§:n 4 momentin säännökset huomioon ottaen päättää, että teurastussuunnitelman mukaisesti ensin teurastettiin edelliseltä poronhoitovuodelta teurastamatta jääneet rästit ja että paliskunta suoritti porojen vähentämisen poronomistajien puolesta. Paliskunnan tekemä pakkoteurastuspäätös ei ollut vastoin Suomen perustuslakia tai Suomen kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Poronhoitolaki 7 § 1 momentti, 13 § 1 momentti, 15 § 1 ja 2 momentti, 21 § 1 ja 2 momentti, 22 § Suomen perustuslaki 17 § 3 momentti, 22 § YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 27 artikla Euroopan ihmisoikeussopimus 1 artikla ja 8 artikla 1 kappale ja ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artikla Euroopan unionin perusoikeuskirja 22 artikla Yhdenvertaisuuslaki 2, 6 ja 7 § Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Rovaniemen hallinto-oikeuden päätös 15.8.2008 nro 08/0390/1 Ivalon paliskunnan valituksenalaiset päätökset Ivalon paliskunnan kevätkokous on 31.5.2007 pöytäkirjan 28 §:n kohdalla hyväksynyt teurastuksen toteutumislistan poronhoitovuodelle 2006 - 2007 ja pöytäkirjan 29 §:n kohdalla poroluettelon poronhoitovuodelle 2006 - 2007. Samassa kokouksessa on pöytäkirjan 32 §:n kohdalla hyväksytty teurastussuunnitelma poronhoitovuodelle 2007 - 2008 paliskunnan hallituksen 19.5.2007 pitämän kokouksen pöytäkirjan 45 §:n kohdassa hyväksymällä tavalla. Päätöksen mukaan ensisijaisesti vähennetään muiden kuin paliskunnan osakkaiden porot (paliskunnan myyntiin kelpaavat porot), sitten paliskunnan osakkaiden poroista vähennetään ensin ne porot, joita omistajilla on yli heille vahvistetun enimmäismäärän, ja sen jälkeen paliskunnan osakkaiden porojen määrän mukaisessa suhteessa. Päätöksen mukaan poronhoitovuoden 2006 - 2007 eloporojen luvun mukaisessa suhteessa teurastetaan 70 prosenttia. Ensin teurastetaan poronhoitovuoden 2006 - 2007 teurastamatta jääneet porot. Nämä niin sanotut rästiporot teurastetaan ensimmäisessä erotuksessa. Vähennyksenä huomioidaan poronhoitovuoden 2006 - 2007 aikana yliteurastetut porot, auton alle jääneet porot, petojen tappamat porot ja muuten tuhoutuneet porot. Päätöksessä viitataan
§:n 3 momenttiin (ennakoiva pakkoteurastus). Ivalon paliskunnan syyskokous on 7.10.2007 pöytäkirjan 32 §:n kohdalla päättänyt paliskunnan hallituksen 23.9.2007 pitämän kokouksen pöytäkirjan 45 §:n kohdassa hyväksytyllä tavalla suorittaa poronhoitovuoden 2006 - 2007 teurastamatta jääneiden niin sanottujen rästiporojen teurastamisen. Vähentämisen poronomistajan puolesta suorittaa
§:n 4 momentin mukaisesti paliskunta. Ensimmäisestä erotuksesta alkaen osakas ei saa jättää elämään poroa ennen kuin rästiporojen määrä tulee kokonaan teurastetuksi. Määrä on vahvistettu paliskunnan kevätkokouksessa 31.5.2007 pöytäkirjan 28 §:ssä. Osakkaan teurastettavien porojen määrä ilmoitetaan osakaskohtaisesti, ruokakunnan osakkaiden teurasporot voidaan lukea päämiehen hyväksi. Päätös ei koske kiima-aikana hirvasporoja. Hyvitykseksi luetaan 1.6.2007 alkaen paliskunnan teurastuksen seurantalistauksesta löytyvät porot. Omistajalla on oikeus ottaa teurastettu poro käyttöönsä ehdolla, että hän ilmoittaa paliskuntaan tästä päätöksestä tiedon saatuaan tai viimeistään erotuksen alkaessa. Muutoin teurastettu poro menee paliskunnan hyväksymän poronlihakaupan kautta ostajalle ja saadut varat tilitetään poronomistajalle. Hallinto-oikeuden päätös valituksen jättämisestä tutkimatta ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös asian palauttamisesta uudelleen käsiteltäväksi A,B, C ja D ovat valittaneet paliskunnan syyskokouksen 7.10.2007 tekemästä päätöksestä Rovaniemen hallinto-oikeudelle ja vaatineet, että paliskunnan päätös, jonka mukaan paliskunta vähentää valittajien porolukua, kumotaan tai poistetaan. Valittajat ovat muun ohessa todenneet, että valituksen kohteena on A:n, B:n, C:n ja D:n ruokakuntien porojen pakkoteurastuspäätös, jonka paliskunnan kokous on tehnyt
§:n 4 momentin perusteella. Asiassa on kysymys niin sanottujen vanhojen rästien pakkovähentämisestä. Valittajille on heistä riippumattomista syistä kertynyt rästejä paliskunnan teurastussuunnitelman vuoksi. Teurastusvelvoite on rasittanut paliskunnassa toimivista kahdesta tokkakunnasta Nellimin tokkakuntaa tavalla, joka on aiheuttanut huomattavan epäsuhdan tokkakuntien poromäärissä. Rästien kertyminen Nellimin poronhoitajille johtuu tokan suuresta vasahävikistä, mikä on aiheutunut muun muassa tokkakunnan vaikeista laidunolosuhteista. Paliskunnassa ei ole ollut poronhoitovuonna 2006 - 2007 ylilukua. Jos rästit ovat kertyneet niin sanotusta ennakoivasta vähennyksestä, nämä vähennykset ovat liiallisia. Paliskunnan poroluku on ylittynyt vain poronhoitovuonna 2004 - 2005. Teurastettavien porojen määrä on kasautunut edellisten vuosien rästien pohjalta, eikä paliskunta ole kehottanut lain määräämällä tavalla vähentämään edellisen vuoden rästejä. Paliskunnan päätös merkitsee kaikkien neljän päätoimisen poronhoitajan elinkeinon päättymistä, sillä pakkoteurastus tarkoittaa myös heidän niin sanottujen pääomaporojensa eli vaatimien teurastamista. A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle ei käytännössä jäisi yhtään poroa. Valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpano tarkoittaa valittajien ja samalla myös Nellimin alueen saamelaisten elinkeinon päättymistä. Pakkoteurastus loukkaa valittajien omaisuuden suojaa ja oikeutta saamelaiseen kulttuuriin. Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Saamelaisen kulttuurin säilymiselle on siten luotava tosiasialliset edellytykset. Lisäksi Suomi on ratifioinut ja sisällyttänyt osaksi Suomen voimassa olevaa oikeutta valituksessa tarkemmin mainitut saamelaiskulttuurin kannalta keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Valittajat ovat pyytäneet suullista käsittelyä asiassa sen selvittämiseksi, miten on päädytty tilanteeseen, jossa heidän tulisi lopettaa koko elinkeinonsa. Rovaniemen hallinto-oikeus on 19.10.2007 antamassaan päätöksessä katsonut, että paliskunnan päätös on tarkoittanut porojen vähentämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanoa, ja jättänyt valituksen tutkimatta. Korkein hallinto-oikeus on 2.4.2008 antamallaan päätöksellä taltionumero 679 kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttanut asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että paliskunnan syyskokous on 7.10.2007 päättänyt, että paliskunta toteuttaa pakkoteurastuksen poronomistajan puolesta. Tässä päätöksessä paliskunta on viitannut
§:n 4 momenttiin ja päättänyt myös tavasta, jolla paliskunta toteuttaa pakkoteurastuksen. Tällaista poronhoitovuotta 2006 - 2007 koskevaa päätöstä paliskunta ei ole asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan aikaisemmin tehnyt. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että näissä oloissa syyskokouksen päätös ei ole yksinomaan paliskunnan aikaisemman porojen vähentämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanoa, vaan hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu valituskelpoinen päätös. Korkein hallinto-oikeus on kieltänyt Ivalon paliskunnan syyskokouksessaan 7.10.2007 tekemän rästiporojen teurastamista koskevan päätöksen täytäntöönpanon A:n, B:n, C:n ja D:n osalta, kunnes heidän sanotusta päätöksestä tekemänsä valitus on lainvoimaisesti ratkaistu tai hallinto-oikeus siitä toisin määrää. Korkein hallinto-oikeus on määrännyt, että Rovaniemen hallinto-oikeus antaa asiaa uudelleen käsiteltyään lausunnon paliskunnan oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Rovaniemen hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös Rovaniemen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n, B:n, C:n ja D:n valituksen. Hallinto-oikeus on hylännyt myös Ivalon paliskunnan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Hallinto-oikeus on määrännyt, että Ivalon paliskunnan syyskokouksessaan 7.10.2007 tekemän rästiporojen teurastamista koskevan päätöksen täytäntöönpano on edelleen kielletty A:n, B:n, C:n ja D:n osalta kunnes päätös on saanut lainvoiman tai korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Suullisen käsittelyn pyyntö Kun otetaan huomioon asian laatu ja suullisen käsittelyn järjestämiseksi esitetyt perustelut, suullista käsittelyä on pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Porojen vähentämistä koskevat oikeusohjeet
§:n 1 momentin mukaan, milloin paliskunnan tai poronomistajan eloporojen määrä ylittää saman lain 21 §:ssä tarkoitetun enimmäismäärän, paliskunnan on seuraavan poronhoitovuoden kuluessa päätettävä sen alueella hoidettavana olevien porojen määrän vähentämisestä sallittuun enimmäismäärään. Ensisijaisesti on vähennettävä muiden kuin paliskunnan osakkaiden omistamien porojen määrää. Paliskunnan osakkaiden poroista vähennetään ensin ne porot, joita omistajilla on yli heille vahvistetun enimmäismäärän, ja sen jälkeen paliskunnan osakkaiden porojen määrän mukaisessa suhteessa.
