← Suomi

KHO/2011/54

2011 false KHO:2011:54 Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt merkittävää uutta asuinaluetta koskevan osayleiskaavan. Valittajien kaksi tilaa oli osayleiskaavassa osoitettu pääosin virkistysalueeksi (V) ja tilojen alueella sijaitseva lampi ja sen ympäristö luonnonsuojelualueeksi (SL). Yleiskaavalle asetettujen sisältövaatimusten perusteella osayleiskaavassa oli tarpeen osoittaa uudelle asuinalueelle myös lähivirkistysalueita. Osayleiskaavaan liittyvien selvitysten perusteella valittajien tilojen alue soveltui sijaintinsa ja maastonmuotojensa sekä luontoon, maisemaan ja rakennettuun ympäristöön liittyvien arvojensa vuoksi erityisen hyvin virkistysalueeksi. Kun otettiin huomioon selvityksissä valittajien tilojen alueella sijaitsevan lammen ja sen ympäristön luonnonarvoista esitetty sekä luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentissa säädetyt luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset, lampi ympäristöineen oli voitu osoittaa osayleiskaavassa SL-alueeksi. Näin ollen valittajien tiloille osayleiskaavassa osoitetuille V-alueille ja SL-alueelle oli hyväksyttävät maankäytölliset perusteet. Kun otettiin lisäksi huomioon valittajien tilojen sijainti kaupunkialueella ja toisen tilan alueelle osayleiskaavassa osoitettu asuntoalue (A) sekä maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ssä säädetty lunastusvelvollisuus, osayleiskaavasta ei aiheutunut maanomistajille kohtuutonta haittaa eikä vaatimusta maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta ollut syrjäytetty. Osayleiskaava-alueella toisaalla sijaitseva alue oli osayleiskaavassa osoitettu asuntoalueeksi (A). Alue oli osayleiskaavaan liittyvissä luontoselvityksissä rajattu selvitettävän alueen ulkopuolelle. Myöskään alueen luonnonarvoja koskevat kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmän tiedot eivät olleet osayleiskaavaa laadittaessa osallisten käytettävissä sellaisessa muodossa, että osalliset olisivat voineet lausua niistä mielipiteensä laissa edellytetyllä tavalla. Mainitut tiedot olivat sisältyneet kaupungin intranetissä toimivaan luontotietojärjestelmään, joka oli muun ohella kaavoittajien käytössä. Yleisön käytössä internetissä ollut järjestelmä ei sisältänyt samoja tietoja. Näin ollen osayleiskaava ei perustunut näiltä osin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Suomen perustuslaki 6 § Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, 39 § 2 ja 4 momentti ja 62 § 1 momentti Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeus 12.3.2010 nro 10/0176/5 Asian aikaisempi käsittely Helsingin kaupunginvaltuusto on 10.12.2008 §:n 305 kohdalla tekemällään päätöksellä hyväksynyt Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan. Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa, siltä osin kuin nyt on kysymys A ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatineet, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan ja osayleiskaava palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että valittajien maa-alueille osoitetaan rakennusoikeutta kaava-alueen keskimääräisen rakennustehokkuuden mukaisesti. Päätöksellä on poikettu voimassa olevasta yleiskaavasta 2002 ja loukattu ilman asianmukaisia perusteita kaava-alueen kiinteistönomistajien perustuslaillista yhdenvertaisuutta. Valittajien kaava-alueella omistamien kiinteistöjen yhteinen maapinta-ala on noin 16,5 hehtaaria. Kiinteistöille on osoitettu rakennusoikeutta vain noin 9 000 kerrosalaneliömetriä. Osayleiskaavaluonnoksen 28.4.2006 selostuksen mukaan Laajasalossa on alueen nykyiseen asukasmäärään nähden enemmän virkistysalueita kuin muissa Helsingin kaupunginosissa keskimäärin. Vaikka Laajasalon asukasluku lisääntyisi 10 000 asukkaalla, jäisi virkistysalueita asukasta kohden edelleen enemmän kuin muissa kaupunginosissa. Rakennusoikeuden poistamiselle valittajien mailta ja alueiden osoittamiselle virkistyskäyttöön esitetyssä laajuudessa ei siten ole määrällisiä perusteita. Laajojen virkistysalueiden perustamista yksityisomistuksessa oleville kiinteistöille ei voida perustella myöskään luonto- tai ympäristöarvoilla. Kruunuvuoren alueella oleva lehmusesiintymä on rajattu luonnonsuojelulailla suojelluksi luontotyypiksi. Muilta osin selvityksissä ei ole osoitettu Kruunuvuoren alueelta kasvillisuutta, joka edellyttäisi erityistä suojelua. Harvinaisia kasvilajeja alueella on vain niukasti. Myöskään alueen linnusto ei edellytä näin laajojen alueiden varaamista virkistyskäyttöön. Huomionarvoisena pesimälintuna on selvityksissä mainittu ainoastaan pikkulepinkäinen, jonka reviiri sijaitsi Kruunuvuoren pohjoisosassa. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 31.5.2007 poistaa Kruunuvuoren kaakkoisrinteeseen kaavoitusprosessin ensi vaiheessa sijoitetun asuinkerrostalokorttelin sekä huvilatyyppisen rakennusalueen. Lautakunta ei ole esittänyt riittäviä perusteita näille muutoksille. Kruunuvuorenlammen ympärille ehdotettu 2,2 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue on laajempi kuin aiemmissa esityksissä ja alueeseen on ilman erityisiä perusteluja liitetty suojavyöhykkeeksi koko lammen noin 6,2 hehtaarin valuma-alue. Lautakunta päätti sijoittaa poistuvan rakennusoikeuden A-alueen rakentamisen tehostamiseen. Tämä merkitsi valittajien mailta vapautuneen rakennusoikeuden siirtämistä kaupungin maille. Kaava-alueen rakennusoikeudet on osoitettu pääosin kaupungin maille ja kaupunki on siten asetettu eriarvoiseen asemaan yksityisiin maanomistajiin nähden. Myös yksityiset maanomistajat on asetettu keskenään eriarvoiseen asemaan. Muiden maanomistajien maiden rakentamisen tehokkuusluvuksi on esitetty 0,522 ja 0,45, kun valittajien maiden rakennustehokkuus on vain 0,

  1. Oikeuskäytännössä on vahvistettu, että kaavoittajan tulee kohdella maanomistajia tasapuolisesti kaavoitusprosessin kaikissa vaiheissa. Valittajat ovat viitanneet ratkaisuihin KHO 1986 A II 76, KHO 2008:71 ja KHO 2006:
  2. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan ja osayleiskaava palautetaan uudelleen valmisteltavaksi. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut, että osayleiskaava kumotaan maakuntakaavan virkistysalueiden ja viheryhteysmerkintöjen kohdalle osoitettujen rakentamismerkintöjen osalta. Suunniteltu asuntorakentaminen öljysataman itäpuolella uhkaa luontoalueita. Yleiskaavassa 2002 ja maakuntakaavassa rakentamisen raja on huomattavasti lännempänä. Maakuntakaavassa suunnittelualueiden rannoille on merkitty viherkäytävä. Osayleiskaavassa aiotaan rakentaa aivan merenrantaan, jopa meren päälle. C on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan. Kunnollisia luontoselvityksiä ei ole tehty kuin osalla aluetta ja tarkimmin sellaisilla kohdilla, joille rakentamista ei edes suunnitella. Esimerkiksi Stansvikin Uudenkylän alueelta luontoselvitys on tekemättä kapeaa rannikkokaistaletta lukuun ottamatta. Stansvikin kyläyhdistys ry ja D ovat valituksissaan hallinto-oikeudelle vaatineet, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan Stansvikin alueen osalta. Stansvikin läntisen osan luontoarvot on kokonaisuudessaan selvitettävä ja alueella on tehtävä kaikki rakentamiseen liittyvät ympäristöarviot. Osayleiskaava ei perustu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Selvityksiä ei ole tehty kaavan koko vaikutusalueelta. Läntisen ja Uusikylän alueen luontoselvitykset koskevat vain kapeaa rantakaistaletta. Päättäjille ja osallisille ei ole esitetty tyydyttävää kattavaa selvitystä luontokokonaisuudesta. E on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan. Stansvikin alueen selvitykset ovat puutteelliset. Uudenkylän alueelle suunnitellun rakentamisen ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu, koska arviointi on tehty yleiskaavassa 2002 merkityn rakentamisen rajoissa ja A-alue on lisätty osayleiskaavaan vasta luontoselvitysten jälkeen. Laajasalo - Degerö Seura ry on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan ja osayleiskaava palautetaan uudelleen valmisteltavaksi. Osayleiskaavassa on noudatettava maakuntakaavan rajauksia. Asuntorakentamista on osoitettu maakuntakaavassa viheralueeksi esitetyille alueille. Stansvikin länsi- ja pohjoisosassa on noudatettava ympäristöministeriön yleiskaavaa 1992 koskevaa päätöstä, jossa rakentamisen rajaus on esitetty kulkemaan öljysataman alueen rajaa pitkin. Yleiskaavassa 2002 esitettyjä maankäyttömuotojen suhteita on osayleiskaavassa muutettu niin, että asumisen pinta-ala on kasvanut virkistysalueeseen nähden. Virkistysalue on jäänyt liian vähäiseksi. Aikaisemmassa osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa sekä vuosien 2003 ja 2004 kaavoituskatsauksissa koko suunnittelualue Koirasaarentien varret mukaan lukien on merkitty osayleiskaava-alueeksi. Osayleiskaava-alueen oleellinen muuttaminen kesken kaavoitusmenettelyn on menettelytapavirhe. Rakennettavaksi suunnitelluilta viheralueilta on laadittava lain vaatimat luontoselvitykset ja arviointia rakentamisen vaikutuksista luonnonympäristöön tulee täydentää. Rakentamisen vaikutus alueen elinympäristöön nykyisten ja tulevien asukkaiden kannalta tulee myös arvioida. Rakentamisen määrät ja kerrosluvut on esitettävä kaavassa, jotta sen vaikutuksia asumiseen ja ympäristöön voisi luotettavasti arvioida. Osayleiskaava sallii korkeaa kerrostalorakentamista Kruunuvuorenlammen läheisyyteen, kallion huipulle alle 100 metrin etäisyydelle lammesta sen valuma-alueelle. Rakennukset näkyvät hyvin lammelle, tuhoavat sen erämaahenkisen tunnelman ja uhkaavat lammen luonnontilan säilymistä. Valituksessa on viitattu myös vesilain 1 luvun 15 a §:ään. Kalliolla sijaitsevan Kruunuvuorenlammen ekologinen tasapaino ja säilyminen perustuu koko valuma-alueen säilymiseen nykyisellään. Stansvikin kartanon läntistä osaa koskevat luontoselvitykset ovat puutteelliset. Ajankohtainen ja kattava selvitys rakentamisen ympäristövaikutuksista on tekemättä. Tutkimatta ovat laajan kalliometsäalueen geologinen osuus sekä sammalet, jäkälät, kilpikaarnamännyt, selkärangattomat, lepakkolajit ja nykyiset lintukannat. Esitetyt tiedot ovat liian suppeita ja ylimalkaisia. Maakuntakaavassa ja yleiskaavassa 2002 koko Stansvikin läntinen osa on merkitty alueelliseksi kaupunkipuistoksi ja virkistysalueeksi. Osayleiskaavassa syvälle kartanon alueelle ulottuva asuntorakentaminen turmelisi arvokkaan luontoalueen, kartanomaiseman ja historiallisesti arvokkaan Uudenkylän mökkialueen. Rakentaminen on rajattava nykyisen öljysataman alueelle. Ympäristölautakunta on esittänyt harjumaisen Stansvikinniemen rauhoittamista luonnonsuojelulailla. Kruuvuorenrannan tuhannet asukkaat tulevat kuluttamaan Stansvikin herkkää luontoa. Läntisen Stansvikin hiekka- ja kalliorannat, linturuovikot, saaristomänniköt, sammaleiset kalliot sekä Uudenkylän mökkialue tulee jättää suojavyöhykkeeksi tehokkaasti rakennettavaa asuinkorttelialuetta vasten. Alueen luonnontilainen hiekkaranta riittävine suoja-alueineen on säilytettävä myös luonnonsuojelulain perusteella. Direktiiviä 2002/49/EY ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta on noudatettava. Kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelman mukaan kaupunkisuunnittelussa otetaan huomioon virkistysalueisiin kohdistuva melu ja hiljaisten alueiden äänimaisemaa suojellaan ja parannetaan. Tahvonlahden alue on Helsingin harvoja hiljaisia alueita. Kaava-alueelle esitetty katujärjestely Laajasaloon on massiivinen. Erityisen ongelmallinen se on Tahvonlahden pohjukassa, jossa katualue kaartaa aivan ruovikkorannan tuntumaan. Osayleiskaavassa ei ole selvitetty liikenteen aiheuttamia meluhaittoja eikä melusuojausta. Laajasalon pienkiinteistöyhdistys ry on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan ja osayleiskaava palautetaan uudelleen valmisteltavaksi. Osayleiskaavan valmistelussa on merkittäviä puutteita. Luontoselvitykset kohdistuvat pääosin virkistysalueille. Rajauksissa tulee noudattaa ympäristöministeriön päätöstä yleiskaavasta 1992 sekä Uudenmaan vanhaa seutukaavaa, joka on ohjannut yleiskaavan 2002 laadintaa. Näissä kaavoissa Stansvikin nummi on suojelu- ja virkistysaluetta liittyen suojeltavaan Stansvikin kartanoon ja harjuun. Osayleiskaavassa rakentamisalueet ovat laajentuneet Stansvikin nummelle. F on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan tai kaavaehdotus asetetaan uudelleen nähtäville. Nähtäville asetetussa osayleiskaavaselostuksessa Kruunuvuorenranta välillä sisälsi ja välillä ei sisältänyt maankäyttösuunnitelman kattamaa aluetta. Kruunuvuorenranta-nimen monisisältöisyys vaaransi kaavasuunnitelman ymmärrettävyyden ja osallistumismahdollisuuden asioiden valmisteluun. Asemakaavojen laatiminen maankäyttösuunnitelman kattamalle alueelle suoraan yleiskaavan 2002 ja maankäyttösuunnitelman pohjalta on vastoin kuntien alueiden käytön suunnittelujärjestelmää. Kaavaselostuksen mukaan kulku kaava-alueelle tapahtuu Koirasaarentietä pitkin, mutta Koirasaarentietä ei ole kaavoitettu sinne asti, vaan vain Reiherin- ja Henrik Borgströmintien risteykseen. Koirasaarentien liikenteen lisääntymisen aiheuttamaa ympäristön pilaantumista ei ole arvioitu eikä sen torjuntaa selvitetty. Kaava-alueen keskustatoimintojen alue mahdollistaa vähittäiskaupan suuryksikön sijoittamisen alueelle ilman erityistä merkintää asemakaavassa. Siksi yleiskaavan yhteydessä olisi pitänyt selvittää ja arvioida muun muassa suurmyymälän vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen sekä sen sosiaaliset vaikutukset. Tämän takia olisi pitänyt selvittää myös tarkemmin Koirasaarentien liikenteen määrä. Selostuksessa ei ole kuvattu riittävästi niitä arvoja, joiden perusteella kukin alue on SL-alueeksi merkitty. Kallioalue, lehto tai tervaleppäkorpi eivät ole sellaisia arvoja, että niiden perusteella perustetaan luonnonsuojelualue. Kunnan perusteltu kannanotto valittajan muistutukseen on tältä osin puutteellinen. Luonnonsuojelualueille ja muinaismuistoalueille on käytetty väärää merkintää eikä luonnonsuojelualueiden toteuttajaa ole paljastettu. Kaavaselostuksen liitteenä ei ole liiteraporttia kaavan vaikutuksista luontoon ja virkistykseen, vaan vain käytetyt lähteet. Niissä ei ole mainittu raporttia nimeltä Vaikutukset luontoon ja maisemaan. Enviro Oy:n vuonna 2005 tekemästä selvityksestä "Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueen luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutusten arviointi" ei selviä, millä kriteereillä on valittu ne arvokkaat luontokohteet, jotka tuhotaan. Selvitys on puutteellinen. Kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmä ei ole luotettava. Selostuksesta puuttuu yhteenveto kaavan vaikutusten arvioimiseksi suoritetuista selvityksistä sekä selvitys siitä, miten selvitykset on huomioitu kaavoituksessa. Kaavoitukseen osallisia tai heidän mielipiteitään ei ole pidetty yhdenvertaisina. Vuorovaikutuksen toteutumista ei ole voinut arvioida, koska nähtäville asetetusta kaavaselostuksesta puuttui yhteenveto esitetyistä mielipiteistä. Osayleiskaavaa ja maankäyttösuunnitelman kattamaa aluetta on suunniteltu yhtenä kokonaisuutena. Valmistelun kuluessa molempien alueiden suunnitelmat on asetettu nähtäville ja tarjottu mahdollisuutta mielipiteiden esittämiseen ikään kuin suunnitelmat olisivat olleet samanveroiset. Asukkaille syntyi mielikuva, että mielipiteiden esittämisellä oli maankäyttö- ja rakennuslain antama suoja ja että osallisille olisi turvattu osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun. Osallisille olisi pitänyt kertoa, että maankäyttösuunnitelmalla ei ollut oikeusvaikutuksia, että siitä ei voinut valittaa ja että vuorovaikutus toteutuisi vain, jos viranomaiset niin halusivat. Kaavoitusprosessi on ollut vastoin hyvää hallintotapaa. Nähtäville asetetussa osayleiskaavaselostuksessa oli alustavan osayleiskaavaehdotuksen kaavakartta ja -määräykset. Kaavaselostus oli ollut nähtävillä jo alustavan osayleiskaavaehdotuksen yhteydessä. Valittajalla oli hyvä syy uskoa, ettei kaavakarttaan ollut tehty muutoksia. Kaavaa ei ole lainmukaisesti asetettu nähtäville, minkä vuoksi se pitäisi asettaa uudelleen nähtäville. Osayleiskaavaan on merkitty ainoastaan ulkoilureitit. Nähtävillä olon jälkeen muutetussa selostuksessa puhutaan edelleen virheellisesti kevyen liikenteen reiteistä. Ulkoilureitit eivät korvaa kevyen liikenteen väyliä. Kevyttä liikennettä ei ole osayleiskaavassa järjestetty eikä kaava tue kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä ja käyttömahdollisuuksia. Kevyelle liikenteelle katuverkko on liian harva ja turvaton. Suoraa kevyen liikenteen yhteyttä raitiotien kanssa keskustaan ei ole merkitty kaavaan, samoin puuttuvat sillat Pitkäluodolle ja Tahvonlahden itärannalle, vaikka nämä ovat reittiverkon kannalta tärkeitä yhteyksiä. G on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan Stansvikin alueen osalta. Kaava ei perustu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin Stansvikin alueella. Luontoselvityksiä ei ole Stansvikin Uudenkylän alueelta. Tutkimattoman alueen pinta-ala on huomattava. Tutkimaton alue on kaavassa merkitty rakennettavaksi. Lisäselvityksiä ei ole tehty, vaikka asiasta tehtiin lukuisia kyselyjä ja muistutuksia. Ympäristökeskuksen luontotietorekisteri on rajallinen. Se ei voi olla pääasiallinen lähde arvioitaessa alueiden luonto- ja ympäristöarvoja sekä niiden tutkimisen tarpeellisuutta. Kaavan ympäristövaikutuksia on arvioitu vain tutkittujen alueiden näkökulmasta. Varsinainen rakentamiselle altistuva alue on sivuutettu maininnoilla. Selostusmateriaalin puutteellisuuden takia päättäjillä ei ole ollut mahdollisuutta muodostaa objektiivista kuvaa Stansvikin aluekokonaisuudesta. Selvittämätön alue käsittää Uudenkylän ja laajan kallioalueen. Kallioalueen sammal- ja jäkäläkasvusto on monipuolinen ja mittava. Uudenkylän alue ja sitä ympäröivä kallioalue eivät olleet kohteena maastokatselmuksessa 25.5.
