← Suomi

KHO/2011/86

2011 false KHO:2011:86 Kunnanvaltuuston hyväksymät osayleiskaavat liittyivät laajempaan kehittämishankkeeseen, johon alueellinen ympäristökeskus oli myöntänyt kunnalle avustusta Euroopan aluekehitysrahaston ja valtion varoista. Avustuspäätöksen erityisehdon mukaan hankkeeseen oli perustettava ohjausryhmä, johon kuuluvat edustajat kunnasta, maakunnan liitosta, metsäkeskuksesta, maakuntamuseosta, Metsähallituksesta ja alueellisesta ympäristökeskuksesta sekä yrittäjien edustaja. Ehdon mukaan ohjausryhmän ja toteuttajan valinnalla tuli varmistaa, että hankkeessa on riittävää osaamista erityisesti maisemallisten tekijöiden huomioon ottamiseksi. Kokouspöytäkirjojen perusteella ohjausryhmässä oli kaavan laatijoiden valmistelun pohjalta käsitelty myös osayleiskaavojen sisältöä. Ohjausryhmän toiminta ei kuitenkaan ollut asiassa saatu selvitys huomioon ottaen syrjäyttänyt maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttäviksi katsottuja osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyjä. Maankäyttö- ja rakennuslaki 62 § Ks. myös KHO 2009:

  1. Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Rovaniemen hallinto-oikeus 3.12.2009 n:o 09/0626/1 Asian aikaisempi käsittely Kittilän kunnanvaltuusto on 25.2.2008 §:n 13 ja 14 kohdalla tekemillään päätöksillä hyväksynyt Levin ympäristön osa-alueita 1 ja 2 koskevat osayleiskaavat. Osa-alueiden pinta-ala on yhteensä noin 75 000 hehtaaria, josta maa- ja metsätalousalueeksi (M) on osoitettu noin 50 000 hehtaaria. Uusia matkailupalvelujen alueiden aluevarauksia (RM) on osoitettu yhteensä noin 140 hehtaaria. Hallinto-oikeuden ratkaisu Rovaniemen hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, jättänyt tutkimatta N:n ja O:n vastauksessaan esittämän uuden valitusperusteen. Hallinto-oikeus on hylännyt valittajien katselmuksen ja suullisen käsittelyn toimittamista koskevat vaatimukset. Hallinto-oikeus on hylännyt valitukset Kittilän kunnanvaltuuston päätöksistä ja valittajien oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: I) Tutkimatta jätetyt vaatimukset (---)
  2. Vastauksessa esitetty uusi valitusperuste Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään. Kuntalain 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä. Kuntalain 93 §:n mukaan kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 6 momentin mukaan kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen katsotaan tulleen asianosaisten tietoon silloin, kun päätös on kuntalain 63 §:n mukaisesti asetettu yleisesti nähtäville. Kaavapäätös on asetettu yleisesti nähtäville 28.2.2008, joten lain ja annetun valitusosoituksen mukainen valitusaika on päättynyt 31.3.
  3. Valittajien vastaukset ovat saapuneet hallinto-oikeuteen valitusajan jälkeen, joten niissä esitetyt uudet valitusperusteet on jätettävä myöhään tehtyinä tutkimatta. II) Katselmuksen ja suullisen käsittelyn toimittamista koskevat vaatimukset Kun otetaan huomioon kaavaratkaisu, esitetyt vaatimukset ja niiden perusteet sekä asiakirjoista ilmi käyvä selvitys, hallinto-oikeus on katsonut, että aihetta katselmuksen ja suullisen käsittelyn toimittamiseen ei ole. III) Valittajien kaavoitusmenettelyä koskevat valitusperusteet Esteellisyysväitteet
  4. Sovellettavat esteellisyyttä koskevat säännökset Kuntalain 3 §:n 1 momentin mukaan kunnan hallinnossa sovelletaan kuntalakia, jollei laissa toisin säädetä. Lain 17 §:n 1 momentin mukaan kunnan toimielimiä ovat valtuuston lisäksi kunnanhallitus, lautakunnat ja johtokunnat, niiden jaostot sekä toimikunnat. Pykälän 5 momentin mukaan kunnanhallitus ja valtuuston päätöksen nojalla muukin toimielin voi asettaa toimikuntia määrätyn tehtävän hoitamista varten. Lain 52 §:n 1 momentin mukaan valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintolain 28 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua läheistään. Milloin valtuutettu ottaa osaa asian käsittelyyn muussa toimielimessä, häneen sovelletaan mitä kyseisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan muun luottamushenkilön, tilintarkastajan sekä kunnan viranhaltijan ja työntekijän esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintolain 27 - 30 §:ssä säädetään. Pykälän 3 momentin mukaan hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu palvelussuhde kuntaan ei kuitenkaan tee luottamushenkilöä taikka viranhaltijaa tai työntekijää esteelliseksi asiassa, jossa kunta on asianosainen. Jos luottamushenkilö on palvelussuhteensa perusteella esitellyt tai muuten vastaavalla tavalla käsitellyt asiaa, hän on kuitenkin esteellinen. Pykälän 4 momentin mukaan hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohtaa ei sovelleta kunnan luottamushenkilöön, viranhaltijaan tai työntekijään, vaikka tämä olisi mainitussa lainkohdassa tarkoitetussa asemassa kunnallisessa liikelaitoksessa, kuntayhtymässä, kuntakonserniin kuuluvassa yhteisössä tai säätiössä. Henkilö on kuitenkin esteellinen, jos kunnan ja liikelaitoksen, kuntayhtymän, yhteisön tai säätiön edut ovat ristiriidassa keskenään taikka asian tasapuolinen käsittely edellyttää, ettei henkilö osallistu asian käsittelyyn. Myöskään hallintolain 28 §:n 1 momentin 6 kohtaa ei sovelleta kunnassa. (27.4.2007/519) Pykälän 5 momentin mukaan esteellisen henkilön on ilmoitettava esteellisyydestään. Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa sekä tarkastuksen suorittavaa tarkastajaa. Lain 28 §:n 1 momentin mukaan virkamies on esteellinen: 1) jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen; 2) jos hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; 3) jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen; 4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; 5) jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; 6) jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan; tai 7) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Pykälän 2 momentin mukaan läheisellä tarkoitetaan 1 momentissa: 1) virkamiehen puolisoa ja virkamiehen lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa, isovanhempaa ja virkamiehelle muuten erityisen läheistä henkilöä samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa; 2) virkamiehen vanhempien sisarusta sekä hänen puolisoaan, virkamiehen sisarusten lapsia ja virkamiehen entistä puolisoa; sekä 3) virkamiehen puolison lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa ja isovanhempaa samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa sekä virkamiehen puolison sisarusten lapsia. Pykälän 3 momentin mukaan läheisenä pidetään myös vastaavaa puolisukulaista. Puolisoilla tarkoitetaan aviopuolisoita sekä avioliitonomaisissa olosuhteissa ja rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä henkilöitä.
  5. Ohjausryhmän esteellisyydet Levin ympäristön ja matkailumaiseman ja maankäytön kehittämishankkeelle on Lapin ympäristökeskuksen 14.2.2005 tekemällä päätöksellä diaarinumero LAP-2004-R-11-52 myönnetty 280 000 euroa avustusta Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Suomen valtion varoista. Avustuksen saamiselle on asetettu ohjausryhmän perustamista koskeva erityisehto. Päätöksen mukaan hankkeeseen on perustettava ohjausryhmä, johon kuuluvat edustajat Kittilän kunnasta, Lapin liitosta, Metsäkeskuksesta, Maakuntamuseosta, Metsähallituksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta sekä yrittäjien edustaja. Ohjausryhmän ja toteuttajan valinnalla tulee varmistaa, että hankkeessa on riittävää osaamista erityisesti maisemallisten tekijöiden huomioon ottamiseksi. EU-hankkeiden ohjausryhmän tehtäväluettelosta käy ilmi, että ohjausryhmän perustamisen yhtenä tavoitteena on saada kunnan käyttöön laaja ja pätevä asiantuntemus kaavahankkeen toteuttamista varten. Ohjausryhmän tehtävistä on todettu muun muassa, että ohjausryhmä: - valvoo hankkeen tarkoituksenmukaista etenemistä ja kustannusten toteutumista; - koordinoi hankkeen eri organisaatioiden muihin toimiin ja hankkeisiin, - ohjaa hanketta koskevaa tiedottamista; - hyväksyy hankkeen loppuraportin; - jos hankeen jatkaminen ei osoittaudu tarkoituksenmukaiseksi, esittää Lapin ympäristökeskukselle hankkeen keskeyttämistä; - kokoontuu riittävän usein ohjaus- ja seurantavelvoitteen toteuttamiseksi. Toimintaohjeiden mukaan ohjausryhmä voi tarvittaessa täydentää itseään ja kutsua asiantuntijoita kokouksiinsa. Kun otetaan huomioon, että kysymyksessä on ympäristökeskuksen avustuspäätökseen liitetyn erityisehdon nojalla eri tahoista koottu asiantuntijaryhmä sekä ohjausryhmän tarkoitus, tehtävät ja kokoonpano, ohjausryhmää ei voida pitää kuntalain 17 §:ssä tarkoitettuna kunnan toimielimenä. Ohjausryhmän toimintaan ei siten sovelleta hallintolakia. Edellä lausuttu huomioon ottaen ohjausryhmän jäsenten väitetyllä esteellisyydellä ja maanomistajien edustuksella ryhmässä ei ole merkitystä valituksenalaisten päätösten lainmukaisuutta arvioitaessa. Osa valittajista on vaatinut hallinto-oikeutta hankkimaan ohjausryhmän jäsenten osalta valituksista tarkemmin ilmenevän selvityksen heidän riippumattomuuteensa vaikuttavista seikoista. Hallinto-oikeus on todennut, että edellä lausuttu huomioon ottaen asian enempi selvittäminen hallinto-oikeuden toimesta ei ole tarpeen.
  6. Esteellisyydet kunnanhallituksessa ja valtuustossa 3.1 Kunnanhallituksen puheenjohtajan Markku Molkoselän esteellisyys M asiakumppaneineen on vedonnut siihen, että Molkoselkä on Levin Matkailu Oy:n hallituksen jäsenenä esteellinen käsittelemään osayleiskaavoja kunnanhallituksessa ja valtuustossa. Levin Matkailu Oy harjoittaa matkailun myynti- ja markkinointitoimintaa, toimii keskusvaraamona ja koordinoi matkailun yhteistoimintaa. Yhtiö ei omista kiinteää omaisuutta yleiskaava-alueella. Yhtiö ei ole kaava-asiassa asianosainen. Yhtiön harjoittamasta liiketoiminnasta saatu selvitys huomioon ottaen kaavaratkaisusta ei voida katsoa olleen odotettavissa yhtiölle hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua erityistä hyötyä tai vahinkoa tai luottamuksen Molkoselän puolueettomuuteen vaarantuneen 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Edellä lausuttu huomioon ottaen Molkoselkää ei voida pitää esteellisenä asian käsittelyyn kunnanhallituksessa tai valtuustossa. 3.2 Teknisen johtajan Lauri Kurulan esteellisyys M asiakumppaneineen on katsonut, että tekninen johtaja Lauri Kurula on hänen valituskirjelmästä tarkemmin ilmenevät yrityssidonnaisuutensa huomioon ottaen katsottava esteelliseksi. Valittajat ovat valituksessaan todenneet, että hän on ollut läsnä kunnanhallituksen kokouksessa ainakin 1.2.2008, jolloin Levin osayleiskaavoja valmisteltiin valtuustoa varten. Kittilän kunnanhallitus ei ole kokoontunut 1.2.2008, minkä johdosta hallinto-oikeus on varannut valittajille tilaisuuden täydentää valitustaan ilmoittamalla niiden kunnanhallituksen kokousten ajankohdat, joihin Lauri Kurula on osallistunut. Valittajien lisäselvityksen mukaan kyse on joko 12.2.2008 tai 19.2.2008 pidetystä kokouksesta. Asiakirjoihin on liitetty pöytäkirjat valituksenalaisten osayleiskaavojen käsittelystä kunnanhallituksessa ja valtuustossa. Kaava-asiaa on valmisteltu valtuustoa varten vain 19.2.2008 pidetyssä kokouksessa, jolloin kunnanhallitus on päättänyt esittää valtuustolle osayleiskaavojen hyväksymistä. Asianmukaisesti tarkastetun pöytäkirjaotteen mukaan Lauri Kurula ei ole ollut läsnä kunnanhallituksen kokouksessa 19.2.
  7. Sen sijaan kokoukseen on osallistunut valtuuston puheenjohtaja Timo Kurula. 3.3 Kunnanjohtaja Seppo Maulan esteellisyys 3.3.1 Levin Luontokeskus Oy Kittilän kunta omistaa Levin Luontokeskus Oy:n puoleksi Kassiopeia Finland Oy:n kanssa. Yhtiö harjoittaa näyttelyiden ja kokousten järjestämistä ja sen toimitilat sijaitsevat Koutalaen asemakaava-alueella olevalla vuokra-alueella. Maula ei omista yhtiön osakkeita, vaan on kunnan edustajana yhtiön hallituksessa. Yhtiön harjoittamasta liiketoiminnasta saatu selvitys huomioon ottaen kaavaratkaisusta ei voida katsoa olleen odotettavissa yhtiölle hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua erityistä hyötyä tai vahinkoa tai luottamuksen Maulan puolueettomuuteen vaarantuneen 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Edellä lausuttu huomioon ottaen Maulaa ei voida nyt kysymyksessä olevalla perusteella pitää esteellisenä asian käsittelyyn kunnanhallituksessa tai valtuustossa. 3.3.2 Levi Magic Oy Kaupparekisteriin 14.11.2001 tehdyn merkinnän mukaan Maula on yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Yhtiö on kehitysyhtiö ja sen toimialana on matkailuun, teollisuuteen ja palvelualoihin liittyvien yritysten omistaminen ja kehittäminen sekä rakennustoiminta, konsultointi ja hallintopalvelut. Yhtiö voi omistaa ja hallita kiinteistöjä, osakkeita ja muita arvopapereita. Kunta omistaa yhtiöstä 44,3, Matkailukehitys Nordia 22,5 ja Kemijoki Oy 33,2 prosenttia. Esteellisyyden osalta valittajat ovat viitanneet Levi Magic Oy:n ja Kassiopeia Finland Oy:n väliseen sopimukseen kaava-alueeseen kuuluvan Koutalaen alueen ostamisesta. Levi Magic Oy on omistanut Levi Northstar Oy:n, jolla oli vuokrasopimus Kittilän kunnan kanssa Koutalaen alueesta. Yhtiö on myynyt koko Levi Northstar Oy:n osakekannan Kassiopeia Finland Oy:lle 10.11.
  8. Kauppaa koskeva aiesopimus oli tehty 19.5.
  9. Kittilän kunta on 18.3.2008 myynyt Levi Northstar Oy:lle osan Koutalaen alueesta vuokrasopimuksessa olevan lunastuslausekkeen perusteella. Yleiskaava on tullut vireille 15.12.
  10. Levi Northstar Oy on ollut kokonaan Levi Magic Oy:n omistuksessa ja se on hallinnut vuokrasopimuksen nojalla osaa Koutalaen alueesta. Kyseinen alue kuuluu voimassa olevassa asemakaavassa liikerakennusten korttelialueeseen (KL). Yleiskaavaluonnos on asetettu ensimmäistä kertaa nähtäville 22.12.2006 - 22.1.
  11. Luonnoksessa kyseessä oleva alue on vielä osa matkailupalveluiden aluetta (RM), mutta valtuuston hyväksymässä osayleiskaavassa osa keskustatoimintojen aluetta (C). Kun otetaan huomioon, että Levi Magic Oy oli kuitenkin myynyt Levi Northstar Oy:n koko osakekannan jo 10.11.2006, kaavaratkaisusta ei näissä olosuhteissa voida enää katsoa olleen valituksessa esitetyllä perusteella odotettavissa yhtiölle hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua erityistä hyötyä tai vahinkoa tai luottamuksen Maulan puolueettomuuteen vaarantuneen 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Edellä lausuttu huomioon ottaen Maulaa ei voida nyt kysymyksessä olevalla perusteella pitää esteellisenä asian käsittelyyn kunnanhallituksessa tai valtuustossa.