§:n 3 momentin mukaan, jos ilmenee, että porojen määrä seuraavana poronhoitovuonna tulisi ylittämään sallitun enimmäismäärän, paliskunta voi päättää, että poroja on jo kuluvana poronhoitovuonna vähennettävä. Vähentämiseen sovelletaan, mitä saman pykälän 1 momentissa on säädetty. Pykälän 4 momentin mukaan, jollei poronomistaja vähennä porojensa määrää paliskunnan päätöksen mukaisesti, poroisäntä voi päättää, että paliskunta suorittaa vähentämisen poronomistajan puolesta. Hallinto-oikeus on todennut, että
§:n 4 momentin estämättä päätös siitä, että paliskunta suorittaa vähentämisen laiminlyöjän puolesta, voidaan tehdä myös paliskunnan kokouksessa. Saamelaisten asemaa koskevat oikeusohjeet Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (niin sanotun KP-sopimuksen) 27 artiklan mukaan niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan sen 2 §:n mukaan muun muassa, kun kysymys on itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä tai elinkeinotoiminnan tukemisesta. Yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Porojen vähentämistä koskevat paliskunnan päätökset Paliskunta on kevätkokouksessaan 31.5.2006 hyväksynyt teurastussuunnitelman poronhoitovuodelle 2006 - 2007. Päätöksessä on viitattu poronhoitolain 22 §:n 3 momenttiin. Lisäksi on muun ohella päätetty, että ensin teurastetaan poronhoitovuoden 2005 - 2006 teurastamatta jääneet porot. Paliskunta on 31.5.2007 vastaavasti hyväksynyt teurastussuunnitelman poronhoitovuodelle 2007 - 2008 siten, että ensin teurastetaan poronhoitovuoden 2006 - 2007 teurastamatta jääneet porot. Nämä niin sanotut rästiporot teurastetaan ensimmäisissä erotuksissa. Samassa kokouksessa on hyväksytty teurastuksen toteutumislista poronhoitovuodelta 2006 - 2007. Listasta käyvät ilmi kunkin osakkaan kohdalta niin sanotut rästit eli teurastamatta jääneet porot ja niin sanotut plussat eli teurastusvelvoitteen ylitys. Edellä mainituista paliskunnan kokouksen päätöksistä ei ole valitettu. Paliskunnan syyskokous on valituksenalaisella päätöksellään 7.10.2007 päättänyt poronhoitovuoden 2006 - 2007 teurastamatta jääneiden niin sanottujen rästiporojen teurastamisesta siten, että paliskunta suorittaa vähentämisen poronomistajien puolesta
§:n 4 momentin mukaisesti. Päätöksessä on lisäksi mainittu, että ensimmäisestä erotuksesta alkaen osakas ei saa jättää elämään poroa ennen kuin rästiporojen määrä tulee kokonaan teurastetuksi. Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset Hallinto-oikeus on todennut, että valittajat eivät ole teurastaneet porojaan poronhoitovuodelle 2006 - 2007 vahvistetun lainvoimaisen teurastussuunnitelman mukaisesti. Teurastamatta jääneiden porojen eli niin sanottujen rästien määrä on vahvistettu paliskunnan 31.5.2007 tekemällä lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä. Teurastussuunnitelma on ollut poronhoitolain 22 §:n 3 momentissa tarkoitettu porojen pakollista vähentämistä koskeva päätös, niin sanottu ennakoiva pakkoteurastuspäätös. Näin ollen paliskunta on voinut valituksenalaisessa päätöksessään poronhoitolain 22 §:n 4 momentin säännökset huomioon ottaen päättää, että teurastussuunnitelman mukaisesti ensin teurastetaan edelliseltä poronhoitovuodelta teurastamatta jääneet rästit ja että paliskunta suorittaa porojen vähentämisen poronomistajien puolesta. Valittajat ovat katsoneet, että teurastusvelvoitteen asettaminen saman suuruisena kaikille paliskunnan osakkaille ja siitä aiheutuva rästien muodostuminen estävät saamelaisen elinkeinon ja kulttuurin harjoittamista ja johtavat siten saamelaisten syrjintään. Näin ollen myös rästiporojen teurastamista koskeva päätös on valittajien mielestä saamelaisia syrjivä. Hallinto-oikeus on todennut, että edellä mainittujen perustuslain ja yhdenvertaisuuslain säännösten sekä Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten tarkoituksena on muun ohella toisaalta kieltää etniseen alkuperään perustuva syrjintä ja toisaalta luoda sellaiset yhteiskunnalliset olosuhteet, että saamelaiset alkuperäiskansana voivat ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan. Saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, sisältyvät edellä tarkoitettuun kulttuurin käsitteeseen. Asiassa on käynyt ilmi, että osa Ivalon paliskunnan osakkaista on saamelaisia. Paliskunta hoitaa porojaan kahtena tokkakuntana, ja valittajat kuuluvat Nellimin tokkakuntaan. Teurastussuunnitelmassa on kaikille paliskunnan osakkaille asetettu edellisen poronhoitovuoden eloluvun perusteella saman prosenttiosuuden mukaan määräytyvä teurastusvelvoite, joka on perustunut
§:n säännöksiin ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön. Hallinto-oikeus on todennut, että paliskunnan osakkaita on heidän etnisestä taustastaan riippumatta kohdeltava tasapuolisesti. Näin ollen valituksenalaista päätöstä, jonka mukaan paliskunta suorittaa niin sanottujen rästiporojen vähentämisen poronomistajien puolesta, ei voida pitää perustuslain tai Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten nojalla saamelaisia syrjivänä. Valituksenalaista päätöstä ei siis ole tälläkään perusteella pidettävä lain vastaisena. Oikeudenkäyntikulut Kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n säännökset ja se seikka, ettei valittajien vaatimuksia ole pidettävä mainitun pykälän 3 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen perusteettomina, paliskunnalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista. Valitus korkeimmassa hallinto-oikeudessa A, B, C ja D ovat valituksessaan vaatineet, että Ivalon paliskunnan ja Rovaniemen hallinto-oikeuden päätökset kumotaan. Valituksen kohteena on Ivalon paliskunnan yleiskokouksen 7.10.2007 tekemä porojen pakkoteurastuspäätös niin sanotussa Nellimin tokkakunnassa. Paliskunnan yleiskokouksen päätös tarkoittaa kaikkien neljän päätoimisen poronhoitajan elinkeinon päättymistä, sillä pakkoteurastus tarkoittaa myös valittajien niin sanottujen pääomaporojen eli vaatimien teurastamista. Päätöksen täytäntöönpano lakkauttaa valittajien saamelaisen elinkeinon. Käytännössä päätöksen täytäntöönpano tarkoittaa lisäksi Nellimin tokkakunnan katoamista itsenäisenä poronhoitoyksikkönä, sillä tokkakuntaan ei päätöksen täytäntöönpanon jälkeen jää enää riittävää määrää poroja, eikä sen seurauksena myöskään poronhoitajia. Vaatimukset perustuvat YK:n kansalaisoikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (niin sanotun KP-sopimuksen) 27 artiklaan, poronhoitolain 2 ja 42 §:ään, sekä perustuslain 17 § 3 momenttiin ja 22 §:ään, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan ensimmäisessä 1 artiklassa turvattuun omaisuuden suojaan, yhdenvertaisuuslakiin, EU:n liittymisasiakirjaan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklaan, YK:n rotusyrjintäkomitean alkuperäiskansoja koskevaan yleisohjeeseen XXIII vuodelta 1997 sekä YK:n alkuperäiskansoja koskevaan julistukseen. Valituksessa on viitattu myös Euroopan neuvoston vähemmistöjen suojelua koskeviin normeihin, muun muassa kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaan puiteyleissopimukseen, jotka asettavat Suomelle vähemmistöjen suojeluun liittyviä positiivisia velvoitteita sekä kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskevaan yleissopimukseen 169, jota Suomi ei vielä ole ratifioinut, mutta jonka ratifiointiprosessi on Suomessa vireillä. Edellä mainittu lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset edellyttävät, että Ivalon paliskunta ei estä tai kiellä valittajien oikeutta yhdessä muiden saamelaisten kanssa ylläpitämästä poronhoidon kautta saamelaista kulttuuria. Saamelaisten oikeudet ovat myös perustuslailla suojattuja. Suomen perustuslain 17 §:n 3 momentissa turvataan saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvat perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, kalastus ja metsästys. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan tulee turvata, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Perusoikeuksilla on niin sanottu välillinen ja välitön horisontaalivaikutus. Sillä tarkoitetaan toisaalta sitä, että valittajilla on oikeus vedota suhteessa paliskuntaan suoraan perustuslailliseen oikeuteensa omaan kulttuuriinsa. Välillisellä vaikutuksella tarkoitetaan puolestaan sitä, että saamelaista poronhoitoa millään tavalla koskevaa lainsäädäntöä on luettava siten, että se saa sisältönsä perusoikeuksista. Käsiteltävänä olevassa asiassa on sovellettava Suomen perustuslain 106 §:n säännöstä, jonka mukaan siinä tapauksessa, että lain soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Lisäksi perustuslain 107 §:n mukaan, jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Poronhoitolain esitöissä (HE 244/1989 vp) ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa tunnustetaan tokkakunta saamelaisen poronhoidon yksiköksi. Perustuslakivaliokunta toteaa yksiselitteisesti, että paliskuntavetoinen poronhoitomalli ulotetaan myös perinteiseen tokkakuntamalliin. Ivalon paliskunnassa poronhoito tapahtuu kahdessa eri tokkakunnassa, eteläisessä Ivalon tokkakunnassa ja pohjoisessa Nellimin tokkakunnassa. Sillä seikalla, että koko paliskunnan poromiesten enemmistö on saamelaisia, ja päätökset perustuisivat siten saamelaisten päätöksentekoon Ivalon paliskunnassa, ei ole merkitystä, koska Nellimin tokkakunta jää päätöksenteossa aina vähemmistöön sen vuoksi, että sillä on laskennallisesti selvästi vähemmän poroja kuin Ivalon tokkakunnalla. Nellimin tokkakunta on saamelainen yhteisö, jonka olemassaolo on KP-sopimuksella ja perustuslailla suojattu riippumatta siitä, että myös Ivalon paliskunnan enemmistö olisi saamelaisia poronhoitajia. Teurastusvelvoitteen asettaminen yhdenmukaisella laskentatavalla molemmissa tokkakunnissa asettaa valittajat eriarvoiseen asemaan, sillä poronhoidon edellytykset tokkakunnissa ovat erilaiset ja petojen aiheuttaman vasahävikin takia epäsuhteiset. Tokkakuntien laitumet ovat erilaisia. Saman paliskunnan eri osatkin voivat poiketa toisistaan porojen laidunten käytön mukaan. Nellimin alueella poronhoitoa vaikeuttavat talviolosuhteet ja erilaiset laitumet verrattuna eteläiseen Ivalon paliskuntaan. Valittajien ja Ivalon paliskunnan poronhoito eroaa laitumiensa, petokantojensa ja lumiolosuhteittensa lisäksi myös siinä, että valittajien poronhoito perustuu pelkästään luonnonlaitumien hyväksikäyttöön. Valittajien tokassa poroja ruokitaan talvella vain ohjaavassa tarkoituksessa siten, että porot pyritään heinällä ohjaamaan hyville jäkälä- ja luppolaitumille ja pysymään niillä. Ruokinta ei ole varsinaista ruokintaa, sillä ohjaavaan ruokintaan käytettävä heinämäärä vastaa poron vuosikulutuksesta vain parin päivän ruokaa. Nellimin poronhoito ei taloudellisesti kestä laajempaa ruokintaa, muun muassa siitä syystä, että se ei ole heinien suhteen niin omavarainen kuin Ivalon tokkakunta. Porojen ruokinta ei kuulu saamelaiseen vapaaseen laidunnukseen perustuvaan poronhoitoon. Ivalon eteläinen tokkakunta ruokkii porojaan merkittävästi enemmän. Valittajat ovat saamelaisia D:tä lukuun ottamatta. D:n vaimo ja lapset ovat saamelaisia. Kaikki valittajat ovat päätoimisia poromiehiä. D on aloittanut poronhoidon vuonna 1992 ja saanut oman poromerkin vuonna 1993. Sekä B että A ovat aloittaneet poronhoidon jo 1960-luvulla. A sai oman poromerkkinsä 1960- ja 1990-luvun vaihteessa ja B 1970-luvulla. Ivalon paliskunnan pelkästään poronhoitolakiin nojautuva teurastussuunnitelma ja sen toteuttaminen syrjii vähemmistöön kuuluvia valittajia, sillä paliskunnan valitsema yhdenmukainen teurastus ei ota huomioon kahden tokkakunnan välisiä eroja. Paliskunnan teurastuspäätös johtaa syrjivään lopputulokseen. Mikäli kaikki valittajat perheineen joutuvat lopettamaan poronhoidon tokkakunnan alueella, tulevat Nellimin tokkakunnan porot siirtymään enemmistötokkakunnan kanssa yhdessä hoidettavaksi, sillä poroja jää vanhaan tokkakuntaan niin vähän, että niiden yhdessä hoitaminen ei ole enää kannattavaa. Asiassa on kysymys niin sanottujen vanhojen rästien pakkovähentämisestä. Valittajille on heistä riippumattomista syistä kertynyt