§:n 1 momentin mukaan perustaa ilman asianosaisten suostumusta. Kun myös maankäyttö- ja rakennuslain 158 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyivät, hakemus oli voitu hyväksyä. Maankäyttö- ja rakennuslaki 158 § 1, 2 ja 4 momentti, 159 § 1 momentti Maankäyttö- ja rakennusasetus 80 § 4 kohta Ks. myös KHO 20.3.2006 T 632 Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeus 19.2.2010 nro 10/0096/5 Asian aikaisempi käsittely Kiinteistö Oy Raitinkartano (49-12-2-7), Kiinteistö Oy Raitinlukko (49-418-1-1444) ja Tapiolan Toimitalo Oy (49-12-4-3) ovat pyytäneet, että niiden hyväksi perustetaan ja rekisteröidään rakennusrasitteena pysyvä oikeus sijoittaa ja pitää yhteensä 108 autopaikkaa Tapiola Center Oy:n omistamassa Espoon kaupungin 12. kaupunginosan (Tapiola) tontille 4 (nykyisin tontti 16) rakennetussa pysäköintirakennuksessa. Espoon rakennuslautakunta on 4.9.2008 tekemällään päätöksellä § 3 hyväksynyt hakemuksen ja päättänyt
§:n nojalla perustaa rakennusrasitteena seuraavat rasitteet: - Espoon kaupungin
§:ssä säädetään, että rakennusrasite voidaan perustaa, vaikka asianosaiset eivät siitä sovikaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rasite voitaisiin jonkun osapuolen hakemuksesta pelkästään tällä perusteella perustaa. Maankäyttö- ja rakennuslain 158 §:n yleisten edellytysten täytyy toteutua myös lain 159 §:n mukaisen pakkorasitteen osalta. Haetuilta rasitteilta puuttuvat nämä edellytykset eikä pakkorasitetta voida perustaa pelkästään asemakaavaan vedoten. Rakennuslautakunta on perustellut hakemuksen hyväksyvää kantaansa myös sillä, että kysymyksessä on asemakaavan toteuttaminen. On ristiriitaista, että tämän pakkorasitehakemuksen yhteydessä rakennuslautakunta on katsonut, että rasitteiden perustaminen on asemakaavan toteuttamista, vaikka se itse on aikaisemmin yhteisjärjestelyhakemuksen hylänneessä päätöksessään todennut asemakaavan autopaikoituksen osalta toteutuneeksi. Voidaan todeta, että asemakaava on toteutettu alueen osalta jo silloin, kun pysäköintirakennelma on rakennettu ja otettu käyttöön. Olosuhteissa ei ole siitä lähtien tapahtunut mitään muutosta. Näin ollen pakkorasitteen perustaminen ei voi olla mitenkään kaavan toteuttamisen vaatima järjestely. Pakkorasite ei tuo mitään lisäarvoa, kun kerran rakennuslupien mukaiset velvoitepaikat on vapaaehtoisilla sopimuksilla aikanaan sijoitettu pysäköintirakennukseen. Hakijoiden pelko 108 velvoiteautopaikan katoamisesta on aiheeton. Rasitteiden aiheuttama haitta Tapiola Center Oy:n tontille on ilman muuta huomattava. Rasitteet estävät ja rajoittavat kiinteistön kehittämistä. Tapiola Center Oy:llä on meneillään kiinteistöön kohdistuvia kaavoitushankkeita, jotka keskeisellä tavalla tulisivat tukemaan ja olemaan osa Tapiolan keskustan kehitysprojektia, jota myös Espoon kaupunki on osaltansa tukemassa. Espoon rakennuslautakunta on antanut lausunnon. Kiinteistö Oy Raitinkartano, Kiinteistö Oy Raitinlukko ja Tapiolan Toimitalo Oy ovat antaneet selityksen ja vaatineet, että Tapiola Center Oy velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa. Tapiola Center Oy on antanut vastaselityksen. Hallinto-oikeuden ratkaisu Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Tapiola Center Oy:n valituksen Espoon rakennuslautakunnan päätöksestä. Hallinto-oikeus on hylännyt Kiinteistö Oy Raitinkartanon, Kiinteistö Oy Raitinlukon ja Tapiolan Toimitalo Oy:n vaatimuksen Tapiola Center Oy:n velvoittamisesta korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
