KHO/2012/112

2012 false KHO:2012:112 X Oyj:n tarkoituksena on käyttää omassa vakioimattomia johdannaissopimuksia koskevassa kaupankäynnissään ISDA-johdannaisyleissopimukseen liittyvän CSA-liitteen mukaista vakuusjärjestelyä. Vakuusjärjestelyt toteutetaan sopimuksin, joilla vakuutena oleva omaisuus siirtyy vakuuden antajalta vakuuden saajalle omistusoikeudella. Järjestelyissä on kysymys rahoitusvakuuslain 4 §:ssä tarkoitetusta omistusoikeuden siirtoon perustuvasta vakuudesta, josta ei ole erityissäännöksiä elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa. Korkein hallinto-oikeus totesi, että tilanne poikkeaa monin olennaisin osin tavanomaisesta omistusoikeuden siirrosta. Kysymyksessä oleva luovutus on vastikkeeton ja järjestelyn tosiasiallisena tarkoituksena on antaa vakuus sopimusvelvoitteiden täyttämisestä. Vakuuden antajalla on oikeus vaihtaa vakuutta ja sopimuksen päättyessä vakuuden saajalla on pääsääntöisesti velvollisuus palauttaa vastaavat arvopaperit. Vakuuden saajan on korvattava vakuusaikana kertyvät tuotot vakuuden antajalle heti seuraavana selvityspäivänä. Vakuuden tarve muuttuu osapuolten välisestä kokonaispositiosta riippuen usein päivittäin, jolloin osapuolten kesken tehdään vastaavasti vakuuden siirtoja joka päivä. IFRS-kirjanpidossa vakuus säilyy vakuuden antajan taseessa omistusoikeuden siirtymisestä huolimatta. Kun otettiin lisäksi huomioon rahoitusvakuuslakiin sisältyvä sääntely sekä ISDA- ja CSA-sopimuskäytäntöjen kansainvälisesti pitkälti vakiintunut sisältö, ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattua CSA-vakuussopimuksen ehdoin tapahtuvaa arvopaperin luovuttamista ja vastaanottamista ei ollut pidettävä X Oyj:n verotuksessa arvopaperin veronalaisena luovutuksena tai arvopaperin hankintana. Ennakkoratkaisu vuosille 2011 ja 2012 . Laki elinkeinotulon verottamisesta 4 §, 5 § 1 kohta, 6 § 6 ja 7 momentti, 7 §, 8 § 1 momentti 1 kohta, 19 § 1 momentti ja 29 § 1 momentti Rahoitusvakuuslaki 4 § Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Keskusverolautakunta 23.11.2011 nro 69/2011 Asian aikaisempi käsittely Ennakkoratkaisuhakemus Hakemuksessaan keskusverolautakunnalle X Oyj on pyytänyt ennakkoratkaisua muun ohella seuraavaan kysymykseen: Pidetäänkö hakemuksessa tarkoitettua arvopaperin antamista ja saamista CSA-vakuudeksi X Oyj:n verotuksessa veronalaisena luovutuksena? Ennakkoratkaisua on haettu vuosille 2011 ja

1. Hakija X Oyj on osa finanssipalvelukonsernia, joka tarjoaa pankki-, varainhoito- ja vahinkovakuutuspalveluja. Asiakkaat ovat yrityksiä, yhteisöjä ja yksityishenkilöitä. Rahoitusvakuuksien käytöstä rahoitusmarkkinoilla Nykyisin suuri osa takaisinosto- ja arvopaperilainaussopimuksista sekä vakioimattomista johdannaissopimuksista tehdään säänneltyjen markkinoiden ulkopuolella, joten niitä koskeva laaja viranomais- tai itsesääntely on vielä kehittymässä. Transaktioita tehdään kahdenvälisesti siten, että kaupan keskeiset ehdot sovitaan esimerkiksi puhelimitse ja kauppa vahvistetaan jälkikäteen. Kansainvälisessä kaupankäynnissä on tavallista, että osapuolten välillä tehdään puitesopimus oikeussuhteessa noudatettavista yleisistä ehdoista ennen kaupankäynnin aloittamista. Tämän jälkeen tehtävät transaktiot tulevat puitesopimuksen piiriin. Johdannaismarkkinalla tämä puitesopimus on kansainvälisen yhdistyksen (International Swaps and Derivatives Association) laatima ja kansainvälisesti käytettävä johdannaisyleissopimus ISDA Master Agreement (ISDA). Vakuuksien käytöllä pyritään torjumaan vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvia luottotappioita ja korjaamaan maksuviivästyksen vaikutukset. Näin voidaan estää myös taloudellisten ongelmien laajeneminen muihin rahoitusmarkkinoilla toimijoihin. Rahoitusmarkkinoilla vakuutena käytetään yleensä arvopapereita tai rahatalletuksia. Kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla yleisesti käytettyjä luottoriskin hallintaan liittyviä sopimuksia ovat esimerkiksi ISDA Master Agreementin Credit Support Annex -sopimus (CSA) sekä GMRA-ISMA-reposopimus. Kansallisten lainsäädäntöjen erot ja niissä koetut oikeudelliset riskit tai muodollisuudet heikentävät markkinoiden toimivuutta ja