  3. Ympäristökeskus ei ole missään vaiheessa inventoinut selvitysalueen ulkopuolelle jätettyä aluetta. Ympäristökeskuksen luontotietorekisteri on sisällöltään rajallinen. Se ei sisällä kallioperää ja geologisia ilmiöitä eikä sammal- ja jäkälälajistoa. Alue ei myöskään ollut kohteena "Arvokkaat kallioalueet Helsingissä" -tutkimuksessa. H ja I ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatineet, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan. Alueella ovat voimassa maakuntakaavan rajaukset, joita osayleiskaavan tulee noudattaa. Osayleiskaavassa esitetään asuntorakentamista maakuntakaavassa viheralueeksi esitetyille alueille. Helsingin kaupunginhallitus on antanut valitusten johdosta lausunnon. A ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, C, Stansvikin kyläyhdistys ry, D, E, Laajasalon pienkiinteistöyhdistys ry, F, G sekä H ja I ovat antaneet vastaselitykset. Laajasalo - Degerö Seura ry:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Hallinto-oikeuden ratkaisu Helsingin hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksen siltä osin kuin se koskee öljysatama-alueen itäpuolelle osoitettua Stansvikin nummen asuntoaluetta (A). Hallinto-oikeus on kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen siltä osin kuin A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden omistamat kiinteistöt on kaavassa on osoitettu virkistysalueiksi (V) ja Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueeksi (SL). Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt valitukset kaupunginvaltuuston päätöksestä. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
  4. Muutoksenhaku kaava-asioissa Kaava-asioissa muutoksenhakukeinona on kunnallisvalitus. Kunnallisvalituksen kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaiset valitusperusteet ovat: 1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä; 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai 3) päätös on muuten lainvastainen. Hallinto-oikeus tutkii valitusten johdosta vain, onko päätöksessä edellä mainittuja virheellisyyksiä siltä osin kuin päätöksestä on valitettu. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu tutkia kaavapäätöksen tarkoituksenmukaisuutta, kuten sitä, olisiko jokin muu vaihtoehto parempi kuin tehty kaavaratkaisu. Maankäyttö- ja rakennuslain 203 §:n mukaan muutoksenhakuviranomainen voi tehdä kaavaan oikaisunluonteisia korjauksia. Muutoksenhakuviranomainen voi kunnan suostumuksella tehdä kaavaan myös vähäisiä tarkistuksia, jos tarkistuksella ei ole vaikutusta muiden kuin siihen suostuneiden etuun tai oikeuteen. Kunta ei ole antanut suostumusta tarkistusten tekemiseen kaavaan. Hallinto-oikeus ei siten voi tehdä muutoksia aluevarausten rajoihin tai rakennusoikeuksien määriin. Hallinto-oikeus ei voi palauttaa kaavaa uudelleen valmisteltavaksi. Tämän kaava-asian käsittelyn yhteydessä ei voida ottaa kantaa vireillä olevien asemakaavasuunnitelmien lainmukaisuuteen.
  5. Osayleiskaava-alueen laajuus Kaavaselostuksen mukaan (s. 8) Kruunuvuorenranta on yksi 2010-luvun tärkeimmistä asuntorakentamiskohteista Helsingissä. Tavoitteena on, että Kruunuvuorenranta tarjoaa hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä keskustasta korkeatasoisen, monipuolisen, turvallisen ja viihtyisän asuinalueen, joka tarjoaa erilaisia asumisen vaihtoehtoja sekä kerros- että pientaloissa. Kruunuvuorenranta on tarkoitus yhdistää suoraan keskustaan joukkoliikenteellä. Osayleiskaava ei oikeuta rakentamiseen, vaan alueelle laaditaan sitä varten asemakaavat. Hallinto-oikeus on todennut, että maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunnan tulee huolehtia tarpeellisesta yleiskaavan laatimisesta. Kaava-alueen laajuus ja alueiden osoittaminen eri tarkoituksiin on ensisijassa kunnan harkinnassa laissa säädettyjen kaavan sisältövaatimusten pohjalta. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole asetettu rajoituksia kaava-alueen rajauksen muutoksille kaavoituksen aikana. Hallinto-oikeus on katsonut, että kaava-alue on määrätty riittävän laajaksi maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimusten kannalta ja kaavan vaikutuksiin nähden. Kunta ei ole menetellyt lainvastaisesti muuttaessaan osayleiskaava-alueen rajausta siten, että osa alun perin osayleiskaava-alueeksi suunnitellusta alueesta on muutettu maankäyttösuunnitelman alueeksi. Kaupunginvaltuuston päätös ei tämän vuoksi ole lainvastainen. Hallinto-oikeus on todennut lisäksi, että maankäyttösuunnitelma-alueen rakentaminen ei voi pohjautua kyseiseen suunnitelmaan, vaan alueen rakentamisen tulee pohjautua tarkempaan kaavoitukseen. Tällöin asiaan osallisilla on käytettävissään maankäyttö- ja rakennuslain mahdollistamat vaikutusmahdollisuudet kaavan sisältöön sekä oikeus valittaa kaavapäätöksestä.
  6. Vuorovaikutus- ja osallistumismenettely Maankäyttö- ja rakennuslain 6 §:n 1 momentin mukaan kaavaa valmisteltaessa on oltava vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden oloihin ja etuihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, siten kuin laissa jäljempänä säädetään. Lainkohdan 2 momentin mukaan kaavoja valmistelevien viranomaisten on tiedotettava kaavoituksesta sillä tavoin, että niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus seurata kaavoitusta ja vaikuttaa siihen. Lain 62 §:n mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajille ja niille, joiden asumiseen työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti ja suullisesti mielipiteensä asiassa. Lain 65 §:n 1 momentin mukaan kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus). Pykälän 2 momentin mukaan muistutuksen tehneille, jotka ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen. Valitusten mukaan vuorovaikutus ei ole kaavoitusprosessin kuluessa toteutunut lain edellyttämällä tavalla. Asiakirjojen mukaan Kruunuvuorenrannan alueen osayleiskaavasta käyty vuorovaikutteinen keskustelu on ollut monipuolista. Kaavaselostuksen kohdassa 8 ja kaupungin valitusten johdosta antaman lausunnon sivuilla 10 ja 11 on kuvattu kaavoitustyön vireilletulo sekä osallistuminen ja vuorovaikutus kaavoitustyön kuluessa. Kaavoituksen vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kirjeellä, jonka mukana on lähetetty osallistumis- ja arviointisuunnitelma 4.6.
  7. Osayleiskaavaluonnos ja luonnos Koirasaarentien varsien maankäyttösuunnitelmaksi olivat nähtävillä
  8. - 19.5.
  9. Saadut mielipiteet ja niihin laaditut vastineet on esitelty kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja lau­takunta antoi asiassa jatkosuunnitteluohjeet 20.6.
  10. Toinen osa­yleiskaavaluonnos ja maankäyttösuunnitelmaluonnos olivat esillä 23.
  11. - 7.2.
  12. Mielipiteet ja vastineet on esitelty kaupunkisuunnittelulautakunnalle, joka antoi asiassa jatkosuunnitteluohjeet 31.5.
  13. Kaavaluonnoksesta pyydetyt ja annetut lausunnot sekä osayleiskaava- ja maankäyttösuunnitelmaehdotus ovat olleet nähtävillä
  14. - 23.1.
  15. Lausunnot, mielipiteet ja niiden vastineet on esitelty lautakunnalle ehdotuksen käsittelyn yhteydessä 14.2.
  16. Hallinto-oikeus on todennut, että Helsingin kaupunki on tiedottanut yleiskaavamuutoksen vireilletulosta ja kaavoituksen etenemisestä maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetyllä tavalla ja laajuudessa. Tehdyt muistutukset ja niihin annetut vastaukset ovat olleet kaupunginvaltuutettujen saatavilla ennen päätöksentekoa. Noudatettu kaavoitusmenettely täyttää maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämät vuorovaikutusta koskevat vaatimukset. Tähän nähden ja ottaen huomioon edellä todetut kaavoitusmenettelyn vaiheet hallinto-oikeus on katsonut, ettei kaavamuutoksen valmistelussa ole ilmennyt valituksissa väitettyjä virheitä tai puutteita. Muistutusmenettely ja siihen liittyvä velvollisuus kunnan kannanoton ilmoittamiseen ovat osa kaavoitusmenettelyyn liittyvää vuorovaikutusta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on mahdollistaa asiaan osallisten mielipiteiden saattaminen kaavoittajan tietoon ja jolla turvataan maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n 2 momentin tavoite jokaisen osallistumismahdollisuudesta asioiden käsittelyyn. Se, etteivät esitetyt mielipiteet ja annetut muistutukset ole johtaneet kaavaehdotuksen muuttamiseen, ei tee menettelyä lainvastaiseksi. Kaavapäätös ei ole lainvastainen myöskään sillä perusteella, että kaupungin kannanotto muistutuksiin on joltain osin mahdollisesti ollut puutteellinen.
  17. Kaavaehdotuksen asettaminen uudelleen nähtäville Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:n mukaan, jos kaavaehdotusta on olennaisesti muutettu sen jälkeen, kun se on asetettu julkisesti nähtäville, se on asetettava uudelleen nähtäville. Asemakaavaehdotus, oikeastaan osayleiskaavaehdotus, on ollut nähtävillä
  18. - 23.1.
  19. Kaavakarttaan on sen jälkeen tehty seuraavat kaavamerkintöjä koskevat muutokset: - Metroradalle ja raitiotielle varattu ohjeellinen alueen osa (me3) on korvattu merkinnällä Ohjeellinen alueen osa, jolle saa rakentaa raitiotien (ra1). - Maanalaiselle metroradalle ja raitiotielle varattu ohjeellinen alueen osa (me2) on poistettu. - Merkintä Alue, jolle saa rakentaa metroaseman sekä lippuhalleja ja yhteydet niistä metroasemalle (me1), on poistettu. - Ulkoilureitin linjausta Stansvikin alueella on vähäisessä määrin tarkistettu. - Kaava-alueen länsirannan eteläisintä palvelujen ja hallinnon aluetta on laajennettu vähäisessä määrin ja johdettu ulkoilureitti palvelujen ja hallinnon alueen ja kerrostalovaltaisen asuinalueen välistä rannan sijasta. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei kaavaehdotusta ole nähtävillä olon jälkeen muutettu siten, että se olisi tullut asettaa uudelleen nähtäville.
  20. Kaavan vaikutusten selvittäminen 5.1 Yleistä Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 § sisältää vaikutusten selvittämistä koskevia tarkennuksia ja 17 §:ssä on säädetty, miten vaikutukset on esitettävä kaavaselostuksessa. Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaan liittyvä selvitysaineisto on lueteltu kaavaselostuksen lopussa. Kaavaselostukseen sisältyy osayleiskaavan toteuttamisen vaikutusten arviointia koskeva osio

(6), jossa on selvitetty kaavan vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan, rakennettuun ympäristöön, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön, luontoon ja virkistykseen, maa- ja kallioperään, teknisen huollon järjestämiseen, terveellisyyteen ja turvallisuuteen, yhdyskuntatalouteen, liikenteeseen sekä sosiaalisiin oloihin, elinoloihin, viihtyisyyteen ja palveluihin. 5.2 Liikenteen vaikutusten selvittäminen (---) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY ympäris­tömelun arvioinnista ja hallinnasta on Suomessa pantu täytäntöön ym­päristösuojelulain muutoksella (459/2004), joka sisältää säännökset meluselvitysten ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmien laatimisvelvoitteesta ja laatimisesta. Lain säännöksillä ei ole merkitystä arvioitaessa nyt kysymyksessä olevan kaavan lainmukaisuutta. Liikenteen meluhaittoja on arvioitu kaavaselostuksen kohdassa 4.