  12. Kaavan laatijoina toimineiden konsulttitoimiston työntekijöiden riippumattomuus Osa valittajista on katsonut, että kaavanlaatijoina toimineiden yleiskaavavastaavan Tapio Sillforsin ja maisemavastaavan Taina Tuomisen asema on ongelmallinen. Ohjausryhmä on valinnut heidät, kunta maksaa heidän työstään ja ohjausryhmä arvioi heidän työnsä tulokset. Lisäksi he ovat mahdollisesti osallistuneet myös muiden kaavojen valmisteluun kunnan toimeksiannosta. Konsulttitoimiston työntekijöiden kunnan toimeksiannosta tekemä ja toimeksiantajan työnjohdon ja valvonnan alaisena tekemä kaavoitustyö ei ole hallintolain 27 §:ssä tarkoitettua osallistumista hallintoasian käsittelyyn. Hallintolaki tai sen edellä mainitut esteellisyyttä koskevat säännökset eivät siten tule heidän työnsä osalta asiassa sovellettaviksi. Osa valittajista on vaatinut hallinto-oikeutta hankkimaan valituksesta tarkemmin ilmenevän selvityksen kaavoituksesta vastanneen konsulttitoimiston ja sen työntekijöiden riippumattomuuteen vaikuttavista seikoista, konsulttitoimiston valintaprosessista ja pisteytyksestä. Hallinto-oikeus on todennut, että edellä lausuttu huomioon ottaen asian enempi selvittäminen sanotulta osin hallinto-oikeuden toimesta ei nyt valituksenalaisten päätösten yhteydessä ole tarpeen.
  13. Valitusten johdosta annettujen lausuntojen käsittelyyn liittyvät esteellisyydet Siltä osin kuin osa valittajista on vedonnut siihen, että valitusten johdosta annettujen kunnan toimielinten ja ympäristökeskuksen lausuntojen käsittelyyn on osallistunut esteellisiä henkilöitä, hallinto-oikeus on todennut, että väitetyillä esteellisyyksillä ei ole merkitystä valituksenalaisten päätösten lainmukaisuutta arvioitaessa. Hallinto-oikeus on ottanut harkintansa mukaan huomioon, mikä vaikutus valittajien mainitsemilla seikoilla on arvioitaessa kyseessä olevien lausuntojen sisältöä. Pöytäkirjan mahdollinen puutteellisuus Aaro Granrothin läsnäolon osalta (§ 14, osa-alue 2) ja kaavanlaatijan läsnäolon kirjaaminen pöytäkirjaan (---), P (---) ovat vaatimustensa tueksi vedonneet siihen, että Aaro Granrothin läsnäolo valtuuston kokouksessa on kirjattu pöytäkirjaan virheellisesti. (---) Valtuuston 25.2.2008 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, että Aaro Granroth oli kutsuttu Inkeri Yrityksen varajäseneksi. Pöytäkirjan mukaan hän ei kuitenkaan ollut kokouksessa osayleiskaavaa koskevasta asiasta päätettäessä. Kokouksessa on tehty kunnanhallituksen esityksen lisäksi esitys osa-aluetta 2 koskevan kaavaehdotuksen hylkäämisestä sekä esitys kaavaehdotuksen hyväksymisestä valtuustoryhmien välisissä neuvotteluissa sovitun mukaisesti. Kun otetaan huomioon voittaneen ehdotuksen ja vastaehdotusten saamien äänimäärien ero sekä se, että pöytäkirja on asianmukaisesti tarkastettu, ei ole perusteita katsoa, etteikö pöytäkirjasta ilmenevä äänestyksen lopputulos Aaro Granrothin läsnäolosta tehdyn merkinnän mahdollisesta puutteellisuudesta huolimatta vastaisi sitä mielipidettä, jota enemmistö annetuista äänistä on kannattanut. Tämän vuoksi päätöstä ei voida kumota pöytäkirjan edellä mainitun mahdollisen puutteellisuuden perusteella. (---) Kaavan käsittely kahtena osa-alueena ja varajäsenten osallistuminen päätöksentekoon P on valituksessaan katsonut, että kaava-alue olisi tullut käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Osa valittajista on lisäksi katsonut, että kaavan laajuus huomioon ottaen varavaltuutetuilla ei ole ollut riittävästi aikaa tutustua päätösehdotusmateriaaliin ja että päätökset on siten tehty puutteellisin tiedoin. Maankäytön suunnittelu ja yleiskaavan laatiminen on maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n 1 momentin ja 36 §:n nojalla säädetty kunnan tehtäväksi. Lain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Valituksenalaiset osayleiskaavat ovat pinta-alaltaan laajoja eli yhteensä noin 752 neliökilometriä, mikä on noin yhdeksän prosenttia Kittilän kunnan pinta-alasta. Suunnittelualue käsittää kaksi toisistaan yhdyskuntarakenteeltaan poikkeavaa aluetta, joihin kohdistuvat arvot, tavoitteet ja maankäytölliset ratkaisut poikkeavat toisistaan. Yleiskaavan jakamisella kahteen alueeseen on myös pyritty siihen, että valtuustoon saataisiin riittävä määrä esteettömiä valtuutettuja päättämään kaavan hyväksymisestä. Edellä lausuttu huomioon ottaen kunnanhallitus on 19.2.2008 päättäessään kaavaehdotuksen esittämisestä valtuustolle hyväksyttäväksi voinut sille kuuluvan harkintavallan rajoissa jakaa kaavoitettavan alueen käsiteltäväksi kahdessa osassa. Kaavoitusprosessi on ollut kummankin yleiskaavan osalta vireillä samaan aikaan. Kunnanvaltuusto on hyväksynyt molemmat kaavat samana päivänä. Kullakin maanomistajalla on siten ollut mahdollisuus arvioida omistamiensa tilojen kaavoitusta kokonaisuutena kaava-alueen kahtia jakamisesta huolimatta. Valtuusto on ottanut asian käsiteltäväkseen ja pitänyt saamaansa selvitystä riittävänä. Valtuuston päätöstä ei valittajan esittämillä varavaltuutettujen osallistumista koskevilla perusteilla voida pitää kuntalain 90 §:n tarkoittamalla tavalla virheellisenä. Vuorovaikutus
  14. Sovellettavat säännökset Maankäyttö- ja rakennuslain 6 §:n 1 momentin mukaan kaavaa valmisteltaessa on oltava vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden oloihin tai etuihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, siten kuin jäljempänä tässä laissa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan kaavoja valmistelevien viranomaisten on tiedotettava kaavoituksesta sillä tavoin, että niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus seurata kaavoitusta ja vaikuttaa siihen. Lain 62 §:n 1 momentin mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta. Pykälän 2 momentin mukaan vuorovaikutuksesta kaavaa valmisteltaessa säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Lain 63 §:n 1 momentin mukaan kaavaa laadittaessa tulee riittävän aikaisessa vaiheessa laatia kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden tarpeellinen suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista. Pykälän 2 momentin, sellaisena kuin se on 8.4.2005 annetussa laissa (202/2005), mukaan kaavoituksen vireilletulosta tulee ilmoittaa sillä tavoin, että osallisilla on mahdollisuus saada tietoja kaavoituksen lähtökohdista ja osallistumis- ja arviointimenettelystä. Ilmoittaminen on järjestettävä kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Ilmoittaminen voi tapahtua myös kaavoituskatsauksesta tiedottamisen yhteydessä. Vireilletulosta tiedottamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Lain 64 §:n 2 momentin mukaan osallisella on ennen kaavaehdotuksen asettamista julkisesti nähtäville mahdollisuus esittää alueelliselle ympäristökeskukselle neuvottelun käymistä osallistumis- ja arviointisuunnitelman riittävyydestä. Jos suunnitelma on ilmeisesti puutteellinen, alueellisen ympäristökeskuksen on viivytyksettä järjestettävä kunnan kanssa neuvottelu suunnitelman täydennystarpeiden selvittämiseksi. Pykälän 3 momentin mukaan neuvotteluun on kutsuttava esityksen tehnyt osallinen ja tarpeen mukaan ne viranomaiset ja yhteisöt, joiden toimialaan asia liittyy. Lain 65 §:n 1 momentin mukaan kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus). Pykälän 2 momentin mukaan, sellaisena kuin se on 5.2.1999 annetussa laissa (132/1999), muistutuksen tehneille, jotka ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen. Pykälän 4 momentin mukaan kaavaehdotuksen asettamisesta nähtäville säädetään tarkemmin asetuksella. Lain 67 §:n mukaan kaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä on viipymättä lähetettävä tieto niille kunnan jäsenille sekä muistutuksen tekijöille, jotka kaavan nähtävillä ollessa ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa. Jos kirjelmässä, jossa pyyntö on esitetty, on useita allekirjoittajia, voidaan tieto kaavan hyväksymisestä lähettää vain ensimmäiselle allekirjoittajalle. Ensimmäinen allekirjoittaja vastaa tiedon toimittamisesta muille allekirjoittaneille. Asetuksen 19 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaehdotus on pidettävä kunnassa julkisesti nähtävänä vähintään 30 päivän ajan. Kunnan jäsenillä ja osallisilla on oikeus tehdä muistutus kaavaehdotuksesta. Muistutus on toimitettava kunnalle ennen nähtävänäoloajan päättymistä. Pykälän 2 momentin mukaan nähtäville asettamisesta ja oikeudesta muistutuksen tekemiseen on ilmoitettava niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan, jollei asian merkittävyys edellytä laajempaa tiedottamista. Pykälän 3 momentin mukaan, sellaisena kuin se on 10.9.1999 annetussa asetuksessa (895/1999), jos yleiskaava laaditaan maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tai 137 §:n 3 momentissa tarkoitetulla alueella ohjaamaan rakentamista, yleiskaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta on lähetettävä kirjallinen ilmoitus sellaiselle yleiskaavoitettavaan alueeseen kuuluvan maan omistajalle ja kunnan tiedossa olevalle maan haltijalle, jonka kotikunta on toisella, väestötietojärjestelmään merkityllä paikkakunnalla tai jonka osoite muutoin on kunnan tiedossa. Ilmoitus saadaan lähettää tavallisena kirjeenä. Ilmoituksen lähettäminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos asianomainen on hyväksynyt yleiskaavaehdotuksen. Ilmoituksen katsotaan tulleen asianomaisen tietoon, jos se on annettu postin kuljetettavaksi viimeistään viikkoa ennen nähtäville asettamista. Asetuksen 30 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:ssä tarkoitettu tilaisuuden varaaminen osallisille mielipiteensä esittämiseen kaavaa valmisteltaessa voidaan tehdä asettamalla valmisteluaineisto nähtäville ja varaamalla tilaisuus esittää mielipide määräajassa kirjallisesti tai suullisesti taikka erityisessä kaavaa koskevassa tilaisuudessa taikka muulla sopivaksi katsottavalla tavalla. Tässä yhteydessä voivat mielipiteensä esittää myös muut kunnan jäsenet. Pykälän 2 momentin mukaan tilaisuuden varaamisesta mielipiteen esittämiseen tiedotetaan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa todetulla, osallisten tiedonsaannin kannalta toimivalla tavalla. Jollei muuta tiedottamista pidetä asian laatu huomioon ottaen sopivana, asiasta on ilmoitettava niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Ilmoitus on kuitenkin aina julkaistava vähintään yhdessä paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Pykälän 3 momentin mukaan, mitä 2 momentissa säädetään tiedottamisesta, noudatetaan soveltuvin osin myös maankäyttö- ja rakennuslain 63 §:ssä tarkoitettuun kaavoituksen vireilletulosta ilmoittamiseen, jollei vireilletulosta ilmoiteta kaavoituskatsauksesta tiedottamisen yhteydessä. Asetuksen 32 §:n mukaan, jos kaavaehdotusta on olennaisesti muutettu sen jälkeen, kun se on asetettu julkisesti nähtäville, se on asetettava uudelleen nähtäville. Uudelleen nähtäville asettaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos muutokset koskevat vain yksityistä etua ja niitä osallisia, joita muutokset koskevat, kuullaan erikseen. Asetukseen on lisätty 1.6.2005 voimaan tullut 32 a §, jonka mukaan kaavoituksen vireilletulosta, tilaisuuden varaamisesta mielipiteen esittämiseen kaavaa valmisteltaessa sekä kaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta on mahdollisuuksien mukaan tiedotettava myös sähköisesti. Kaavaehdotus on mahdollisuuksien mukaan julkaistava myös sähköisesti. Pykälän 2 momentin mukaan tiedotettaessa 1 momentin mukaisesti on ilmoitettava, miten asiasta on saatavissa lisätietoja sekä minne asiasta on mahdollisuus esittää mielipiteensä.
  15. Asianosaisten kuuleminen, tiedottaminen, aikataulu ja kaavan hyväksymisestä ilmoittaminen Maankäyttö- ja rakennuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 101/1998 vp) mukaan kaavoitusmenettely, siihen liittyvä vuorovaikutus ja tiedottaminen voivat tapahtua kunkin kaavahankkeen merkitys huomioon ottaen kunnan parhaaksi katsomalla tavalla, kuitenkin sillä tavoin, että niillä, joiden oloihin suunnitelma saattaa vaikuttaa, on tosiasiallisesti mahdollisuus arvioida hankkeen merkitystä ja vaikutuksia ja esittää mielipiteensä asiassa. Kaavoituksen vireilletulosta on ilmoitettu kaavoituskatsauksessa
  16. Lisäksi vireilletulosta sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ilmoitettiin Kittilä-lehdessä ja Lapin Kansassa 14.12.
  17. Työn lähtötilannetta ja perusselvityksiä varten järjestettiin asukaskysely elokuussa 2005 ja siihen liittyen asukaskokous. Kyselyt kohdistettiin Könkään kylään, Rautuskylään, Hanhimaan pääkyliin ja Kätkätunturin alueelle. Hankkeesta on laadittu 21-sivuinen osallistumis- ja arviointisuunnitelma, joka on asetettu julkisesti nähtäville 15.12.2005 Kittilän kunnanvirastoon ja kunnan internet-sivuille. Suunnitelma sisältää muun muassa suunnittelualueen kuvauksen ja rajauksen, kuvauksen suunnittelutehtävästä ja tavoitteista sekä lähtökohdista, selostukseen tehdyistä selvityksistä ja suunnitelmista. Lisäksi suunnitelmassa on todettu muun muassa osalliset, osallistumistavat, hankkeesta vastaavat ja heidän yhteystietonsa, arvioitu aikataulu ja ne keinot, joilla kaavoitustyön edistymistä voidaan seurata. Valmisteluvaiheen kuuleminen on tapahtunut 22.12.2006 - 22.1.2007, jolloin kaavahankkeen valmisteluaineisto on ollut julkisesti nähtävillä Kittilän kunnanvirastossa ja kunnan internet-sivuilla. Nähtävillä pidosta on tiedotettu maanomistajille kirjeellä ja kuulutus asiasta on julkaistu Kittilä-lehdessä ja Lapin Kansassa. Lisäksi on pidetty yleisötilaisuuksia, muun muassa joulukuun 2006 ja tammikuun 2007 aikana Kittilän kirkonkylän yläasteen auditoriossa sekä Sirkan ja Könkään kouluilla. Kätkän alueen maaomistajille on pidetty informaatio- ja keskustelutilaisuus 10.8.
  18. Kaavanlaatija on ollut tavattavissa kunnantalolla
  19. - 17.1.
  20. Kaavaehdotus on asetettu julkisesti nähtäville 5.
  21. - 5.11.2007 sekä uudelleen 21.12.2007 - 21.2.