rästejä paliskunnan teurastussuunnitelman vuoksi. Teurastusvelvoite on rasittanut paliskunnassa toimivista kahdesta tokkakunnasta Nellimin tokkakuntaa tavalla, joka on aiheuttanut huomattavan epäsuhdan tokkakuntien poromäärissä. Ivalon paliskunnan mallissa vähennyslaskennan pohjana käytetään edellisen vuoden eloporomäärää, mistä lasketaan teurastettavien porojen määrä ennalta päätetyn prosentin mukaan. Teurastettavien porojen määrää laskettaessa ei huomioida syntyneitä vasoja, mutta vasat kelpaavat täyttämään teurastusvelvoitetta. Tämä aiheuttaa kohtuuttoman suuria teurastusvelvoitteita niille, joiden tokkakuntien alueella on vähemmän vasoja sääolosuhteista, pedoista, laitumien tilasta, laidunkierrosta tai muista, ihmisistä pitkälle riippumattomista tekijöistä johtuen. Paliskunnan teurastuspäätös perustuu poronhoitolain tulkintaan, jonka korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 10.4.2007 taltio 944 katsonut lain mukaiseksi. Tapaukseen ei ole sovellettu KP-sopimuksen 27 artiklaa, perustuslain 17 §:n 3 momenttia eikä muita yllä mainittuja oikeusohjeita, vaan ainoastaan poronhoitolakia. Ivalon paliskunnan käyttämä vähennysten laskentamalli on käytössä vain yhdessä neljäsosassa kaikista Suomen 56 paliskunnasta. Saamelaisalueella on vain kaksi paliskuntaa, Ivalo ja Kaldoaivi, joissa noudatetaan tätä käytäntöä. Valtaosa saamelaispaliskunnista noudattaa erilaisia versioita niin kutsutusta kahden eri teurastusprosentin järjestelmästä, jossa raavaille (aikuisille) poroille ja vasoille on erilliset prosentit. Useissa paliskunnissa tämä tarkoittaa kaikkien tai lähes kaikkien erotuksissa luettujen vasojen ja raavaiden osalta tietyn prosenttiluvun mukaisen määrän teurastamista. Raavaat porot ovat suurimmaksi osaksi naaraspuolisia eli vaatimia. Myös Ivalon paliskunnassa noudatettiin tällaista järjestelmää aina poronhoitovuoteen 2002 - 2003 asti. Kahden eri prosentin järjestelmää pidetään yleisesti parempana, koska se ottaa huomioon jyrkästikin vaihtelevat olosuhteet ja vuodet, jotka muutoin kohtelisivat osakkaita eriarvoisesti. Etenkin petojen aiheuttamat vasakadot kohdistuvat usein eri tavoin eri porokarjoihin. Ivalossa käytössä oleva teurastuskäytäntö rankaisisi suuren vasahävikin kohdanneita poromiehiä menetettyjen myyntitulojen lisäksi vielä kasaantuvilla rästeillä ja vaatimien eli tuottavan pääoman teurastamisella. Tällaisissa tilanteissa vasoihin ja vaatimiin erikseen kohdistuvat teurastusprosentit kohtelevat osakkaita tasapuolisemmin kuin Ivalossa käytössä oleva malli. Vasoihin kohdistuva vähennyssuhde kohdistuu yleisemmässä mallissa vain niihin vasoihin, jotka ovat selviytyneet kriittisen nuoruusajan yli talven erotuksiin, missä ne luetaan. Kadonneista vasoista ei yleensä jää merkkiä maastoon toisin kuin isoluisista raavaista poroista. Niistä ei saada myöskään minkäänlaisia petokorvauksia, jotka maksetaan vain todennetuista petovahingoista. Tappio jää yksin poronomistajan kannettavaksi menetettynä myyntitulona. Jos tämän lisäksi paliskunnan teurastussuunnitelma vaatii muutoin täyttymättömän teurastusvaateen täyttämistä uutta sukupolvea kantavien vaatimien teurastuksella, on kyseessä epäoikeudenmukainen, syrjivä kohtelu. Koska vähennykset lasketaan edellisen vuoden eloporomäärän ja keskimääräisen, oletetun vasaprosentin pohjalta, ne asettavat keskimääräistä korkeamman vasaprosentin omaavan poromiehen muita edullisempaan asemaan ja keskimääräistä matalamman vasaprosentin omaavan poromiehen muita epäedullisempaan asemaan. Tällainen asetelma on jatkunut Ivalon paliskunnassa vuosia Nellimin ja muun paliskunnan välillä. Omistajakohtainen vähennys kohdistuu erotuksissa vasojansa suuressa määrin luontoon menettäneillä laskennallisiin poroihin, joita ei enää ole olemassa. Samaan aikaan toisilla porojen kokonaismäärä (eloporot + uudet vasat) on suurempi kuin teurastusprosenttia asetettaessa arvioitiin. Ivalon noudattaman teurastusmallin perusongelma on se, että porojen vähennys ei kohdistu osakkaisiin suhteessa heidän todelliseen poromääräänsä, vaan laskennalliseen, teurastushetkellä jo voimakkaasti vääristyneeseen lukuun. Tämä on vastoin
§:ää. Lausunnot ja selitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa Ivalon paliskunta on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa se on esittänyt, että valitus jätetään tutkimatta tai hylätään ja muutoksenhakijat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Ivalon paliskunnan oikeudenkäyntikulut. Kysymyksessä ovat selvästi saamelaisenemmistöisen paliskunnan kokouksen normaalissa järjestyksessä tekemät päätökset, jotka perustuvat poronhoitolain 21 ja 22 §:ää. Päätöksien tekemiseen ja sisältöön ei ole vaikuttanut eikä ole saanut vaikuttaa se, millaista poronhoitotapaa paliskunnan kukin poronhoitaja tarkalleen harjoittaa eikä se, onko poronomistaja saamelainen vai ei. Paliskunta ei voi myöskään kohdella Nellimissä asuvaa saamelaista poronomistajaa eri tavalla kuin Ivalossa asuvaa saamelaista poronomistajaa. Valittajien tapa hoitaa porojaan ei todellisuudessa juuri poikkea paliskunnan muiden poronomistajien tavoista hoitaa porojaan. Porojen laiduntamistapa koko paliskunnassa ollut ainakin kymmenen vuoden ajan kesäisin se, että kaikki paliskunnan porot ovat olleet valvomatta yhdessä ainoassa tokassa. Viime vuosina sama tilanne ja hoitotapa on toistunut myös loppusyksystä ja alkutalvesta. Ainoa merkittävämpi eroavaisuus eri poronhoitajien tavoissa hoitaa porojaan on ollut se, että Nellimissä porojen teurastukset on valittajien porojen osalta aloitettu myöhemmin kuin muualla eli joskus vasta helmikuussa. Muut poronomistajat, myös Nellimissä asuvat muut päätoimiset poronhoitajat, puolestaan aloittavat teurastukset jo lokakuussa. Mikäli poroista on aikomus saada pääasiallinen elanto, teurastuksien lykkääminen jopa helmikuulle asti ei nykyaikana ole perusteltua. Syksyn teurastuksilla kesän jälkeen, mutta ennen poroille vaikean talven tuloa, poroista saadaan paras tuotto. Nellimissä asuu ja hoitaa porojaan myös muita päätoimisia poronomistajia kuin valittajat. Heillä ei ole ollut vaikeuksia noudattaa poronhoitolakia eikä porojen määrää koskevia paliskunnan päätöksiä. Myös he ovat saamelaisia. Valittajat ruokkivat todellisuudessa porojaan paljon ja käyttävät elinkeinoa harjoittaessaan kaikkia niitä koneita ja teknisiä apuvälineitä, joita on saatavissa ja käytettävissä. Paliskunta on hankkinut kaksi porojen ruokinnassa tarvittavaa heinän paalauskonetta, joista toisen pelkästään Nellimin poronomistajien käyttöön. Valittajien väitteet siitä, että he hoitaisivat porojaan pelkästään luonnonlaitumilla ilman varsinaista ruokintaa, ovat perusteettomia. Poronhoitolaissa ei ole mainintaa niin sanotusta tokkakunnasta eikä laki tunne tokkakuntaa itsenäisenä poronhoitoyksikkönä. Tällä hetkellä tokkakunnan merkitys poronhoitotyössä on lähinnä se, että jokaisella tokkakunnalla on yleensä oma työnjohtaja järjestelemässä alueen porotöitä sekä poroihin liittyviä asioita. Tokkakunnalla ei aina ole eikä ole ollut omaa työnjohtajaa. Tokkakunnan merkitys tämän asian oikeudellisessa harkinnassa jää epämääräiseksi. Kukaan tuskin tietää milloin tokkakunta "itsenäisenä poronhoitoyksikkönä" on syntynyt tai mistä alkaen voidaan sen väittää toimivan "itsenäisesti" omana "yhteisönä" verrattuna siihen tilanteeseen, jossa alueen jotkut poronhoitajat muuten kuluttavat aikaansa yhdessä. Oikeuskäytännössä on katsottu, että Ivalon paliskunnan tapa suorittaa porojen teurastamista ja niiden vähentämistä on laillinen eikä riko perustuslakia tai Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Vailla merkitystä on kuinka monessa muussa paliskunnassa noudatetaan samaa tai erilaista teurastussuunnitelmaa. Valittajien tarkoittamat paliskunnan päätökset ovat saaneet lainvoiman. Ivalon paliskunnan vahvistamat poromäärät ja teurastusprosentit perustuvat kaikkien poronomistajien osalta toukokuussa tehdyssä laskennassa tehtyihin havaintoihin. Tämän laskennan jälkeen paliskunnan kaikki porot laiduntavat yhdessä tokassa linjan Tsarmitunturi, Tsarmijärvi ja Tsarminiemi länsipuolella. Alue sijaitsee noin 35 kilometriä Ivalosta itään. Samassa tokassa olevien porojen petovahinkoihin tuskin vaikuttaa se, miten sanotun tokan porojen omistus on jakaantunut Nellimistä olevien ja muiden poronomistajien kesken. Samoin vailla merkitystä on se, onko poron omistaja saamelainen vai ei. Alueella oleskelevat ja sinne idästä Venäjältä tulevat pedot eivät näillä perusteilla valikoi saalistaan. Kun kesän jälkeen lokakuussa teurastukset alkavat, vasahävikki/hävikkiriski on siten siihen asti ollut kaikilla yhtä suuri. Kesälaidunajan päättymisen jälkeen myös valittajat ruokkivat porojaan pitäen niitä lähellä asutusta Nellimissä. Valittajat ovat jättäneet teurastamatta sekä vaatimet että vasat. Seurauksena on silloin poroluvun kasvu, joka pakottaa muut vähentämään porojaan yli sen, mitä heille kuuluu. Paliskunta on kevätkokouksessaan 31.5.2006 hyväksynyt teurastussuunnitelman poronhoitovuodelle 2006 - 2007 ja kevätkokouksessaan 31.5.2007 vahvistanut teurastuksen toteutumislistan poronhoitovuodelta 2006 - 2007. Päätöksistä ei ole valitettu. Valittajat ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa: Asiassa saatu selvitys osoittaa, että valittajien vasaprosentti on suuresta vasahävikistä johtuen jatkuvasti ollut matalampi kuin paliskunnassa keskimäärin. Koska Nellimin tokkakunnan vasaprosentti on ollut muita heikompi, muiden paliskunnan osakkaiden vasaprosentit ovat keskimäärin korkeampia kuin paliskunnan keskiarvo. Tämä on johtanut vallitsevan vähennystavan takia paitsi teurastusrästien kasautumiseen Nellimiin, samalla myös niin kutsuttujen pluspisteiden kertymiseen paliskunnan muille osakkaille. Pluspisteet syntyvät siitä, kun osakas teurastaa teurastusvelvoitetta enemmän. Plussat voidaan seuraavana vuonna laskea hyväksi teurastusvelvoitteen täyttämisessä. Väite, että muut poronomistajat olisivat joutuneet teurastamaan liikaa valittajien rästien takia, ei pidä paikkaansa. Suuri ja lähes joka vuosi toistuva ero vasaprosentissa Nellimin tokkakunnan ja muun paliskunnan välillä johtuu lähes kokonaisuudessaan eroista petovahingoissa. Nellimin tokan porot asuvat vasomisaikaan ja sen jälkeisenä lähiaikana itärajan läheisillä alueilla, missä petoja liikkuu enemmän kuin läntisen tokan vastaavilla alueilla. Nellimin tokkakunnan porojen kesä- ja syysalueet sijoittuvat lähes kokonaisuudessaan lähelle itärajaa. Alueet ovat asumattomia eikä niillä muutoinkaan liiku paljon ihmisiä. Pedot viihtyvät tällä rauhallisella alueella liikkuen vapaasti kolmen valtakunnan rajojen poikki. Paatsjoen molemmin puolin Venäjän, Norjan ja Suomen raja-alueella arvioidaan tutkijoiden keskuudessa liikkuvan noin 70 karhua. Alueen Norjan puolella on katsottu elävän Norjan tihein karhukanta. Myös kotkien on havaittu Nellimissä tulevan itärajan yli saalistusmatkoillaan. Karhu ja kotka tekevät pääosan vasatapoista. Ivalon paliskunnan vastineessa ei kiistetä sitä tosiasiaa, että teurastuspäätöksen täytäntöönpano tarkoittaa käytännössä valittajien elinkeinon päättymistä. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että paliskunnan poromiesten enemmistö olisi saamelaisia, kun Nellimin tokkakunta jää päätöksenteossa aina vähemmistöön, koska Nellimin tokkakunnalla on laskennallisesti selvästi vähemmän poroja kuin Ivalon tokkakunnalla. Valittajat ovat 23.2.2009 toimittaneet tänne lisäselvityksenä kaksi karhuja koskevaa tutkimusraporttia. Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt valtioneuvostolta lausuntoa porojen vähentämistä koskevasta valitusasiasta. Valtioneuvostoa on pyydetty lausunnossaan selvittämään erityisesti poronhoitolain (848/1990) 22 §:n soveltamiskäytäntöä eri paliskunnissa ja erilaisissa vasantuotanto-olosuhteissa sekä asiaan liittyviä näkökohtia, jotka johtuvat saamelaisten asemasta alkuperäiskansana. Valtioneuvoston kanslia on toimittanut lausuntopyynnön maa- ja metsätalousministeriölle, jonka toimialaan porotalousasiat valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 19 §:n mukaan kuuluvat. Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt ulkoasiainministeriöltä ja oikeusministeriöltä lausunnot etenkin valituksessa viitatuista, saamelaisten alkuperäkansa-asemaan liittyvistä kansainvälisoikeudellisista velvoitteista ja niiden tulkintakäytännöstä. Selvitystä
