2011 false KHO:2011:48 Ympäristölautakunta oli hylännyt maa-aineslupahakemuksen sillä perusteella, että hankkeesta aiheutuisi asutukselle ja ympäristölle vaaraa sekä sellaista haittaa, joka ei olisi k

§:n 4 momentissa todetun kohtuullisten kustannusten edellytyksen tarkoituksena on suojata toiminnanharjoittajaa siitä, etteivät lupapäätöksessä asetetut lupamääräykset tai suojaustoimenpiteet johda hakijan kannalta kohtuuttomiin kustannuksiin. Tällaisesta ei ole nyt ollut kysymys. Ympäristölautakunnan ei näin ollen olisi tullut hylätä A Oy:n hakemusta esittämillään perusteilla. Asia on palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsiteltäessä tulee tarvittaessa ottaa huomioon muun ohella lupamääräysten vaikutus maa-aineslain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Maa-aineslaki 1 a § Kuntalaki 90 § Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1) Hyvinkään ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Hyvinkään ympäristölautakunnan päätös pidetään voimassa. Ympäristölautakunta on uudistanut hallinto-oikeudessa esittämänsä, viitannut päätöksensä perusteluihin sekä lausunut vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa: Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa kaikkiin niihin maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaisiin perusteisiin, joiden nojalla lautakunta on hylännyt hakemuksen. Hallinto-oikeuden päätöksessä vaaraa asutukselle ja ympäristölle on käsitelty melu- ja liikennevaikutusten kannalta, mutta muu terveyshaitta, esimerkiksi pöly, tärinä, asumisviihtyvyyden ja virkistyskäyttömahdollisuuksien vähentyminen sekä onnettomuusriskit, on sivuutettu. Myös toiminnan aiheuttama pitkäkestoinen rasitus olisi tullut ottaa huomioon. Ympäristölautakunta on päätöksessään todennut,

§:n 1 - 2 momentin perusteella luvan myöntämisen estettä ei muodostu. Sen sijaan este luvan myöntämiselle syntyy maa-aineslain 3 §:n 4 momentin perusteella. Hallinto-oikeus on myös virheellisesti perustellut päätöstään sellaisilla asiakirjoilla, jotka liittyvät lainvoimaa vailla olevaan Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristölupapäätökseen. Ympäristölautakunta on valittanut päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Lisäksi on otettava huomioon, että ympäristöä pilaavan toiminnan edellytykset ovat toissijaisessa asemassa harkittaessa maa-aineslain nojalla maa-ainesten ottamisen edellytyksiä. 2) Kaukasten Asukasyhdistys ry ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan ensisijaisesti vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on samalla velvoitettava varaamaan asianosaisille sekä muille valitusoikeuden omaaville tahoille tilaisuus tulla kuulluiksi A Oy:n valituksesta. Muutoksenhakijat ovat toissijaisesti vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja A Oy:n maa-aineslupahakemus jätetään tutkimatta tai hylätään. Muutoksenhakijat ovat myös vaatineet, että hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään ja/tai keskeytetään. Kaukasten Asukasyhdistys ry on lisäksi vaatinut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä todettavaksi, että yhdistyksellä on asiassa valitusoikeus ja siten oikeus tulla kuulluksi A Oy:n hallinto-oikeudelle tekemän valituksen johdosta. Muutoksenhakijat ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin esittämänsä sekä lausuneet vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa: Menettelyvirheet lupahakemuksen käsittelyssä Muutoksenhakijoista E:t, F:t, G ja H asuvat kiinteistöillään aiotun louhoksen välittömässä läheisyydessä, H Mäntsälän kunnan ja muut Hyvinkään kaupungin puolella. Muutoksenhakijoista I:n Hyvinkään kaupungin puolella omistamille tiloille on Uudenmaan ympäristökeskuksen lainvoimaisella päätöksellä perustettu luonnonsuojelualue, joka rajoittuu sekä Keravanjokikanjonin lehdon Natura 2000 -alueeseen että J:n omistamalle tilalle perustettuun yksityiseen luonnonsuojelualueeseen. Nämä kaksi yksityistä luonnonsuojelualuetta muodostavat Kivistöntielle saakka ulottuvan yhtenäisen suojelualueen. Muutoksenhakijoista K:n ja L:n omistamille vapaa-ajan tonteille rakennetut lomarakennukset on