tasavertaista kilpailua. Samalla ne lisäävät myös vakuuksien hallinnoinnin kustannuksia. Erot ovat muodostuneet ongelmaksi, kun rajat ylittävät oikeustoimet ovat yleistyneet EU:n rahoitusmarkkinoiden kehittymisen myötä. Finanssikriisin seurauksena vakuuksien käyttö rahoitusmarkkinoilla tulee lisääntymään valmistelussa olevien sääntelyhankkeiden myötä. Rahoitusvakuusdirektiivi koskee kahdenvälisiä vakuusjärjestelyjä, joissa vakuus perustuu panttiin tai omistusoikeuden siirtoon. Kyse voi olla kansallisesta tai rajat ylittävästä järjestelystä. Rahoitusvakuusdirektiivin ensisijaisena tarkoituksena oli alun perin helpottaa arvopapereiden ja tilirahan vakuuskäyttöä rahoitusmarkkinoilla. Direktiivin tarkoituksena on, että jäsenvaltioissa tunnustetaan erilaiset rahoitusmarkkinoilla käytössä olevat vakuusmuodot. Käytännössä rahoitusvakuudet toimivat arvopapereita käytettäessä niin, että vakuutena käytettävät arvopaperit siirretään vakuuden saajan arvo-osuustilille. Vakuusvaateen pienentyessä tai päättyessä vakuutena olevat arvopaperit palautetaan vakuuden antajan arvo-osuustilille. Siirrot ovat vastikkeettomia, kuten normaalistikin vakuustilanteissa. Raha ei siis liiku vakuuden antajan ja vakuuden saajan välillä. Vakuudet arvostetaan päivittäin, samoin kuin johdannaissopimusten arvot. Vakuustarpeen muutos voi aiheutua sekä johdannaisposition että vakuuden arvostuksen muutoksesta. Vakuuskäytännöt pörssijohdannaisiin liittyen Vakioiduissa pörssijohdannaisissa loppuasiakkaalla on tyypillisesti yhteys johdannaispörssiin välittäjä- ja selvitysketjun kautta. Asiakkaan pörssijohdannaispositioon kohdistuu vakuusvaade ja asiakas antaa vakuudet palvelun tarjoajana käyttämälleen suomalaiselle välittäjälle. Suomalainen välittäjä taas puolestaan vastaa kaikkien asiakkaidensa yhteenlasketusta vakuusvaateesta ulkomaisen johdannaispörssin selvitysyhteisöä tai välissä olevaa pörssijohdannaisten selvitysvälittäjää kohtaan. Suomalainen pörssijohdannaisasiakas panttaa tällä hetkellä tyypillisesti välittäjälleen oman raha- tai arvo-osuustilinsä pörssijohdannaispositionsa vakuudeksi. Suomalainen pankki puolestaan antaa vakuudeksi selvitysvälittäjälleen tyypillisesti rahavakuuden. Hakemuksessa eritellyt CSA-vakuussopimukset ja vakuudet pörssijohdannaisissa Vakuussopimuksen piiriin kuuluvat lähtökohtaisesti kaikki ISDA-yleissopimuksen alla tehdyt OTC-johdannaissopimukset sekä valuuttakaupat. Vakuussopimuksen tarkoitus on pienentää johdannaiskaupankäyntiin liittyvää riskiä. Sopimusoikeudellisesti kyseessä on yksi nettopositio, joka sisältää kaikki yleissopimuksen alla tehdyt transaktiot ja vakuudet. CSA-vakuussopimus on ISDA-sopimuksen liite ja erottamaton osa ISDA-sopimuksesta. CSA-vakuussopimus ei voi olla voimassa ilman ISDA:ta, mutta ISDA voi olla voimassa ilman CSA:ta. CSA:n mukainen vakuussiirto on ISDA-sopimuksen näkökulmasta transaktio. Kun vastapuolet tekevät ISDA-johdannaisyleissopimuksen alla yksittäisiä johdannaissopimuksia, nämä johdannaissopimukset arvostetaan päivittäin. CSA:n mukainen vakuusvaade perustuu ISDA:n johdannaissopimusten laskennalliseen arvostukseen. Mikäli vakuusvaade syntyy, toimitetaan sovittua vakuutta, ja kun vakuusvaade laskee, palautetaan sama vakuus vakuuden antajalle. Mikäli vakuutena toimitetaan käteistä, sama käteissumma samassa valuutassa palautetaan vakuuden antajalle, ja mikäli vakuutena toimitetaan arvopapereita, palautetaan samat arvopaperit. Vakuuden antaja luovuttaa arvopapereita niin, että vakuuden saaja saa niihin omistusoikeuden. Vakuuden saajan on palautettava vastaavat arvopaperit sovittujen ehtojen mukaisesti viimeistään silloin, kun ISDA:n alla tehdyt transaktiot päättyvät eikä positiota enää ole. Vakuuden antajalla on myös oikeus vaihtaa antamansa vakuus. Vakuussopimus määrittää osapuolten velvollisuuden toimittaa tarvittaessa sovittu vakuus keskinäisen avoimen position markkina-arvon mukaisen vastapuoliriskin pienentämiseksi sekä velvollisuuden palauttaa tällainen vakuus. Vakuuden siirto antaa vakuuden saajalle oikeuden käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa, eli se voidaan muun muassa myydä, pitää tai käyttää edelleen vakuutena toisen vastapuolen