§:n mukaan asemakaavassa edellytetty rakennusrasite voidaan perustaa, vaikka asianosaiset eivät siitä sovikaan, muun muassa autopaikoituksen järjestämiseksi rakennukseen. Saman lain 158 §:n 2 momentin mukaan asemakaavan edellyttämä rasite voidaan perustaa, jollei sen perustaminen ole kaavan voimaantulon jälkeen muuttuneiden olosuhteiden vuoksi ilmeisen tarpeetonta tai rasitetulle kiinteistölle kohtuutonta. Rasitteen perustamista hakeneiden yhtiöiden Kiinteistö Oy Raitinkartanon, Kiinteistö Oy Raitinlukon ja Tapiolan Toimitalo Oy:n asemakaavan edellyttämä autopaikoitus on järjestetty siten, että niiden 108 autopaikkaa ovat vuodesta 1980 sijainneet tontille 49-12-2-4 rakennetussa pysäköintitalossa. Pysäköintijärjestelyn toteuttamisajankohtana voimassa olleessa, vuonna 1974 vahvistetussa asemakaavassa tontti oli osoitettu autopysäköinti- ja huoltorakennuksen korttelialueeksi (Ap) ja asemakaavamääräyksen mukaan pysäköinti oli varattu muun ohella korttelin 12002 käyttöön. Voimassa olevassa, 2.7.2002 vahvistetussa asemakaavan muutoksessa tontti on osoitettu autopaikkojen korttelialueeksi (LPA) ja asemakaavamääräyksen mukaan sille saa sijoittaa muun ohella korttelin 12002 autopaikkoja. Asiassa ei ole ilmennyt, että alueen olosuhteet olisivat asemakaavan voimaantulon jälkeen sillä tavoin muuttuneet, että rasitteiden perustaminen autopaikkoja varten olisi siitä syystä ilmeisen tarpeetonta. Rasitteiden perustamista ei ole pidettävä kiinteistön omistajalle kohtuuttomana, kun otetaan huomioon, että niiden perustaminen ei muuta alueen pysäköintijärjestelyjä, vaan säilyttää ne ennallaan, ja kun pysäköintijärjestely on aikanaan toteutettu tontin 49-12-2-4 silloisen omistajan myötävaikutuksella. Tontin ja pysäköintitalon omistussuhteiden myöhemmät muutokset tai tontin omistajan kiinteistöä koskevat kehityssuunnitelmat eivät ole sellaisia syitä, joiden perusteella rasitteiden perustamista olisi pidettävä kohtuuttomana. Näin ollen rakennuslautakunnan on tullut hyväksyä yhtiöiden hakemus rasitteiden perustamiseksi asemakaavan edellyttämien, yhtiöiden kiinteistöjä palvelevien autopaikkojen pysyvyyden turvaamiseksi. Syytä päätöksen kumoamiseen ei ole esitetty. Ottaen huomioon asian laatu ja myös sen tulkinnanvaraisuus ei ole kohtuutonta, että Kiinteistö Oy Raitinkartano, Kiinteistö Oy Raitinlukko sekä Tapiolan Toimitalo Oy joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Hallintolainkäyttölaki 74 § Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Tapiola Center Oy on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Espoon rakennuslautakunnan päätökset kumotaan ja Kiinteistö Oy Raitinkartanon, Kiinteistö Oy Raitinlukon ja Tapiolan Toimitalo Oy:n hakemus hylätään. Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa: Asemakaava ei määrää, vaan sallii vaihtoehtoisen mahdollisuuden autopaikkojen sijoittamiselle oman tontin ulkopuolelle. Tätä mahdollisuutta on toteutettu osapuolten välisin vapaaehtoisin sopimusjärjestelyin. Olemassa olevia rasitteita ei ole perustettu pakkorasitteina, vaan vapaaehtoisin sopimusjärjestelyin. Rasitteen perustuminen asemakaavaan on ylipäätään edellytys rasitteen perustamiselle. Useimmiten rasitteet perustuvat sopimuksiin, jolloin asemakaavan edellytys on yksinomaan riittävä. Pakkorasitteen perustamiseen pitää olla enemmän perusteita kuin asemakaavan sallivuus rasitteen perustamiselle.