  1. Kaavaselostuksen mukaan Kruunuvuorenrannan rakentamisen aiheuttama liikenteen lisäys on noin 15 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Liikennemäärien lisäys kohdistuu lähinnä Koirasaarentien itäpäähän, Laajasalontielle ja Linnanrakentajantielle. Hallinto-oikeus on todennut, että kysymys on suurelta osin asunto-alueen rakentamisesta. Kaava-alueella ei ole merkittäviä liikenneväyliä eikä sille kohdistu läpiajoliikennettä. Alueen joukkoliikenneyhteys täsmentyy myöhemmin. Yleiskaavan tavoitteet ja sääntely eivät edellä lausuttuun nähden ole edellyttäneet laajempaa liikenteen vaikutusten selvittämistä. Liikenteestä mahdollisesti aiheutuvien haittojen ehkäiseminen ja virkistysalueisiin kohdistuvan melun ja kaupunkiympäristön hiljaisten alueiden suojelun edellyttämät toimenpiteet voidaan ottaa huomioon asemakaavoituksessa. 5.3 Stansvikin nummea eli öljysatama-alueen itäpuolelle osoitettua asuntoaluetta (A) koskevat selvitykset Stansvikin nummi eli öljysatama-alueen itäpuolelle osayleiskaavassa osoitettu asuntoalue (A) on Uudenmaan maakuntakaavassa sekä yleiskaavassa 2002 kokonaisuudessaan virkistysaluetta. Helsingin yleiskaavassa 2002 alue on osoitettu länsiosastaan virkistysalueeksi ja itäosastaan kaupunkipuistoksi. Kaavamääräysten mukaan virkistysalueella maisema- ja luontoalueita kehitetään koko kaupungin kannalta merkittävinä virkistys- ja luontoalueina, jotka jäsentävät kaupunkirakennetta. Alueelle saa rakentaa tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja ja liikenneväyliä. Kaupunkipuistoa koskevan kaavamääräyksen mukaan keskustan kaupunkipuistoa ja alueellisia kaupunkipuistoja kehitetään monipuolisina toiminta-, kohtaamis-, kulttuuri- ja luontoympäristöinä. Alueelle saa rakentaa tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja ja liikenneväyliä. Kaupunkipuiston alue on yleiskaavassa osoitettu myös kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Kaavamääräysten mukaan aluetta kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät. Valituksenalaisen osayleiskaavan kaavamääräysten mukaan A-alueelle saa rakentaa pientaloja ja kerrostaloja. Aluetta kehitetään asumisen, palvelujen, virkistyksen ja asuinympäristöön soveltuvien toimintojen ja alueelle tarpeellisen yhdyskuntateknisen huollon ja liikenteen käyttöön. Asemakaavassa asuinrakennusten alimpiin kerroksiin saa osoittaa palveluja, toimitiloja ja liiketiloja. Osassa valituksia on katsottu, että kaava on lainvastainen, koska kaavan kulttuurillisia ja sosiaalisia vaikutuksia ei ole selvitetty riittävästi Uusikylän lomamaja-aluetta koskevalta osalta ja ettei asian käsittelyssä ole esitetty vaihtoehtoista suunnitelmaa, jossa Uusikylän lomamaja-alue säilytettäisiin. Kaavan valmisteluaineistoon sisältyy muun ohella selvitys kaavaehdotuksen vaikutuksista maisemaan, rakennettuun ympäristöön, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön. Selvityksessä on tuotu esille Stansvikin kartanoalueen ja sen ympäristön kulttuurihistorialliset arvot lyhyesti myös Uusikylän ja Vanhakylän osalta. Selvityksen mukaan Uusikylän kesämaja-alue jää uuden rakentamisen alle, mutta suunnitelmassa osoitetaan vastaavasti mahdollisuus laajentaa ja tiivistää toista kesämaja-aluetta, Vanhakylää. Kaupunginhallituksen lausunnon mukaan Uusikylän säilyttäminen on ollut esillä kaavan valmistelussa ja osayleiskaavan luonnosvaiheessa 15.6.2006 kaupunkisuunnittelulautakunta on tehnyt myös maastokäynnin muun ohella Stansvikin alueelle Uusikylän säilyttämiskysymyksen vuoksi. Hallinto-oikeus on katsonut, että kaavamuutos on valituksissa tarkoitetuilta osin voinut perustua esitettyihin selvityksiin. Edellä lausuttuun nähden kaavaa ei voida pitää lainvastaisena, vaikka kaavavalmistelussa ei ole esitetty vaihtoehtoista suunnitelmaa, jossa Uusikylän lomamaja-alue säilyisi. Kaavaselostuksen liiteraportin ”Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön” mukaan (s. 5) Helsingin ympäristökeskus on inventoinut koko suunnittelualueen ja luontotietoja on päivitetty vuonna
  2. Alueen luontotietoja on täydennetty niiltä osin kun ympäristökeskus on katsonut tarpeelliseksi. Kaupunginhallituksen lausunnon mukaan muilla alueilla, kuten kysymyksessä olevalla A-alueella, ei ole tehty osayleiskaavan valmistelun yhteydessä selvityksiä, mutta alueet on käyty läpi aiempien selvitysten yhteydessä. Kaupunginhallituksen lausunnosta ilmenee, että niiden osa-alueiden valinta, joilta osin kaava-alueen luontotietoja on kaavavalmistelun yhteydessä tarkemmin tutkittu, on perustunut lähinnä ympäristökeskuksen ylläpitämään luontotietojärjestelmään ja ympäristökeskuksen näkemykseen selvitysten tarpeellisuudesta. Kaupungin lausunnossa on lisäksi todettu, että esimerkiksi Helsingin arvokkaita kallioalueita koskeva luontokohdeselvitys (Salla 2004) sisältää koko Laajasalon alueen öljysataman aluetta lukuun ottamatta. Lausunnon mukaan Uusikylän pohjoispuoliselle kallioalueelle on tehty maastokäyntejä, mutta aluetta ei ole arvioitu poikkeukselliseksi Helsingin mittakaavassa. Lausunnossa on edelleen todettu, että uhanalaisten sammal- ja jäkälälajien tiedossa olevat kasvupaikat on rekisteröity ympäristöhallinnon Oiva-järjestelmään, mutta tällaisia lajeja ei ole havaittu eikä pidetty todennäköisinä löytää kaava-alueelta muun muassa kallioperän ominaisuuksien vuoksi. Kaava-alueella on inventoitu käävät niiltä osa-alueilta, jotka ovat olleet metsän ikärakenteen puolesta siihen sopivimmat. Hallinto-oikeus on todennut, että Stansvikin nummen A-alueen luonnosta ja luontoarvoista ei ole kaavaselostuksessa tai sen liitteissä tietoja. Luontotietojärjestelmän selosteen mukaan järjestelmä tarjoaa yleiskuvauksen Helsingin luonnosta sekä antaa asukkaille tietoa omasta lähiluonnosta ja luonnon monimuotoisuudesta. Järjestelmäkuvauksen mukaan se ei sovellu suunnittelu- tai tutkimuskäyttöön. Yleiskaava muuttaa olennaisesti Stansvikin nummen käyttötarkoitusta verrattuna aikaisempaan kaavoitukseen. Kaupungin käytössä oleva tieto alueen luontoarvoista olisi tullut koota erilliseksi selvitykseksi, ja siinä olisi tullut arvioida alueen käyttötarkoituksen muuttamisen vaikutuksia luontoarvoihin. Tällaisen selvityksen perusteella valtuustossa voidaan arvioida kaavaratkaisujen ympäristövaikutuksia. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei asiassa ole esitetty riittäviä perusteita jättää A-alueen osalta tekemättä tarkempia luontoselvityksiä. Osayleiskaava ei siten öljysataman itäpuolelle osoitetun asuntoalueen osalta perustu riittäviin selvityksiin, minkä vuoksi osayleiskaava on kumottava sanotuilta osin. 5.4 Selvitysten riittävyys muilta osin Kaupunginhallituksen lausunnon mukaan Laajasalo on ollut kesken jääneen biotooppikartoituksen pilottikohteena 1990-luvulla, jolloin myös öljysataman alue on kartoitettu. Öljysataman alue sisältyy myös rakennusviraston metsätietojärjestelmään. Kun otetaan huomioon öljysatama-alueen entinen käyttötarkoitus, hallinto-oikeus on katsonut, ettei öljysatama-alueen luontoarvojen tarkempi inventointi ole ollut tarpeen yleiskaavavaiheessa. Kaava-alueelle ei ole suunniteltu vähittäiskaupan suuryksikköä. Selvityksiä vähittäiskaupan suuryksikön vaikutuksista alueella ei sen vuoksi ole tarvinnut tehdä. Siltä osin kuin valituksissa on muutoin katsottu, että kaava perustuu riittämättömiin selvityksiin, hallinto-oikeus on pitänyt tehtyjä selvityksiä riittävinä kaavan sisältövaatimusten arvioimiseksi. Alueiden käytön yksityiskohtainen suunnittelu, rakentaminen sekä mahdollisesti aiheutuvien haittojen ehkäiseminen kuuluvat asemakaavoitukseen. Yleiskaavallisella tasolla tehdyissä riittävinä pidettävissä selvityksissä ei ole tullut esiin sellaista, jonka perusteella maankäytön suunnittelua ei voitaisi jatkaa yleiskaavan sisältämän ratkaisun pohjalta edellä mainitun öljysatama-alueen itäpuolelle osoitetun A-alueen luontoarvoja koskevia luontoselvityksiä lukuun ottamatta.
  3. Osayleiskaavan yleiset sisältövaatimukset 6.1 Sovellettavia säännöksiä Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Lainkohdan 3 momentin mukaan maakuntakaava ei ole voimassa oikeusvaikutteisen yleiskaavan ja asemakaavan alueella muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetun kaavojen muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Saman pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon: 1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys; 2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö; 3) asumisen tarpeet ja palvelujen saatavuus; 4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla; 5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön; 6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset; 7) ympäristöhaittojen vähentäminen; 8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonvarojen vaaliminen; sekä 9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Yleiskaava ei saa saman pykälän 4 momentin mukaan aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa. 6.2 Maakuntakaavan ja yleiskaavan 2002 merkitys asiassa Koko Kruunuvuoren alue, Kaitalahti sekä nykyisen öljysataman alue on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi 8.11.2006 vahvistetussa Uudenmaan maakuntakaavassa. Maakuntakaavassa on osoitettu myös ohjeellinen liikenneväylä Katajanokalta Tahvonlahdelle ja sieltä edelleen Laajasaloon. Stansvikin-Tullisaaren vyöhyke on osoitettu virkistysalueeksi. Virkistysalueen keskiosa on lisäksi osoitettu merkinnällä arvokas harjualue tai muu geologinen muodostuma. Rantavyöhykkeelle Hevossalmesta Stansvikin kartanoalueen läpi ja edelleen öljysatama-alueen rantaa pitkin lähes Haakoninlahdelle saakka on osoitettu viheryhteystarve. Stansvikin alue on merkitty kaavaan kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi. Kruunuvuoren osayleiskaava-alue on yleiskaavassa 2002 osoitettu kokonaisuudessaan suunnittelualueeksi, jolla yleiskaava osoittaa suunnittelualueen maankäyttömuodot ja niiden väliset suhteet. Niiden sijainti ja rajaukset ratkaistaan yksityiskohtaisella kaavoituksella. Yleiskaavassa 2002 öljysataman alue on puoliksi kerrostalovaltaista ja puoliksi pientalovaltaista aluetta. Öljyhuoltoalueen keskellä on keskustatoimintoja. Kruunuvuoren alueen itäpuoli on osoitettu pientalovaltaiseen asumiseen. Stansvikin alue on merkitty alueelliseksi kaupunkipuistoksi. Kruunuvuoren alueen länsipuoli, Stansvikin edustan saaret sekä Stansvikin kaupunkipuiston ja öljysataman väliin jäävä alue ovat virkistysaluetta. Kruunuvuoren alueen itäosa ja Stansvikin alue on merkitty myös kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Kaavamääräysten mukaan aluetta kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät. Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualue, Kruunuvuorenlampi ja Kruunuvuoren kaakkoisosan lehmusmetsikkö on merkitty kaavaan luonnonsuojelualueiksi. Yleiskaavassa on osoitettu metro tai rautatie Katajanokalta Kruunuvuorenrantaan ja sieltä edelleen Yliskylän kautta Hevossalmen suuntaan. Kruunuvuoren osayleiskaava poikkeaa maakuntakaavan aluevarauksista Kruunuvuoren alueella siten, että Kruunuvuorenlammen ympäristössä on merkitty virkistysalueeksi huomattava osa maakuntakaavassa taajama-alueeksi merkitystä alueesta. Lisäksi asumiseen varattu alue (A) ulottuu nykyisen öljysatama-alueen itäpuolella laajemmalle kuin maakuntakaavassa, ja maakuntakaavaan merkitty viherkäytävä katkeaa Koirasaaren itäosassa. Uudenmaan liitto on lausunnossaan 28.6.2008 pitänyt osayleiskaavaehdotusta maakuntakaavan mukaisena. Lausunnon mukaan osayleiskaavaehdotuksen maankäyttöratkaisu turvaa maakuntakaavan seudullisen virkistysalueen ja viheryhteyden sekä kulttuurihistoriallisten ja geologisten arvojen toteutumista alueella. Hallinto-oikeus on todennut, että maakuntakaavassa esitettyjen aluevarausten laajuutta ja sijaintia voidaan yksityiskohtaisemmassa kaavassa muuttaa tai aluevarauksesta luopua edellyttäen, että maakuntakaavan keskeiset ratkaisut ja tavoitteet eivät vaarannu. Ympäristöministeriön päätöksessä 1 - 5/5232/93, 1.10.1996 osoitetulla rakentamisalueen rajauksella ei ole vaikutusta kaavan laillisuuteen. Uudenmaan maakuntakaavalla on kumottu alueen vanhat seutukaavat. Hallinto-oikeus on tällä päätöksellä kumonnut osayleiskaavan Stansvikin nummen asuntoalueen ja Kruunuvuoren virkistysalueen osalta. Tältä osin asiassa ei ole syytä tarkemmin lausua siitä, onko kyseisissä aluevarauksissa otettu maakuntakaava asianmukaisesti huomioon. Osayleiskaava ottaa maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetyllä tavalla huomioon maakuntakaavan aluevaraukset, kun otetaan huomioon maakuntakaavan yleispiirteisyys. Kaupunginvaltuusto ei osayleiskaavasta päättäessään ole ollut sidottu alueen nykyiseen käyttöön eikä yleiskaavan 2002 määräyksiin. Osayleiskaava ei ole näin ollen lainvastainen siltä osin kuin siinä olevat aluevaraukset poikkeavat yleiskaavasta
  4. 6.3 Luonto- ja virkistysalueiden riittävyys Kaavaselostuksen mukaan osayleiskaava-alueen pinta-ala on noin 260 hehtaaria, josta maa-aluetta on noin 143 hehtaaria ja vesialuetta noin 117 hehtaaria. Osayleiskaava-alue liittyy laajaan virkistysalueeseen, joka ulottuu Hevossalmesta Tahvonlahden reunoja myöten Tullisaaren puistoon. Osayleiskaava-alueella on viheralueita noin 67 hehtaaria. Kaavaselostuksen mukaan kaikista asunnoista on enintään 150 metrin matka merenrantaan, keskeiselle alueen sisäiselle puistoalueelle tai laajemmalle virkistysalueelle. Lisäksi Kruunuvuorenrannan alueen rantoja myötäilee virkistysympäristöön sijoitettu kevyen liikenteen reitistö. Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueen toteuttamisen jälkeenkin Laajasalon virkistysalueiden määrä asukasta kohti on keskimääräistä esikaupunkialueen luokkaa. Hallinto-oikeus on todennut, että yleiskaavassa ei ole ollut tarpeen osoittaa toteutettua laajemmin erillisiä virkistysalueita. Yleiskaava ei valituksessa esitetyillä perusteilla ole maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 kohdan vastainen. Hallinto-oikeus on tällä päätöksellä kumonnut osayleiskaavan Kruunuvuoren alueelle osoitetun virkistysalueen osalta. Tällä seikalla ei ole sellaista vaikutusta osayleiskaava-alueen virkistysalueiden riittävyyteen, että osayleiskaava kävisi sen johdosta edellä mainitun lainkohdan vastaiseksi. 6.4 Liikenneyhteydet, joukkoliikenne ja kevyt liikenne Maakuntakaavassa on ohjeellinen liikenneväylä Katajanokalta Tahvonlahdelle ja sieltä edelleen pidemmälle Laajasaloon. Yleiskaavassa 2002 on osoitettu metro tai rautatie Katajanokalta Kruunuvuorenrantaan. Osayleiskaavaan on merkitty ohjeellinen alueen osa, jolle saa rakentaa raitiotien (ra1). Alue on osaksi merellä. Raitiotiesiltaa ei ole osoitettu yleiskaavassa. Osayleiskaavan keskeinen suunnitteluperiaate on joukkoliikenneyhteyden luominen Kruunuvuorenrannasta keskustaan. Kaupunki on voinut ottaa tämän seikan osayleiskaavan lähtökohdaksi. Raitiotieyhteyttä ja -siltaa ei kuitenkaan voi rakentaa Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan eikä yleiskaavan 2002 pohjalta. Kaupunginhallituksen lausunnon mukaan joukkoliikenneyhteydelle laaditaan oma asemakaava. Osayleiskaava ei ole yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen sen vuoksi, että raitiotiesiltaa ei ole merkitty kaavaan. Kaavaselostuksen (s. 35) mukaan kattavan virkistysreittiverkoston lisäksi pääkatujen yhteydessä on turvalliset jalankulku- ja pyöräilyreitit. Koirasaarentiellä ja Haakoninlahdentiellä on molemminpuoliset erotellut jalankulku- ja pyörätiet ja paikallisilla kokoojakaduilla on yhdistetty kävely- ja pyörätie ja toisella puolella jalkakäytävä. Paikallisten kokoojakatujen nopeudet pyritään pitämään alhaisina geometrian ja liikenteen rauhoittamisen keinoin. Raitiotieyhteys tuo mukanaan suoran kevyen liikenteen yhteyden keskustaan siltoja pitkin. Vaihtoehtoinen reitti on mahdollista saada rakentamalla kevyen liikenteen silta Kulosaareen. Hallinto-oikeus on katsonut, että mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen on otettu osayleiskaavassa huomioon maankäyttö ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 9 kohdassa edellytetyllä tavalla. 6.5 Luonnonsuojelu- ja muinaismuistoalueet Koirasaarentien pohjoispuolella sijaitseva kallioalue, lehto ja tervaleppäkorpi eli Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualue on perustettu luonnonsuojelulain 10 ja 24 §:n nojalla Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä 21.11.1997 diaarinumero 0195L1032-
  5. Vastaava alue on osayleiskaavassa osoitettu luonnonsuojelualueeksi (SL). Uudenmaan ympäristökeskus on päätöksellään 3.10.2001 diaarinumero 0100L0019-253 määritellyt Kruunuvuoren kaakkoisosassa olevan merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvan metsikön rajat ja katsonut, että kyseessä on luonnonsuojelulain 29 §:n nojalla suojeltu luontotyyppi, jonka ominaispiirteiden säilyminen on lain mukaan turvattava. Vastaava alue on osayleiskaavassa osoitettu SL-alueeksi. Hallinto-oikeus on todennut, että edellä mainittujen alueiden luontoarvot on selvitetty. Stansvikin lehto on luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue ja Kruunuvuoren lehmusmetsikkö on suojeltu luontotyyppinä. Käytetty SL-merkintä ei niiden osalta ole ympäristöministeriön asetuksen 31.3.2000 vastainen. (---) Kruunuvuorenlammen SL-merkintää on käsitelty kohdassa 7.