  22. Nähtävilläoloista on tiedotettu maanomistajille kirjeellä ja kuulutus asiasta on julkaistu Kittilä-lehdessä ja Lapin Kansassa. Nähtävillä olojen yhteydessä kaavanlaatija on ollut tavattavissa kunnanvirastossa. Edellä lausuttu huomioon ottaen osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa ja sen toteutusta ei voida pitää Q:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksessa esitetyn yksilöimättömän väitteen perusteella puutteellisena. Kun otetaan huomioon edellä selostettu vuorovaikutusmenettely ja siihen käytetty aika, kaavoitusprosessin ei voida katsoa edenneen niin joutuisalla aikataululla, että osalliset eivät olisi voineet asianmukaisesti osallistua kaavan valmisteluun. Näissä olosuhteissa asiaan osallisilla on ollut tosiasiallisesti mahdollisuus arvioida hankkeen merkitystä ja vaikutuksia ja esittää mielipiteensä asiassa. Kaavoitusmenettely täyttää siten vuorovaikutuksen ja tiedottamisen osalta maankäyttö- ja rakennuslain sekä vastaavan asetuksen edellä mainituissa pykälissä säädetyt vaatimukset. Maankäyttö- ja rakennuslain 67 §:ssä säädetty huomioon ottaen valtuuston kaavan hyväksymistä koskeva päätös on voitu jättää toimittamatta niille kunnan jäsenille ja muistutuksen tekijöille, jotka eivät kaavan nähtävillä ollessa ole päätöstä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitettaan.
  23. Muistutusten käsittely, virheellisyydet kaavoittajan vastineissa ja kaavahankkeesta tiedotusvälineissä olleet tiedot 3.1 Muistutusten käsittely Asiaan osallisille on varattu tilaisuus muistutusten tekemiseen maankäyttö- ja rakennuslain 62 ja 65 §:ssä sekä vastaavan asetuksen 19 ja 30 §:ssä säädetyin tavoin. Kaavoittaja on laatinut tehtyjen muistutusten johdosta perustellut kannanotot. Kunnanhallitus on käsitellyt kyseiset kaavoittajan vastineet ja päättänyt hyväksyä ne. Kunnanvaltuusto on kaavan hyväksymisestä päättäessään katsonut valmistelun myös muistutusten osalta riittäväksi. Valittajat eivät ole tuoneet ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella valmistelun voitaisiin katsoa olevan muistutusten osalta virheellinen tai kunnanhallituksen ylittäneen kysymyksessä olevalta osin sille asiassa kuuluvan harkintavallan. Kun otetaan huomioon, että maankäyttö- ja rakennuslaki ei edellytä, että nimenomaan kunnanvaltuuston on laadittava tehtyihin muistutuksiin perustellut kannanotot, muistutusten käsittelyssä ei voida katsoa tältä osin tapahtuneen virhettä. Siltä osin kuin valittajat ovat vedonneet siihen, ettei muistutuksia ole käsitelty kaavaselostuksessa, hallinto-oikeus on todennut, että yleiskaavan selostus ei ole osa yleiskaavaa eikä siihen siten voi suoranaisesti kohdistua muutoksenhakua. Valtuuston päätöstä ei siten voida kumota sillä perusteella, että yksittäisiä muistutuksia ei ole käsitelty kaavaselostuksessa. P on valituksessaan katsonut, että kaavoitusprosessin aikana muun muassa Sirkkajärven pohjoispuolella ja Sirkan kylän alueella olevia aluevarauksia muutettiin, mikä on vaikeuttanut muistutusten kohdentamista. Kaavoittajan vastineesta käy ilmi, että aluevarauksia on muutettu ja täsmennetty maanomistajilta saadun palautteen ja tulvavaaran kartoituksesta saatujen tietojen johdosta. Kun otetaan huomioon edellä kuvattu vuorovaikutusprosessi, kullakin maanomistajalla on kuitenkin ollut mahdollisuus arvioida omistamiensa tilojen kaavoitusta aluevarauksiin tehdyistä muutoksista huolimatta. 3.2 Virheellisyydet kaavoittajan vastineissa Kaavaratkaisun ei voida katsoa perustuneen virheelliseen tai puutteelliseen tietoon pelkästään sen perusteella, että valittajat eivät hyväksy ratkaisulle esitettyjä perusteita. 3.2.1 P:n valitus P on valituksessaan esittänyt kolme esimerkkiä kaavoittajan vastineista, jotka osoittavat hänen mukaansa sen, että kaavaratkaisun perusteena olevat tiedot ovat olleet virheellisiä ja harhaanjohtavia. Virheitä ei ole korjattu, vaikka niistä on mainittu seuraavan vaiheen muistutuksissa. Annetuista vastineista saa muun muassa virheellisesti sen käsityksen, että valittajan vaatimuksiin Kuuselan tilan RN:o 16:4 osalta on suostuttu. Kaavoittajan R:n ja P:n 28.10.2007 päivätyn muistutuksen johdosta 3.12.2007 antamaan vastineeseen sisältyy kuva (22.3), jolla havainnollistetaan AP-alueen rajausta. Valittaja on liittänyt valitukseensa otteen kuvan vasemmasta alanurkasta ja katsoo sen osoittavan, että kaavoittaja on AP-alueen laajennuksen osalta sekoittanut keskenään Kuuselan RN:o 16:4 ja Yli-Kuuselan RN:o 16:1 tilojen Sirkkajärven rannalla sijaitsevat alueet. Kuvan 22.3 alapuolelle kirjoitetusta tekstistä kuitenkin ilmenee selvästi, että kyseisen kuvan tarkoituksena on havainnollistaa Lompolanmaan AP-alueen rajausta. Sirkkajärven ranta-alueelle sijoittuvan AP-alueen rajauksen ei siten voida katsoa valittajan esittämällä perusteella perustuneen virheelliseen tietoon. R ja P ovat tehneet 20.1.2007 päivätyn muistutuksen, joka koskee heidän yksin tai yhdessä omistamiaan tiloja Kuusela RN:o 16:4, Mellanväylä RN:o 19:8, Osteri RN:o 62:37 ja Kehtosvaara RN:o 62:
  24. Puolisot R ja P ovat vaatineet muistutuksessaan muun muassa AP-alueen laajentamista Kuuselan tilan RN:o 16:4 päärakennuksen ympäristössä aina tilan etelä- ja itärajaan asti sekä Lompolanmaan AP-alueen laajentamista tilan alueelle. Kaavoittajan vastineesta 14.2.2008 käy ilmi, että vastine koskee kaikkia edellä mainittuja tiloja. Vastineessa muistutusten tekijän vaatimukset edellä mainittujen tilojen osalta on esitetty kohdissa 72.1 - 72.5, joihin kaavoittaja on vastannut kohdittain. Kaavanlaatijan esitys 72.1 - 72.5 eli yhteenveto on esitetty vastineen lopussa. Kaavoittaja on todennut muun muassa, että tilalle on tullut lisää rakennusoikeutta tilakeskukseen, Sirkkajärven pohjoispuolelle lammen ranta-alueelle ja Lompolanmaan kaava-alue on laajentunut. Edellä mainituista alueista Lompolanmaan AP-alue sijoittuu Kehosvaaran tilalle RN:o 62:9 ja lammen ranta-alueen AP-alue Osterin tilalle RN:o 62:
  25. Rakennusoikeuksien osalta kaavaratkaisussa on tarkasteltu maanomistajan tiloja yhtenä kokonaisuutena. Vaikka kaavoittajan vastineen loppuosassa olevan esityksen sanamuodosta voisi päätellä rakennusoikeuksista tehdyn yhteenvedon koskevan vain yhtä tilaa, ovat päätöksentekijät kuitenkin vastineen sisältö kokonaisuudessaan huomioon ottaen voineet havaita, että puolisoiden R ja P yksin tai yhdessä omistamia tiloja on vastineessa rakennusoikeuksien osalta käsitelty yhtenä kokonaisuutena. Ohjausryhmän kokoonpano ilmenee kaavan valmisteluaineistoon sisältyvistä asiakirjoista. Kaavoittajan puolisoiden R ja P tekemän muistutuksen johdosta antamassa yksittäisessä vastineessa oleva toteamus maanomistajien edustuksesta ohjausryhmässä ei näissä olosuhteissa ole sellainen merkityksellinen tieto, että sillä voitaisiin katsoa olevan vaikutusta valtuutettujen mahdollisuuksiin arvioida kaavaratkaisua ja sen vaikutusta erityisesti maanomistajien kannalta. 3.2.2 F:n, G:n, H:n, I:n, J:n, K:n ja L:n valitus Valittajat ovat valituksesta tarkemmin ilmenevien Ajon tilaa RN:o 81:4 koskevien tietojen perusteella katsoneet, että kaavoittajan vastineessa antamat pinta-alatiedot poikkeavat kaavaan merkityistä aluevarauksista. Virheelliset pinta-alatiedot AP-, M-, MU- ja VR-1-alueiden osalta ovat johtaneet siihen, että kaavaratkaisusta on annettu valtuutetuille tilan osalta todellisuutta parempi kuva. Maanomistajilla ei ole subjektiivista oikeutta saada esimerkiksi tiettyä määrää rakennusoikeutta tai johonkin muuhun käyttötarkoitukseen osoitettua aluetta omistamilleen maille. Kaavaratkaisun perusteena ei siten ole ollut tietyn pinta-alamäärän osoittaminen tiettyihin tarkoituksiin, vaan aluevaraukset on tehtyjen perusselvitysten perusteella osoitettu kaavassa ottaen huomioon muun muassa kaavan sisältövaatimukset, suunnittelun tavoitteet, alueiden sijainti, maisemalliset seikat ja luonnonolosuhteet. Yleiskaavan tarkoituksena on osoittaa eri alueiden pääkäyttömuodot ja se on yleispiirteinen. Kaava sen mittakaava (1:25 000) huomioon ottaen osoittaa eri aluevarausten likimääräisen sijainnin ja asemakaavalla toteutettavaksi tarkoitettujen alueiden osalta eri aluevarauksien rajaukset voivat jossain määrin poiketa yleiskaavassa osoitetutusta likimääräisistä rajauksista. Kaava-asiaa käsiteltäessä valtuutettujen käytettävissä on ollut valituksenalaiset kaavakartat. Kaavoittajan vastineeseen mahdollisesti sisältyvillä pinta-alatietoja koskevilla mittausvirheillä ei näissä olosuhteissa ole kokonaisuus arvioiden sellaista merkitystä, että sen olisi voitu katsoa ohjanneen valtuustoa harhaan Ajon tilaan RN:o 81:4 liittyvien aluevarausten osalta. 3.2.3 Yhteenveto kaavoittajan vastineissa olleista virheistä Kaavaratkaisun ei voida katsoa perustuneen virheelliseen tai puutteelliseen tietoon pelkästään sen perusteella, että valittajat eivät hyväksy ratkaisulle esitettyjä perusteita. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia kaavoittajan antamiin vastineisiin liittyviä seikkoja, joiden johdosta kaavaratkaisun voitaisiin asiaa kokonaisuutena arvioiden katsoa perustuneen siten virheellisiin, puutteellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin, että sillä voitaisiin katsoa tosiasiallisesti olleen vaikutusta valtuutettujen mahdollisuuksiin arvioida kaavaratkaisua ja sen vaikutusta. Syytä valtuuston päätösten kumoamiseen valituksissa esitetyillä kaavoittajan vastinetta koskevilla perusteilla ei ole. 3.3 Kaavaratkaisussa tiedotusvälineissä olleet tiedot Kuten edellä on todettu, kaavoitusprosessi täyttää laissa ja asetuksessa vuorovaikutukselle asetetut vaatimukset. Jotta asiaan osalliset saisivat tarvitsemansa tiedot oman kannanottonsa esittämiseksi kaavaehdotuksen johdosta, kaavaratkaisun perusteena olleet selvitykset, lausunnot ja muut asiakirjat ovat olleet asianosaisten nähtävissä ja saatavissa. Kaavoituksesta on tarvittaessa ollut saatavissa tietoa myös kaavoituksesta vastaavilta henkilöiltä. Kaavahanke on myös ollut esillä eri tiedotusvälineissä ja osa valittajista on vedonnut siihen, että tiedotusvälineiden kautta tullut tieto on osittain ollut virheellistä ja harhaanjohtavaa. Kaavahankkeen käsittely tiedotusvälineissä ei ole osa hallintoprosessia eikä tiedotusvälineissä kaavahankkeesta olleilla haastatteluilla tai muilla kirjoituksilla ole merkitystä arvioitaessa sitä, täyttääkö kaavoitusprosessissa noudatettu hallintomenettely laissa ja asetuksessa vuorovaikutukselle säädetyt vaatimukset. Johtopäätökset Edellä lausuttu huomioon ottaen valtuuston päätöksen ei voida katsoa syntyneen virheellisessä järjestyksessä valittajien esittämillä esteellisyyttä, ohjausryhmää ja valmistelua koskevilla perusteilla. Kaavoitusmenettely täyttää riittävässä määrin vuorovaikutuksen ja tiedottamisen osalta maankäyttö- ja rakennuslain sekä vastaavan asetuksen edellä mainituissa pykälissä säädetyt vaatimukset. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen valituksissa esitetyillä kaavoitusmenettelyä koskevilla perusteilla ei ole. IV) Valittajien kaavan lainmukaisuutta ja maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyjä sisältövaatimuksia koskevat valitusperusteet Sovellettavat maankäyttö- ja rakennuslain säännökset Maankäyttö- ja rakennuslain 4 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet kunnassa. Lain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Vastaavan asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset: 1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön; 2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon; 3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin; 4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen; 5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön. Lain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Lain 32 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Pykälän 3 momentin mukaan maakuntakaava ei ole oikeusvaikutteisen yleiskaavan eikä asemakaavan alueella voimassa muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetun kaavojen muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. Lain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi. Pykälän 3 momentin mukaan yleiskaava voidaan laatia myös vaiheittain tai osa-alueittain. Lain 36 §:n mukaan kunnan tulee huolehtia tarpeellisesta yleiskaavan laatimisesta ja sen pitämisestä ajan tasalla. Lain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon: 1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys; 2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö; 3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus; 4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla; 5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön; 6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset; 7) ympäristöhaittojen vähentäminen; 8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä 9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa. Lain 40 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava esitetään kartalla. Kaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset. Lain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista. Pykälän 2 momentin mukaan, jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, yleiskaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Lain 42 §:n mukaan yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista. Pykälän 3 momentin mukaan yleiskaava korvaa samaa aluetta koskevan aikaisemmin hyväksytyn yleiskaavan, jollei kaavassa toisin määrätä. Yleiskaava ei ole asemakaava-alueella voimassa muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetun asemakaavan muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. Lain 43 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista (rakentamisrajoitus). Tällöin ei sovelleta, mitä 1 momentissa säädetään. Yleiskaavassa voidaan myös määrätä, ettei maisemaa muuttavaa toimenpidettä saa suorittaa ilman 128 §:ssä tarkoitettua lupaa (toimenpiderajoitus). Pykälän 4 momentin mukaan tässä pykälässä säädetyistä rajoituksista johtuvasta lunastus- ja korvausvelvollisuudesta säädetään 101 ja 140 §:ssä. Lain 67 §:n mukaan kaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä on viipymättä lähetettävä tieto niille kunnan jäsenille sekä muistutuksen tekijöille, jotka kaavan nähtävillä ollessa ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa. Jos kirjelmässä, jossa pyyntö on esitetty, on useita allekirjoittajia, voidaan tieto kaavan hyväksymisestä lähettää vain ensimmäiselle allekirjoittajalle. Ensimmäinen allekirjoittaja vastaa tiedon toimittamisesta muille allekirjoittaneille. Lain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että: 1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön; 2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä 3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta. Lain 203 §:n mukaan muutoksenhakuviranomainen voi tehdä kaavaan ja rakennusjärjestykseen oikaisunluonteisia korjauksia. Muutoksenhakuviranomainen voi kunnan tai maakunnan liiton suostumuksella tehdä kaavaan myös vähäisiä tarkistuksia, jos tarkistuksilla ei ole vaikutusta muiden kuin siihen suostuneiden etuun tai oikeuteen. (---) A:n, D:n, C:n, B:n ja E:n valitus
  26. Katselmus ja suullinen käsittely Hallinto-oikeus on viitannut edellä kohdassa II) Katselmuksen ja suullisen käsittelyn toimittamista koskevat vaatimukset lausuttuun.