§:n soveltamiskäytännöstä on hankittu Paliskuntain yhdistykseltä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta on pyydetty selvitystä liittyen valituksessa esiin tuotuihin Ivalon paliskunnan eri osien erilaisiin poronhoito-olosuhteisiin. Ulkoasianministeriö on lausunnossaan esittänyt muun muassa, että paliskunnan väitteelle, jonka mukaan perinteistä saamelaista poronhoitokulttuuria ei todellisuudessa ole olemassa enää ainakaan sellaisessa muodossa, jolla olisi merkitystä poronhoitolakia sovellettaessa, ei löydy tukea tulkintakäytännöstä. Rovaniemen hallinto-oikeus on 15.8.2008 antamassaan ratkaisussa todennut, että paliskunnan osakkaita on heidän etnisestä taustastaan riippumatta kohdeltava tasapuolisesti. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet kuitenkin edellyttävät tarvittaessa positiivista erityiskohtelua. KP-komitean mukaan valtion on huolehdittava siitä, että kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa saamelaisten perinteisen elinkeinon harjoittamisen. Ulkoasiainministeriö on kiinnittänyt huomiota siihen, että poronhoitolain 22 §:n 2 momentin nojalla paliskunta voi erityisestä syystä päättää olla vähentämättä paliskunnan tietyn osakkaan porojen määrää. Poronhoitolaki mahdollistaisi Suomen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti tarvittaessa paliskunnan saamelaisjäsenten positiivisen erityiskohtelun heidän elinkeinonsa jatkuvuuden turvaamiseksi. Asiakirjoista ilmenee, että saamelaiset muodostavat Ivalon paliskunnan poronhoitajien enemmistön. Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksestä käy lisäksi ilmi, että paliskunnan laskelmien mukaan paliskunnan kokouksissa syntyperäisten saamelaisten hallussa on yleensä keskimäärin 58 - 60 prosenttia äänivallasta. Ivalon tokkakunnassa on saamelaisjäseniä, jotka ovat täyttäneet teurastusvelvollisuutensa. Valitusasiassa ei näin ole arvioitavana eriarvoinen kohtelu saamelais- ja valtaväestön välillä, vaan kahdella eri alueella asuvien saamelaisten välillä. Muun muassa puiteyleissopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen mukaan positiivisen syrjinnän on edistettävä täyttä ja tehokasta yhdenvertaisuutta kansalliseen vähemmistöön ja valtaväestöön kuuluvien henkilöiden välillä. Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, etteivät valittajina olevat saamelaiset ole valittaneet niistä paliskunnan kokouksen päätöksistä, joilla teurastusrästeistä on päätetty. Epäselvää on, onko valtion estettävä saamelaisten perinteisen elinkeinon lakkaamiseen todennäköisesti johtava toiminta myös tilanteessa, jossa ne saamelaiset, joiden perinteinen elinkeinoharjoittaminen on vaarassa lakata, ovat omalla toiminnallaan ilmeisesti vaikuttaneet tilanteen syntyyn. Nellimin tokkakunnan jäsenet eivät ole käyttäneet loppuun kansallisia oikeussuojakeinoja ja paliskunnan teurastuspäätökset ovat tulleet lainvoimaisiksi. Oikeusministeriö on lausunnossaan esittänyt muun muassa, että kotimaisten säädösten ja kansainvälisten velvoitteiden perusteella on selvää, että saamelaisten erityiskohtelu on mahdollista asioissa, jotka liittyvät heidän asemaansa alkuperäiskansana. Saamelaisten alkuperäiskansan omaperäinen kulttuuri on arvo, jota on mahdollista erityistoimenpitein tukea sen olematta syrjintäkiellon vastaista. Tilanteesta riippuen tällaiset erityistoimenpiteet voivat olla myös syrjinnän estämisen edellytys. Poronhoitolain tarkoituksena on varmistaa, että poronhoitoa voidaan tarkoituksenmukaisesti harjoittaa. Lain esitöistä ja perustuslakivaliokunnan lausunnosta käy ilmi, että poronhoitoalueen sisällä on eroavaisuuksia ja tämän vuoksi kaikilta osin yhdenmukainen järjestely ei välttämättä ole tarpeen. Laki on kuitenkin kirjoitettu yhdenmukaisuutta tukevaksi. Käytännössä poronhoitolain 22 §:n ei voida katsoa edellyttävän ehdotonta yhdenmukaisuutta paliskunnan piirissä. Esitöiden mukaan poronhoitoalueen sisällä on erilaisuuksia. Edellä selostetut kansalliset ja kansainväliset normit ja perustuslakivaliokunnan sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioon ottaen saamelaisten poronhoito saamelaisen alkuperäiskansan kulttuurimuotona on mahdollista ja eri syistä perusteltua ottaa tarpeen vaatiessa erityisellä tavalla huomioon myös sovellettaessa poronhoitolain 22 §:ää. Paliskuntain yhdistys on selvityksessään lausunut muun muassa, että poronhoitolain 22 §:n tarkoituksena on antaa paliskunnalle ratkaiseva valta toteuttaa poroluvun sääntely oikeudenmukaiseksi katsomallaan tavalla. Kun paliskunta on tehnyt päätöksen, joka on saanut lainvoiman, se on voitava toteuttaa. Mikäli olosuhteet tai muut seikat muuttuvat kesken poronhoitovuoden, voi paliskunta yleisen kokouksen päätöksellä ratkaista asian uudelleen. Mikään paliskunnissa käytössä olevista malleista ei ole ylivertainen tai epäoikeudenmukainen. Ne on laadittu käytännössä ilmenevien olosuhteiden ja eloporoluvun hallitsemiseksi suurimman sallitun eloporoluvun rajoissa ja
§:n mukaisesti. On nähtävissä, että
§:n tulkintaan oikeusasteissa tarvitaan laajentamista, mutta se on yhä edelleen nykyisessä sanamuodossaan riittävä sääntelemään paliskunnan eloporolukua. Niitä, jotka ovat toteuttaneet pakollista tai ennakoivaa vähentämistä, ei saa rangaista sen vuoksi, että lainvoimaisen päätöksen saaminen viipyy kohtuuttoman kauan. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on selvityksessään lausunut muun muassa, että karhun aiheuttama vasahävikki Nellimin tokkakunnan alueella saattaa olla suurempi kuin muualla Ivalon paliskunnassa, sillä Paatsjoen laaksossa elelee tiheä karhukanta. Tiedot karhujen määristä perustuvat monivuotiseen, geneettisiin menetelmiin pohjautuvaan tutkimukseen. Paatsjoen alueella todettujen korkeiden tiheyksien vaikutukset heijastunevat Nellimin tokkakunnan alueelle, sillä karhuilla on laajat elinpiirit. Eteläisen tokkakunnan alueella tai tokkakunnan lähialueella vastaavaa tutkimusta ei kuitenkaan ole suoritettu, minkä takia karhun merkityksen vertailevalle arvioinnille kahden eri tokkakunnan alueella ei ole arvioinnin edellyttämää tietopohjaa. Porojen hoitotavassa on alueellisia eroja Ivalon paliskunnan sisällä niin, että etelä- ja keskiosissa paliskuntaa maastoon tapahtuvan porojen lisäruokinnan avulla porojen laidunnusta voidaan ohjata enemmän kuin pohjoisosassa paliskuntaa. Silti porot hankkivat talvella myös paliskunnan etelä- ja keskiosissa selvästi pääosan ravinnostaan luonnosta. Ivalon paliskunta on jakautunut poronhoidollisesti kahteen melko erilliseen laidunalueeseen, joiden arvotut satunnaispisteet laiduntutkimuksessa poikkeavat myös metsien ikärakenteen ja jäkälälaidunten (kuivien ja karujen kankaiden) runsauden osalta toisistaan. Porolaidunten kuntoa ei ole inventoitu erikseen Ivalon paliskunnan pohjois- ja eteläosassa. Molemmilla alueilla talvilaidunten kunto on kuitenkin huono. Pohjoisosassa porojen käytössä on enemmän luppolaidunta, mutta vähemmän jäkälälaidunta kuin paliskunnan keski- ja eteläosassa. Ivalon paliskunnan eri laidunalueilla porot käyttivät tutkimuksen mukaan vuosina 1999 - 2000 kevättalvea lukuun ottamatta erityisen runsaasti taimikoita. Paliskunnan pohjoisosassa Nellimin alueella porot laidunsivat maalis-huhtikuussa vanhoissa metsissä, keski- ja eteläosassa edelleen pääosin kuivien ja karujen kankaiden taimikoissa. Pohjoisosan tulokset perustuvat kuitenkin vain neljän poromiesten valitseman vaatimen GPS-seurantaan. Lisäruokinnan mahdollisia vaikutuksia porojen talvilaidunten käyttöön ja ohjailuun ei myöskään tutkimuksessa selvitetty. Porojen talvinen lisäruokinta on viime vuosina lisääntynyt ja levinnyt pohjoisiinkin paliskuntiin. Vaikeina vuosina joudutaan turvautumaan hätä- ja tarharuokintaan, normaalivuosina lähinnä heikon laiduntilanteen vuoksi paimennuksen yhteydessä tapahtuvaan lisäruokintaan maastossa. Lisäruokintakulut olivat poronhoitovuonna 2003 - 2004 Ivalon paliskunnassa Inarin alueen paliskunnista toiseksi korkeimmat eli neljä euroa/eloporo. Porojen tarharuokinta Ivalon paliskunnassa on nykyään vähäistä. Myös maastoruokinta on viime vuosina hieman vähentynyt hyvistä talviolosuhteista johtuen. Ruokinnan kustannukset ovat kuitenkin kasvaneet. Eloporoa kohti ruokinnasta aiheutui kustannuksia erityiselläkin poronhoitoalueella yli 11 euroa poronhoitovuonna 2007 - 2008, Ivalossa noin viisi euroa. Ivalon paliskunnan pohjoisosassa poroja ruokitaan nykyään lähes yhtä paljon kuin keski- ja eteläosissa. Lumiolosuhteet vaihtelevat Ivalon paliskunnassakin suuresti eri vuosina. Tutkimuksen mukaan lumiolosuhteet eivät poikenneet oleellisesti metsän kehitysluokkien välillä. Lumiolosuhteissa oli kuitenkin selvät erot paliskunnan eri osissa. Suurin osa näistä eroista selittyi mittauspisteen korkeudella merenpinnasta. Mitä korkeammalla metsämaalla mittauspiste oli, sitä vaikeammat olivat yleensä myös porojen kaivu- ja laidunnusolosuhteet. Lumiolosuhteiden vuoksi porot laidunsivatkin Ivalossa talvisin keskimääräistä alempana sijaitsevilla laidunalueilla. Maa- ja metsätalousministeriö on lausunnossaan esittänyt, ettei poronhoitolaki syrji mitään ryhmää eikä estä saamelaisia tai muitakaan ryhmiä harjoittamasta poronhoitoa haluamallaan tavalla. Poronhoitolailla säännellään poronomistajien välisiä suhteita niin, että poronhoitoa voidaan harjoittaa tarkoituksenmukaisesti. Valituksen yhtenä oikeusperusteena mainitun KP-sopimuksen 27 artiklan tarkoituksena ei ole suojata tiettyä poronhoidon tapaa, vaan ylipäätään oikeutta perinteisen elinkeinon harjoittamiseen siten, että yhteiskunnan kehitys ja saamelaisten kulttuuri-identiteetti otetaan huomioon. Sanottu artikla velvoittaa valtiota ottamaan huomioon porotalouden harjoittamisen edellytykset suunnitellessaan ja myöntäessään lupia muun muassa erilaisille maankäyttötarkoituksille. Saamelaisten poronhoito-oikeus on nykyisen lainsäädännön turvin jo suojattu puheena olevan velvoitteen edellyttämällä tavalla. Poronhoitolain mahdollistamat pakkoteurastustilanteet eivät ole vastoin Suomen perustuslakia tai kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Poronhoitolaki on väljä yleislaki, joka ei puutu poronhoitotapaan, vaan jättää tämän paliskunnan määritettäväksi. Poronhoitolaki ei velvoita ketään hoitamaan porojaan esimerkiksi talviruokinnan avulla. Suomen porotalous ja sen kannattavuus perustuvat kestäviin laidunmaihin, jota varten poronhoitolaissa on säännökset muun muassa porojen määrän rajoittamisesta etenkin tilanteissa, joissa paliskunnissa ei saavuteta yhteisymmärrystä. Poronhoitolaissa tarkoitettu poronhoitoalue jakautuu 56 paliskunnan alueeseen, joille maa- ja metsätalousministeriö määrää suurimman sallitun poroluvun siten, että porojen määrä vastaa kunkin alueen laitumien kantokykyä. Porojen vähentämistä koskeva