kanssa. Vakuuden saaja ei kuitenkaan saa kaikkia omistusoikeuteen liittyviä oikeuksia. ISDA:n mukaisesti vakuuden saaja hyvittää vakuusaikana saamansa tuoton maksut vakuuden antajalle seuraavana selvityspäivänä. Myös pörssijohdannaisissa on tarve nykyisin tehtävien panttausten sijaan käyttää arvopaperivakuuksia ja tehdä ketjussa omistusoikeuden siirtoon perustuvia vakuusjärjestelyjä. Asiakkaan ja suomalaisen välittäjän välille haluttaisiin tehdä rahoitusvakuuslain mukainen järjestely, jossa omistusoikeus arvopapereihin siirtyy suomalaiselle välittäjälle. Suomalainen välittäjä voisi puolestaan kattaa vakuusvaatimuksensa käyttämäänsä selvittäjää tai johdannaispörssin selvitysyhteisöä kohtaan siirtämällä omistusoikeuden vakuusjärjestelyssä näissä arvopapereissa edelleen selvitysketjussa seuraavalle taholle. Kun vakuuden saaja saa omistusoikeuden vakuudeksi saatuihin arvopapereihin, vakuus kirjataan vakuuden saajan arvo-osuustilille. X Oyj on tähän mennessä käyttänyt vakuuksina vakuussopimuksessa määriteltyjä valuuttoja ja pörssijohdannaisissa edellä mainittuja panttauksia. X Oyj:n tarkoituksena on ottaa vakuuksina käyttöön myös arvopapereita eli käytännössä valtioiden liikkeeseen laskemia joukkovelkakirjalainoja. Tarve käyttää arvopapereita vakuutena on tullut esiin erityisesti suomalaisten yritysasiakkaiden kanssa keskusteltaessa. CSA-vakuussopimuksen osapuoli voi toimittaa vakuudeksi osapuolten vakuussopimuksessa sopimia arvopapereita. Toimitusvelvollinen voi valita, mitä näistä vakuuksista hän siirtää vastapuolelle. Vakuudet siirtyvät osapuolten välillä omistusoikeuksin. Näin ollen vakuusjärjestelyssä vakuuden siirtäjälle syntyy luottoriski sen vakuuden määrän osalta, joka ylittää johdannaisnettoposition arvon. Tällainen ylivakuus katsotaan vakuuden saaneen osapuolen maksukyvyttömyystilanteessa vakuuden siirtäneen näkökulmasta vakuuden saaneelta olevaksi vakuudettomaksi saatavaksi. Maksukyvyttömyys- tai muussa sopimusrikkomustilanteessa vakuus katsotaan vakuuden saaneelta olevaksi vakuuden arvon määräiseksi saatavaksi, joka otetaan huomioon suljettaessa ja nettoutettaessa johdannaispositio. Kysymyksessä on rahoitusvakuuslain (11/2004) 4 §:n mukainen omistusoikeuden siirtoon perustuva vakuus, jossa osapuolet voivat sopia arvopapereiden tai tilirahan kaupasta takaisinostoehdoin taikka muusta sellaisesta järjestelystä, jossa vakuuden antaja luovuttaa arvopapereita tai tilirahaa velan vakuudeksi niin, että vakuuden saaja saa niihin omistusoikeuden. Vakuuden saajan on palautettava vastaava omaisuus vakuuden antajalle sovittujen ehtojen mukaisesti viimeistään eräpäivänä, jollei ole sovittu, että palauttamatta jäävien arvopapereiden tai tilirahan arvo kuitataan velkaa vastaan. Rahoitusvakuuslain mukaan luovutus on sitova, kun arvopaperit on luovutettu vakuuden saajan hallintaan tai kun arvopapereiden tilirahan siirto on muutoin toteutettu niin kuin omistusoikeuden luovutuksesta säädetään. Hakijan toimittaman lisäselvityksen mukaan kysymys koskee kaikkia rahoitusvakuuslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja arvopapereita. Lisäksi hakija on ilmoittanut, että hakemuksessa tarkoitetut CSA-vakuussopimukset liittyvät OTC-johdannaisiin eikä kyseessä ole takaisinosto- tai lainaussopimus eikä OTC-johdannaisten selvitys tapahdu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 6 §:n 6 momentin 5 kohdan mukaisessa selvitysyhteisössä. Ennakkoratkaisu Keskusverolautakunta on nyt kyseessä olevan kysymyksen osalta selittänyt ennakkoratkaisuna seuraavaa: Hakemuksessa tarkoitettua CSA-vakuussopimuksen ehdoin tapahtuvaa arvopaperin luovuttamista ja vastaanottamista pidetään X Oyj:n verotuksessa arvopaperin luovutuksena tai hankintana. Perustelut Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 4 §:n mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Mainitun lain 5 §:n 1 momentin mukaan edellä 4 §:ssä tarkoitettuja veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuudesta saadut luovutushinnat. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Mainitun lain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa vaihto-omaisuuden ja sijoitusomaisuuden hankintamenot. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 19 §:n 1 momentin mukaan tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena. Hakemuksessa tarkoitetussa CSA-vakuussopimukseen perustuvassa vakuusjärjestelyssä vakuuden antaja siirtää rahoitusvakuuslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun arvopaperin vakuuden saajan arvo-osuustilille saman lain 4 §:n mukaisena omistusoikeuden siirtoon perustuvana vakuutena. Vakuuden saajan on palautettava vastaava arvopaperi sovittujen ehtojen mukaisesti viimeistään silloin, kun vakuusjärjestelyyn liittyvät transaktiot päättyvät. Vakuuden saaja saa arvopaperiin omistusoikeuden ja voi luovuttaa arvopaperin kolmannelle osapuolelle. Tämän vuoksi CSA-vakuussopimuksen ehdoin tapahtuvaa arvopaperin luovutusta on pidettävä X Oyj:n verotuksessa luovutuksena ja näin luovutetun arvopaperin vastaanottamista vastaavasti arvopaperin hankintana. Sovelletut oikeusohjeet Laki elinkeinotulon verottamisesta 4 §, 5 § 1 momentti, 7 §, 8 § 1 momentti ja 19 § 1 momentti Ennakkoratkaisun sitovuus Tätä ennakkoratkaisua on, jos hakija tekee siitä vaatimuksen, noudatettava sitovana vuosilta 2011 ja 2012 toimitettavissa yhteisön tuloverotuksissa. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa X Oyj on hakenut muutosta keskusverolautakunnan päätökseen ja valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava, että joukkovelkalainojen antamista CSA-vakuudeksi ei katsota X Oyj:n verotuksessa veronalaiseksi luovutukseksi eikä joukkovelkakirjalainan saamista CSA-vakuudeksi katsota X Oyj:n verotuksessa arvopaperin hankinnaksi ja vastaavasti sen palauttamista veronalaiseksi luovutukseksi. Perustelut Rahoitusvakuuslailla (11/2004), joka tuli voimaan 1.4.2004, on saatettu voimaan EU:n rahoitusvakuusdirektiivi. Rahoitusvakuuslailla säännellään arvopapereiden ja tilirahan käyttöä vakuutena rahoitusmarkkinoilla ja yritysrahoituksessa. Asiassa on kysymys rahoitusvakuuslain 4 §:n mukaisesta omistusoikeuden siirtoon perustuvasta vakuudesta ja sen verokohtelusta. Rahoitusvakuuslaki tuntee myös panttioikeuteen perustuvan rahoitusvakuuden, josta ei nyt ole kysymys. Rahoitusvakuuslain valmisteluvaiheessa annetuissa lausunnoissa kiinnitettiin huomiota siihen, että ehdotettujen vakuusmuotojen verokohtelu on epäselvä (HE 133/2003 vp). Verolainsäädäntöä ei kuitenkaan ehdotettu tarkistettavaksi lain säätämisen yhteydessä. EVL:iin ei edelleenkään sisälly rahoitusvakuuksia koskevaa erityissääntelyä. Rahoitusvakuus on lainansaajan lainanantajalle vakuudeksi antamaa omaisuutta, jolla minimoidaan lainanantajan taloudellisten tappioiden riski siltä varalta, että lainansaaja ei kykene täyttämään rahoitusvelvoitettaan lainanantajaa kohtaan. Vakuuksia käytetään kaikentyyppisissä rahoitustoimissa, esimerkiksi pääomamarkkinoilla, pankkien varainhallinnassa ja pankkirahoituksessa, maksu- ja selvitysjärjestelmissä sekä pankkien tavanomaisessa antolainauksessa. Annetut vakuudet ovat useimmiten raha- tai arvopaperivakuuksia. Vakuuksien käytöllä pyritään torjumaan vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvia luottotappioita ja korjaamaan maksuviivästyksen vaikutukset. Näin voidaan estää myös taloudellisten ongelmien laajeneminen muihin rahoitusmarkkinoilla toimijoihin. X Oyj käyttää rahoitusvakuuslain mukaista vakuutta muun muassa takaisinosto- ja arvopaperilainaussopimusten ja johdannaiskaupankäynnin vakuutena. X Oyj on tähän mennessä käyttänyt tällaisina vakuuksina vakuussopimuksessa määriteltyjä valuuttoja eli rahatalletuksia. X Oyj:llä ja sen sopimuskumppaneilla olisi kuitenkin tarve ottaa vakuuksina käyttöön myös arvopapereita, käytännössä valtioiden liikkeeseen laskemia joukkovelkakirjalainoja. Käytännössä rahoitusvakuudet toimivat arvopapereita käytettäessä niin, että vakuutena käytettävät arvopaperit siirretään vakuuden saajan arvo-osuustilille. Vakuusvaateen pienentyessä tai päättyessä vakuutena olevat arvopaperit palautetaan vakuuden antajan arvo-osuustilille. Siirrot ovat vastikkeettomia, kuten normaalistikin vakuustilanteissa. Raha ei siis liiku vakuuden antajan ja vakuuden saajan välillä. Vakuudet arvostetaan päivittäin, samoin kuin johdannaissopimusten arvot. Vakuustarpeen muutos voi