  27. Ohjausryhmän esteellisyyttä ja kokoonpanoa, kaavan laatijoita, muistutusten käsittelyä, vuorovaikutusta ja kaavoituksen aikataulua koskevat valitusperusteet Hallinto-oikeus on viitannut edellä kohdassa III) Valittajien kaavoitusmenettelyä koskevat valitusperusteet lausuttuun.
  28. Kylä-alueen (AT) ja maisemallisesti arvokkaan pelto-alueen (MA) rajaus Könkään kylän eteläosassa Könkään kylä on valtioneuvoston vuonna 1995 tekemässä periaatepäätöksessä mainittu valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue. Ounasjokivarren yläjuoksulla sijaitseva kylä on laajoine peltoaukeineen ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaine rakennuksineen edustava esimerkki Aapa-Lapin jokivarsiasutuksesta. Nyt kysymyksessä oleva MA-alueeksi osoitettu avoin peltoalue sijaitsee kylän eteläosassa, josta pohjoiseen päin sijaitsee pääosa kylän asutuksesta levittäytyen nauhamaisesti joen molemmille rannoille ja ulottuen aina Munajärven rannalle saakka. Kylän pohjoisosassa joen itäpuolella oleva peltoalue on myös osoitettu MA-alueeksi. Kaavan peltoalueiden osalta tehtyjen ratkaisujen perustelut on tarkemmin esitetty 28.9.2006 päivätyssä maisemanhoito- ja käyttösuunnitelmassa ja matkailumaisemaselvityksessä. Kaavoittajan valituksen johdosta antamasta vastineesta käy ilmi, että kaavaratkaisussa on nyt kysymyksessä olevalta osin otettu huomioon myös alueesta ilmakuvan avulla saatu selvitys. Saadun selvityksen perusteella kaavassa on osoitettu MA-alueeksi tien ja joen välissä sijaitseva avoin pelto, joka on tarkoitus pitää avoimena maisemana kylään tultaessa. MA-alue ulottuu kapeana kaistaleena myös tien vastakkaiselle puolelle ja jatkuu etelään päin, jossa osa vanhaa eteläosan peltoa on osoitettu myös MA-alueeksi. Noin vuonna 2005 pelloksi raivattu tien länsipuolinen suo ja kostea alue ei ole osa edellä mainittua perinteistä peltoa, joten sitä ei ole osoitettu MA-alueeksi. Myös kyläalueen (AT) rajaus noudattaa ilmakuvan avulla saatua selvitystä kyseisestä alueesta. Kaavoittajan valituksen johdosta laatimasta vastineesta käy yksityiskohtaisesti ilmi myös tehtyjen selvitysten mukaiset aluerajausten perusteet. Maanomistajien yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että vastaavassa asemassa olevia maanomistajia kohdellaan yhtäläisissä olosuhteissa samalla tavoin. Könkään kylä poikkeaa useammasta muusta suunnittelualueen kylästä maisemansa ja kulttuurihistoriallisten rakennustensa johdosta, minkä vuoksi se sisältyy myös edellä mainittuun valtioneuvoston periaatepäätökseen. Tähän nähden valittajia ei voida katsoa asetetun eriarvoiseen asemaan sillä perusteella, että muiden kylien peltoalueita ei mahdollisesti ole vastaavassa määrin osoitettu MA-alueiksi. Kaavaratkaisun perusteena on kaava-alueelta laaditut maisema- ja luontoselvitykset. Valittajat ovat valituksesta tarkemmin ilmenevien Könkään kylän peltoalueiden osalta eri mieltä niiden maisemallisesta arvosta kuin mitä tehdyissä selvityksissä on niiden osalta todettu. Asiassa ei ole valituksen johdosta ilmennyt sellaisia konkreettisia seikkoja, joiden perusteella kaavaratkaisua Könkään kylässä olevien peltoalueiden osalta voitaisiin pitää siten virheellisenä, että kaava ei täyttäisi laissa ympäristön ja maiseman huomioon ottamisesta säädettyjä vaatimuksia tai olisi asettanut vastaavassa asemassa olevat maanomistajat eriarvoiseen asemaan. Laissa maiseman osalta säädetyt kaavan sisältövaatimukset huomioon ottaen kaavassa on tullut osoittaa tehtyjen selvitysten perusteella arvokkaiksi maisema-alueiksi katsottavat peltoalueet. Edellä lausuttu huomioon ottaen tehdylle ratkaisulle on sekä kyläalueen rajauksen että peltoalueiden osalta ollut tehtyihin maisema- ja luontoselvityksiin pohjautuvat asianmukaiset maankäytölliset perusteet.
  29. Ohjeellinen ulkoilureitti Kaavassa ohjeellisena osoitettu ulkoilureitin linjaus kulkee tilan RN:o 10:52 läpi. Merkinnällä ei ole lopullisesti ratkaistu reitin sijoittumista tilan alueelle, vaan asia ratkaistaan ulkoilulaissa (606/1973) säädetyssä järjestyksessä. Ulkoilulain mukaisessa reittitoimituksessa tulee lain 8 §:n nojalla myös määrättäväksi korvaus käyttöoikeuden luovuttamisesta ulkoilureittiä varten sekä vahingosta tai haitasta, jota muutoin aiheutuu alueen omistajalle tai haltijalle ulkoilureitin pitämisestä ja käyttämisestä. Näissä oloissa ohjeellisesta ulkoilureittimerkinnästä ei voida katsoa aiheutuvan valittajalle maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.
  30. Pientalovaltaisen asuntoalueen reservialuetta (AP/res) koskeva määräys AP/res-aluetta koskee sama yleismääräys kuin kaikkia muitakin AP-alueita ja C-, P-, PY-, TP-, TY-, VL-, VU-, VU-1-, RA-, RM-, LL-, ET- ja E-1-alueita. Kaavamääräyksen mukaan alue on tarkoitettu asemakaavoituksella toteutettavaksi. Näillä alueilla on voimassa ennen lainvoimaista asemakaavaa maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin mukainen toimenpiderajoitus: Puiden kaatamista, maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä ja näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä tarkoitettua lupaa siten, että heikennetään alueen ympäristöarvoja. Alueet on tarkoitettu säilytettäväksi luonnonmukaisina asemakaavavaiheeseen saakka. Maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n 2 momentin mukaan maisematyölupaa ei tarvita yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten tai myönnetyn rakennusluvan tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen eikä vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin. Kaavoittajan vastineesta käy ilmi, että määräyksellä alueiden säilyttämisestä luonnonmukaisina on ollut tarkoitus rajata avohakkuut ja muut maisemaa voimakkaasti muuttavat toimenpiteet luvanvaraisiksi. Näin on pyritty varmistamaan alueen soveltuminen asumiseen. Alueelle voidaan edelleen rakentaa kaavamääräyksen estämättä ilman asemakaavaa erillishankkein, mikäli maankäyttö- ja rakennuslaissa rakentamiselle säädetyt edellytykset muutoin täyttyvät. Edellä lausuttu huomioon ottaen kaavamääräystä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi esimerkiksi tavanomaiseen pientalorakentamiseen, sillä tällöin kyseessä ei ole kaavamääräyksessä tarkoitettu maisemaa voimakkaasti muuttava toimenpide. Määräyksen ei siten voida katsoa aiheuttavan maanomistajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.
  31. Reserviajoharjoittelualue (E-1/res) Yleiskaavassa on osoitettu erilleen muusta taajaan rakennetusta alueesta Muoniontien itäpuolelle ajoharjoittelualue (E-1). Kaavaselostuksen mukaan ajoharjoittelualueelle on osoitettu reservialue (E-1/res) muun muassa sen varalta, että ensisijainen alue osoittautuu epäedulliseksi tai sen toteuttaminen mahdottomaksi. Aluevaraukset on tehty kaavassa sen vuoksi, että Lapissa on ollut viime vuosina ajoharjoittelualueisiin kohdistunutta kysyntää. Varauksien osoittamiselle on siten ollut asianmukaiset maankäytölliset perusteet. Valtuuston päätöstä ei voida pitää nyt kysymyksessä olevalta osin lainvastaisena sillä valittajien mainitsemalla perusteella, että sopivan ajoratayrittäjän löydyttyä asiasta voidaan tarvittaessa neuvotella ja sopia maanomistajan kanssa. Myös E-1-alueita koskee edellä mainittu maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin mukainen asemakaavoitettaville alueille annettu toimenpiderajoitus, jonka mukaan puiden kaatamista, maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä ja näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä tarkoitettua lupaa siten, että heikennetään alueen ympäristöarvoja. Kaavamääräyksen tarkoituksena on säilyttää alue mahdollisimman luonnontilaisena, jotta aluevarauksen mukainen ajoharjoittelualue rakennelmineen voidaan toteuttaa. Tähän nähden kaavamääräykselle on ollut asiamukaiset perusteet. Yleiskaavan määräys maisematyöluvan hakemisesta koskee vain kaavamääräyksessä mainittuja toimenpiteitä, eikä se muutoin rajoita alueen käyttämistä. Silloin kun esimerkiksi maa- ja metsätalouden harjoittaminen alueella vaatii kaavamääräyksessä tarkoitettuja maisemaa oleellisesti muuttavia toimenpiteitä, kaavamääräys voi merkittävästi rajoittaa maanomistajan mahdollisuutta käyttää maataan vain siinä tapauksessa, että lupaa ei myönnetä. Mikäli maanomistaja ei voi luvan epäämisestä johtuen käyttää maataan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, hänellä on oikeus saada vahingosta maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ssä ja 140 §:n 3 momentissa säädetty korvaus, joten aluevarauksesta ei voida katsoa aiheutuvan maanomistajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.
  32. Rantapuuston säilyttämistä koskeva kaavamääräys Valittajat ovat vaatineet, että rantapuuston säilyttämistä koskeva yleismääräys tulee rajoittaa koskemaan vain M-alueita tai muita vastaavia erikseen merkittyjä alueita. Määräystä ei tule soveltaa kyläalueilla. Ranta-alueita koskevan yleismääräyksen mukaan luonnonmukainen ranta ja rantapuusto on pyrittävä säilyttämään 50 metrin etäisyydellä vesialueen keskiveden mukaisesta rantaviivasta. Maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai niihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukaista lupaa (maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin toimenpiderajoitus). Kaavamääräykseen sisältyvän ohjeen mukaan rantamaisemaa muuttavia luvanvaraisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi laajan maihinnousupaikan rakentaminen matkailutarkoituksiin, jokirannan tulva- tai muu pengerrys tai maankaivuu. Kaavamääräyksiä sovellettaessa on otettava huomioon niiden sanamuoto ja tarkoitus. Kaavoittajan valituksen johdosta antamasta vastineesta käy ilmi, että kyseessä oleva kaavamääräys on tarkoitettu sovellettavaksi sanamuotonsa mukaisesti vielä luonnonmukaisina säilyneillä ranta-alueilla. Kaavaselostuksesta käy ilmi, että määräyksen tarkoituksena on pyrkiä säilyttämään vesistöjen rannat erämaatunnelmaisina tehostuvasta maankäytöstä huolimatta. Kun otetaan huomioon kaavamääräyksen tarkoitus ja se seikka, että rakennettuja kyläalueita raivattuine peltoineen ei voida enää pitää kyseessä olevassa kaavamääräyksessä tarkoitettuina luonnontilassa säilyneinä alueina, kaavamääräys ei tule sovellettavaksi kyläalueilla. Edellä lausuttu huomioon ottaen kaavamääräys täyttää riittävässä määrin sen sisällölle ja selkeydelle asetettavat vaatimukset, jotta yleiskaavan avulla voidaan maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ohjata ranta-alueiden maankäyttöä ja sovittaa yhteen eri toimintoja.
  33. Yhteenveto kaavan sisältövaatimusten osalta Valituksenalaiset kyläalueen ja MA-alueen rajaukset ovat perustuneet asianmukaisiin maankäytöllisiin perusteisiin eikä asiassa ole ilmennyt sellaisia konkreettisia seikkoja, joiden perusteella valittajat voitaisiin katsoa asetetun eriarvoiseen asemaan muihin vastaavassa asemassa oleviin maanomistajiin nähden. Ohjeellisen ulkoilureitin sijaintia ei ole ratkaistu kaavassa, vaan sen perustamisesta, sijainnista ja haitasta maksettavista korvauksista päätetään ulkoilulaissa säädetyssä järjestyksessä. AP/res- ja E-1/res-alueita koskeville kaavamääräyksille on ollut asianmukaiset perusteet. Rantapuuston säilyttämistä koskeva kaavamääräys täyttää riittävässä määrin sen sisällölle ja selkeydelle asetettavat vaatimukset. Kaavaratkaisu täyttää valituksenalaiselta osaltaan maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä säädetyt sisältövaatimukset eikä sen edellä lausuttu huomioon ottaen voida katsoa aiheuttavan valittajille lain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen valituksessa esitetyillä perusteilla ei ole.
  34. Oikeudenkäyntikulut Asiassa annettu ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti huomioon ottaen valittajille ei tule määrättäväksi korvausta oikeudenkäyntikuluista. (---) Q:n ja 22 asiakumppaninsa valitus
  35. Katselmus Hallinto-oikeus on viitannut edellä kohdassa II) Katselmuksen ja suullisen käsittelyn toimittamista koskevat vaatimukset lausuttuun.
  36. Ohjausryhmän esteellisyys ja muistutusten käsittely Hallinto-oikeus on viitannut edellä kohdassa III) Valittajien kaavoitusmenettelyä koskevat valitusperusteet lausuttuun.
  37. Matkailu, maisema ja matkailua palveleva rakentaminen Valittajat ovat katsoneet, että kaava ei turvaa maankäyttö- ja rakennuslain kestävän kehityksen vaatimuksen mukaisesti kylien ja niiden yhteisöjen elinkelpoisuutta. Kaavan mukainen maisemansuojelu on maanomistajien kannalta kohtuutonta eikä kyliin ole sallittu matkailurakentamista. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin säännökset huomioon ottaen yleiskaavassa on tullut ottaa huomioon muun muassa yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys; olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö; mahdollisuudet liikenteen, energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla sekä rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Kaavaratkaisu perustuu muun muassa maisemasta, luonnosta ja rakennetusta ympäristöstä tehtyihin selvityksiin, kuten matkailumaisemaselvitykseen ja maiseman käyttö- ja hoitosuunnitelmaan. Pyrkimyksenä on ollut ottaa huomioon kylien kestävä kehitys sosiaalisina ja kulttuurisina yhteisöinä sekä luontoarvojen säilyminen ja vahvistuminen lisääntyvästä matkailusta huolimatta. Tämän vuoksi pääkyliin ei ole osoitettu deltaljikaavalla suunniteltavia lomarakentamisen alueita (RA). Myös matkailun kehittymisedellytyksiä on pyritty vahvistamaan, mutta samalla on otettu huomioon myös edellä mainitut laissa yhdyskuntarakenteelle, liikenteen ja kunnallistekniikan järjestämiselle, rakennetulle ympäristölle, maisemalle ja luonnonarvojen vaalimiselle säädetyt vaatimukset. Tämän vuoksi kaavaratkaisun pohjaksi on otettu rakennemalli, jossa matkailurakentaminen keskittyy Levin matkailukeskuksen yhteyteen tai sellaiselle etäisyydelle matkailukeskuksesta, että edellä mainitut kaavan sisältövaatimukset mahdollisimman vähin kustannuksin ja haittavaikutuksin täyttyvät. Edellä mainitut yleiskaavan sisältövaatimukset huomioon ottaen kaavaratkaisulle on matkailu- ja lomarakentamisen osalta ollut asiamukaiset maankäytölliset perusteet. Kyliin on osoitettu pientalovaltaisia asuinalueita (AP), kyläalueita (AT) sekä kyläalueita (AT-1), joilla rakentaminen noudattaa perinteitä ja joissa pääasiallisena julkisivumateriaalina käytetään puuta, kattomuotona harjakattoa ja rakentamistapana perinteistä pihapiirin muodostamista. Alueelle rakennettaessa tulee noudattaa kaavaselostuksen rakennustapaohjeita. Rakentamiseen osoitetut alueet on tarkoitettu toteutettavaksi asemakaavalla lukuun ottamatta AT- ja AT-1-alueita. Sikäli kuin laissa rakentamiselle muutoin säädetyt edellytykset täyttyvät, yleiskaava sallii mainituilla kyläalueilla rakennustapaohjeita noudattaen myös lomarakennusten rakentamisen. Näissä olosuhteissa kaavan ei voida katsoa valituksessa esitetyillä perusteilla vaarantavan kylien kestävää kehitystä tai elinkelpoisuutta.
