus on 1.1.2008 - 31.12.2008 väliseltä ajalta neljätuhattakuusikymmentäkahdeksan (4 068) euroa. Pohjois-Suomen vesioikeus oli 17.11.1975 antamallaan päätöksellä numero 68/75/I vesilain (264/1961) 2 luvun 3 §:n, 5 §:n, 6 §:n 2 momentin, 7 §:n 1 momentin, 17 - 18 ja 22 §:n, 3 luvun 3 §:n ja 22 luvun 7 §:n sekä vesioikeuslain 1 luvun 5 §:n 6 momentin nojalla myöntänyt Kemijoki Oy:lle luvan nyt kysymyksessä olevassa hakemuksessa tarkoitettujen jääteiden yläpuolella Kemijärven kaupungissa sijaitsevan Seitakorvan voimalaitoksen rakentamiseen Kemijokeen ja veden patoamiseen Kemijoessa sanotun voimalaitoksen padolla. Pohjois-Suomen vesioikeus oli 22.4.1998 antamallaan päätöksellä nro 13/98/2 myöntänyt Kemijoki Oy:lle luvan Seitakorvan voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamiseen 640 kuutiometriin sekunnissa. Tarkkailuvelvoitetta koskevan lupaehdon 6 kohta c kuului seuraavasti: ”c) Jääolojen tarkkailu Luvan saajan on Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tarkkailtava viiden vuoden ajan tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta Seitakorvan voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamisen vaikutuksia Kemijoen jääoloihin ja jääalueen käyttöön voimalaitoksen ala- ja yläpuolella. Tätä koskeva tarkkailuohjelma on toimitettava ympäristökeskukselle kahden
(2)kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Mikäli tarkkailuohjelmasta ja sen toteuttamisesta ei päästä yksimielisyyteen, luvan saajan on saatettava asia erikseen vesioikeuden ratkaistavaksi. Tarkkailusuunnitelma on toimitettava vuosittain Lapin ympäristökeskukselle ja Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle niiden määrääminä aikoina. Luvan saajan on tältä osin pantava vesioikeudessa vireille vahinkojen ja haittojen estämistä tai korvaamista koskeva hakemusasia viiden vuoden ja kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.” Päätöksen perusteluissa todettiin muun ohella seuraavaa: ”Rakennusvirtaaman nostamisesta jääteiden käytölle mahdollisesti aiheutuvat haitat eivät määrältään ole ennalta arvioitavissa. Näiden vaikutusten selvittämiseksi vesioikeus määrää lupaehdosta 6 c) ilmenevän tarkkailuvelvoitteen ja mahdollisen hakemuksen vireille panemista koskevan velvoitteen. - - - Seitakorvan voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamisen seurauksena virtausnopeus uomassa lisääntyy, voimalaitoksen alapuoliset vedenkorkeudet nousevat ja maa-aluetta jää veden alle sekä vettyy. - - - Lisäksi kantavan jääkannen muodostuminen Seitakorvan voimalaitoksen ylä- ja alapuolella voi huonontua, minkä seurauksena uoman ylitys talviolosuhteita vastaavissa olosuhteissa saattaa vaikeutua.” Pohjois-Suomen vesioikeus oli 27.9.1999 antamallaan päätöksellä nro 48/99/2 muuttanut vesistötoimikunnan 28.6.1961 antaman Pirttikosken voimalaitoksen rakentamista Kemijokeen koskevan päätöksen nro 28/1961 lupaehdon 6 kolmannen kappaleen kuulumaan seuraavasti: ”6) - - - Hakijan tulee huolehtia siitä, että lupaehdon 3 toisessa kappaleessa tarkoitetut tulovirtaaman mukaiseen veden juoksuun tehtävät muutokset eivät seuraavilla yleisesti käytetyillä kohdilla estä tai vaaranna sellaista talvitieliikennettä, jota niillä tähänkin saakka on yleisesti harjoitettu: - Juujärven eteläpään poikki kulkevalla talvitiellä, - Kemijoen poikki kulkevalla, noin 5 kilometrin päässä alavirran suuntaan Juujärvestä olevalla talvitiellä, - Kemijoen poikki Kemijärven kaupungin ja Rovaniemen maalaiskunnan rajalla olevalla talvitiellä. Juujärven eteläpään poikki kulkeva ja Kemijoen poikki noin 5 kilometriä alavirran suuntaan Juujärvestä kulkeva talvitie on pidettävä kantavuudeltaan työvarusteisen moottorikelkkaliikenteen käyttöön soveltuvina. Sen jälkeen, kun talvitieliikenteestä ja talviteiden ylläpitämisestä voimalaitoksen rakentamisesta johtuneissa uusissa olosuhteissa on saatu kokemusta, voidaan tarvittaessa hakemuksesta antaa uusia määräyksiä asiasta." Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto oli 20.2.2007 antamallaan päätöksellä nro 20/07/1 jatkanut Seitakorvan voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamista koskevan vesioikeuden päätöksen nro 13/98/2 lupamääräyksen 6 c mukaisen hakemuksen määräaikaa elokuun 2008 loppuun. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto oli 29.12.2008 antamallaan päätöksellä nro 72/08/1 myöntänyt Kemijoki Oy:lle luvan Rovaniemen kaupungissa sijaitsevan Pirttikosken voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamiseen 700 kuutiometriin sekunnissa. Päätökseen sisältyvä juoksutusten muuttamista koskeva lupamääräys 5 ja jääolojen tarkkailua koskeva lupamääräys 8 B kuuluvat seuraavasti: ”
- Juoksutettavien vesimäärien muutokset on suoritettava niin, ettei vesistössä tai sen rannoilla aiheudu enempää vahinkoa, kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Jäätymisvaiheessa on juoksutusta tarvittaessa pienennettävä niin, että jokeen muodostuu jääkansi. Jäätymisvaiheen jälkeen saadaan juoksutusta kasvattaa tasaisesti siten, että jääkansi pysyy mahdollisimman ehyenä.” ”8 B. Luvan saajan on Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tarkkailtava viiden vuoden ajan Pirttikosken voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamisesta lukien rakennusvirtaaman nostamisen vaikutuksia Kemijoen jääoloihin ja jääalueen käyttöön voimalaitoksen ylä- ja alapuolella. Tätä koskeva tarkkailuohjelma on toimitettava ympäristökeskukselle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Tarkkailutulokset on toimitettava vuosittain Lapin ympäristökeskukselle ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle niiden määrääminä aikoina.” Ympäristölupavirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti: ”Kemijoen jäätymisvaiheen juoksutuksilla voidaan rakennusvirtaaman nostamisesta aiheutuva jäättömien alueiden määrän ja pinta-alan suureneminen minimoida, vaikka talvella käytetään nykyistä suurempaa juoksutusta. Tästä huolimatta kantavan jääkannen muodostuminen Pirttikosken voimalaitoksen ylä- ja alapuolella voi huonontua, minkä seurauksena uoman ylitys talvella saattaa vaikeutua. Jääolot eivät kuitenkaan ennalta arvioiden merkittävästi heikkene nykyiseen tilanteeseen verrattuna.” Asian aikaisempi käsittely Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 12.5.2009 antamallaan päätöksellä nro 30/09/1 pitänyt luvanhaltijan esittämää Seitakorvan rakennusvirtaaman nostamiseen liittyvää vahinkoselvitystä riittävänä. Ympäristölupavirasto on muuttanut Pirttikosken voimalaitoksen rakentamista koskevan vesistötoimikunnan 28.6.1961 antaman päätöksen lupamääräyksen 6 kolmannen kappaleen, jota Pohjois-Suomen vesioikeus on päätöksellään nro 48/99/2 muuttanut, kuulumaan seuraavasti: ”Luvan haltijan on huolehdittava Niloksen ja Juujärven itärannan metsäteiden ja niille Pirttikosken ja Seitakorvan voimalaitosten kautta maantieltä 944 johtavien luvan haltijan omistamien teiden ja voimalaitospatojen tieyhteyksien talviaurauksesta siten, että tiet ovat liikennöitävissä henkilö- ja kuorma-autoilla. Luvan haltijan on tarvittaessa haettava yksityistielain mukaisessa tietoimituksessa oikeutta talviaurausta koskevaan tien kunnossapitoon.” Ympäristölupavirasto on samalla määrännyt luvan haltijan maksamaan kunakin vuonna Niloksen ja Juujärven itärannan tiekunnille 25 prosenttia metsäteiden kesäajan kunnossapitokustannuksista kuukauden kuluessa siitä, kun kyseistä ajanjaksoa koskeva tilinpäätös on hyväksytty tiekunnan kokouksessa. Ympäristölupavirasto on perustellut päätöstään seuraavasti: Jäätievelvoitteen toteutuminen Pirttikosken voimalaitos valmistui väliaikaisen luvan nojalla vuonna
- Seitakorvan voimalaitos valmistui