rakennettu noin 15 metrin etäisyydelle yhtiön suunnittelemasta tievaihtoehdosta. Kuljetus­liiken­teestä aiheutuu eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä kiellettyä immissiota pölynä, meluna, tärinänä ja hiukkaspäästöinä sekä jatkuva hengenvaara. Muutoksenhakijoille ei ole ennen Hyvinkään kaupungin ympäristölautakunnan 30.4.2008 antamaa päätöstä varattu tosiasiallista tilaisuutta tutustua yhtiön ympäristölautakunnalle toimittamiin uusiin maa-aineslupahakemuksen täydennyksiin. Muutoksenhakijat eivät siten ole saaneet tilaisuutta osallistua hankkeen vaikutuksia ympäristöönsä koskevien selvitysten arviointiin. Ympäristölautakunnan menettely on ollut Suomen perustuslain 20 ja 21 §:n sekä hallintolain 34 §:n vastainen. Menettelyvirheet hallinto-oikeudessa Hallinto-oikeus on kuullut A Oy:n valituksen johdosta ainoastaan lupaviranomaista eli ympäristölautakuntaa. Hallinto-oikeuden päätös on lähetetty tiedoksi Kaukasten asukasyhdistykselle, mutta ei muille muutoksenhakijoille. Hallinto-oikeuden menettely ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vähimmäisedellytyksiä. Hallinto-oikeuden menettely sen jättäessä varaamatta Kaukasten Asukasyhdistys ry:lle ja muille muutoksenhakijoille yhdistyksen hallinto-oikeudelle osoittamassa sähköpostiviestissä esitetystä vaatimuksesta huolimatta tilaisuutta asianosaisina ja A Oy:n vastapuolina antaa selitystä A Oy:n valitukseen loukkaa asianosaisen kuulemisen periaatetta ja on hallintolainkäyttölain 34 §:n vastaista. Koska hallinto-oikeus ei ole jättänyt A Oy:n valitusta tutkimatta eikä myöskään hylännyt sitä selvästi perusteettomana, hallinto-oikeuden olisi tullut ennen ratkaisuaan kuulla kaikkia valittamiseen oikeutettuja, muistutuksen tehneitä tahoja. Jollei asiaa palauteta hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, muutoksenhakijat menettävät mahdollisuutensa oikeudenkäyntiin yhdessä oikeusasteessa. Tällöin mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin olennaisesti rajoittuu. Myös Hyvinkään ympäristölautakunta olisi tällöin sidottu hallinto-oikeuden päätöksen virheellisiin perusteluihin. Hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen lausuma, ettei Kaukasten Asukasyhdistys ry:llä ole asianosaisasemaa, on väärä ja vastoin aineellisen prosessinjohdon periaatteita. Yhdistys, jonka kotipaikka on Hyvinkään kaupunki, olisi voinut pelkästään sääntönsä esittämällä osoittaa, että sillä on maa-aineslain 20 §:n 1 momentin, Århusin sopimuksen ja osallistumisdirektiivin nojalla puhevalta. Sääntöjensä 2 §:n mukaan yhdistyksen tarkoitus on järjestää kotipaikkansa asukkaille toimintaa turvallisen ja viihtyisän asumisen, monipuolisten palvelujen ja terveellisen ympäristön puolesta. Kaukasten Asukasyhdistys ry on sähköpostiviestissä esittämässään kuulemisvaatimuksessa tarkoittanut useiden satojen Hyvinkään kaupungin ja Mäntsälän kunnan asukkaiden, yritysten ja muiden yhdistysten ohella myös asukasyhdistystä itseään. Vain Hyvinkään ympäristölautakunta on saanut tilaisuuden vastata A Oy:n hallinto-oikeudelle tekemään valitukseen. Ympäristölautakunnalla ei kuitenkaan ole käytettävissään kaikkea sitä asiaan liittyvää tietoa, joka muilla muutoksenhakijoilla on ollut. Maa-aineslupahakemuksen puutteellisuus ja virheellisyys A Oy ei ole esittänyt lupaharkintaa varten selvitystä tieoikeudestaan eikä tieyhteyttä ole muutoinkaan asianmukaisesti yksilöity. Kumpaakaan yhtiön esittämää vaihtoehtoista tievaihtoehtoa ei voida toteuttaa. Louhoksesta aiheutuu kohtuuttomasti melua ja muuta rasitusta. Melumallinnus on epämääräinen ja tarkoitushakuinen eikä sitä ole päivitetty. A Oy:n teettämät luonto-, lepakko- ja liito-oravaselvitykset ovat paikkansapitämättömiä. Hakijan kartta-aineisto louhinta-alueesta on vanhentunutta. Hallinto-oikeus on perusteettomasti luottanut vain hakijan toimeksiannosta laadittuihin puutteellisiin ja pääasiassa virheellisiin selvityksiin ja katsonut hakijan vastapuolilla olevan näyttövelvollisuus siitä, että hakijan esittämät selvitykset ovat paikkansapitämättömiä. Hallinto-oikeuden päätöksessä on sivuutettu hankkeen vaikutus myös Kaukasten ja Kivistönkulman