  38. Vakituiseen asumiseen (AP) varatut alueet Kaavaselostuksesta käy ilmi, että Kittilän kunnan väkiluku on 2000-luvulla pysynyt jokseenkin ennallaan. Merkittävimmät väestökeskittymät ovat Kirkonkylä ja Sirkan-Köngäksen alueet. Vuosien 1990 - 2002 aikana merkittävää väestön kasvua on tapahtunut ainoastaan Sirkan-Köngäksen alueella, jossa väestömäärä kasvoi lähes 50 prosenttia. Muilla alueilla väestömäärä on joko vähentynyt tai pysynyt ennallaan. Kaavoittajan valituksen johdosta antamasta vastineesta käy ilmi, että AP-alueiden määrään on vaikuttanut muun muassa esitetyt mielipiteet ja vaatimukset Sirkkajärven ympäristön rakentamisesta. Lisäksi Suurikuusikon kultakaivos ja Levin matkailun kehittäminen lisää työpaikkojen määrää lisäten samalla myös asuntojen tarvetta. Asuinrakentamisen mitoituksessa on otettu huomioon myös se seikka, että kylien AT- ja AT-1-alueet eivät toteudu tiiviinä, vaan yksittäisinä kylämiljöötä täydentävinä rakennuspaikkoina. Kunnalla on maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n 1 momentin perusteella velvollisuus huolehtia alueiden käytön suunnittelusta sekä rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan. Kunnalla on myös valta päättää, kuinka paljon ja minkälaisia alueita kaavassa osoitetaan kuhunkin käyttöön, mikäli se ei vaaranna lain 39 §:n 2 momentissa säädettyjen kaavaa koskevien sisältövaatimusten täyttymistä. Kun otetaan huomioon valituksenalaisille osayleiskaavoille asetetut tavoitteet, AP-aluevarauksille esitetyt edellä mainitut perusteet, kaavaratkaisussa eri maankäyttömuodoille varatut alueet kokonaisuudessaan ja osayleiskaavojen yleispiirteisyys, kaavaratkaisussa osoitetut AP-alueet eivät vaaranna laissa säädettyjen yleiskaavan sisältövaatimusten täyttymistä. Näissä olosuhteissa valtuuston ei voida katsoa ylittäneen sille lain 20 §:n 1 momentin nojalla kuuluvaa harkintavaltaa AP-alueiden määrän osalta.
  39. Maanomistajien yhdenvertainen kohtelu Maanhankinta ja kunnan omistamien alueiden kaavoittaminen on osa kunnan maapolitiikkaa. Kunta voi hankkia maa-alueita omistukseensa ja kaavoittaa niitä muun muassa yhdyskuntarakentamista varten. Kaavoittajan valituksen johdosta antamasta vastineesta käy ilmi, että Kittilän kunta on hankkinut maata keskeisiltä alueilta, kuten Akanrovan alueelta. Akanrovalla kunnan omistukseen hankittu maa-alue rajoittuu AP-alueeseen. Könkään ja Sirkkajärven alueet on jo rakennemallitarkastelussa osoitettu pysyvän asumisen alueiksi. Kaavoitukselle asetettuja tavoitteita on siten noudatettu myös kunnan omistamien maa-alueiden osalta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että kunnan on, toisin kuin yksittäisen maanomistajan, huolehdittava muun muassa siitä, että asuntotuotannon tarvitsemia rakennuspaikkoja on riittävästi ja kohtuulliseen hintaan saatavilla, yleiskaavan ei voida katsoa valittajien mainitsemilla perusteilla olevan vastoin maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta.
  40. Yhteenveto kaavan sisältövaatimusten osalta Kaavaratkaisu täyttää kylien ja asumiseen varattujen alueiden osalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä säädetyt sisältövaatimukset eikä sen edellä lausuttu huomioon ottaen voida katsoa aiheuttavan valittajille lain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Kunnan omistamien maa-alueiden osalta on noudatettu kaavoitukselle asetettuja tavoitteita eikä kaavaratkaisun voida katsoa rakentamiseen osoitettujen alueiden osalta olevan vastoin maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen valituksessa esitetyillä perusteilla ei ole.
  41. Oikeudenkäyntikulut Asiassa annettu ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti huomioon ottaen valittajille ei tule määrättäväksi korvausta oikeudenkäyntikuluista. (---) P:n valitus
  42. Ohjausryhmää, valmistelua ja päätöksentekoa koskevat valitusperusteet Hallinto-oikeus on viitannut edellä kohdassa III) Valittajien kaavoitusmenettelyä koskevat valitusperusteet lausuttuun.
  43. Maanomistajien yhdenvertainen kohtelu ja AP-alueiden osoittaminen Kuuselan tilalle RN:o 16:4 2.1 Emätilaperiaatteen soveltaminen Valittaja on todennut, että tilan osalta olisi tullut laatia kantatilatarkastelu (oikeammin emätilatarkastelu), josta olisi selvinnyt tilalle kuuluva rakennusoikeus ja maanomistajien yhdenvertainen kohtelu. Niin sanottua emätilaperiaatetta käytetään kaavoituksessa apuvälineenä harkittaessa rakennusoikeuden määrää ja sijoittumista. Tarkoituksena on turvata ensisijaisesti emätiloittain tarkasteltava maanomistajien yhdenvertainen kohtelu. Periaatetta on noudatettu kaavoitettaessa haja-asutusalueella sijaitsevia rantoja ja rakennusoikeuden määrää on tarkasteltu yleensä suhteessa emätilan rantaviivan pituuteen. Ranta-alueiden ulkopuolella ja haja-asutusalueelta taajamatyyppisille alueille siirryttäessä emätilaperiaatteen merkitys on käytännössä asteittain vähentynyt ja joissain tapauksissa rakennusoikeuden jakaantumista on tarkasteltu tosiasiallisesti vallitsevaan kiinteistöjaotukseen perustuen. Valituksenalaisia osayleiskaavoja ei voida rantarakentamisen osalta käyttää suoraan rakennusluvan myöntämisen perusteena. Niissä ei ole ratkaistu haja-asutusalueen ranta-alueiden rakentamista, vaan tältä osin rakentaminen tapahtuu edelleen maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyssä järjestyksessä, jolloin laissa säädetyssä poikkeamislupamenettelyssä tulee vakiintuneen käytännön mukaisesti otettavaksi huomioon myös emätilaperiaate. Siltä osin kuin on kyse niin sanotun kuivanmaan rakennusoikeuksista tai taajama-alueiden, kuten esimerkiksi matkailukeskuksen ja asuntoalueiden rakentamisesta, rakennusoikeuden jakaantumista ei edellä kerrotuin tavoin yleensä tarkastella emätilaperiaatetta apuna käyttäen. Yleiskaavassa VR-1-alueeksi osoitetuille alueille on laadittu erillinen kantatilaselvitykseksi nimetty selvitys. Selvityksen kohteena on ollut Kätkätunturin alueella sijaitsevat tilat, jotka mahdollisesti jäävät kokonaan ilman rakennusoikeutta. Selvitystä on hyödynnetty arvioitaessa maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n ja 140 §:n 3 momentin nojalla kaavaratkaisun johdosta mahdollisesti korvausten piiriin tulevien tilojen määrää ja se on tarkoitettu käytettäväksi lupaharkinnassa ja korvausmenettelyssä. Selvitys ei ole ainutkertainen, vaan sitä tarvittaessa täydennetään tilakohtaisesti korvausmenettelyn yhteydessä. Valituksenalaisissa osayleiskaavoissa rakennusoikeuden mitoittaminen ja osoittaminen ei ole perustunut emätilakohtaiseen tarkasteluun tai edellä mainittuun kantatilaselvitykseen. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu emätilaperiaatteen soveltamisalasta ja valituksenalaisesta kaavaratkaisusta, maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun ei voida katsoa edellyttävän emätilaselvityksen laatimista ja emätilakohtaista tarkastelua. 2.2 Tilalle osoitettu rakennusoikeus Valittaja on vaatinut, että AP-aluetta laajennetaan Sirkkajärven pohjoispuolella tilan etelä- ja itärajaan saakka. Lisäksi Lompolanmaan AP-aluetta on laajennettava siten, että se ulottuu tilan alueelle saakka. Maanomistajilla ei ole subjektiivista oikeutta saada tiettyä määrää rakennusoikeutta omistamilleen maille. Rakennusoikeuden määrä riippuu muun muassa suunnittelun tavoitteista, alueiden sijainnista, laissa kaavalle asetetuista sisältövaatimuksista ja luonnonolosuhteista. Kaavoittajan valituksen johdosta antamasta vastineesta käy ilmi, että yleiskaava on tarkoitus toteuttaa vaiheittain siten, että varmistetaan kunnallisteknisen verkon ja tiestön rakentamisen kannalta edullinen rakennusjärjestys Sirkkajärven pohjoispuolella. Ensin toteutetaan rakennettujen alueiden täydentäminen sekä Lompolanmaan lähimmät osat. Kun otetaan huomioon tilan Lompolanmaalla olevan palstan sijainti, kaavaratkaisulle on ollut asianmukaiset maankäytölliset perusteet. Tilan Sirkkajärven pohjoisrannalla sijaitsevalle tilakeskuksen alueelle on osoitettu neljän hehtaarin suuruinen AP-alue. Muutoin tilan Sirkkajärven pohjoispuolelle sijoittuva palsta on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (MU), jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta. Alueelle voidaan rakentaa aluevarausta koskevan kaavamääräyksen mukaisesti. Lisäksi MU-aluetta voidaan käyttää haja-asutustyyppiseen rakentamiseen, mikäli maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Valittajalle on osoitettu rakennusoikeutta myös puolisoiden R ja P yhteisesti omistamalle Kehosvaaran tilalle RN:o 62:9 siten, että tilalla on noin 2,7 hehtaaria AP-aluetta. Valittajalle yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa myönnetty edellä mainittu rakennusoikeus huomioon ottaen valittajaa ei voida katsoa asetetun eriarvoiseen asemaan vastaavassa asemassa oleviin muihin maanomistajiin verrattuna. Näissä olosuhteissa kaavaratkaisun ei voida katsoa olevan lainvastainen valituksenalaisten AP-alueiden rajausten osalta.
  44. Maa- ja metsätalousalueen (MU), jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta, muuttaminen maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) Valittaja on vaatinut, että tilalle osoitettu MU-alue on vaadittua AP-aluetta lukuun ottamatta muutettavaksi M-alueeksi. Kyseessä oleva alue sijaitsee Levin matkailukeskuksen välittömässä läheisyydessä. Alueen pääkäyttömuotona on maa- ja metsätalous, mutta sen sijainti huomioon ottaen siihen kohdistuu huomattavassa määrin myös ulkoilun ohjaamistarvetta. Alueen metsätalouskäytössä on tällöin otettava erityisesti huomioon alueen liikkumiskelpoisuus ja maisema-arvot. Kaavaratkaisulle on ollut nyt kysymyksessä olevalta osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet. Aluetta voidaan edelleen käyttää maa- ja metsätalouden harjoittamiseen sekä edellä kuvatuin tavoin rakentamiseen. Kaavaratkaisusta ei voida tältä osin katsoa aiheutuvan valittajalle maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua haittaa.
  45. Yhteenveto kaavan sisältövaatimusten osalta Kaavaratkaisulle on ollut edellä mainittujen AP- ja MU-alueiden osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet eikä valittajaa voida katsoa asetetun rakennusoikeuksien osalta eriarvoiseen asemaan muihin vastaavassa asemassa oleviin maanomistajiin verrattuna. Kaavaratkaisu täyttää valituksenalaiselta osalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä säädetyt sisältövaatimukset eikä sen edellä lausuttu huomioon ottaen voida katsoa aiheuttavan valittajalle lain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen valituksessa esitetyillä perusteilla ei ole. M:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus
  46. Vuorovaikutusta ja esteellisyyttä koskevat valitusperusteet Hallinto-oikeus on viitannut edellä kohdassa III) Valittajien kaavoitusmenettelyä koskevat valitusperusteet lausuttuun.
  47. Kaava-alueen laajuus Maankäytön suunnittelu ja yleiskaavan laatiminen on maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n 1 momentin ja 36 §:n nojalla säädetty kunnan tehtäväksi. Lain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Yleiskaavan aluerajaus on osoitettu osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa ja kaava-alue on suunnitelmassa esitetyn laajuinen eli noin 752 neliökilometriä. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaan kaavan tavoitteena on saada aikaan pitkän tähtäyksen kehitysmahdollisuuden turvaava yhdyskunnan toiminnallinen rakenne. Tarkastelu on jakautunut yhdyskuntarakenteen, hallitun rakentamisen, turvallisen ja viihtyisän asuinympäristön sekä suojelu- ja virkistysalueiden muodostamiseen. Kaavaselostuksen mukaan kaavaratkaisun keskeinen tavoite on turvata maankäytön osalta alueen kehittyminen. Levin alueella ja sen lähiympäristössä harjoitettavalle matkailuelinkeinolle on osoitettu uusia laajoja aluevarauksia, jotka mahdollistavat matkailukeskuksen kehittymisen muun muassa luontomatkailu huomioon ottaen. Samalla on pyritty turvaamaan asumisen elinvoimaisuus myös pitkällä tähtäimellä ja perinteisten elinkeinojen, kuten maa- ja metsätalouden ja poronhoidon edellytykset sekä mahdollisuudet matkailutoimintojen hyödyntämiseen. Ympäristöllisenä tavoitteena on edistää maisema- ja luontoarvojen sekä valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden ja rakennuskulttuurikohteiden arvojen säilymistä lisääntyvästä matkailusta huolimatta. Kun otetaan huomioon yleiskaavalle asetetut tavoitteet, maankäyttö- ja rakennuslain 1 luvussa alueiden käytölle ja rakentamiselle asetetut tavoitteet ja lain 39 §:ssä säädetyt yleiskaavan sisältövaatimukset, valtuuston ei voida katsoa kaava-alueen rajauksen osalta ylittäneen sille asiassa kuuluvaa harkintavaltaa.