§:n mukaan rakennusrasite voidaan perustaa, vaikka asianosaiset eivät siitä sovi. Rakennusrasitteen maankäyttö- ja rakennuslain 158 §:n yleisten edellytysten täytyy toteutua myös lain 159 §:n mukaisen pakkorasitteen osalta. Haetuilta rasitteilta nämä edellytykset puuttuvat, joten pakkorasitetta ei voida perustaa pelkästään asemakaavaan vedoten. Lähtökohta autopaikkojen osalta on myös asemakaavan mukaan, että autopaikat perustetaan ensisijaisesti kunkin omalle tontille. Voimassa olevassa asemakaavassa autopaikkojen sijoittamista koskevan kaavamääräyksen mukaan autopaikat tulee sijoittaa likimääräisen korkeusaseman osoittaman tason alapuolisiin tiloihin tai LPA-alueille. Aikaisemmassa kiinteistöjen yhteisjärjestelyä koskevan päätöksen perusteluissa on todettu, että kyseisen alueen asemakaava on autopaikoituksen osalta jo toteutettu. Maankäyttö- ja rakennuslain 164 §:n mukainen yhteisjärjestely ei ollut sanotussa säännöksessä tarkoitetuin tavoin kaavan toteuttamiseksi tarpeen. On ristiriitaista, että pakkorasitehakemuksen yhteydessä rasitteiden perustamisen katsotaan olevan asemakaavan toteuttamista, vaikka rakennuslautakunta on aikaisemmin todennut asemakaavan autopaikoituksen osalta toteutuneeksi. Asemakaava on toteutettu alueen osalta jo silloin, kun pysäköintirakennus on rakennettu ja otettu käyttöön. Olosuhteissa ei ole sen jälkeen tapahtunut muutoksia. Pakkorasitteen perustaminen ei voi olla kaavan toteuttamisen vaatima järjestely. Pakkorasite ei tuo lisäarvoa, kun rakennuslupien mukaiset velvoitepaikat on vapaaehtoisilla sopimuksilla aikanaan sijoitettu tontilla 4 olevaan pysäköintirakennukseen. Hakijoiden pelko 108 velvoiteautopaikan katoamisesta on aiheeton. Rasitteiden aiheuttama haitta Tapiola Center Oy:n tontille on huomattava. Rasitteet estävät ja rajoittavat kiinteistön kehittämistä. Tapiola Center Oy:llä on vireillä kiinteistöön kohdistuvia kaavoitushankkeita, jotka keskeisellä tavalla tulisivat tukemaan ja olemaan osa Tapiolan keskustan kehitysprojektia, ja jota myös Espoon kaupunki tukee. Haittakysymys on tullut käsitellyksi jo kiinteistöjen yhteisjärjestelyä koskevan hakemuksen yhteydessä. Hakemus koski samaa asiaa, hakijat pyrkivät saamaan aikaan pysyviä rasiteoikeuksia autopaikoille. Rakennuslautakunta hylkäsi jo tuolloin hakemuksen, perusteena muun muassa se, että hakemuksen hyväksyminen olisi aiheuttanut Tapiola Center Oy:lle kohtuutonta haittaa. Haittavaikutus ei ole vähentynyt. Rakennusrasitteiden perustaminen on nykypäivänä tarpeetonta. Asuntosäätiön vuosina 1977-1980 tekemät sitoumuksiksi, rasitesopimuksiksi otsikoimat aiesopimukset erilaisten perustamattomien yhtiöiden lukuun ovat tosiasiassa rauenneet eikä niitä ole toteutettu. Kaikki 271 pysäköintipaikkaa on toteuttanut Kiinteistö Oy Tapiolan Pysäköintitalo, jonka osakkeenomistus on hajonnut useiden eri tahojen kesken. Velvoitepaikoista tai niiden käyttämisestä tai toteuttamisesta rakennusrasitteina ei näissä olosuhteissa voida enää puhua. Autopaikkaosakkeista on vuosikymmenien aikana tullut kaupan kohde. Pysäköintioikeudet osakepaikkoina ovat perustuneet osakeomistukseen ja osakkeenomistajien sekä Kiinteistö Oy Tapiolan Pysäköintitalon ja autopaikkojen vuokraajien kesken tehtyihin autopaikkasopimuksiin. Olosuhteet pysäköintipaikkojen käytön suhteen eivät ole muuttuneet vuosien varrella, vaikka maanvuokrasopimus on jo kohta kymmenen vuotta ollut lakanneena. Tapiola Center Oy:n tarkoituksena ei ole "häätää" hakijayhtiöiden autopaikkoja pois pysäköintitalosta. Hakijayhtiöillä ei ole asiallisia syitä vaatia ja saada hakemiaan