liito-oravaesiintymiin. Ympäristölautakunnan päätöksen arviointia Toisin kuin ympäristölautakunnan päätöksessä katsotaan, hankkeesta lepakoille räjäytystöistä aiheutuvaa häiriötä ei voida lupamääräyksin riittävästi poistaa. Hyvinkään meluselvityksessä Kaukasten alue on kartoitettu hiljaiseksi alueeksi. Hiljainen alue täyttää sellaisenaan maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoittaman kauniin maisemakuvan tunnusmerkistön. Suunniteltu louhoshanke turmelisi lain tarkoittaman kauniin maisemakuvan. Louhoshanke sijoittuu alueelle, joka on merkitty POSKI-projektissa arvokkaaksi kallioalueeksi kauneutensa ja maakunnallisesti merkittävän luonnontieteellisen arvonsa perusteella. Louhosalue on todettu Uudenmaan

1. vaihemaakuntakaavassa maa-ainesten ottoon soveltumattomaksi alueeksi. Louhoshanke merkitsisi näin ollen maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen luonnon merkittävien kauneusarvojen ja erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista. Kun otetaan huomioon louhosalueen sijoittuminen kartoitetulle hiljaiselle alueelle ja hankkeen haitalliset vaikutukset ekologiselle verkostolle ja ympäristön virkistyskäyttömahdollisuuksille, hankkeesta aiheutuisi myös saman momentin 3 kohdassa tarkoitettuja huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia alueen luonnonoloissa. Hankkeesta ei ole tehty asianmukaista pohjavesitutkimusta. Louhoksesta aiheutuu myös siitä huolimatta, ettei se ole pohjavesialueella, maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Siitä huolimatta, että alueella voimassa olevassa oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa ei ole maa-ainesten ottoa rajoittavia kaavamääräyksiä, suunniteltu louhostoiminta vaikeuttaa maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin alueen käyttämistä yleiskaavassa varattuun tarkoitukseen. Ottamistoiminta näin lähellä asutusta harjoitettuna on myös maa-aineslain 3 §:n 4 momentin vastaista. A Oy on selityksessään Hyvinkään ympäristölautakunnan sekä Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksista uudistanut hallinto-oikeudessa lausumansa sekä esittänyt valitusten hylkäämistä perusteettomina, hallinto-oikeuden päätöksen pysyttämistä sekä asian palauttamista hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti Hyvinkään ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hyvinkään ympäristölautakunnalle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen A Oy:n selityksestä. Kaukasten Asukasyhdistys ry ja sen asiakumppanit ovat toimittanet korkeimpaan hallinto-oikeuteen 6.11.2009 valituksen täydennyksenä lisäselvitystä. Lisäselvitys koostuu Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry:n Hyvinkään Kaukasten linnustoselvityksestä 2009 (Apus ry:n raportteja 2/2009), yhdistyksen ja sen asiakumppaneiden Euroopan yhteisöjen komissiolle 5.11.2009 tekemästä kantelusta yhteisön oikeuden rikkomisesta, erityisesti yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon ja muutoksenhakuoikeutta ympäristöönsä vaikuttavissa asioissa, sekä tulosteen EU-tuomioistuimen 15.10.2009 antamasta tuomiosta asiassa C-263/
2. A Oy:lle on lähetetty tiedoksi Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien lisäselvityksenä toimittama linnustoselvitys. Merkitään, että Uudenmaan ympäristökeskus on 19.11.2007 antamallaan päätöksellä (YS 1527) myöntänyt A Oy:lle samaa hanketta koskevan ympäristöluvan kalliolouhintaa, kiviaineksen murskausta ja välivarastointia varten. Vaasan hallinto-oikeus on 31.12.2009 antamallaan päätöksellä 09/0739/3 hylännyt ympäristökeskuksen päätöksestä tehdyt valitukset. Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä antanut ratkaisun valituksiin, jotka ovat kohdistuneet mainittuun Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen (diaarinumerot 302, 342, 345, 361, 369, 370, 371, 377, 380, 382, 383 ja 385/1/10). Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
3. Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien valituksesta Helsingin hallinto-oikeuden ja Hyvinkään ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja asia palautetaan ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