aiheutua sekä johdannaisposition että vakuuden arvostuksen muutoksesta. X Oyj:n erillistilinpäätöksessä rahoitusvakuudet käsitellään IFRS-standardin mukaisesti. Jos X Oyj on rahoitusvakuuden antajana, vakuudeksi annettu vakuus säilyy pankin taseessa ja se eritellään taseen liitetiedoissa. Jos pankki on vakuuden saajana, se ei kirjaa omaisuuserää varoiksi taseeseensa. Asiassa on kysymys CSA-vakuussopimuksista, joita käytetään vakuutena vakioimattomia johdannaissopimuksia koskevassa kaupankäynnissä. CSA-vakuussopimus on kansainvälisesti käytettävän johdannaisyleissopimuksen, ISDA Master Agreement (ISDA), liite. ISDA-puitesopimusta käytetään yleisesti johdannaismarkkinoilla ja siinä sovitaan oikeussuhteessa ja yksittäisissä transaktioissa noudatettavista yleisistä ehdoista. Kun vastapuolet tekevät ISDA-johdannaisyleissopimuksen alla yksittäisiä johdannaissopimuksia, nämä johdannaissopimukset arvostetaan päivittäin. CSA:n mukainen vakuusvaade perustuu ISDA:n johdannaissopimusten laskennalliseen arvostukseen. Mikäli vakuusvaade syntyy, toimitetaan sovittua vakuutta, ja kun vakuusvaade laskee, palautetaan sama vakuus vakuuden antajalle. Mikäli vakuutena toimitetaan käteistä, sama käteissumma samassa valuutassa palautetaan vakuuden antajalle, ja mikäli vakuutena toimitetaan arvopapereita, palautetaan samat arvopaperit. Vakuuden antaja luovuttaa arvopapereita niin, että vakuuden saaja saa niihin omistusoikeuden. Vakuuden saajan on palautettava vastaavat arvopaperit sovittujen ehtojen mukaisesti viimeistään silloin, kun ISDA:n alla tehdyt transaktiot päättyvät eikä positiota enää ole. Vakuussopimus määrittää osapuolten velvollisuuden toimittaa tarvittaessa sovittu vakuus keskinäisen avoimen position markkina-arvon mukaisen vastapuoliriskin pienentämiseksi sekä velvollisuuden palauttaa tällainen vakuus. Vakuuden siirto antaa vakuuden saajalle oikeuden käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa, eli se voidaan muun muassa myydä, pitää tai käyttää edelleen vakuutena toisen vastapuolen kanssa. Kun vakuuden saaja saa omistusoikeuden vakuudeksi saatuihin arvopapereihin, vakuus kirjataan vakuuden saajan arvo-osuustilille. CSA-vakuussopimuksen osapuoli voi toimittaa vakuudeksi osapuolten vakuussopimuksessa sopimia arvopapereita. Toimitusvelvollinen voi valita, mitä näistä vakuuksista hän siirtää vastapuolelle. Vakuudet siirtyvät osapuolten välillä omistusoikeuksin. Näin ollen vakuusjärjestelyssä vakuuden siirtäjälle syntyy luottoriski sen vakuuden määrän osalta, joka ylittää johdannaisnettoposition arvon. Tällainen ylivakuus katsotaan vakuuden saaneen osapuolen maksukyvyttömyystilanteessa vakuuden siirtäneen näkökulmasta vakuuden saaneelta olevaksi vakuudettomaksi saatavaksi. Maksukyvyttömyys- tai muussa sopimusrikkomustilanteessa vakuus katsotaan vakuuden saaneelta olevaksi vakuuden arvon määräiseksi saatavaksi, joka otetaan huomioon suljettaessa ja nettoutettaessa johdannaispositio. Rahoitusvakuuksia koskevien verolain erityssäännösten puuttuessa on tulkinnanvaraista, käsitelläänkö vakuuksien antoa sen taloudellisen ja juridisen luonteen mukaisesti vakuutena vai voiton tai tappion realisoivana arvopapereiden luovutuksena. Taloudellisessa mielessä ei ole kysymys vakuudeksi annetun tai saadun arvopaperin luovutuksesta. Kysymys on vakuuden antamisesta. Vakuuden antaja luovuttaa arvopapereita tai tilirahaa rahoitusvakuuslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla velan vakuudeksi. Vaikka vakuuden saaja saa lain nojalla arvopapereihin omistusoikeuden, esimerkiksi ISDA-sopimuksen perusteella vakuuden saaja on sopimuksen päätteeksi velvollinen palauttamaan vakuuden antajalle täysin vastaavat arvopaperit. Taloudelliselta kannalta tarkastellen vakuuden antajan asema ei siten muutu. Sama koskee vakuuden saajaa. Vakuuden saaja ei saa vakuudeksi saamiinsa arvopapereihin kaikkia omistajalle kuuluvia oikeuksia. Esimerkiksi vakuusaikaiset tuotot kuuluvat vakuuden antajalle eli arvopaperin todelliselle omistajalle. Tuoton korvaaminen on järjestetty siten, että vakuuden saaja on ISDA-sopimuksen perusteella velvollinen hyvittämään vakuusaikana saamansa tuoton maksut vakuuden antajalle. IFRS-standardien