  48. Selvitysten riittävyys Valittajat ovat katsoneet, että maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaista selvitystä muille elinkeinoille kuin matkailulle aiheutuvista vaikutuksista ei ole tehty. Metsätalouden ja muun maankäytön osalta selvitykset on tekemättä eikä myöskään maanomistajille aiheutuvia taloudellisia menetyksiä ole selvitetty. Kaavoittajan valituksen johdosta antamasta vastineesta ja kunnanhallituksen lausunnosta käy ilmi muun muassa, että kaavoitustyössä selvitettiin erikseen laajojen yhtenäisten virkistys- ja suojelualueiden metsätaloudellinen arvo yksityismaiden osalta. Metsätaloudellista arvoa ei selvitetty niiden alueiden osalta, joiden käyttötarkoitus kaavaratkaisussa pysyi aikaisempaan verrattuna muuttumattomana. Arvio vaikutuksista metsätalouteen on tehty metsäalan ammattilaisen toimesta kokonaisarvosta ja määrällisistä seikoista yksityismetsien osalta. Työn perustaksi on kartoitettu alueen perustiedot ja arvot, joiden perustana ollut lähtökohta-aineisto ilmenee yleiskaavaehdotuksen kanssa samanaikaisesti nähtävillä olleista suunnitteluasiakirjoista. Metsätaloutta on käsitelty Matkailumaisemaselvityksessä 28.6.2006, lähtökohtaraportissa 31.1.2006 ja lisäksi on tehty metsätalousarvio keskeisille mahdollisesti korvauksen piiriin kuuluville alueille Kätkätunturin lähistöllä. Kaavaselostuksessa on yleiskuvaus kunnan elinkeinorakenteesta. Selostuksessa on käsitelty muun muassa metsätaloutta, maataloutta, poronhoitoa ja kalataloutta. Selostuksessa on myös arvio muun muassa kaavaratkaisun taloudellisista vaikutuksista. Aluevarausten osalta on esitetty vaikutusten arviointitaulukko, jossa on esitetty muun muassa vaikutukset metsä- ja maatalouteen, poronhoitoon ja luontaiselinkeinoihin. Matkailumaisemaselvitykseen sisältyy porotalouden osalta selvitys muun muassa rykimäalueista, vasoma-alueista, porojen kokoamisalueista, laidunalueista, aidoista, porojen kuljetusreiteistä, erotuspaikoista ja tarha-aidoista (liitteet 5b ja 5c). Tulevaisuudessa metsätalousalueille suunnitelluista toimenpiteistä ja kaavamääräyksissä tarkoitetun luvan myöntämisedellytyksistä ei ole ennakkoon tietoa, joten rajoituksista aiheutuvan vahingon määrää ei ole mahdollista selvittää etukäteen. Siltä osin kuin kaavassa on maa- ja metsätaloutta varten osoitetuille alueille asetettu alueen käyttöä koskevia rajoituksia, joiden vuoksi maanomistaja ei voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan, on maanomistajalla mahdollisuus saada maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n ja 140 §:n 3 momentin mukainen korvaus. Näissä olosuhteissa ja edellä lausuttu huomioon ottaen yleiskaava, sen tehtävä ja tarkoitus huomioon ottaen perustuu valituksenalaiselta osaltaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä ja vastaavan asetuksen 1 §:ssä säädetyin tavoin riittäviin selvityksiin.
  49. Osayleiskaavojen tarkoitus, metsätalouden huomioon ottaminen ja kaavamääräyksistä maa- ja metsätaloutta harjoittaville maanomistajille aiheutuva haitta 4.1 Yleiskaavan tarkoitus ja metsätalouden huomioon ottaminen Valittajat ovat katsoneet, että kaava on yksinomaan matkailupainotteinen eikä maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiä ole otettu huomioon. Kaavamääräyksien mukainen maisematyölupavaatimus estää laajoilla alueilla normaalin metsätalouden harjoittamisen ja on maanomistajille kohtuuton. Kaavaselostuksen mukaan kaavaratkaisun keskeinen tavoite on turvata maankäytön osalta alueen kehittyminen. Seutukunnan elinkeinokehityksen kärkenä toimivalle matkailuelinkeinolle on osoitettu uusia laajoja aluevarauksia, jotka mahdollistavat matkailukeskuksen kehittymisen. Samalla on kuitenkin haluttu turvata asumisen elinvoimaisuus myös pitkällä tähtäimellä ja perinteisten elinkeinojen, kuten maa- ja metsätalouden ja poronhoidon edellytykset sekä mahdollisuudet matkailutoimintojen hyödyntämiseen. Ympäristöllisenä tavoitteena on edistää maisema- ja luontoarvojen sekä valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden ja rakennuskulttuurikohteiden arvojen säilymistä lisääntyvästä matkailusta huolimatta. Matkailun kehittämisessä keskeisenä lähtökohtana on ollut luonnon ja maiseman vaaliminen sekä paikallisen kulttuurin huomioon ottaminen matkailua ja muuta rakennustoimintaa palvelevien alueiden suunnittelussa. Yleiskaavaratkaisussa on pyritty turvaamaan myös ulkoilu- ja virkistyspalveluiden ja muun elinkeinoelämän toimintaedellytykset ja laajenemistarpeet. Seudullisesti yleiskaava toteuttaa Lapin tuntureiden matkailukeskusten luontomatkailun verkottumista ja luontovyöhykkeet on varattu Leviltä Ounas-, Pallas-, Ylläs- ja Aakenustuntureille. Kaavoittajan valituksen johdosta antamasta vastineesta käy muun muassa ilmi, että luontoon perustuvan matkailun arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti nopeimmin kasvava matkailun osa-alue. Matkailukeskuksien vaikutusalueella metsätalous on avainasemassa luontomatkailun suunnittelussa ja tuotteistamisessa. Kaava-alueesta maa- ja metsätaloudessa käytettävää eli M-, MU- tai MY-aluetta on yhteensä noin 75 prosenttia, josta M-aluetta on 62 prosenttia. Kaavamääräykset eivät muuta M-alueiden osalta niiden nykyistä käyttöä eikä kaavamääräyksissä ole niiden osalta vaadittu maisematyölupamenettelyn noudattamista. Kaava-alueella on VR-1-, EV-1- ja E-1-alueita yhteensä noin 10 prosenttia. Kaava-alueen metsien pääkäyttömuoto on edelleenkin metsätalous. Kaava-alue käsittää vuodepaikkamäärältään Suomen suurimman matkailukeskuksen Levin. Kaavaselostuksen mukaan tavoitelluksi vuodepaikkamääräksi valittiin 35 000 - 36 000 vuodepaikkaa, mikä selostukseen sisältyvän rakennemallien yhteenvedon mukaan merkitsisi noin 12 000 uutta vuodepaikkaa. Alueelle kohdistuu massiivista matkailua ja maiseman säilyminen on Levin alueen matkailun keskeinen vetovoimatekijä ja kehittymisen edellytys. Ensisijaisesti metsien matkailukäyttö kohdistuu noin 62 neliökilometrin suuruiselle alueelle, joka on kaavassa osoitettu retkeily- ja ulkoilualueeksi (VR-1). Aluevarausta koskevan kuvauksen mukaan kyseessä on merkittävä seudullinen monikäyttöreittien alue, joka on varattu luonnossa liikkumiseen. Kyseessä on retkeilyn kannalta keskeinen alue, jolla metsäisyys, liikkumiskelpoisuus ja luonnonmukaisuus sekä maisemalliset arvot ovat ominaisia. VR-1-alueet yhdistävät Levin Ounas-, Pallas- ja Ylläs- ja Aakenustuntureiden luonto- ja matkailukeskusten alueisiin. Lisäksi kaavassa on osoitettu MU- ja MY-alueita, joiden osuus kaava-alueesta on yhteensä noin 13 prosenttia. Kun otetaan huomioon Levin matkailukeskuksen laajuus ja alueelle kohdistuvan matkailun määrä, kaavoitukselle asetetut tavoitteet muun muassa luontoon kohdistuvan matkailun osalta ja matkailuelinkeinon kehitysmahdollisuuksien turvaamisesta myös pitemmällä aikavälillä, matkailuelinkeinon merkitys kunnalle ja se seikka, että kaava-alueen noin 752 neliökilometrin suuruisesta kokonaisalasta on edellä kerrotuin tavoin maa- ja metsätalouskäytössä vielä yhteensä 75 prosenttia ja että kokonaisalasta M-aluetta on 62 prosenttia, kaavaratkaisulle on ollut matkailua palvelevien alueiden osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet ja se ottaa huomioon myös metsätalouden harjoittamismahdollisuudet kaava-alueella. Kaavaratkaisu ohjaa siten nyt kysymyksessä olevalta osalta alueen maankäyttöä ja sovittaa yhteen eri toimintoja maankäyttö- ja rakennuslain lain 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. 4.2 Kaavamääräyksistä maa- ja metsätaloutta harjoittaville maanomistajille aiheutuva haitta Levin matkailukeskuksen vaikutusalueella sijaitsevilla metsätalousalueilla on huomattava merkitys alueen luontomatkailulle, mistä johtuen kaavamääräyksissä on maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin nojalla annettu määräys lain 128 §:ssä tarkoitetun maisematyöluvan hakemisesta maisemaa olennaisesti muuttaville tai maisema-arvoja heikentäville toimenpiteille muun muassa VR-1- ja MY-alueiden osalta. MU-aluevarausta koskevassa kaavamääräyksessä ei ole maisematyölupavaatimusta. Aluevarausta koskevan määräyksen mukaan aluetta tulee hoitaa maiseman ja metsän monikäytön kannalta erityisenä kohteena. Avohakkuuta tehtäessä suositellaan noudatettavaksi aluetta koskevaa yleiskaavamääräyksen ohjetta, jonka mukaan metsänhoito tulee suorittaa noudattaen Levin maisemanhoito- ja käyttösuunnitelmassa kyseiselle alueelle annettuja ohjeita ja suosituksia ja Pohjois-Suomen metsänhoitosuosituksia. MU-aluetta koskevan kaavamääräyksen sisältö huomioon ottaen kaavaratkaisusta ei voida kyseisen alueen osalta katsoa aiheutuvan maanomistajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Yleiskaavan määräys maisematyöluvan hakemisesta koskee vain kyseistä aluevarausta koskevassa kaavamääräyksessä mainittuja maisemallisesti merkityksellisiä toimenpiteitä, eikä se muutoin rajoita alueen käyttämistä. Silloin kun esimerkiksi maa- ja metsätalouden harjoittaminen alueella vaatii aluevarausta koskevassa kaavamääräyksessä tarkoitettuja maisemaa oleellisesti muuttavia toimenpiteitä, kaavamääräys voi merkittävästi rajoittaa maanomistajan mahdollisuutta käyttää maataan vain siinä tapauksessa, että lupaa ei myönnetä. Mikäli maanomistaja ei voi luvan epäämisestä johtuen käyttää maataan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, hänellä on oikeus saada vahingosta maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ssä ja 140 §:n 3 momentissa säädetty korvaus, joten aluevarauksesta ei voida katsoa aiheutuvan maanomistajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.
  50. Maanomistajien yhdenvertainen kohtelu Valittajat ovat katsoneet, että maanomistajia ei ole kohdeltu tasapuolisesti. Esimerkiksi Kätkän alueella maata omistaville ei ole juurikaan merkitty rakentamisalueita. Maanomistajilla ei ole subjektiivista oikeutta saada tiettyä määrää rakennusoikeutta omistamilleen maille. Rakennusoikeuden määrä riippuu muun muassa suunnittelun tavoitteista, alueiden sijainnista, laissa kaavalle asetetuista sisältövaatimuksista ja luonnonolosuhteista. Kätkätunturin ja sen lähialue on maisemallisesti ja matkailullisesti tärkeä alue, johon kohdistuu paljon virkistys- ja matkailukäyttöä. Alueen rakentamismahdollisuuksia rajoittaa sen sijainti, luonnonolosuhteet, kaavan sisältövaatimukset ja yleiskaavalle asetetut tavoitteet. Kaavaratkaisulle on Kätkän alueen osalta ollut asianmukaiset maankäytölliset perusteet eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt sellaisia konkreettisia seikkoja, joiden perusteella vastaavassa asemassa olevia maanomistajia voitaisiin katsoa asetetun eriarvoiseen asemaan.
  51. Yhteenveto kaavan sisältövaatimuksista Kaavaratkaisu sen tehtävä ja tarkoitus huomioon ottaen perustuu valituksenalaiselta osaltaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä ja vastaavan asetuksen 1 §:ssä säädetyin tavoin riittäviin selvityksiin, ohjaa alueen maankäyttöä ja sovittaa yhteen eri toimintoja maankäyttö- ja rakennuslain lain 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kaavaratkaisulle on maa- ja metsätalouteen käytettävien alueiden sekä matkailua palvelevien alueiden osalta ollut asianmukaiset maankäytölliset perusteet eikä maanomistajia voida katsoa asetetun eriarvoiseen asemaan muihin vastaavassa asemassa oleviin maanomistajiin verrattuna. Kaavaratkaisu täyttää valituksenalaiselta osalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä säädetyt sisältövaatimukset eikä sen edellä lausuttu huomioon ottaen voida katsoa aiheuttavan valittajalle lain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen valituksessa esitetyillä perusteilla ei ole.
  52. Oikeudenkäyntikulut Asiassa annettu ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti huomioon ottaen valittajille ei tule määrättäväksi korvausta oikeudenkäyntikuluista. N:n ja O:n valitus
  53. Käsittely kunnanvaltuustossa Hallinto-oikeus on viitannut edellä kohdan I) Tutkimatta jätetyt vaatimukset alakohdassa
  54. Vastauksessa esitetty uusi valitusperuste lausuttuun.
  55. Ohjausryhmän kokoonpano ja sen jäsenten esteellisyys Hallinto-oikeus on viitannut edellä kohdassa III) Valittajien kaavoitusmenettelyä koskevat valitusperusteet lausuttuun.
  56. Laurilan tilalle RN:o 32:4 osoitetun retkeily- ja ulkoilualueen (VR-1) muuttaminen osittain loma-asunto- (RA) ja maa- ja metsätalousalueeksi (M) Tila on muodoltaan kapea ja pitkä. Suurin osa tilasta sijaitsee Kätkätunturin muodostaman maisemakokonaisuuden alueella, jossa kaavamääräysten mukaan on säilytettäviä ympäristöarvoja ja jota koskee maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitettu toimenpiderajoitus kaavamääräyksestä tarkemmin ilmenevien toimenpiteiden osalta. Kaavassa on tilan idänpuoleiseen osaan osoitettu AP-alue. Muutoin tila on osa noin 62 neliökilometrin suuruista VR-1-aluetta, johon metsien matkailukäyttö ensisijaisesti kohdistuu. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu M:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen yhteydessä kohdassa 4.
  57. Yleiskaavan tarkoitus ja metsätalouden huomioon ottaminen, kaavaratkaisulle on ollut tilalle osoitetun VR-1-alueen osalta maankäytölliset perusteet. Maanomistajilla ei ole subjektiivista oikeutta saada tiettyä määrää rakennusoikeutta omistamilleen maille. Rakennusoikeuden määrä riippuu muun muassa suunnittelun tavoitteista, alueiden sijainnista, laissa kaavalle asetetuista sisältövaatimuksista ja luonnonolosuhteista. Tilasta on osa edellä kerrotuin tavoin osoitettu käytettäväksi rakentamiseen ja rakennettavaksi tarkoitetun alueen rajaus on tehty Levin matkailumaisemaselvityksen inventointien ja niiden perusteella laaditun luontoarvorajauksen perusteella. Kaavaratkaisulle on siten ollut valituksenalaiselta osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet. Mikäli maanomistaja ei voi VR-1-aluevarausta koskevasta kaavamääräyksestä johtuen käyttää maataan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, hänellä on oikeus saada vahingosta maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ssä ja 140 §:n 3 momentissa säädetty korvaus, joten aluevarauksesta ei voida katsoa aiheutuvan valittajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.
  58. Yhteenveto kaavan sisältövaatimusten osalta Kaavaratkaisulle on ollut valituksenalaiselta osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet eikä valittajia voida katsoa asetetun rakennusoikeuksien osalta eriarvoiseen asemaan muihin vastaavassa asemassa oleviin maanomistajiin verrattuna. Kaavaratkaisu täyttää valituksenalaiselta osalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä säädetyt sisältövaatimukset eikä sen edellä lausuttu huomioon ottaen voida katsoa aiheuttavan valittajille lain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen valituksessa esitetyillä perusteilla ei ole.
  59. Oikeudenkäyntikulut Asiassa annettu ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti huomioon ottaen valittajille ei tule määrättäväksi korvausta oikeudenkäyntikuluista. F:n, G:n, H:n, I:n, J:n, K:n ja L:n valitus
  60. Kaavoitusmenettely, ohjausryhmä ja Ajon tilasta RN:o 81:4 kaavoittajan vastineissa olleet tiedot Hallinto-oikeus on viitannut edellä kohdassa III) Valittajien kaavoitusmenettelyä koskevat valitusperusteet lausuttuun. Valitustenalaisten päätösten ei muutoinkaan voida katsoa syntyneen virheellisessä järjestyksessä valituskirjelmässä esitetyillä valittajien menettelytapavirheiksi katsomilla perusteilla.