4. Lausuminen Hyvinkään ympäristölautakunnan valituksesta raukeaa.
5. Lausuminen Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien vaatimuksesta, joka on koskenut Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä ja keskeyttämistä, raukeaa. Perustelut
6. Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien valitus 1.1 Sovellettavat oikeusohjeet Maa-ainesten ottamisen rajoitukset ja luvan myöntämisen edellytykset Maa-aineslain 3 §:ssä säädetään ainesten ottamisen rajoituksista. Pykälän 1 momentin mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu: 1) kauniin maisemakuvan turmeltumista; 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai 4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Edelleen saman pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Maa-aineslain 6 §:ssä säädetään luvan myöntämisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus. Lupa-asian käsittely ja asianosaisen kuuleminen Maa-aineslain 7 §:n 1 momentin mukaan luvan ainesten ottamisen myöntää kunnan määräämä viranomainen. Maa-aineslain 13 §:n 1 momentin mukaan maa-aineslupaa koskevan hakemuksen johdosta on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla 30 päivän ajan. Tämän ohella kunnan on varattava ottamisalueen sisältävään kiinteistöön rajoittuvien kiinteistöjen ja muiden alueiden omistajille ja haltijoille tilaisuus tulla kuulluiksi, paitsi milloin se on ilmeisen tarpeetonta. Jos hakemuksessa tarkoitetulla hankkeella voi olla huomattavaa vaikutusta laajalla alueella tai lukuisten henkilöiden oloihin, hakemuksesta on lisäksi ilmoitettava ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulemisesta ja ilmoituksista aiheutuneet kulut kuuluvat luvan hakijan maksettaviksi. Pykälän 2 momentin mukaan luvan hakija voi liittää hakemukseensa selvityksen siitä, että naapurit tai osa naapureista ovat tietoisia hankkeen kannalta merkittävistä asiakirjoista ja tiedoista sekä selvityksen heidän mahdollisesta kannastaan hankkeeseen. Siltä osin kuin hakija ei ole esittänyt riittävää selvitystä naapurien kuulemisesta, on kunnan järjestettävä kuuleminen. Kuulemisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Hallintolaissa säädetään hyvän hallinnon perusteista sekä hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä. Jos muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemesta. Hallintolain 11 §:n mukaan hallintoasiassa asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen hallintoasian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Pykälän 2 momentin mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos 1) vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti perusteettomana; 2) asia koskee palvelussuhteeseen tai vapaaehtoiseen koulutukseen ottamista; 3) asia koskee hakijan ominaisuuksien arviointiin perustuvan edun myöntämistä; 4) kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen tai kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle; tai 5) hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta. Muutoksenhaku ja asianosaisen kuuleminen Maa-aineslain 20 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla annettuun ottamislupaa koskevaan lupaviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valitusoikeuden ja muutoksenhaun osalta noudatetaan, mitä kuntalaissa säädetään. Lisäksi valitusoikeus on alueellisella ympäristökeskuksella ja hankkeen tarkoittamalla alueella toimivalla sellaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen. Kunnallisvalituksesta on säädetty kuntalain 11 luvussa. Mainittuun lukuun sisältyvän 92 §:n 1 momentin mukaan kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen. Kuntalain 100 §:n mukaan kunnallisvalitukseen sovelletaan muuten, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu vaativat. Hallintolainkäyttölain 33 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 217/1995 vp) lausutaan: ”Hallinnon lainalaisuus, tehokkaan oikeussuojan vaatimus, hallintoasioiden indispositiivinen luonne, osittain puutteellinen