- Jäätievelvoitteen hoitamisessa on ollut ongelmia jo alusta alkaen. Velvoitteen toteutumisen onnistumista pidettiin jossain määrin epävarmana jo vesistötoimikunnan antamassa Pirttikosken voimalaitoksen rakentamista koskevassa 28.6.1961 annetussa päätöksessä, kun jäätievelvoitetta koskevaan määräykseen tuli maininta, että "sen jälkeen, kun talvitieliikenteestä ja talviteiden ylläpitämisestä voimalaitoksen rakentamisesta johtuneissa uusissa olosuhteissa on saavutettu kokemusta, voidaan, jos tarpeelliseksi havaitaan, hakemuksesta antaa uusia määräyksiä tästä asiasta". Muistutuksissa on yleisesti pidetty jääteiden kuntoa viime vuosina huonona. Niitä on myös luonnehdittu vaarallisiksi. Muistutuksissa on vaadittu muun muassa jääteiden korvaamista kiinteällä siltayhteydellä tai juoksutusten vähentämistä niin, että jokeen syntyy jääkansi. Jäätievelvoitteen hoitaminen on vaikeutunut ja jääteiden käyttö hankaloitunut Pirttikosken voimalaitoksen rakentamisesta kuluneiden lähes 50 vuoden aikana. Pirttikosken voimalaitoksen yläaltaan yli johtavien jääteiden ylläpidon toteutumista ei voi pitää tyydyttävänä. Jääteiden tekemistä ja hoitoa vaikeuttavat olosuhteet ja niiden kehitys Käytännössä on havaittu, että Kemijärvestä purkautuva vesi on lämpimämpää kuin siihen tuleva vesi. Tämä johtuu siitä, että purkautuvasta vedestä huomattava osa on järven pohjalle kerrostunutta lämpimämpää vettä. Lämpövaikutus on luonnollisesti suurin juuri järvialtaan jälkeen ja vaimenee alajuoksulle päin. Jäätymisolosuhteet ovat koko Pirttikosken ja Seitakorvan välisellä jokiosalla sellaiset, että vesistön ylitykseen on voitu käyttää vain jäädytettyjä jääteitä. Talven pakkassumma on selvästi vähenemässä muun muassa Apukan säähavaintoaseman lähes 50 vuoden havaintojakson mukaan. Käytännössä se merkitsee yhä vaikeutuvaa jääteiden tekemistä. Virtaaman säätö Vesistötoimikunta oli Pirttikosken rakentamista koskevan päätöksen (28.6.1961) lupamääräyksessä 6 antanut juoksutuksen säätöä koskevan huolehtimisvelvoitteen. Sen mukaan veden juoksuun tehtävät muutokset eivät päätöksessä mainituilla kohdilla saa estää tai vaarantaa sellaista talvitieliikennettä, jota niillä oli siihen saakka yleisesti harjoitettu. Toisaalta vesistötoimikunta oli samassa päätöksessään lupamääräyksen 3 toisessa kappaleessa muun muassa määrännyt, että vedenjuoksun säännöstelemisen tarkoituksessa saadaan padotusaltaan tulovirtaaman mukaiseen veden juoksuun, sen lisäksi mitä vesioikeuslain 1 luvun 2 §:stä johtuu, tehdä myöskin sellaisia muutoksia, joista saattaa aiheutua vahinkoa tai haittaa vain talvitieliikenteelle jäällä padotusaltaassa ja muualla voimalaitoksen välittömässä vaikutuspiirissä, jos jäällä kulkemisen turvaamiseksi suoritetaan ne toimenpiteet, jotka lupaehdon 6 kolmannessa kappaleessa oli määrätty. Vesioikeuslain 1 luvun 2 § oli luonteeltaan yleinen ja kielsi käyttämästä vesistöä niin, että siitä aiheutuu toiselle haittaa, joten se ei sanottavasti selitä mainittujen lupamääräysten osittaista ristiriitaa. Käytännössä näitä lupamääräyksiä on pyritty toteuttamaan jäädyttämällä ylityspaikat lupamääräyksessä 6 luetelluilla kohdilla. Pirttikosken voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamisen johdosta on Pirttikosken ja sen yläpuolella sijaitsevan Seitakorvan voimalaitoksen koneistovirtaamien ero supistunut 140 m 3 :stä 60 m 3 :iin sekunnissa. Pirttikosken rakennusvirtaaman nostamista koskevan hakemuksen mukaan tämä pienentää osaltaan erilaisista rakennusvirtaamista johtuvaa yläaltaan vedenkorkeuden ja virtaaman vaihtelua. Vedenkorkeuden vaihtelun vähentyminen tukee alueen jääkannen muodostumista ja vahvistumista, mutta toisaalta rakennusvirtaamien kasvu mahdollistaa samanaikaisesti tapahtuvaa talviaikaisten juoksutusten kasvua. Juoksutuksen suuruuden ja muutosten rajoittaminen yksinomaan jääteiden vaatimusten mukaisesti merkitsisi nykykäytäntöön suurta muutosta. Seitakorvan ja Pirttikosken voimalaitoksien rakennusvirtaamien nosto menettäisi suurelta osin merkityksensä. Vaikka Pirttikosken voimalaitoksen rakentamislupa olikin myönnetty vesioikeuslain mukaisesti, sovelletaan tähän lupamääräyksen muutoshakemukseen vesilain säännöksiä. Vesilain 2 luvun 3 § edellyttää, että myös luvan ehtoja määrättäessä käytetään eri tarpeita ja vaikutuksia punnittaessa harkintaa, jossa otetaan huomioon kustannukset, aiheutuva vahinko ja muu kohtuullisuus sekä se, ettei aiheuteta haittaa enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Kun vesistötoimikunnan päätöksen lupamääräyksen 3 toisen kappaleen mukaisesti juoksutuksen muutokset saattavat aiheuttaa haittaa jääteiden käytölle, on lupamääräyksen 6 mukaisen huolehtimisen katsottava tarkoittavan kohtuudella estettävissä olevien haittojen välttämistä. Lupamääräyksen 6 kolmannen kappaleen määräyksellä ei edellä sanotun perusteella ole tarkoitettu rajoittaa voimantuotannon määrää. Talvikulkuasiaan on siten etsittävä muuta lupamääräyksestä 6 ja vesilaista johtuvaa ratkaisua kuin juoksutuksen muutosten suurta rajoittamista. Tieyhteyksissä tapahtunut kehitys Pirttikosken ja Seitakorvan voimalaitosten rakentaminen on vaikuttanut Pirttikosken yläaltaan ylikulkumahdollisuuksiin ja luonteeseen. Ennen voimalaitosten rakentamista on talviaikainen ylikulku tapahtunut jäätä pitkin ja kesäaikainen ylikulku veneellä. Voimalaitosten rakentamisen jälkeen on ylikulkuun voitu lisäksi käyttää voimalaitospatoja. Alkuvaiheessa ei joen itäpuolella ollut kuitenkaan metsäteitä. Maanomistajien ja Kemijoki Oy:n välinen sopimus Seitakorvan voimalaitokselta lähtevän Juujärven itäpuolen tien rakentamisesta oli allekirjoitettu vuonna
- Tie oli siten rakennettu 1960-luvun lopulla. Mainitulla sopimuksella maanomistajat suostuivat siihen, etteivät he vastusta Juujärven eteläpään talvitien ylläpitämistä jäätymiskauden alusta sen loppuun ja Jokelan talvitien ylläpitämistä kahden kuukauden aikana vain miehen ja taakan kantavana. Kemijoki Oy haki kuitenkin vasta vuonna 1997 tarkennusta jäätievelvoitteeseen. Vesioikeus muutti vuonna 1999 velvoitetta päätöksellään nro 48/99/2 mainitun sopimuksen johdosta. Päätöksessä ei mainita, että vesioikeudella olisi ollut tiedossa hanke Niloksen metsätien rakentamiseksi. Niloksen metsätie on merkitty rekisteriin 29.3.2000, jonka jälkeen tie on rakennettu. Metsätieyhteys on nyt ollut noin 9 vuotta koko Seitakorvan ja Pirttikosken välisellä itärannalla, joten mahdollisuudet jääpeitteen aikaisen kulun järjestämiseksi Pirttikosken yläaltaan itäpuolelle ovat täysin muuttuneet siitä, millaiset ne olivat Pirttikosken rakentamislupaa käsiteltäessä vuonna 1961 ja ne ovat parantuneet siitäkin, kun vesioikeus muutti jäätievelvoitetta vuonna
- Metsätieyhteyksiä ei kuitenkaan ole hyödynnetty täysimääräisesti. Metsäteiden auraaminen on perustunut tähän saakka pelkästään puutavarakuljetusten tarpeisiin. Itäpuolelle ja sen alueella oleville metsäpalstoille ja poronhoitoon ei ole ollut pääsyä metsätieverkoston kautta läpi talven. Lupamääräyksen 6 tarkoittama ylikulkutarve Vaikka nyt onkin kyse jääteitä koskevien määräysten tarkoituksen toteutumisen arvioinnista ja soveltamisesta, on jäätiekysymys osa koko talviajan aikaista kulkua joen toiselle puolelle ja osa ympärivuotista kulkua. Asiaa tarkasteltaessa on lisäksi otettava huomioon kulkuyhteyden laatu ja nekin toiminnat, joita alueella ei yleisesti ole harjoitettu ennen voimalaitosten rakentamista eli yhteiskunnan muuttuneet tarpeet. Tällaista menettelyä tukee muun muassa vesilain 2 luvun 3 §:n 1 momentin 4 kohta, jonka mukaan rakentaminen on suoritettava siten, että vesistön tai pohjaveden erilaiset käyttämistarpeet vastedeskin voidaan tyydyttää mahdollisimman vähäisessä määrin supistettuina. Vesioikeuden päätöksessä nro 48/99/2, jolla velvoitetta tarkistettiin, oli velvoitteen tarkoitus toimintojen ja kohderyhmän osalta pysynyt samana kuin vesistötoimikunnan päätöksessä. Velvoitteessa mainittu "tähänkin saakka yleisesti harjoitettu" on suoraan vesistötoimikunnan päätöksestä. Sen on siten tulkittava tarkoittavan tilannetta vesistötoimikunnan päätöksen antamisen aikana. Vesioikeuden päätöksen perusteluissa käsitelläänkin vain jääteiden kantavuuskysymystä. Yleisesti harjoitettu ylikulku ei sanamuodostaan johtuen tarkoita satunnaista tai harvoin tapahtuvaa