ja myös kansallisen kirjanpitonormiston mukaisessa tilinpäätöksessä rahoitusvakuus käsitellään sen taloudellisen luonteen mukaisesti siten, että se ei siirry omaisuuseräksi vakuuden saajan taseeseen vaan pysyy omana eränään vakuuden antajan taseessa. Kirjanpidossa rahoitusvakuuden antaminen käsitellään siten panttauksen tavoin. Vakuuden antajalla on myös oikeus vaihtaa antamansa vakuus toiseen vakuuteen. Vakuuden saajan on tällöin palautettava saamansa vakuus vakuuden antajalle kesken sopimuskauden. Edellä esitetyn perusteella vakuusjärjestelyn käsitteleminen verotuksessa luovutuksena ei vastaa sen juridista tai taloudellista luonnetta. Kysymys ei ole arvopapereiden luovutuksesta vaan niiden antamisesta vakuudeksi. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on esittänyt valituksen hylättäväksi. CSA-vakuussopimuksen ehdoin tapahtuvaa arvopaperin luovutusta on pidettävä yhtiön verotuksessa luovutuksena ja näin luovutetun arvopaperin vastaanottamista vastaavasti arvopaperin hankintana. Keskeistä asiassa on se, että omistusoikeus arvopapereihin siirtyy. X Oyj on antanut vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus kumoaa keskusverolautakunnan päätöksen ja lausuu uutena ennakkoratkaisuna, että hakemuksessa tarkoitettua CSA-vakuussopimuksen ehdoin tapahtuvaa arvopaperin luovuttamista ja vastaanottamista ei pidetä X Oyj:n verotuksessa arvopaperin veronalaisena luovutuksena tai arvopaperin hankintana. Tätä ennakkoratkaisua on, jos hakija tekee siitä vaatimuksen, noudatettava sitovana vuosilta 2011 ja 2012 toimitettavissa yhteisön tuloverotuksissa. Perustelut
2. Sovellettavat säännökset ja lainvalmisteluaineisto EVL 4 §:n mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. EVL 5 §:n 1 kohdan mukaan edellä 4 §:ssä tarkoitettuja veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuudesta saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet. EVL 6 §:n 6 momentin mukaan arvopaperin takaisinostosopimuksen tai lainaussopimuksen täyttämiseksi tehtyä arvopaperin luovutusta sopijapuolten välillä ei pidetä takaisinostosopimuksessa ensimmäisenä myyjänä ja lainaussopimuksessa lainaksiantajana olevan verotuksessa luovutuksena, jos: 1) sopimus koskee oman pääoman ehtoista arvopaperia, joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi arvopaperimarkkinalain (495/1989) 3 luvussa tarkoitetussa julkisessa kaupassa taikka muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa toimivalla markkinalla, taikka arvo-osuusjärjestelmään liitettyä arvopaperimarkkinalain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua yleisön merkittäväksi tarjottua joukkovelkakirjalainaa tai joukkovelkakirjalainaan rinnastuvaa velallisen sitoumusta; 2) arvopaperille sopimusaikana kertyvä tuotto on sopimusehtojen mukaan korvattava alkuperäiselle omistajalle; 3) suoritettavan vastikkeen määrä ei riipu sopimuksen kohteena olevien arvopaperien arvon kehityksestä; 4) arvopaperit palautetaan alkuperäiselle omistajalle sopimuksen mukaisesti vuoden kuluessa ensimmäisestä luovutuksesta; 5) sopimusten selvitys tapahtuu arvopaperien selvitystoimintaa Euroopan talousalueella harjoittavassa selvitysyhteisössä tai kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetussa laissa (772/1988) tarkoitetussa optioyhteisössä tai vastaavassa ulkomaisessa yhteisössä Euroopan talousalueella; ja 6) verovelvollinen ei ole kirjanpidossaan käsitellyt tapahtumaa luovutuksena. Saman pykälän 7 momentin mukaan edellä 6 momentissa tarkoitetaan arvopaperin takaisinostosopimuksella sopimusta arvopaperin myymisestä sitovin takaisinostoehdoin ja arvopaperin lainaussopimuksella sopimusta, jolla omistaja muuta vastiketta kuin arvopapereista maksettavaa kauppahintaa vastaan luovuttaa arvopaperin omistusoikeuden määräajaksi toiselle sopimuspuolelle, joka on velvollinen palauttamaan vastaavat arvopaperit alkuperäiselle omistajalle määräajan päätyttyä. EVL 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. EVL 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa vaihto-omaisuuden ja sijoitusomaisuuden hankintamenot. EVL 19 §:n 1 momentin mukaan tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena. EVL 29 §:n 1 momentin