  61. Retkeily- ja ulkoilualueen (VR-1) muuttaminen loma-asuntoalueeksi (RA) tai matkailupalvelujen alueeksi (RM) Maanomistajilla ei ole subjektiivista oikeutta saada tiettyä määrää rakennusoikeutta omistamilleen maille. Rakennusoikeuden määrä riippuu muun muassa suunnittelun tavoitteista, alueiden sijainnista, laissa kaavalle asetetuista sisältövaatimuksista ja luonnonolosuhteista. Siltä osin kuin valittajat ovat katsoneet, että maanomistajien yhdenvertainen kohtelu olisi edellyttänyt emätilakohtaista selvitystä, hallinto-oikeus on viitannut edellä P:n valituksen osalta kohdassa 2.1 Emätilaperiaatteen soveltaminen lausuttuun. 2.1 Onkimajärven takana sijaitsevat tilojen Ajo RN:o 81:4, Hietaranta RN:o 81:6 ja Metsäkaivola RN:o 25:9 alueet Valittajat ovat vaatineet RA- tai RM-alueen osoittamista tiloille valituksen liitteenä olevasta karttaotteesta tarkemmin ilmenevällä alueella. Tilojen kyseessä olevat Kätkätunturin pohjoispuoliset alueet sijaitsevat Kätkätunturin muodostaman maisemakokonaisuuden alueella, jossa on kaavamääräysten mukaan säilytettäviä ympäristöarvoja ja niitä koskee maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitettu toimenpiderajoitus kaavamääräyksestä tarkemmin ilmenevien toimenpiteiden osalta. Tilojen alueet on matkailumaisemaselvityksen perusteella osoitettu kaavassa VR-1-alueeksi ja ne ovat osa kaavassa osoitettua laajempaa VR-1-aluetta. Metsien matkailukäyttö kohdistuu ensisijaisesti kyseiselle noin 62 neliökilometrin suuruiselle VR-1-alueelle. Alue yhdistää Levin Ounas-, Pallas- ja Ylläs- ja Aakenustuntureiden luonto- ja matkailukeskusten alueisiin. Tilojen kyseisten alueiden sijainti huomioon ottaen niiden rakentaminen ei edistäisi yhdyskuntarakenteen toimivuutta, taloudellisuutta ja ekologista kestävyyttä. Kun lisäksi otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu M:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen yhteydessä kohdassa 4.1 Yleiskaavan tarkoitus ja metsätalouden huomioon ottaminen, kaavaratkaisulle on ollut tiloille osoitetun VR-1-alueen osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet. 2.2 Loma-asuntoalueen (RA) tai matkailupalvelujen alueen (RM) osoittaminen tiloille Ajo RN:o 81:4 ja Hietaranta RN:o 81:6 Valittajat ovat vaatineet RA- tai RM-alueen osoittamista tilojen Immeljärven puoleiseen osaan AP-alueen länsipuolelle. Kaavassa alueet on osoitettu VR-1-alueeksi ja myös ne sijaitsevat edellä mainitulla maisemallisesti arvokkaalla Kätkätunturin maisema-alueella, jossa kaavamääräysten mukaan on säilytettäviä ympäristöarvoja. Ajon tilan RN:o 81:4 osalta AP-alueen rajaus perustuu muun muassa maastokäynnillä tehtyihin havaintoihin alueen rakentamiskelpoisuudesta. Tilalle osoitettua AP-aluetta on saadun selvityksen perusteella luonnosvaiheen jälkeen laajennettu Kätkätunturille johtavan polun länsipuolella sijaitsevalle rakentamiskelpoiselle maalle. AP-alueen länsipuolella on kostean painanteen avoin pohja-alue, jonka eteläpuolella on Kätkätunturin jyrkähköä pohjoisrinnettä. Hietarannan tilan RN:o 81:6 osalta kaavoittajan valituksen johdosta antamasta vastineesta käy ilmi, että alue on Kätkätunturin jyrkkää rinnettä ja osittain kosteaa aluetta. Tilojen nyt kysymyksessä olevat alueet ovat osa maisemainventoinnissa arvokkaaksi todettua Kätkätunturin maisemakokonaisuutta. Rakentamiseen osoitettujen alueiden rajaus on tehty Levin matkailumaisemaselvityksen inventointien ja niiden perusteella laaditun luontoarvorajauksen perusteella. Kun lisäksi otetaan huomioon, että kyseiset alueet ovat osittain huonosti rakentamiseen soveltuvaa jyrkähköä tunturin rinnettä tai kosteaa painannetta, kaavaratkaisulle on nyt kysymyksessä olevalta osalta ollut asianmukaiset maankäytölliset perusteet. 2.3 Retkeily- ja ulkoilualueesta (VR-1) aiheutuva haitta Mikäli maanomistaja ei voi VR-1-aluevarauksesta ja sitä koskevasta kaavamääräyksestä johtuen käyttää maataan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, hänellä on oikeus saada vahingosta maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ssä ja 140 §:n 3 momentissa säädetty korvaus, joten aluevarauksesta ei voida katsoa aiheutuvan valittajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.
  62. Immeljärven rannalle tilojen Ajo RN:o 81:0, Hietaranta RN:o 81:6, Kaivola RN:o 25:7 ja Kätkä RN:o 25:8 alueille osoitetun lähivirkistysalueen (VL) muuttaminen pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi (AP) Valittajat ovat vaatineet, että viherkaista poistetaan tilojen alueelta. AP-alue on ulotettava rantaan asti kuten vastakkaisella rannalla Koutaniemessä. Immeljärven rannalle on kaavassa osoitettu kapea noin 20 metrin levyinen viherkaista. Tarkoituksena on osoittaa kulkuyhteys järven rantaa pitkin Kätkätunturille ja sen itäiselle näköalapaikalle sekä Kätkätunturin eteläpuolelle. Vastaavaa kulkuyhteystarvetta ei ole Koutaniemen alueella. Edellä lausuttu huomioon ottaen kaavaratkaisulle on ollut nyt kysymyksessä olevalta osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet. Kapeasta viherkaistasta järven rannalla ei voida katsoa aiheutuvan maanomistajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.
  63. Hietarannan tilan RN:o 81:6 Levijoen palstan muuttaminen maa- ja metsätalousalueesta (MU), jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta, metsätalousalueeksi (M) Tilan Levijoen palsta sijaitsee taajamaan liittyvän urheilu- ja virkistysalueen (VU) pohjoispuolella ja se on osa laajempaa MU-aluetta. Ottaen huomioon alueen sijainti matkailukeskuksen läheisyydessä, siihen kohdistuu myös ulkoilu- ja virkistyskäyttöä. Aluevaraukselle on siten ollut asianmukaiset maankäytölliset perusteet. MU-aluevarausta koskevassa kaavamääräyksessä ei ole maisematyölupavaatimusta. Aluevarausta koskevan määräyksen mukaan aluetta tulee hoitaa maiseman ja metsän monikäytön kannalta erityisenä kohteena. Avohakkuuta tehtäessä suositellaan noudatettavaksi aluetta koskevaa yleiskaavamääräyksen ohjetta, jonka mukaan metsänhoito tulee suorittaa noudattaen Levin maisemanhoito- ja käyttösuunnitelmassa kyseiselle alueelle annettuja ohjeita ja suosituksia ja Pohjois-Suomen metsänhoitosuosituksia. MU-aluetta koskevan kaavamääräyksen sisältö huomioon ottaen kaavaratkaisusta ei voida kyseisen alueen osalta katsoa aiheutuvan maanomistajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.
  64. Retkeily- ja ulkoilualueen (VR, oikeastaan VR-1) muuttaminen maa- ja metsätalousalueeksi (M) Metsäkaivolan tilan RN:o 25:9 osalta tai pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi (AP) tilojen Kaivola RN:o 25:7 ja Kätkä RN:o 25:8 osalta 5.1 Metsäkaivola RN:o 25:9 Tila sijaitsee Kätkätunturin pohjoispuolella ja on osa Kätkätunturin maisemakokonaisuutta. Alueella on kaavamääräysten mukaan säilytettäviä ympäristöarvoja ja niitä koskee maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitettu toimenpiderajoitus kaavamääräyksestä tarkemmin ilmenevien toimenpiteiden osalta. Tila on osoitettu VR-1-alueeksi Levin matkailumaisemaselvityksen inventointien ja niiden perusteella laaditun luontoarvorajauksen perusteella. Tila sijaitsee tuntureille suuntautuvan pääviheryhteyden vyöhykkeellä. Edellä lausuttu huomioon ottaen kaavaratkaisulle on ollut nyt kysymyksessä olevalta osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet. VR-1-alueesta tilan metsämaan käytölle aiheutuvan haitan osalta hallinto-oikeus on viitannut edellä kohdassa 2.3 lausuttuun. 5.2 Kaivola RN:o 25:7 ja Kätkä RN:o 25:8 Valittajat ovat vaatineet, että tilojen koko, sijainti lähellä Levin keskustaa ja muiden saama rakennusoikeus huomioon ottaen tiloille Immeljärven ranta-alueelle osoitettua AP-aluetta on laajennettava karttaliitteestä tarkemmin ilmenevin tavoin. Maanomistajilla ei ole subjektiivista oikeutta saada tiettyä määrää rakennusoikeutta omistamilleen maille. Aluevaraukset on tehtyjen perusselvitysten perusteella osoitettu kaavassa ottaen huomioon muun muassa kaavan sisältövaatimukset, suunnittelun tavoitteet, alueiden sijainti, maisemalliset seikat ja luonnonolosuhteet. Tilojen koolla ei siten ole ollut ratkaisevaa merkitystä rakennusoikeuksia osoitettaessa. Valittajat ovat vaatineet karttaliitteessä esittämänsä yksityiskohtaisen AP-alueen rajauksen osoittamista yleiskaavassa. Yleiskaavan tarkoituksena on kuitenkin osoittaa eri alueiden pääkäyttömuodot ja se on yleispiirteinen. Kaava sen mittakaava (1:25 000) huomioon ottaen osoittaa eri aluevarausten likimääräisen sijainnin ja asemakaavalla toteutettavaksi tarkoitettujen AP-alueiden osalta aluevarauksien rajaukset voivat jossain määrin poiketa yleiskaavassa osoitetutuista likimääräisistä rajauksista. Edellä lausuttu huomioon ottaen valittajia ei voida valituksessa esitetyillä perusteilla katsoa asetetun AP-alueiden osalta eriarvoiseen asemaan muihin vastaavassa asemassa oleviin maanomistajiin nähden.
  65. Yhteenveto kaavan sisältövaatimusten osalta Kaavaratkaisulle on ollut valituksenalaisten aluevarausten osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet eikä valittajia voida katsoa asetetun rakennusoikeuksien tai muiden valituksenalaisten aluevarausten osalta eriarvoiseen asemaan muihin vastaavassa asemassa oleviin maanomistajiin verrattuna. Kaavaratkaisu täyttää valituksenalaiselta osalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä säädetyt sisältövaatimukset eikä sen edellä lausuttu huomioon ottaen voida katsoa aiheuttavan valittajille lain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen valituksessa esitetyillä perusteilla ei ole. (---) Tornator Oy:n valitus
  66. Retkeily- ja ulkoilualueen (VR-1) osalta laadittu kantatilaselvitys Yhtiö on valituksessaan vaatinut, että kantatilaselvitys on esitettävä maanomistajille. Muutoin heillä ei ole mahdollisuutta arvioida, onko selvitys vaikuttanut kaavaratkaisuun. Yhtiö on sille toimitetun kantatilaselvityksen johdosta todennut, että Kätkälän tilaa RN:o 105:0 ei ole selvityksessä eikä siitä käy ilmi, miksi tila on jätetty selvityksen ulkopuolelle. Osa tilasta eli noin 200 hehtaaria sijaitsee VR-1-alueella. Yleiskaavassa VR-1-alueeksi osoitetuille alueille on laadittu erillinen kantatilaselvitykseksi nimetty selvitys. Selvityksen kohteena on ollut Kätkätunturin alueella sijaitsevat tilat, jotka mahdollisesti jäävät kokonaan ilman rakennusoikeutta. Selvitystä on hyödynnetty arvioitaessa maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n ja 140 §:n 3 momentin nojalla kaavaratkaisun johdosta mahdollisesti korvausten piiriin tulevien tilojen määrää ja se on tarkoitettu käytettäväksi lupaharkinnassa ja korvausmenettelyssä. Selvitys ei ole ainutkertainen, vaan sitä tarvittaessa täydennetään tilakohtaisesti korvausmenettelyn yhteydessä. Valituksenalaisissa osayleiskaavoissa rakennusoikeuden mitoittaminen ja osoittaminen ei ole perustunut emätilakohtaiseen tarkasteluun tai edellä mainittuun kantatilaselvitykseen. Noin 1 000 hehtaarin suuruisesta Kätkälän tilasta RN:o 105:0 on valittajan mukaan osoitettu noin 200 hehtaaria VR-1-alueeksi. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu kaavaratkaisusta ja kantatilaselvityksen tarkoituksesta, Kätkälän tilan RN:o 105:0 jättämisellä kantatilaselvityksen ulkopuolelle ei ole vaikutusta valituksenalaisten päätösten lainmukaisuuteen.
  67. Metsätalouden huomioon ottaminen sekä retkeily- ja ulkoilualueen (VR-1), suojaviheralueen (EV-1) sekä urheilu- ja virkistysalueen (VU-1), jonka käyttö yleiseen virkistykseen on rajoitettua, rajaukset Hallinto-oikeus on viitannut edellä M:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen johdosta kohdassa 4.1 Yleiskaavan tarkoitus ja metsätalouden huomioon ottaminen lausuttuun. EV-1-alueiden osalta hallinto-oikeus on todennut, että kaavaselostuksen mukaan niiden tarkoituksena on suojata tieltä näkyvää maisemaa. Ne on merkitty Leville eri suunnista johtavien pääteiden varsille. Kaavoittajan valituksen johdosta antaman vastineen mukaan teiden varsilla on laajoilla alueilla harvaa nuorta puustoa, jossa valittajan vaatima 20 metrin enimmäisleveys ei ole riittävä. Kaavaratkaisulle on siten ollut EV-1-alueiden rajauksen osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet. Maankäytön suunnittelu ja yleiskaavan laatiminen on maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n 1 momentin ja 36 §:n nojalla säädetty kunnan tehtäväksi. Lain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Kun otetaan huomioon yleiskaavalle asetetut tavoitteet, maankäyttö- ja rakennuslain 1 luvussa alueiden käytölle ja rakentamiselle asetetut tavoitteet ja lain 39 §:ssä säädetyt yleiskaavan sisältövaatimukset, valtuuston ei voida katsoa valituksenalaisten aluevarausten rajauksien osalta ylittäneen sille asiassa kuuluvaa harkintavaltaa.