§ ei syrji poronomistajia, vaan sillä pyritään nimenomaan osakkaiden yhdenvertaisen aseman turvaamiseen. Poronhoitolain valmistelussa on lähdetty siitä, että osakkaiden porojen pakollinen vähentäminen sen jälkeen, kun on vähennetty osakaskohtaisen enimmäismäärän ylittävät porot, tulisi tapahtua osakkaiden eloporojen määrien mukaisessa suhteessa. Poronhoitolakia valmistelleen työryhmän mietinnössä ja hallituksen esityksessä 244/1989 vp todetaan, että vasoihin ei voida kohdistaa vähennystä muista poroista poikkeavassa suhteessa, vaan teurastamisvelvoitteen tulee yhdenvertaisuuden vuoksi kohdistua samassa suhteessa kaikkiin osakkaisiin. Hallituksen esityksen mukaan yhdenvertaisuustavoitteen saavuttaminen edellyttää lisäksi, että paliskunnan päätökset voidaan panna erotuksissa viipymättä täytäntöön. Näin ollen vähennys voidaan tehdä ainoastaan eloporomääriin perustuvana prosentuaalisena vähennyksenä. Toisenlainen vähennystapa, jolla esimerkiksi kohdistettaisiin suurempi vähennysvelvoite vasoihin, johtaisi käytännössä poromäärien osakaskohtaiseen kiintiöittämiseen paliskunnan päätöksellä. Poronhoitolakia koskeneen hallituksen esityksen johdosta antamassaan lausunnossa eduskunnan perustuslakivaliokunta (PeVL 3/1990 vp) totesi, että lakiehdotus merkitsi paliskunnan aseman vahvistumista poronhoidossa ja sen valtuuksien kasvamista yksittäisiin poronomistajiin nähden. Valiokunnan käsityksen mukaan tällaiset omistusoikeuteen puuttumiset voitiin kuitenkin toteuttaa tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä poronhoitoelinkeinon erityisluonteen vuoksi. Lausunnossa valiokunta totesi lisäksi, että paliskuntajohtoinen poronhoitomalli laajeni ehdotuksen myötä myös alueille, joissa poroja hoidetaan perinteisellä tavalla. Valiokunnan mukaan paliskuntajohtoisen poronhoitomallin toteuttaminen saattaa osoittautua hankalaksi ja epätarkoituksenmukaiseksi tällaisilla alueilla, minkä vuoksi valiokunta kiinnitti maa- ja metsätalousvaliokunnan huomiota siihen, että yhdenmukaiseen järjestelyyn ei tältä osin välttämättä pidäkään pyrkiä. Vaikka poronhoitolaki on kirjoitettu yhdenmukaisuutta tukevaksi, on siinä kuitenkin otettu huomioon se, että poronhoitoalueen eri alueilla on eri tarpeet, minkä takia paliskunnilla on tiettyä harkintavaltaa lain soveltamisessa. Kohtuullisuus- ja joustavuusnäkökulma on otettu huomioon esimerkiksi 22 §:n 2 momentissa, jonka mukaan paliskunta voi erityisestä syystä päättää, että paliskunnan osakkaan porojen määrää ei vähennetä, jolloin vastaava määrä vähennetään muilta poronomistajilta heidän porojensa määrän mukaisessa suhteessa. Säännös mahdollistaisi esimerkiksi sen, että kun valittajien poroluku olisi laskettu ja todennettu, voitaisiin heidän poroihinsa kohdistuvia teurastuksia sovitella ja kohtuullistaa teurastussuunnitelmaa laadittaessa. Näin ollen poronhoitolain nojalla paliskunta voisi tarvittaessa turvata kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti saamelaisjäsentensä positiivisen erityiskohtelun heidän elinkeinonsa jatkuvuuden turvaamiseksi. Valituksen kohteena olevassa päätöksessä on ollut kysymys poronhoitolain 22 §:n 3 momentin mukaisista niin sanotuista ennakoivista pakkoteurastuspäätöksistä. Teurastussuunnitelman tekeminen ja sen toteuttaminen on tärkeää paliskunnan ja sen osakkaiden kannalta. Sillä pyritään pitämään paliskunnan eloporomäärä poronhoitovuoden loppuun mennessä suurimman sallitun poromäärän rajoissa. Mikäli raja ylitetään, voi seurauksena olla lääninhallituksen, 1.1.2010 alkaen Lapin aluehallintoviraston, määräämä sakko, jonka maksuvelvolliseksi joutuu paliskunta eli kaikki osakkaat. Sakkoa ei voida osoittaa sille, joka on jättänyt teurastusvelvoitteensa suorittamatta ja siten aiheuttanut ylilukutilanteen. Lisäksi poromäärän ylitys voi johtaa eloporotukien menettämiseen. Tällaisten seuraamusten toteutuminen heikentäisi paliskunnan muiden, mukaan lukien saamelaisten, poromiesten edellytyksiä poronhoitoelinkeinon harjoittamiseen. Teurastusten kautta poronomistajat myös saavat elinkeinostaan tuloa. Suomessa kaikki poronhoitajat kuuluvat samaan poronhoitoyhteisöön, paliskuntaan, jolla kullakin on oma toiminta-alueensa. Saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) mukaan saamelaiskäräjien vaaliluettelo sekä sellaiset vaaliluettelon laatimiseen liittyvät asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön etnisestä alkuperästä, ovat salassa pidettäviä asiakirjoja muuna kuin vaaleja edeltävänä laissa säädettynä rajoitettuna aikana. Lain mukaan vaaliluetteloa ja siihen sisältyviä tietoja ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin saamelaiskäräjien vaalien toimittamiseen. Poronhoitolain mukaisten toimivaltuuksien käyttämisessä paliskuntien tulee ottaa huomioon myös Suomen kansainväliset velvoitteet ja siten tulkita ja toteuttaa poronhoitolain mukaisia toimenpiteitä ihmisoikeusmyönteisellä tavalla. Saamelaisella poronhoidolla tarkoitetaan yleensä vapaasti laiduntavaa poronhoitoa, jossa porot liikkuvat talvilaitumien ja kesälaitumien välillä siten, että ne kootaan keväällä merkittäviksi ja syksyllä tai talvella teurastettaviksi. Muun muassa saamelaiskäräjien puheenvuoroissa saamelaiseen poronhoitotapaan liitetään yleensä myös laidunmaiden hyödyntäminen porojen ravintona ja rehuruokinnasta pidättäytyminen. Nykyaikana saamelaistaustaisten poromiesten harjoittama poronhoito ei poikkea radikaalisti ei-saamelaisten poronhoidosta. Poronhoito elinkeinona ei ole pysäyttänyt kehittymistään muun yhteiskunnan kehityksen mukana. Poronhoito on muuttunut kohti tavanomaisia yritystoiminnan käytäntöjä. Aikaisemmin sen kannattavuus perustui luonnonvaraiseen ravintoon. Talviruokintakustannukset ja muut nykyaikaisen elinkeinon edellyttämät investoinnit kuten esimerkiksi moottorikelkat ja mönkijät, ovat lisänneet kustannuksia merkittävästi. Poronhoidon teknistyminen ja poromäärien voimakas kasvu ovat muuttaneet saamelaistenkin poronhoitoa. Porotalous on muuttunut elämäntavasta nykyaikaiseksi erikoistuneeksi elinkeinon harjoittamiseksi ja laidunkiertojärjestelmästä pitkine, yli valtakunnan rajan ulottuvine vaelluksineen kesä- ja talvilaidunten välillä on jo luovuttu. Täysin vapaasti laiduntavaa poronhoitoa ei ole enää missään Pohjoismaiden alueella, mikä johtuu muun muassa valtakuntien välisistä poroaidoista. Käytännössä saamelaisten keskuudessa ei ole yhtä ainoaa poronhoitotapaa. Porotaloutta harjoitetaan eri tavoin poronhoitoalueen eri osissa, mutta poronhoitotapa ei ole jakautunut etnisen taustan, vaan alueen ominaispiirteiden mukaan. Kansainvälisten velvoitteiden mukaan saamelaisten oikeus harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan, kuten poronhoitoa, ei rajoitu pelkästään perinteisiin poronhoitomenetelmiin, vaan kattaa myös nykyaikaisen poronhoidon harjoittamisen. Poronhoidon pääongelma on tällä hetkellä liian suurien poromäärien ylläpitämisestä johtuva laidunmaitten kuluminen. Esimerkiksi Norjassa eloporojen lukumäärä on lähes kaksinkertaistunut 1990-lopulta nykypäivään. Kuitenkaan poronlihantuotto ei ole kasvanut läheskään samassa suhteessa, vaan porot on teurastettu entistä laihempina. Norjassa Finnmarken-lain voimaantulon jälkeen porotalous on joutunut suuriin vaikeuksiin. Eloporolukumääriä ei ole pystytty leikkaamaan, laitumet ovat kuluneet ja porot laihtuneet. Tähän tilanteeseen ei Suomessa haluta päätyä ja sen takia on välttämätöntä, että poronhoitolain pääperiaatetta poromäärien sopeuttamisesta laidunmaiden kestokykyyn ei muuteta. Poronhoitajien välisiin eroihin porokarjojen vasatuotossa ja vasakuolleisuudessa vaikuttavat useat tekijät. Tutkimustulosten mukaan vasatuottoon vaikuttavat vasontaa edeltävän vuoden luonnonolosuhteet. Vaatimen hyvä kunto, korkea paino ja sopiva ikä indikoivat tiinehtymisen todennäköisyyttä. Nuoret 2 - 3 -vuotiaat sekä heikkokuntoiset ja kevyet vaatimet tiinehtyvät huonommin. Vasatuottoprosentti muodostuu pieneksi, mikäli porokarjasta säännönmukaisesti jätetään vaatimet teurastamatta. Eloon jätettyjen vaadinten joukossa on luonnostaan lisääntymiskyvyttömiä yksilöitä, jotka laskevat porokarjan vasantuottoprosenttia. Käytössä olevien tietojen perusteella petovahingot Ivalon paliskunnan alueella eivät ole ainakaan vuonna 2006 olleet erityisen suuret verrattuna muihin paliskuntiin. Porojen lisääntyminen, kasvu ja vasojen selviytyminen kesän yli seuraavan syksyn ja talven teurastuskauteen on poronhoidon ja porotalouden kannalta tärkeää, koska nämä tekijät määräävät paljolti porotalouden tuoton ja kannattavuuden. Hyvä ja vakaa vasatuotto on yksi nykyporonhoidon jatkuvuuden ja kannattavuuden tärkeimmistä edellytyksistä, sillä noin 70 prosenttia kaikista teurasporoista, joista poromies saa elantonsa, on vasoja. Vasatuotto ja vasoihin kohdistuneet menetykset heijastuvat suoraan ansioihin. Hyväkuntoisista, runsaista vasoista on helppo valita parhaimmat yksilöt jatkamaan porokantaa. Tutkimuksen mukaan vasatuotto ja vasojen kuolleisuus riippuvat monista tekijöistä, jotka vaihtelevat eri alueiden ja paliskuntien sekä vuosien välillä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusraportissa on kuvailtu näitä tekijöitä kattavasti kaikkien tutkimuksessa mukana olleiden paliskuntien osalta. Ivalon paliskunnan alueella oli luppolaitumia 1990-luvun puolessa välissä tehdyn inventaarion mukaan vielä noin kolmannes maa-alasta, eli eniten vertailupaliskunnista. Ivalon paliskunnassa porot hoidetaan luonnonlaitumilla, vaikkakin lähes kaikki porot ovat talvella maastoruokinnassa. Tarharuokintaa ei harjoiteta tai se on hyvin vähäistä. Ivalon paliskunnassa poronhoitotyöt tehdään kesällä pääsääntöisesti mönkijöillä ja moottoripyörillä, joilla porot kootaan vasanmerkintäaitauksiin. Lokakuusta alkaen porot kootaan aitauksiin erotuksia varten helikopterilla, moottoripyörällä ja mönkijöillä. Talvisin käytetään moottorikelkkaa. Ivalon paliskunta on vastaselityksessään muun muassa esittänyt, että asiassa on kysymys paliskunnan velvollisuudesta huolehtia siitä, että paliskunnalle maa- ja metsätalousministeriön toimesta määrättyä porolukua ei ylitetä sekä siitä, miten paliskunta käytännössä toteuttaa sanotun velvoitteensa. Paliskunnan toimintaa ja yleensäkin poronhoitoa säätelevä poronhoitolaki lähtee siitä, että paliskunnan asiana on päättää, miten poroja hoidetaan ja miten poroluvun pysyminen paliskunnalle määrätyssä poroluvussa käytännössä toteutetaan. Nykyisen poronhoitolain tavoitteena on ollut vahvistaa ja lisätä paliskunnan asemaa poronhoidossa ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi on nykyisessä laissa paliskunnan valtuuksia lisätty. Lain henki on ollut, että yksittäinen poronomistaja joutuu tyytymään paliskunnan päätöksiin mitä erilaisimmissa asioissa. Lailla paliskunnalle annettu valta voidaan toteuttaa hyvin eri tavalla. Esimerkiksi Käsivarren paliskunnan vuosia noudattama poronhoitotapa pohjautuu ajatukselle, että paliskunnan eri kyläkunnat ja perheet/suvut käytännössä täysin itsenäisesti päättävät omien porojensa hoitamiseen liittyvistä kysymyksistä. Silloin paliskunnan tehtäväksi jää vain paliskunnan velvollisuudeksi laissa säädettyjen tehtävien suorittaminen. Olipa paliskunnan valitsema poronhoitomalli millainen tahansa, paliskunta on vastuussa siitä, ettei paliskunnalle määrätty poroluku ylity. Jos niin käy, seuraukset kohdistuvat koko paliskuntaan ja ovat paliskunnan kaikkien poronomistajien kannalta vahingollisia. Lähtökohta paliskunnan päätöksenteossa on poronhoitolain mukaan, että eri poronomistajia tulisi kohdella samalla tavalla. Vaikka poronhoitolaki mahdollistaa saman paliskunnan eri poronomistajien erilaisen kohtelun, poikkeukset eri poronomistajien samanlaisesta kohtelusta ovat tähän asti olleet käytännössä vähäisiä. Ne ovat rajoittuneet tilanteisiin, joissa nuoren aloittavan poronomistajan on sallittu kasvattaa porojensa lukumäärää muutaman vuoden ajan ilman muita poronhoitajia koskevia teurastusmääriä. Tässä asiassa poikkeusmenettelyn ja siis valittajien vaatiman erityiskohtelun perusteita ei ole. Ivalon paliskunnan toiminta ei ole eikä ollut missään muodossa syrjivää. Valittajat poikkeavat paliskunnan muista poronhoitajista pääasiassa vain asuinpaikkansa johdosta. Nellimin kylässä asuvista muista saamelaisista poronhoitajista he eivät poikkea edes tuolta osin. Poronhoitolaki ja sen mahdollistamat pakkokeinot ovat riidattomasti osa suomalaista oikeusjärjestystä. Myös vähemmistöjen tulee silloin sitä noudattaa. Poronhoitolaissa ei ole yksityiskohtaisia säännöksiä siitä, miten poronhoitoa harjoitetaan eri alueilla. Sitä koskeva päätösvalta kuuluu paliskunnalle, jolla tulee olla joustavat toimintamahdollisuudet vähentää porojen lukumäärää erilaisissa tilanteissa. Päätösvalta teurastusasiassa on paliskunnalla, joka joutuu valvomaan porolukuja siitä riippumatta, mihin etniseen ryhmään paliskunnan jäsenet kuuluvat. Paliskunnalle määrätyistä poroluvuista poikkeaminen johtaisi koko paliskunnan kannalta kestämättömiin tilanteisiin. Äärivaihtoehtona on paliskunnalle määrättävä uhkasakko.