kaksiasianosaissuhde sekä julkinen intressi edellyttävät, että hallintolainkäytössä asia pyritään selvittämään aineellisen totuuden saavuttamiseksi. Asian selvittämistä ei voida jättää pelkästään niiden tosiseikkojen varaan, joihin asianosaiset oma-aloitteisesti vetoavat ja jotka he tuovat oikeudenkäyntiaineistoksi.” Lisäksi edellä mainituissa perusteluissa lausutaan hallintolainkäyttölain 33 §:n 2 momentin osalta muun ohella seuraavaa: ”Tasapuolisuuden vaatimus on yksi oikeudenmukaisen prosessin piirteitä. Kun momentissa mainittaisiin oikeudenmukaisuuden vaatimus, korostettaisiin sitä, että valitusviranomaisen tulee selvityksen hankkimisessa muutenkin kiinnittää huomiota oikeudenmukaisen lainkäytön toteutumiseen. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi käsittelyn nopeus, kustannukset, suullisuus ja kuuleminen. Tällöin olisi otettava erityisesti huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamiskäytäntö siitä, mitä oikeudenmukaisella prosessilla tarkoitetaan. Säännösehdotuksella ei kuitenkaan ole tarkoitettu laajentaa tämän sopimuskohdan periaatteiden noudattamista kaikkiin hallintolainkäyttöasioihin.” Hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selityksensä muiden tekemistä vaatimuksista ja sellaisista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. Pykälän 2 momentin mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta. 1.2 Ympäristölautakunnan päätös ja muutoksenhaku hallinto-oikeudessa Hyvinkään ympäristölautakunta on hylännyt A Oy:n maa-aineslupahakemuksen maa-aineslain 3 §:n 4 momentin nojalla. Ympäristölautakunta on päätöksessään samalla kuitenkin katsonut,

§:n 1 ja 2 momentissa säädetyt ottamisen rajoitukset eivät olisi muodostaneet estettä luvan myöntämiselle, kun myös otetaan huomioon mahdollisuus tarpeellisten lupaehtojen asettamiseen. A Oy on valittanut ympäristölautakunnan päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. Yhtiö on vaatinut, että ympäristölautakunnan päätös on kumottava ja haettu lupa on myönnettävä. Hallinto-oikeus on A Oy:n valituksen johdosta kuullut ympäristölautakuntaa, joka on esittänyt valituksen hylkäämistä. Hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momenttiin viitaten hallinto-oikeus ei ole varannut Kaukasten Asukasyhdistys ry:lle ja sen asiakumppaneille tilaisuutta tulla kuulluksi A Oy:n valituksen johdosta. Hallinto-oikeus on A Oy:n valituksen johdosta kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja palauttanut asian ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on perusteluissaan katsonut, että asiassa ei ole ollut edellytyksiä hylätä hakemusta ympäristölautakunnan esittämillä maa-aineslain 3 §:n 4 momenttiin liittyvillä perusteilla. Hallinto-oikeus on lisäksi perusteluissaan viitannut ympäristölautakunnan päätökseen muilta osin ja katsonut,

§:n 1 ja 2 momentissa säädetyt ottamisen rajoitukset eivät myöskään muodosta estettä luvan myöntämiselle. 1.3 Ratkaistava kysymys Asiassa on Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien va­lituksesta ensin ratkaistava, onko menettely lupaviranomaisessa ja hallinto-oikeudessa ollut virheellistä sillä perusteella, että asianosaisten kuuleminen ei ole ollut riittävän tasapuolista, kun erityisesti otetaan huomioon ne seikat, joihin ympäristölautakunnan ja hallinto-oikeuden päätöksissä on otettu sitovaksi tarkoitetulla tavalla kantaa. 1.4 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos Maa-aineslupa-asiassa hallintolain 11 §:ssä tarkoitettujen asianosaisten piiri määritellään tapauskohtaisesti. Määrittelyn yhtenä lähtökohtana voidaan pitää maa-aineslain 13 §:n 1 momenttia, joka koskee hankkeesta kuuluttamista. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa ympäristölautakunta on perustellut maa-aineslupahakemuksen hylkäämistä sillä, että hankkeesta aiheutuisi asutukselle ja ympäristölle vaaraa sekä sellaista haittaa, joka ei ole kohtuullisin kustannuksin vältettävissä. Ainakin niitä luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, joihin hankkeen vaikutusten on ympäristölautakunnan päätöksessä tarkoitetulla tavalla katsottu kohdistuvan, on siten lähtökohtaisesti pidettävä nyt kysymyksessä olevassa lupa-asiassa asianosaisina. Sama koskee lautakunnalle muistutuksen tehnyttä Kaukasten Asukasyhdistys ry:tä, jota tässä tapauksessa on sääntöjensä perusteella pidettävä maa-aineslain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yhdistyksenä. Asianosaisten kuulemisessa lupa-asian käsittelyssä hallintoviranomaisessa sovelletaan maa-aineslain säännösten lisäksi hallintolain 34 §:ää. Kun otetaan huomioon edellä selostetut maa-aineslain 20 §:n 1 momentin ja kuntalain 92 §:n 1 momentin säännökset, luvan hakijan eli A Oy:n lisäksi menettelyyn ympäristölautakunnassa osallistuneilla muilla tahoilla olisi ollut oikeus hakea valittamalla muutosta ympäristölautakunnan päätökseen. Koska ympäristölautakunta hylkäsi hakemuksen, näillä muilla tahoilla ei ole ollut oikeudellista intressiä hakea päätökseen muutosta valittamalla. Näin ollen ja kun asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että näitä tahoja ei olisi pidettävä tässä asiassa asianosaisina, siitä seikasta, että ainoastaan luvan hakija eli A Oy on ollut muutoksenhakijana hallinto-oikeudessa, ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että asian ratkaisulla hallinto-oikeudessa ei olisi edellä mainituille muille asianosaisina pidettäville tahoille merkitystä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 33 §:n vaatimukset tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta asian käsittelystä sekä hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momentista ilmenevä kuulemisperiaate, hallinto-oikeuden ei olisi tullut kumota ympäristölautakunnan päätöstä varaamatta näille menettelyyn ympäristölautakunnassa osallistuneille tahoille tilaisuutta tulla kuulluksi. Asian käsittelyssä hallinto-oikeudessa on tästä syystä tapahtunut menettelyvirhe, minkä vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava. Ympäristölautakunta on hylätessään hakemuksen ottanut samalla kantaa myös maa-aineslain 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymiseen. Asia ei ole tältä osin ollut muutoksenhaun kohteena hallinto-oikeudessa luvanhakijan valituksesta. Tämän vuoksi ja kun myös otetaan huomioon ne valitusperusteet, jotka Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien valituksessa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty lupa-asian käsittelystä, asian käsittelyä ei voida jatkaa palauttamalla asiaa hallinto-oikeudelle siellä tapahtuneesta menettelyvirheestä huolimatta. Tässä tilanteessa asian käsittelyn jatkaminen edellyttää, että korkein hallinto-oikeus ottamatta asiaa välittömästi enemmälti tutkittavakseen kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ohella myös ympäristölautakunnan päätöksen ja palauttaa asia ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsitellessään ympäristölautakunnan on otettava huomioon, mitä lupa-asian käsittelystä ja luvan myöntämisen edellytyksistä A Oy:n valituksessa hallinto-oikeudelle sekä Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle on puolin ja toisin lausuttu. Muista Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien valituksessa esitetyistä valitusperusteista ei edellä lausuttu huomioon ottaen ole korkeimmassa hallinto-oikeudessa tarpeen lausua. 2. Hyvinkään ympäristölautakunnan valitus Kun otetaan huomioon asiassa edellä kohdassa 1 annettu ratkaisu, lausuminen Hyvinkään ympäristölautakunnan valituksesta raukeaa. 3. Vaatimus täytäntöönpanon kieltämisestä ja keskeyttämisestä Kun otetaan huomioon asiassa edellä kohdassa 1 annettu ratkaisu, lausuminen Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien vaatimuksesta, joka on koskenut hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä ja keskeyttämistä, raukeaa. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Riitta Mutikainen, Eija Siitari-Vanne ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.