ylikulkua eli esimerkiksi sellaisten henkilöiden ylikulkutarvetta, jotka eivät asu jääteiden välittömässä vaikutuspiirissä vaan muualla Suomessa. Vapaa-ajan asuntojen rakentaminen ja käyttö sekä porojen tarhaus ovat ainakin osittain riippuvaisia voimalaitosten kautta tapahtuvasta kulusta ja tulleet alueen käyttömuodoiksi vasta vuoden 1961 jälkeen, joten niitä ei jäätievelvoite voi koskea samalla tavalla kuin perinteistä poronhoitoa ja metsätaloutta. Monet muistuttajat ovat pitäneet Pirttikosken yläaltaan ylikulkua jääteitä pitkin oikeutena, joka koskee myös vapaa-ajan moottorikelkkailua ja muuta harrastusmielessä tapahtuvaa kulkemista. Vapaa-ajan harrastustoimintaa, johon ei liity taloudellisia intressejä ja jossa ei ole kyse rasiteoikeuteen verrattavissa olevasta oikeudesta, ei ole mainittu vesilain 11 luvun 3 §:ssä korvattavana etuutena. Metsätieyhteys mahdollistaa raskaillakin ajoneuvoilla tapahtuvat puutavarankuljetukset suoraan tehtaille ja sahoille, mikä on vuonna 1991 tapahtuneen Kemijoen uiton loppumisen johdosta metsätaloudelle elintärkeää. Metsien taloudellisen hyötykäytön voi katsoa joen itärannalla olevan riippuvainen metsätieyhteyksistä ja ne taas eivät olisi mahdollisia ilman joen yli olevaa siltayhteyttä. Polttopuuhuollolle ja metsätöissä kulkemiselle jääteistä on ollut hyötyä. Metsätalouden näkökulmasta metsäteiden aukipitämisen läpi koko talven voi katsoa kompensoivan jääteistä luopumisen, joka koskee vain osaa talviajasta. Perinteistä poronhoitoa ajatellen ylikulkupaikan sijainnilla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin metsätaloudessa tietylle metsäpalstalle kuljettaessa. Yksityiset poronhoitajat tai paliskunnat eivät myöskään ole muistuttaneet perinteisen poronhoidon osalta. Muistutuksista päätelleen jääteiden kautta tapahtuva poronhoito on alueella nykyisin porojen tarhausta. Kun tarkastellaan niitä ylikulkutarpeita, joita Pirttikosken voimalaitoksen rakentamista koskevassa jäätievelvoitteessa tarkoitettiin, niin parantuneet metsätieyhteydet mahdollistavat jäätievelvoitteesta luopumisen, mikäli tieyhteydet pidetään auraamalla auki läpi talven. Kun lisäksi otetaan huomioon muut kulku- ja kuljetustarpeet, niin metsätieyhteyksien talviaikaisesta parantamisesta on merkittävää hyötyä. Matkan pituus Pirttikosken yläaltaan itäpuolen palstoille Seitakorvan ja Pirttikosken välinen jokijakso on noin 14,5 km. Juujärven jäätien paikka sijaitsee noin 3,5 km, Jokelan 8,5 km ja Pikkukylän 12 km Seitakorvan voimalaitokselta alavirtaan. Voimalaitosten väli on linnuntietä vajaat 11 km. Muiden Kemijoen pääuoman ja Kitisen voimalaitosten väli on pitempi. Voimalaitosten kautta kuljettaessa Juujärven jäätien piirissä olevien joen ylittäjien edestakainen matka pitenee enimmillään noin 22 km ja Pikkukylän jäätien piirissä olevien matka enimmillään noin 15 km. Jokelan jäätien piirissä asuville pidennys on enimmillään noin 26 km. Karttatarkastelun perusteella arvioiden Jokelan jäätien piirissä on huomattavasti vähemmän kiinteistöjä kuin kahden ensiksi mainitun jäätien piirissä. Kun jääteiden käyttöaika on vuosittain vain muutamia kuukausia, merkitsisi yhden tai useamman sillan rakentaminen jäätievelvoitteen merkittävää laajentamista ja kohtuuttomia kustannuksia edellä tarkasteltuun jääteiden käyttöajan kulkutarpeeseen nähden. Maastoajoneuvoreittien rakentaminen voimalaitosten kautta ei lyhentäisi kulkumatkaa siitä, mitä matka on olemassa olevia teitä pitkin. Rakennettu tiestö mahdollistaa kulkemisen Pirttikosken yläaltaan itäpuolelle. Hakija on kuitenkin ilmoittanut järjestävänsä tarvittaessa moottorikelkkailu-urat omistamilleen maa-alueille voimalaitosten läheisyydessä. Jääteiden korvaaminen talviaurausvelvoitteella Määrätty talviaurausvelvoite merkitsee metsäteiden tienpidon muuttamista siten, että tien kunnossapito tapahtuu talviaurauksen osalta korkeampaa tasoa vastaavana kuin mitä tarkoitetaan yksityistielain 7 §:n 4 momentissa. Saman pykälän 5 momentin mukaan osakkaan on suoritettava siitä aiheutuvat lisäkustannukset. Ellei asiasta voida tiekunnan kanssa sopia, on asia käsiteltävissä yksityistielain 38 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaisesti tietoimituksessa. Asian luonteesta johtuen talviaurauksen lisäkustannusten suorittaminen on määrätty toimenpidevelvoitteena. Velvoitetta ei voida määrätä muulle kuin luvan haltijalle. Luvan haltija on Niloksen metsätien osakas ja voi siltä osin menetellä kuten yksityistielaissa on säädetty. Luvan haltija ei ole Juujärven itäpuolen metsätien osakas, mutta luvan haltijalla on käyttöoikeus tiehen ja sopimukseen perustuva velvoite osallistua kunnossapitokustannuksiin. Näin ollen luvan haltijalla on osakkaaseen verrattavissa oleva intressi tien käyttöön ja kunnossapitoon. Luvan haltijalla on yksityistielain mukainen peruste tulla tarvittaessa tieosakkaaksi, mikä mahdollistaa velvoitteen hoitamisen. Jääteiden korvaaminen läpi talven tapahtuvalla metsäteiden aurauksella turvaa jääteiden aikaisen kulkutarpeen Pirttikosken yläaltaan itäpuolelle. Korvausratkaisun perustelut Jäätievelvoitteen poistaminen merkitsee myös velvoitteeseen liittyvien sopimusten uudelleen arviointia. Kun luvan haltijalle on määrätty velvoite talvikunnossapidosta, on samasta toiminnasta lisäksi maksettava korvaus perusteeton. Kesäkunnossapidon osalta on asia tutkittu erikseen. Osa vuosittaisesta keskinäiseen sopimukseen perustuvasta maksusta Juujärven metsätien tiekunnalle on ollut tarkoitettu kesäajan kunnossapitokustannuksiin, joten siltä osin on perusteltua määrätä vastaavan korvauksen jatkamisesta. Lisääntyvästä talviaurauksesta aiheutuu lisäkustannuksia kesäajan kunnossapitoon. Kun luvan haltija ja tiekunta ovat aikanaan katsoneet perustelluksi sopia, että Kemijoki Oy osallistuu 25 %:lla Juujärven itäpuolen metsätien rakentamiskustannuksiin, voidaan samaa osuutta pitää perusteltuna määrättäessä luvan haltijalle maksuosuus kesäajan kunnossapitokustannuksista. Niloksen metsätien osalta 25 %:n osuus on tarkoitettu luvan haltijalle tieosakkaana lankeavan maksuosuuden lisäksi tulevaksi maksuksi. Muuta korvattavaa haittaa muutoksesta ei aiheudu. Voimalaitosten kautta tapahtuvasta kulkemisesta johtuvan matkan pidentymisen jääteiden mahdollisena käyttöaikana korvaavat parantuneet tieyhteydet. Asiaa harkittaessa on otettu lisäksi huomioon koko talviajan kulku ja kuljetustarve. Lausunnossaan yksilöidyistä vaatimuksista ympäristölupavirasto on muun ohella hylännyt vaatimuksen erillisestä korvauksesta Niloksen metsätien rungon vahvistamisesta ja vaatimuksen Pirttikosken patosillan länsirannan jyrkän mutkan oikaisemisesta, koska jääteitä korvaava kulkutarve tarkoittaa suhteellisen kevyttä liikennettä, lähinnä työvarusteisen moottorikelkkaliikenteen veroista, eikä se tai talviaurauksen aiheuttama liikenne maan ollessa jäässä aiheuta metsätien rungon vahvistamistarvetta eikä mutkan oikaisutarvetta. Päätöksen täytäntöönpanoa koskevan määräyksen mukaan päätös on täytäntöönpanokelpoinen sen saatua lainvoiman. Ympäristölupaviraston soveltamat lainkohdat Vesilaki 2 luku 3 ja 31 § sekä 11 luku 3 § 1 momentti 2 kohta Hallinto-oikeuden ratkaisu Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, muun ohella Juujärven itärannan metsäautotien tiekunnan valituksen enemmälti hyläten kumonnut Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston pääasiaratkaisun neljännen kappaleen, joka koskee tietoimituksessa haettavaa oikeutta talviaurausta koskevaan tien kunnossapitoon, ja muuttanut päätöstä kohdan ”Päätöksen täytäntöönpano” osalta seuraavasti: Ympäristölupaviraston päätös 12.5.2009 nro 30/09/1 on täytäntöönpanokelpoinen sen saatua lainvoiman, kuitenkin siten, että päätös tulee Juujärven eteläpään ja Jokelan jäätievelvoitteiden muuttamisen osalta voimaan, ellei asiasta Kemijoki Oy:n ja Juujärven itärannan metsäautotien hoitokunnan kesken muuta sovita, seuraavan marraskuun alusta sen jälkeen, kun yhtiö on lainvoiman saaneella yksityistietoimituksen päätöksellä tullut Juujärven itärannan metsäautotien osakkaaksi ja saanut mainitun tien osalta oikeuden talviaurausta koskevaan tien kunnossapitoon. Kemijoki Oy:n on pantava vireille hakemus tietoimituksen aloittamiseksi osakkuutensa vahvistamiseksi ja talviaurausoikeuden saamiseksi yhden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Mikäli Kemijoki Oy ei tietoimituksessa pääse Juujärven itärannan metsäautotien osakkaaksi ja saa Juujärven itärannan metsäautotien osalta oikeutta talviaurausta koskevaan tien kunnossapitoon, on yhtiön kolmen kuukauden kuluessa tietoimituksen päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta pantava Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa vireille uusi hakemus vesilain 2 luvun 17 §:n edellyttämän kulkuyhteyden järjestämiseksi Juujärven eteläpään ja Jokelan jääteiden sijaan. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Vahinkoselvityksen riittävyys Hallinto-oikeus katsoo, että asiakirjoista ilmenevä luvanhaltijan esittämä Seitakorvan rakennusvirtaaman nostamiseen liittyvä vahinkoselvitys tausta-aineistoineen on riittävä eikä Seitakorvan rakennusvirtaaman nostamisen vaikutuksia jääolosuhteisiin ole tarpeen enemmälti tutkia. Jäätievelvoitteen lakkauttaminen Hallinto-oikeus katsoo Kemijoki Oy:n Kemijoen jääoloja koskevan loppuraportin ja tausta-aineiston perusteella tulleen riittävässä määrin selvitetyksi, ettei jäätievelvoite ole toteutunut siten kuin Pirttikosken voimalaitoksen rakentamista koskevassa vesistötoimikunnan päätöksessä 28.6.1961 nro 28/1961 ja Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksessä 27.9.1999 nro 48/99/2 on tarkoitettu. Jäätievelvoitteen lakkauttaminen ja korvaaminen toisenlaisella ratkaisulla on ollut tarpeen etenkin jäätien tekemisen ja käyttämisen turvallisuusnäkökohdat sekä ympäristölupaviraston päätöksen perusteluista ilmenevä tieyhteyksissä tapahtunut kehitys huomioon ottaen. Niloksen metsätien aurausvelvoite ja yksityistietoimituksen vireillepano Siltä osin kuin ympäristölupavirastossa on ollut kyse jäätievelvoitteen muuttamisesta Niloksen metsätien aurausvelvoitteeksi, hallinto-oikeus pysyttää ympäristölupaviraston päätöksen. Kemijoki Oy on osakkaana Niloksen metsätien tiekunnassa eikä Niloksen metsätien tiekunta ole hakenut muutosta valituksenalaiseen päätökseen. Mainitun yksityistien tiekunnan on siten katsottava suostuneen siihen, että Kemijoki Oy ympäristölupaviraston päätöksen mukaisesti huolehtii Niloksen metsätien talviaurauksesta. Tämän vuoksi ja edellä hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon osalta tekemän Juujärven itärannan metsäautotietä koskevan muutoksen johdosta hallinto-oikeus on kumonnut tarpeettomana ympäristölupaviraston päätöksen pääasiaratkaisun neljännen kappaleen, jossa on määrätty yksityistietoimituksen vireillepanosta tarvittaessa oikeuden saamiseksi tien talviauraukseen. Juujärven itärannan metsäautotie Vesilain 2 luvun 17 §:n mukaan, milloin rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä, johon vesilain mukaan on haettava lupa, aiheutuu yksityistä tai yleistä käyttöä palvelevan kulkuyhteyden katkeaminen vesialueella, sen jäällä tahi rannalla taikka tällaisen yhteyden huomattava huonontuminen, rakentaja on velvoitettava tekemään tie tai suorittamaan sen tekemisestä johtuvat kustannukset taikka ryhtymään muihin toimenpiteisiin kohtuulliset vaatimukset täyttävän kulkumahdollisuuden järjestämiseksi sen tarvitsijoille. Juujärven itärannan metsäautotie sekä sen talviauraus, ottaen huomioon Kemijoki Oy:n ja Juujärven ja Luusuan kylien maanomistajien välisen, 21.12.1966 päivätyn sopimuksen, on riittävä turvaamaan kulkuyhteyden vesilain 2 luvun 17 §:n tarkoittamalla tavalla. Koska Juujärven itärannan metsäautotien hoitokunta ei ole antanut suostumustaan aurausvelvoitteen asettamiselle eikä Kemijoki Oy ole ollut tiekunnan osakkaana velvoitetta asetettaessa, ei aurausvelvoitetta ole mahdollista kyseisen tien osalta toteuttaa ennen kuin Kemijoki Oy:n osakkuus tai yksityistielain 10 §:n tarkoittama oikeus tien talviaikaiseen kunnossapitoon on vahvistettu tietoimituksessa. Tästä syystä hallinto-oikeus on lisännyt päätökseen Kemijoki Oy:lle velvoitteen tietoimituksen vireillepanemisesta. Muut vaatimukset Hallinto-oikeus katsoo, että ympäristölupavirasto on voinut mainitsemillaan perusteilla hylätä A:n ja B:n korvausvaatimuksen sekä vaatimukset Pirttikosken patosillan mutkan oikaisemisesta ja maastoajoneuvoliikenteen järjestämisestä. Niloksen metsätien aurausvelvoite on riittävä kompensoimaan jäätievelvoitteen lakkauttamisesta aiheutuvan vahingon. Lopputulos Valituksissa esitetyt vaatimukset alkuperäisten jäätievelvoitteiden pysyttämisestä on, huomioon ottaen vesioikeuden 27.9.1999 antamassaan päätöksessä nro 48/99/2 tekemät muutokset, katsottava tarkoittavan velvoitetta ylläpitää edelleen Kemijoen poikki kulkevia Juujärven, Jokelan ja Pikkukylä -nimisiä talviteitä. Näin ollen ja hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja ympäristölupaviraston päätöksen perustelut huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei ympäristölupaviraston päätöstä ole tutkituista valituksista syytä kumota tai enemmälti muuttaa. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Vesilaki 2 luku 3 §, 17 § ja 31 § ja 11 luku 3 § 1 momentti 2 kohta Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Juujärven itärannan metsäautotien tiekunta on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätökset on kumottava ja 21.12.1966 tehty sopimus on saatettava voimaan. Vaatimustensa tueksi hoitokunta on esittänyt muun ohella seuraavaa: Pikkukylän jäätie on jätetty erilleen asiayhteydestä. Kemijoki Oy:n 21.12.1966 tekemä sopimus koskee myös tiloja Keskitalo RN:o 53:1 ja Välitalo RN:o 53:
- Tilat sijaitsevat Pikkukylän jäätien vaikutuspiirissä, joten myös Pikkukylä kuuluu Juujärven tiekunnalle eikä Niloksen tiekunnalle, kuten päätöksessä on virheellisesti ilmaistu. Juujärven itärannan metsäautotien tiekunta ei hyväksy Kemijoki Oy:tä osakkaaksi, joten asian valmistelussa on lähdettävä siitä, että vuonna 1966 tehty sopimus saatetaan voimaan tai vaihtoehtoisesti neuvotellaan uusi sopimus. Kemijoki Oy on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja todettu muun ohella seuraavaa: Vaasan hallinto-oikeus ei ole päätöksessään jättänyt Pikkukylän jäätieasiaa erilleen asiayhteydestä. Päätöksen perustelut koskevat yhdenmukaisesti Juujärven, Jokelan ja myös Pikkukylän jäätietä. Pikkukylän jäätie kuuluu alueellisesti Niloksen metsätien vaikutusalueeseen eikä Niloksen metsätien tiekunta ole hakenut muutosta kyseiseen lupapäätökseen. Juujärven itärannan metsätie on perustettu yksityistietoimituksella vuonna
- Tien alkupää kulkee Kemijoki Oy:n omistaman tilan Seitakorvan voimalaitos RN:o 78:7 alueen kautta. Tietoimituspöytäkirjan kohdassa 11 on todettu, että Kemijoki Oy:n ja maanomistajien välillä 21.12.1966 tehdyn sopimuksen nojalla Kemijoki Oy:llä on oikeus tien käyttöön sopimuksen mukaisilla ehdoilla. Näin ollen maanomistajien kanssa tehty sopimus on tullut todetuksi ja kirjatuksi myös tiekunnan kokouksessa. Tien osakkaat päätetään erimielisyystapauksessa tielautakunnan kokouksessa tai yksityistietoimituksessa. Kemijoki Oy hakee yksityistietoimitusta Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen saatua lainvoiman. Yhtiö omistaa maata tien vaikutusalueella ja tiealueella, joten sillä on lakiin perustuva oikeus olla tien osakas. Juujärven itärannan metsäautotien tiekunta on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa: Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan Kemijoki Oy:n on pantava vireille uusi hakemus kulkuyhteyksien järjestämiseksi Juujärven ja Jokelan jääteiden sijaan, jos yhtiö ei pääse Juujärven itärannan metsäautotien hoitokunnan osakkaaksi. Pikkukylän jäätietä ei mainita lainkaan. Pikkukylän jäätie on merkittävä osa sopimusta, jonka Juujärven ja Luusuan kylien maanomistajat ovat tehneet Kemijoki Oy:n kanssa 21.12.
