§:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.
§:n 2 momentin 2 kohdan mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan tai avustajallaan ei ole edellä 1 momentissa tarkoitettua oikeutta esitutkinnassa ja poliisitutkinnassa esitettyyn tai laadittuun asiakirjaan ennen tutkinnan lopettamista, jos tiedon antamisesta aiheutuisi haittaa asian selvittämiselle.
§:n 3 momentin (385/2007) mukaan, jos asiakirja kuuluu oikeudenkäyntiaineistoon, asianosaisen oikeudesta tiedonsaantiin on voimassa, mitä siitä säädetään oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (370/2007) ja oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetussa laissa (381/2007). Oikeudellinen arviointi Korkein hallinto-oikeus katsoo, että edellä selostetun kuulemiskirjeen perusteella yhtiölle on hallintolain 34 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla varattu tilaisuus lausua valvontaviranomaisen aloitteesta vireille tulleessa asiassa vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Kun otetaan huomioon julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohta ja
§:n 2 momentin 2 kohta, asiassa ei siten ole tapahtunut kuulemisvirhettä, vaikka yhtiölle ei tuossa yhteydessä ole toimitettu edellä tarkoitettua Vantaan kihlakunnan poliisilaitokselle toimitettua esitutkinta-aineistoon kuuluvaa arviolausuntoa eikä myöskään ympäristökeskukselle toimitettua kuulusteluaineistoa. Kuulustelukertomuksia koskeva esitutkinta-aineisto, joka on ollut ympäristökeskuksen hallussa mainittua asiantuntijatehtävää varten ja jota ei ole toimitettu hallinto-oikeudelle eikä korkeimmalle hallinto-oikeudelle oikeudenkäyntiasiakirjoina, on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla ollut salassa pidettävää. Jätetiedostoon hyväksynnän peruuttaminen Sovellettavat säännökset Suomen perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perustuslain 20 §:n mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaan jokaisella luonnollisella tai oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Edellä olevat määräykset eivät kuitenkaan saa millään tavoin heikentää valtioiden oikeutta saattaa voimaan lakeja, jotka ne katsovat välttämättömiksi omaisuuden käytön valvomiseksi yleisen edun nimissä tai taatakseen verojen tai muiden maksujen tai sakkojen maksamisen. Jätelain (1072/1993) 1 §:n mukaan lain tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Jätelain 37 §:n (1583/2009) mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (aikaisemmin alueellinen ympäristökeskus) ohjaa ja kehittää jätelaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä tarkoitettujen tehtävien hoitamista alueellaan sekä valvoo näiden säännösten ja määräysten noudattamista. Jätelain 49 §:n (1583/2009) mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on tehtävä lain 70 §:ssä tarkoitettuun jätetiedostoon hyväksymistä varten ilmoitus muun muassa jätteen ammattimaisesta keräämisestä ja kuljettamisesta. Pykälän 2 momentin mukaan ilmoituksessa on oltava toimintaa ja sen harjoittajaa koskevat riittävät tiedot. Jätelain 49 a §:n (91/2000) 1 kohdan mukaan toiminta hyväksytään jätetiedostoon, jos ilmoitukseen liitetyn selvityksen perusteella tai muutoin osoitetaan, että toimintaa harjoitetaan jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti ja ammattitaitoisesti. Pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukaan ilmoituksen hyväksymisen muut edellytykset koskevat toiminnassa käytettävää laitteistoa ja kalustoa sekä toiminnanharjoittajan vakavaraisuutta. Jätelain 50 §:n (1583/2009) mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on tehtävä päätös jätetiedostoon hyväksymistä koskevan ilmoituksen johdosta. Päätöksessä voidaan antaa tarpeellisia määräyksiä 49 a §:ssä tarkoitettujen velvoitteiden täyttämiseksi ja toiminnan valvomiseksi. Jätelain 50 a §:n (91/2000) 1 momentin mukaan jätetiedostoon hyväksymistä koskevaa päätöstä voidaan päätöksen antaneen viranomaisen aloitteesta