  6. Stansvikin vanhat vedellä täyttyneet kaivoskuilut Stansvikin lehdon luonnonsuojelualueella on osoitettu merkinnällä sm (Alueen osa, jolla sijaitsee muinaismuistolain (295/63) mukaan muinaisjäännöksiksi katsottavia 1700- ja 1800-luvuilta peräisin olevia kaivoskuiluja). Kaupunkisuunnittelulautakunnan mukaan kaivoskuiluja koskeva merkintä on tehty yhteistyössä Museoviraston kanssa. Hallinto-oikeus on todennut, että muinaismuistolaissa ei aseteta muinaisjäännöksille ikä- tai aikarajoja. Muinaisjäännöksinä voidaan pitää myös historiallisen ajan teollisuushistoriallisia muinaisjäännöksiä. Asiassa on esitetty riittävät perusteet kaivoskuilujen muinaismuistokohteeksi merkitsemiselle. Merkintänä on käytetty kohdemerkintää sm, joka on edellä mainitun ympäristöministeriön asetuksen mukaan asemakaavoissa käytettävä merkintä silloin, kun kiinteä muinaisjäännös sijaitsee jonkin muun käyttötarkoitusmerkinnän alueella. Kohteesta olisi tullut käyttää yleiskaavassa käytettäväksi tarkoitettua muinaismuistokohdemerkintää (nro 86). Tällä virheellisyydellä ei kuitenkaan ole kaavan ymmärrettävyyteen tai lainmukaisuuteen sellaista merkitystä, että kaavapäätös pitäisi siltä osin kumota. 6.6 Rakennusten korkeus ja rakennusoikeus Kruunuvuorelle osoitettua rakentamista on pidetty maisemallisesti liian korkeana. Osayleiskaavakartta ja kaavamerkinnät eivät sisällä määräyksiä osa-alueiden rakennusoikeuksista eikä rakentamisen korkeuksista. Nämä seikat määritellään tarkasti vasta asemakaavoituksen yhteydessä. Yleiskaava ei sen vuoksi valituksissa esitetyillä perusteilla ole maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 momentin, oikeastaan kohdan, vastainen. Osayleiskaava ei ole lainvastainen myöskään sillä perusteella, ettei rakentamisen tarkkaa määrää ja kerroslukuja ole esitetty kaavassa, koska osayleiskaavaa ei voida käyttää rakennuslupien myöntämisen perusteena. Kaavassa ei ole lopullisesti ratkaistu A-alueille rakennettavien pien- ja kerrostalojen välistä suhdelukua. Osayleiskaavan asuntoaluetta koskeva merkintä (A) on ympäristöministeriön maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa käytettävistä merkinnöistä antaman asetuksen 31.3.2000 mukainen.
  7. Osayleiskaavan aluekohtaista tarkastelua 7.1 Stansvikin ja Tahvonlahden alueen V/S1- ja V/S2-alueet 7.1.1 Tahvonlahdenharjun luontoarvojen huomioon ottaminen Osayleiskaavassa Tahvonlahdenniemi on osoitettu virkistysalueeksi, jonka kulttuurihistoriallinen arvo sekä geologiset ja muut luonnonarvot tulee säilyttää (V/S2). Muilta osin Tahvonlahden alue mukaan lukien Stansvikin kartanoalue ja Nuottaniemen huvila-alue on osoitettu virkistysalueeksi, jonka kulttuurihistoriallinen arvo tulee säilyttää (V/S1). Tämän kaavamerkinnän mukaan alue on arvokas ja hyvin säilynyt 1800-luvun kartanoympäristö, jonka keskeiset tekijät ovat rakennuskanta, laituri, pihapiiri, tammikuja sekä näkymät merelle. Alueen täydennysrakentaminen on mahdollista siten, että rakentaminen soveltuu mittakaavaltaan, rakentamistavaltaan ja sijainniltaan olevaan rakennuskantaan ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön. Alueen kulttuurihistoriallisesti ja/tai rakennustaiteellisesti arvokkaat rakennukset, jotka tulee säilyttää, on osoitettu merkinnällä sr. Kaavamerkinnän mukaan rakennuksissa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden, käyttötarkoituksen muutosten sekä täydennysrakentamisen ja alueella tehtävien toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että rakennusten ja alueen luonne säilyy. Helsingin ympäristölautakunta on hyväksynyt 12.8.2008 Helsingin luonnonsuojeluohjelman vuosille 2008 - 2017, jossa esitetään Tahvonlahden harjun alueen rauhoittamista luonnonsuojelulailla. Tarkoituksena on suojella Helsingin ainoa hyvin säilynyt ja maisemallisesti ehjä soraharju sekä lepakoiden tärkeä esiintymisalue. Lepakoiden esiintymisen vuoksi myös kartanoaluetta vanhoine rakennuksineen esitetään suojeltavaksi. Tahvonlahden harju ja männikkö tulisi säilyttää luonnontilaisena. Virkistyskäyttötarpeet voidaan huomioida hoito- ja käyttösuunnitelmassa sallimalla kartanoalueella normaali virkistyskäyttö ja laatimalla harjuniemelle riittävä kulunohjaus. Tahvonlahden harjun luonnonsuojelualueeksi esitetty alue on kaavassa osin V/S1- ja osin V/S2-alueeksi osoitetulla alueella. Alue ei ole luonnonsuojelulaissa tarkoitettu luonnonsuojelualue eikä sen suojelua ole haettu. Osayleiskaavassa ei ratkaista luonnonsuojelualueen perustamista. Kun otetaan huomioon käytettävissä oleva selvitys Tahvonlahden harjun erityisarvoista sekä merkintöjen V/S1 ja V/S2 sisältö, hallinto-oikeus on katsonut, että kaavassa on riittävällä tavalla otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimus luonnonarvojen vaalimisesta. Kaavapäätös ei tältä osin ole lainvastainen. 7.1.2 Uusikylän lomamaja-alueen yhteys Stansvikin kartanoalueeseen Osassa valituksia on katsottu, että Stansvikin aluetta kokonaisuudessaan, Uusikylä mukaan lukien, tulee käsitellä kokonaisuutena sekä rakennustaiteellisten että maisemallisten syiden takia. Stansvikin kartanoalue on osoitettu kaavassa merkinnällä V/S
  8. Uusikylän lomamaja-alue sijaitsee kaavassa suurimmalta osin asuntoalueeksi (A) osoitetulla alueella ja osin uimaranta-alueella (W). Stansvikin kartanomaisema on osayleiskaavaa hyväksyttäessä kuulunut valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin. Kohdekuvauksessa on mainittu kartanon päärakennus ja pihapiiri rakennuksineen sekä kartanoon johtava tammikuja. V/S1-alueen rajaaminen perustuu Stansvikin kartanoalueen ympäris­töhistorialliseen selvitykseen (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2003:1). Kaupunginhallituksen lausunnon mukaan alueen kulttuurihistoriallisen arvon edellyttämistä määräyksistä on neuvoteltu Museoviraston kanssa. Museoviraston lausunnon 29.8.2008 mukaan kaava-alueen kulttuurimaisema-alueen keskeisiä osia ovat Stansvikin kartano ja sitä ympäröivät puistoalueet. Hallinto-oikeus on katsonut, että kartanopuiston vieressä sijaitseva Uusikylän alue, jonne on alettu rakentaa lomamökkejä vuonna 1957, ei sisälly valtakunnallisesti merkittävään kulttuurihistorialliseen Stansvikin kartanomaisemaan. Uusikylän alueen rajaaminen V/S1-alueen ulkopuolelle ei siten ole maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin sisältövaatimusten vastaista. (---) 7.4 Stansvikinnummen asuntoalue (A) Hallinto-oikeus on edellä kohdassa 5 mainituilla perusteilla kumonnut kaavan Stansvikinnummelle osoitetun asuntoaluevarauksen (A) osalta. Tämän vuoksi asiassa ei ole syytä lausua enempää valitusperusteista Stansvikinnummen maankäytön osalta. 7.5 Kruunuvuoren alueen maankäyttö 7.5.1 Kruunuvuoren asuntoalue (A) Kruunuvuorelle on osoitettu asuntorakentamista (A) vain alueen eteläisimpään osaan. Muilta osin Kruunuvuoren alue on merkitty virkistysalueeksi tai luonnonsuojelualueiksi. Asuntoalue ulottuu vähäisessä määrin Kruunuvuorenlammen valuma-alueelle. Valitusten mukaan rakentaminen lammen valuma-alueelle uhkaa lammen luonto- ja maisema-arvoja ja on lisäksi vesilain 1 luvun 15 a §:n vastaista. Osayleiskaavan liiteraporttina olevan selvityksen ”Kruunuvuorenranta, Osayleiskaavaehdotus ja maankäyttösuunnitelmaehdotus, Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön; Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2008” (kohta 4.