§:n tarkoittama poikkeusmenettely, jossa paliskunnan osakkaan poroja ei vähennetä, mutta vastaava vähennys tehdään muilta paliskunnan jäseniltä, johtaisi tässä asiassa siihen, että Ivalossa paliskunnan eteläosassa asuvan saamelaisen poronomistajan porojen määrää vähennettäisiin yli hänen oman teurastusvelvoitteensa, jotta valittajien, saman kunnan Nellimin kylässä, noin 43 kilometrin päässä Ivalosta asuvien poronomistajien ei tarvitsisi vähentää porojensa lukumäärää. Tämä kaikki tapahtuisi, koska valittajien mukaan heidän olosuhteensa merkittävästi poikkeavat paliskunnan muiden jäsenten olosuhteista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Valittajien vaatima erityiskohtelu ei perustu mihinkään objektiiviseen eikä hyväksyttävään syyhyn eikä valittajien väitteille ole olemassa heidän olosuhteitaan koskevia asiallisia perusteita. Valittajien toiminta ja valitusmenettely sekä täytäntöönpanokielto ovat aiheuttaneet sen, että teurastuksia ei ole voitu toteuttaa päätetyssä järjestyksessä yli kahteen vuoteen. On mahdollista, että valittajat ovat asian alkuvaiheessa, siis ennen Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöstä, ehkä perustellustikin voineet olla väärinymmärryksessä siitä, mitä poronhoitolaki asiasta sanoo. Sen sijaan päätöksen jälkeen epätietoisuutta asiassa ei ole voinut olla. Tämän vuoksi on kohtuullista määrätä valittajat korvaamaan paliskunnan oikeudenkäyntikulut asiassa. Valittajat ovat vastaselityksessään esittäneet muun muassa, että Suomen lainsäädäntö estää karhun kevät- ja kesäaikaisen metsästämisen ja häirinnän. Tämän vuoksi Nellimin tokkakunnan poronomistajat joutuvat harjoittamaan elinkeinoaan sellaisissa luonnonoloissa ja sellaisten valtion asettamien rajoitusten puitteissa, ettei heillä ole mahdollisuutta säilyttää porokarjaansa ilman korjaavia mekanismeja nykyisen vähennystavan ollessa käytössä. Kyseinen vähennystapa olisi hyväksyttävissä lain mukaiseksi, jos kysymys olisi lyhytkestoisesta vaihtelusta vasaprosentissa paliskunnan eri osissa ja eri omistajien kohdalla. Ivalon paliskunnassa kysymys on kuitenkin koko nykyisen vähennystavan sovellusajan kestäneestä epäsuhdasta, jolloin poronhoitolain tarkoittama tasavertaisuus ei ole toteutunut. Rästien jatkuva ja kumuloituva kasaantuminen Nellimin tokkakuntaan huolimatta sen laskevasta poromäärästä olisi tullut huomata paliskunnassa jo vuosia aikaisemmin ja siihen olisi tullut vastata korjaavilla toimenpiteillä. Kaikissa muissa vähennysmalleissa prosenttimallia lukuun ottamatta vähennysmääriin vaikuttaa suoraan todellinen erotuksissa löytyvä elossa pysynyt poromäärä. Kesästä ja syksystä selvinneiden vasojen vuosittain omistajakohtaisesti jyrkästikin vaihteleva määrä otetaan huomioon ja vähennys tehdään todellisista poroista eikä laskennallisesta määrästä kuten prosenttimallissa. Muissa malleissa tasavertaisuus toteutuu suhteessa vaihteleviin vasaprosentteihin paremmin kuin prosenttimallissa. Muut mallit tekevät mahdolliseksi poronomistajan suhteellisen osuuden säilyttämisen paliskunnan kokonaisporomäärästä huolimatta suuresta kadonneiden vasojen määrästä. Maa- ja metsätalousministeriön lausunnon liitteenä oleva Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvitys vahvistaa sen, että Nellimin tokkakunta on erillinen ja itsenäinen. Tämä erillisyys tulee ottaa huomioon. Nellimin tokkakunta muodostaa paitsi oman poronhoitoyksikkönsä myös poronhoidon pohjalle rakentuvan erillisen saamelaisen sosiaalisen yhteisönsä.
§:n 2 momentin mukaan paliskunnan eloporojen enimmäismäärää määrättäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että talvikautena paliskunnan alueella laiduntavien porojen määrä ei ylitä paliskunnan talvilaitumien kestävää tuottokykyä. Nellimin tokkakunnan porojen laidunnus ei kuluta muun paliskunnan käyttämien laidunalueiden laidunvaroja. Tämän vuoksi olisi tarkasteltava kummankin tokkakunnan kestävää poromäärää suhteessa niiden käyttämän oman laidunalueen laidunvaroihin. Tällöin on otettava huomioon se, että Nellimin tokkakunnan kokonaisporomäärä on jo laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes 2 000 eloporosta noin 1 000 eloporoon. Merkittävin hävikki syntyy karhujen keväisin ja alkukesällä harjoittamasta vasojen saalistamisesta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan karhun aiheuttama vasahävikki Nellimin tokkakunnan alueella saattaa olla suurempi kuin muualla Ivalon paliskunnassa, sillä Paatsjoen laaksossa elää tiheä karhukanta. Valittajat ovat uudistaneet vaadinkarjaansa suurin piirtein samassa tahdissa kuin muukin paliskunta. Pienet vaihtelut yksittäisten poromiesten kohdalla johtuvat ilmeisesti tarkastelujaksojen suhteellisesta lyhyydestä. Tarkemman kuvan saamiseksi vasatuotannosta olisi hyvä tarkastella esimerkiksi kymmentä ikäluokkaa välillä 1 - 10 vuotta. Poroluetteloja ei tällaiselta ajanjaksolta ole käytettävissä. Kun otetaan huomioon, että valittajat uusivat vuosittain noin 10 prosenttia vaatimistaan sekä se, että vaatimet yli 10-vuotiaanakin tuottavat vielä hyvin vasoja, ei valittajien matalaa, erotuksissa todennettavaa vasaprosenttia voi pitää heikon tiinehtymisen tai vasomisen seurauksena. Kysymyksessä on vasakato touko- ja kesäkuussa tapahtuvan vasomisen ja porojen erotuksissa tapahtuvan lukemisen välisenä aikana. Nellimin tokkakunnassa ei vasanmerkkauksessa lasketa vaatimia, vaan ainoastaan vasat. Tämän vuoksi valittajilla ei ole esittää selviä lukuja vasomisprosentista. Valittajien arvion mukaan noin 90 - 95 prosentilla vaatimista on vasa mukanaan. Valittajat eivät ole näissä olosuhteissa saaneet eläinkohtaista tukea, sillä he eivät ole vähentäneet poroja paliskunnan antaman päätöksen mukaisesti. Asiassa on kuitenkin tärkeintä saada väärä ratkaisu oikaistuksi. Muiden poronomistajien laillisiin oikeuksiin ei kuulu hyötyminen siitä, että valittajat alistetaan epäoikeudenmukaisiin vähennyspäätöksiin. Pakkoteurastuspäätöksen toteuttaminen merkitsisi Nellimin saamelaisen poronhoidon lakkautumista samalla, kun Ivalon paliskunnan enemmistön poronhoito kasvattaisi porolukuaan. Pakkoteurastuspäätöksen ja valittajille asetettujen teurastusrästien mitätöiminen ei johda Ivalon paliskunnan muiden jäsenten epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Valittajien rästien poistamiseen olisi liitettävä etenkin Ivalon tokkakunnan poronomistajille kasautuneiden niin kutsuttujen pluspisteiden poistaminen. Kyseessä olisi ainoastaan epäoikeudenmukaisesta teurastuskäytännöstä heille muutoin koituvan hyödyn menetys. Enemmistöltä jäisi toteutumatta mahdollisuus edelleen kasvattaa porolukuaan valittajien kustannuksella. Valittajien kohdalla puolestaan päätösten mitätöinti tarkoittaisi heidän nykyisen porolukunsa säilymistä. Valittajat ovat vaatineet, että Ivalon paliskunnan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Ivalon paliskunta on lisäselityksessään esittänyt, että valitus hylätään ja valittajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan paliskunnan oikeudenkäyntikulut asiassa. Voimassa oleva oikeus ja siihen liittyvät suomalaiset ja kansainväliset säädökset ja Suomea sitovat sopimukset eivät voi johtaa siihen, että valittajien syntyperä ja väite saamelaisen perinteisen poronhoidon harjoittamisesta aiheuttaisi sen, että valittajat pääsisivät muita saman paliskunnan saamelaisia poronhoitajia parempaa asemaan. Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon, että Nellimin tokkakunta on lähinnä valittajien itsensä keksimä nimi yhteenliittymälle, joka vastoin muiden paliskunnan, osittain myös Nellimissä asuvien muiden poronhoitajien käsitystä, pyrkii saamaan itselleen lisäetuuksia muiden poronhoitajien kustannuksella. Vastoin valittajien väitettä heidän tapansa hoitaa porojaan ei oikeastaan juuri lainkaan poikkea siitä, miten paliskunnan muut poron hoitajat harjoittavat poronhoitoa. Eräissä asioissa valittajat ovat jopa olleet edellä muuta paliskuntaa. Kun eteläosan eräät poronhoitajat vasta vuonna 2007 perustivat oman jalostuslaitoksen Ivalojoen Poro Oy:n poronlihan käsittelyä ja jalostusta varten, valittajat olivat jo edellisenä vuonna perustaneet itselleen oman jalostuslaitoksen, jonka nimi on Nellimin Poro Oy. Sanottu yritys, jonka hallituksessa kaikki valittajat ovat, harjoittaa elintarvikkeiden valmistamisen ja kaupan ohella myös ohjelmapalveluita ja urakointia. Valittajien harjoittamassa poronhoidossa on kyse tavasta/toimintamallista kasvattaa teuraseläimiä siinä tarkoituksessa, että sanottu toiminta antaisi vuosittain mahdollisimman suuren tuoton. Asia ei muutu sen johdosta, että kyseessä on poronhoito eikä tuotteiden kasvattaminen aitauksessa tai navetassa. Ivalon paliskunnan soveltama porojen vähentämiskäytäntö on hyväksytty oikeuskäytännössä. Poromäärien tarkastelua ei voi tehdä valittajien väittämällä tavalla. Pelkästään se seikka, että osa paliskunnan eteläosan poronhoitajista on lisännyt ostojen kautta porojensa määrää, vääristää valittajien väittämiä tilastoja. Valittajat eivät ota huomioon, että poronhoitajat myös luovuttavat toisilleen teurastuspisteitä. Mikäli esimerkiksi joku elinkeinoaan lopetteleva poronhoitaja teurastaa porojaan selvästi yli oman teurastusvelvoitteensa, hänellä on oikeus luovuttaa sanotut pluspisteensä toiselle. Silloin pisteiden saajan teurastamatta jätettyjen vasojen prosenttiluku näyttää muita huomattavasti suuremmalta. Toiset poronhoitajat osaavat hoitaa ja kasvattaa karjaansa, johon kuuluvat porot saavat vasoja paremmin. Toisten poronhoitajien osalta elinkeino ei onnistu. Tilanteet ja tuotokset vaihtelevat eri vuosina hyvin paljon jopa naapureiden kesken. Esimerkkinä C, jonka vasaprosentti oli vuonna 2001 - 2002 peräti 86 prosenttia, vaikka hänen naapurinsa D pääsi vain 58 prosentin suuruiseen vasaprosenttiin. Paliskunnassa keskimäärin päästiin samana vuonna 73 prosentin suuruiseen vasaprosenttiin. Sanotut erot eivät voi selittyä petovahinkojen määrällä eivätkä eroilla olosuhteissa. Jokainen poronhoitaja päättää itse, miten hän käytännössä toteuttaa porojensa määrän pitämisen sallitussa luvussa. Tältäkin osin kyse on siitä, että joillakin poron hoitajilla oikeitten yksilöiden valinta teurastuksissa onnistuu, toisilla ei. Kyse ei ole matematiikasta, vaan siitä, että on osattava valita oikeat yksilöt ja osattava hoitaa niitä oikein ja riittävän kauan, mutta ei liian kauan. On pystyttävä myös havaitsemaan, onko jostakin yksilöstä vastoin oletusta tullutkin tuotannon kannalta huono yksilö ja jos niin on käynyt, on osattava reagoida ajoissa, huomattavasti ennen kuin tilastot näyttävät jo liian suurta porolukua. Paliskunnan alueella on paljon petoja ja ne liikkuvat nopeasti alueelta toiselle onnistuen vuosittain yllättämään poroja myös paliskunnan eteläosissa. Porojen ruokinnassa ja siihen liittyvissä toimintamalleissa ei ole kysymys eroista eri poronhoitajien välillä tai perinteistä. Valittajien mukaan he ruokkivat porojaan vuosittain siten, että määrä vaihtelee 10 - 30 heinä- ja rehukilon välillä. Paliskunnan nykyinen poroisäntä E, joka on etniseltä taustaltaan saamelainen, käyttää vuorittain noin 15 kiloa heinää yhtä poroa kohti. Tämä tapahtuu maaliskuussa ja sen jälkeen ennen kuin luonnossa olevat porot alkavat sieltä löytää syötävää. Osa poronhoitajista käy joko päätoimisesti tai osa-aikaisesti myös muualla työssä. Porokarjan pitää olla suuri ja poronhoitajan taitava, jos aikoo saada pelkästä poronhoidosta elantonsa. Ivalon paliskunnan kaikki porot ovat vasomisaikana yhdessä ja samassa tokassa. Poroerotuksien ja merkintätilaisuuksien osalta, olipa kyseessä kesä- tai talvierotus, Nellimin tokkakunnalla on oma työnjohtaja, joka määrää poroerotuksien ajankohdan ja tarkemman paikan siitä riippumatta, miten paliskunnan eteläosissa toimitaan. Tämä työnjohtaja on tällä hetkellä D. Hänellä on halutessaan oikeus yksin määrätä erotuksien aika ja paikka. Väitteet siitä, kuinka paliskunnan eteläosien poronomistajat pyrkisivät erotuksien kautta puuttumaan Nellimissä olevien valittajien poronhoitotapaan, ovat perusteettomia. Paliskunnan alueen ympärillä on joka suunnalla erämaata. Niissä oleskelee karhuja ja ahmoja, jotka liikkuvat päivässä kymmeniä kilometrejä. Keväällä touko-kesäkuussa, kun karhu löytää porotokan, se saattaa tappaa muutamassa päivässä jopa sata poroa. Petovahingon kohde ei valikoidu niin, että vain valittajien porot olisivat uhattuina. Kysymys on siitä, että petoja on joka paikassa niin paljon ja niiden liikkuminen niin nopeaa, että pedon kohdatessa porotokan, vahingot yleensä ehtivät syntyä ennen kuin toimenpiteisiin ehditään ryhtyä. Olosuhteet ovat petovahinkojen kannalta yhtä huonot kaikilla Ivalon paliskunnan poronhoitajilla. Paliskunnan kaikilla alueilla asutusta on todella harvassa. Väitteet siitä, että paliskunnan enemmistö harjoittaisi valittajia enemmän poronhoitoa lähellä kyliä ja lähellä alueen muutamaa matkailukeskusta, perustuvat väärinymmärrykseen paliskunnan alueen maantieteellisistä olosuhteista. Valittajat ovat antamassaan lisäselityksessä uudistaneet asiassa aikaisemmin lausumansa ja kiistäneet Ivalon paliskunnan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään. Sodankylän oikeusaputoimisto on päätöksillään 1.11.2007 myöntänyt B:lle ja C:lle oikeusapua tässä asiassa 11.10.2007 lukien ilman omavastuuta. Sodankylän oikeusaputoimisto on päätöksellään 9.11.2007 myöntänyt A:lle oikeusapua tässä asiassa 11.10.2007 lukien 20 prosentin omavastuulla. A:n, B:n ja C:n oikeudenkäyntiavustajaksi on määrätty asianajaja F. F on esittänyt 5 185 euron suuruisen palkkiolaskun. F on ilmoittanut, ettei hän vaadi maksupäätöstä A:n omavastuun osalta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Asian arvioimisen lähtökohdat Korkein hallinto-oikeus asian nyt tutkiessaan ottanut huomioon asian edellä selostetuista vaiheista erityisesti sen, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 2.4.2008 Rovaniemen hallinto-oikeuden aikaisempi päätös on kumottu ja asia palautettu uudelleen käsiteltäväksi. Korkeimman hallinto-oikeuden tuolloin antamassa päätöksessä on erikseen perustelluissa näissä oloissa katsottu, ettei paliskunnan syyskokouksen päätös ollut yksinomaan paliskunnan aikaisemman porojen vähentämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanoa, vaan valituskelpoinen päätös. Hallinto-oikeus on tämän jälkeen nyt valituksen kohteena olevalla päätöksellä ja siitä ilmenevässä laajuudessa ottanut asian ratkaistavakseen. Asian riitaisuuteen nähden korkein hallinto-oikeus on poikkeuksellisesti pyytänyt muiden välitoimien ohella lausuntoa myös valtioneuvostolta, joka kuitenkin on toimittanut lausuntopyynnön maa- ja metsätalousministeriölle. Tämä on puolestaan pyytänyt edeltä ilmenevin tavoin lausunnot ulkoasianministeriöltä ja oikeusministeriöltä, Paliskuntain yhdistykseltä sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistava asia koskee Ivalon paliskunnan poronhoitovuodelta 2006 - 2007 toteutettavaa pakkoteurastusta poronomistajien puolesta. Asiassa on samoin saatu selvitystä siitä, että osa osa poronomistajista toteuttanut porojen vähentämisen teurastussuunnitelman mukaisesti. Asiassa annettava ratkaisu 1. Valitus hylätään. Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 2. Ivalon paliskunnan vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Perustelut 1. Pääasiaratkaisu Sovellettavat säännökset Poronhoitoa koskevat säännökset Poronhoitolain 21 §:n 1 momentissa säädetään, että kuultuaan Paliskuntain yhdistystä ja maataloustuottajain liittoja maa- ja metsätalousministeriö määrää kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, kuinka monta eloporoa paliskunta saa alueellaan vuosittain pitää ja kuinka monta tällaista poroa paliskunnan osakas saa enintään omistaa. Erityisestä syystä maa- ja metsätalousministeriö voi muuttaa tästä annettua päätöstä kymmenvuotiskauden kuluessakin. Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettua paliskunnan eloporojen enimmäismäärää määrätessään maa- ja metsätalousministeriön on kiinnitettävä huomiota siihen, että talvikautena paliskunnan alueella laidunnettavien porojen määrä ei ylitä paliskunnan talvilaitumien kestävää tuottokykyä. Suurimmista sallituista poromääristä on säädetty maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä merkkipiiristä ja suurimmista sallituista poromääristä (71/2000).