- Sopimus on edelleen voimassa ja kantatilat Keskitalo RN:o 53:1 ja Välitalo RN:o 53:15 ovat osakkaina mainitussa tiekunnassa. Väite siitä, että Pikkukylän jäätie kuuluisi alueellisesti Niloksen metsätiehen, on myös väärä. Niloksen metsätietä perustettaessa ei ole mainittu Pikkukylän jäätien liittämisestä kyseiseen tiekuntaan. Virallisesti Pikkukylän jäätie kuuluu edelleen Juujärven metsätiehen. Kemijoki Oy:llä ei ole velvoitteita Niloksen metsätiehen liittyen eikä yhtiön tarvitsisi huolehtia kyseisen tien aurauksesta tai muistakaan toimenpiteistä. Lupamääräykset koskevat vain Juujärven itärannan metsäautotietä. Niloksen metsätietä ei voi liittää millään tavoin Pikkukylän jäätiehen eikä muihinkaan jääteihin. Kemijoki Oy ei ole Juujärven itärannan metsäautotien osakas. Yhtiön omistama maa-alue ei ole tiealuetta vaan pakon sanelema kulkuväylä. Yksityistielaki ei tunne mainitunlaista osakkuutta. Yksityistielain mukaan tiekunnalla on oikeus kieltää tiellä sellainen toiminta, joka ei kuulu tien varsinaiseen toimintaan. Yhtiön toiminta on juuri tällaista toimintaa. Kemijoki Oy on liiketoimintaa harjoittava yritys, joka ei harjoita sellaista toimintaa, joka mahdollistaisi auraustoiminnan kyseisellä tiellä. Väliaikainen kulkulupa voidaan myöntää ja sellainen yhtiöllä jo on. Lisäksi tiekunta auraa tien tarvittaessa ja se riittää tiekunnalle. Kuten tiekunta on aikanaan päättänyt, päällekkäistä auraustoimintaa ei tarvita. Paras tapa ratkaista asia olisi pitää vanha sopimus voimassa. Jos jäätien käyttäjät ovat tyytyväisiä jonkin verran lyhenevään jäätiekauteen, niin se riittää. Kevättalvella virrat ovat sen verran vähäisiä, että jäätä muodostuu, kun tekijät ovat oikeat. Muuna aikana tie saadaan tarvittaessa auki ja hyvään kuntoon kaikilla kulkuneuvoilla kuljettavaksi. Juujärven itärannan metsäautotien tiekunta on toimittanut lisäselvitystä. Tilojen Keskitalo RN:o 53:1 ja Välitalo RN:o 53:15 omistajien mukaan Niloksen metsätietä perustettaessa ei ole sovittu järjestelyistä jäätieasiassa. Nyt kysymyksessä olevassa päätöksessä Pirttikosken voimalaitoksen rakentamisluvan lupaehdoista poistetaan jäätievelvoite. Tilalle ei tule mitään, koska tie aurataan ja sitä pidetään kunnossa jo nyt. Juujärven itärannan metsäautotien tiekunta on toimittanut lisäselvitystä. Talvi 2010 - 2011 on ollut kolmas peräkkäinen pakkastalvi. Jäätien lakkautuksen perusteena käytetty väite lauhoista talvista ei pidä paikkaansa. Myöskään väite huonosta jään muodostumisesta ei pidä paikkaansa. Jäätien teossa on tahallisesti viivytelty ja Juujärven jäätie on avattu vasta helmikuussa. Kuitenkin jäätietä pystyi ajamaan jo tammikuussa, vaikka sitä ei ollut virallisesti avattu. Jäätien vahvuudeksi ilmoitettiin 25.2.2011 kaksikymmentä senttimetriä. Hoitokunnan taholta suoritettiin jään mittaus Juujärven jäätiellä, ja jää todettiin heikoimmaltakin kohdalta 50 senttimetrin paksuiseksi. Näin suuri ero jään vahvuudessa ei voi olla sattumaa. Veden lämpötilaa on käytetty yhtenä perusteluna velvoitteen muuttamiselle. Kevättalvella veden lämpötila ei eroa normaalista jokien lämpötiloista. Jään muodostuminen itsestäänkin jo vahvistaa sen. Jäätiet pystytään edelleen tekemään ja vielä aikaisemmin kuin kuluneena talvena. Hieman lyhyempikin jäätiekausi on hyvin tärkeä. Kemijoki Oy:lle on lähetetty tiedoksi Juujärven itärannan metsäautotien tiekunnan antama vastaselitys ja tänne toimitetut lisäselvitykset. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin niillä on muutettu Pohjois-Suomen vesioikeuden 27.9.1999 antamalla päätöksellä nro 48/99/2 muutettua vesistötoimikunnan 28.6.1961 antaman lupapäätöksen nro 28/1961 lupaehdon 6 kolmatta kappaletta. Asia palautetaan kumotulta osin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueelle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät säännökset Vesilaki (264/1961)
§:n 1 momentin mukaan vesilaissa tarkoitettuun yritykseen tai toimenpiteeseen, johon laillisesti on ryhdytty ennen vesilain voimaantuloa, sekä sitä ennen myönnetyn luvan perusteella tehtyyn laitteeseen tai rakennelmaan taikka toimeenpantuun yritykseen on sovellettava aikaisemmin voimassa olleita säännöksiä ja kysymys niiden laillisuudesta sekä niitä koskevat oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät sanottujen säännösten mukaisesti, sikäli kuin jotakin vesilain säännöstä ei ole määrätty mainitunlaisen yrityksen, toimenpiteen, laitteen tai rakennelman osalta sovellettavaksi.