  9. alakohta 5) mukaan Kruunuvuorenlammella on pieni valuma-alue, johon kuuluu lammen rantasoiden lisäksi lähiympäristön kalliorinteitä. Pienen valuma-alueen omaava suorantainen lampi kärsii herkästi valunnan vähenemisestä. Kaikki maankäytön muutokset lammen valuma-alueella voivat vaikuttaa vesitalouteen ja olla haitaksi suojelutavoitteille. Luonnonsuojelualueella tulee tämän vuoksi olla suojavyöhyke, jonka maankäyttö suunnitellaan siten, että luontainen valunta ei muutu. Suojavyöhykkeeksi sopii lammen koko valuma-alue, jonka pinta-ala on noin 6,2 hehtaaria. Vähäinen rakentaminen alueella on mahdollista, jos suojelutavoitteet otetaan huomioon. Vesilain 1 luvun 15 a § ei suoraan tule sovellettavaksi kaavoitusmenettelyssä, vaan maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 kohdan kautta. Yleiskaavaa ei ole laadittu käytettäväksi välittömästi rakentamisen perusteena ilman kaavoitusta. Asemakaavoituksen yhteydessä voidaan tarkemmin selvittää, millainen rakentaminen alueelle on mahdollista. Hallinto-oikeus on katsonut, että kaava ei ole lainvastainen siltä osin kuin Kruunuvuoren eteläosa on merkitty A-alueeksi. 7.5.2 Virkistysalue (V) ja luonnonsuojelualueet (SL) Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle kohtuutonta haittaa. Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta sovelletaan kaavoituksessa. Periaate edellyttää, ettei alueiden omistajia aseteta kaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole hyväksyttäviä maankäytöllisiä perusteita. A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden kaava-alueella omistamasta yhteensä noin 16,5 hehtaarin maa-alueesta on 15,9 hehtaaria osoitettu osayleiskaavassa virkistys- ja luonnonsuojelualueeksi. Valittajilla on kaava-alueella kaksi kiinteistöä numerot 91-412-2-18 ja 91-412-2-
  10. Kaavassa on osoitettu kiinteistöstä 91-412-2-329 Kruunuvuorenlammen eteläpuolelta noin 0,61 hehtaaria osaksi laajempaa asuntoaluetta (A). Muilta osin kiinteistöt on osoitettu virkistysalueeksi (V) tai luonnonsuojelualueeksi (SL) siten, että virkistysalueen raja noudattelee valittajien kiinteistöjen rajoja. Uudenmaan maakuntakaavassa valittajien kiinteistöt ovat kokonaisuudessaan taajamatoimintojen alueella. Ympäristöministeriön julkaisussa Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset todetaan, että merkinnällä SL osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla perustetut tai perustettavaksi tarkoitetut luonnonsuojelualueet. Luonnonsuojeluohjelmien alueet osoitetaan SL-merkinnällä silloin, kun ne on toteutettu tai tarkoitus toteuttaa perustamalla luonnonsuojelualue. Luonnonsuojelualueeksi on osayleiskaavassa osoitettu Kruunuvuoren lehmusmetsikkö ja Kruunuvuorenlampi rantavyöhykkeineen. Tältä osin osayleiskaava vastaa yleiskaavaa
  11. Lehmusmetsikkö on suojeltu luontotyyppi, jonka rajat on määritetty (Uudenmaan ympäristökeskuksen päätös 3.1.2001 diaarinumero 0100L0019-253). Alue on osoitettu osayleiskaavassa luonnonsuojelualueeksi ja sijaitsee pääosin valittajien kiinteistöllä 91-412-2-
  12. Kaava-alueella ja sen lähiympäristössä Laajasalossa on runsaasti virkistykseen soveltuvia alueita. Viheralueita osayleiskaava-alueella on noin 67 hehtaaria. Valittajien maa-alueesta noin 0,61 hehtaaria on osoitettu asuntoalueeksi. Valittajien yleiskaavasta saama hyöty on vähäisempi kuin muiden alueen maanomistajien. Kaupungin lausunnon mukaan valittajien maalle tulisi suunnitelmien mukaan rakennusoikeutta tehokkuudella e=0,05, kun Oy Shell Ab:n ja St1 Oy:n alueelle osoitettu tehokkuus on noin e=0,45 - 0,5 ja kaupungin omistamalla maalla tehokkuus koko Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan ja maankäyttösuunnitelman alueella on e=0,
  13. Rakentaminen kaupungin alueilla muodostuu kuitenkin tehokkaammaksi, koska kaupungin omistamiin alueisiin on laskelmassa luettu on myös laajoja virkistysalueita. Kaupunginhallituksen lausunnosta ilmenee, että osayleiskaavaluonnosta laadittaessa on selvitetty mahdollisuuksia sijoittaa AK-korttelialue kallion lakialueelle ja huvilatyyppistä asumista Kruunuvuoren vanhojen huviloiden yhteyteen. Asukkaat vastustivat suunnitelmia, minkä vuoksi niistä luovuttiin ja poistuva rakennusoikeus pyrittiin mahdollisuuksien mukaan sijoittamaan öljysatama-alueeseen liittyvän A-alueen tehostamiseen. Kaupunkisuunnittelulautakunnan jatkosuunnittelun ohjeet käyvät ilmi pöytäkirjasta 31.5.2007 §
  14. Ohjeet ovat lyhyitä kannanottoja, jotka on hyväksytty äänestyksen jälkeen. Oikeudellinen arviointi Hallinto-oikeus on todennut, että osayleiskaavassa osoitetut maankäyttövaraukset kaavan tarkkuus huomioon ottaen ohjaavat alueen maankäyttöä kiinteistökohtaisesti. Valittajien kiinteistöjen tuleva maankäyttö on näin ollen asiallisesti tullut ratkaistuksi osayleiskaavan aluevarauksilla. Maanomistajilla ei ole mahdollisuutta käyttää kiinteistöjä muuhun tarkoitukseen. Luontoarvojen selvittäminen eri maanomistajien alueilla ei ole tapahtunut tasapuolisesti, eikä asiassa ole ollut kattavaa selvitystä eri alueiden luontoarvoista. Osayleiskaavassa on osoitettu asuntoalueeksi kaupungin omistamat rakentamattomat metsäalueet Stansvikinnummella ja Kaitalahden asuntoalueen kaakkoispuolella. Stansvikinnummen aluevaraus ei ole perustunut riittäviin selvityksiin alueen luontoarvoista. Kruunuvuoren osalta luontoselvitykset on tehty. Helsingin luonnonsuojeluohjelmaa 2008 - 2017 ei myöskään ole noudatettu johdonmukaisesti luonnonsuojelualueiden osoittamisessa. Luonnonsuojeluohjelmassa ehdotetaan paitsi Kruunuvuorenlammen suojelua myös kaupungin omistuksessa olevan Tahvonlahdenharjun alueen rauhoittamista. Tahvonlahdenharjun aluetta ei ole osayleiskaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi, vaan sitä koskevat merkinnät V/S1 ja V/S
  15. Kruunuvuoren lehmusmetsikön osalta luonnonsuojelualuemerkintä (SL) perustuu luontotyypin rajaamista koskevaan päätökseen. Merkintä on siten asianmukainen. Kruunuvuorenlammen ja sen rantavyöhykkeiden merkitsemiselle luonnonsuojelualueeksi ei sen sijaan ole ollut perusteita. Maanomistaja ei ole hakenut luonnonsuojelualueen perustamista. Luonnonsuojelulain 24 § huomioon ottaen alueelle ei voida perustaa luonnonsuojelualuetta vastoin maanomistajan tahoa, koska lampi ei kuulu valtakunnallisiin luonnonsuojeluohjelmiin. Kun otetaan huomioon valittajien osayleiskaavasta saama hyöty, virkistysalueiden riittävyys alueella ja muiden maanomistajien kohtelu yleiskaavassa, hallinto-oikeus on katsonut, ettei ole ollut perusteita yksityisomistuksessa olevan alueen osoittamiseen luonnonsuojelu- ja virkistysalueeksi siinä laajuudessa kuin osayleiskaavassa on tapahtunut. Yleiskaavan toteuttamisesta aiheutuu valittajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. (---)
  16. Loppuyhteenveto Hallinto-oikeus on kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen siltä osin kuin se koskee öljysatama-alueen itäpuolelle osoitettua Stansvikin nummen asuntoaluetta (A) sekä siltä osin kuin A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden omistamat kiinteistöt on kaavassa on osoitettu virkistysalueiksi (V) ja Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueeksi (SL). Kaupunginvaltuuston päätös ei muilta osin ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, valtuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutoinkaan valituksissa esitetyillä perusteilla lainvastainen. Kaupunginvaltuuston päätöstä ei siten ole muilta osin syytä kumota. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Kuntalaki 90 § Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1) A ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat ovat valituksessaan vaatineet, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan kokonaisuudessaan ja osayleiskaava palautetaan uudelleen valmisteltavaksi. Osayleiskaavan täytäntöönpano on kiellettävä kaikilta osin. Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa: Osayleiskaava-alueen pinta-ala on noin 260 hehtaaria, josta maa-aluetta on noin 143 hehtaaria ja vesialuetta noin 117 hehtaaria. Osayleiskaavan mukaan alueelle sijoittuu asuntorakentamista noin 375 000 kerrosalaneliömetriä, mikä tarkoittaa noin 7 500 asukasta, ja toimitiloja noin 50 000 kerrosalaneliömetriä, mikä tarkoittaa 700 - 800 työpaikkaa. Valittajat omistavat Kruunuvuoren alueella tilat RN:ot 2:18 ja 2:329, joiden maapinta-ala on yhteensä noin 16,5 hehtaaria eli noin 11,5 prosenttia kaava-alueen maapinta-alasta. Hyväksytyssä osayleiskaavassa valittajien kiinteistöille on osoitettu rakennusoikeutta yhteensä vain noin 9 000 kerrosalaneliömetriä, joka on vain noin kaksi prosenttia alueelle sijoitetusta asunto- ja toimitilarakentamisesta. Hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevin perustein hyväksytty osayleiskaava poikkeaa voimassa olevasta yleiskaavasta 2002 ja loukkaa alueen maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Kaupunkisuunnitteluvirasto on valitusprosessin aikana jatkanut Kruunuvuorenrannan alueen yksityiskohtaisen kaavoituksen valmistelua. Virasto on laatinut osallistumis- ja arviointisuunnitelmat ainakin kahdesta alueelle sijoittuvasta asemakaavasta. Lisäksi kaupunkisuunnittelulautakunta on lähettänyt kaupunginhallituksen käsiteltäväksi neljä alueelle sijoittuvaa asemakaavaa. Viraston valmistelemat ja lautakunnan puoltamat asemakaavat perustuvat valituksen kohteena olevaan osayleiskaavaan. Asemakaavoituksen valmistelu on siten perustunut lähtökohtiin, joiden hallinto-oikeus on todennut loukkaavan maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta, koska osayleiskaavassa kaupungin maiden rakennustehokkuus on ollut huomattavasti korkeampi kuin valittajien maiden. Asemakaavoja on laadittu kaupungin maille. Osayleiskaavassa on siirretty rakennusoikeutta valittajien mailta kaupungin maille. Jos asemakaavojen käsittely etenee, on vaarana, ettei maanomistajien yhdenvertainen kohtelu ole toteutettavissa sen jälkeen, kun suunnittelualueelle osoitettava rakennusoikeus on tullut lähes kokonaan kohdistetuksi nyt asemakaavoitettaville alueille. Tämän vuoksi kaupunginvaltuuston päätös on tarpeen kumota kokonaisuudessaan eikä vain osittain ja palauttaa koko osayleiskaava uudelleen valmisteltavaksi. 2) Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksen osayleiskaavan V- ja SL-alueiden osalta. Lisäksi yhdistys on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan osayleiskaavassa maakuntakaavan viheryhteysmerkinnän kohdalle osoitettujen rakentamisalueiden osalta. Vaatimustensa tueksi yhdistys on esittänyt muun ohella seuraavaa: Uudenmaan maakuntakaavassa suunnittelualueen rannoille on merkitty viherkäytävä. Osayleiskaava sallii kuitenkin rakentamisen merenrantaan asti. Maakuntakaavan keskeiset tavoitteet eivät toteudu, jos rannan viheryhteyttä ei säilytetä. Viheryhteys on tärkeä osa ekologista verkostoa ja tarpeellinen virkistyskäytölle. Näitä seikkoja korostetaan myös valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa. 3) F on valituksessaan vaatinut, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan tai osayleiskaavaehdotus asetetaan uudelleen nähtäville. Vaatimustensa tueksi F on uudistanut asiassa hallinto-oikeudessa lausumansa ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa: Uudenmaan maakuntakaavassa osoitetaan seutuliikenteen rata -merkinnällä seudullisen henkilöliikenteen radat ja metroradat. Maakuntakaavan selostuksessa mainitaan vain Laajasalon metro, ei Laajasalon pikaraitiotietä. Osayleiskaavasta on siten poistettu maakuntakaavaan merkitty metrorata. Voimassa oleva yleiskaava ja Länsi-Laajasalon osuus asuntotuotantotavoitteista perustuvat metron rakentamiseen. Metro on poistettu osayleiskaavasta nähtävilläolon jälkeen. Kysymyksessä on olennainen muutos, joten osayleiskaava olisi pitänyt asettaa uudelleen nähtäville. Osayleiskaavan nähtävilläolon aikana esillä olleessa 14.2.2008 päivätyssä kaavaselostuksessa ei mainita samana päivänä päivättyä selvitystä ”Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön”. Raportti ei ole myöskään 31.10.2008 päivätyn kaavaselostuksen liite. Selostuksen kohdissa 6.2 ja 6.3 väitetään, että vaikutukset on koottu osayleiskaavaluonnoksen liiteraportiksi. Nähtävilläolon jälkeen muutetun 31.10.2008 päivätyn kaavaselostuksen lopussa on lueteltu osayleiskaavan selvitysaineisto eli lähteet. Edellä mainitut vaikutusselvitykset puuttuvat. Tutkimusten ja vaikutusselvitysten tulee olla tehtyinä ja niistä tiedot kaavaselostuksessa, kun kaava on nähtävillä. Edellä mainitut vaikutusselvityksen ja yhteenveto esitetyistä mielipiteistä joko puuttuvat tai vuorovaikutus on ollut puutteellista. Osayleiskaavaa laadittaessa ei ole selvitetty Koirasaarentien soveltumista alueen liikennetarpeeseen eikä vaihtoehtoisia parempia ratkaisuja. Myöskään Koirasaarentien liikenteen lisääntymisen haittoja ei ole selvitetty. Osayleiskaava-alueen ulkopuolella tie halkoo hiljaiseksi luokiteltua maakuntakaavan virkistysaluetta. Koirasaarentien itäpäässä osayleiskaava-alueen ulkopuolella on kerrostaloja ja korkealla sijaitsevia rivitaloja, joiden melusuojaus on vaikeaa ja kallista. Osayleiskaava-alueella Koirasaarentien linjauksessa ei ole otettu huomioon Tahvonlahden pohjukan tervaleppämetsää, jota on pidetty arvokkaana kaupungin ympäristökeskuksen monisteessa 7/2000 ”Luonnonsuojelulain nojalla suojellut luontotyypit Helsingissä”. Uudenmaan ympäristökeskus on viranomaisneuvottelussa vaatinut Tahvonlahden pohjukan luonnontilaisen luonteen säilyttämistä. Osayleiskaavassa Koirasaarentie on linjattu pohjukan kohdalla uudelleen Stansvikin kartanoalueeseen kuuluvan kaivoshuvilan editse. Tien vaikutuksia maisemaan ja historiallisesti arvokkaaseen ympäristöön ei ole selvitetty. Realistisia mahdollisuuksia yhdistää osayleiskaava-alueen liikenne Helsingin pääväyliin ei ole riittävästi selvitetty. Koirasaarentien linjaus osayleiskaava-alueella ei perustu riittäviin selvityksiin. Ulkoilureitit eivät välttämättä sovi liikuntaesteisille, lastenvaunujen kanssa liikkuville tai pyöräilijöille. Tahvonlahden ylittävä silta puuttuu. Yhteys on merkitty maakuntakaavaan viheryhteystarpeena. Kaavaselostuksessa kevyen liikenteen järjestämisestä esitetty ei sido oikeudellisesti. Vastoin hallinto-oikeuden päätöksessään toteamaa osayleiskaavassa osoitettu keskustatoimintojen alue mahdollistaa vähittäiskaupan suuryksikön sijoittamisen alueelle. Alueelle on myös tarkoitus rakentaa vähittäiskaupan suuryksikkö, koska kaavaselostuksen mukaan alueelle sijoitetaan yksi tai kaksi pinta-alaltaan noin 1 000 - 3 000 kerrosalaneliömetrin suuruista päivittäistavaramyymälää. Tällä on suuri merkitys Laajasalon palvelujen sijainnille tulevaisuudessa. Kaavoittajan on pystyttävä perustelemaan osallisten mielipiteiden huomioon ottaminen tai huomiotta jättäminen. Mielipiteen esittäjän on saatava tietää nämä perusteet kaavaselostuksesta. Kaavoittaja ei ole korjannut muinaismuistokohteen merkintää. Suojellun lehmusmetsikön kohdalla olisi pitänyt käyttää S-merkintää. Kaivosalueella oikea merkintä olisi ympäristöministeriön ohjeen mukaan SL. Kaavoitusmenettelyn aikana on syntynyt vaikutelma, että vuorovaikutustilaisuuksien järjestäminen on kaavoittajalle vain ikävä lain määräämä velvollisuus ja esitetyt mielipiteet eivät velvoita kaavoittajaa mitenkään. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että kaava-alue määritellään osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa ja vireilletuloilmoituksessa. Tällöin kaava-alueen muuttamista kesken kaavoitusmenettelyn ei tarvitse erikseen kieltää, koska kaavoittaja voi laatia uuden osallistumis- ja arviointisuunnitelman ja ilmoittaa uudelleen vireilletulosta. 4) Laajasalo - Degerö Seura ry on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Helsingin kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan. Vaatimuksensa tueksi yhdistys on esittänyt muun ohella seuraavaa: Osayleiskaavassa on noudatettava maakuntakaavan rajauksia. Asuntorakentamista on osoitettu maakuntakaavassa viheralueeksi esitetyille alueille. Stansvikin länsi- ja pohjoisosassa on noudatettava ympäristöministeriön yleiskaavaa 1992 koskevaa päätöstä, jossa rakentamisen rajaus on esitetty kulkemaan öljysataman alueen rajaa pitkin. Yleiskaavassa 2002 esitettyjä maankäyttömuotojen suhteita on osayleiskaavassa muutettu niin, että asumisen pinta-ala on kasvanut virkistysalueeseen nähden. Virkistysalue on jäänyt liian vähäiseksi. Aikaisemmassa osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa sekä vuosien 2003 ja 2004 kaavoituskatsauksissa koko suunnittelualue Koirasaarentien varret mukaan lukien oli merkitty osayleiskaava-alueeksi. Osayleiskaava-alueen olennainen muuttaminen kesken kaavoitusmenettelyn on menettelyvirhe. Kaikilta rakennettaviksi suunnitelluilta viheralueilta on laadittava luontoselvitykset. Nyt ne on tehty pääosin alueilta, joille ei edes suunnitella rakentamista. Myös rakentamisen vaikutuksia nykyisten ja tulevien asukkaiden elinympäristöön on arvioitava. Rakentamisen määrä ja kerrosluvut on esitettävä kaavassa, jotta vaikutuksia asumiseen ja ympäristöön voidaan luotettavasti arvioida. Osayleiskaava sallii korkeaa kerrostalorakentamista Kruunuvuorenlammen läheisyyteen, kallion huipulle alle 100 metrin etäisyydelle lammesta sen valuma-alueelle. Rakennukset näkyvät hyvin lammelle, tuhoavat sen erämaahenkisen tunnelman ja uhkaavat lammen luonnontilan säilymistä. Vesilain 1 luvun 15 a §:n mukaan toimenpiteet, jotka vaarantavat alle yhden hehtaarin suuruisen lammen säilymisen luonnontilaisena, ovat kiellettyjä. Kalliolla sijaitsevan Kruunuvuorenlammen ekologinen tasapaino ja säilyminen perustuu koko valuma-alueen säilymiseen nykyisellään. Maakuntakaavassa ja yleiskaavassa 2002 koko Stansvikin läntinen osa on merkitty alueelliseksi kaupunkipuistoksi ja virkistysalueeksi. Osayleiskaavassa syvälle kartanon alueelle ulottuva asuntorakentaminen turmelisi arvokkaan luontoalueen, kartanomaiseman ja historiallisesti arvokkaan Uudenkylän mökkialueen. Rakentaminen on rajattava nykyisen öljysataman alueelle. Ympäristölautakunta on esittänyt harjumaisen Stansvikinniemen rauhoittamista luonnonsuojelulailla. Kruunuvuorenrannan tuhannet asukkaat tulevat kuluttamaan Stansvikin herkkää luontoa. Läntisen Stansvikin hiekka- ja kalliorannat, linturuovikot, saaristomänniköt, sammaleiset kalliot ja Uudenkylän mökkialue on jätettävä suojavyöhykkeeksi tehokkaasti rakennettavaa asuntokorttelialuetta vasten. Alueen luonnontilainen hiekkaranta riittävine suoja-alueineen on säilytettävä myös luonnonsuojelulain perusteella. Direktiiviä 2002/49/EY ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta on noudatettava. Kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelman mukaan kaupunkisuunnittelussa otetaan huomioon virkistysalueisiin kohdistuva melu ja hiljaisten alueiden äänimaisemaa suojellaan ja parannetaan. Tahvonlahden alue on Helsingin harvoja hiljaisia alueita. Kaava-alueelle esitetty katujärjestely Laajasaloon on massiivinen. Erityisen ongelmallinen se on Tahvonlahden pohjukassa, jossa katualue kaartaa aivan ruovikkorannan tuntumaan. Osayleiskaavassa ei ole selvitetty liikenteen aiheuttamia meluhaittoja eikä melusuojausta. 5) Helsingin kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksen ja kaupunginvaltuuston päätöksestä tehdyt valitukset hylätään myös näiltä osin. Asiassa on toimitettava katselmus. Vaatimustensa tueksi kaupunginhallitus on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa: Uudenmaan maakuntakaavassa Stansvikinnummen asuntoalueen (A) länsiosa, vajaa puolet alueesta, on merkitty taajamatoimintojen alueeksi ja alueen itäosa virkistysalueeksi. Maakuntakaavan ohjausvaikutusta noudattaen laaditussa yleiskaavassa 2002 noin puolet Stansvikinnummen alueesta, alueen länsiosa, on merkitty pien- ja kerrostalovaltaiseksi alueeksi ja noin puolet, alueen itäosa, virkistysalueeksi. Stansvikinnummen alue ei siten ole maakuntakaavassa eikä yleiskaavassa 2002 kokonaisuudessaan virkistysaluetta. Osayleiskaava ei muuta olennaisesti alueen käyttötarkoitusta aikaisempaan kaavoitukseen verrattuna. Osayleiskaavan lähtökohtana on ollut rakentamisen keskittäminen jo rakennetulle öljysatama-alueelle. Osayleiskaavan laajat virkistysalueet sijoittuvat nykyisille luontoalueille ja ovat osa Helsingin virkistysalueverkostoa. Osayleiskaava-alueen itäosan kautta kulkee laaja seudullinen virkistysyhteys Hevossalmesta Tullisaarenpuiston suuntaan. Toinen laajem­pi virkistysalue on osoitettu Kruunuvuoreen. Virkistysalueilla on tehty tarpeellisiksi katsottuja luonto- ja kulttuurihistoriallisia selvityksiä luontoarvojen tarkentamiseksi sekä virkistys- ja korttelialueiden rajojen määrittelemiseksi. Stansvikinnummen A-alueella ei ole selvitysten mukaan arvokkaita luontokohteita, jotka tulisi jättää rakentamisen ulkopuolelle. A-alueen rajaus yleiskaavan 2002 rajausta idemmäksi on perusteltua osayleiskaavan kokonaisratkaisun ja mitoitustavoitteiden kannalta. Alue liittyy kiinteästi Kruunuvuorenrannan ydinalueeseen ja sen keskustavaraukseen. Rakentamisen rajan määrittely idässä perustuu myös kulttuurihistoriallisiin näkökohtiin eli Stansvikin kartanopuiston läheisyyteen. Rakentamis- ja virkistysalueiden rajauksia on osayleiskaavatyön yhteydessä tarkistettu lähes kautta linjan tehtyjen selvitysten pohjalta. Stansvikinnummen luontotiedot on selvitetty osayleiskaavaa laadittaessa lain edellyttämällä tavalla käyttäen kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmän tietoja ja muita aikaisemmin tehtyjä selvityksiä. Kaupungin ympäristökeskus on vuodesta 1990 alkaen inventoinut eliöryhmittäin koko kaava-alueen kaupungin luontotietojärjestelmää varten ja päivittänyt alueen luontotietoja 2000-luvulla. Kaava-alueen luontotietoja on täydennetty osayleiskaavaa laadittaessa siltä osin kuin kaupungin ympäristökeskus on pitänyt tarpeellisena. Selvitysten mukaan Stansvikinnummen alueella ei ole sellaisia merkittäviä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa kaavoituksessa huomioon. Kaupungin ympäristökeskus on katsonut, ettei alueella ole ollut tarpeen tehdä lisäselvityksiä osayleiskaavaa laadittaessa. Kaavaselostuksen liitteenä olevassa selvityksessä ”Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön” mainitaan, että ympäristökeskus on inventoinut koko alueen. Selvityksen karttaan on merkitty, ettei Stansvikinnummen alueella ole arvokkaita luontokohteita. Selvityksessä on selostettu rantametsän osalta rakentamista ja sen vaikutusta luontoarvoihin ja todettu, ettei arvokkaita luontoarvoja ole. Selvityksen lähteinä on mainittu muun muassa ”Helsingin kaupungin ympäristökeskus
  17. Luontotietojärjestelmä 15.4.2002 - 18.7.2005: Linnustollisesti arvokkaat kohteet, arvokkaat kasvisto- ja kasvillisuuskohteet ja nisäkäshavainnot, lepakkokohteet” ja ”luontotietojen kohderaportit” sekä ”Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueen luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutusten arviointi 2005, Enviro”. Kaupungin kaavoituskäytännön mukaan luontoselvityksissä rajataan arvokkaiksi todetut alueet, mutta havaintoja erityisten luontoarvojen puuttumisesta ei erikseen dokumentoida. Erillisiä luontoselvityksiä tehdään alueilla, joilla on todettu olevan erityisiä luontoarvoja. Kaavoituksen pohjana käytetään kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmää, jonka sisältö on Suomen oloissa poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen. Järjestelmässä on rajattu vain arvokkaat alueet. Järjestelmässä ei ole luonnoltaan tavanomaisten alueiden tietoja, mutta myös niiden ominaispiirteet on riittävällä tavalla tutkittu järjestelmäinventointien yhteydessä ja kuvattu kaavaselvityksissä. Järjestelmän koko kaupungin ja siten myös Stansvikinnummen alueelta tehdyt selvitykset ovat arvokkaat kasvillisuus- ja kasvistokohteet, linnustollisesti arvokkaat kohteet, lepakkokohteet, matelija- ja sammakkoeläinkohteet sekä geologiset kohteet. Osayleiskaavaa laadittaessa luontotietojen pohjana ei ole käytetty yleisö- ja opetuskäytössä olevaa luontotietojärjestelmää, joka on internetissä. Tämä järjestelmä ei sovellu suunnittelu- ja tutkimuskäyttöön, mikä on kerrottu järjestelmän kuvauksessa. Kaupungin sisäisessä intranetissä on täydellisempi luontotietojärjestelmän versio, joka on tehty nimenomaan suunnittelukäyttöön. Kaupungin ympäristökeskus täydentää aineistoja vuosittain. Järjestelmän tarkoituksena on tarjota riittävät pohjatiedot kaavoitukselle ja luonnonhoidolle. Järjestelmän tiedon taso vaihtelee eliöryhmittäin, mutta se vastaa hyvää yleiskaavatasoa ja monilta osin myös asemakaavatason luontoselvityksiä. Kaupunkisuunnitteluvirasto ja ympäristökeskus arvioivat täydentävien luontoselvitysten tarvetta kaavakohtaisesti. Luontotietojärjestelmässä ei ole sammalia ja jäkäliä, mutta uhanalaisten sammal- ja jäkälälajien tiedossa olevat kasvupaikat ovat ympäristöhallinnon Oiva-järjestelmässä. Kallioperän ominaisuuksien vuoksi tällaisia lajeja ei ole havaittu kaava-alueella eikä niiden löytymistä ole pidetty todennäköisenä. Helsingin arvokkaiden kallioalueiden selvitys koskee myös kysymyksessä olevaa aluetta, jota ei ole selvityksessä rajattu arvokkaaksi alueeksi. Kaupungin rakennusviraston ylläpitämä metsärekisteri kattaa koko metsäpinta-alan. Rekisterissä ovat puustotiedot, puiden lajit ja ikä sekä lahopuun määrä. Kaupunkisuunnitteluvirasto on osayleiskaavaa laadittaessa noudattanut kaupungin ympäristökeskuksen suosituksia. Ympäristökeskus ja ympäristölautakunta sekä Uudenmaan ympäristökeskus ovat pitäneet osayleiskaavan luontoselvityksiä riittävinä. Edellä esitetyn johdosta kaavaselostuksessa tai sen liitteissä ei ole ollut tarpeen esittää erikseen lisätietoja Stansvikin alueen luonnosta ja luontoarvoista. Kaavaselostus täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 40 §:n vaatimukset. Kaavaa ei voida kumota yksinomaan sillä perusteella, että selostuksen ei katsottaisi sisältävän riittävästi tietoja. Osayleiskaava perustuu Stansvikinnummen osalta riittäviin selvityksiin, kun otetaan huomioon kaavaa laadittaessa ja aikaisemmin tehdyt selvitykset. Täydentävä ja erillinen selvitys alueen luontoarvoista ei ole ollut tarpeen, kun otetaan huomioon tehdyt selvitykset, erityisten luontoarvojen puuttuminen, osayleiskaavan kaavallinen taso sekä se, ettei alueen käyttötarkoitus verrattuna aikaisempaan kaavoitukseen ole osayleiskaavassa olennaisesti muuttunut. A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden kiinteistöille osayleiskaavassa osoitetuille aluevarauksille on maankäytölliset perusteet, jotka eivät riipu alueen omistussuhteista. Tasapuolisuuden vaatimuksesta voidaan poiketa, jos siihen on kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen hyväksyttävät maankäytölliset perusteet. Näiltä osin kaupunginhallitus on viitannut ratkaisuihin KHO 2005:5 ja 2006:
  18. Osayleiskaavassa alueiden osoittamiselle eri tarkoituksiin on asianmukaisiin selvityksiin perustuvat maankäytölliset perusteet. Stansvikinnummen asuntoalueen osalta maankäytölliset perusteet on esitetty edellä. Kaitalahden pientaloalueen kaakkoispuolelle kaupungin omistuksessa olevalle metsäalueelle on osayleiskaavassa osoitettu pienehkö pientaloalueen laajennus. Virkistys- ja rakentamisalueen rajaus perustuu luontoselvityksiin eikä maanomistusoloihin. Kruunuvuoressa on tehty laajat selvitykset alueen luontoarvoista ja rakentamismahdollisuuksista tavoitteena säilyttää alueen kulttuurihistorialliset, maisemakulttuuriset ja luontoarvot. Virkistys- ja rakentamisalueen rajaan ovat vaikuttaneet länsi-, etelä- ja pohjoisosassa luonnonsuojelulliset, kulttuurihistorialliset ja maisemalliset näkökohdat sekä idässä lisäksi alueen rakennettavuus ja rakentamisen ympäristövaikutukset. Selvityksen ”Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueen luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutusten arviointi 2005” perusteella on tarkistettu suojeltavan luontotyypin ja Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueen sekä suojavyöhykkeiden rajaukset. Selvitysten perusteella luonnonsuojelualueiden säilyminen edellyttää yleiskaavaa 2002 laajempia luonnonsuojelu- ja virkistysaluevarauksia. Kruunuvuorenlampi edellyttää sen valuma-alueen jättämistä rakentamisen ulkopuolelle suojavyöhykkeeksi ja merkitsemistä osayleiskaavassa pääosin virkistysalueeksi. Vuoden 2005 luontoselvityksen ja selvityksen ”Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön” mukaan suorantainen lampi, jonka valuma-alue on pieni, kärsii herkästi valuman vähenemisestä ja kaikki maankäytön muutokset lammen valuma-alueella voivat vaikuttaa vesitalouteen ja olla haitaksi suojelutavoitteille. Suojavyöhykkeeksi sopii koko lammen valuma-alue. Vähäinen rakentaminen suojavyöhykkeellä on mahdollista, jos suojelutavoitteet otetaan huomioon. A:n ym. mailla sijaitsee myös pääosa luonnonsuojelulain mukaisena luontotyyppinä suojellusta lehmusesiintymästä. Lehmusmetsikön lähiympäristö on tuoretta ja kosteaa lehtoa, jolla on huomattavia luontoarvoja. Luonnonsuojelualue tarvitsee ympärilleen suojavyöhykkeen, joka on osayleiskaavassa merkitty pääosin virkistysalueeksi. Edellä