§:n mukaisia rakennusrasitteita. Espoon kaupungin rakennuslautakunta on antanut selityksen, jossa se on esittänyt valituksen hylkäämistä. Kiinteistö Oy Raitinkartano, Kiinteistö Oy Raitinlukko ja Tapiolan Toimitalo Oy ovat antaneet selityksen, jossa ne ovat vaatineet, että Tapiola Center Oy velvoitetaan korvaamaan niille korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Hakijayhtiöt ovat lisäksi muun ohella esittäneet, että autopaikat on lainvoimaisilla rakennusluvilla sijoitettu pysyvästi Tapiola Center Oy:n nykyisin omistamalle tontille. Autopaikkojen pysyvyyden vakuudeksi on oltava mahdollisuus perustaa rasite. Asemakaavassa autopaikkatontiksi osoitetun tontin käyttäminen autopaikoitukseen ei voi aiheuttaa sen omistajalle kohtuutonta haittaa. Tapiola Center Oy on tontin ostaessaan ollut tietoinen autopaikkatonttia koskevista autopaikkajärjestelyistä ja pysäköintiyhtiön rakennusluvasta. Tapiola Center Oy ei voi uutena omistajana saada parempaa oikeutta ja vapautua hakijayhtiöiden toistaiseksi rekisteröimättömiä rasiteoikeuksia koskevista velvoitteista. Puuttuvien rasitteiden rekisteröinnistä ei voi aiheutua sellaista haittaa, joka estäisi rasitteiden rekisteröinnin. Hakijayhtiöiden tarve saada pysäköintipaikat rasitteena rekisteröityä ei ole vanhentunut, koska rakennusluvat ja asemakaava ovat edelleen voimassa. Rasitteiden rekisteröintiin on erityinen tarve juuri nyt, koska aiempaan osakeomistukseen perustuva oikeus autopaikkojen käyttämiseen on poistunut sen jälkeen, kun Tapiola Center Oy on lunastanut riitaprosessin jälkeen pysäköintirakennuksen omistukseensa. Tapiola Center Oy on antanut vastaselityksen. Tapiola Center Oy on vaatinut selityksen antajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa: Kiinteistö Oy Tapiolan Pysäköintitalon osakkeisiin perustuva paikoitusoikeus on lakannut pysäköintitalon lunastukseen ja omistus- ja hallintasuhteiden muutokseen. Asemakaavan edellyttämä sopiminen autopaikkojen järjestämisestä ja sen muodosta on tehtävä uudelleen. Tämä voidaan toteuttaa vain tekemällä vuokrasopimus Tapiola Center Oy:n kanssa autopaikoista. Jo pelkästään asemakaavan määräykset antavat riittävän perusteen ja turvan saada tarvittaessa autopaikka kysymyksessä olevalta tontilta. Rakennusrasite ei ole välttämättömyys eikä edellytys asemakaavan salliman pysäköinnin toteuttamiselle. Tapiola Center Oy on jo tehnyt sopimuksia autopaikkojen vuokraamisesta useiden nykyisten autopaikkojen käyttäjien kanssa. Hakijayhtiöt eivät ole suostuneet tekemään vuokrasopimuksia. Tämä osoittaa, että todellista tarvetta autopaikkoihin ei hakijoilla ole. Tapiola Center Oy on toimittanut lisäkirjelmän 8.2.2011. Kiinteistö Oy Raitinkartano, Kiinteistö Oy Raitinlukko ja Tapiolan Toimitalo Oy ovat toimittaneet lisäkirjelmän 31.3.2011. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 2. Kiinteistö Oy Raitinkartanon, Kiinteistö Oy Raitinlukon ja Tapiolan Toimitalo Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Perustelut 1. Sovellettavat oikeusohjeet Maankäyttö- ja rakennuslain 158 §:n 1 momentin mukaan tonttia tai rakennuspaikkana olevaa kiinteistöä varten voidaan perustaa toista kiinteistöä rasittava pysyvä oikeus rakennuksen tai rakennelman käyttämiseen tai niihin verrattavaan toimenpiteeseen (rakennusrasite). Rasitteen perustaminen edellyttää, että asianosaiset sopivat siitä kirjallisesti. Rakennusrasite voidaan perustaa kunnan tai sen laitoksen tarpeita varten taikka yhdyskuntateknistä rakentamista varten siinäkin tapauksessa, että rasiteoikeus ei liity tonttiin tai rakennuspaikkana olevaan kiinteistöön. Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaan rakennusrasite saadaan perustaa, jos sillä edistetään tarkoituksenmukaista rakentamista tai kiinteistön käyttöä, rasite on tarpeellinen rasiteoikeuden haltijalle eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa rasitetulle kiinteistölle. Asemakaavan edellyttämä rasite voidaan perustaa, jollei sen perustaminen ole kaavan voimaantulon jälkeen muuttuneiden olosuhteiden vuoksi ilmeisen tarpeetonta tai rasitetulle kiinteistölle kohtuutonta. Edellä mainitun pykälän 4 momentin mukaan rakennusrasitteen perustamisesta, muuttamisesta ja poistamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Rasitetyypeistä ja rasitteen rekisteröinnistä säädetään asetuksella.
§:n 1 momentin mukaan asemakaavassa edellytetty rakennusrasite voidaan perustaa, vaikka asianosaiset eivät siitä sovikaan: 1) väestönsuojan, autopaikoituksen ja jätehuollon tilojen järjestämiseksi rakennukseen. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 80 §:n mukaan tonttia tai rakennuspaikkana olevaa kiinteistöä varten voidaan perustaa maankäyttö- ja rakennuslain 158 tai 159 §:ssä tarkoitettuna rakennusrasitteena toista kiinteistöä pysyvästi tai määräajan rasittava oikeus: (---) 4) käyttää rasitetulla kiinteistöllä sijaitsevassa rakennuksessa olevaa kulkuväylää, väestönsuojaa ja autopaikkaa (käyttörasite). Lainvalmisteluaineisto Maankäyttö- ja rakennuslain 158 §:ää koskevissa hallituksen esityksen (HE 101/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa: "Rasite saataisiin perustaa, jos sillä edistetään tarkoituksenmukaista rakentamista tai kiinteistön käyttöä, rasite on tarpeellinen rasiteoikeuden haltijalle eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa rasitetulle kiinteistölle. Säännöksen tarkoituksena on muun muassa suojata sopimukseenkin perustuvia rasitejärjestelyjä myöhempien omistajien mahdollisilta oikeusriidoilta. Asemakaavan edellyttämän rasitteen kohdalla olisi otettava huomioon, ettei rasitteen perustaminen ole kaavan voimaantulon jälkeen muuttuneiden olosuhteiden vuoksi ilmeisen tarpeetonta tai rasitetulle kiinteistölle kohtuutonta. Säännöksellä suojattaisiin sopimukseenkin perustuvia rasitejärjestelyjä asemakaavan vanhentuneisuudelta." Samassa hallituksen esityksessä lain 159 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu seuraavaa: "Pykälässä ehdotetaan uutena rakennusrasitteen muotona säädettäväksi niin sanotuista pakkorasitteista. Näiden edellytyksenä olisi, että rasite perustuu asemakaavaratkaisuun, jolloin asianosaisten sopimusta ei tarvittaisi. Asianosaisten ensi vaiheen oikeusturvakeinona näissä rasitejärjestelyissä olisivat jo kaavoitukseen liittyvät kuulemis- ja muutoksenhakusäännökset. Ehdotuksen mukaan tällainen rasite voitaisiin perustaa vain laissa yksilöityjä tilanteita varten väestönsuojan, autopaikoituksen ja jätehuollon tilojen järjestämiseksi rakennukseen, kulkuyhteyden järjestämiseksi rakennukseen muuta kiinteistöä tai yleistä jalankulkua varten sekä kiinteistön rajalla olevien rakennusosien tukemiseksi