§:n 2 momentin mukaan sen estämättä, mitä pykälän 1 momentissa on sanottu, voidaan sille, joka on ennen vesilain voimaantuloa saanut luvan tiettyyn yritykseen tai toimenpiteeseen, hakemuksesta antaa uusi vesilain mukainen lupa, mikäli siitä ei aiheudu muille kohtuutonta vahinkoa tai haittaa. Vesilain 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, jos rakentaminen, ottamalla huomioon, mitä mainitun luvun 3 §:ssä ja luvussa jäljempänä on säädetty, ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, voidaan lupa siihen myöntää, mikäli yritys hyötyisän tai suojaavan tarkoituksensa vuoksi on tarpeen vesialueen tai sen rannalla olevan kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä taikka muuta hyödyllistä taloudellista toimintaa varten. Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan, jos rakentamisesta edellä mainittujen säännösten mukaisesti toteutettuna aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei 1 momentin nojalla voida myöntää lupaa, on, jollei mainitun luvun 5 §:stä muuta johdu, luvan myöntämisen edellytyksenä, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hyöty on määrättävä siten kuin mainitun vesilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään ja, jos hakijalle samalla myönnetään vesilain 2 luvun 7 - 9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys myös otettava huomioon. Vesilain 2 luvun 17 §:n mukaan, milloin rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä, johon mainitun lain mukaan on haettava lupa, aiheutuu yksityistä tai yleistä käyttöä palvelevan kulkuyhteyden katkeaminen vesialueella, sen jäällä tahi rannalla taikka tällaisen yhteyden huomattava huonontuminen, rakentaja on velvoitettava tekemään tie tai suorittamaan sen tekemisestä johtuvat kustannukset taikka ryhtymään muihin toimenpiteisiin kohtuulliset vaatimukset täyttävän kulkumahdollisuuden järjestämiseksi sen tarvitsijoille. Vesilain 2 luvun 29 §:n 1 momentin mukaan, jos ennen vesilakia voimassa olleen lainsäädännön mukaan on myönnetty lupa rakentaa vesistöön, voidaan tällaisen luvan nojalla tehdyn rakennelman omistaja hakemuksesta velvoittaa sallimaan kalakannan säilyttämistä, liikenteen turvaamista, uiton toimittamista tai vesistön puhdistautumiskyvyn säilyttämistä varten tarpeellisten laitteiden tekeminen ja luovuttamaan käytettäväksi niitä varten tarvittava vesimäärä. Rakennelman omistajalle tästä aiheutunut vahinko, haitta ja muu edunmenetys on korvattava, mikäli se ei ole vähäinen. Milloin rakennelman omistaja kuitenkin olisi aikaisemman lainsäädännön mukaan ollut velvollinen korvauksetta poistamaan rakennelman, voidaan hänet, mikäli hän ei halua rakennelmaa poistaa, velvoittaa ilman edunmenetyksestä suoritettavaa korvausta omalla kustannuksellaan tekemään tarvittavat laitteet ja rakennelmat. Vesilain 2 luvun 30 §:n 1 momentin mukaan, jos ennen vesilain voimaan tuloa on myönnetty lupa rakentaa vesistöön antamatta samalla määräyksiä siitä, mitä yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi, jollaisena on myös pidettävä rakennelman turvallisuutta, on otettava varteen, on rakennelmaa kuitenkin käytettävä siten, että vesistössä ei tarpeettomasti aiheuteta vahingollisia muutoksia ja että vesistön käyttämistä muihin tarkoituksiin vaikeutetaan niin vähän kuin mahdollista. Vesilain 2 luvun 30 §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto (aikaisemmin ympäristölupavirasto) voi rakennelman omistajan tai sen käyttämisestä haittaa kärsivän samoin kuin myös asianomaisen viranomaisen hakemuksesta antaa selventäviä määräyksiä rakennelman käyttämisestä, kuitenkin niin, ettei määräyksillä sanottavasti vähennetä rakennelmasta saatavaa hyötyä. Vesilain 2 luvun 31 §:n 1 momentin mukaan vesistöön tehdyn rakennelman omistaja on velvollinen pitämään rakennelman kunnossa, niin ettei siitä aiheudu vaaraa taikka yleistä tahi yksityistä etua loukkaavia vahingollisia tai haitallisia seurauksia. Vesilain 2 luvun 31 §:n 2 momentin mukaan ilman aluehallintoviraston (aikaisemmin ympäristölupaviraston) lupaa ei saa poistaa rakennelmaa, joka vaikuttaa vedenkorkeuteen tai vedenjuoksuun. Lupaa poistamiseen ei saada myöntää, jos poistamisesta aiheutuisi tämän luvun 5 §:ssä mainittu vahingollinen seuraus, jota poistamisen yhteydessä suoritettavin toimenpitein ei voida torjua. Vesilain 2 luvun 31 §:n 3 momentin mukaan, jos rakennelman poistamisesta aiheutuu vaaraa yleiselle tai yksityiselle edulle, on päätökseen, jolla rakennelman poistaminen sallitaan, otettava määräykset siitä, mitä näiden etujen turvaamiseksi on otettava varteen. Poistamisesta johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on korvattava. Sillä, joka ei ole osallistunut yrityksen kustannuksiin, ei kuitenkaan ole oikeutta saada korvausta rakennelman poistamisesta johtuneesta edunmenetyksestä. Vesilain 2 luvun 31 §:n 4 momentin mukaan mainittua pykälää sovelletaan myös rakennelmiin, jotka on tehty ennen vesilain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla. Vesioikeuslaki (31/1902) Vesioikeuslain 1 luvun 2 §:n mukaan älköön kukaan niin vetäkö omalle puolellensa tai johtako vesistöstä vettä, älköönkä siihen niin rakentako tahi muutoinkaan ryhtykö sellaiseen toimeen, että vesistön syvyyden tahi aseman taikka sen vedenkorkeuden muuttumisesta toisen vesialueelle taikka kalastukselle, maalle tai muulle omaisuudelle tulee haittaa, taikka että valtaväylä siitä huonontuu tahi että kulku- ja lauttausväylällä muuten hankaluutta syntyy. Vesioikeuslain 1 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan mainitun luvun 1 ja 2 §:n säännösten estämättä olkoon myöskin luvallista, mikäli se saattaa tapahtua tuottamatta haittaa arvokkaanpuoleiselle koskelle tai muuta sanottavaa vahinkoa kenellekään, kosken vesivoiman käytäntöönottamista ja lisäämistä varten padota vettä vesistössä ja kaivamalla muuttaa sitä taikka siirtää, muuttaa tai supistaa valtaväylää, ellei siitä aiheudu suurempaa haittaa väylää käytettäessä, taikka kiinteälläkään padolla sulkea valtaväylä, jossa ei ole huomattavaa liikennettä. Vesioikeuslain 1 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan vesilaitosta ei saa rakentaa, ennen kuin lupa siihen on hankittu. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan sellaista lupaa myönnettäessä ilmoitettakoon patoamisehdot sekä ne muut määräykset, joita olot ylempänä oleviin säädöksiin nähden aiheuttavat; ja on kun laitos rakennetaan, omistajan soveliaalle ja yleisön helposti päästävälle paikalle pantava vedenkorkeuden mittaaja, joka osoittaa suhtaisuudessa asetettuun merkkipisteeseen täten määrätyt korkeusmitat veden järjestelemiseksi koskessa. Asiassa saatu selvitys Vesistötoimikunta oli 28.6.1961 antamallaan päätöksellä nro 28/1961 myöntänyt Kemijoki Oy:lle vesioikeuslain 1 luvun 5 - 7 §:n nojalla luvan voimalaitoksen rakentamiseen Pirttikoskeen hakijan laatiman suunnitelman mukaisesti päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla. Päätökseen sisältyneen lupaehdon 6 kolmas kappale koski muun ohella kolmen talvitien ylläpitämistä Pirttikosken ja Seitakorvan voimalaitoksen välillä. Lupaehdossa todettiin, että sen jälkeen, kun talvitieliikenteestä ja talviteiden ylläpitämisestä voimalaitoksen rakentamisesta johtuneissa uusissa olosuhteissa oli saavutettu kokemusta, voitiin, jos tarpeelliseksi havaittiin, hakemuksesta antaa uusia määräyksiä asiasta. Pohjois-Suomen vesioikeus on 27.9.1999 antamallaan päätöksellä nro 48/99/2 muuttanut mainitun vesistötoimikunnan 28.6.1961 antaman päätöksen lupaehdon 6 kolmatta kappaletta. Muutoksen jälkeenkin Kemijoki Oy on ollut velvollinen huolehtimaan siitä, että veden juoksuun tehtävät muutokset eivät estä tai vaaranna sellaista talvitieliikennettä, jota on yleisesti harjoitettu muun muassa Juujärven eteläpään poikki kulkevalla talvitiellä. Lupaehtoon on edelleen sisältynyt määräys siitä, että sen jälkeen, kun