mukaan sijoitusomaisuuden hankintameno ja 5 §:n 6 kohdassa tarkoitettu arvonkorotus on sen verovuoden kulua, jona sijoitusomaisuus on luovutettu tai menetetty. Rahoitusvakuuslain 4 §:n 1 momentin mukaan osapuolet voivat sopia arvopapereiden tai tilirahan kaupasta takaisinostoehdoin taikka muusta sellaisesta järjestelystä, jossa vakuuden antaja luovuttaa arvopapereita tai tilirahaa velan vakuudeksi niin, että vakuuden saaja saa niihin omistusoikeuden. Vakuuden saajan on palautettava vastaava omaisuus vakuuden antajalle sovittujen ehtojen mukaisesti viimeistään eräpäivänä, jollei ole sovittu, että palauttamatta jäävien arvopapereiden tai tilirahan arvo kuitataan velkaa vastaan. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, on soveltuvin osin voimassa myös järjestelystä, jossa vakuuden antaja luovuttaa lainasaamisia velan vakuudeksi niin, että lainasaamiset siirtyvät vakuuden saajalle. Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu luovutus on sitova, kun arvopaperit on luovutettu vakuuden saajan hallintaan tai kun arvopapereiden, tilirahan tai lainasaamisten siirto on muutoin toteutettu niin kuin omistusoikeuden luovutuksesta ja saatavan siirrosta säädetään. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle rahoitusvakuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 133/2003 vp) on edellä mainittua lainkohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella, että vakuusluovutuksessa omistusoikeus ja siihen liittyvä määräysvalta siirtyvät luovutuksensaajalle eli velkojalle. Luovutuksensaaja voi siten myydä arvopaperit tai esimerkiksi käyttää niitä omien velkojensa vakuutena. Luovutuksensaaja saa lähtökohtaisesti myös tuoton, kuten osingon tai koron, joka erääntyy luovutuksen jälkeen. Vaikka liikkeeseenlaskija suorittaakin tuoton omistajalle, voivat osapuolet toki sopia siitä, kenen eduksi tuotto lopulta lasketaan. Luovutuksensaajaa pidetään omistajana myös yhtiöoikeudellisesti, jos hänet on merkitty osakeluetteloon. Alkuperäisellä omistajalla on vain velvoiteoikeudellinen saamisoikeus, ei esineoikeutta. Vakuuden antajalla on siten oikeus vaatia sopimuskumppaniaan täyttämään sopimuksen mukaiset velvoitteensa joko palauttamalla vastaava omaisuus tai kuittaamalla vakuuden arvo velkaa vastaan. Alkuperäinen omistaja ei voi vaatia esinekohtaista palautusta vakuuden saajalta eikä myöskään siltä taholta, jolle vakuuden saaja on myynyt tai pantannut kyseiset arvopaperit.
3. Tosiseikat Kansainvälisillä johdannaismarkkinoilla on tavallista, että osapuolten välillä tehdään puitesopimus oikeussuhteessa noudatettavista yleisistä ehdoista ennen kaupankäynnin aloittamista. Tämä puitesopimus on kansainvälisen yhdistyksen (International Swaps and Derivatives Association) laatima ja kansainvälisesti käytettävä johdannaisyleissopimus ISDA Master Agreement (ISDA). Yleissopimukseen liittyvällä vakuuksien käytöllä pyritään torjumaan vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvia luottotappioita ja korjaamaan maksuviivästyksen vaikutukset. X Oyj käyttää omassa vakioimattomia johdannaissopimuksia koskevassa kaupankäynnissään ISDA-johdannaisyleissopimukseen liittyvän vakiomuotoisen CSA-liitteen mukaista vakuusjärjestelyä. Kyseessä olevassa vakuusjärjestelyssä arvopaperien omistusoikeus ja siihen liittyvä määräysvalta siirtyvät luovutuksensaajalle. Vakuusjärjestelyssä vakuutena käytettävät arvopaperit siirretään vakuuden saajan arvo-osuustilille. Luovutuksensaaja voi siten myydä arvopaperit tai esimerkiksi käyttää niitä omien velkojensa vakuutena. Vakuuden antajalla on oikeus vaatia sopimuskumppaniaan täyttämään sopimuksen mukaiset velvoitteensa palauttamalla vastaava omaisuus, jollei ole sovittu, että palauttamatta jäävien arvopapereiden arvo kuitataan velkaa vastaan. Vakuuden antajalla on oikeus vaihtaa antamansa vakuus. Maksukyvyttömyys- tai muussa sopimusrikkomustilanteessa vakuus katsotaan vakuuden saaneelta olevaksi vakuuden arvon määräiseksi saatavaksi. X Oyj:n IFRS-standardin mukaisesti pidetyssä kirjanpidossa vakuus säilyy vakuuden antajan taseessa. Jos pankki on vakuuden saajana, se ei kirjaa arvopapereita varoiksi taseeseensa. Varojen tuotto kuuluu vakuuden antajalle.
4. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos Kysymyksessä olevassa asiassa on tarkoituksena toteuttaa vakuusjärjestelyt sopimuksin, joilla vakuutena oleva omaisuus siirtyy vakuuden antajalta vakuuden saajalle omistusoikeudella. Omaisuuden antamista vakuudeksi ei sellaisenaan pidetä verotuksessa luovutustapahtumana, kun taas arvopaperien siirtäminen toisen omistukseen on normaalisti realisointitapahtuma. Asiassa on siten ratkaistavana, onko suunniteltujen järjestelyjen verokohtelun arvioinnissa ratkaisevaa niiden luonne vakuusjärjestelynä vai omistusoikeuden siirtyminen. EVL 6 §:n 6 ja 7 momenteissa on tietyt edellytykset täyttävien takaisinosto- tai lainaussopimusten toteuttamiseksi tehtävien luovutusten osalta säädetty, että niitä ei pidetä varsinaisen omistajan verotuksessa luovutuksina. Vaikka nyt kyseessä olevissa vakuusjärjestelyissä on samankaltaisia elementtejä kuin EVL 6 §:n 6 ja 7 momenteissa tarkoitetuissa takaisinosto- tai lainaussopimuksissa, näistä ei nyt ole kysymys. Muuallakaan EVL:ssä ei ole erikseen säädetty nyt kyseessä olevien vakuusjärjestelyjen verokohtelusta. Näin ollen kysymys joudutaan ratkaisemaan ilman nimenomaisia säännöksiä. Esillä olevissa järjestelyissä on kysymys rahoitusvakuuslain 4 §:ssä tarkoitetusta omistusoikeuden siirtoon perustuvasta vakuudesta. Järjestelyt on tarkoitus toteuttaa ISDA-sopimuksen ja sen liitteenä olevan CSA-dokumentin mukaisesti. ISDA-yleissopimuksella ja siihen tavanomaisesti liittyvillä CSA-asiakirjoilla on kansainvälisesti hallitseva asema johdannaiskaupassa, ja vaikka osapuolet voivat tehdä muutoksia näiden asiakirjojen sisältämiin yleisiin sopimusehtoihin, näiden dokumenttien alaisten järjestelyjen sopimusehdot ovat suurimmalta osin vakiintuneet. Vaikka kyseessä olevissa järjestelyissä omistusoikeus siirtyy rahoitusvakuuslain 4 §:n mukaisesti luovutuksensaajalle, tilanne poikkeaa monin olennaisin osin tavanomaisesta omistusoikeuden siirrosta. Kysymyksessä oleva luovutus on vastikkeeton ja järjestelyn tosiasiallisena tarkoituksena on antaa vakuus sopimusvelvoitteiden täyttämisestä. Vakuuden antajalla on oikeus vaihtaa vakuutta ja sopimuksen päättyessä vakuuden saajalla on pääsääntöisesti velvollisuus palauttaa vastaavat arvopaperit. Vakuuden saajan on korvattava vakuusaikana kertyvät tuotot vakuuden antajalle heti seuraavana selvityspäivänä. Useat käytännön näkökohdat puoltavat sitä, ettei vakuuden luovuttamista antajan ja saajan välillä pidettäisi verotuksessa realisointitapahtumana. Vakuuden tarve muuttuu osapuolten välisestä kokonaispositiosta riippuen usein päivittäin, jolloin osapuolten kesken tehdään vastaavasti vakuuden siirtoja joka päivä. IFRS-kirjanpitokäsittely, jonka mukaan vakuus säilyy vakuuden antajan taseessa omistusoikeuden siirtymisestä huolimatta, heijastaa myös osaltaan järjestelyn taloudellista luonnetta ja tukee sitä, ettei kysymyksessä ole sellainen omistajanvaihdos, jota tulee pitää elinkeinotulon verotuksessa realisointitapahtumana. Edellä olevia valittajan vaatimusta puoltavia näkökohtia on vielä punnittava sitä vasten, että lakiin ei sisälly erityissäännöksiä kysymyksessä olevien vakuussiirtojen osalta, vaikka arvopaperilainauksen ja takaisinostosopimusten osalta tällaisia säännöksiä on pidetty tuloutumisen estämiseksi tarpeellisina. Vakuusjärjestelyille ei tässä tilanteessa ole verolainsäädännössä säädetty myöskään senkaltaisia nimenomaisia edellytyksiä, joita lainaussopimuksille ja takaisinostosopimuksille on EVL 6 §:n 6 ja 7 momenteissa asetettu. Kun kuitenkin otetaan huomioon rahoitusvakuuslakiin sisältyvä sääntely sekä ISDA- ja CSA-sopimuskäytäntöjen kansainvälisesti pitkälti vakiintunut sisältö, näitä seikkoja ei ole pidettävä asiassa ratkaisevina tekijöinä. Kun otetaan kokonaisuutena huomioon edellä esitetyt näkökohdat, ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattua CSA-vakuussopimuksen ehdoin tapahtuvaa arvopaperin luovuttamista ja vastaanottamista ei ole pidettävä X Oyj:n verotuksessa arvopaperin veronalaisena luovutuksena tai arvopaperin hankintana. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Matti Halén, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Matti Haapaniemi.