muuttaa, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet tai jos osoittautuu, että toiminnasta aiheutuva vaara tai haitta on arvioitua olennaisesti suurempi taikka jos päätöksen perusteiden myöhemmin todetaan muutoin olleen olennaisesti toisenlaiset kuin päätöstä annettaessa on edellytetty. Päätöksen muuttamista koskeva asia on käsiteltävä soveltuvin osin samoin kuin päätöksen antaminen. Saman pykälän 2 momentin mukaan hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos jokin hyväksynnän olennaisista edellytyksistä ei enää täyty tai jos säännöksiä on rikottu siten, että toiminnasta aiheutuu olennaista vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätelain 67 §:n (729/2005) mukaan 50 a §:n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan erityisestä syystä määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Oikeudellinen arviointi Jätetiedostoon hyväksynnän peruuttamista koskevassa hallinnollisessa päätöksenteossa on kysymys perustuslain 18 §:n 1 momentin perusteella arvioitavasta elinkeinoluvan peruuttamiseen rinnastuvasta viranomaisen päätöksestä. Tällainen viranomaisen päätös on oikeudelliselta luonteeltaan valvonnallinen hallintotoimi, ei rangaistusluonteinen seuraamus. Perustuslain tulkintakäytännössä elinkeinoluvan tai siihen rinnastuvan viranomaishyväksynnän peruuttamista pidetään vakiintuneesti yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan tai muun viranomaistoimen, kuten rekisteröinnin, epäämistä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä on tämän vuoksi sääntelyn oikeasuhtaisuuden turvaamiseksi edellytetty, että luvan tai vastaavan viranomaistoimen peruuttamismahdollisuus on laissa sidottu vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle tai rekisteröidylle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (esimerkiksi PeVL 16/2003 vp s. 2/II, PeVL 44/2004 vp s. 2-3, PeVL 48/2005 vp s. 2/I, PeVL 8/2006 vp s. 3/II ja PeVL 31/2006 vp s. 2/II). Jätelain 57 ja 58 §:n (1583/2009) säännösten perusteella valvontaviranomaisella on sinänsä mahdollisuus kieltää jätelain mukaisia velvoitteitaan rikkovaa jatkamasta tai toistamasta säännösten vastaista menettelyään, määrätä rikkoja täyttämään velvollisuutensa sekä määrätä muun ohella jätettä koskevista väliaikaisista toimista. Jätelain 58 §:n säännösten perusteella tällaista viranomaisen määräämää velvoitetta voidaan tehostaa uhkasakkolaissa (1113/90) tarkoitetuilla hallinnollisilla uhkilla eli käyttämällä teettämis- ja keskeyttämisuhkaa tai uhkasakkoa. Asiassa saadun selvityksen perusteella on ilmeistä, että yhtiön toimintaa ei ole hoidettu kaikilta osin asianmukaisesti ympäristölainsäädännön, erityisesti jätelain tarkoittamalla tavalla. Puutteet ovat olleet olennaisia ja ainakin osin järjestelmällisiä siten kuin hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee. Valvontaviranomaisen tietoon tulleiden seikkojen perusteella on lisäksi ilmeistä, että yhtiön toiminnasta on aiheutunut jätelain 50 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaista vaaraa tai haittaa ympäristölle. Kun lisäksi otetaan huomioon valvontaviranomaiselle kuuluva perustuslain 20 §:n mukaista ympäristövastuuta täsmentävä vastuu ympäristöstä, ympäristökeskus on sen käytettävissä ollut selvitys ja toiminnan laatu huomioon ottaen voinut peruuttaa A Oy:n jätetiedostomerkinnän hyväksynnän käyttämättä jätelaissa tarkoitettuja muita valvontakeinoja ennen tällaista päätöstä tai sen sijasta. Päätös hyväksynnän peruuttamisesta nyt puheena olevissa olosuhteissa ei ole myöskään suhteellisuusperiaatteen vastainen. Ympäristökeskuksen päätös ei myöskään loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan omaisuudensuojaa koskevia määräyksiä. Lopputulos Edellä mainituilla perusteilla ja kun lisäksi otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja päätöksessä sovelletut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Anne E. Niemi, Hannu Ranta, Eija Siitari-Vanne ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.