talvitieliikenteestä ja talviteiden ylläpitämisestä voimalaitoksen rakentamisesta johtuneissa uusissa olosuhteissa on saatu kokemusta, voidaan tarvittaessa hakemuksesta antaa uusia määräyksiä asiasta. Kemijoki Oy ja Kemijärven maalaiskunnan Juujärven ja Luusuan kylien maanomistajat ovat 21.12.1966 tehneet edellä mainitussa lupaehdossa 6 tarkoitettuja jääteitä koskevan sopimuksen. Sopimuksessa todettiin muun ohella, että maanomistajat rakennuttavat sopimuksen liitteenä olevan karttapiirroksen mukaisen Kemijärven maalaiskunnan Juujärven ja Luusuan kylissä sijaitsevia tiloja palvelevan yksityistielain mukaisen metsäautotien. Sopimuksessa todettiin myös, että kun siinä tarkoitettu yksityistie tulee olennaisesti vähentämään Kemijoen poikki Pirttikosken voimalaitoksen padotusaltaassa tapahtuvaa talvitieliikennettä, maanomistajat eivät tule vastustamaan Kemijoki Oy:n Pohjois-Suomen vesioikeudelle vesistötoimikunnan edellä mainitussa lupapäätöksessä antaman oikeuden perusteella tehtävää talviteiden ylläpitovelvollisuuden muuttamista tarkoittavaa hakemusta edellyttäen, että lupaehdoissa määrättyä talvitievelvoitetta vähennetään siten, että Kemijoki Oy:n tulee ylläpitää muun ohella Juujärven eteläpään poikki kulkevalla talvitiellä jäätymiskauden alusta sen loppuun. Pohjois-Suomen vesioikeus on 17.11.1975 antamallaan päätöksellä numero 68/75/I myöntänyt Kemijoki Oy:lle luvan nyt kysymyksessä olevassa hakemuksessa tarkoitettujen jääteiden yläpuolella vesistössä sijaitsevan Seitakorvan voimalaitoksen rakentamiseen Kemijokeen ja veden patoamiseen Kemijoessa sanotun voimalaitoksen padolla. Pohjois-Suomen vesioikeus on 22.4.1998 antamallaan päätöksellä nro 13/98/2 myöntänyt Kemijoki Oy:lle luvan Seitakorvan voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamiseen 640 kuutiometriin sekunnissa. Päätöksessä yhtiölle on asetettu velvoite tarkkailla Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla viiden vuoden ajan ympäristölupaviraston päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta Seitakorvan voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamisen vaikutuksia Kemijoen jääoloihin ja jääalueen käyttöön voimalaitoksen ala- ja yläpuolella. Luvan saaja on velvoitettu panemaan vesioikeudessa vireille vahinkojen ja haittojen estämistä tai korvaamista koskeva hakemusasia päätöksestä tarkemmin ilmenevässä ajassa. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 29.12.2008 antamallaan päätöksellä nro 72/08/1 myöntänyt Kemijoki Oy:lle luvan Pirttikosken voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamiseen 700 kuutiometriin sekunnissa. Päätökseen ovat sisältyneet siitä tarkemmin ilmenevät juoksutusten muuttamista ja jääolojen tarkkailua koskevat lupamääräykset. Kemijoki Oy on nyt kysymyksessä olevalla hakemuksella pyytänyt, että Pirttikosken voimalaitoksen rakentamislupaan sisältyvä talviaikaiseen kulkuhaittaan liittyvä lupaehto muutetaan siten, että talviteiden ylläpitovelvoitteen sijaan yhtiö määrätään muilla toimenpiteillä turvaamaan asianosaisten pääsy Pirttikosken altaan itäpuolella sijaitseville kiinteistöille. Hakemusta lupaehdon muuttamisesta on perusteltu muun ohella jääteiden ylläpidon ongelmallisuudella koko jäädyttämishistorian ajan. Hakemuksen mukaan jääolosuhteet ovat vuosittain vaihdelleet sääolosuhteissa tapahtuneiden muutosten mukaan. Vaikeuksien on todettu vähitellen, mutta kuitenkin selkeästi lisääntyneen. Hakemuksessa on esitetty jääolosuhteiden heikkenemisen johtuvan pääasiassa talviolosuhteissa tapahtuneista muutoksista. Hakemuksen mukaan Ilmatieteen laitokselta saadut pakkassummatiedot vuosilta 1959 - 2008 osoittavat, että pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna talvet ovat lauhtuneet. Kemijoki Oy:n hakemuksessa on todettu alueen kulkuyhteyksistä, että Pirttikosken ja Seitakorvan voimalaitosten välisellä alueella Kemijoen molemmin puolin on tieyhteys. Kemijoen länsipuolella kulkee maantie 944. Itäpuolelle on Pirttikosken ja Seitakorvan voimalaitosten valmistumisen jälkeen rakennettu Juujärven itärannan metsätie sekä Niloksen metsätie. Kemijoki Oy on osallistunut molempien metsäteiden rakentamiskustannuksiin. Maantieltä 944 on kulkuyhteys Seitakorvassa Kemijoen yli itärannalle Juujärven itärannan metsätielle Seitakorvan voimalaitoksen patosillan kautta. Pirttikoskelta maantieltä 944 on kulkuyhteys Niloksen metsätielle Kemijoen itärannalle Pirttikosken voimalaitoksen patosillan kautta kulkevaa voimalaitostietä. Seitakorvan ja Pirttikosken patoteiden ympärivuotisesta kunnossapidosta ja aurauksesta vastaa Kemijoki Oy. Hakemuksessa on todettu, että alkuperäinen lupaehto on määrätty 1960-luvun alkupuolella vallinneeseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Toimintaympäristön olosuhteet ovat muuttuneet merkittävästi. Alueen liikenneyhteydet ovat nykyisin huomattavasti paremmat kuin 1960-luvulla. Alueelle on rakennettu ja rakenteilla metsäautoteitä. Lähistöllä on kahden voimalaitoksen patosillat ja Auttinkylän silta, joita myöten pääsee kaikkina vuodenaikoina Kemijoen yli. Lisäksi metsätalouden harjoittamistapa on muuttunut. Puita hakataan kerralla yleensä suurempia eriä ja ne kuljetetaan pääasiassa autoilla teitä pitkin. Ylikulku ei perustukaan enää metsätaloudellisiin tarpeisiin, vaan se on pääasiassa vapaa-ajan toimintaan liittyvää moottorikelkkaliikennettä. Hakemuksen mukaan nykyisin ei ole tarvetta pitää yllä samanlaisia talviliikenneyhteyksiä kuin 1960-luvun alussa. Kemijoki Oy:n hakemuksen mukaan Pirttikosken voimalaitoksen vaikutusalueella on Kemijärven kaupungin Juujärven kylä ja Jokelan asuinalue sekä Rovaniemen kaupungin alueella Pikkukylän asuinalue. Pirttikosken voimalaitoksen vaikutusalueella on rantaan rajoittuvia tiloja ja yhteisiä alueita Kemijärven kaupungin alueella 135 ja Rovaniemen kaupungin alueella 28. Näistä Kemijoki Oy omistaa 14 tilaa. Niin sanotun jäätiesopimuksen piirissä olevia kiinteistöjä, joilla on palstat molemmilla puolilla jokea, on 52 ja niistä 42 tilalla on asuin- tai vapaa-ajan rakennus. Pirttikosken yläaltaan itäpuolella ei ole vakituista asutusta. Kemijoen itäpuolella on kolme porojen ruokintapaikkaa. Kemijoki Oy on yhdessä hakemuksen kanssa toimittanut Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle Seitakorvan voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamista koskevassa lupapäätöksessä tarkoitetun jääolosuhteiden tarkkailuohjelman loppuraportin. Raportissa todetaan, että tarkkailua on suoritettu Seitakorvan voimalaitoksen ylä- ja alapuolella tarkkailuohjelman mukaan. Tarkkailuohjelma on hyväksytty Lapin ympäristökeskuksessa 21.9.1999. Tarkkailu on aloitettu vuonna 1998 ja se on loppunut keväällä 2008. Tarkkailutulosten yhteenveto on jaettu kahteen osaan, joista Pirttikosken ja Seitakorvan välinen alue sisältää jäätiet ja linjat 1, 2 ja 3. Tarkkailuohjelman loppuraportista käy ilmi, että Seitakorvan voimalaitoksen koneistomuutokset on tehty vuosina 1997 ja 2004 ja rakennusvirtaama 640 m3/s on voitu ottaa käyttöön vuoden 2004 lopussa. Jääolosuhteiden tarkkailuraportin mukaan linjojen 1, 2 ja 3 kohdilla jokialue on ollut pääsääntöisesti sula tarkkailujakson ajan (1.11. - 30.4.). Linjojen 1 ja 3 kohdilta on voitu mitata koko joen leveydeltä jäänvahvuutta vain maaliskuussa. Linjan 2 kohdalta joki on ollut pääsääntöisesti sula koko tarkkailujakson ajan. Tarkkailuraportin mukaan jääteiden ylikulkumahdollisuus on saavutettu Pikkukylässä yleensä tammikuun puolivälin jälkeen, Jokelassa helmikuun puolenvälin jälkeen ja Juujärvessä helmikuun alussa. Jääteiden käyttöajaksi muodostuu siten reilun kahden kuukauden jakso, poikkeuksina lauhat talvet 2007 ja 2008. Hakemuksen johdosta tehdyissä muistutuksissa on todettu muun ohella, että tarvetta Kemijoen ylittämiseen talvella on edelleen olemassa ja että jääteitä on käytetty edelleen silloin, kun se on ollut mahdollista. Muistutuksissa on yleisesti todettu, että jääteiden käyttömahdollisuudet ovat huonontuneet Seitakorvan voimalaitoksen virtaaman noston jälkeen. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos Asiassa on Juujärven itärannan metsäautotien hoitokunnan valituksesta arvioitavana kysymys siitä, onko Pirttikosken voimalaitoksen rakentamista koskevaan vesistötoimikunnan 28.6.1961 antaman päätöksen nro 28/1961 lupaehto, sellaisena kuin se on kuulunut Pohjois-Suomen vesioikeuden 27.9.1999 antaman päätöksen nro 48/99/2 jälkeen, voitu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätöksistä tarkemmin ilmenevällä tavalla muuttaa. Lupaehdosta ilmenevien jääteiden ylläpitovelvoitteen sijasta Kemijoki Oy luvan haltijana on velvoitettu huolehtimaan muun ohella Juujärven itärannan metsätien talviaurauksesta siten, että tiet ovat liikennöitävissä henkilö- ja kuorma-autoilla. Tiekunnan valitus ei koske Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 12.5.2009 antamaa päätöstä siltä osin kuin siinä on hyväksytty Pohjois-Suomen vesioikeuden Seitakorvan voimalaitosta koskevan, 22.4.1998 annetun päätöksen nro 13/98/2 lupamääräyksen mukainen haittojen estämistä ja vahinkojen korvaamista koskeva hakemus. Vuonna 1966 Juujärven ja Luusuan kylien maanomistajien ja Kemijoki Oy:n välillä tehdyssä sopimuksessa on todettu, että kun siinä tarkoitettu yksityistie tulee olennaisesti vähentämään Kemijoen poikki Pirttikosken voimalaitoksen padotusaltaassa tapahtuvaa talvitieliikennettä, maanomistajat eivät tule vastustamaan Kemijoki Oy:n Pohjois-Suomen vesioikeudelle vesistötoimikunnan edellä mainitussa lupapäätöksessä antaman velvoitteen perusteella tehtävää talviteiden ylläpitovelvollisuuden muuttamista tarkoittavaa hakemusta. Lupaehto on asetettu kulkuyhteyksien turvaamiseksi eikä lupaehdosta ole pääteltävissä, että kyse olisi ollut yksinomaan määrättyjen kiinteistöjen käyttöä palvelevasta kulkemisesta. Lupaehto on siten asetettu ottaen huomioon yksityisten etujen lisäksi myös yleinen etu. Tämän vuoksi yhtiön ja kiinteistönomistajien solmimalle sopimukselle metsäautotien kunnossapidosta ei voida antaa sellaista merkitystä, että vain sopimuksen osapuolina toimivat yksityiset ovat voineet määrätä sopimuksella koko velvoitteen voimassaolosta. Lupaehdon muuttamista koskevaa hakemusta ratkaistaessa ei siten päätöstä voida perustaa yksinomaan tähän sopimukseen. Lupaehdon muuttamista koskeva hakemus tai lupaehdon muuttaminen eivät myöskään voi johtaa tuohon lupaehtoon sisältyvään velvoitteeseen liittyvien yksityisoikeudellisten sopimusten muuttamiseen hallintomenettelyssä tai sitä koskevassa muutoksenhaussa. Pirttikosken voimalaitoksen rakentamista koskeva vesistötoimikunnan päätös on annettu vesioikeuslain 1 luvun 5 - 7 §:n nojalla ennen vesilain (264/1961) voimaantuloa.
§:n 1 momentti huomioon ottaen nyt kysymyksessä olevaa Pirttikosken voimalaitosta koskevat oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät siten lähtökohtaisesti ennen vesilakia voimassa olleen vesioikeuslain säännösten perusteella. Tämä ei kuitenkaan sulje pois muiden ohella vesilain 2 luvun 29 - 31 §:n soveltamista mainittuun ennen vesilain voimaantuloa tarkoitettuun rakennelmaan. Mainittu
§:n 1 momentti ei myöskään estä mainitun pykälän 2 momentin mukaisen luvan myöntämistä vesilain nojalla. Kemijoki Oy on nyt kysymyksessä olevalla hakemuksella hakenut lainvoimaiseen lupapäätökseen sisällytetyn velvoitteen muuttamista toiseksi velvoitteeksi. Lupapäätöksen mukaisesta hankkeesta tai sen muuttamisesta ei muutoin ole nyt kysymys. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto ja Vaasan hallinto-oikeus ovat päätöstensä perusteluissa viitanneet vesilain 2 luvun 31 §:ään. Lupaehdon 6 kolmannessa kappaleessa tarkoitetut talvitiet eivät kuitenkaan väliaikaisuutensa vuoksi ole sellaisia vesilain 2 luvun 31 §:ssä tarkoitettuja rakennelmia, jotka mainitun lainkohdan 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikuttaisivat vedenkorkeuteen tai vedenjuoksuun. Vesilain 2 luvun 31 §:stä voidaan päätellä, että lainkohdan pääasiallisena tarkoituksena on turvata muiden kuin rakennelman omistajien etua tai oikeutta. Asiassa saadun selvityksen perusteella sellaisia syitä, joiden vuoksi lupaehtoa olisi voitu muuttaa vesilain 2 luvun 31 §:n nojalla, ei ole tullut esille. Myöskään sellaisia seikkoja, joiden nojalla lupamääräyksen muuttaminen voitaisiin perustaa vesilain 2 luvun 29 - 30 §:ään, ei hakemuksessa ole esitetty. Seitakorvan voimalaitoksen rakennusvirtaaman nostamista koskevaan lupapäätökseen perustuvan vahinkoselvityksen perusteella Kemijoki Oy:llä on ollut mahdollisuus panna vireille myös Pirttikosken voimalaitoksen luvan lupaehdon 6 muuttaminen, koska vahinkoselvitys koskee aluetta, josta mainitussa lupaehdossa on kysymys.
§:n 2 momentti huomioon ottaen hakemus olisi kuitenkin tullut käsitellä vesilain mukaisena luvan haltijan hakemuksena luvan muuttamiseksi, eikä asiassa olisi edellä mainituista syistä tullut soveltaa vesilain 2 luvun 30 tai 31 §:ää. Lupaehdon muuttamiseen olisi tullut soveltaa vesilain 2 luvun rakentamista koskevia säännöksiä, erityisesti luvan myöntämisen edellytyksiä koskevaa 6 §:ää ja kulkuyhteyksien turvaamisen osalta myös luvun 17 §:ää. Tarvittaessa edunmenetykset määräyksen muuttamisesta olisi tullut määrätä korvattavaksi vesilain 11 luvun mukaan. Hakemuksen mukainen selvitys jääteiden ylläpitämisen kustannuksista tai vahinkoselvitys eivät sellaisenaan osoita, että jäätiet olisivat tulleet tarpeettomiksi tai mahdottomiksi käyttää tai ylläpitää. Tämän vuoksi lupaehdon muuttaminen edellyttää vesilain 2 luvun 6 §:n mukaista intressivertailua, jossa on otettava muun ohella huomioon jääteiden merkitys yksityisen edun kannalta, liikkuminen yleiskäyttöoikeutena sekä jääteiden käyttöön liittyvät yleiseen turvallisuuteen liittyvät näkökohdat. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä ei ilmene tällaista vertailua tehdyn, minkä vuoksi päätökset on kumottava. Toteutettavan intressivertailun perusteella saattaa olla mahdollista muuttaa lupaehtoa. Muutetun lupaehdon on kuitenkin oltava sellainen, että se on tavoitteiltaan aiemman lupaehdon mukainen ja täytäntöönpantavissa vesilain nojalla. Yksityisteiden aurausvelvoitteesta ja kunnossapitovelvoitteesta sekä näiden velvoitteiden jakautumisesta yksityisteiden osakkaiden ja luvan haltijan välillä ei voida päättää sitovasti vesilain mukaisessa päätöksessä. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston asettama aurausvelvoite, sellaisena kuin Vaasan hallinto-oikeus on sen muuttanut, jää riippumaan yksityisistä teistä annetun lain mukaisen tietoimituksen lopputuloksesta. Aurausvelvoitteen toteuttaminen liittyy mainitussa laissa tarkoitettuun tienpitovelvollisuuteen. Muutetulla lupamääräyksellä ei voida turvata myöskään alkuperäisen lupaehdon tavoitteita kokonaisuutena yleisen edun kannalta, koska yksityistien ylläpitäjä voi yksityisistä teistä annetussa laissa säädetyin edellytyksin estää yleisen liikkumisen tiellä. Näillä perusteilla lupamääräystä ei olisi tullut muuttaa siten kuin Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä on päätetty. Asianosaisten mahdollinen sopimus aurausvelvoitteesta voidaan kuitenkin ottaa huomioon osana lupaehdon muuttamista. Edellä mainituista syistä Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökset on kumottava siltä osin kuin niillä on muutettu vesistötoimikunnan päätöksen lupaehtoa 6 ja asia on palautettava mainitulta osin Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston sijaan tulleelle Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueelle uudelleen käsiteltäväksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Sakari Vanhala, Hannu Ranta, Eija Siitari-Vanne ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Timo Kairesalo. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.