mainittujen selvitysten mukaan lehmusmetsikön ja ympäröivän lehdon säilyttäminen voidaan turvata jättämällä alue luonnontilaiseksi. A:n ym. mailla on lisäksi linnustollisesti arvokas kohde (III arvoluokan kohde, Helsingin ympäristökeskus 2005), jolla on huomattava merkitys muun muassa kääpien kasvupaikkana. Alueeseen kuuluvat suolammen lisäksi lammen kaakkoispuoliset kuusivaltaiset metsät ja lehdot. Kaupungin luontotietojärjestelmässä arvokkaina luontokohteina on mainittu Kruunuvuorenlampi ympäristöineen, lammen valuma-alue, Kruunuvuoren lehmuslehdot ympäristöineen ja Kruunuvuoren linnustollisesti arvokas alue sekä Kruunuvuori geologisesti arvokkaana kohteena. Yleiskaavaan 2002 sisältyvän tarkastelun mukaan A:n ym. maihin kuuluva rantavyöhyke on maisemakulttuurin kannalta alue, jolla on huvilakulttuurin sekä puutarhataiteellisia tai -kulttuurisia piirteitä. Alueen arvot on todettu myös varhaisemmissa maankäytön suunnittelua varten tehdyissä selvityksissä. Osayleiskaavaa laadittaessa ei tehty uutta sel­vitystä maisemallisista arvoista, joita kaupunginmuseo on pitänyt kiis­tattomina. Selvityksessä ”Vaikutukset maisemaan, rakennettuun ympäristöön, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön” on todettu Kruunuvuoren maisemallinen merkitys kallioisena ja metsäisenä alueena, joka näkyy laajalle alueelle Helsingin historialliseen keskustaan ja monin paikoin kantakaupungin itärannalle, sekä mainittu Kruunuvuoren huvila-alueen rantakallioiden maisemallinen ja virkistyskäyttöarvo. Maisemallisesti arvokkaiden ranta-alueiden sekä luonnonsuojelualueiden ja niiden suojavyöhykkeiden ulkopuolelle jää A:n ym. maille ainoastaan Kaitalahden pientaloalueeseen rajautuva tasosta noin +28.00 jyrkästi itään viettävä kalliorinne sekä etelässä Oy Shell Ab:n alueeseen rajautuva pienehkö alue, joka osittain kuuluu luonnonsuojelualueiden suojavyöhykkeisiin. Kaavoituksessa on selvitetty Kaitalahden rinteen ja Oy Shell Ab:n alueeseen rajautuvan reunan rakentamismahdollisuuksia sekä huvilatyyppistä rakentamista muutaman alueella säilyneen vanhan huvilan ja puutarhan yhteyteen. Huvilatyyppisestä asutuksesta virkistysalueelle ja kerrostalojen rakentamisesta Kaitalahden reunaan välittömästi omakotitonttien yläpuolelle luovuttiin tehtyjen selvitysten perusteella. Rakentamisen haitat luonnolle, ympäristölle, kaupunkikuvalle, maisemalle ja virkistysalueen käytölle arvioitiin liian suuriksi. Alueet eivät myöskään rakennettavuudeltaan soveltuneet rakentamiseen. Tämän vuoksi kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 31.5.2007, että rakentamisesta Kaitalahden reunassa ja huvilarakentamisesta luovutaan. Osayleiskaavassa on merkitty vanhojen huviloiden alueen rakennuskannasta viisi rakennusta sr-merkinnällä. Pienimuotoinen rakentaminen näiden rakennusten yhteyteen virkistysalueelle ilman tontteja ja katuyhteyttä on osayleiskaavan mukaan mahdollista. Oy Shell Ab:n alueeseen liittyvälle alueelle on osayleiskaavassa osoitettu noin 9 000 kerrosalaneliömetriä rakennusoikeutta. Alueen rakentamista ei voida tehostaa, koska korkealla kalliolla sijaitseva paikka on kaupunkikuvallisesti tärkeä. Rakentamisalueen laajentaminen olisi tarkoittanut rakentamisen ulottamista yhä enemmän luonnonsuojelualueen suoja-alueille. Kruunuvuorenlammen ja sen rantavyöhykkeen merkitsemiselle luon­non­suojelualueeksi on ollut perusteet. Selvityksen ”Vaikutukset virkistys­alueisiin ja luonnonympäristöön” mukaan lampi rantasoineen ja -puus­toineen muodostaa erämaisen kokonaisuuden, joka tulee sisällyttää luonnonsuojelualueeseen. Myös vuoden 2005 luontoselvityksessä on esitetty suositukset Kruunuvuoren suojelualueen rajaukselle. Kruunuvuorenlampi kuuluu Helsingin luonnontilaisimpiin lampiin. Sen suppean valuma-alueen, noin kuusi hehtaaria, kallio- ja maaperää ei ole juuri muutettu. Myös ympäristön kasvillisuus on säilyttänyt alkuperäiset piirteensä paremmin kuin muiden lampien ympäristöt. Kruunuvuorenlampi on merkitty aikaisemmassa seutukaavassa suojelualueeksi (SU) ja yleiskaavoissa 1992 ja 2002 luonnonsuojelualueeksi. Osayleiskaavan SL-merkinnällä ei vielä perusteta luonnonsuojelualuetta A:n ym. maille. Tarkoituksena on, että kaupunki perustaa myöhemmin luonnonsuojelualueen hankittuaan ensin alueen omistukseensa. Yleiskaavassa voidaan antaa tarpeellisia suojelumääräyksiä, eikä suojelumerkintä edellytä alueen kuulumista valtakunnallisiin luonnonsuojeluohjelmiin. Kaavamerkintäasetus ei edellytä, että SL-merkinnän lisäksi kaavaan tulisi merkitä k, jos luonnonsuojelualue on tarkoitettu kunnan perustettavaksi. Tahvonlahdenharju on luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituksen kannalta erilainen kuin Kruunuvuorenlampi. Yleiskaavassa 2002 Tahvonlahdenharju on V-aluetta, mikä tarkoittaa kulutusta kohtuullisesti sietävää luontotyyppiä. Alueella on rakennus- ja puistohistoriallisia arvoja, joiden yhteensovittaminen luonnonsuojelualueen määräysten kanssa on hankalaa. Kaupungin ympäristökeskuksen mukaan Tahvonlahdenharjun luontoarvot ovat kohtuullisesti turvattavissa V/S1- ja V/S2-merkinnöillä. Helsingin luonnonsuojeluohjelma on ympäristölautakunnan hyväksymä toimintaohje kaupungin ympäristökeskukselle eikä se ole kaavoituksessa oikeudellisesti sitova. Vuonna 2005 tehdyssä selvityksessä ei ilmennyt sellaisia luontoarvoja, jotka olisivat perustelleet Tahvonlahdenharjun muuttamista luonnonsuojelualueeksi. Perustelut sille, että A:n ym. osayleiskaavasta saama hyöty eli rakennusoikeus on vähäisempi kuin muiden maanomistajien, ovat maankäytöllisiä. Yleiskaava 2002 sekä alueiden maisemalliset, kulttuurihistorialliset ja luontoarvot antavat toisistaan poikkeavat lähtökohdat eri maanomistajien maiden suunnittelulle. Yleiskaavassa 2002 Oy Shell Ab:n ja St1 Oy:n maat on merkitty kerrostalo- ja pientalovaltaisiksi alueiksi. Kaupungin maista noin puolet on osoitettu virkistysalueiksi ja puolet rakentamisalueiksi. A:n ym. maista pääosa on merkitty virkistysalueeksi ja alueen itäreunassa on Kaitalahden pientaloalueen viereinen pientalovaltainen alue. Rantavyöhykkeet on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Kruunuvuorenlampi on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Kaupunki omistaa maata sekä öljysatama-alueella että metsäalueilla. Ne kaupungin maat, joilla on erityisiä kulttuurihistoriallisia, maisemallisia tai luontoarvoja, on osoitettu osayleiskaavassa virkistys- ja luonnonsuojelualueiksi. Oy Shell Ab:n ja St1 Oy:n maat ovat pääosin rakennettua öljysatamaa, jossa ei ole luontoarvoja. Oy Shell Ab:n mailla Kruunuvuoren kallio ja Haakoninlahden kallioniemi on katsottu maiseman ja ympäristön kannalta arvokkaiksi ja ne on merkitty osayleiskaavassa virkistysalueiksi. St1 Oy:n mailla Koirasaaren länsiosa on merkitty puistoalueeksi. A:n ym. mailla on merkittäviä maisemallisia, rakennustaiteellisia, kulttuurihistoriallisia ja luonnonsuojelullisia arvoja sekä muita luontoarvoja. Nämä arvot ja niiden säilymisen edellyttämät suojavyöhykkeet rajoittavat alueen käyttömahdollisuuksia rakentamiseen. Rakentamismahdollisuuksia A:n ym. mailla on selvitetty osayleiskaavaa laadittaessa. A:n ym. maille osoitetun A-alueen arvioitu rakentamismäärä 9 000 kerrosalaneliömetriä tarkoittaa osa-alueen rakentamista tehokkaasti tehokkuusluvun ollessa e=1,
  19. Kaupunki omistaa osayleiskaava-alueella noin 112 hehtaaria, josta korttelialueiksi on osoitettu 43,6 prosenttia ja virkistys-, katu- ja muuksi alueeksi 56,4 prosenttia. St1 Oy omistaa osayleiskaava-alueella noin 2,3 hehtaaria, josta korttelialueiksi on osoitettu 36,8 prosenttia ja virkistys-, katu- ja muuksi alueeksi 63,2 prosenttia. Oy Shell Ab omistaa osayleiskaava-alueella noin 8,9 hehtaaria, josta korttelialueiksi on osoitettu 71,2 prosenttia ja virkistys-, katu- ja muuksi alueeksi 28,7 prosenttia. A ym. omistavat osayleiskaava-alueella noin 16,6 hehtaaria, josta korttelialueiksi on osoitettu 3,7 prosenttia ja virkistys-, katu- ja muuksi alueeksi 96,3 prosenttia. Arvioidut aluetehokkuudet osayleiskaava-alueella ovat e=0,22 (kaupunki), e=0,52 (St1 Oy), e=0,45 (Oy Shell Ab) ja e=0,06 (A ym.). Kruunuvuorenrannan rakentamisen jälkeen koko Laajasalon virkistysalueiden määrä asukasta kohden laskee 135 neliömetriin, mikä on keskimääräistä esikaupunkialueiden suuruusluokkaa. Osayleiskaava-alueella virkistys- ja luontoalueita on 101 neliömetriä asukasta kohden. A:n ym. maille osoitetut virkistysalueet ovat siten tarpeen alueen kasvavan väestön käyttöön. Luontoarvojen selvittäminen eri maanomistajien alueilla on tapahtunut tasapuolisesti ja riittävällä tavalla. Kaupungin omistamat rakentamattomat metsäalueet, Stansvikinnummi ja Kaitalahden kaakkoispuolinen alue, on osoitettu asuntoalueiksi maankäytöllisin perustein. A:n ym. maiden osoittamiselle osayleiskaavassa pääosin virkistys- ja luonnonsuojelualueiksi on ollut maankäytölliset syyt. Yleiskaavan sisältövaatimukset huomioon ottaen A:n ym. maita ei ole voitu osoittaa laajemmin rakentamiseen. Virkistys- ja luonnonsuojelualueiksi osoitetut A:n ym. maat ovat ainutlaatuista aluetta, jota ei olisi voitu korvata muualla esimerkiksi kaupungin omistamalla alueella. Maanomistajien alueiden kaavalliset lähtökohdat, ominaisuudet ja sijainti sekä yleiskaavan sisältövaatimukset huomioon ottaen kaava-alueen maanomistajia on kohdeltu tasapuolisesti. Lain esitöiden mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentin mukaisen kohtuuttoman haitan arvioimisessa tulee ottaa huomioon yleiskaavan aluevarausten ja kaavamääräysten muodostama kokonaisuus. Oikeuskirjallisuuden mukaan maanomistajalle aiheutuvaa haittaa arvioidaan suhteessa suunnitelmaan kokonaisuudessaan, alueen aikaisempaan käyttötarkoitukseen, aluevarausten kehittymiseen aikaisemmista suunnitelmista sekä erityisesti paikallisten olosuhteiden asettamiin vaatimuksiin. Arvioinnissa otetaan huomioon maanomistajalle yleiskaavasta tuleva hyöty, alueen sijainti, muiden maankäyttötarpeiden painavuus ja muiden maanomistajien kohtelu kaavoituksessa. Osayleiskaavaa laadittaessa on pyritty laajasti selvittämään rakentamismahdollisuuksia yksityisten omistamalla maalla. Kaavan niin sanottu sosiaalifunktio on ensisijainen punnittaessa yleistä etua ja yksityistä intressiä. Pääkaupunkiseudulla ja sen läheisyydessä olevissa yleiskaavoissa on katsottu välttämättömäksi varata varsin laajat alueet virkistyskäyttötarkoituksiin. Yleispiirteisessä yleiskaavassa esitetyt rakennusoikeudet ovat arvioita ja ne tarkentuvat asemakaavoituksessa. Asemakaavavaiheessa kaupunki tulee tarkistamaan rakentamisalueiden rajoja ja rakentamistehokkuuksia. Kun maanomistaja ei voi käyttää aluettaan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, maanomistajan oikeudet turvataan lunastus- ja korvausmenettelyä koskevilla maankäyttö- ja rakennuslain 101 ja 102 §:n säännöksillä tai vapaaehtoisin kaupoin. Kaupunki on Maanmittauslaitoksen selvitysten ja kauppahintatilastojen perusteella noudattanut virkistys- ja suojelualueiden maanhankinnassa maanomistajille edullista hintatasoa. Osayleiskaava ei kokonaisuutena arvioiden aiheuta A:lle ym. laissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Helsingin kaupunginhallitus on antanut A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n, F:n ja Laajasalo - Degerö Seura ry:n valitusten johdosta selityksen. Kaupunginhallitus on esittänyt, että A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Laajasalo - Degerö Seura ry:n valitukset hylätään. Kaupunginhallitus on esittänyt F:n valituksen tutkimatta jättämistä siltä osin kuin F on uusina valitusperusteina vedonnut siihen, että osayleiskaavasta on poistettu maakuntakaavaan merkitty metrorata ja siihen, että Koirasaarentien linjauksessa ei ole selvitetty tien soveltuvuutta liikennetarpeeseen, tien vaihtoehtoja eikä tien vaikutuksia Tahvonlahden pohjukan tervaleppämetsään ja Stansvikin kartanoalueen maisemaan ja historiallisesti arvokkaaseen ympäristöön. Muilta osin kaupunginhallitus on esittänyt, että F:n valitus hylätään. A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden valituksen johdosta kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että osayleiskaavassa on osoitettu virkistysalueeksi A:n ym. maille yleiskaavassa 2002 osoitettu pientalovaltainen alue. Selvitysten perusteella Kaitalahden puoleisen kalliorinteen rakentamisen on katsottu heikentävän olennaisesti Kruunuvuoren maisema- ja virkistyskäyttöarvoa sekä luonnontilaa. Jyrkän kalliorinteen huono rakennettavuus, sijainti lähellä luonnonsuojelualueita ja niiden suojavyöhykkeitä, rakentamisen näkyminen luonnonsuojelualueille ja Kaitalahteen sekä merkittävän virkistysyhteyden katkeaminen alueelle johtavan tien ja muun infrastruktuurin vuoksi olivat syynä alueen jättämiselle rakentamisen ulkopuolelle. Osayleiskaavaa laadittaessa ohjeena olleessa Uudenmaan maankuntakaavassa koko Kruunuvuoren alue, Kaitalahti, nykyisen öljysataman alue ja Stansvikinnummen länsiosa on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi. Merkintä sisältää myös taajamien sisäiset paikalliset suojelualueet sekä virkistys- ja puistoalueet. A:n ym. maiden osoittaminen osayleiskaavassa pääosin virkistysalueeksi ja luonnonsuojelualueeksi on maakuntakaavan mukaista. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksen johdosta kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että maakuntakaavan virkistysyhteystarve Stansvikista länteen sijaitsee nykyisin ulkopuolisilta suljetulla, raskaasti rakennetulla öljysatama-alueella. Osayleiskaavassa on osoitettu uusi maakuntakaavan mukainen virkistys- ja ulkoilureitti rantoja pitkin. Kruunuvuorenrannan osalta rantoja pitkin kulkevalla yhteydellä on merkitystä nimenomaan kevyen liikenteen kannalta. Öljysataman kohdalla reitillä ei ole merkitystä lajiston liikkumisen kannalta. F:n valituksen johdosta kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että osayleiskaavaehdotuksen liiteraportit ”Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön” ja ”Vaikutukset maisemaan, rakennettuun ympäristöön, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön” ovat kuuluneet nähtävillä olleeseen kaava-aineistoon. Yhteenveto esitetyistä mielipiteistä on esitetty 6.11.2008 päivätyssä kaavaselostuksessa. Kruunuvuorenrannan ajoneuvoliikenne Laajasalosta kulkee pääosin nykyistä Koirasaarentietä pitkin. Koirasaarentien linjausta on tarkistettu siten, että nykyistä leveämpi katu asettuu mahdollisimman luontevasti kallioiseen maastoon. Tahvonlahden pohjukan kohdalla nykyinen Koirasaarentie kulkee kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden suojeltujen Kaivoshuvilan sekä Schaumannin huvilan ja Alppimajan välistä. Levennetty katu ei mahdu kulkemaan entistä linjausta pitkin. Siirtämällä katu Kaivoshuvilan Tahvonlahden puolelle on samalla voitu yhdistää arvokkaat huvilat samaan pihapiiriin. Kaavaselostuksen mukaan Koirasaarentien toimivuus on Kruunuvuorenrannan rakentamisen jälkeen todennäköisesti hyvä pienin kaista- ja liittymäjärjestelyin. Liikennemäärän kasvu lisää melua Koirasaarentien ympäristössä, mutta ei siinä määrin, että se edellyttäisi meluesteiden rakentamista. Koirasaarentien suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä arvioidaan keinot vähentää melun leviämistä lähistön virkistysalueille. Tahvonlahden pohjukassa Koirasaarentien rakentamisen johdosta mahdollisesti poistuvat tervalepät eivät muuta aluetta siten, että se vähentäisi alueen luontoarvoa tai muuttaisi lintujen elinolosuhteita. Osayleiskaavassa on ulkoilureitti-merkinnällä osoitettu ulkoilureittien sijainti virkistysalueilla ja sellaisilla alueilla, joilla on ulkoilun ohjaamistarvetta. Osayleiskaavan valmistelun yhteydessä alueelle suunniteltu kattava kevyen liikenteen verkosto on asemakaavoituksen pohjana ja verkosto tulee tarkentumaan ja tihentymään yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Tahvonlahden ylittävän lyhyen kevyen liikenteen sillan merkitsemistä osayleiskaavaan ei ole katsottu tarpeelliseksi. Kruunuvuorenrannan paikalliskeskus on mitoitettu palvelemaan pelkästään Kruunuvuorenrannan asuinaluetta. Keskukseen sijoittuu päivittäistavarakauppa, joitakin erikoismyymälöitä ja yksityisiä palveluja. Laajasalo - Degerö Seura ry:n valituksen johdosta kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että Kruunuvuoren eteläosan A-alue ulottuu vähäisessä määrin Kruunuvuorenlammen valuma-alueelle. Valuma-alueen koko on noin 6,2 hehtaaria ja A-alueesta ulottuu valuma-alueelle noin 0,5 hehtaaria. Selvitysten mukaan vähäinen rakentaminen lammen suojavyöhykkeellä on mahdollista, jos suojelutavoitteet otetaan huomioon. Rakentamisalueen raja tarkentuu asemakaavoituksessa. Asemakaavaa laadittaessa selvitetään myös tarkemmin rakennusten vaikutusta näkymiin luonnonsuojelualueelta ja merialueelta. A ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat sekä F ovat antaneet kaupunginhallituksen selityksen johdosta vastaselitykset. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:lle ja Laajasalo - Degerö Seura ry:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. A ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, C, Stansvikin kyläyhdistys ry, D, E, Laajasalon pienkiinteistöyhdistys ry, F, G sekä H ja I ovat antaneet kaupunginhallituksen valituksen johdosta selitykset. Laajasalo - Degerö Seura ry:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. Helsingin kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi A:lle ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaille. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
  20. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valitusta siltä osin kuin se koskee Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymässä osayleiskaavassa A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden kiinteistöille osoitettuja virkistysalueita (V) ja Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualuetta (SL). Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.
  21. Helsingin kaupunginhallituksen väite F:n valituksen osittaisesta tutkimatta jättämisestä hylätään.
  22. Helsingin kaupunginhallituksen vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.
  23. Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan Helsingin kaupunginhallituksen valituksen johdosta siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksen osayleiskaavassa A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden kiinteistöille osoitettujen virkistysalueiden (V) ja Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueen (SL) osalta. A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden hallinto-oikeudelle tekemä valitus otetaan asiaa hallinto-oikeudelle miltään osin palauttamatta välittömästi tutkittavaksi ja hylätään.
  24. Muutoin korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehdyt valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta muilta osin.
  25. Lausuminen Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa. Perustelut
  26. Tutkimatta jättäminen Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 4 momentin mukaan muilla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen. Helsingin hallinto-oikeus on kumonnut Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksen Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan hyväksymisestä A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden kiinteistöille osoitettujen virkistysalueiden (V) ja Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueen (SL) osalta. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n hallinto-oikeuden päätöksestä tekemässä valituksessa on vaadittu hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista edellä mainituilta osin. Tämän vuoksi yhdistyksen valitus on jätettävä näiltä osin tutkimatta.
  27. Väitteen hylkääminen F on hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vedonnut muun ohella siihen, ettei suoraa kevyen liikenteen yhteyttä raitiotien kanssa keskustaan ole merkitty osayleiskaavaan sekä siihen, ettei Koirasaarentien lisääntyvän liikenteen vaikutuksia ole arvioitu. F:n valitusta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei siten ole tehty eri perusteilla kuin jo hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon kuntalain 90 §:n 3 momentti, Helsingin kaupunginhallituksen väite, jonka mukaan F:n valitus olisi osittain jätettävä tutkimatta, on hylättävä.
  28. Katselmus Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi Helsingin kaupunginhallitus on pyytänyt katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.
  29. A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden kiinteistöille osoitetut virkistysalueet (V) ja Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualue (SL) Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa. Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Periaate, jonka toteutumistapa viime kädessä riippuu kulloinkin kysymyksessä olevasta kaavamuodosta, edellyttää muun ohella, ettei alueiden omistajia kaavassa aseteta toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita. A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden osayleiskaava-alueella sijaitsevat kiinteistöt RN:ot 2:329 ja 2:18 on osayleiskaavassa osoitettu pääosin virkistysalueeksi (V). Kiinteistöjen alueella sijaitseva Kruunuvuorenlampi ympäristöineen on osayleiskaavassa osoitettu luonnonsuojelualueeksi (SL). Osayleiskaavaan liittyvissä selvityksissä ”Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueen luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutusten arviointi” sekä ”Kruunuvuorenranta, osayleiskaavaehdotus ja maankäyttösuunnitelmaehdotus, vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön” ja ”Kruunuvuorenranta, osayleiskaavaehdotus, vaikutukset maisemaan, rakennettuun ympäristöön, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön” on tarkasteltu muun muassa nyt kysymyksessä olevaa Kruunuvuoren aluetta. Selvityksen ”Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueen luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutusten arviointi” mukaan Kruunuvuori on 20 hehtaarin laajuinen kallioinen niemi, jonka rantakallioilta avautuu esteetön näkymä Kruunuvuorenselälle. Niemen keskiosassa kallioiden välisessä painanteessa on lähes erämaisen oloinen Kruunuvuorenlampi. Kruunuvuori on vanhaa väljästi rakennettua huvila-aluetta, mutta suurin osa huviloista on hylätty ja ne ovat ränsistyneet. Selvityksen mukaan luonnontilaisen Kruunuvuorenlammen pinta-ala on 0,4 hehtaaria. Selvityksen suositusten mukaan lampi muodostaa rantasoineen ja -puustoineen erämaisen kokonaisuuden, joka tulisi kokonaan sisällyttää luonnonsuojelualueeseen. Selvityksessä esitettyyn luonnonsuojelualueen rajaukseen, joka vastaa osayleiskaavassa osoitettua SL-aluetta, sisältyvät lampi rantanevoineen, eteläpään tervaleppää kasvava lehtokorpi sekä länsi- ja itäpuolen sekä pohjoispään reunametsät suunnilleen 3 - 5 metrin korkeustasoon lammen pinnasta mitattuna, jolloin suurin osa lammen ympäristön vankasta puustosta on mukana. Selvityksen suositusten mukaan lammen suojavyöhykkeeksi sopii koko lammen valuma-alue, jonka pinta-ala on noin 6,2 hehtaaria. Osayleiskaavan tarkoituksena on merkittävän uuden asuinalueen muodostaminen Kruunuvuorenrannan alueelle. Yleiskaavalle maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa asetettujen sisältövaatimusten perusteella osayleiskaavassa on tarpeen osoittaa uudelle asuinalueelle myös lähivirkistysalueita. Osayleiskaavan selostuksen mukaan Kruunuvuoren vaihteleva maasto, hyvin säilynyt luonto ja alueelta merelle avautuvat näkymät muodostavat hienot puitteet virkistyskäytölle. Edellä mainittujen osayleiskaavaan liittyvien selvitysten perusteella Kruunuvuoren alue soveltuu sijaintinsa ja maastonmuotojensa sekä luontoon, maisemaan ja rakennettuun ympäristöön liittyvien arvojensa vuoksi erityisen hyvin virkistysalueeksi. Kun otetaan huomioon edellä mainituissa selvityksissä Kruunuvuorenlammen ja sen ympäristön luonnonarvoista esitetty sekä luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentissa säädetyt luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset, Kruunuvuorenlampi ympäristöineen on voitu osoittaa osayleiskaavassa SL-alueeksi. Osayleiskaavan lainmukaisuutta näiltä osin arvioitaessa on merkitystä myös vesilain 1 luvun 15 a §:n 1 momentin pienvesien muuttamiskiellolla. Tämä lakiin perustuva velvoite on otettava huomioon jo yleiskaavoituksen lähtökohtana, koska se ilman erikseen myönnettyä poikkeusta estää lammen luonnontilan muuttumiseen johtavan maaperän muokkaamisen. Näin ollen A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden kiinteistöille osayleiskaavassa osoitetuille V-alueille ja Kruunuvuorenlammen SL-alueelle on hyväksyttävät maankäytölliset perusteet. Kun otetaan lisäksi huomioon kiinteistöjen sijainti kaupunkialueella ja kiinteistön RN:o 2:329 alueelle osayleiskaavassa osoitettu asuntoalue (A) sekä maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ssä säädetty muuhun kuin yksityiseen rakennustoimintaan osoitettuja alueita koskeva kunnan lunastusvelvollisuus, osayleiskaavasta ei aiheudu maanomistajille kohtuutonta haittaa eikä vaatimusta maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta ole syrjäytetty. Tämän vuoksi Helsingin hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksen osayleiskaavassa A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden kiinteistöille osoitettujen virkistysalueiden (V) ja Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueen (SL) osalta. A:n ja B:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden hallinto-oikeudelle tekemä valitus on hylättävä.
  30. Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksen lainmukaisuus muilta osin 5.1 Stansvikinnummen A-alue Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen internetissä toimivan luontotietojärjestelmän kuvauksessa todetaan, ettei järjestelmä sovellu suunnittelu- tai tutkimuskäyttöön. Sen sijaan kaupungin intranetissä toimiva luontotietojärjestelmä on tarkoitettu muun ohella kaavoittajien käyttöön. Osayleiskaavassa asuntoalueeksi (A) osoitettu Stansvikinnummen alue on edellä kohdassa 4 mainituissa osayleiskaavaan liittyvissä luontoselvityksissä rajattu selvitettävän alueen ulkopuolelle. Myöskään Stansvikinnummen A-alueen luonnonarvoja koskevat kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmän tiedot eivät ole olleet osayleiskaavaa laadittaessa osallisten käytettävissä sellaisessa muodossa, että osalliset olisivat voineet lausua niistä mielipiteensä maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Mainitut tiedot ovat sisältyneet kaupungin intranetissä toimivaan luontotietojärjestelmään, joka on muun ohella kaavoittajien käytössä. Yleisön käytössä internetissä oleva järjestelmä ei ole sisältänyt samoja tietoja. Näin ollen osayleiskaava ei perustu näiltä osin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. 5.2 Vähittäiskaupan suuryksikkö Osayleiskaavassa Kruunuvuorenrannan alueelle on osoitettu muun ohella keskustatoimintojen alue sekä kerrostalovaltainen asuntoalue (C/AK1). Maankäyttö- ja rakennuslain 71 d §:n 1 momentti huomioon ottaen C/AK1-alue on myös mahdollinen maankäyttö- ja rakennuslain 71 a §:ssä tarkoitetun vähittäiskaupan suuryksikön sijoituspaikka. Osayleiskaavan selostuksen mukaan alueelle sijoitetaan yksi tai kaksi suurempaa (pinta-alaltaan noin 1 000 - 3 000 kerrosalaneliömetriä) päivittäistavaramyymälää. Selostuksen palveluihin kohdistuvia vaikutuksia koskevan kohdan mukaan alueelle rakennetaan omat peruspalvelut ja monipuolisempien palvelujen osalta alue tukeutuu Laajasalon keskuksen palveluihin. Kun otetaan huomioon osayleiskaavan selostuksessa näiltä osin todettu ja se, että Kruunuvuorenrannan uusi asuinalue sijoittuu olemassa olevan kaupunkirakenteen yhteyteen, ei osayleiskaavan hyväksymispäätös ole lainvastainen F:n valituksessa näiltä osin esitetyillä selvitysten riittävyyteen liittyvillä perusteilla. 5.3 Koirasaarentien linjaus Tahvonlahden pohjukan kohdalla Koirasaarentien linjausta on lisääntyneen tilantarpeen vuoksi osayleiskaavassa muutettu Tahvonlahden pohjukan kohdalla siten, että tie kulkee lähempänä rantaa kuin nykyinen Koirasaarentie. Kaupunginhallituksen selityksen mukaan siirtämällä katu Kaivoshuvilan Tahvonlahden puolelle on samalla voitu yhdistää arvokkaat huvilat samaan pihapiiriin. Edellä kohdassa 4 mainitun selvityksen ”Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön” mukaan Tahvonlahden ruovikko on linnustollisesti arvokas kohde. Selvityksen mukaan alue on rehevää lahdenpohjukkaa reunametsineen ja niittyineen. Kun otetaan huomioon, ettei tie oikaisusta huolimatta kulje aivan Tahvonlahden rannassa, ei osayleiskaavan hyväksymispäätös ole lainvastainen F:n ja Laajasalo - Degerö Seura ry:n valituksissa näiltä osin esitetyillä perusteilla. 5.4 Täydentävät perustelut ja lopputulos Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.
  31. Täytäntöönpano Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Sakari Vanhala, Hannu Ranta ja Eija Siitari-Vanne. Asian esittelijä Jukka Reinikainen.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.