naapurikiinteistöön tai yhteisen seinän rakentamiseksi. Rasitteen perustana on, ettei asemakaavan toteuttaminen vaikeutuisi myöhemmässä rakennuslupamenettelyssä." Tosiseikat Alueella voimassa olevassa 2.7.2002 vahvistetussa asemakaavassa korttelin 12002 tontti 4 on varattu autopaikkojen korttelialueeksi (LPA). Asemakaavamääräyksen mukaan tontille saa sijoittaa korttelien 12002, 12004, 12005 ja 12006 autopaikkoja. Autopaikat tulee sijoittaa kaavassa osoitetun likimääräisen korkeustason alapuolisiin tiloihin tai LPA-korttelialueelle. Asemakaavan kaavamääräyksen 1 §:ssä on määrätty tarvittavien autopaikkojen määrä, mitoitusperusteena autopaikkojen määrä suhteessa kerrosalaan. Pysäköintirakennusta koskevassa rakennuslupapäätöksessä 25.9.1980 § 1106 ja sen liitteissä on yksilöity ne yhtiöt, joiden autopaikkoja rakennukseen sijoitetaan. Oikeudellinen arviointi Rasitetta on haettu
§:n 1 momentin 1 kohdassa ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 80 §:n 4 kohdassa mainituin tavoin autopaikoituksen järjestämiseksi pysäköintirakennukseen. Rasite voidaan siten perustaa, vaikka asianosaiset eivät siitä sovikaan.
§:n 1 momentissa säädetyn rasitteen perustamisen edellytyksiä harkittaessa tulee kuitenkin ottaa huomioon saman lain 158 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetyt rasitteen perustamista koskevat edellytykset. Voimassa olevassa kaavassa LPA-korttelin 12002 tontti 4 on osoitettu muun ohella korttelin 12002 autopaikoituksen tarpeisiin. Asemakaavassa on siten edellytetty, että korttelin 12002 rakennustonttien velvoiteautopaikat sijoitetaan mainitulle LPA-korttelialueelle. Kun kyse on näin ollen asemakaavassa edellytetystä rasitteesta, voidaan rasite maankäyttö- ja rakennuslain 158 §:n 2 momentin mukaan perustaa, ellei se ole kaavan voimaantulon jälkeen muuttuneiden olosuhteiden vuoksi ilmeisen tarpeetonta tai rasitetulle kiinteistölle kohtuutonta. Kyseessä olevassa asiassa ei ole ilmennyt, että alueen olosuhteet olisivat asemakaavan voimaantulon jälkeen sillä tavoin muuttuneet, että rasitteiden perustaminen autopaikkoja varten olisi siitä syystä ilmeisen tarpeetonta. Rasitetun rakennuksen käyttöä kaavan mukaiseen tarkoitukseen ei vaikeuteta rasitteen perustamisella. Kyseessä olevan tontin ja pysäköintirakennuksen omistussuhteiden muutokset ja kiinteistön nykyisen omistajan Tapiola Center Oy:n kiinteistöä koskevat kehityssuunnitelmat eivät myöskään ole sellaisia syitä, joiden perusteella käyttörasitteiden perustaminen olisi Tapiola Center Oy:lle kohtuutonta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on myös otettava huomioon, että rasitetun rakennuksen omistajalla on oikeus saada rasitteesta korvaus, joka määrätään tarvittaessa maankäyttö- ja rakennuslain 160 §:n 3 momentin mukaisesti. Asemakaavan edellyttämän autopaikoituksen järjestämistä koskevan rasitteen perustamiselle maankäyttö- ja rakennuslain 158 §:n 2 momentissa ja 159 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset ovat siten täyttyneet. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. 2. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kiinteistö Oy Raitinkartanolle, Kiinteistö Oy Raitinlukolle ja Tapiolan Toimitalo Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Matti Halén, Hannu Ranta, Eija Siitari-Vanne ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Kirsi Stark.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.