§:n 1 momentissa säädetään, että milloin paliskunnan tai poronomistajan eloporojen määrä ylittää 21 §:ssä tarkoitetun enimmäismäärän, paliskunnan on seuraavan poronhoitovuoden kuluessa päätettävä sen alueella hoidettavana olevien porojen määrän vähentämisestä sallittuun enimmäismäärään. Ensisijaisesti on vähennettävä muiden kuin paliskunnan osakkaiden omistamien porojen määrää. Paliskunnan osakkaiden poroista vähennetään ensin ne porot, joita omistajilla on yli heille vahvistetun enimmäismäärän, ja sen jälkeen paliskunnan osakkaiden porojen määrän mukaisessa suhteessa. Pykälän 2 momentin mukaan paliskunta voi erityisestä syystä päättää, että paliskunnan osakkaan porojen määrää ei vähennetä, jolloin vastaava määrä vähennetään muilta poronomistajilta heidän porojensa määrän mukaisessa suhteessa. Pykälän 3 momentissa säädetään, että jos ilmenee, että porojen määrä seuraavana poronhoitovuonna tulisi ylittämään sallitun enimmäismäärän, paliskunta voi päättää, että poroja on jo kuluvana poronhoitovuonna vähennettävä. Vähentämiseen sovelletaan, mitä pykälän 1 ja 2 momentissa on säädetty. Paliskunnan päätös voidaan panna heti täytäntöön, jollei hallinto-oikeus tehdyn valituksen johdosta toisin määrää. Pykälän 4 momentin mukaan, jollei poronomistaja vähennä porojensa määrää paliskunnan päätöksen mukaisesti, poroisäntä voi päättää, että paliskunta suorittaa vähentämisen poronomistajan puolesta. Perus- ja ihmisoikeuksia koskevia säännöksiä Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain 17 §:n 3 momentissa säädetään, että saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Lailla 23.3.1975/107 ja asetuksella 30.1.1976/108 voimaan saatetun YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (niin sanotun KP-sopimuksen) 27 artiklan mukaan niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään. Lailla 4.5.1990/438 ja asetuksella 18.5.1990/439 voimaan saatetun Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaan jokaisella luonnollisella tai oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Edellä olevat määräykset eivät kuitenkaan saa millään tavoin heikentää valtioiden oikeutta saattaa voimaan lakeja, jotka ne katsovat välttämättömiksi omaisuuden käytön valvomiseksi yleisen edun nimissä tai taatakseen verojen tai muiden maksujen tai sakkojen maksamisen. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan mukaan unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta. Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan sen 2 §:n mukaan muun muassa, kun kysymys on itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä tai elinkeinotoiminnan tukemisesta. Yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuuslain 7 §:n 2 momentin mukaan mainitulla lailla ei estetä sellaisia erityistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi (positiivinen erityiskohtelu). Positiivisen erityiskohtelun on oltava pyrityn tavoitteen kannalta oikeasuhteista. Ivalon paliskunnan alue kuuluu saamelaiskäräjistä annetun lain 4 §:ssä tarkoitettuun saamelaisten kotiseutualueeseen sekä valtion maiden osalta poronhoitolain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettuun alueeseen. Lainvalmisteluaineisto Poronhoitolakia koskevassa hallituksen esityksessä (244/1989 vp, s. 4) on todettu, että poronhoito on saamelaisen kulttuurin säilyttämisen välttämätön edellytys. Erityisen tärkeäksi poronhoidon tekee se, että poronhoitoa voidaan kannattavasti harjoittaa sellaisillakin alueilla, joilla muiden elinkeinojen harjoittaminen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Poro pystyy hankkimaan tarvittavan ravinnon luonnonvaraisista kasveista, ja poronhoito perustuukin pääasiassa luonnonlaitumien käyttöön. Vaikka lisäruokinta on kasvanut, poromäärä ei saisi kuitenkaan ylittää laitumien tuottokykyä. Edelleen hallituksen esityksessä (HE 244/1989 vp, s.12) on todettu, että paliskunnan poromäärällä on erittäin tärkeä merkitys paliskunnan alueella harjoitettavan poronhoidon kannalta. Poromäärän tulisi olla sellainen, että laitumien riittävyys ja muut elinkeinot tulevat tarpeellisessa määrin huomioon otetuiksi. Tämän vuoksi maa- ja metsätalousministeriön tehtäväksi on poronhoitolaissa annettu eloporojen suurimmista sallituista määristä päättäminen. Päätösten täytäntöönpano on paliskuntien tehtävänä. Porojen vähentämisestä päättäminen on jätetty yksityiskohdiltaan paliskuntien harkintaan. Saman hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu
§:n osalta seuraavaa: "Poronhoidon harjoittaminen edellyttää, että poromäärästä vuosittain teurastetaan tietty osa, joka pääosin muodostuu edellisen kevään vasoista. Porokarjan rakenne tulisi voida säilyttää monipuolisena ja tuottavana. Teurastettavien porojen määrien tulisi lisäksi jakautua kaikkien osakkaiden kesken heidän poromääränsä mukaisessa suhteessa. Toisaalta paliskunnan porot ovat osakkaan omaisuutta, ja niiden teurastamisesta päättäminen viime kädessä on osakkaan asia. Näin ollen on mahdollista, että jotkut poronomistajat jättämällä jatkuvasti poronsa teurastamatta tai teurastamalla niitä vähemmän kuin muut, suurentavat poromääräänsä ja täten osuuttaan paliskunnan omaisuudesta. Osakkaiden yhdenvertaisuuden säilyttäminen edellyttää kuitenkin, että teurastukset kohdistuvat samassa suhteessa kaikkiin. Voimassa olevan poronhoitolain 13 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvosto poroluvusta päättäessään samalla määrää, miten poroluku, jos se on valtioneuvoston vahvistamaa porolukua suurempi, on tähän määrään vähennettävä. Samassa yhteydessä valtioneuvosto määrää yksittäisen poronomistajan alimman poromäärän, johon vähennys ei kohdistu. Kun poroluku on ylittänyt valtioneuvoston vahvistaman määrän, on porojen vähentäminen sallittuun määrään osoittautunut kuitenkin käytännössä vaikeaksi. Porojen vähentämisestä päättäminen jäisi yksityiskohdiltaan paliskunnan harkintaan. Kuitenkin ehdotetaan laissa nimenomaan säädettäväksi, että vähennyksen tulee tapahtua seuraavan poronhoitovuoden kuluessa ja sen tulee kohdistua ensisijaisesti muiden kuin paliskunnan osakkaiden omistamiin poroihin. Tämän jälkeen vähennettäisiin paliskunnan osakkaiden poroista ne, jotka omistajilla on yli heille vahvistetun enimmäismäärän ja sitten paliskunnan osakkaiden porojen määrän mukaisessa suhteessa. Pykälän 2 momenttiin on otettu säännös, jonka mukaan paliskunta voisi erityisestä syystä vapauttaa osakkaan vähentämisvelvollisuudestaan. Tällaisena erityisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että näin nuoret, poronhoitoa ammatikseen harjoittavat poronomistajat voivat hankkia riittävän toimeentulon turvaavan porokarjan. Poronhoitovuoden kuluessa saattaa ilmetä, että poromäärä todennäköisesti tulisi ylittämään sallitut enimmäismäärät. Paliskunnan tulisi tällöin voida päättää, että poroja vähennetään jo kuluvana poronhoitovuonna. Tämä päätös voitaisiin panna heti täytäntöön, jollei lääninoikeus tehdyn valituksen johdosta toisin määräisi. Tätä tarkoittava säännös on otettu pykälän 3 momenttiin. Edellä mainituilla säännöksillä pyritään turvaamaan paliskunnalle joustavat toimintamahdollisuudet erilaisissa vähentämistilanteissa. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää lisäksi, että paliskunnan päätökset voidaan panna erotuksissa viipymättä täytäntöön. Tämän vuoksi pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, joka antaisi poroisännälle mahdollisuuden päättää, että paliskunta suorittaa vähentämisen laiminlyöjän puolesta." Perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamista ja perustuslakiuudistusta koskevista hallituksen esityksistä (HE 309/1993 vp, s. 65 ja HE 1/1998 vp, s. 80) ilmenee, että perustuslain 17 §:n 3 momentin säännös yhdessä perustuslain 22 §:n kanssa velvoittaa julkista valtaa sallimaan ja tukemaan saamelaisten oman kielen ja kulttuurin kehittämistä. Säännös tarjoaa valtiosääntöisen perustan myös saamelaisten elinolosuhteiden kehittämiselle heidän omaa kulttuuriperinnettään kunnioittaen. Porojen vähentämistä koskevat paliskunnan päätökset Paliskunta on kevätkokouksessaan 31.5.2006 hyväksynyt teurastussuunnitelman poronhoitovuodelle 2006 - 2007. Päätöksessä on viitattu poronhoitolain 22 §:n 3 momenttiin. Lisäksi on muun ohella päätetty, että ensin teurastetaan poronhoitovuoden 2005 - 2006 teurastamatta jääneet porot. Paliskunta on 31.5.2007 vastaavasti hyväksynyt teurastussuunnitelman poronhoitovuodelle 2007 - 2008 siten, että ensin teurastetaan poronhoitovuoden 2006 - 2007 teurastamatta jääneet porot. Nämä niin sanotut rästiporot teurastetaan ensimmäisissä erotuksissa. Samassa kokouksessa on hyväksytty teurastuksen toteutumislista poronhoitovuodelta 2006 - 2007. Listasta käyvät ilmi kunkin osakkaan kohdalta niin sanotut rästit eli teurastamatta jääneet porot ja niin sanotut plussat eli teurastusvelvoitteen ylitys. Edellä mainituista paliskunnan kokouksen päätöksistä ei ole valitettu, ja ne ovat siten lainvoimaisia ja täytäntöönpanokelpoisia. Paliskunnan syyskokous on edellä mainittuun 31.5.2007 tehtyyn päätökseen liittyen valituksenalaisella päätöksellään 7.10.2007 päättänyt poronhoitovuoden 2006 - 2007 teurastamatta jääneiden niin sanottujen rästiporojen teurastamisesta siten, että paliskunta suorittaa vähentämisen poronomistajien puolesta
§:n 4 momentin mukaisesti. Päätöksessä on lisäksi mainittu, että ensimmäisestä erotuksesta alkaen osakas ei saa jättää elämään poroa ennen kuin rästiporojen määrä tulee kokonaan teurastetuksi. Rovaniemen hallinto-oikeus on korkeimman hallinto-oikeuden palautettua asian sille uudelleen käsiteltäväksi päätöksessään 15.8.2008 katsonut, että koska valittajat eivät olleet teurastaneet porojaan
§:n 3 momentissa tarkoitetun 31.5.2007 poronhoitovuodelle 2006 - 2007 vahvistetun lainvoimaisen teurastussuunnitelman mukaisesti, paliskunta on voinut päätöksessään 7.10.2007
§:n 4 momentin säännökset huomioon ottaen päättää, että teurastussuunnitelman mukaisesti teurastetaan ensin edelliseltä poronhoitovuodelta teurastamatta jääneet rästit ja että paliskunta suorittaa porojen vähentämisen poronomistajien puolesta. Asian oikeudellinen arviointi ja lopputulos Paliskunnan valituksenalainen päätös perustuu poronhoitolakiin. Kysymyksessä on omaisuuden käytön valvonta, jonka tavoitteena on huolehtia porojen määrän suhteuttamisesta laitumien tuottokykyyn. Asiassa harkittavana kokonaisuutena on kysymys samalla saamelaisten kulttuuriin kuuluvan elämäntavan säilymisen turvaamisesta. Poronhoitolaki jättää poronhoidon yksityiskohdista päättämisen paliskunnan tehtäväksi. Lain mukaan porojen vähentämisessä on kuitenkin ensin vähennettävä paliskunnan osakkaiden poroista ne, joiden omistajilla on poroja yli heille vahvistetun enimmäismäärän, ja sen jälkeen paliskunnan osakkaiden porojen määrän mukaisessa suhteessa. Erityisestä syystä osakas voidaan vapauttaa vähentämisvelvollisuudesta. Valituksenalaisessa asiassa on arvioitava, onko paliskunnan päätös porojen määrän vähentämistä koskevien päätösten toteuttamistavasta sellainen, että se joidenkin poronomistajien kohdalla tarkoittaisi huomattavaa haittaa elinkeinolle ja siihen liittyen loukkausta omaa kulttuuria kohtaan. Päätöstä on arvioitava myös yhdenvertaisuuden kannalta. Asian tosiseikoista ilmenee, että paliskunta oli jo aikaisemmin hyväksynyt teurastussuunnitelmat ja että osa poronomistajista oli teurastanut porojaan teurastussuunnitelmien mukaisesti. Muutoksenhakijat ovat tuoneet esiin näkökohtia sen puolesta, että heidän laidunalueellaan muun ohessa laidunolosuhteet olisivat epäsuotuisammat ja petojen määrä suurempi kuin paliskunnan muissa osissa. Samoin he ovat korostaneet eroja poronhoitotavoissa. Edellä mainitun johdosta on myös arvioitava, ovatko muutoksenhakijat olleet tosiasiassa sillä tavoin heikommassa asemassa muihin verrattuna, että tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi heidän olisi tullut sallia jättää toteuttamatta vähennysvelvoite. Paliskunnan valituksenalainen päätös määrättyjen vuosien poroteurastuksen toteuttamistavasta ei ole vaikutuksiltaan sellainen, että se merkitsisi elinkeinon ja kulttuurin toimintaedellytysten loukkausta, vaikka otetaan huomioon mahdolliset erot poronhoitotavoissa. Asiassa on otettava vielä huomioon toisaalta yleinen yhdenvertaisuus eli yhdenvertaisuus kaikkien poronomistajien kesken sekä toisaalta yhdenvertaisuuden toteutuminen saamelaisten poronomistajien osalta erityisesti, kun otetaan huomioon perinteisellä tavalla harjoitettavan poronhoidon lähtökohdat. Näissä suhteissa asiassa ei ole ilmennyt, kun otetaan huomioon asiassa puolin ja toisin esitetyt näkökohdat, että paliskunta olisi syrjäyttänyt yhdenvertaisuutta koskevat vaatimukset päättäessään muun ohessa muutoksenhakijoiden niin sanottujen rästiporojen teurastustavasta. Edellä mainituin perustein Ivalon paliskunnan 7.10.2007 tekemä päätös porojen määrän vähentämisen täytäntöönpanotavasta ei ole perustuslain 6, 17 tai 22 §:n vastainen eikä myöskään vastoin perus- ja ihmisoikeuksia. Paliskunta on näin ollen voinut
§:n 4 momentti huomioon ottaen päättää, että paliskunta suorittaa porojen vähentämisen poronomistajien puolesta. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. 2. Oikeudenkäyntikulut Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta. Koska valittajien ei voida katsoa esittäneen asiassa ilmeisen perusteetonta vaatimusta, heitä ei voida määrätä korvaamaan Ivalon paliskunnan oikeudenkäyntikuluja. A:n, B:n ja C:n oikeudenkäyntiavustajan palkkio ja oikeusavun saajan omavastuu F:lle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (290/2008) 2 §:n ja 6 §:n mukaisena kohtuulliseksi arvioituna 25,5 työtunnin perusteella laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä 2 550 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 561 euroa, muodostuu siten 3 111 euroa. A:n oikeusavun omavastuuosuudeksi ottaen huomioon oikeusapulain 20 §:n 2 momentti vahvistetaan 20 prosenttia mainitun kokonaispalkkion kolmasosasta (1/3) 1 037 eurosta eli 207,40 euroa. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyn avustaja F:n pyynnön mukaisesti A:ta ei velvoiteta suorittamaan omavastuuosuutta F:lle. Korkein hallinto-oikeus määrää valtion varoista maksettavaksi F:lle valtion vahingoksi jäävänä osuutena 2 903,60 euroa, josta palkkion osuus on 2 264,81 euroa ja arvonlisäveron osuus 638,79 euroa. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.