  68. Metsätalouden harjoittamista rajoittavien kaavamääräysten poistaminen ja muuttaminen Valittaja on vaatinut, että MU-, VR-1-, VU-1- ja EV-1-alueilta sekä ranta-alueelta on poistettava kaikki metsätalouden harjoittamista rajoittavat ja luvanvaraisuutta edellyttävät kaavamääräykset. Maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukainen lupamenettely ei ole tarkoitettu ohjaamaan metsätaloutta näin laajoilla alueilla. Edellä mainittuja aluevarauksia koskevia kaavamääräyksiä sekä ranta-aluetta koskevaa kaavamääräystä on muutettava valituksessa esitetyllä tavalla. Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin ja 43 §:n 2 momentin säännökset huomioon ottaen yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joihin voi sisältyä myös lain 128 §:ssä tarkoitettu toimenpiderajoitus. Kaavaan voidaan ottaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan. Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön erityistä ohjausta tietyllä alueella. Lain 128 §:ssä tarkoitetun lupajärjestelmän tarkoituksena on muun muassa turvata kaavan toteuttaminen. Levin matkailukeskuksen vaikutusalueella sijaitsevilla metsätalousalueilla on huomattava merkitys alueen luontomatkailulle, mistä johtuen kaavamääräyksissä on maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin nojalla annettu määräys lain 128 §:ssä tarkoitetun maisematyöluvan hakemisesta maisemaa olennaisesti muuttaville tai maisema-arvoja heikentäville toimenpiteille muun muassa VR-1-, VU-1- ja EV-1-alueiden ja ranta-alueen osalta. MU-aluevarausta koskevassa kaavamääräyksessä ei ole maisematyölupavaatimusta. Aluevarausta koskevan määräyksen mukaan aluetta tulee hoitaa maiseman ja metsän monikäytön kannalta erityisenä kohteena. Avohakkuuta tehtäessä suositellaan noudatettavaksi aluetta koskevaa yleiskaavamääräyksen ohjetta, jonka mukaan metsänhoito tulee suorittaa noudattaen Levin maisemanhoito- ja käyttösuunnitelmassa kyseiselle alueelle annettuja ohjeita ja suosituksia ja Pohjois-Suomen metsänhoitosuosituksia. MU-aluetta koskevan kaavamääräyksen sisältö huomioon ottaen kaavaratkaisusta ei voida kyseisen alueen osalta katsoa aiheutuvan maanomistajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Mikäli maanomistaja ei voi valituksenalaisista aluevarauksista ja niitä koskevista kaavamääräyksistä johtuen käyttää maataan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, hänellä on oikeus saada vahingosta maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ssä ja 140 §:n 3 momentissa säädetty korvaus, joten aluevarauksesta ei voida katsoa aiheutuvan valittajille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Valtuusto on katsonut, että metsälain säännökset ja Tapion ”Hyvän metsänhoidon suositukset” eivät ole valituksenalaisilla aluevarauksilla riittäviä kaavan toteutumisen turvaamiseksi. Kun otetaan huomioon yleiskaavalle asetetut tavoitteet, maankäyttö- ja rakennuslain 1 luvussa alueiden käytölle ja rakentamiselle asetetut tavoitteet ja lain 39 §:ssä säädetyt yleiskaavan sisältövaatimukset, valituksenalaisille kaavamääräyksille on ollut asianmukaiset maankäytölliset perusteet. Valtuuston ei siten voida katsoa ylittäneen sille asiassa kuuluvaa harkintavaltaa.
  69. Kätkäjärven ympäristön osoittaminen kyläkuvallisesti arvokkaaksi alueeksi ja aluetta koskevan kaavamääräyksen muuttaminen Valittaja on vaatinut, että valituksenalainen merkintä on poistettava tai rajattava käsittämään ainoastaan Kätkäjärven ranta-alue. Aluetta koskeva kaavamääräys ei selkeästi ilmaise, mitä toimenpiteitä se koskee tai rajoittaa. Mikäli merkintää ei poisteta kokonaan, on kaavamääräystä muutettava valituksesta tarkemmin ilmenevin tavoin. Kyläkuvallisesti arvokas alue on osoitettu yleiskaavassa niin sanotulla rasterimerkinnällä, jolla osoitetaan paikallisesti, maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaita kulttuurimaisemien alueita. Merkinnällä kuvataan alueiden erityisominaisuuksia ja merkintä täydentää alueelle osoitettua pääkäyttömuotoa. Nyt kysymyksessä olevan alueen pääkäyttömuoto on metsätalous, sillä alue on osoitettu osittain M-alueeksi ja osittain MU-alueeksi. Kaavaan sisältyvän kuvauksen mukaan merkintä osoittaa ympäristökuvan säilymisen kannalta paikallisesti arvokkaan alueen. Määräyksen mukaan toimenpiteillä tai rakentamisella ei saa heikentää alueen maisemallista tai kulttuurihistoriallista arvoa. Määräykseen sisältyvän ohjeen mukaan uudisrakentamisen tulee soveltua sekä rakennustavaltaan että sijainniltaan olemassa olevaan rakennuskantaan sekä ympäristöön. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät rakennukset ja rakenteet sekä ympäristökuvan kannalta merkittävä vanha puusto tulee säilyttää. Kaavaselostuksesta käy ilmi, että määräyksen johdosta alueen rakentaminen ja käyttö tulee suunnitella siten, että kyseessä olevat arvot säilyvät. Kaavassa on osoitettu rasterimerkinnällä paikalliset kulttuurihistoriallisesti tärkeimmät maisemakokonaisuudet, jotka eivät sisältyneet valtakunnallista arvoa sisältäviin alueisiin. Kaavaratkaisu perustuu maisemaa koskevilta osin matkailumaisemaselvitykseen ja sen yhteydessä tehtyihin inventointeihin. Kätkälän kylä on selvityksessä todettu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi kyläalueeksi. Kaavoittajan valituksen johdosta antamasta vastineesta käy ilmi muun muassa, että rasteroinnin laajuus on valittu siten, että kokonaismaisema säilyy paitsi itse Kätkäjärven rantaviivalla, myös Kätkäjärven lähimmällä maisema-alueella. Maisema Kätkäjärveltä Nuottijärvelle ja Laulajakumpuun näkyy kaikille ympäröiville tuntureille ja erityisesti Leville. Edellä lausuttu huomioon ottaen valituksenalaiselle merkinnälle on ollut asianmukaiset maankäytölliset perusteet eikä valtuuston voida katsoa alueen laajuuden osalta ylittäneen sille asiassa kuuluvaa harkintavaltaa. Kun otetaan huomioon, että yleiskaavan tarkoituksena on maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen, rasterimerkintää koskeva kaavamääräys sen sisältö kokonaisuutena huomioon ottaen riittävästi ohjaa lain 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla alueen rakentamista ja maankäyttöä.
  70. Ahvenjärven eteläpuolisen alueen (Laulamakumpu) ja Sätkenävaaran alueen osoittaminen rakentamiseen Maanomistajilla ei ole subjektiivista oikeutta saada tiettyä määrää rakennusoikeutta omistamilleen maille. Rakennusoikeuden määrä riippuu muun muassa suunnittelun tavoitteista, alueiden sijainnista, laissa kaavalle asetetuista sisältövaatimuksista ja luonnonolosuhteista. 5.1 Laulamakumpu Karttatarkastelun perusteella Ahvenjärven eteläpuolella sijaitseva Laulamakummun alue on osa kaavassa osoitettua urheilu- ja virkistysaluetta (VU-1), jonka käyttö yleiseen virkistykseen on rajoitettua. VU-1-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan alue varataan urheilu- ja virkistystoimintoja varten. Alueelle voidaan sijoittaa urheilu-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoja palvelevia rakennuksia ja rakennelmia. Alue on kaavassa määrätty toteutettavaksi asemakaavoituksella. Kaavoittajan valituksen johdosta antamasta vastineesta käy ilmi muun muassa, että asemakaavoitettavat RA-alueet on sijoitettu jo olemassa olevien tai välttämättä rakennettavien verkostojen yhteyteen. Näin on pyritty hyödyntämään hissi-investoinnit, keräämään liikenne Levin ympärystien bussireitille ja nostamaan rakennettujen alueiden käyttöä ympärivuotista toimintaa varten. Laulamakummun alue sijaitsee VU-1-alueen eteläosassa eikä sen välittömään läheisyyteen ole osoitettu RA-, RM- tai muuta asuinrakentamiseen tarkoitettuja alueita. Alue on lähellä Kätkätunturin eteläpuolelle osoitettua VR-1-aluetta. Alueen sijainti huomioon ottaen sen osoittaminen asuinrakentamiseen ei edistäisi muun muassa yhdyskuntarakenteen toimivuutta, taloudellisuutta ja ekologista kestävyyttä. Laulamakummun osalta on noudatettu edellä mainittua RA-alueiden sijoittelua ohjaavaa kaavoitusperiaatetta. Kaavaratkaisulle on ollut nyt kysymyksessä olevalta osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet. 5.2 Sätkenävaara Sätkenävaara on kaavassa osoitettu MU-alueeksi. Vaaran idän puoleiseen rinteeseen ja valtatiehen rajoittuva alue on osa kantatien 79 molemmille puolille osoitettua EV-1-aluetta. MU-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan alueelle saa rakentaa yleistä virkistäytymistä ja leiriytymistä palvelevia rakennuksia ja rakennelmia, kuten laavuja ja katoksia ja tupia niin, että yksittäisen rakennuksen tai rakennelman pinta-ala on enintään 50 kerrosalaneliömetriä. Sätkenävaara sijaitsee kantatien 79 länsipuolella Levin matkailukeskuksesta etelään. Alue sijoittuu hieman Uusselästä, oikeastaan Uuselästä, etelään yhdyskuntarakennetta jakavan kantatien 79 toiselle puolelle, minkä vuoksi alueita on kaavaratkaisussa tarkasteltu erillisinä kokonaisuuksina. Kaavoittajan valituksen johdosta antamasta vastineesta käy muun muassa ilmi, että kunnallistekniikan järjestäminen alueelle olisi kalliimpaa kuin Uusselkään, oikeastaan Uuselkään, osoitetulla RA-alueella ja erityisesti kevyen liikenteen kannalta yhteys hiihtorinteisiin olisi Uusselkään, oikeastaan Uuselkään, verrattuna pidempi. Sätkenävaaran liittymät kantatielle 79 ovat tällä hetkellä metsäautotie- tai yksityisliittymä. Mikäli alueelle osoitettaisiin RA-alue, olisi liittymät rakennettava uudelleen ja kevyelle liikenteelle olisi järjestettävä vähintään yksi eritasoyhteys Levin hiihtorinteille. Sätkenävaaran alue ei tukeudu Levin ympärystiehen, vaan kantatiehen 79, joten se on joukkoliikenteen järjestämisen osalta eri asemassa kuin Uuselkään osoitettu RA-alue. Edellä lausuttu huomioon ottaen alue on sijainniltaan sellainen, että sen osoittaminen asuinrakentamiseen ei edistäisi muun muassa yhdyskuntarakenteen toimivuutta, taloudellisuutta ja ekologista kestävyyttä. Sätkenävaaran osalta on noudatettu edellä mainittua RA-alueiden sijoittelua ohjaavaa kaavoitusperiaatetta. Kaavaratkaisulle on ollut nyt kysymyksessä olevalta osalta asianmukaiset maankäytölliset perusteet.
  71. Ilmoittaminen kaavan hyväksymisestä Maankäyttö- ja rakennuslain 67 §:n mukaan kaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä on viipymättä lähetettävä tieto niille kunnan jäsenille sekä muistutuksen tekijöille, jotka kaavan nähtävillä ollessa ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa. Vaikka valtuuston valituksenalaisista päätöksistä ei mahdollisesti olisikaan maankäyttö- ja rakennuslain 67 §:ssä säädetyllä tavalla ilmoitettu kaikille päätöstä kirjallisesti pyytäneille, mainitulla seikalla ei ole merkitystä valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa.
  72. Yhteenveto kaavan sisältövaatimuksista Kaavaratkaisu sen tehtävä ja tarkoitus huomioon ottaen ohjaa alueen maankäyttöä ja sovittaa yhteen eri toimintoja maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kaavaratkaisulle on valituksenalaisten aluevarausten ja kaavamääräysten osalta ollut asianmukaiset maankäytölliset perusteet eikä valittajaa voida katsoa asetetun eriarvoiseen asemaan muihin vastaavassa asemassa oleviin maanomistajiin verrattuna. Kaavaratkaisu täyttää valituksenalaiselta osalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä säädetyt sisältövaatimukset eikä sen voida katsoa aiheuttavan valittajalle lain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen valituksessa esitetyillä perusteilla ei ole. (---) Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Hallintolainkäyttölaki 38 § ja 41 § Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1) A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Rovaniemen hallinto-oikeuden ja Kittilän kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa on toimitettava katselmus ja suullinen käsittely. Kittilän kunta on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa: Lapin ympäristökeskus edellytti avustuspäätöksessä ohjausryhmän perustamista. Päätöksessä korostettiin ohjausryhmän riittävän osaamisen merkitystä. Erikseen mainittiin osaaminen maisemallisten tekijöiden huomioon ottamiseksi. Valittajien kaavan sisältöön liittyvät valitusperusteet koskevat maisemallista arviointia ja siitä seuranneita rajoituksia. Avustuspäätöksessä ei rajattu ohjausryhmän toimivaltaa. Ohjausryhmän ensimmäisessä kokouksessa todettiin, että ohjausryhmän toimivallasta päättää avustuksen saaja eli Kittilän kunta. Ohjausryhmän
  73. kokouksessa ohjausryhmä hyväksyi ehdotusvaiheen aineiston tekemiensä muutosten jälkeen esiteltäväksi kunnanhallitukselle. Tähän kaavaehdotukseen ei enää tehty olennaisia muutoksia. Vasta ohjausryhmän
  74. kokouksessa 30.11.2007 ympäristökeskuksen edustaja Tarja Outila muistutti, ettei ohjausryhmä määrää kaavan sisällöstä. Ohjausryhmällä on ollut 30.11.2007 asti tosiasiallinen päätösvalta kaavan sisällöstä. Kunta esti toistuvasti paikallisten osallistumisen ohjausryhmän toimintaan vetoamalla esteellisyyteen. Kunnanhallitus vaati 9.1.2007 ohjausryhmää täydennettäessä esteettömyyttä ohjausryhmään ehdotetuilta henkilöiltä. Ohjausryhmän toimivallasta päättäminen kuului kunnalle. Ohjausryhmä toimi tämän toimivallan puitteissa suoraan kunnanhallituksen alaisena ja ohi kaavan laatijoiden. Esteettömyysvaatimusten perusteella kunnanhallituksessa ohjausryhmän toimivalta käsitettiin juuri tällä tavalla. Kaavan hyväksymisen jälkeen kunnanhallitus totesi ohjausryhmän esteelliseksi. Ohjausryhmällä on ollut samanlainen valta kuin päätöksen kunnanhallitukselle valmistelevalla toimielimellä tai virkamiehellä. Ohjausryhmän johdossa ovat olleet kunnanjohtaja ja tekninen johtaja sekä jäseninä kunnanhallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Valmistelu on osa päätöksentekoa. Kaavan laatijoilla, ohjausryhmällä ja kunnanhallituksella on kaavan valmistelun aikana ollut se käsitys, että ohjausryhmällä on valta päättää kaavan sisällöstä. Ohjausryhmä on ollut vähintään kuntalain 17 §:n 5 momentissa tarkoitettu toimikunta, joka on hoitanut yleiskaavan valmistelun. Hallintolain 27 §:n 2 momentin mukaan esteellisyyssäännökset koskevat monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa. Hallinto-oikeuden näkemys ohjausryhmästä on ristiriidassa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2009:72 kanssa. Mainitussa päätöksessä ohjausryhmän katsottiin olevan osa valmistelua. Kunnanjohtajan toiminta ohjausryhmän puheenjohtajana otettiin huomioon arvioitaessa hänen osallistumistaan kaavan valmisteluun. Tässä asiassa hallinto-oikeuden olisi tullut ottaa ohjausryhmän toiminta huomioon ainakin kunnan edustajien esteellisyyttä tutkittaessa. Kunnanhallitus on hallinto-oikeudelle 24.9.2009 antamassaan lausuntonsa täydennyksessä todennut, että kunnanjohtaja Seppo Maula oli esteellinen, koska hän on Levi Magic Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Tämä on esteellisyyskysymyksistä vähäisimpiä. Muiden vastaavassa asemassa olleiden kunnan virkamiesten ja luottamushenkilöiden esteellisyydet on jätetty selvittämättä. Myös Lauri Kurulan, Inkeri Yrityksen ja Markku Molkoselän esteellisyydet olisi pitänyt selvittää. Maula on ollut esteellinen osallistumaan kaavan valmisteluun, koska hänen puolueettomuutensa on hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisesti vaarantunut. Maula on suhtautunut puolueellisesti matkailun ja yksittäisten matkailuyrittäjien etuihin sekä estänyt paikallisten osallistumisen ohjausryhmän toimintaan. Maula on ohjausryhmän puheenjohtajana ja kunnanjohtajana vastuussa ohjausryhmän toiminnan virheistä ja mahdollisesta toimivallan ylittämisestä. Kunnanjohtajan toimintaan sovelletaan hallintolakia ja päätöksen KHO 2009:72 mukaisesti toiminta ohjausryhmässä otetaan huomioon arvioitaessa osallistumista kaavan valmisteluun. Levin osayleiskaava-alueella ohjelmapalvelutoimintaa harjoittavan Perhesafarit Oy:n omistavat teknisen johtajan Lauri Kurulan veljet perheineen. Yhtiö omistaa maata kaava-alueella. Ohje

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.